Paide – Tallinna

Aamu­pa­lal­la kävi ilmi, että hotel­lis­sa oli kol­mas­kin asiakas.

Tar­koi­tuk­se­ni oli pol­kea Tal­lin­naan. Sää­en­nus­te lupa­si sadet­ta hyvin toden­nä­köi­ses­ti. Luvat­tiin län­si­lou­nais­ta tuul­ta ja olin menos­sa koil­li­seen. Kes­ki­mää­rin siis vinoa vas­ta­tuul­ta, jos meni­sin suo­raan. Pol­ku­pyö­räys­tä­väl­li­sem­pi reit­ti oli­si yli 20 km pidem­pi. Se meni­si ensin poh­joi­seen (myö­tä­tuu­li) ja sit­ten län­teen (vas­ta­tuu­li)

Täh­tä­sin Lin­da Linen vuo­roon klo 17, joten pää­tin men­nä suo­raan. val­ta­tie­tä nume­ro 2 pit­kin, kos­ka muu­ten jou­tui­sin aja­maan kie­li vyön alla ehtiäk­se­ni laivaan.

Kun näin val­ta­tie nume­ro 2 muu­tin miel­tä­ni. Se oli neli­kais­tai­nen moot­to­ri­tie, joka ei tosin ollut lii­ken­ne­mer­kil­lä moot­to­ri­tiek­si mää­ri­tel­ty, eikä aina­kaan mikään lii­ken­ne­merk­ki oli­si kiel­tä­nyt sil­lä pol­ke­mis­ta. Lat­vias­sa olen aja­nut pit­kän pät­kän moot­to­ri­tie­tä, kos­ka muu­ta tie­tä ei ollut, ja niin muut­kin teki­vät eikä sitä ollut kiel­let­ty. Moot­to­ri­teil­lä on leveät pin­ta­reet, joten pyö­räi­li­jän kan­nal­ta ne ovat tur­val­li­sem­pia, pait­si, että ulos­me­ne­vien ramp­pien koh­dal­la on vähän stressaavaa.

Mut­ta ei se todel­la oli­si ollut mitään laa­tuai­kaa. Valit­sin sen pidem­män tien ja pää­tin, etten yri­tä ehtiä Lin­da Linen kyy­tiin. Vii­mei­nen laut­ta meni­si klo 19:30, eikä sii­hen ehti­mi­ses­sä ollut mitään ongelmaa.

Jos sade tai vas­ta­tuu­li kävi­si­vät sie­tä­mät­tö­mäk­si, voi­si hypä­tä junaan. Reit­ti meni useas­sa pai­kas­sa ase­man läheltä.

Alus­sa meni oikein muka­vas­ti sivu­myö­täi­ses­sä tuu­les­sa. Eili­sen myö­tä­tuu­li­päi­vän jäl­keen olin aika mene­väl­lä pääl­lä muu­ten­kin. Luvat­tu sade typis­tyi hei­kok­si tih­kusa­teek­si, jos­ta ei ollut kastelemaan.

Seu­ra­sin pyö­rä­reit­tiä 2, mut­ta yhdes­sä koh­das­sa en huo­man­nut, että se erkaan­tui pik­ku­teil­le pai­kas­sa, jos­sa oli­si ehdot­to­mas­ti kan­nat­ta­nut seu­ra­ta muka­na. Kart­ta on teh­ty vähän hämää­väs­ti niin, että pyö­rä­reit­ti on piir­ret­ty pak­sul­la vii­val­la, jol­loin on todel­la vai­kea havai­ta, että se ero­aa pää­ties­tä, joka on mer­kit­ty pal­jon kapeam­mal­la väril­lä. Sik­si kään­nös pitäi­si mer­ki­tä maas­toon niin, ettei sel­vä voi olla huo­maa­mat­ta. Aika hyvin ne on kyl­lä yleen­sä merkitty.

Täs­sä mai­ni­tus­sa koh­das­sa oli niin uut­ta siro­te­pin­taa, että sepe­liä oli tie lai­dal­la kasoi­na eikä kais­ta­maa­lauk­sia ollut vie­lä teh­ty. Se oli todel­la hidas­ta ajaa, sil­lä edes auto­jen pyö­rien koh­dal­la pin­ta ei ollut tasoit­tu­nut. Ren­kai­ta­kin kävi vähän sääliksi.

