Olipa kerran työ

Juu­so Perälä ja Lil­ja Tam­mi­nen ovat kir­joit­ta­neet aivan main­ion kir­jan siitä, mitä uusi teknolo­gia, ennen kaikkea tekoä­ly ja robot­it tekevät tule­vaisu­u­den työlle ja yhteiskun­nalle.  Jo kir­jan nimi kielii reip­paas­ta otteesta: Oli­pa ker­ran työ.

Kir­ja kuvaa eloisas­ti sitä, miten työn luonne on muut­tunut teol­lisen val­lanku­mouk­sen alus­ta alka­en ja miten koneet, automaa­tio ja robot­it ovat kor­van­neet yhä enem­män ihmistyötä – aluk­si vapaut­taen ihmiset tekemään mie­lenki­in­toisem­paa työtä, kos­ka työ, jon­ka konekin osasi, ei ollut järin mielenkiintoista.

Kokon­aan uuden­laisen kehi­tyk­sen mah­dol­lis­taa tekoä­ly, oppi­vat tietoko­neo­hjel­mat. Joskus 50 vuot­ta sit­ten san­ot­ti­in, ettei tietokone tule koskaan voit­ta­maan ihmistä shakissa. Nyky­isin tietokone voit­taa leikiten kenet tahansa.

Tietokoneen kyky pela­ta shakkia johtuu kuitenkin siitä, että ohjel­moi­jat oli­vat oppi­neet pisteyt­tämän peli­ti­lanteen parem­min samal­la kun tietokonei­den lasken­takyky on kas­vanut val­tavasti. Kone ottaa ihmis­es­tä työvoiton sil­lä, että se pystyy laske­maan kaik­ki mah­dol­liset siir­rot pitem­mälle kuin ihmi­nen ikinä. Ihmiselle ei jää shakissa mahdollisuuksia.

Samal­la taval­la ei konet­ta voi­da ohjel­moi­da voit­ta­maan ihmistä iki­van­has­sa Go ‑pelis­sä  Ihmi­nen pelaa Go-peliä vähän samal­la taval­la kuin shakkia, mut­ta pelis­sä on niin val­ta­va määrä siir­to­vai­h­toe­hto­ja, että tietokonet­ta ei voi­da ohjel­moi­da pelaa­maan sitä samal­la taval­la kuin shakkia.

Nyt tietokone-ohjel­ma on kuitenkin kehit­tynyt ylivoimaisek­si myös Go-pelis­sä. Nimeno­maan kehit­tynyt, kos­ka käytet­ty tekoä­lyä, oppi­vaa ohjel­maa.  Ohjel­ma pelasi ensin ihmisiä vas­taan ja aluk­si aina hävisi, mut­ta oppi virheitään, alkoi pela­ta yhä vain parem­min. Kun ihmis­ten kanssa pelaamis­es­ta ei enää oppin­ut mitään, kone pan­ti­in pelaa­maan itseään vas­taan, ja se kehit­tyi tasolle, jos­ta ihmi­nen ei voi edes haaveilla.

Vaik­ka maail­ma ei pyörikään Go-pelin ympäril­lä,  täl­lä ker­to­muk­sel­la on val­ta­vat imp­likaa­tiot. On osoitet­tu, että oppi­vat ohjel­mat voivat kehit­tyä val­tavasti ihmistä parem­mik­si. Kun me nyt kiis­telemme siitä, onko tur­val­lista päästää robot­ti­au­to­ja liiken­teeseen, joskus vielä väitel­lään siitä, voidaanko ihmisen ohjaamia auto­ja sal­lia kuin muul­ta liiken­teeltä sul­je­tu­il­la radoilla.

Tähän asti automaa­tio on kor­van­nut lähin­nä suorit­tavaa työtä, mut­ta nyt se tunkeu­tuu kog­ni­ti­ivisen eli­itin alueille, esimerkik­si juristin ja lääkärin toimi­alueelle. Täl­lä het­kel­lä on epä­selvää, kumpi on parem­pi tekemään diag­noose­ja, ihmi­nen vai tekoä­ly, mut­ta ajan myötä kisan voit­ta­jas­ta ei ole epäilystäkään. Lääkärikin oppii virheistään mut­ta tekoä­ly oppii kaik­ista virheistä kaikkial­la maail­mas­sa ja se muis­taa kaiken. Se osaa myös käyt­tää tun­teet­tomasti ja siis tehokkaasti bayesiläistä todennäköisyyslaskentaa.

Tästä asetel­mas­ta saa todel­la mie­lenki­in­toisen ja monipuolisen kir­jan, kos­ka teknolo­gian mullis­tu­mi­nen vaikut­taa kaikkeen.

Jok­seenkin kaikkea kir­jas­sa onkin käsitel­ty – ympäristöä, ilmas­ton­muu­tos­ta, poli­ti­ikan lim­boti­laa, Helsin­gin asun­to­jen korkeaa hin­taa, Bau­molin tau­tia, Face­bookin ja Googlen toim­intat­a­paan liit­tyviä riske­jä, tiedon hin­noit­telua, dig­i­taal­ista total­i­taris­mia, retro­fordis­mia. Ja niin edelleen.

Mieleeni oli eri­tyis­es­ti pohdi­ta, mitä on ne ”oikeat” työt, joi­ta niin moni arvostaa. Perus­teel­lisen pyörit­te­lyn jäl­keen parhaak­si kuvauk­sek­si oikeista töistä jäi, että ne ovat töitä, jot­ka on eri­tyisen help­po automatisoida.

Huomion arvoista oli myös, että kir­jan kir­joit­ta­jat pahoit­te­liv­at sitä, että ydin­voima on jäänyt niin vähäiseen osaan, vaik­ka sitä tarvit­taisi­in ilmas­ton­muu­tok­sen torjumiseen.

Kir­ja aihe on äärim­mäisen tärkeä. Yllät­tävän vähän puhutaan siitä perus­teel­lis­es­ta muu­tok­ses­ta, jon­ka robot­it ja ennen kaikkea tekoä­ly elämän­muo­toomme tuo­vat. Tai kyl­lä puhutaan, mut­ta työ­markki­noiden edessä ole­vaan mullis­tuk­seen ei kuitenkaan valmis­taudu­ta mitenkään. Ikään kuin toiv­ot­taisi­in, että tämä kaik­ki on pahaa unta.

Mik­si sen pitäisi olla pahaa unta eikä hyvää? Kaiken tämän pitäisi johtaa parem­man yhteiskun­taan – eihän juuri kukaan vali­ta sitäkään, että jääkaapit, astian­pe­sukoneet ja pyykkikoneet ovat tuhon­neet työtä koti­talouk­sis­sa, mut­ta moni pelkää aiheel­lis­es­ti omanase­mansa puoles­ta. Työstä vapau­tu­mi­nen pitäisi olla kään­net­tävis­sä ihmisyy­den voitok­si, mut­ta se edel­lyt­täisi luovu­ut­ta sekä poli­it­tisil­ta johta­jil­ta että työmarkkinaväeltä.

Minä olin ilah­tunut siitä, että kir­joit­tjien välineistöön kuu­luu for­maalin talousti­eteen työkalu­ja, kos­ka niil­lä voi monia asioi­ta analysoi­da paljon parem­min. Pikkuisen olin kuitenkin havait­sev­inani käsit­tei­den käytössä horjuvuutta.

Puh­taalle talousti­eteelle infor­maa­tio­hyödyk­keet, joiden levit­tämisen mar­gin­aa­likus­tan­nus on liki nol­la, muo­dosta­vat ison haas­teen. Yksi vai­h­toe­hto voisi olla erään­lainen wiki-kom­mu­nis­mi, jos­sa vapaae­htoiset julk­ista­vat tärkeitä hyödykkeitä vapaaseen käyt­töön Open Off­i­cen tavoin.

Kir­jan julk­istusti­laisu­udessa ker­rot­ti­in, että tämä omakus­tanne on kir­jan väli­aikainen muo­to ja että sitä muokataan palaut­teen perus­teel­la ja etsitään kir­jalle kau­palli­nen kustantaja.

Toivon todel­la, että näin tehdään. Kir­jan kova ydin on vankkaa asi­aa, mut­ta mon­et sen rön­sy­istä ovat vielä kesken­tekoisia. Kir­ja on lois­ta­va, jos sitä lukee etsien siitä helmiä, ja aika kehno, jos sitä lukee etsien sen puutteita.

Siinä lop­ullises­sa pain­ok­ses­sa kan­nat­taa jät­tää pois paljon ja keskit­tyä siihen, mitä todel­la hallitaan.

Tai sit­ten kir­jaa voitaisi­in kehit­tää eteen­päin joukkois­ta­mal­la.  Kir­jan heikom­mis­sakin osis­sa on ideaa, vaik­ka aja­tus onkin jäänyt vielä raak­ileek­si. Niistä voisi kehit­tää eril­lisiä artikkelei­ta tai kokon­aan uuden kir­jan. Isom­pi joukko kir­joit­ta­jia voisi kehit­tää tältä poh­jal­ta jotain todel­la mullis­tavaa. Niin monipuolis­es­ti siinä maail­maa käsitellään.

Sitä odotel­lessa kir­ja kan­nat­taa ehdot­tomasti lukea siinä muo­dos­sa kuin se on nyt olemassa.

Kir­jan voi tila­ta alla ole­via linkke­jä klikkaamalla:

e‑kirja 14,90 €

Pain­over­sio 26,90 €

Kir­jan kotisivut

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu alun­perin Vision Tuumassa.

 

86 vastausta artikkeliin “Olipa kerran työ”

  1. Työstä vapau­tu­mi­nen voisi olla kään­net­tävis­sä ihmisyy­den voitok­si, mut­ta onko se? Kestääkö ihmisen kant­ti sen, kun niin paljon mei­dän oma­nar­von­tun­nos­tamme on nyt raken­net­tu työn varaan?

    Mitä ihmiset tek­i­sivät kaikel­la sil­lä lisään­tyneel­lä vapaa-ajal­la? Jotain hyödyl­listä ja kehit­tävääkö, vai suun­taisi­vatko he aikansa ja ener­giansa jotenkin arvaa­mat­tomasti? Jo nyt ihmiset län­si­mais­sa kapinoi­vat nyky­menoa vas­taan kaiken maail­man pop­ulis­tisil­la liikkeillä.

    Tun­tuu, että maail­man muu­tos on nyky­isin mon­elle liian nopea, ja kir­ja ennus­taa tahdin siis vain kiihtyvän. Ja samanaikaises­ti meitä ihmisiä on yhä enem­män. Mitä nämä suun­nat­tomat ihmis­mas­sat halu­a­vat elämältään?

  2. Alpha Go, käyt­tää uusia koneop­pimis algo­rit­me­ja, mut­ta varsi­nainen mul­li­tus tietokone Go:ssa oli Monte Car­lo hakupuu. 

    Kun tietokone pelaa shakkia, se muo­dostaa tietyn syvyisen hakupu­un ja las­kee arvot lau­dan tilanteelle puun haarois­sa min-max algo­rit­mil­la ja val­it­see parhaan vai­h­toe­hdon. Puu­ta voi myös kar­sia eri­laisil­la heuristiikoilla. 

    Go-pelis­sä puun koko kas­vaa liian nopeasti eikä sitä ole help­po kar­sia sopi­van kokoisek­si. Ratkaisu on Monte-Car­lo hakupuu. Kovasti yksinker­tais­taen puu muo­doste­taan pelaa­mal­la sat­un­naisotan­nal­la iso määrä puun haaro­ja sat­un­naisotan­nal­la suh­teel­lisen syvälle ja val­it­se­mal­la haarat jois­sa on suuri toden­näköisyys voitolle tai tilanteelle.

  3. Sanois­in, että Tser­nobyl tap­poi ydinen­er­gian. Se syn­nyt­ti n. 10 vuo­den tauon ydin­voimaloiden rak­en­tamises­sa (län­si­mais­sa), jon­ka jäl­keen niitä ei enää osat­tu rak­en­taa (kus­tan­nuste­hokkaasti).

  4. Kun tuon ana­lyysin ensim­mäisen ker­ran kir­joit­taa tekoä­ly itse, on teos var­ma best-sel­l­eri, jota myöhem­mässä tule­vaisu­udessa siteer­ataan uuden ihmisyy­den alkeel­lise­na perus­teok­se­na. — Erään­laise­na työtä tekevän ihmisen raamattuna.

    Eri­tyisen mainit­tavaa, näin esi-ihmisyy­den aikana tarkastel­tuna, tuos­sa teok­ses­sa on, että sen joka ain­oa kap­pale on eri­lainen. Ei ole kah­ta saman­laista kir­jaa. Jokainen on kir­joitet­tu juuri sitä henkilöä varten, joka osti tuon kir­jan. — Täl­lä tavoin tule­vaisu­udessa tek­i­jänoikeus tulee merk­i­tyk­set­tömäk­si. Ei ole järkeä lukea toiselle kir­joitet­tua kir­jaa; ei siitä kuitenkaan mitään kun­nol­la ymmärtäisi.

  5. Oletko eri mieltä Var­ti­aisen kanssa työperäisen muu­ton tarpeesta?

    1. Suo­mi toimisi erit­täin järkevästi, jos se avaisi saman­laisen maa­han­tu­lo-oikeu­den kaikille kuin on nyt EU-kansalaisil­la. Työtä saa tul­la tekemään, mut­ta sosi­aal­i­tur­van varas­sa ei pysty elämään ennen kuin on ollut töis­sä melko pitkän ajan. Saisimme valmi­ik­si koulutet­tu­ja ihmisiä, joista ei ole tarvin­nut mak­saa lap­sil­isiä eikä koulu­tus­ta. Kovin paljon ei tulisi, eihän Bul­gar­i­as­takaan ole tul­lut ihmisiä töihin.

  6. OSl­ta hyvä ja tärkeä kirjoitus!
    Jään mie­lenki­in­nol­la odot­ta­maan mitä tekoä­ly tulee ker­tomaan ihmisen roolista käsit­tämät­tömän mon­imutkaisen ilmas­ton muutoksissa.
    Ole­tan, että CO2-usko­vaiset tule­vat rajusti pettymään…
    Sit­ten siitä var­maan kir­joite­taan kir­ja “Oli­pa ker­ran aivan höp­söjä ilmastomalleja”

  7. “Nyky­isin tietokone voit­taa leikiten kenet tahansa.”

    Viime vuon­na USA:n paras pelasi paras­ta shakki­ti­etokonet­ta vas­taan. Neljästä pelistä kone voit­ti yhden, lop­ut oli­vat tas­apele­jä. https://www.chess.com/news/view/komodo-beats-nakamura-in-final-battle-1331

    Joku päivä voi vielä käy­dä niin, että kone voit­taa leikiten ja luul­tavasti käykin, mut­ta kos­ka tuo päivä koit­taa, on vielä arvailu­jen varassa.

    Tai sit­ten käykin ilmi, että taas ker­ran tekoä­lyn odotuk­set osoit­tau­tu­vat liian opti­mistisik­si. Joku luon­non­la­ki tai muu todel­lisu­u­den piirre voi estää koneen älyn kehit­tymisen ohi ihmisen älyn joltain oleel­lisil­ta osin ainakin nykyisen par­a­dig­man sisällä.

  8. TA: “Nyky­isin tietokone voit­taa leikiten kenet tahansa.”
    Viime vuon­na USA:n paras pelasi paras­ta shakki­ti­etokonet­ta vas­taan. Neljästä pelistä kone voit­ti yhden, lop­ut oli­vat tasapelejä. 

    Ja jos olisit tutus­tunut omaan linkki­isi, niin olisit huo­man­nut että nois­sa peleis­sä tietokone antoi ihmiselle reilusti tasoi­tus­ta (viimeisessä pelis­sä ihmi­nen sai tehdä neljä siir­toa ennen kuin tietokone edes aloitti…).

    Shak­ki on hävit­ty, turha pyris­tel­lä vastaan.

  9. Sep­po Korp­poo:
    OSl­ta hyvä ja tärkeä kirjoitus!
    Jään mie­lenki­in­nol­la odot­ta­maan mitä tekoä­ly tulee ker­tomaan ihmisen roolista käsit­tämät­tömän mon­imutkaisen ilmas­ton muutoksissa.
    Ole­tan, että CO2-usko­vaiset tule­vat rajusti pettymään…
    Sit­ten siitä var­maan kir­joite­taan kir­ja “Oli­pa ker­ran aivan höp­söjä ilmastomalleja”

    Aina­han sinä voit rukoil­la viilenemistä.

  10. TA: Viime vuon­na USA:n paras pelasi paras­ta shakki­ti­etokonet­ta vas­taan. Neljästä pelistä kone voit­ti yhden, lop­ut oli­vat tasapelejä

    Kat­selin tuo­ta peliä sat­tumal­ta livenä, eikä men­nyt ihan noin yksinker­taiseti. Valitet­tavasti tuos­sa ihmi­nen pystyi kil­paile­maan vain kos­ka kone antoi hie­man tasoi­tus­ta, esim. soti­laan, siir­ron tai kak­si siir­toa tai laadun heikennyksen.

