Olen lähdössä kiertämään fillarilla Viroa ja ehkä Latviaakin. Liikun maantiepyörällä, mikä on Virossa tietynlainen rajoitus reitinvalinnalle. Paikallisia sorateityä ei voi ajaa maantiepyörällä, ja jotkut päällystetytkin tiet ovat aiia hankalia. Tietääklö kukaan, mistä saisi vinkkejä maantiepyörälle sopivista reiteistä?
Onko Stravan globaali heatmap tsekattu?
http://labs.strava.com/heatmap/#8/25.41687/58.87342/blue/bike
Tehtiin autolla lenkki siellä muutama viikko sitten. Mieleen jäivät muutamat tietyömaalt Latviassa. Pitkiä pätkiä joissa edellä ajavat autot katosivat pölypilveen. Latviassa kuuluu väistää ohittajia tien sivuun jolloin pyöräilijälle ei jää tilaa.
Eestiä on tullut kierreltyä fillarilla paljon ja pitkään ja Latviaakin Ventspilsiin asti. Noin ylipäätään nk. kakkos- ja kolmostasonkin sivutiet ovat aina päällystettyjä. Ei tule heti mieleen yhtäkään ’huonoa’ tieosuutta ja alla on aina ollut varsin kapearenkainen fillari.
Joitakin huomioita.
Toisin kuin meillä on Eestissä tapana tehdä tieremontti saman tien molemmin puolin tietä. Pitkät tietyöosuudet ovat matkafillaristin pahin painajainen Eestissä. Ne löytyvät nykyisin onneksi nettikartalta (https://tarktee.mnt.ee).
Tallinnasta ulos fillarointi on kovan liikenteen ja huonojen fillariteiden yhdistelmänä huono kokemus. Nykyisin hyppään fillarin kanssa junaan ja ajelen muutaman pysäkinvälin maaseudulle. Kaikki paikallisjunat ottavat pyörän eikä se edes maksa mitään. Länteen päin mennessä esim. Keila on hyvä aloituspaikka.
Tallinnasta itään päin fillarilla pääsee aika hyvin noin Rakveren tasalle mutta sitten tulee väkisinkin pitkä osuus isoa Narvan tietä, jossa ajaminen ei ole mukavaa kovan liikenteen vuoksi. Hyppäisin siinäkin sopivassa kohdassa junaan ja ajaisin Sillamäkeen, josta pääsee pikkutietä Sinimäkeen ja sieltä Narva-Joesuun suuntaan.
Ykkösreittivaihtoehto Eestissä täytyy olla saarien kiertomatka. Ennen kuin ryntää kauniille Hiidenmaalle kannattaa kuitenkin koluta mantereen puolen luoteiskolkan mukavat satamapaikat, esimerkiksi Dirhami. Kuuluisan ’tervisetee’ pyöräreitin Riisiperestä Haapsaluun jättäisin väliin. Se oli viimeksi ajaessani niin huonossa kunnossa että kaikki sisä- ja ulkorenkaani tuhoutuivat. Majoitukset on nykyisin paras varata jo ennen lähtöä. Erityisesti sesonkiaikana.
Itse juuri opin tämän kantapään kautta, Pärnuun matkalla valtatie 5:llä oli 12 km pätkä josta päällyste oli viety pois ja jäljellä oli vain nyrkin kokoisia kiviä ja vastaavia monttuja. Maantiepyörällä todella tuskainen kokemus, paluumatkalla kiersin paikan suosiolla hiekkatietä pitkin jota pitkin pystyi kyllä 25mm maantierenkailla ajamaan ihan hyvin.
Katselin ennen omaa reissuani että verkossa olisi ollut paperisia karttoja myynnissä ainakin http://www.balticcycle.eu/shop3/en/4-estonia-maps-tours-information mutta en ehtinyt tilata niin en tiedä millaisia olisivat olleet.
Stravan heatmapista minäkin katselin, ja lisäksi stravasta löytyi esim. menneiden maantiepyöräkisojen reittitallenteita kun etsi ( baltic chain tour oli hyvä hakusana)
Miksi valitsit Viron Kainuussa sijaan? Pelottaako kohtaamiset kuplan ulkopuolelta? Oikeasti ihmiset ovat todella vieraanvaraisia ja matkakassaa ei tarvitse.