Se vas­ta­tuu­li ei ollut paha. 24 km/h on pal­jon vähem­män kuin 34 km/h (ilman­vas­tus kas­vaa suh­tees­sa nopeu­den kuu­tioon!) ja met­sä suo­ja­si pal­jon. Noin 30 km ennen Tal­lin­naa tie tuli aukeal­le pai­kal­le. Eri­tyi­ses­ti koh­das­sa, jos­sa tie on levi­tet­ty len­to­ken­täk­si (Nato), piti men­nä pie­nil­lä ylä­mä­ki­vaih­teil­le tasamaastossa.

Olin aja­tel­lut ajaa Nar­van maan­tie­tä sen sijaan, että läh­ti­sin viral­li­sen pyö­rä­rei­tin kans­sa kier­te­le­mään ran­to­ja, mut­ta Nar­van maan­ti oli taas moot­to­ri­tie­mäi­nen. Google Maps ker­toi, että sen vie­res­sä kul­kee eri­lai­sis­ta tien­pät­kis­tä koos­tu­va reit­ti ja valit­sin sen.

Aika eri­koi­sia reit­te­jä jou­duin pol­ke­maan ja käyt­tä­mään pal­jon aikaa kar­tan­lu­kuun, kun­nes löy­sin baa­na­ta­soi­sen pyö­rä­tien, joka suun­tau­tui suo­raan Tal­lin­naan. Tai niin siis luulin.

Vähän tien­vii­tan “Tal­linn 12 km” edes­sä oli tämä.

Pyö­rä­tie vain lop­pui kes­kel­le jou­to­maa­ta. Teek­ka­ri­huu­mo­ria? Mitä se tien­viit­ta Tal­linn 12 km saat­toi tar­koit­taa? Mitä kaut­ta, kun tie ker­ran lop­pui? Pape­ril­la ole­van suun­ni­tel­man mukaan?

Joten­kin onnis­tuin luo­vi­maan eteen­päin. Kun suun­ta­si koh­den aurin­koa, pää­si aina lähem­mäs koh­det­ta. Välil­lä jou­duin aja­maan sitä Nar­van maan­tie­tä pit­kin, sitä kun ei ollut kiel­let­ty. Autoi­li­jat iloit­si­vat pää­tök­ses­tä­ni vähän samal­la taval­la kuin Suo­mes­sa lät­kän maa­il­man­mes­ta­ruu­des­ta, joten annoin perik­si ja hakeu­duin pois.

Puik­ke­leh­din venä­jän­kie­lis­ten ker­ros­ta­lo­lä­hiöi­den kaut­ta koh­den sata­maa, jon­ne tulin hyvis­sä ajoin. Kun oli aurin­kois­ta, oli help­poa ede­tä ”kom­pas­si­suun­nas­sa”.

Reit­ti­ni oli nel­jä kilo­met­riä lyhyem­pi kuin se viral­li­nen pyö­rä­reit­ti, mut­ta var­mas­ti hitaam­pi – mut­ta myös mie­len­kiin­toi­nen. Kun ei ollut kii­re, tämä oli lähin­nä haus­kaa, mut­ta kää­mit oli­si pala­neet, jos oli­si ollut kii­re satamaan.

Pal­kit­sin itse­ni kol­men ruo­ka­la­jin illal­li­sel­la laivassa.

Fan­tas­ti­nen mat­ka! 757 km ilman yhtään ren­gas­rik­koa, eikä sade­tak­kia pitä­nyt pan­na pääl­le kertaakaan!

 

14 vastausta artikkeliin “Paide – Tallinna”

  1. Kii­tos mat­ka­päi­vi­tyk­sis­tä! Luin nii­tä eri­tyi­sel­lä mie­len­kiin­nol­la, kos­ka juu­ri vii­me kuus­sa pyö­räi­lim­me Hii­den­maal­la ja Saa­ren­maal­la, n. 370 km tuli mit­ta­riin vajaan vii­kon aika­na. Kau­nis­ta ja aurin­kois­ta oli tuol­loin­kin. Hyvää kesän jatkoa!

    Terv. Kat­ri

  2. En ole ihan vakuut­tu­nut, että tämä seik­kai­lu­ker­to­mus edis­tää ekas­sa jutus­sa ker­rot­tu­ja pyr­ki­myk­siä­si julis­taa pyö­räi­lyn evan­ke­liu­mia. Mut­ta viih­dyt­tä­vää luke­mis­ta kyllä!

  3. Mitä­hän tapah­tui­si, jos perin­tei­seen autoi­luun sovel­tu­va tie­verk­ko ja opas­teet raken­net­tai­siin samal­la peri­aat­teel­la ja tark­kuu­del­la kuin pyöräreitit.