    Kiin­nos­tavaa oli kuitenkin havai­ta, että pelil­lis­es­ti ihmi­nen pär­jäsi koneelle ihan kohtu­ullisen hyvin. Ihmisyy­del­lä on vielä kosolti vahvuuk­sia koneeseen ver­rat­tuna ja muis­tan erään shakki­tur­nauk­sen, johon sai osal­lis­tua mil­lä väli­neel­lä tahansa ja paras yhdis­telmä oli val­is­tunut har­rasteli­ja, joka pystyi ohjaa­maan tietokoneen päätök­sen­tekoa ikäänkuin oikeaan suun­taan parem­min kuin shakin suurmes­tar­it tai ne tietokoneet jot­ka eivät saa­neet ulkop­uolista apua.

    Lähi­t­ule­vaisu­us siis ei ole tietokonei­den vaan cyborgien, jos­sa ihmi­nen valvoo ja ohjaa tietokoneen päätök­sen­tekoa — vaik­ka tietokone osaisi lentää kokon­aisen lentokoneen kah­den kaupun­gin välil­lä, pitää ihmisen kuitenkin päät­tää mil­loin lennetään ja mille ken­tälle (ok, voi olla että tämänkin las­kee joku taloushallinnon ohjelmis­to, mut­ta var­masti ihan kaikkea ei kone pysty vielä päät­tämään). Samal­la kun koneista pois­tuu ihmistyötä vaa­ti­va lentäjän osu­us vapau­tuu resursse­ja muuhun toim­intaan, joten voi olla että työn määrä lisään­tyy muual­la, esimerkik­si voi olla että tur­is­mi kas­vaa mikäli lentämis­es­tä tulee edullisem­paa. Jätetään tästä tarkastelus­ta pois nyt se mitä lisään­tynyt lentämi­nen vaikut­taisi vaikka­pa ilmastolle.

    Tekoä­ly on niin mys­ti­fioitu ter­mi, että sen sijaan pitäisi puhua tilas­toti­eteestä ja tietotekni­ikas­ta, kos­ka niiden osalta keskustelu on järkeväm­pää. Tilas­toti­eteen syn­ty ei tehnyt ihmi­sistä työt­tömiä sen enem­pää kuin kam­er­an kek­simi­nen ei tehnyt taiteil­i­joista työt­tömiä — taide vain alkoi muut­taa suun­taansa, kun sen primäärite­htävä ei enää ollut muo­toku­vien ja maisemien kopioiminen.

    Opti­mis­mi on siis paikallaan mielestäni: tekoä­ly ei syö ihmiskun­nan resursse­ja vaan vapaut­taa niitä tutki­maan ja kehit­tämään asioi­ta, joi­hin ei aikaisem­min ollut mahdollisuutta.

  11. TA:
    “Nyky­isin tietokone voit­taa leikiten kenet tahansa.”

    Viime vuon­na USA:n paras pelasi paras­ta shakki­ti­etokonet­ta vas­taan. Neljästä pelistä kone voit­ti yhden, lop­ut oli­vat tas­apele­jä. https://www.chess.com/news/view/komodo-beats-nakamura-in-final-battle-1331

    Joku päivä voi vielä käy­dä niin, että kone voit­taa leikiten ja luul­tavasti käykin, mut­ta kos­ka tuo päivä koit­taa, on vielä arvailu­jen varassa. 

    Naka­mu­ra sai tuos­sa pelis­sä tietokoneelta tasoi­tus­ta yhden keskus­ta­soti­laan ja sai vielä aloit­taakin pelin eli pela­ta valkoisil­la. Tuo on huip­pushakissa todel­la mas­si­ivi­nen etu. Pelin lop­putu­lok­se­na Naka­mu­ra onnis­tui saa­maan tietokoneelta kolme tas­apeliä ja hävisi kerran.

    Tasati­lanteesta lähdet­täessä ei maail­man parhail­la shakin pelaa­jil­la ole mitään jakoa parhai­ta tietokonei­ta vas­taan, he häviävät jokaisen pelin. Toki jos koneel­la on alus­sa soti­las tai kak­si vähem­män huip­pu­pelaa­jil­lakin on mahdollisuudet.

  12. Toden­näköis­es­ti koneä­lylle käy samal­la taval­la kuin ihmisen älykkyy­den tai parem­minkin tieteen kehi­tyk­selle. Eikö olekin mäl­sää että dinosaurusten ajas­ta on hyvin vähän tai ilmeis­es­ti olemat­tomasti 4k video­ta. Ympäristön ja maail­man ilmiöitä havain­noivan älyn ja sen saa­man inputin välil­lä on ikäänkuin tapah­tuma­ho­risont­ti. Se saa his­to­ri­as­ta aina tietoa vain rajoite­tusti. Koneä­ly siis tuskin pystyy sanomaan juu­ta tai jaa­ta ihmisen osu­u­teen vaikka­pa ilmas­ton­muu­tok­seen. Dataa on olen­nais­es­ti jäänyt tapah­tuma­ho­ris­ton­tin taakse. Myöskään ihmisen sairaud­es­ta koneä­ly ei saa heti enem­pää irti kuin ihmisä­ly. Mut­ta jatkos­sa tietenkin saa. Sen edel­ly­tyk­senä on, että havain­to­ja maail­mas­ta kas­vate­taan ties kuin­ka mon­en­teen potenssi­in. Siis pyritään käytän­nössä tal­let­ta­maan kaik­ki. Koneä­ly käsit­telee siitä välit­tömästi 99,999 %. Tämä räp­sähdys tul­laan kansankielel­lä nimeämään jät­teen ja ilki­val­lan hoidok­si. 0,0009 % käsitel­lään seu­raa­van sekun­nin aikana. Tämä sekun­ti tul­laan kansankielel­lä tun­temaan nimel­lä “hen­gen ja ter­vey­den turvaaminen”-sekunti. 0,0001% jäävät statuk­selle “poten­ti­aalis­es­ti tietoa”. Näistä jonkin osu­u­den koneä­ly har­avoi tapah­tuma­ho­ris­ton­tin yli säi­lyt­tämisen arvoisek­si tiedok­si. Esimerkik­si kansalaisen O.S kehon läm­pöti­la 36,7 aikaleimal­la varustet­tuna. O.S esimerkki­henkilölle tulee aikanaan tal­len­nus­pe­rusteinen kuukausi­mak­su. Uber Alles! Tämä lop­pu on vaikka­pa triljoona ker­taa triljoon­aker­tainen tämän­päivän informaatiotulvaan.

  13. TA:
    Joku päivä voi vielä käy­dä niin, että kone voit­taa leikiten ja luul­tavasti käykin, mut­ta kos­ka tuo päivä koit­taa, on vielä arvailu­jen varassa. 

    Shakin kohdal­la se päivä koit­ti jo aikaa sit­ten. Nykyään ihmisel­lä on mah­dol­lisuuk­sia vain jos kone antaa tasoi­tus­ta, kuten viit­taa­mas­sasi ottelus­sakin tehti­in. Lain­aus linkit­tämästäsi artikkelista: 

    “No human can cur­rent­ly hope to sur­vive on equal terms in a match against Komo­do. Odds must be giv­en. In this match, Komo­do offered Naka­mu­ra pawn and move, pawn, exchange, and four-move odds.”

    Naka­mu­ran ja Komod­on Elo-rankingien perus­teel­la voidaan arvioi­da, että ilman tasoituk­sia ihmisen voit­to­to­den­näköisyys neljän pelin ottelus­sa olisi ollut noin 0.00006 prosenttia.

  14. Tero Tolo­nen:
    Opti­mis­mi on siis paikallaan mielestäni: tekoä­ly ei syö ihmiskun­nan resursse­ja vaan vapaut­taa niitä tutki­maan ja kehit­tämään asioi­ta, joi­hin ei aikaisem­min ollut mahdollisuutta.

    Olen samoin opti­misti sen suh­teen, mitä olisi saavutet­tavis­sa, jos asi­at jär­jestel­lään hyvin. Olen kuitenkin pes­simisti sen suh­teen, mitä päät­täjämme tosi­asi­as­sa tule­vat tekemään. 

    Kun robot­ti kor­vaa työn­tek­i­jän kokon­aan tai osin, niin työn­tek­i­jän tulot putoa­vat jyrkästi. Tyyp­illi­nen työn­tek­i­jä ei löy­dä kor­vaavaa yhtä tuot­tavaa työtä eikä pysty koulut­tau­tu­maan tehokkaasti uudelleen tuot­tavi­in töi­hin. Kos­ka mur­ros kos­kee suur­ta osaa ihmi­sistä usei­den vuosikym­menten ajan, mur­roksen hallinta on avain­haaste. Valitet­tavasti en ole näh­nyt merkke­jä siitä, että tätä mur­rosta pystyt­täisi­in hal­lit­se­maan. Päät­täjistä suurin osa ei vain ole sellaisia.

  15. Jotenkin luulisi, että kir­je­shakissa kaik­ki pelit oli­si­vat kuo­let­ta­van tyl­siä Ryb­ka vs Ryb­ka tas­apele­jä, mut­ta toisin on, ja siltikin tapo­ja tasurin saavut­tamiseen on niin monia, että on ihme, että kukaan koskaan voit­taa ketään.

  16. peruseläke: Olen samoin opti­misti sen suh­teen, mitä olisi saavutet­tavis­sa, jos asi­at jär­jestel­lään hyvin. Olen kuitenkin pes­simisti sen suh­teen, mitä päät­täjämme tosi­asi­as­sa tule­vat tekemään. 

    Kun robot­ti kor­vaa työn­tek­i­jän kokon­aan tai osin, niin työn­tek­i­jän tulot putoa­vat jyrkästi. Tyyp­illi­nen työn­tek­i­jä ei löy­dä kor­vaavaa yhtä tuot­tavaa työtä eikä pysty koulut­tau­tu­maan tehokkaasti uudelleen tuot­tavi­in töi­hin. Kos­ka mur­ros kos­kee suur­ta osaa ihmi­sistä usei­den vuosikym­menten ajan, mur­roksen hallinta on avain­haaste. Valitet­tavasti en ole näh­nyt merkke­jä siitä, että tätä mur­rosta pystyt­täisi­in hal­lit­se­maan. Päät­täjistä suurin osa ei vain ole sellaisia. 

    Peukku­ja tälle. Kansalaisi­a­han tulisi nyt ja eilen kan­nus­taa esimerkik­si taiteen­tekemisen pari­in. Runo­jen kir­joit­tamista ja muu­ta ylevää. Mut­ta ei. Ris­usavot­taa tai muu­ta. Poli­it­tisik­si päät­täjik­si valikoituu väk­isin kansan kuona sivistyk­sel­liselta tasoltaan? Min­ul­la on aja­tus, että työ­nan­ta­ja on aina kon­ser­vati­ivisem­pi kuin työn­tek­i­jän­sä. Tätä pitänee kir­joit­ta­jan kan­nus­tuk­sel­la laa­jen­taa — poli­it­tiset päät­täjät myöskin ovat aina kon­ser­vati­ivisem­pia ja tak­er­tuneem­pia men­neeseen kuin kansa.

  17. Tero Tolo­nen:

    Opti­mis­mi on siis paikallaan mielestäni: tekoä­ly ei syö ihmiskun­nan resursse­ja vaan vapaut­taa niitä tutki­maan ja kehit­tämään asioi­ta, joi­hin ei aikaisem­min ollut mahdollisuutta.

    Suuri peruskysymys on tietenkin juuri tämä: antaako kehi­tys meille syytä opti­mis­mi­in vai pessimismiin?

    Itsekin uskon, että olemme näh­neet tekoä­lyn mah­dol­lisuuk­sista vas­ta alun. Kun tekoä­lyä päästään hyö­dyn­tämään kun­nol­la, kun se ken­ties kehit­tää itse itseään ekspo­nen­ti­aalis­es­ti, niin mikä voi olla rajana? Mieliku­vi­tus ei pysty sitä hahmottamaan.

    Vaan entäs ihmi­nen, joka ei taa­tusti kehi­ty samal­la vauhdil­la. Onko ihmisel­lä viisaut­ta hyö­dyn­tää tekoä­lyn mah­dol­lisuuk­sia rak­en­tavasti, vai sor­tuuko ihmi­nen taas ker­ran iki­aikaiseen lyhyt­näköisyy­teen­sä? Itsekkääseen oman edun tavoit­telu­un ja muiden alistamiseen?

    Tule­vaisu­us on auki. Ihmiskun­nal­la on kaik­ki mah­dol­lisu­udet toimia järkevästi. Tosin väk­isinkin, kun kat­soo maail­man ongelmia, läh­es kaik­ki ihmisen aiheut­tamia, mie­len val­taa­vat pes­simistiset ajatukset. 

    Miten ihmi­nen muka osaisi käyt­tää viisaasti entistä suurem­paa teknistä mah­tia, kun se ei oikein osaa nyky­istäkään? Vaik­ka ihmiskun­nas­sa on paljon vii­sai­ta yksilöitä, ei heil­lä kuitenkaan ole enem­mistöä. Turhan suuri joukko vas­taa aikamme ongelmi­in pop­ulis­mil­la, totu­u­den­jälkeisel­lä ajal­la ja vai­h­toe­htoisil­la tosiasioilla.

    Nämä ovat niin ikäviä kysymyk­siä, että moni kat­soo vii­saim­mak­si sulkea niiltä silmänsä.

  18. “Nyky­isin tietokone voit­taa leikiten kenet tahansa.”

    Kuin­ka käy kun 2 saman­laista tietokonet­ta ja ohjel­maa laite­taan pelaa­maan toisi­aan vas­taan. Onlo pat­ti toden­näköisin pelin tulos vai voit­tako aloittaja.

  19. DVA: Aina­han sinä voit rukoil­la viilenemistä.

    Kir­jaa aiheesta ehkä vielä joudu­taan jonkin aikaa odot­tele­maan, mut­ta artikke­li “höp­söistä ilmas­tom­a­lleista” on jo julka­istu — ja kir­joit­ta­ji­na näyt­täisi ole­van merkit­tävä osa alarmisti­tutk­i­joiden ykkös­ketjus­ta — aina Lätkä­maila Mann:sta alkaen:

    San­ter et. al., Caus­es of dif­fer­ences in mod­el and satel­lite tro­pos­pher­ic warm­ing rates, Nature Geo­science (2017)

    Over most of the ear­ly twen­ty-first cen­tu­ry, how­ev­er, mod­el tro­pos­pher­ic warm­ing is sub­stan­tial­ly larg­er than observed; warm­ing rate dif­fer­ences are gen­er­al­ly out­side the range of trends aris­ing from inter­nal vari­abil­i­ty. The prob­a­bil­i­ty that mul­ti-decadal inter­nal vari­abil­i­ty ful­ly explains the asym­me­try between the late twen­ti­eth and ear­ly twen­ty-first cen­tu­ry results is low (between zero and about 9%). It is also unlike­ly that this asym­me­try is due to the com­bined effects of inter­nal vari­abil­i­ty and a mod­el error in cli­mate sen­si­tiv­i­ty. We con­clude that mod­el over­es­ti­ma­tion of tro­pos­pher­ic warm­ing in the ear­ly twen­ty-first cen­tu­ry is part­ly due to sys­tem­at­ic defi­cien­cies in some of the post-2000 exter­nal forc­ings used in the mod­el simulations.

    Taitaa se tiede toimia sittenkin…

  20. Aikanaan trak­tori robo­t­i­soi (mikäli sana tässä yhtey­dessä sal­li­taan) maat­alouden Suomes­sakin. Mitä työtä sil­loiset puoli miljoon­aa suomen­hevos­ta tai hei­dän jälkeläisen­sä tekevät nykyään?

    Vas­taan itse: 99 pros­ent­tis­es­ti eivät mitään, vaan kuo­li­vat tarpeet­tom­i­na pois.

    Tämä herät­tää miet­timään, miten yhteyskun­ta pitäisikään jär­jestää, jot­ta nyky­isille robo­t­i­saa­tion uhreille ei kävisi samal­la tavoin.

  21. ksee: Kir­jaa aiheesta ehkä vielä joudu­taan jonkin aikaa odot­tele­maan, mut­ta artikke­li “höp­söistä ilmas­tom­a­lleista” on jo julka­istu – ja kir­joit­ta­ji­na näyt­täisi ole­van merkit­tävä osa alarmisti­tutk­i­joiden ykkös­ketjus­ta – aina Lätkä­maila Mann:sta alkaen:

    San­ter et. al., Caus­es of dif­fer­ences in mod­el and satel­lite tro­pos­pher­ic warm­ing rates, Nature Geo­science (2017)

    Taitaa se tiede toimia sittenkin…

    No voi…

    Tämäkö nyt mielestäsi kumosi ihmisen aiheut­ta­man ilmastonmuutoksen? 🙂

  22. Pekka T.:
    Mitä ihmiset tek­i­sivät kaikel­la sil­lä lisään­tyneel­lä vapaa-ajal­la? Jotain hyödyl­listä ja kehit­tävääkö, vai suun­taisi­vatko he aikansa ja ener­giansa jotenkin arvaa­mat­tomasti? … Mitä nämä suun­nat­tomat ihmis­mas­sat halu­a­vat elämältään?