Fillarilla etäisyydet ovat Kainuussa aivan liian suuria, ravintoloita harvassa ja hotelleja vielä harvemmassa. Suomessa pyöräily on myös vaarallista, koska toisin kuin liikenteen sivistysmaissa, autoilija saa Suomessa ohittaa pyöräilijän niin läheltä kuin uskaltaa, ja autoilijoiltahan ei rohkeutta puutu. Liikenteen sivistysmaissa ei saa ohittaa metriä lähempää, ja tätä myös noudatetaan. Muuttaa pyöräilijän kokemusta radikaalisti. Ja eloonjäämisen todennäköisyyttä.
Kainuu on myös aika kaukana ja sinne matkustaminen kallista verrattuna Viroon.
Liikennelakia on kyllä ruvettava säätämään samanlaiseksi kuin muissa maissa. Turisteilla ei ole hajuakaan, että niillä on kaikenlaisia väistämisvelvollisuuksia esimerkiksi riippuen siitä millä otteella ne pyörää kuljettavat. Ruumiita tulee.
Suosittelen Britanniaa, vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu melkein heti vaihtamalla peilin oikealle puolelle.
Näinhän se on muutenkin, että Suomi ei ole kovin houkutteleva matkailumaa suomalaiselle, joka ei täältä hae mitään uutta tai eksoottista. Olen itse tehnyt pitkiä moottoripyrämatkoja Euroopassa ja Yhdysvalloissa viime vuosina. Tässä muutamia pointteja:
– Kaikki Suomessa on helvetin kallista. Hotelliyö maksaa Suomessa noin 100 euroa. Etelä- ja Itä-Euroopassa selviää puolella hinnalla tai alle, eikä nyt puhuta mistään rotankoloista. Ruokaan pätee sama hintaero, bensa on tyypillisesti vain vähän halvempaa ulkomailla.
– Suomen tiet ovat korkeintaan yhtä hyviä kuin ulkomailla, keskimäärin huonokuntoisempia ja kapeita.
– Nopeusrajoitukset Suomessa ovat naurettavan alhaisia, ja jos saat sakot, ovat ne taas aivan absurdin suuret rikkeeseen nähden. Tämä on todella nöyryyttävää kansalaisten kyykyttämistä ja ilmenee liikenneraivona ja em. vaarallisina ohituksina.
– Kun sitten päätät vähän rentoutua ja otat hyvin ansaitun oluen, joudut Suomessa helposti ahtaaseen ja epämielyttävään kaljakarsinaan vartijanatsin silmälläpidon alaiseksi.
– Palveluammateissa toimivien henkilöiden asenne Suomessa on usein tosi tyly ja epäkohtelias. Tämänkään korjaaminen ei maksaisi mitään.
– Sateille ja kylmyydelle eivät hallitus ja muut poliitikot voi mitään, mutta tilannetta ei pitäisi pahentaa keksimällä turhia holhoussääntöjä.
Toki ”Suomi on hyvä maa” ja ulkomaissa on paljon huonoja puolia, mutta omaa lomailua ja turismia laajemmin ajatellen luettelemani asia ovat painavia.
Lopuksi tärkeä vinkki omatoimilomailijalle: Kannattaa matkustaa lomasesongin ulkopuolella. Itse suosittelen kesäkuuta. Euroopassa ei ole vielä liian kuuma eikä lomasesonki ole alkanut. Tällöin hinnat ovat halvemmat ja hotelleissa on hyvin tilaa. Jopa tinkiminen onnistuu helposti.
Reiteistä vielä sen verran että Eestin Eurovelo-reitit ovat vallan erinomaisesti merkittyjä ja ne kiertävät ehkä juuri ne parhaat reitit ja paikat. EV10 kulkee tasaisia ja hyvin päällystettyjä teitä koko reitin osalta – paitsi lyhyttä soratieosuutta Kohtla-Järven ja Narvan välissä. Toinen lyhyt (hyväkuntoinen) soratieosuus löytyy Saarenmaan eteläkärjen länsirannikkoa seurailevalta tieltä. EV11 on kokonaan päällystetty mutta ei ole maisemiltaan ja palveluiltaan samaa korkeaa tasoa kuin 10.
Latviasta (Ventspils) ei tietääkseni enää ole laivayhteyttä Saarenmaalle. Sääli. Uusi laivayhteys Riika-Helsinki lienee tulossa ja mahdollistaa uusia reittimahdollisuuksia Latviassa.