    Auto­jen ehdoil­la men­nään, lähes 100%:sti. Miel­lyt­tä­väs­sä mää­rin pyö­räi­ly onnis­tuu maal­la lähes käyt­tä­mät­tö­mil­lä tie­o­suuk­sil­la kier­rel­len, kun ensi­si­jai­nen tar­koi­tus ei ole pääs­tä vaik­ka­pa kau­pun­gin a kes­kus­tas­ta kau­pun­gin b kes­kus­taan. Todel­li­sek­si liik­ku­mis­muo­dok­si pyö­räi­lyä ei suun­nit­te­lus­sa tänä­kään päi­vä­nä miel­le­tä. Miksi?

  4. Nuo maan­tie­tu­ki­koh­dat ovat Neu­vos­to­lii­ton peru­ja. Nii­hin oli­si tukeu­tu­nut Suo­meen ja Ruot­siin hyök­kää­viä koneita. 

    Jokin aika sit­ten NATO kokei­li tukeu­tu­mis­ta Viron neu­vos­toai­kai­siin maan­tie­tu­ki­koh­tiin aina­kin USA:n kan­sal­lis­kaar­tin A10:llä. A10 on yhä teho­kas pysäyt­tä­mään pans­sa­ri­kii­lo­ja, joten se on var­sin loo­gi­nen vas­taus Venä­jän lisään­ty­neel­le hyökkäyskyvylle.

  5. Kun näin val­ta­tie nume­ro 2 muu­tin miel­tä­ni. Se oli neli­kais­tai­nen moot­to­ri­tie, joka ei tosin ollut lii­ken­ne­mer­kil­lä moot­to­ri­tiek­si mää­ri­tel­ty, eikä aina­kaan mikään lii­ken­ne­merk­ki oli­si kiel­tä­nyt sil­lä polkemista.

    Viros­sa moot­to­ri­teil­lä saa kuu­lem­ma ajaa pol­ku­pyö­räl­lä. Olen itse­kin teh­nyt niin juu­ri Nar­vaan mene­väl­lä tiellä.

  6. Jalo­nen:
    En ole ihan vakuut­tu­nut, että tämä seik­kai­lu­ker­to­mus edis­tää ekas­sa jutus­sa ker­rot­tu­ja pyr­ki­myk­siä­si julis­taa pyö­räi­lyn evan­ke­liu­mia. Mut­ta viih­dyt­tä­vää luke­mis­ta kyllä!

    Jep, näin.

    Van­ha­na mat­ka­pyö­räi­li­jä­nä en oikein pidä aja­tuk­ses­ta, että haku­ko­neet ohjaa­vat mat­ka­pyö­räi­lys­tä kiin­nos­tu­nei­ta ihmi­siä Oden sivuil­le. Ode käy ulko­mail­la haas­ta­vil­la fil­la­ri­len­keil­lä ja kut­suu sitä mat­kai­luk­si. Sanon tämän Oden uskol­li­se­na äänes­tä­jä­nä vuo­si­kym­men­ten ajan. 

    Mat­ka­pyö­räi­ly par­haim­mil­laan on ren­toa, help­poa ja ennen­kaik­kea muka­vaa. Pää­pai­no on mat­kai­lus­sa, koke­mi­ses­sa ja vie­rai­den asioi­den ihmet­te­lys­sä. Pyö­räl­lä pai­kas­ta toi­seen siir­ty­mi­nen on tosi muka­vaa kun sen tekee ren­nos­ti ilman suo­ri­tus­pai­nei­ta ja ympä­ris­töä jat­ku­vas­ti tark­kail­len. Val­mii­na pysäh­ty­mään aina kun sii­hen on pie­ni­kin syy.

  7. Kii­tok­set mie­len­kiin­toi­sas­ta reportaasista.

    Vaik­ka en itse har­ras­ta pit­kän mat­kan ret­ki­pyö­räi­lyä, niin olen aja­tel­lut että koh­de jos­sa aloit­te­li­ja joka ei ole hifis­te­li­jä sitä vois har­ras­taa oli­si Viro, sii­tä syys­tä että majoi­tuk­sen hin­ta­ta­so on edul­li­nen ja maas­to ei ole niin mäkis­tä kuin Suomessa.

    Har­ras­tin 1990-luvul­la oma­toi­mi­mat­kai­lua Bal­tias­sa ja räh­jäi­set mur­jut ja ras­vai­nen ruo­ka tuli tutuksi.

