Lauantai
Viron pyöräilyprojektini on hyvässä myötätuulessa (10 m/s)
Piti sataa ja sateen piti muuttua miedommaksi puolelta päivin. Niinpä en pitänyt kiirettä lähtemisellä. Ajattelin pujotella sadepilvien välissä Orissaareen.
Kun mitään sadetta ei näkynyt, lähdin yhdentoista maissa.
Mahtava myötätuuli. Pyörä kulki lähes itsestään. Pientä tihkusadetta tuli ajoittain, mutta en missään vaiheessa joutunut panemaan reppua sadepussiin.
Fillarissa voi hyvin ajaa myös sateessa, ellei ilma ole kovin kylmä. Suurin hankaluus on silmälasien kastuminen.
Jos Halla-ahon ykköshallitus lakkauttaa kansanedustajien eläkkeet, ajattelin turvata toimeentuloni perustamalla yhtiön, joka tuottaa pyöräilijöille laseja, joissa on tuulilasinpyyhkimet. Muita tuotteita olisivat aurinkokellot, jotka voi kääntää kesäaikaan ja kuntopyörään kytketty videopeli, jolla voi osallistua Tour de Franceen. Tästä olisi erikoishintaan Trump-malli, jossa vastustajat kaatuvat aina, kun nämä pyrkivät karkuun.
Vastaan tulevia autoja voi käyttää hyvinä sadetutkina. Jos niillä on tuulilasinpyyhkimet päällä, edessä on sadetta ja pakkaukset kannattaa laittaa ”sadeasentoon”.
Tien mennessä metsän läpi tuuli harmikseni tyyntyi. Kumma, miten tehokkaasti metsä suojaa tuulelta.
Orissaaren kohdalle tulin aivan tuokiossa, enkä siinä edes jarruttanut, vaan huristelin suoraan lautalle. Lauttamatkan tuoma pakollinen lepotauko tuli sinänsä juuri oikeaan aikaan.
Lautalla tutkin sää- ja ennen kaikkea tuuliennusteita, karttaa ja etäisyyksiä ja päätin varata hotellin Pärnusta. Tulee aika pitkä päivämatka, mutta nämä kilometrit eivät ole vain halpoja, nämä ovat ilmaisia.
Hymy hyytyi, kun pääsin lautalta, Edessä oli yhdeksän kilometriä tietöitä. Tuosta yhdeksestä kilometristä onneksi puolet oli jo päällystetty, joten lopulta menettänyt tuossa kymmentä minuuttiakaan.
Minulle luvattu länsituuli osoittautui lounaistuuleksi, joten ei se ollutkaan myötätuulta vaan erittäin puuskittaista sivutuulta. Kunnes tuuli piti, mitä oli luvannut ja kääntyi länteen. Matka jatkui tosi vauhdikkaasti. Oli kuin olisi ajanut pitkää alamäkeä.
Pärnuun saavuin vähän kahdeksan jälkeen, 155 km takanani.
Söin georgialaisessa ravintolassa aivan liian raskasta ruokaa.
Päivä meni lähinnä pelkäksi polkemiseksi, mutta ei tällaista myötätuulta voi jättää käyttämättä.
Jatkatko Latviaan Pärnusta?
Alan kääntyä kotiin päin.
Lautalla on muuten saatavilla hyvin kohtuuhintaista seljankaa. Muhun saarella ihan vierailun arvoinen ravintola olisi voinut olla Sikke Sumarin Nami, http://www.naminamaste.com/.
Pärnun sijaan Tarto on kyllä aina parempi…
sori jälkiviisastelu, ja hyvää Pärnun visiittiä!
Hyvä Ode!
Voit Pärnusta ajaa Itääkohden Viljandiin ja Siitä Tartu:uun sieltä vaikka Junalla takas, mukava reitti.
Myötätuulia edelleen!
Täällä toinen Muhun ystävä. Naminamasten lisäksi löytyy toinenkin erittäin mukava täyden palvelun majatalo Tönise, jota pitää eräs Soile Suomesta (soiles.com). Saarella on paljon kiinnostavaa ja näkemisen arvoista sille, joka malttaa pysähtyä.
Veneilyn historiasta saarilla sen verran, että miehittäjä katkaisi kaikki “ylimääräiset” veneet moottorisahalla. Paikalliset nostivat puolikkaat pystyyn huusseiksi. Veneilyä ei edelleenkään juuri harrasteta.
Lieneekö hatshapuri tuo alkupalasi. Se on varsin täyttävä eväs pitkän pyöräilypäivän kalorivajeen hoitoon.
Halla-ahoa voisi kritisoida siitä, että hänellä on ollut blogissaan aidosti rasistisia kirjoituksia. Hyvin ikävää tavaraa.
Enkä nyt siis tietnkään tarkoita sitä kirjoitusta, josta hän sai tuomion. Enhän ole idiootti.
Että hän lopettaisi tai haluasi lopettaa ammattikuntansa eläkkeet on täysin outo ajatus. En ymmärrä mihin sillä viitataan.