    Iso osa ihmi­sistä kek­sii itselleen mielekästä tekemistä valveil­laoloa­jak­si. Ja sille vielä suurem­malle osalle joka ei kek­si, tekoä­ly kek­sii. Esimerkik­si Poke­mon GO sai ihmisjoukot yhtäkkiä käyt­tämään val­tavasti aikaa vir­tu­aali­o­lioiden met­sästämiseen. Myös sen, kenen etua tämä toim­inta palvelee, päät­tää joku muu.

    Pekka T.: Miten ihmi­nen muka osaisi käyt­tää viisaasti entistä suurem­paa teknistä mah­tia, kun se ei oikein osaa nykyistäkään?

    Ydi­na­sei­ta ei ole juuri käytet­ty, mut­ta paljon muu­ta pahaa tehdään jatkuvasti.

  23. Tavalli­nen Teknikko: Kuin­ka käy kun 2 saman­laista tietokonet­ta ja ohjel­maa laite­taan pelaa­maan toisi­aan vastaan.

    Jos pelis­sä on rajalli­nen kent­tä ja rajal­liset sään­nöt, sil­lä on rajalli­nen pelipuu, eli teo­ri­as­sa kaik­ki mah­dol­liset siir­rot ja lop­putu­lok­set voidaan laskea. Yksinker­tai­sis­sa peleis­sä, kuten risti­nol­las­sa, ihmi­nenkin pystyy päät­telemään kaik­ki mah­dol­liset siir­rot, jol­loin pelit päät­tyvät aina tasapeliin.

    Shak­ki on huo­mat­tavasti kom­plek­sisem­pi, mut­ta tietokonei­den lasken­tate­ho sekä algo­rit­mien hienos­tuneisu­us alka­vat olla sitä luokkaa, että kak­si toisi­aan vas­taan pelaavaa tietokonet­ta pää­tyy aina shakissa tasapeliin.

    Go on tuos­ta edelleen mon­imutkaisem­pi, mut­ta siinäkin on rajal­liset sään­nöt. Oppivis­sa tekoä­lyjär­jestelmis­sä koneop­pimis­mall­e­ja opete­taan suurel­la määräl­lä his­to­ri­a­dataa, sekä tietysti keräämäl­lä dataa lisää.

    Esimerkik­si itsea­ja­vat autot erit­täin var­masti laite­taan kom­mu­nikoimaan ja oppi­maan keskenään, ennem­min tai myöhem­min ne oppi­vat lennos­sa tei­den kuopat, kävyt, aidan takana juok­se­vat koirat tms. häir­iöt. Täl­lä het­kel­lä sade- ja lumi­olo­suhtei­ta pide­tään “mah­dot­tom­i­na” autoille, mut­ta ehkä jo 10 vuo­den päästä eri­laiset sen­sorite­knolo­giat, lyhyen kan­ta­man tutkat ja laser­mit­tauk­set “näkevät” yhdis­tet­tynä ympäristön niin hyvin, että autot saadaan aja­maan olo­suhteis­sa kuin olo­suhteis­sa niin hyvin kuin se on teo­ri­as­sa mahdollista.

    Sama pätee esimerkik­si lääketi­eteeseen. Nykyi­nen lääketiede perus­tuu arvauskeskus­malli­in niukoil­la resurs­seil­la, jois­sa lääkäri tulee kun ehtii, ja keskit­tyy lähin­nä sulke­maan pois hoitovirhei­den mah­dol­lisuuk­sia. Tule­vaisu­udessa ihmisen kehon tilaa, kudok­sia, hor­mone­ja yms. analysoidaan jatku­vasti. Syyt, seu­rauk­set ja hoidot ovat heti automaat­tis­es­ti nähtävil­lä. Harv­inaiset syövät tai sairaudet, tai niiden poten­ti­aali puh­je­ta tun­nis­te­taan jo heti alkuunsa. 

    Sää ja ilmas­to­dataakin tal­len­netaan jatku­vasti enem­män. Ja sitä pystytään analysoimaan jatkos­sakin entistä tarkem­min. Mut­ta tietysti tuos­ta ei ole iloa, jos ihmiset eivät hyväksy saa­maansa infor­maa­tio­ta. Jos evoluu­tio­teo­ri­akin kiel­letään, kuin­ka kyetään luot­ta­maan johonkin hämärän hienos­tuneen tekoä­lyn tuot­tami­in suosi­tuk­si­in, joiden kaikkia syitä ja johtopäätelmiä ei kyetä selittämään.

  24. R. V.:
    Aikanaan trak­tori robo­t­i­soi (mikäli sana tässä yhtey­dessä sal­li­taan) maat­alouden Suomes­sakin. Mitä työtä sil­loiset puoli miljoon­aa suomen­hevos­ta tai hei­dän jälkeläisen­sä tekevät nykyään?

    Vas­taan itse: 99 pros­ent­tis­es­ti eivät mitään, vaan kuo­li­vat tarpeet­tom­i­na pois.

    Tämä herät­tää miet­timään, miten yhteyskun­ta pitäisikään jär­jestää, jot­ta nyky­isille robo­t­i­saa­tion uhreille ei kävisi samal­la tavoin. 

    Hevo­nen ei käy ver­tauk­sek­si kos­ka ne oli­vat omaisu­ut­ta ja turhak­si tulleista hevo­sista pystyt­ti­in han­kki­u­tu­maan eroon. Ihmis­ten ylläpi­dos­ta taas ei voi luop­ua kuin ehkä jos­sain Pohjois-Koreassa.

    Hevo­nen ei myöskään tee autonomis­es­ti yhtään mitään, mikä rajoit­taa sovelluksia. 

    Väitän, että jos jokaisel­la per­heel­lä olisi suomen­hevo­nen, jon­ka hoi­dos­ta ei voisi koskaan luop­ua, hevoe­selle olisi myös kek­sit­ty kyl­lä aika paljon kaiken­laista käyttöä.

  25. “poli­ti­ikan limbotilaa”
    onko­han tässä jokin piilo viesti, muute­taan l‑kirjain b‑kirjaimeksi.

    asiani ei nyt ihan suo­ranais­es­ti liity kirjaan

    ohjel­moin­ti, nyky päivänä perus­tuu suo­ras­ta tai epä­suo­rasti bit­tei­hin tai boolean alge­braan, no tämän voi opet­taa perus­matemaatikolle het­kessä. tästäkin huoli­mat­ta karkeasti noin pros­ent­ti väestöstä osaa ohjel­moi­da. kut­sun tätä tässä asia yhtey­dessä eli­itik­si. eli­it­il­lä on val­taa mut­ta ohjel­moin­nis­sa se on real­isoitunut paremp­ina palkkoina eli­it­ille. kvant­ti­ti­etokoneis­sa on qubit, jota en ole oikein täysin ymmärtänyt. mut­ta jot­ta qubitin voi ymmärtää täy­tyy kom­plek­si luvut olla hal­lus­sa. eli siis kvant­ti­ti­etokonei­den ohjel­moi­jat täy­tyy olla vakavia matemaatikko­ja. tämä tarkoit­taa jotain promille val­taa vai liekö pienem­pääkin. tämän pikku-eli­itin val­ta voi real­isoitua joina muu­na kuin paremp­ina palkkoina. käytän­nön tasol­la tämä voi tarkoit­taa sitä että 99.9 pros­en­til­la ei ole real­is­tista mah­dol­lisu­ut­ta valvoa tämän super­vähem­mistön tekemisiä tai koodia.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Qubit

  26. DVA: No voi…

    Tämäkö nyt mielestäsi kumosi ihmisen aiheut­ta­man ilmastonmuutoksen? 🙂

    ??? Minähän tun­nus­tan avoimesti uskoni ilmas­ton­muu­tok­seen ja ihmisen osu­u­teen siinä aivan kuten “97% kon­sen­sus” edel­lyt­tää ( i. uskon ilmas­ton läm­men­neen 1900-luvun alus­ta ja ii. ihmis­ten toimil­la on ollut vaiku­tus lämpenemiseen).

    Oleell­si­ta tuos­sa kyseisessä artikke­lis­sa on se, että ilmas­toli­tur­gias­sa on tähän asti jyrkästi kiis­tet­ty edes mah­dol­lisu­us ilmas­tom­a­llien ere­htyväisyy­destä ja että sel­l­aista vih­jaavia on pidet­ty harhaisi­na öljy-yhtiöiltä rahaa saav­ina kerettiläis­inä. Todel­lisu­u­den ja mallien väli­nen alati kas­va­va ero on tätä ennen selitet­ty esto­teerisel­la tilas­tokikkailul­la ja havain­tosar­jo­jen adjus­teer­auk­sil­la, mil­lä on saatu tosi uskovien kesku­udessa pidet­tyä kulis­se­ja pystyssä.

    Nyt kuitenkin muu­rit mur­tu­vat ja eturiv­in alarmisti­tutk­i­jat joutu­vat myön­tämään, että ennus­teet eivät pidäkkään paikkaansa ja että vika on malleissa.

    Voin vain kuvitel­la sitä kog­ni­ti­ivisen dis­so­nanssin määrä, joka tulee vel­lomaan jokaisen maal­likkoalarmistin kallos­sa siinä vai­heessa, kun tämä valke­nee heille — eikös ilmas­tom­a­llien pitänyt olla niin perus­fysi­ikkaa, että niiden tulosten kumoamisen piti vaa­tia luon­non­lakien vääräk­si osoittamista…?

  27. …ja vielä siitä San­ter et. al. (2017) artikkelista:

    Suurin merk­i­tys on toki siinä, että jos ja kun mallit ennus­ta­vat todel­lista suurem­paa läm­pen­e­mistä ja ilmastopoli­ti­ik­ka poh­jau­tuu näi­hin paisutel­tu­i­hin uhkaku­vi­in, niin eikö olisi syytä uudelleen arvioi­da vaikka­pa Pari­isin sopimus­ta (joka on kyl­lä muutenkin täysin jär­jetön…) ja EU:n omia toimia elin­ta­son tuho… eikusi­is… ilmas­ton pelastamiseksi?

  28. peruseläke: Olen samoin opti­misti sen suh­teen, mitä olisi saavutet­tavis­sa, jos asi­at jär­jestel­lään hyvin. Olen kuitenkin pes­simisti sen suh­teen, mitä päät­täjämme tosi­asi­as­sa tule­vat tekemään. 

    Kun robot­ti kor­vaa työn­tek­i­jän kokon­aan tai osin, niin työn­tek­i­jän tulot putoa­vat jyrkästi. Tyyp­illi­nen työn­tek­i­jä ei löy­dä kor­vaavaa yhtä tuot­tavaa työtä eikä pysty koulut­tau­tu­maan tehokkaasti uudelleen tuot­tavi­in töi­hin. Kos­ka mur­ros kos­kee suur­ta osaa ihmi­sistä usei­den vuosikym­menten ajan, mur­roksen hallinta on avain­haaste. Valitet­tavasti en ole näh­nyt merkke­jä siitä, että tätä mur­rosta pystyt­täisi­in hal­lit­se­maan. Päät­täjistä suurin osa ei vain ole sellaisia.

    Ongel­ma ovat nimeno­maat päät­täjät (poli­itikot ja raharikkaat), joiden on ilmeis­es­ti mah­do­ton­ta löytää ratkaisua. Ilmeinen ratkaisu olisi töi­den teet­tämi­nen koneil­la, robot­eil­la ja tekoä­lyl­lä ja työn tulosten jakami­nen vero­tuk­sen muo­dos­sa koko yhteiskun­nalle sen sijaan, että ihmiset jäävät vaille työtä ja tulo­ja, yhteiskun­ta jää vaille vero­tu­lo­ja ja automa­ti­soidun työn tulok­set pää­tyvät pienen etuoikeutetun eli­itin tasku­un, joka rikas­tuu mielet­tömästi suurim­man osan köyhtyessä.

    Jos automa­ti­soin­nin tulok­sia ei jae­ta edes jotenkuten oikeu­den­mukaises­ti kaikille, näen oikeas­t­aan vain kak­si huonoa vai­h­toe­htoa: 1) yhteiskun­ta, jos­sa on pieni rikas hyv­in­voi­va eli­it­ti ja val­ta­va kur­ju­udessa elävä enem­mistö tai 2) yhteiskun­ta, jos­sa rajoite­taan lisään­tymistä hyvin ankarasti ja jos­sa sen seu­rauk­se­na on vain pieni vauras eli­it­ti, eikä kur­jal­is­toa, jon­ka ole­mas­sao­lo on lopetet­tu lisään­tymiskiel­loil­la (tai sodal­la). Toki myös jonkin­lainen näi­den välimuo­to on mah­dolli­nen, mut­ta ilman jonkin­laista robot­ti- tai tekoä­lyveroa nyky­istä elin­ta­soa ei kyetä ylläpitämään.

    En olisi kovin luot­tavainen, että ratkaisu löy­tyy. Jo nyt suuri osa maail­man päät­täjistä on joko itse tuo­ta rikas­ta eli­it­tiä tai sit­ten rikkaan eli­itin ohjail­tavis­sa. Ja rikkaas­ta eli­itistä taas häm­men­tävän suuri osa tun­tuu aset­ta­van oman lyhy­taikaisen taloudel­lisen etun­sa pitkäaikaisen edun edelle eli hyväksyy esimerkik­si yri­tys­ten “vero­su­un­nit­telun”, jol­la kier­retään tulo­jen jakami­nen koko yhteiskun­nan eduk­si, vaik­ka rahas­ta heil­lä ei olisi pulaa ilman veronkiertoakaan.

  29. Tuos­sa edel­lä ksee kom­men­toi ilmas­ton läm­pen­e­mistä. Hänel­lä näyt­tääkin ole­van keskimääräistä enem­män korvien­sa välissä…
    Ksee onkin mielip­i­teen­sä kanssa hyvässä seurassa.
    Näin asi­aa kom­men­toi “maail­man toisek­si” vii­sain mies, Free­man Dyson: https://www.youtube.com/watch?v=BiKfWdXXfIs&authuser=0

    1. Nämä eri­laiset huru-ukot, jot­ka mil­lä argu­men­tille mil­loinkin kumoa­vat ilmas­ton läm­pen­e­misen, ovat siinä mielessä hausko­ja vei­jare­i­ta, että ovat keskenään täysin eri meiltä siitä syys­tä, mik­si ilmas­tom­a­llit eivät pidä paikkaansa niin, että heistä korkeain­taan yksi voi olla oike­as­sa, kos­ka kaik­ki muut ovaty eri mieltä keskenäänkin. Tämä kaveri, jon­ka mielestä ain­oa paha asia ilmas­ton­muu­tok­ses­sa on meren pin­nan kohoami­nen, esit­tää, että syn­nytetään keinotekoisia lumisatei­ta antark­tik­selle niin meren pin­nan nousu tyre­htyy. Kuin­ka pitkäk­si aikaa?

  30. Osmo Soin­in­vaara:
    Suo­mi toimisi erit­täin järkevästi, jos se avaisi saman­laisen maa­han­tu­lo-oikeu­den kaikille kuin on nyt EU-kansalaisilla.

    Eipäs, se olisi tosi tyh­mästi tehty.

    Työtä saa tul­la tekemään, mut­ta sosi­aal­i­tur­van varas­sa ei pysty elämään ennen kuin on ollut töis­sä melko pitkän ajan. 

    Ne, joi­ta ehdot­ta­masti muu­tos kos­kee (ETA:n ulkop­uoliset alle 3000 €/kk ansait­se­vat ei-asiantun­ti­jat) ovat mata­la­palkkaisia. Näitä tue­taan vero­pro­gres­si­ol­la, työ­tulovähen­nyk­sil­lä, asum­is- ja toimeen­tu­lotuel­la ym.

    Vas­ta koti­talouk­sien seit­semäs tulode­si­ili mak­saa enem­män vero­ja kuin saa tulon­si­ir­to­ja, ja tulon­si­ir­to­jen lisäk­si on muitakin meno­ja. Ehdot­ta­masi tarve­harkin­nan pois­to lisäisi yksi­no­maan alimpi­en desi­ilien talouksia.

    Saisimme valmi­ik­si koulutet­tu­ja ihmisiä, joista ei ole tarvin­nut mak­saa lap­sil­isiä eikä koulutusta.

    Koulute­tu­ille asiantun­ti­joille, jot­ka tien­aa­vat yli 3000 €/kk, on maa­han­muut­tovi­ras­tossa jo nyt oma avoin polku maa­han. Asiantun­ti­joi­ta työl­listävil­lä yri­tyk­sil­lä ei ole tämän menet­te­lyn suh­teen mitään muu­ta ongel­maa, kuin että työn­tek­i­jän koeai­ka on han­kala järjestää.