  8. Mats:
    …Mat­ka­pyö­räi­ly par­haim­mil­laan on …

    Eitä on eri­lai­sia. On myös eri­lai­sia mat­ka­pyö­räi­li­jöi­tä. Kun­to­ta­so­kin vai­kut­taa. Itse ajoin nuo­rem­pa­na isol­la varus­tuk­sel­la. Nyt­tem­min vähät ret­ket olen teh­nyt fixil­lä ja kaik­ki tur­ha on jää­nyt pois. Varus­tus on samaa pai­no­luok­kaa kuin Osmolla.

  9. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    Moot­to­ri­tiel­lä pyö­räi­ly on var­sin tur­val­lis­ta, kos­ka leveät pien­ta­reet, mut­ta todel­la tylsää. 

    Ruot­sa­lais­mal­li­set pika­tiet ovat myös tur­val­li­sia, nopei­ta ja muka­via pyö­räi­li­jäl­le. Var­si­nais-Suo­mes­sa ne myös toi­mi­vat, kos­ka kaik­ki ajoi­vat ruot­sa­lai­sil­la sään­nöil­lä, eivät­kä type­ril­lä suo­ma­lai­sil­la. Nekin piti sit­ten pila­ta Suo­mes­sa leveä­kais­ta­teik­si, joka on huo­no kai­kil­le osapuolille.

    Kali­for­nias­sa on muu­ten lii­ken­ne­merk­ki “jaet­tu kais­ta”. Kun tiel­lä ei poik­keuk­sel­li­ses­ti ole kun­nol­li­sia pien­ta­rei­ta ja kevyt­lii­ken­ne kul­kee ajo­ra­dal­la, sii­tä on varoitus.

    Kun mie­ti­tään pyö­rä­mat­kai­lua elin­kei­no­na, niin ties­tön leven­tä­mi­nen niin, että sii­nä on kun­nol­li­set pien­ta­reet, on ykkös­asia. Lähin­nä sat­saus saat­taa kan­nat­taa Turun saa­ris­tos­sa ja pai­koi­tel­len Savossa.

  10. Kii­tos, Osmo! Innok­kaa­na olen­kin odo­tel­lut, että tuli­si uusia päi­vi­tyk­siä pyö­räi­lys­tä. Itseä­ni on kir­joit­te­lusi ja kir­ja­si Nizzaan pol­ke­mi­ses­ta sekä ilah­dut­ta­nut että innos­ta­nut. Olet tai­ta­va kir­joit­ta­ja. Löy­sin blo­gi­si pari vuot­ta sit­ten, kun ostin säh­kö­avus­tei­sen pyö­rän ja innos­tuin todel­la pyö­räi­lys­tä. Olen yli 60, työ­elä­mäs­sä vie­lä. Osal­taan myös sinun koke­muk­se­si (ja rehel­li­syy­te­si tal­vi­kun­nos­ta) ovat tsem­pan­neet uskal­tau­tu­maan pidem­piin­kin mat­koi­hin kuin lähim­piin kaup­pa­kes­kuk­siin. Enti­se­nä lais­ka­na liik­ku­ja­na mm tänä kesä­nä 460km suku­loin­ti­mat­ka jaet­tu­na nel­jäl­le ajo­päi­väl­le. Pisin ajo­mat­ka päi­väs­sä 160km. Pie­nel­lä avus­tuk­sel­la ja vilk­kaal­la kam­men­kier­rol­la kun­to nousee ja keho kiit­tää. Mut­ta ikä­väk­se­ni jou­dun alle­kir­joit­ta­maan kans­sa­si tuon pyö­räi­li­jöi­den huo­mioi­mi­sen tei­den ja mat­kai­lun suh­teen Suo­mes­sa. Pal­jon oli­si sii­tä sanot­ta­vaa, mut­ta se onkin jo toi­nen juttu.