Ihan vaan maiden nimistä. Samoin kuin emme puhu Sverigestä tai Norgesta tai Deutchlandista, meidän ei pitäisi puhua myöskään Eestistä, koska näillä kaikilla mailla on myös suomenkielinen nimi. Ruotsi, Norja, Saksa ja Viro.
Touko
Ymmärrän kyllä jossakin määrin Osmon nihkeyden kotimaanpyöräilyä kohtaan, mutta en täysin.
Itse olen pyöräillyt Suomessa n. 8 kertaa pienehkön lenkin: 200 – 400 km ja Virossa ja Ruotsissa kummassakin kerran. Nähdäkseni autoilijat suhtautuvat minuun kutakuinkin samalla tavoin näissä maissa.
Suomessa etäisyydet ovat pitkiä, ja reitti onkin suunniteltava yöpymisten kautta – mutta kyllä se onnistuu. Ja hotellien, hostellien, maatilamajoituksen ja AirBnB:n kombinaatio on oikeasti aika rikas kokemus: tänäkin kesänä yövyimme mm. ihan luksushotellissa Jyväskylässä, lämmitimme itse rantasaunan matkalla Savoon ja Kuopiossa olimme 2h+k puutaloasunnossa airBnBssä – kaikki ihan kohtuuhintaisia.
Tämä vaan vaatii ennakkosuunnittelua ja mieluummin liian lyhyitä kuin liian pitkiä päivämatkoja. Ja mitä olen Osmon matkaraportteja lukenut, hän haluaa mieluiten ajaa niin pitkälle kuin pääsee ja sen jälkeen etsiä yöpaikan.
Voisin myös kuvitella, että kansallisesti tunnettu poliitikko haluaa lomailla anonyyminä -varsinkin nyt, kun hän yhä vähemmän on valtakunnan politiikassa mukana. Ja taas toisaalta: kyllähän se hänenkin näkemystä avartaisi, jos kerrankin vetäisi fillarilla Joensuusta Nurmekseen. Mutta siis – kukin fillaroi omaksi ilokseen.
Touko
Ei pyöräillessä voi tehdä ennakko suunnitelmaa, koska säätä ei voi suunnitella ennakkoon. Jos sinulla vastatuulta 15 m/s, päivämatkasta tulee aika paljon lyhytempi kuin jos sama tuuli on myötäinen. Jos tulee ukkosmyrsky, kannattaa paikalleen ja jos rengas puhkeaa, se puhkeaa. Olen kiertänyt aiemmin paljon Suomea fillarilla, mutta silloin minulla on ollut teltta ja olen yöpynyt jokamiehen oikeutta käyttäen metsissä.
Ei käy ilmi millä renkaalla pyöräsi on varustettu, varmaan peruskoolla 23 mm:llä. Itse vaihdoin jo vuosia sitten 25 mm:een pistosuojattuun renkaaseen. Joka on kumminkin ilman varsinaista kuviota. On todella mielyttävä renkas. Säästyy monelta riesalta. Sillä voi päästellä pienet tietyötkin huoletta lävitse, joita ei voi aina välttää. Vierintään koolla ei ole mitään merkitystä, kun ei ajeta lappu rinnassa.
Kyllä Suomen maaseudulla naapuriapu vielä tunnetaan ja sitä kyllä saavat satunnaiset kulkumiehetkin. Poikkea vain seuraavaan taloon ongelmien sattuessa. Siinä tulee ongelmat hoidettua ja vielä maailmaa parannettua.
Virossa harvempi käy saarilla. Kiinnostava osuus on mennä Kursesaaresta (Roomansaari) laivalla Abrukalla. Myös Kursesaresta pääsee Ruhnulle (Ringsu) ja Kihnuun ja sieltä edelleen Pärnuun. http://www.veeteed.com/index.php
Yhteydet vaativat vähän selvittelyä.
Laivayhteysttä Venepitsin ja Kursesaaren välillä ei enää ole.
Tartosta etelään Setumaa on myös omanlaistaan maisemaa. Tartossa merkittävä nähtävyys on uusi kansallismuseo.
Kolmena kesänä olen kiertomatkan maantiepyörällä tehnyt. Liikenteen vuoksi en ehkä enää tee.