    Tulokkaat han­kki­vat lap­sia. Yhdenkin lapsen päivähoito tai koulu­tus syö leikiten yhden mata­la­palkkaisen mak­samat verot.

    Kovin paljon ei tulisi, eihän Bul­gar­i­as­takaan ole tul­lut ihmisiä töihin. 

    Bul­gar­i­alaiset ovat rajalli­nen ja alati niuken­tu­va luon­non­va­ra. Vähän Suomea isom­man maan nuorisos­ta n. miljoona on jo läht­enyt ulko­maille ennen EU-alueen vapaa­ta liikku­vu­ut­ta, mm. Etelä-Euroop­paan. Suomeen ei yksinker­tais­es­ti riitä bulgarialaisia.

    Jos on jokin työ jota EU-kansalaiset eivät Suomes­sa suos­tu mil­lään tekemään, kan­nat­taa kokeil­la palkanko­ro­tus­ta. Jos siihen ei ole varaa, voidaan jo määritelmän perus­teel­la puhua kan­nat­ta­mat­tomas­ta työstä.

    Miten muuten luulet tarve­harkin­nan pois­ton istu­van yhteen paikallisen sopimisen kanssa?

    1. Tuo asiantun­ti­joiden “avon” polku ei ole avoin, vaan pitkäl­lisen byrokraat­tisen hakemisen tie. Kan­nat­taa siirtää toimin­not ulko­maille mielu­um­min kuin han­kkia tek­i­jät Suomeen. Nois­sa tulon­si­ir­rois­sa oli­vat mukana koulu­tuk­seen kulu­vat rahat. Toimeen­tu­lo­tukea ei voi saa­da, jos on työperäinen.

  31. Minä ainakin mielel­läni kuu­lun samaan huru-ukko­jen joukkoon kuin Free­man Dyson.
    Vaik­ka tiedäm­mekin ilmas­tos­ta melko paljon, pääväit­tämämme on se, että tiedämme sii­itä kuitenkin aivan liian vähän.
    Esimerkik­si tiedämme, että jääkau­sia esi­in­tyy, mut­ta niiden aiheut­ta­jista emme tiedä juuri mitään var­maa. Jääkausien välil­lä on tietenkin lämpimämpiä jak­so­ja, mut­ta niidenkin aiheut­ta­jat ovat pääosin tuntemattomia.
    Tästä kaikesta seu­raa se, että ilmas­to on koko ajan joko läm­pen­emässä tai kylmenemässä.
    Olisi­han se hienoa, jos tämän kaiken syyt ja seu­rauk­set ymmärtäisimme ja osaisimme niitä jopa luotet­tavasti mallintaa.
    Mut­ta kun emme osaa, sil­lä malleis­sa on vielä maa­pal­lon kokoisia reikiä!
    Kan­nat­taa vielä muis­taa Thomas Kuh­nin par­a­dig­ma-muu­tok­set, jot­ka aiheutu­vat ekspo­nen­ti­aalis­es­ti lisään­tyvästä datas­ta, joka lop­ul­ta vääjäämät­tä mur­taa vahvim­matkin tieteel­liset teoriat.
    I rest my case.

  32. Olli S: Miten muuten luulet tarve­harkin­nan pois­ton istu­van yhteen paikallisen sopimisen kanssa?

    Koke­muk­ses­ta tiedän, että toimii aivan lois­tavasti ainakin kas­vavas­sa yri­tyk­sessä. Omat entiset työn­tek­i­jät siir­tyvät sil­loin työn­jo­hta­jik­si, työno­h­jaa­jik­si, solu­vas­taaviksi jne. Jos fir­mas­sa on vielä kan­nus­ta­va koko porukan tulospalkkaus, töille ahneet tulokkaat nos­ta­vat kaikkien saa­maa palkkiota. 

    Täl­lainen kehi­tyskulku on myös osoitet­tu laa­ja-alai­sis­sa tutkimuk­sis­sa: Maa­han­muut­ta­jat aloit­ta­vat mata­la­palkkatöis­sä ja samal­la kan­taväestö siir­tyy parem­min palkat­tui­hin tehtäviin.

  33. Osmo Soin­in­vaara:
    Suo­mi toimisi erit­täin järkevästi, jos se avaisi saman­laisen maa­han­tu­lo-oikeu­den kaikille kuin on nyt EU-kansalaisil­la. Työtä saa tul­la tekemään, mut­ta sosi­aal­i­tur­van varas­sa ei pysty elämään ennen kuin on ollut töis­sä melko pitkän ajan. Saisimme valmi­ik­si koulutet­tu­ja ihmisiä, joista ei ole tarvin­nut mak­saa lap­sil­isiä eikä koulu­tus­ta. Kovin paljon ei tulisi, eihän Bul­gar­i­as­takaan ole tul­lut ihmisiä töihin.

    Sosi­aal­i­tur­va Sin­ga­poren mallin mukaisek­si ja rajat auki?

    Vaikea kuvitel­la parem­paa ske­naar­i­o­ta. Ketä pitää äänestää, jot­ta tätä vai­h­toe­htoa saa tuet­tua? Liberaa?

    Minus­ta voitaisi­in itseasi­as­sa harki­ta myös sitä, että luo­taisi­in vai­h­toe­htoinen EU-laa­juinen Sin­ga­poren mallin mukainen sosi­aal­i­tur­va, johon kan­sain­välis­es­ti kulke­vat kansalaiset voisi­vat halutes­saan siirtyä.

    Täl­lä het­kel­lä usei­den EU-maid­en välil­lä hyp­pimi­nen on piinal­lista kun eri maid­en sosi­aal­i­jär­jestelmät ovat eri­laisia, eläkkeitä ker­tyy mon­een paikkaan pirstaleis­es­ti, työt­tömyys­tur­va ja sairaus­päivära­hak­er­tymät katkea­vat maas­ta toiseen siir­ryt­täessä jne.

    Tämä tietysti toimii vähän huonos­ti jonkun Tan­skan mallin kanssa jos­sa sosi­aal­i­mak­sut on inte­groitu veroi­hin vs. Sak­sa ja Suo­mi jos­sa eläke- ja ter­veysvaku­u­tuk­set mak­se­taan eril­lis­inä, mut­ta sitä varten­han meil­lä on byrokraat­te­ja, että he voivat ratkoa nuo ongelmat.

  34. peruseläke: Olen kuitenkin pes­simisti sen suh­teen, mitä päät­täjämme tosi­asi­as­sa tule­vat tekemään.
    Kun robot­ti kor­vaa työn­tek­i­jän kokon­aan tai osin, niin työn­tek­i­jän tulot putoa­vat jyrkästi.

    Päät­täjät eivät keksi­neet hehku­lamp­pua, tietokonet­ta tai tran­sis­to­ria, joten tuskin­pa he kek­sivät sitäkään mikä tulee seu­raavak­si työn muodok­si kun automaa­tio ja tietokoneet sekä ohjelmis­tot yleistyvät. 

    Se on toki tot­ta, että teknolo­gian mur­rokset ovat aina aiheut­ta­neet työt­tömyyt­tä mut­ta ihmiset ovat kyen­neet sopeu­tu­maan siihen tähän asti joka kerta.

    Kun trak­torit alkoi­vat vapaut­taa väkeä maat­aloud­es­ta muualle ei se tarkoit­tanut sitä, että työt oli­si­vat vähen­neet — maat­alouden työt vain jakau­tu­i­v­at eri aloille, osa siir­tyi met­sä­te­ol­lisu­u­den palveluk­seen, osa elin­tarvike­te­ol­lisu­u­teen, osa maat­aloud­es­ta muut­tui öljyn ja kemikaalien jälleen­myyn­ti­in, osa työstä taas jakau­tui maan­si­ir­to- ja kul­je­tuskalus­ton valmis­tuk­seen myyn­ti­in ja huoltoon. Kuitenkin tämä koko poruk­ka osal­lis­tuu edelleen siihen ihan samaan työhön: elin­tarvikkei­den tuot­tamiseen ihmisille, vaik­ka toisen nimike on myyjä ja toisen mekaanikko.

    Yksit­täisen ammat­tiryh­män jou­tu­mi­nen uhan alle ei siis tarkoi­ta sitä, että työsken­te­ly jonkun asian vuok­si lop­puisi tai vält­tämät­tä edes työl­listäisi vähempää väkeä. Mei­dän on vain vaikea hah­mot­taa täm­möisiä muu­tok­sia, kos­ka työn jakautues­sa erikoisalueet eivät muis­tu­ta enää alku­peräistä työtä lainkaan.

    Toinen esimerk­ki on ter­vey­den­huolto. Tiedon lisään­tymi­nen ei ole aiheut­tanut töi­den vähen­e­mistä vaan on tul­lut päin­vas­toin yhä enem­män ammat­tin­imikkeitä, jot­ka tekevät eri tyyp­pistä ter­veyt­tä edis­tävää työtä — per­son­al trainere­i­ta, rav­in­tokon­sult­te­ja, tutk­i­joi­ta, kemis­te­jä, fys­ioter­apeut­te­ja ja myös tietotekni­ikan ammat­ti­laisia, jot­ka kaik­ki tekevät saman asian eteen töitä. Laa­jem­mas­ta joukos­ta eri­laisia ammat­te­ja on helpom­paa löytää itselle sovel­tu­va ammat­tin­imike. Kiertävän kylälääkärin työ on siis tässäkin jakau­tunut useisi­in erikoisa­loi­hin ja tiedon lisään­tymi­nen (ja yht­enä sen muo­tona tekoä­ly) helpot­taa näi­den töi­den tekemistä.

    Eli ei kan­na­ta sur­ra sitä, että jos mah­dol­lis­es­ti nyky­muo­toinen juristi tai lääkäri lakkaa­vat ole­mas­ta, niiden tilalle tulee luul­tavasti iso joukko uusia ammat­tin­imikkeitä, joi­ta ei kaikkia vielä edes olla kek­sit­ty ja jot­ka eivät vält­tämät­tä muis­tu­ta juuri lainkaan alku­peräistä työtä, mut­ta voivat silti olla yhtä vaa­tivia ja kiin­nos­tavia uravaihtoehtoina.

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    Nämä eri­laiset huru-ukot, jot­ka mil­lä argu­men­tille mil­loinkin kumoa­vat ilmas­ton läm­pen­e­misen, ovat siinä mielessä hausko­ja vei­jare­i­ta, että ovat keskenään täysin eri meiltä siitä syys­tä, mik­si ilmas­tom­a­llit eivät pidä paikkaansa niin, että heistä korkeain­taan yksi voi olla oike­as­sa, kos­ka kaik­ki muut ovaty eri mieltä keskenäänkin.

    Jok­seenkin huvit­tavaa on sekin, että nämä “usko­vaiset”, jot­ka kiistävät tiedemiesten val­taosan näke­myk­sen ihmisen aiheut­ta­mas­ta ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, vetoa­vat hekin “tieteeseen” perustel­lak­seen uskoaan. He siis kaiva­vat maail­mal­ta juuri ne toisi­na­jat­teli­jat, joiden näke­myk­set osu­vat yksi­in hei­dän ennakkoasen­tei­den­sa kanssa ja julis­ta­vat tätä poikkeusään­tä lop­ullise­na totuutena.

    Jos haas­taa tiedemiesten enem­mistön muka­mas tieteeseen vedoten, pitäisi olla eri­tyisen vah­vat peruste­lut sille mik­si tuo enem­mistö olisi väärässä. Näin avoimesti keskustele­mal­la toimii tiede, ja siinä on sen voima. Uskoa voi mitä tahansa, mut­ta ehkei näitä usko­muk­sia kan­nat­taisi perustel­la “tieteel­lä”.

    On tietysti tot­ta, että ilmas­tom­a­lleis­sa on vielä epä­var­muuk­sia. mikä on kuitenkin aivan eri asia kuin mallien väärässä olem­i­nen. Min­ul­la itsel­läni ei ole eri­tyisen syväl­listä tietoa ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, joten sik­sikin uskon tiedemiehiä.

    Ilmas­ton­muu­tos on yksi maa­pal­lon ikävistä tosi­a­sioista. Oikea suh­tau­tu­mustapa siihen ei silti ole sulkea silmiään tai kään­tää kat­set­taan sivu­un. Tai vängätä kokon­aisu­u­den kannal­ta epäolen­nai­sista yksityiskohdista.

  36. ksee:
    …ja vielä siitä San­ter et. al. (2017) artikkelista:

    Suurin merk­i­tys on toki siinä, että jos ja kun mallit ennus­ta­vat todel­lista suurem­paa läm­pen­e­mistä ja ilmastopoli­ti­ik­ka poh­jau­tuu näi­hin paisutel­tu­i­hin uhkaku­vi­in, niin eikö olisi syytä uudelleen arvioi­da vaikka­pa Pari­isin sopimus­ta (joka on kyl­lä muutenkin täysin jär­jetön…) ja EU:n omia toimia elin­ta­son tuho… eikusi­is… ilmas­ton pelastamiseksi?

    Älä pelkää, ei kukaan ole oikeasti Pari­isin sopimus­ta (tavoite max 1,5 asteen läm­pen­e­m­i­nen) toimeenpanemassa. 

    Maltil­lisemp­mi kah­denkin asteen tavoite on täl­lä het­kel­lä jo täysin toiv­o­ton, ellei joku kek­si vetää tun­tem­aton­ta teknolo­gia­jänistä hatusta.

  37. Sep­po Korp­poo: Esimerkik­si tiedämme, että jääkau­sia esi­in­tyy, mut­ta niiden aiheut­ta­jista emme tiedä juuri mitään var­maa. Jääkausien välil­lä on tietenkin lämpimämpiä jak­so­ja, mut­ta niidenkin aiheut­ta­jat ovat pääosin tuntemattomia.
    Tästä kaikesta seu­raa se, että ilmas­to on koko ajan joko läm­pen­emässä tai kylmenemässä.

    Tot­ta, mut­ta nyt nuo läm­pen­e­miskäyrät sat­tuvat kum­masti yhteen CO2-käyrien kanssa. On siis hyvä syy epäil­lä, että niil­lä on aito korrelaatio.

  38. Tero Tolo­nen: Samaan aikaan toisaalla:
    https://www.washingtonpost.com/news/capital-weather-gang/wp/2017/06/30/corrected-satellite-data-show-30-percent-increase-in-global-warming-matching-surface-data/?utm_term=.00406d061eaa

    Johan tuo­ta RSS v4.0:aa on tovi valmis­tel­tu. Näyt­tää vain valitet­tavasti mah­dol­liselta, että tulos johtuu pitkälti vial­lisen intsru­mentin aikaansaan­nok­sil­ta — kum­mallista asi­as­sa on se, että RSS:n väki on ilmeisem­min ollut tietoinen vias­ta, mut­ta jostain syys­tä se on jätet­ty huomioimatta:

    End of the satel­lite data warm­ing pause?

    Roy Spencer’s com­ments sub­stan­tial­ly reduce the cred­i­bil­i­ty of the new data set. Their dis­missal of the cal­i­bra­tion prob­lems with the NOAA-14 MSU is just astonishing. 

  39. Koti-isä: Iso osa ihmi­sistä kek­sii itselleen mielekästä tekemistä valveil­laoloa­jak­si. Ja sille vielä suurem­malle osalle joka ei kek­si, tekoä­ly kek­sii. Esimerkik­si Poke­mon GO sai ihmisjoukot yhtäkkiä käyt­tämään val­tavasti aikaa vir­tu­aali­o­lioiden met­sästämiseen. Myös sen, kenen etua tämä toim­inta palvelee, päät­tää joku muu.

    Tot­ta. Ja voi kysyä, että tämänkö ihanu­u­den takia ihmisel­lä on moraa­li­nen oikeus välin­pitämät­tömästi tuho­ta muu­ta elonkehää?

  40. Pekka T.:

    Jos haas­taa tiedemiesten enem­mistön muka­mas tieteeseen vedoten, pitäisi olla eri­tyisen vah­vat peruste­lut sille mik­si tuo enem­mistö olisi väärässä. Näin avoimesti keskustele­mal­la toimii tiede, ja siinä on sen voima. Uskoa voi mitä tahansa, mut­ta ehkei näitä usko­muk­sia kan­nat­taisi perustel­la “tieteel­lä”.

    Oletko koskaan itse lukenut yhtään laadukas­ta tutkimus­ta siitä, mis­tä ilmas­to­tutk­i­jat ovat samaa mieltä ja mis­tä ei? Oletko seu­ran­nut aiheesta käytävää tieteel­listä keskustelua tai kat­sauk­sia tutkimuk­sen etur­in­ta­man “tais­toista”? Tiedätkö edes peri­aat­teel­lisel­la tasol­la miten ilmas­tom­a­llit toimivat?

    Jos käsi­tyk­set aiheesta perus­tu­vat lähin­nä yleis­ta­juisi­in “val­is­tuk­sel­lisi­in” tv-doku­ment­tei­hin ja “edis­tyk­sel­lis­ten” ilmas­to­ta­ho­jen lehti­jut­tui­hin, niin on ehkä hive­nen rohkeaa lähteä väit­tämään “tutk­i­joiden enen­m­mistön” kon­sen­suk­ses­ta — tai siitä, että “sci­ence” on muka­mas “set­tled”…

  41. Sylt­ty: Älä pelkää, ei kukaan ole oikeasti Pari­isin sopimus­ta (tavoite max 1,5 asteen läm­pen­e­m­i­nen) toimeenpanemassa. 