  11. Todel­la antoi­saa oli lukea tätä(kin) blo­gi­pos­taus­ta Viron pyö­räi­ly­ku­viois­ta ja kom­men­toi­jien eri­lai­sis­ta tavois­ta toteut­taa pyö­rä­ret­kiä. Viros­ta on tosi­aan­kin tul­lut vii­me vuo­si­na hyvä koh­de var­sin­kin pää­kau­pun­ki­seu­tu­lai­sil­le eli mut­kat­to­mas­ti pie­nel­lä, autot­to­mal­la kan­to­sii­vel­lä nop­sas­ti pyö­rä yli lah­den ja sit­ten oman har­kin­nan ja sään mukaan esim. uusia pyö­räys­tä­väl­li­siä junia apu­na käyt­täen eri­lai­sia reit­te­jä vaan pol­ke­maan ja vaik­ka­pa kylpemään…Suomessakin on kyl­lä kehi­tys myös kehit­ty­nyt, juu­ri luin jutun Tam­pe­reen Pyhä­jär­vi­rei­tis­tä pyö­räil­len ja Näsi­jär­vi­reit­tiä on tul­lut itse­kin ajet­tua Ruo­ve­del­le asti ja sit­ten laivalla(Tarjanne) takai­sin Tam­pe­reel­le. Suo­mes­sa vaan pyö­rien mukaan­ot­to junaan ei ole (enää )ihan niin mut­ka­ton­ta, pyö­rä­paik­ka­lip­pu vaa­di­taan ja paik­ko­ja on rajoi­te­tus­ti näis­sä uusis­sa IC junis­sa. Säh­kö­avus­tei­nen pyö­rä myös on itsel­lä­ni­kin har­kin­nas­sa, iän muka­na kun ovat päi­vä­mat­kat jää­mäs­sä rei­lus­ti alle 100 km ja avus­tus toi­si muka­vas­ti lisää reitti‑, ja majoi­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Kun päi­vä­mat­kak­si voi ottaa esim. juu­ri tuon Timo­tein mai­nit­se­man 150 km tule­vat Turku(saariston ren­gas­reit­ti siel­lä) ja Tam­pe­re­kin jo päi­vä­mat­kan pää­hän pk seu­dul­ta käsin.

  12. Koti-isä:
    Mitä­hän tapah­tui­si, jos perin­tei­seen autoi­luun sovel­tu­va tie­verk­ko ja opas­teet raken­net­tai­siin samal­la peri­aat­teel­la ja tark­kuu­del­la kuin pyöräreitit.

    Auto­jen ehdoil­la men­nään, lähes 100%:sti. Miel­lyt­tä­väs­sä mää­rin pyö­räi­ly onnis­tuu maal­la lähes käyt­tä­mät­tö­mil­lä tie­o­suuk­sil­la kier­rel­len, kun ensi­si­jai­nen tar­koi­tus ei ole pääs­tä vaik­ka­pa kau­pun­gin a kes­kus­tas­ta kau­pun­gin b kes­kus­taan. Todel­li­sek­si liik­ku­mis­muo­dok­si pyö­räi­lyä ei suun­nit­te­lus­sa tänä­kään päi­vä­nä miel­le­tä. Miksi?

    Kul­jen työ­mat­ko­ja sään­nöl­li­ses­ti pol­ku­pyö­räl­lä Kala­sa­ta­man läpi Kulos­aa­ren ja Teol­li­suus­ka­dun välil­lä. Pää­osin sora­pääl­lys­tei­nen pol­ku­pyö­rä­reit­ti työ­maan läpi muut­tuu ehkä ker­ran vii­kos­sa, vii­mek­si tänään työ­päi­vän aika­na, samal­la kun autot ovat pari vuot­ta kul­ke­neet täy­sin samaa, sel­ke­ää kier­to­reit­tiä. Aika usein tiel­lä näkyy lii­ken­tee­noh­jaa­ja. Mie­ti­tyt­tää, kat­taa­ko huo­non suun­nit­te­lun tuo­ma sääs­tö tosi­aan kysei­sen ohjaa­jan pal­kan. Lii­ken­ne­suun­nit­te­li­jan pre­fe­rens­sit näky­vät täs­sä aika hyvin.

    Minun näh­däk­se­ni eri lii­ken­ne­muo­to­jen väli­nen poliit­ti­nen vään­tö on hyvä esi­merk­ki talous­las­kun ongel­mas­ta: kun lii­ken­ne­suun­nit­te­lu on täy­sin val­tio­joh­tois­ta, eri lii­ken­ne­muo­to­jen mak­su­ha­lu­kas­ta kysyn­tää ei voi tie­tää eikä kus­tan­nuk­sia kan­na­ta vai­vau­tua las­ke­maan. Jäl­kim­mäi­sen huo­maa hyvin sii­tä, miten lii­ken­ne­hank­kei­den bud­je­tit pitä­vät, ulkois­vai­ku­tuk­sis­ta puhumattakaan.

  13. Täy­tyy onni­tel­la Odea hie­nos­ta mat­kas­ta ja hyväs­tä kun­nos­ta. Itse olen vähän enkä niin vähää­kään rap­piol­la pyö­räi­lyn suhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.