Illalla laivalla hieman edullisempaan hotelliin Tallinnan etelä- tai lounaskantille pois keskustasta. Aamulla hotellista pyöräreitille 1 (Eesti rattateed ilmainen kartta mistä hyvänsä pyäräkaupasta). Tätä reittiä pitkin pääsee ilman henegenvaaraa Haapsaluun asti. (Edullinen majoitus ydinkeskustassa Beguta kylälistemaja). Padisesta voi oikaista suoraan seuraamatta rannikkoa. Ainut Kohvik ja ruokapaikka on 0,5 km ennen Padisen vanhaa luostaria. Luostarin luona oleva ruokaopaikka on hieno (ja kallis) ja aukeaa vasta kolo 17:00 jälkeen.
Reitti Haapsalusta Pärnuun isolla tiellä keljuuntuu, Pärnusta Valgaan tiellä on jo reilusti vaarallista. Samoin muilla pääteillä. Valintahan on joko Valgaan tai Viljandiin.
Tallinnasta länteen Pietarin tiellä on 2 m leveä piennar. Länsituulella pääsee hurjaa vauhtia tähän suuntaan. toinen vaihtoehto ovat pikkutiet rannikolla (hyvä vaihtoehto).
Tylsiä ovat valitettavasti myös kaupunkien välit Eestin kuolevalla maaseudulla. Ei ole enää Kohvik tai Pood etappien välillä. Latviaan kannattaa mennä Valgasta Riikan suuntaan. En ole koskaan mennyt, koska aina sää on ollut vastaan.
Idästä päällystettyä tietä etelään pääsee vain Jöhvin kautta Peipsi-järven rantaan. Se on aika pomppuinen Mustveehen. Viimeiset 60 km ennen Tarttoa ovat täydelliset ja uutta asfalttia (2v sitten). Reitti Tartosta Otepään kautta Valgaan oli myös rauhallinen pieniä teitä. Pinnoite karkeaa öljysoraa ja mäkistä.
Ainakin muutama vuosi sitten oli saatavilla paperinen pyöräilykartta Tallinnan sataman turisti-infosta muutamalla eurolla. Siihen oli muistaakseni merkitty eurovelo reitit ja teiden päällysteet. Kannattanee tarkistaa.
Matkapyöräilijää eivät isot ja palveluköyhät päätiet juuri kiinnosta mutta se ei ole mikään ongelma Eestissä. Peruslähtökohta on, että tie, joka vie jostakin johonkin, on siellä aina hyvin päällystetty eikä routareikiä ole. Tiet ovat keskimäärin merkittävästi paremmassa kunnossa kuin Suomessa.
Liikenne ja rekat kulkevat isoilla pääteillä mutta vieressä kulkeva ’vanha tie’ on yleensä aina hyvässä kunnossa ja liikennettä on hyvin niukalti. Kyläkauppoja on, päinvastoin kuin joku väittää, ilmestynyt lisää vuosi vuodelta.
Joitakin esimerkkejä: Saarenmaan pohjoisosan keskeinen risteys- ja satamapaikka Leisi oli monia vuosia yhden kahvila-ravintolan varassa. Nyt siellä on vaikka mitä tarjontaa. Orissaaressa ei ollut vuosikausiin oikeastaan mitään. Nyt siellä on hostellia ja kahvilaa ja ties mitä. Hiidenmaan ehkä kaunein paikka Kassari oli pitkät vuodet hiljainen kylä. Nyt siellä on hieno hotelliravintola ja lisää palveluja tulee joka vuosi. Kärdlan kahviloiden tarjonta on jo maailmanluokkaa. Ja niin edelleen.
Yli kymmenen vuoden perspektiivillä tarkasteltuna Eesti on erittäin dynaaminen ja ilmeisen yrittäjäystävällinen maa. Koko ajan tapahtuu: vanhoja yrityksiä kuolee pois, uusia tulee tilalle ja elämä jatkuu ja kehittyy. Eestissä on harvoin aivan hiljaista. Aina jostain kuuluu työn ääntä.
Onko jotain hyvää syytä, että tieliikennelainsäädäntö on EU:ssa kansallista lainsäädäntöä? Unionitasoisella lainsäädännöllä Suomestakin saataisiin karsittua suurimpia idioottimaisuuksia kuten talvinopeusrajoitukset ja 120 km/h ylin rajoitus moottoriteillä.