    Kyl­lä minä ainakin luulen vah­vasti, että esim. Kiina ja Intia ovat aivan 110% lait­ta­mas­sa Pari­isin sopimus­ta käytän­töön — sehän kun antaa niille käytän­nössä vapaat käden kas­vat­taa päästöjä ja vielä niin, että län­si­maat mak­sa­vat siitä hyvästä vuosit­tain 100 mil­jar­dia “ilmas­ton­muu­tosra­haa”.

  42. Ei huol­ta

    Käsi­työläisenä min­ul­la on työ­housu­jeni taskut täyn­nä ruu­ve­ja ja pikkuisia bit­se­jä ja poran­ter­iä ym. sekalaista tavaraa. Tästä ahtaas­ta pus­sista sor­meni poimi­vat ere­htymät­ta halu­a­mani tavaran. Tietokone voi olla lyömätön shakkipelis­sä, mut­ta tasku­ni uumenis­sa robot­tikäsi ei ole vielä pitkään tovi­in ihmiskätöseni veroinen.
    Enkä oikein usko, että kone oppii itkemäänkään vaku­ut­tavasti. Onko muuten kukaan nah­nyt kenenkään kyynele­htivän tietokone­pelin­sä ääressä?

  43. Tapio: Koke­muk­ses­ta tiedän, että toimii aivan lois­tavasti ainakin kas­vavas­sa yri­tyk­sessä. Omat entiset työn­tek­i­jät siir­tyvät sil­loin työn­jo­hta­jik­si, työno­h­jaa­jik­si, solu­vas­taaviksi jne. Jos fir­mas­sa on vielä kan­nus­ta­va koko porukan tulospalkkaus, töille ahneet tulokkaat nos­ta­vat kaikkien saa­maa palkkiota. 

    Ja me muut mak­samme uusien työn­tek­i­jöi­den per­hei­den ylläpi­don. Kyl­lä var­masti teille kelpaa.

    Täl­lainen kehi­tyskulku on myös osoitet­tu laa­ja-alai­sis­sa tutkimuk­sis­sa: Maa­han­muut­ta­jat aloit­ta­vat mata­la­palkkatöis­sä ja samal­la kan­taväestö siir­tyy parem­min palkat­tui­hin tehtäviin. 

    Näi­den tutkimusten otan­nat ovat tarkkaan valit­tu­ja: David Cardin mariel-kuubal­ais­ten tulo Miami­in osui yhteen kokai­inibu­umin kanssa, Gio­van­ni Peri taas ver­tailee keskenään maaseu­tua (ei maa­han­muut­ta­jia) ja kaupunkeja.

    George Bor­jas sen sijaan on näyt­tänyt että kysyn­nän ja tar­jon­nan laki kos­kee myös taianomaisia matalapalkkamaahanmuuttajia.

    1. Olli S
      Ota esimerk­ki vaik­ka lähempää, Ruot­sista. Ruot­salais­ert ovat vauras­tuneet val­tavasti maa­han­muut­ta­jien, esimerkik­si suo­ma­lais­ten, tehdessä hanttihommia.

  44. Osmo Soin­in­vaara:
    Tuo asiantun­ti­joiden “avon” polku ei ole avoin, vaan pitkäl­lisen byrokraat­tisen hakemisen tie. 

    Migri näyt­tää keskimääräisek­si käsit­telya­jak­si 36 vuorokautta.

    Toimeen­tu­lo­tukea ei voi saa­da, jos on työperäinen. 

    Eikä myöskään jos on luvat­tomasti maassa…

  45. Osmo Soin­in­vaara:
    Olli S
    Ota esimerk­ki vaik­ka lähempää, Ruot­sista. Ruot­salais­ert ovat vauras­tuneet val­tavasti maa­han­muut­ta­jien, esimerkik­si suo­ma­lais­ten, tehdessä hanttihommia.

    Muis­tan näh­neeni myös UK:ta koske­neen tutkimuk­sen, jos­sa päädyt­ti­in samaan tulok­seen. Link­ki ei valitet­tavasti ole tallessa.

  46. ksee: Oletko koskaan itse lukenut yhtään laadukas­ta tutkimus­ta siitä, mis­tä ilmas­to­tutk­i­jat ovat samaa mieltä ja mis­tä ei? Oletko seu­ran­nut aiheesta käytävää tieteel­listä keskustelua tai kat­sauk­sia tutkimuk­sen etur­in­ta­man “tais­toista”? Tiedätkö edes peri­aat­teel­lisel­la tasol­la miten ilmas­tom­a­llit toimivat?

    Jos käsi­tyk­set aiheesta perus­tu­vat lähin­nä yleis­ta­juisi­in “val­is­tuk­sel­lisi­in” tv-doku­ment­tei­hin ja “edis­tyk­sel­lis­ten” ilmas­to­ta­ho­jen lehti­jut­tui­hin, niin on ehkä hive­nen rohkeaa lähteä väit­tämään “tutk­i­joiden enen­m­mistön” kon­sen­suk­ses­ta – tai siitä, että “sci­ence” on muka­mas “set­tled”…

    Kuten jo tuol­la aiem­min kir­joitin niin en ole itse syväl­lis­es­ti pere­htynyt ilmas­to­tutkimuk­si­in, kuten luul­tavasti hyvin har­va — jos kukaan — tämänkään blo­gin keskustelijoista. Aihe kuitenkin kiin­nos­taa, joten olen seu­ran­nut siitä käytävää keskustelua ja muu­ta kirjoittelua.

    Miten ylipäätään voimme tietää jotain asioista, muis­takin kuin ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, jota emme ole itse tutki­neet? Tietenkin juuri seu­raa­mal­la sitä mitä eri­laiset, laadukkaat tiedo­tusvä­li­neet niistä ja niihin liit­tyvistä eri näke­myk­sistä kertovat.

    Olen­naista järkevän mielip­i­teen muo­dostamiselle on kri­it­ti­nen avoimuus, laa­ja yleis­sivistys ja ymmär­rys tieteen toim­intatavoista. Mon­es­takin kiis­tanalais­es­ta aiheesta tiedemiesten kesku­udessa voi val­li­ta hyvinkin eri­laisia näke­myk­siä, joista tiedon lisään­tyessä vähitellen muo­dos­tuu jonkin­lainen tiedey­hteisön kon­sen­sus. Aina toki löy­tyy myös yksit­täisiä toisi­na­jat­telijoi­ta (sekä asial­lisia että “huru-ukko­ja”).

    Ilmas­ton­muu­tok­ses­ta lie­nee ole­mas­sa jo kohta­laisen vah­va kon­sen­sus. Yksi­tyisko­hdis­sa on tietenkin vielä paljon epä­var­muustek­i­jöitä, mut­ta suuri kuva on jo hyvin hahmottunut.

    Ja kuten aiem­min kir­joitin, vaatii aika vahvo­ja perustei­ta kiistää täl­lainen tiedey­hteisön muo­dosta­ma yhteis­näke­mys. Ne, jot­ka näke­mys­tä vas­tus­ta­vat, eivät yleen­sä edes yritä. He tyy­tyvät kri­ti­soimaan yksi­tyisko­htia, ikään kuin ne vaikut­taisi­vat kokon­aisku­vaan. Ja vieläkin use­am­min: he sulke­vat tiukasti silmän­sä näiltä epämieluisil­ta näkemyksiltä.

    Kaikkein yleis­in­tä kiistämistä on tietysti tun­teeno­mainen vas­tus­t­a­mi­nen. Sil­loin on ensin asenne, ja maail­maa yritetään selit­tää sen mukaisek­si. Sil­loin etsitään niitä toisi­na­jat­telijoiden mielip­iteitä ja julis­te­taan kokon­aisu­us kiis­tanalaisek­si. Jos tosi­asi­at eivät miel­lytä, kehitetään omat, vai­h­toe­htoiset tosiasiat.

    Kun maail­man tilaa koet­taa hah­mot­taa, kan­nat­taa yleen­sä epäil­lä, jos joku “tietää” asioi­ta liian var­masti. Samoin irvailu eri mieltä oleville herät­tää ajatuk­sen siitä, että onko nyt tunne ohit­tanut tiedon. Tai jos joku vih­jailee, että medi­an julkaisemien tieto­jen takana on joku juonikas salaliitto. 

    Toisaal­ta ei aivan kaikkea kan­na­ta epäil­lä — kyl­lä monia asioi­ta voi tietääkin ilman että jokainen yksi­tyisko­h­ta on selvitetty.

  47. Pekka T.: Kuten jo tuol­la aiem­min kir­joitin niin en ole itse syväl­lis­es­ti pere­htynyt ilmas­to­tutkimuk­si­in, kuten luul­tavasti hyvin har­va – jos kukaan – tämänkään blo­gin keskustelijoista. Aihe kuitenkin kiin­nos­taa, joten olen seu­ran­nut siitä käytävää keskustelua ja muu­ta kirjoittelua.

    “Jos kukaa­nia” aihe kiin­nos­ti joku aika sit­ten vähän liiankin paljon (olisi ollut tuot­tavam­paakin tekemistä) erinäi­sistä syistä (mm. Cli­mate gate, lätkä­maila, “sci­ence is set­tled” ‑väit­teet, “väärämielis­ten” tutk­i­joiden ajo­jahdit), että oli pakko seu­loa esi­in jonkun­lainen totu­us julk­isu­udessa esite­tyn kiveen­hakatun kon­sen­suk­sen ja netis­sä liikku­van epäti­eteel­lisen hössö­tyk­sen välillä.

    Sinän­sähän ilmas­totiede ei ole mikään eso­teer­i­nen salatiede vaan ihan luon­non­ti­eteel­lis­ten alo­jen ja matem­a­tis­ten menetelmien (tutkija)koulutuksella pystyy ihan hyvin pere­htymään aiheeseen. Vaik­ka moni alarmisti usein toista väittääkin.

    No, omas­ta mielestäni tutkimus­tu­losten luotet­tavu­u­den ja aiheesta annetun julkisen kuvan välil­lä on aika räikeä ris­tiri­ita. Tätä korostaa vielä tiedeuuti­soin­nin bias — uutiskyn­nyk­sen näyt­tää ylit­tävän vain tutkimuk­set, jois­sa uhkail­laan entistä pahem­mil­la katas­tro­feil­la, kun taas päin­vas­tai­sista todis­teista yleen­sä vai­etaan vis­usti. Uuti­soin­ti on usein myös varsin­laadu­ton­ta — tutkimus­tu­lok­se­na main­os­te­taan tutk­i­joiden omia mielip­iteitä vaik­ka itse paperi ei vält­tämät­tä edes käsit­tele ko. yksi­tyisko­htia (tämä on help­po itsekin varmis­taa jos omaa riit­tävän tiedelukutaidon).

    Muuten väit­täisin käsi­tyk­sesi tieteen teosta vähän vinoutuneek­si — eihän hom­ma niin mene, että epäil­i­jöi­den pitäisi kaataa koko kokon­aisu­us ker­ral­la — raken­nel­maa jyr­sitään pala palal­ta osoita­mal­la ris­tiri­ito­ja havain­to­jen ja teo­ri­an välil­lä. Teo­ri­aa pitää tietysti koit­taa paran­taa kor­jaa­mal­la havaitut puut­teet, mut­ta jos­sain vai­heessa se voi muut­tua sel­l­aisek­si tilkkutäkik­si, ettei voi muu­ta kuin pala­ta tyhjän liitu­taulun ääreen miet­timään asi­aa uusiksi.

    Oletko muuten miet­tinyt sitä, että ilmas­ton­muu­tok­ses­sa on tutkimus­puolel­lakin kyse urien jatku­vu­ud­es­ta, suurista tutkimus­ra­hoista, vaiku­tus­val­las­ta, usko­muk­sista ja suurista ego­ista — ja että täl­löin myös sil­lä puolel­la voidaan lip­sah­taa hel­posti “selit­tämään maail­maa” just sil­lai sopivasti…?

    1. On aivan var­ma, että ilmas­tom­a­lleis­sa on epä­tarkku­ut­ta, mut­ta sitä pääasi­aa, että ilmas­to on läm­pen­emässä ihmisen toimin­nan seur­tauk­se­na, on vähän han­kala kaataa, vaik­ka denial­is­tit sen kieltävätkin. Tosin he eivät ole edes siitä samaa mieltä keskenään. Esimerkik­si Suomen osalta ei tiede­tä läm­pe­neekä ilmas­to tääl­lä vai ei (golf-vir­ran kohta­lo, pohjois­tu­ul­ten yleistymi­nen) mut­ta se tiede­tään melko var­masti, että ilmas­to ei tule ole­maan entisensä.

  48. Osmo Soin­in­vaara:
    On aivan var­ma, että ilmas­tom­a­lleis­sa on epä­tarkku­ut­ta, mut­ta sitä pääasi­aa, että ilmas­to on läm­pen­emässä ihmisen toimin­nan seur­tauk­se­na, on vähän han­kala kaataa, vaik­ka denial­is­tit sen kieltävätkin. Tosin he eivät ole edes siitä samaa mieltä keskenään. Esimerkik­si Suomen osalta ei tiede­tä läm­pe­neekä ilmas­to tääl­lä vai ei (golf-vir­ran kohta­lo, pohjois­tu­ul­ten yleistymi­nen) mut­ta se tiede­tään melko var­masti, että ilmas­to ei tule ole­maan entisensä.

    Min­un puolestani varsi­naiset denial­is­tit saa­vat olla ihan mitä mieltä aiheesta tahansa — valitet­tavasti näis­sä keskusteluis­sa denial­is­teik­si tupataan leima­ta kon­sen­suskri­teer­it täyt­täviä (on läm­men­nyt ja ihmisil­lä on sor­men­sa pelis­sä) tutk­i­joi­ta, jot­ka eivät allekir­joi­ta kaikkia “meil­lä on kolme vuot­ta aikaa pelas­taa maail­ma” ‑kauhuske­naar­i­oi­ta.

    Sinän­sä ilmas­tom­a­llein tarkku­u­teen luulisi kohdi­tu­van suurikin mie­lenki­in­to — toimet kun kai olisi syytä mitoit­taa sen mukaan, että onko odotet­tavis­sa maail­man­lop­pu — vaiko pääasi­as­sa vain suuren­tunei­ta sato­ja, kutis­tu­via aavikoi­ta ja len­seitä kelejä…

    1. Sinän­sä ilmas­tom­a­llein tarkku­u­teen luulisi kohdi­tu­van suurikin mie­lenki­in­to – toimet kun kai olisi syytä mitoit­taa sen mukaan, että onko odotet­tavis­sa maail­man­lop­pu – vaiko pääasi­as­sa vain suuren­tunei­ta sato­ja, kutis­tu­via aavikoi­ta ja len­seitä kelejä…

      Minä näen tämän kyl­lä toisin. Jos otamme lähtöko­hdak­si vaikka­pa ennustei­den laim­man desi­ilin niin senkin mukaan tolim­imi­nen edel­löyt­täisi paljon enem­män kuin mitä nyt ollaan tekemässä. Jos otamme ylim­män desi­ilin, mieleen tulee, kan­nat­taako enää edes yrit­tää tehdä mitään.

  49. ksee:

    Muuten väit­täisin käsi­tyk­sesi tieteen teosta vähän vinoutuneek­si – eihän hom­ma niin mene, että epäil­i­jöi­den pitäisi kaataa koko kokon­aisu­us ker­ral­la – raken­nel­maa jyr­sitään pala palal­ta osoita­mal­la ris­tiri­ito­ja havain­to­jen ja teo­ri­an välil­lä. Teo­ri­aa pitää tietysti koit­taa paran­taa kor­jaa­mal­la havaitut puut­teet, mut­ta jos­sain vai­heessa se voi muut­tua sel­l­aisek­si tilkkutäkik­si, ettei voi muu­ta kuin pala­ta tyhjän liitu­taulun ääreen miet­timään asi­aa uusiksi.

    Oletko muuten miet­tinyt sitä, että ilmas­ton­muu­tok­ses­sa on tutkimus­puolel­lakin kyse urien jatku­vu­ud­es­ta, suurista tutkimus­ra­hoista, vaiku­tus­val­las­ta, usko­muk­sista ja suurista ego­ista – ja että täl­löin myös sil­lä puolel­la voidaan lip­sah­taa hel­posti “selit­tämään maail­maa” just sil­lai sopivasti…?

    En ole tieteen teosta väit­tänyt mitään tuol­laista. Tieteen­teko on pros­es­si, joka yri­tys­ten ja ere­hdys­ten kaut­ta pyrkii hakeu­tu­maan kohti totu­ut­ta. Joskus jopa koko par­a­dig­ma on väärä, mut­ta se on sen­tään melko harvinaista.

    Tieteessä esi­in­tyy, tietenkin, myös noi­ta epäti­eteel­lisiä moti­ive­ja. Eivät ilmas­ton­tutk­i­jat ole niistä sen vapaampia kuin muutkaan. Mut­ta tuskin­pa niihin toisaal­ta sen enem­pää sotkeu­tunei­ta kuin muutkaan.

    Ihme­tys­tä herät­tää ennen kaikkea se mik­si ilmas­ton lämpiämi­nen ihmisen toimin­nan seu­rauk­se­na herät­tää tietyssä vähem­mistössä niin paljon ärhäkkää vas­tus­tus­ta? Sitä eivät selitä ilmas­tom­a­llien epä­tarkku­udet, eivät tieteen­teon inhimil­lisyy­det eivätkä muutkaan tar­jo­tut selitykset. 

    Min­un silmis­säni syy on psykologi­nen. Totu­us on ikävä, joten on miel­lyt­täväm­pää kiistää se ja sulkea joko silmän­sä tai hyökätä kaikkea ilmas­to­tutkimuk­sen ympäril­lä liikku­vaa vastaan. 

    Ärhäkkä muiden sät­timi­nen ei vaku­u­ta, joten nämä denial­is­tiusko­vaiset voisi­vat koet­taa vai­h­teek­si ihan avoin­ta, myös omia asen­tei­ta kyseenalais­tavaa vuorop­uhelua. Näytön paik­ka kun on par­a­dig­maa vastustavilla.

  50. ksee: Oleell­si­ta tuos­sa kyseisessä artikke­lis­sa on se, että ilmas­toli­tur­gias­sa on tähän asti jyrkästi kiis­tet­ty edes mah­dol­lisu­us ilmas­tom­a­llien ere­htyväisyy­destä ja että sel­l­aista vih­jaavia on pidet­ty harhaisi­na öljy-yhtiöiltä rahaa saav­ina kerettiläisinä. 

    Voi olla, että joku noinkin tekee. Itse olen täl­lä pal­stal­la yrit­tänyt use­am­mal­takin denial­isitin viit­taa kan­taval­ta kysel­lä arvioi­ta ilmas­tokatas­trofin toden­näköisyy­destä ja mikäli muis­tan oikein, näi­den denial­istien joukos­sa alhaisim­mat arviot tuos­ta toden­näköisyy­destä ovat olleet 10% luokkaa. Keskustelu on sit­ten lopah­tanut kun olen yrit­tänyt saa­da selville niitä ole­tuk­sia, mil­lä yli 10% ilmas­tokatas­trofin toden­näköisyys johtaa denial­is­mi­in eikä alarmismiin.

  51. ksee:

    No, omas­ta mielestäni tutkimus­tu­losten luotet­tavu­u­den ja aiheesta annetun julkisen kuvan välil­lä on aika räikeä ris­tiri­ita. Tätä korostaa vielä tiedeuuti­soin­nin bias – uutiskyn­nyk­sen näyt­tää ylit­tävän vain tutkimuk­set, jois­sa uhkail­laan entistä pahem­mil­la katas­tro­feil­la, kun taas päin­vas­tai­sista todis­teista yleen­sä vai­etaan vis­usti. Uuti­soin­ti on usein myös varsin­laadu­ton­ta – tutkimus­tu­lok­se­na main­os­te­taan tutk­i­joiden omia mielip­iteitä vaik­ka itse paperi ei vält­tämät­tä edes käsit­tele ko. yksi­tyisko­htia (tämä on help­po itsekin varmis­taa jos omaa riit­tävän tiedelukutaidon).

    On tot­ta, että media ei esit­tele tieteen tulok­sia mitenkään tieteel­lisen pätevästi ja tas­a­puolis­es­ti. Media elää kohu-uuti­sista ja ris­tiri­idoista. Sik­si myös nämä ilmas­ton­muu­toskri­it­tiset saa­vat äänen­sä kuu­lu­vi­in, ilmeis­es­ti jopa enem­män kuin hei­dän pain­oar­von­sa tiede­maail­mas­sa on.

    Uhkaku­vien uuti­soin­tia voi miet­tiä myös psykol­o­gis­es­ti. On tot­ta, että media esit­tää ker­naasti hätkähdyt­täviä uutisia, joten niitä on var­masti helpom­pi saa­da julk­isu­u­teen kuin maltil­lisem­pia tieto­ja. Toisaal­ta psykolo­gia toimii siinäkin, miten ihmiset ja hei­dän yhteisön­sä suh­tau­tu­vat näi­hin uhkaku­vi­in. Kovin usein ne kieltämäl­lä, sem­minkin kun niiden aiheut­ta­jana voi pitää sitä elin­ta­son nousua, jos­ta me kaik­ki olemme saa­neet vuosikym­meniä nauttia.

  52. Edelleenkään pääa­sia ei ole työ vaan työl­lä oikeutet­ta­va osu­us tuotan­nos­ta. Kun­han tuo epäko­h­ta kor­jataan niin, että saman saa aina ilman työn­tekoakin (tasa-arvoa uno­hta­mat­ta), koko paskan saa mieli­hyvin automatisoida.

    Ongel­ma ei siis pohjim­mil­taan ole automa­ti­soin­ti vaan väärä talousjär­jestelmä. Valitet­tavasti ainakin tois­taisek­si tuo talousjär­jestelmä kat­so­taan ihmisiä tärkeämmäksi.

  53. Osmo Soin­in­vaara: Minä näen tämän kyl­lä toisin. Jos otamme lähtöko­hdak­si vaikka­pa ennustei­den laim­man desi­ilin niin senkin mukaan tolim­imi­nen edel­löyt­täisi paljon enem­män kuin mitä nyt ollaan tekemässä. Jos otamme ylim­män desi­ilin, mieleen tulee, kan­nat­taako enää edes yrit­tää tehdä mitään.

    Näin voisi olla ihan järkevä toimia, jos meil­lä vain olisi käytössä ilmas­tom­a­llien avul­la laa­di­tut toden­näköisyys­jakau­mat eri päästöske­naar­i­oista. Valitet­tavasti vain täl­laista ei ole — vaik­ka IPCC ja muut toim­i­jat anta­vat ymmärtää, että eril­lis­ten mallien tulok­sia yhteen­vetävät “spaget­tikäyrästöt” kuvaisi­vat jotain jakau­mia, niin niil­lä ei ole tilas­tol­lises­sa mielessä mitään mer­i­tys­tä. Ain­oa mitä niistä voidaan sanoa on, että “täl­laisia ennustei­ta on tehty”.

    Jot­ta jotain tilas­tol­lis­es­ti mielekkäitä jakau­mia saataisi­in aikaisek­si, niin tarvit­taisi­in riit­tävän suuri joukko ajo­ja kul­lakin mallil­la siten, että para­me­tri­avaru­us tulisi riit­tävän hyvin käy­tyä läpi (esim. Monte Car­lo ‑sim­u­laa­tion avul­la). Tietysti tarvit­ta­vat laskentaresurssit oli­si­vat val­ta­vat — eikä ilmeis­es­ti kaikkien para­me­trien jakau­mia tun­neta riit­tävän hyvin.

    Toki ilmas­toa­siois­sa tilas­toti­eteen hyö­dyn­tämisel­lä — tai sanois­iko väärinkäytöl­lä — on muutenkin pitkät per­in­teet — esim. ilmas­to­herkkyy­den jakau­man arvioin­nis­sa Bayesin menetelmäl­lä käytetään tasa­jakau­tu­nit­ta prio­r­ia — ja väite on, että se olisi jotenkin neu­traali — vaik­ka tosi­asi­as­sa se liioit­telee jakau­man ääripäitä.

  54. Pekka T.:

    Min­un silmis­säni syy on psykologi­nen. Totu­us on ikävä, joten on miel­lyt­täväm­pää kiistää se ja sulkea joko silmän­sä tai hyökätä kaikkea ilmas­to­tutkimuk­sen ympäril­lä liikku­vaa vastaan. 

    Tiesitkö, että katas­tro­faal­is­ten ilmas­ton­muu­tosske­naar­i­oiden epäil­i­jät ovat joidenkin tutkimusten mukaan keskimäärin parem­min per­il­lä luon­non­ti­eteistä ja ilmas­to­tutkimuk­ses­ta kuin “kon­sen­sus­ta” kannattavat?

    Sanoit, ettet ole itse pere­htynyt ilmas­to­tutkimuk­seen (etkä mielestäsi siihen kykenekkään?) — kuitenkin olet valmis leimaa­maan kaik­ki epäil­i­jät hörhöik­si ja koi­tat psykol­o­gisoi­da koko ilmiön. Olisiko mielestäsi täysin mah­do­ton­ta, että jotkut henkilöt, jot­ka pystyvät koulu­tuk­sen­sa poh­jal­ta per­het­ymään ilmas­to­tutkimuk­seen ja tun­te­vat tieteen toim­inta­mallit oman koke­muk­sen poh­jal­ta, voisi­vat aiheeseen pere­htymisen kaut­ta pää­tyä sel­l­aiseen johtopäätök­seen, että hom­mas­sa on niin mon­ta yksi­tyisko­htaa, jos­sa kaik­ki ei ynnää yhteen, että epäi­lyk­sille olisi hyvin perustel­lusti sijaa?

  55. Pekka T.: On tot­ta, että media ei esit­tele tieteen tulok­sia mitenkään tieteel­lisen pätevästi ja tas­a­puolis­es­ti. Media elää kohu-uuti­sista ja ris­tiri­idoista. Sik­si myös nämä ilmas­ton­muu­toskri­it­tiset saa­vat äänen­sä kuu­lu­vi­in, ilmeis­es­ti jopa enem­män kuin hei­dän pain­oar­von­sa tiede­maail­mas­sa on.

    Toki joitain har­vo­ja epäi­ijöitä pääsee sil­loin täl­löin julk­isu­u­teen, mut­ta jos ajatel­laan aivan pelkkää uuti­soin­tia, niin muis­tatko luke­neesi uutista vaikka­pa siitä, että Antrark­tik­sen jäätiköi­den mas­sa onkin kas­vanut? Tai että metaanikauhuku­vat voivatkin olla perus­teet­to­mia kos­ka mm. meren­po­h­jas­ta pulp­pua­va metaani katoaa matkalla, läm­metessä tun­dran kasvil­lisu­us muut­tuu niin, että metaanin pak­en­e­m­i­nen vähe­nee, tai että läm­metessä ark­tisen alueen maaperä alka­akin syödä metaania?

    Kaik­ki edel­lä maini­tut ovat tun­nustet­tu­jen tutkimus­laitosten (mm. NASA) ver­tais­arvioitu­ja tutk­muk­sia — vaan eipä näytä kel­paa­van puoliysin uutisi­in tai iltapäiväle­htien lööppei­hin — toisin kuin jotkut Siper­ian “metaanikraa­ter­it” (joista ei toisin tiede­tä onko niil­lä mitään tekemistä metaanin kanssa…)

    1. muis­tatko luke­neesi uutista vaikka­pa siitä, että Antrark­tik­sen jäätiköi­den mas­sa onkin kasvanut? 

      Muis­tan jopa, että viime vuosi­tuhan­nel­la ennustet­ti­in näin käyvän. Ilmas­ton läm­mitessä jäätikkö sulaa reunoil­ta nopeam­min, mut­ta aluk­si lisään­tyvät sateet tekevät keskiosan jääpeit­teestä pak­sumpaa. Lop­ul­ta kuitenkin päätren­di, sulami­nen, voit­taa ja jää­mas­sa alkaa pienentyä.

  56. Jonkin ver­ran ilmas­ton­muu­tos aiheeseen liittyen…

    Improv­ing Reg­u­la­to­ry Sci­ence, A Case Study of the Nation­al Ambi­ent Air Qual­i­ty Standards

    Insti­tu­tion­al arrange­ments in the reg­u­la­to­ry devel­op­ment process tend to aggra­vate two con­trib­u­tors to the politi­ciza­tion of sci­ence: “hid­den pol­i­cy judg­ments” (not acknowl­edg­ing the pol­i­cy judg­ments inher­ent in risk assess­ment) and “sci­ence cha­rades” (cam­ou­flag­ing pol­i­cy deci­sions as sci­ence). Both of these prob­lems threat­en the cred­i­bil­i­ty of the sci­en­tif­ic process and harm reg­u­la­to­ry pol­i­cy. Many of those involved in reg­u­la­to­ry deci­sions have incen­tives to hide pol­i­cy pref­er­ences, such as how to deal with the uncer­tain­ty in assess­ments of risk, and to dis­miss and den­i­grate dis­sent­ing views. In many cas­es, politi­ciza­tion is the result of offi­cials falling prey to the “is-ought fal­la­cy” (incor­rect­ly mix­ing up pos­i­tive infor­ma­tion about what “is” with nor­ma­tive advice about what “ought to be”). Key pol­i­cy choic­es, dis­guised as sci­ence, too often rest with tech­ni­cal staff; mean­while, pol­i­cy mak­ers charged with mak­ing hard pol­i­cy deci­sions are able to avoid respon­si­bil­i­ty by claim­ing that their hands were tied by “the science.”

  57. No, niin­pä…

    The Use and Mis­use of Mod­els for Cli­mate Policy

    It would cer­tain­ly be nice if the prob­lems with IAMs sim­ply boiled down to an impre­cise knowl­edge of cer­tain para­me­ters, because then uncer­tain­ty could be han­dled by assign­ing prob­a­bil­i­ty dis­tri­b­u­tions to those para­me­ters and then run­ning Monte Car­lo sim­u­la­tions. Unfor­tu­nate­ly, not only do we not know the cor­rect prob­a­bil­i­ty dis­tri­b­u­tions that should be applied to these para­me­ters – we don’t even know the cor­rect equa­tions to which those para­me­ters apply. Thus the best one can do at this point is to con­duct a sim­ple sen­si­tiv­i­ty analy­sis on key para­me­ters, which would be more infor­ma­tive and trans­par­ent than a Monte Car­lo sim­u­la­tion using ad hoc prob­a­bil­i­ty distributions.

  58. anonyy­mi:
    Edelleenkään pääa­sia ei ole työ vaan työl­lä oikeutet­ta­va osu­us tuotan­nos­ta. Kun­han tuo epäko­h­ta kor­jataan niin, että saman saa aina ilman työn­tekoakin (tasa-arvoa uno­hta­mat­ta), koko paskan saa mieli­hyvin automatisoida.

    Ongel­ma ei siis pohjim­mil­taan ole automa­ti­soin­ti vaan väärä talousjär­jestelmä. Valitet­tavasti ainakin tois­taisek­si tuo talousjär­jestelmä kat­so­taan ihmisiä tärkeämmäksi. 

    Aivan. Teol­lis­tu­mi­nen tarkoit­ti olen­nais­es­ti, että lap­sista tuli lap­sia lap­sille kuu­lu­vine etuuksi­neen. Myöskin teol­lis­tu­misen tuot­ta­maa kroon­ista ali­työl­lisyyt­tä alet­ti­in kor­ja­ta — sosi­aal­isin tulon­si­ir­roin, työeläkkein, pitkälle aiku­usu­u­teen jatku­vin opiskelu­a­join. On perustel­tua esit­tää, että teol­lis­tu­mi­nen aidosti rikkoi siihen asti vallinneen täystyöl­lisyy­den hyvin perus­tavaalaa­tuis­es­ti. Tänään varsi­naise­na työvoimana koko väestöstä ei ole enää juuri kukaan (ver­rat­tuna his­to­ri­aan). Huomen­na vielä vähem­män. Kos­ka joku aina onnis­tuu ja liit­tyy kokoomuk­si­in, sik­si meille paasa­taan että tulon­si­ir­to­ja ei enää tarvi­ta vaan jatkos­sa kaikille löy­tyy kyl­lä töitä kun vain viit­sii tehdä. Miten tämä on mah­dol­lista kun juuri kukaan ei enää tee muu­toinkaan työtä (ver­rat­tuna historiaan).

  59. Vielä muu­ta­ma sana medi­as­ta, jon­ka roolista me nim­imerk­ki “kseen” kanssa löy­dämme (ehkä) myös joitain yhteisiä näkemyksiä.

    On tavat­toman harmil­lista, miten media (ja sosi­aa­li­nen media ja yleinen mielipi­de) jak­saa kiin­nos­tua ker­ral­laan vain yhdestä aiheesta. Ilmas­ton­muu­tos on nyt esil­lä, ilmeisen hyvästä syys­tä, mut­ta ei se toki ole ihmiskun­nan huolista ain­oa. Kun keskustelu pyörii ilmas­ton­muu­tok­sen ympäril­lä niin kuin­ka paljon mui­ta tärkeitä aihei­ta jää huomiotta?

    Ymmär­rän “kseen” harmin myös siitä, että vai­h­toe­htois­t­en näke­mys­ten saami­nen läpi julk­isu­udessa on vaikeaa. Joukkosieluisu­us lie­nee yksi ihmisen peru­som­i­naisuuk­sista. Kun sen yhdis­tää lisään­tyvään pin­nal­lisu­u­teen niin turhan usein käy niin, että hömp­pä kor­vaa tiedon ja älylli­nen laisku­us on vain ren­toa meininkiä.

    Toki medi­an osaami­nen vai­htelee selvästi. Kyl­lä laa­tu­me­dia pyrkii aidosti monipuoliseen objek­ti­ivi­su­u­teen. Mihinkään salali­it­toi­hin esimerkik­si ilmas­ton­muu­tok­sen osalta en myöskään usko. 

    Kyl­lä niin laatu­tiede kuin laa­tu­me­di­akin etsii aidosti totu­ut­ta. Ja sen poh­jal­ta olen pää­tynyt näke­myk­seeni, että ilmas­to läm­pe­nee ihmisen toimin­nan seu­rauk­se­na, vaik­ka ilmas­tom­a­l­lleis­sa vielä puut­tei­ta onkin.

  60. ksee: Toki joitain har­vo­ja epäi­ijöitä pääsee sil­loin täl­löin julk­isu­u­teen, mut­ta jos ajatel­laan aivan pelkkää uuti­soin­tia, niin muis­tatko luke­neesi uutista vaikka­pa siitä, että Antrark­tik­sen jäätiköi­den mas­sa onkin kasvanut?

    Olen kuul­lut tai lukenut myös tämän tai mui­ta ilmas­ton­muu­tok­sen kyseenalais­tavia uutisia. Takavu­osi­na enem­mänkin, mut­ta ehkä sel­l­aiset ovat vähitellen vähen­tyneet tiedey­hteisön kon­sen­suk­sen lisäännyttyä.

    Ilmas­tom­a­llien yksi­tyisko­h­tien kri­ti­soin­tia olen näh­nyt paljonkin, mut­ta aika har­va kai enää kyseenalais­taa itse perusti­etoa: ilmas­to muut­tuu, lämpiää, ja se antaa aihet­ta huoleen.

    Sosi­aalises­sa medi­as­sa ja kahvipöytäkeskusteluis­sa kri­ti­ikkiä näkee ja kuulee enem­mänkin, mut­ta se on val­taosin hyvin löysää. Sel­l­aista, että aina­han ilmas­to on vai­hdel­lut (niin kuin tietysti onkin) tai että kyse on jostain pir­ulli­sista salali­itoista taval­lisen ihmisen pään menok­si (mikä on puh­das­ta hölynpölyä).

  61. ksee: Toki ilmas­toa­siois­sa tilas­toti­eteen hyö­dyn­tämisel­lä – tai sanois­iko väärinkäytöl­lä – on muutenkin pitkät per­in­teet – esim. ilmas­to­herkkyy­den jakau­man arvioin­nis­sa Bayesin menetelmäl­lä käytetään tasa­jakau­tu­nit­ta prio­r­ia – ja väite on, että se olisi jotenkin neu­traali – vaik­ka tosi­asi­as­sa se liioit­telee jakau­man ääripäitä. 

    Mis­sä hyvän­sä asian­mukaises­sa tutkimuk­ses­sa pri­or­in val­in­ta on merk­i­tyk­setön­tä muun todis­tusvoiman rinnalla.

    Kos­ka kri­ti­soit tasa­jakau­tuneen pri­or­in val­in­taa, sin­ul­la lie antaa viite tutkimuk­seen, jos­sa näytetään, että ilmas­ton­muu­tok­sen keskeiset johtopäätök­set ovat herkkiä pri­or­in valin­nalle järke­vien pri­or­ien joukos­ta. Löytyykö?

  62. ksee:

    Sanoit, ettet ole itse pere­htynyt ilmas­to­tutkimuk­seen (etkä mielestäsi siihen kykenekkään?) – kuitenkin olet valmis leimaa­maan kaik­ki epäil­i­jät hörhöik­si ja koi­tat psykol­o­gisoi­da koko ilmiön. Olisiko mielestäsi täysin mah­do­ton­ta, että jotkut henkilöt, jot­ka pystyvät koulu­tuk­sen­sa poh­jal­ta per­het­ymään ilmas­to­tutkimuk­seen ja tun­te­vat tieteen toim­inta­mallit oman koke­muk­sen poh­jal­ta, voisi­vat aiheeseen pere­htymisen kaut­ta pää­tyä sel­l­aiseen johtopäätök­seen, että hom­mas­sa on niin mon­ta yksi­tyisko­htaa, jos­sa kaik­ki ei ynnää yhteen, että epäi­lyk­sille olisi hyvin perustel­lusti sijaa?

    Nim­imerk­ki “ksee” lyö min­u­un yksinker­tais­tavia leimo­ja, joi­ta en tun­nista ja jot­ka eivät perus­tu kirjoituksiini.

    Ymmär­rän tieteen toim­intata­vat. Ymmär­rän niihin liit­tyvät ris­tiri­idat ja epäti­eteel­liset mut­ta ah niin inhimil­liset sivu­juon­teet. Itse asi­as­sa nämä ovat min­ulle itses­tään­selvyyk­siä, jot­ka liit­tyvät aina kaik­keen inhimil­liseen toim­intaan. Niitä ilme­nee sekä “kseen” vas­tus­tamis­sa tutk­i­jois­sa että hänen hen­gen­heimo­lai­sis­saan, eivätkä ne sinäl­lään todista mitään aja­tus­mall­ia oikeak­si tai vääräksi.

    En myöskään leimaa kaikkia epäil­i­jöitä hörhöik­si. Päin­vas­toin — he tuo­vat tieteen edis­tymisen kannal­ta esi­in hyvin arvokkai­ta näkökan­to­ja, vaik­ka eivät par­a­dig­maa muut­taisikaan. Tietenkin on myös mah­dol­lista jopa hor­jut­taa val­lit­se­via teorioita. 

    Uskoisin kykeneväni pere­htymään ilmas­to­tutkimuk­seen, jos min­ul­la olisi siihen riit­tävästi aikaa ja kiin­nos­tus­ta. Vaan mik­si tek­isin sen, kun niin moni tekee sen joka tapauk­ses­sa. Min­ua kiin­nos­ta­vat ennen kaikkea tulok­set ja niistä vedet­tävät johtopäätökset.

    Lisäk­si kaik­keen inhimil­liseen toim­intaan liit­tyvät myös psykol­o­giset ilmiöt. Eivät tutk­i­jatkaan ole niistä irral­laan. Niiden ei pitäisi vaikut­taa tieteen tulok­si­in, mut­ta ne kuitenkin usein selit­tävät sen, mik­si samaa asi­aa tutki­vat tiedemiehet saat­ta­vat olla niin erim­ielisiä että mäiske käy.

    Min­ul­la ei ole ilmas­ton­muu­tok­seen ennal­ta lukkoon lyö­tyä kan­taa. Olen avoin uusille ajatuk­sille, varsinkin jos ne pystytään hyvin perustele­maan. Silti — mikä on näköjään eri­tyisen ärsyt­tävää — uskon edelleenkin tiedey­hteisön enem­mistön ole­van oike­as­sa, vaik­ka vähem­mistö olisi kuin­ka kiihkeä ja äänekäs.

    Samas­sa hengessä voisin vielä kysyä: ymmärtääkö “ksee”, että myös enem­mistö voi olla oike­as­sa ja hän väärässä?

  63. Pekka T.: Olen kuul­lut tai lukenut myös tämän tai mui­ta ilmas­ton­muu­tok­sen kyseenalais­tavia uutisia. Takavu­osi­na enem­mänkin, mut­ta ehkä sel­l­aiset ovat vähitellen vähen­tyneet tiedey­hteisön kon­sen­suk­sen lisäännyttyä.

    Tämä on aika has­sua. Yleinen, pop­u­lar­isoitu mieliku­va “tiedey­hteisön kon­sen­suk­se­ta” vahvis­tuu vaik­ka samaan aikaan tieteel­lisiä julka­isu­ja ja kom­men­taare­ja seu­rates­sa syn­tyy enem­min päin­vas­tainen vaikutel­ma — eli että mon­et ilmas­ton­muu­toshuolien myötä aloite­tut laa­jat ja yksi­tysko­htaiset tutkimu­so­hjel­mat ovat alka­neet tuot­ta­maan tietoa, joka osoit­taa mon­et pahim­mat uhkaske­naar­i­ot vähin­täänkin kyseenalaisik­si ja antaa aihet­ta ottaa uudelleen tarkastelu­un joitakin teo­ri­oiden peruspilareita.

    Toki mon­et tulok­si­aan julkai­se­vat tutk­i­jat edelleen vaku­ut­ta­vat ole­vansa kon­sen­suk­sen uskol­lik­sia seu­ralaisia, mut­ta jotenkin vaikut­taa, että ne port­in­var­ti­jat, jot­ka vielä jokin aika sit­ten pystyivät kon­troloimaan mitä voidaan julka­ista ja mitä ei, alka­vat menet­tämään tieteel­lis­ten havaito­jen vyöryn alla otet­taan. Ja hyvä niin.

    Juuri taisi olla uuti­nen siitä, että Sahe­lin alueen sateet ovat suo­ras­taan run­sas­tu­mas­sa ja että peri­aat­teessa tästä olisi tuolle kuiv­u­u­den riiva­malle alueelle suuresti apua. Kos­ka ilmas­ton­muu­tok­ses­ta ei voi sanoa mitään hyvää, niin uutista ryy­ditet­ti­in pelot­telul­la, että sateet voivat tul­la rankkasateina, joista olisi seu­rauk­se­na tuho­tul­vat, maaperän tuhou­tu­mi­nen ja kakki­ma­jo­jen rom­ah­t­a­mi­nen yms. kauheudet…

  64. ksee: Tiesitkö, että katas­tro­faal­is­ten ilmas­ton­muu­tosske­naar­i­oiden epäil­i­jät ovat joidenkin tutkimusten mukaan keskimäärin parem­min per­il­lä luon­non­ti­eteistä ja ilmas­to­tutkimuk­ses­ta kuin “kon­sen­sus­ta” kannattavat?

    En oikein ymmär­rä minkä takia pitäisi uskoa katas­trofiske­naar­i­oi­hin, jot­ta voisi kan­nat­taa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­taan? Ja määrit­tele nyt mikä on katas­trofiske­naario? +8 astet­ta vai vielä enem­män, Venus-ilmiö?

    Onko pääar­gu­ment­tisi jälleen ker­ran se, ettemme oikeas­t­aan tiedä mitään, pait­si tietenkin sen, ettei mitään kovin ikävää tapahdu? 

    Ja miten knop­pi­ti­eto Antark­tik­sen jäätiköi­den mas­sas­ta liit­tyy ilmas­ton­muu­tok­seen? Kuten Osmo sanoi, se ei edes tule yllä­tyk­senä. Mik­si juuri Antark­tik­sen mas­sa on merk­it­sevä, eikö katoa­vat jäätiköt kel­paa tai tämän vuo­den läm­pöaal­to Antark­tik­sel­la? Yliopäätän­sä en ymär­rä yksit­täis­ten knop­pi­ti­eto­jen tai asioiden heit­te­lyä, aivan kuin yksi mit­taus­tu­los jos­sakin kumoaisi kaiken ja pari tek­sti netistä luke­mal­la olisi ilmas­ton­muu­tos­ta työk­seen tutkivien tiedemiesten tasol­la ja itseasi­as­sa yläpuolellakin.

    Ja toinen argu­ment­ti lie­nee, että vaik­ka CO2 läm­mit­tää ilmaa niin ei tarvitse tehdä mitään kos­ka emme tunne miten se vaikut­taa kokon­aisu­u­teen? Mik­si? Kaiken jär­jen mukaan, jos CO2 läm­mit­tää ilmaa, emmekä tunne lop­putu­losta, mei­dän tulisi pidät­täy­tyä tai ainakin vähen­tää sen tuprut­telua kunnes meil­lä on tieto siitä, mitä tapahtuu.

    Min­un mielestäni nimeno­maan niiden, jot­ka kan­nat­ta­vat kaa­suke­hän koos­t­u­muk­sen muut­tamista, tulisi perustel­la mik­si tästä ei seu­raa mitään pahu­ut­ta eikä toisinpäin.

  65. Sylt­ty: En oikein ymmär­rä minkä takia pitäisi uskoa katas­trofiske­naar­i­oi­hin, jot­ta voisi kan­nat­taa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­taan? Ja määrit­tele nyt mikä on katas­trofiske­naario? +8 astet­ta vai vielä enem­män, Venus-ilmiö?

    Eiköhän se katas­trofiske­naar­i­oiden mah­dol­lisu­us kuitenkin määrit­tele se, että miten ilmas­ton­muu­tok­seen pitäisi reagoi­da — onko sen tor­ju­misek­si tehtävä kaik­ki mah­dolli­nen kus­tan­nuk­sista ja sivu­vaiku­tuk­sista huoli­mat­ta — vai riit­tääkö pelkkä sopeu­tu­mi­nen (tai voisiko muu­tok­ses­ta jopa olla hyö­tyäkin). Sinän­sä katas­tro­fille ei voi antaa mitään tästämäl­listä aster­a­jaa, kos­ka esim. 2 K raja “vaar­al­lis­es­lle läm­pen­e­miselle” on käytän­nössä täysin hatus­ta revitty.

    Sinän­sä mielestäni olisi toki ihan fik­sua reagoi­da muu­tok­seen, mut­ta jos vain tehtäisi­in järkevästi (eli siis täysin eri­taval­la kuin nyt)

    Cli­mate Pragmatism

    Onko pääar­gu­ment­tisi jälleen ker­ran se, ettemme oikeas­t­aan tiedä mitään, pait­si tietenkin sen, ettei mitään kovin ikävää tapahdu? 

    Ei vaan se, ettei katas­trofiskeenaar­i­oi­hin johtavien pros­essien tuek­si ole riit­tävästi todis­tei­ta — vaan päin­vas­toin mon­et uuudet tutkimus­tu­lok­set ovat osoit­ta­neet, etteivät uhat ole todel­lisia tai että ne ovat aiem­min arvel­tua merkityksettömämpiä.

    Ja miten knop­pi­ti­eto Antark­tik­sen jäätiköi­den mas­sas­ta liit­tyy ilmas­ton­muu­tok­seen? Kuten Osmo sanoi, se ei edes tule yllä­tyk­senä. Mik­si juuri Antark­tik­sen mas­sa on merk­it­sevä, eikö katoa­vat jäätiköt kel­paa tai tämän vuo­den läm­pöaal­to Antark­tik­sel­la? Yliopäätän­sä en ymär­rä yksit­täis­ten knop­pi­ti­eto­jen tai asioiden heit­te­lyä, aivan kuin yksi mit­taus­tu­los jos­sakin kumoaisi kaiken ja pari tek­sti netistä luke­mal­la olisi ilmas­ton­muu­tos­ta työk­seen tutkivien tiedemiesten tasol­la ja itseasi­as­sa yläpuolellakin.

    Kyseessä oli vain esimerk­ki uuti­soin­nin bia­soi­tu­mis­es­ta — sil­loin kun tutkimus­ryh­mät kiire­htivät satel­li­iteista tehty­jen grav­i­taa­tiomit­tausten alus­ta­van ana­lyysin poh­jal­ta julis­ta­maan Antar­tik­sen sula­van, niin pal­sta­ti­laa kyl­lä riit­ti. Nyt kun dataa on ton­neit­tain enem­män ja use­am­mil­la instru­menteil­la kerät­tynä, niin tulok­set ovakin päin­vas­taisia — vaan eipä enää irtoa ensim­mäistäkään palstamillimetriä…

    Ja toinen argu­ment­ti lie­nee, että vaik­ka CO2 läm­mit­tää ilmaa niin ei tarvitse tehdä mitään kos­ka emme tunne miten se vaikut­taa kokon­aisu­u­teen? Mik­si? Kaiken jär­jen mukaan, jos CO2 läm­mit­tää ilmaa, emmekä tunne lop­putu­losta, mei­dän tulisi pidät­täy­tyä tai ainakin vähen­tää sen tuprut­telua kunnes meil­lä on tieto siitä, mitä tapahtuu.

    Vähen­netään vaan — kysymys onkin, että onko meil­lä aikaa antaa teknolo­gian ja talouden kehi­tyk­sen hoitaa asia — vai pitääkö mei­dän ram­pau­taa talouske­hi­tys ja pitää kehi­tys­maid­en asukkaat äärim­mäisessä köyhyydessä.

    Min­un mielestäni nimeno­maan niiden, jot­ka kan­nat­ta­vat kaa­suke­hän koos­t­u­muk­sen muut­tamista, tulisi perustel­la mik­si tästä ei seu­raa mitään pahu­ut­ta eikä toisinpäin.

    No, useim­mis­sa viimeiaikai­sis­sa tutkimuk­sis­sa ilmas­to­herkkyy­den (so. läm­pöti­lan nousu CO2-pitoisu­u­den tuplaat­ues­sa) näyt­tää aset­tuvan 1,5–2 K haarukkaan. Lisäk­si vaikut­taa hyvin toden­näköiseltä, että 2 asteen läm­pen­e­m­i­nen (so. n. 1 aste nykyisen päälle) olisi vain hyvästä ihmiskun­nalle — kuten myös suurem­pi CO2-pitoisu­us mm. ravin­non­tuotan­nolle ja met­sien kasvulle.

  66. R. V.: Mis­sä hyvän­sä asian­mukaises­sa tutkimuk­ses­sa pri­or­in val­in­ta on merk­i­tyk­setön­tä muun todis­tusvoiman rinnalla.

    Kos­ka kri­ti­soit tasa­jakau­tuneen pri­or­in val­in­taa, sin­ul­la lie antaa viite tutkimuk­seen, jos­sa näytetään, että ilmas­ton­muu­tok­sen keskeiset johtopäätök­set ovat herkkiä pri­or­in valin­nalle järke­vien pri­or­ien joukos­ta. Löytyykö?

    Kos­ka ksee ei tähän vas­taa, kat­son hänen jauha­van vail­la parem­paa tietoa. Hänen kanssaan on siis turha jatkaa keskustelua.

  67. ksee: Ei vaan se, ettei katas­trofiskeenaar­i­oi­hin johtavien pros­essien tuek­si ole riit­tävästi todis­tei­ta – vaan päin­vas­toin mon­et uuudet tutkimus­tu­lok­set ovat osoit­ta­neet, etteivät uhat ole todel­lisia tai että ne ovat aiem­min arvel­tua merkityksettömämpiä.

    Olisi var­maan sit­ten aika selvit­tää kuin­ka vah­vasti nim­imerk­ki ksee tähän riskit­tömyy­teen uskoo. Ehdi­tan tämän selvit­tämisek­si vedonlyöntiä:

    Jos seu­raa­van kah­denkymme­nen vuo­den aikana ei tule ilmastokatastrofia[1], mak­san nim­imerk­ki ksee:lle sata euroa (inflaa­tioko­r­jat­tuna). Kuin­ka paljon nim­imerk­ki ksee on valmis mak­samaan nim­imerkille tcrown jos tuo katas­trofi tapah­tuu? Entä jos panos kymmenkertaistetaan? 

    [1] Saat ehdot­taa sopi­vaa ilmas­tokatas­trofin määritelmää. Jotakuinkin ain­oa vaa­timuk­seni sille on, että sen tapah­tu­mi­nen on jol­lakin taval­la yksikäsit­teis­es­ti mitattavissa.

  68. ksee: Eiköhän se katas­trofiske­naar­i­oiden mah­dol­lisu­us kuitenkin määrit­tele se, että miten ilmas­ton­muu­tok­seen pitäisi reagoi­da – onko sen tor­ju­misek­si tehtävä kaik­ki mah­dolli­nen kus­tan­nuk­sista ja sivu­vaiku­tuk­sista huolimatta – 

    Logi­ikkasi on täyn­nä reikiä.

    Ensin­näkin on ole­mass huono­ja mah­dol­lisia lop­putulemia kuin “kaik­ki okei” ja “katas­trofi”. Tot­takai huonom­man tilanteen vält­tämisek­si kan­nat­taa nähdä vaivaa, vaik­ka lop­putule­ma ei mis­sään tapauk­ses­sa olisikaan maailmanloppu.

    Toisek­si, mikäli katas­trofiske­naario = tilanne, jos­sa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­taan kanat­taa tehdä kaik­ki mah­dolli­nen kus­tan­nuk­sista ja sivu­vaiku­tuk­sista välit­tämät­tä, niin on aivan ilmeistä ettei sel­l­aiseen usko kukaan päät­tävässä ase­mas­sa oleva.

    Täl­lä het­kel­lä maail­ma ei tee mitään, mikä viit­taisi siihen että CO2-päästöjä vähen­net­täisi­in kus­tan­nuk­sista tai sivu­vaiku­tuk­sista välit­tämät­tä. Itseasi­as­sa täl­lä het­kel­lä toim­i­taan aika lail­la päin­vas­toin (Sak­sa, Ran­skan suun­nitel­mat, E‑Korea, Japani, USA, jopa Ruot­si aikoo ajaa nopeutetusti CO2-vapaat voimalaitok­sen­sa alas). EU:n päästökaup­pasek­torista voi hel­posti laskea ettei “nopea vähen­nys” ole täl­lä het­kel­lä mikään konkreet­ti­nen tavoite, ain­oas­taan saman­lainen julis­tus kuin “rauha maailmaan”.

    Eli en ymmär­rä argu­men­taa­tio­tasi. Kun sitä rap­sut­taa, niin jäl­jelle jää “ei ilmas­ton­muu­tos­ta, ei ainakaan sel­l­aista mitä kan­nat­taisi torjua”

  69. Sylt­ty: Logi­ikkasi on täyn­nä reikiä.

    Housus on.

    Täl­lä het­kel­lä maail­ma ei tee mitään, mikä viit­taisi siihen että CO2-päästöjä vähen­net­täisi­in kus­tan­nuk­sista tai sivu­vaiku­tuk­sista välit­tämät­tä. Itseasi­as­sa täl­lä het­kel­lä toim­i­taan aika lail­la päin­vas­toin (Sak­sa, Ran­skan suun­nitel­mat, E‑Korea, Japani, USA, jopa Ruot­si aikoo ajaa nopeutetusti CO2-vapaat voimalaitok­sen­sa alas). EU:n päästökaup­pasek­torista voi hel­posti laskea ettei “nopea vähen­nys” ole täl­lä het­kel­lä mikään konkreet­ti­nen tavoite, ain­oas­taan saman­lainen julis­tus kuin “rauha maailmaan”.

    Minä taas pahoin pelkään, että tämä on monille juuri sitä “kaikkea mah­dol­lista” ja ain­oa mah­dolli­nen vika on vain siinä, ettei ede­tä nopeammin.

    Insinöörim­ielelle nyky­meno voi olla vaikea käsit­tää, mut­ta itse olen järkeil­lyt, että jos ain­oa sal­lit­tu ratkaisu on 100% tuul­ta ja aurinkoa ja jos ener­gian käyt­tö on mah­dol­lis­ta­jan sijas­ta perisyn­ti, niin hom­math­an menevät aikalail­la käsikir­joituk­sen mukaan — jos epä­var­ma ja kallis sähkö ajaa kansalaiset vähen­tämään ener­gian käyt­töä, niin aina vaan plus plus hyvä. Jos teol­lisu­us­tuotan­to kär­sii siinä sivus­sa, niin sekin on oikein hyvä, kos­ka kaik­ki kulu­tus on pahssta.

    Sama poruk­ka uskoo taa­tusti siihen, ettei ydin­voima ole pelkästään ääret­tömän vaar­al­lista vaan sen CO2-päästöt ovat oikeasti val­ta­vat — kos­ka joku netis­sä näin las­ki. Parem­pi siis sulkea kaik­ki laitok­set heti.

    Jos joku valit­taa jostain suun­nitel­man puut­teista tai heikkouk­sista, niin täl­laisen pellen teilaami­nen on help­poa — kyl­lähän kaik­ki onnis­tuu, kun on vain (poli­it­tista) tahtoa!

    Kehit­tyvien maid­en päästö­jen kasvua ei taas sovi län­si­maisen ihmisen arvostel­la pätkääkään, kos­ka kolonialismi.

  70. Sylt­ty:

    Täl­lä het­kel­lä maail­ma ei tee mitään, mikä viit­taisi siihen että CO2-päästöjä vähen­net­täisi­in kus­tan­nuk­sista tai sivu­vaiku­tuk­sista välit­tämät­tä. Itseasi­as­sa täl­lä het­kel­lä toim­i­taan aika lail­la päin­vas­toin (Sak­sa, Ran­skan suun­nitel­mat, E‑Korea, Japani, USA, jopa Ruot­si aikoo ajaa nopeutetusti CO2-vapaat voimalaitok­sen­sa alas). EU:n päästökaup­pasek­torista voi hel­posti laskea ettei “nopea vähen­nys” ole täl­lä het­kel­lä mikään konkreet­ti­nen tavoite, ain­oas­taan saman­lainen julis­tus kuin “rauha maailmaan”.

    GPn Kaisa Kososen mukaan globaalit CO2-päästöt eivät ole kas­va­neet kolmeen vuo­teen, vaik­ka talous on kas­vanut. Hyvin yllät­tävä tieto GPn julkaisemaksi.

  71. Kiitos harv­inaisen mie­lenki­in­tois­es­ta mielip­i­teen­vai­h­dos­ta ilmas­ton­muu­tok­sen malli­tuk­seen liit­tyen. Täl­laista debat­tia kai­vataan Suomes­sa lisää!
    Itse olen joskus ollut tekemässä eri­laisia matemaat­tisia malle­ja, vaikkakaan en ilmastopuolella.
    Tuos­sa edel­lä lausuin mielip­i­teeni siitä, että ilmas­tom­a­llien suh­teen olen skepti­nen siitä syys­tä, että kyseessä on käsit­tämät­tömän mon­imutkainen ilmiö, jos­ta tiedämme liian vähän.
    IPC­Cn puit­teis­sa ilmas­ton kokon­aisu­ut­ta simu­loivia malle­ja on muis­taak­seni 24 kap­palet­ta, jot­ka eroa­vat toti­sis­taan monel­la taval­la ja joista tietenkin kaik­ki väit­tävät ole­vansa ”puh­taasti fysi­ikan lakei­hin perus­tu­via”, erit­täin tarkko­ja ja vas­taa­vat siten ilmas­ton mit­taus­tu­lok­sia ”erit­täin hyvin”.
    Nämä mallit koos­t­u­vat sadoista mon­imutkai­sista matemaat­ti­sista yhtälöistä, jois­sa on mon­en­laisia säätö­vakioi­ta. Näitä yhtälöitä ja vakioi­ta sit­ten koko ajan tuu­nataan, jot­ta malli saadaan ”aina vaan tarkem­min” vas­taa­maan saatu­ja uusia mit­taus­da­to­ja ja uusia parametreja.
    Esimerkik­si muu­ta­ma vuosi sit­ten malle­ja ei saatu mil­lään perkeleel­lä simu­loimaan kun­nol­la eri­la­sia pil­viä eri ilmak­er­roksis­sa. Hom­ma annet­ti­in hoidet­tavak­si Pari­isin Cyrie Insti­tuu­tille, joka tekikin yli 60 yhtälöä käsit­tävän yhtälökokon­aisu­u­den, jol­la asia saati­in ”kun­toon”.
    Nämä mallit ovat niin iso­ja ja dataa on niin paljon, että sim­u­laa­tio-vai­h­toe­hto­jen ajoon tarvi­taan supertietokone.
    Kolme kommenttia
    1) Jos kaik­ki IPC­Cn ilmas­tom­a­llit ovat ”oikei­ta” ja perus­tu­vat tarkasti fysi­ikan lakei­hin, miten niitä voi olla noin mon­ta? Mik­si ne anta­vat toi­sis­taan merkit­tävästikin eroavia tulok­sia? Mik­si niiden sim­u­laa­tioa­jo­jen tulok­sien keskiar­vo­ja esitetään tieteel­lisen yhteisön kon­sen­suk­se­na? Miks ei voi tehdä yhtä kon­sen­sus­mall­ia? Onko tieteel­listä kon­sen­sus­ta todel­lisu­udessa ollenkaan?
    2) IPC­Cn mallit perus­tu­vat reduk­ti­iviseen metodi­in. Siinä mon­imutkainen ilmiö jae­taan ensin mon­een eri osaan. Sit­ten tutk­i­taan niitä erik­seen ja tehdään kullekin osalle para­metrit ja omat yhtälösar­jat säätö-ker­toim­i­neen. Lopuk­si las­ke­taan kaik­ki osat yhteen ja näin saadaan kokonaismalli.
    Asi­aan syvem­min pere­htyneet tietenkin ymmärtävät, että tämän metodin yksi vaka­va ongel­ma on se, että osien para­me­trien ris­tikkäis­vaiku­tuk­set jäävät hel­posti piiloon. Tässä tapauk­ses­sa eri para­me­tre­ja on sadoit­tain ja kaikkien niiden ris­tikkäis­vaiku­tusten selvit­tämi­nen vaatii hirvit­tävästi luoteltavaa dataa ja käsit­tämät­tömän määrän lasken­taka­p­a­siteet­tia. Käsi­tyk­seni mukaan kumpaakaan ei ole alku­unkaan riittävästi.
    Toinen tämän metodin vaka­va ongel­ma on se, että jot­ta voisi redu­soi­da mon­imutkaisen ilmiön osi­in oikein, se pitäisi ymmärtää syväl­lis­es­ti ja tarkasti. Tilanne ei kuitenkaan ole läh­eskään tällainen.
    3) Täl­laisen sim­u­laa­tioma­llin saa vas­taa­maan melkein­pä mitä tahansa mit­taus­da­ta-sar­jaa kun­han sopi­vasti tuu­nailee yhtälöitä ja niiden kertoimia…

  72. Tapio: GPn Kaisa Kososen mukaan globaalit CO2-päästöt eivät ole kas­va­neet kolmeen vuo­teen, vaik­ka talous on kas­vanut. Hyvin yllät­tävä tieto GPn julkaisemaksi. 

    Tämä on hyvä tieto, mut­ta tietenkin pes­simistinä totean, että pästöjä pitäisi vähen­tää, ei vain pysäyt­tää tai hidas­taa niiden kasvua.

  73. ksee: Jos joku valit­taa jostain suun­nitel­man puut­teista tai heikkouksista, 

    Et sinä vali­ta päästövähen­nys­su­un­nitelmien heikkouk­sista, vaan väität ettei tarvet­ta vähen­nyk­sille ole.

    Nyky­is­ten päästövähen­nys­ten kri­ti­soimi­nen ja tehokkaampi­en keino­jen vaa­timi­nen on täysin eri asia kuin päästövähen­nys­ten tarpeel­lisu­u­den kyseenalaistaminen.

    Kehit­tyvien maid­en päästö­jen kasvua ei taas sovi län­si­maisen ihmisen arvostel­la pätkääkään, 

    Vas­ta­han olit sitä mieltä, ettei päästöjä kan­n­ta vähen­tää, kun mitään merkit­tävää ei tapah­du. Mik­si ihmeessä kaikkein köy­himpi­en pitäisi sit­ten panos­taa päästö­jen vähen­tämiseen, kun edes mei­dä rikkaiden ei sitä kan­na­ta tehdä?

  74. Sep­po Korp­poo:
    Tuos­sa edel­lä lausuin mielip­i­teeni siitä, että ilmas­tom­a­llien suh­teen olen skepti­nen siitä syys­tä, että kyseessä on käsit­tämät­tömän mon­imutkainen ilmiö, jos­ta tiedämme liian vähän.

    Lienemme olleet keskustelus­sa yksimielisiä siitä, että ilmas­tom­a­llit eivät ole vielä täy­del­lisiä. Erim­ielisyyt­tä on ollut siitä voiko niiden ja ylipäätään tämän het­ken tiedon perus­teel­la kuitenkin tehdä joitain pitäviä päätelmiä ihmisen osu­ud­es­ta ilmastonmuutokseen?

    Minus­ta on ilmeistä, että voi ja pitääkin. Ilmas­ton lämpiämi­nen lie­nee kiis­ta­ton­ta, ja kun kyseessä on ihmiskun­nan kannal­ta niin val­ta­van tärkeä asia, emme voi jäädä odot­tele­maan että jokainen detalji on kohdal­laan ennen kuin ryhdymme toimiin.

    Se älköön silti estäkö sen toteamista, että ilmas­tom­a­lle­ja tulee jatku­vasti paran­taa. Tärkeää on myös jatku­vasti käy­dä niistä kri­it­tistäkin keskustelua. Kaik­ista mallien puut­teista huoli­mat­ta on silti vaikea uskoa, että niiden peruslin­ja keikah­taisi enää ratkai­sev­asti mihinkään suuntaan.

  75. Sylt­ty: Tämä on hyvä tieto, mut­ta tietenkin pes­simistinä totean, että pästöjä pitäisi vähen­tää, ei vain pysäyt­tää tai hidas­taa niiden kasvua.

    Tot­ta, mut­ta jos tieto on tosi, se osoit­taa, että puheista ja puuhastelus­ta on siir­ryt­ty vaikut­tavi­in tekoi­hin. Kiina ja eri­tyis­es­ti Intia ovat vas­ta ohjelmien­sa alus­sa, joten lievään opti­mis­mi­in on aihetta.

  76. Tapio: GPn Kaisa Kososen mukaan globaalit CO2-päästöt eivät ole kas­va­neet kolmeen vuo­teen, vaik­ka talous on kas­vanut. Hyvin yllät­tävä tieto GPn julkaisemaksi. 

    Onko tuotan­to oikeasti myös kas­vanut vai onko kyseessä alhais­ten korko­jen ja kysyn­nän puut­teen luo­ma kupla?

  77. anonyy­mi: Onko tuotan­to oikeasti myös kas­vanut vai onko kyseessä alhais­ten korko­jen ja kysyn­nän puut­teen luo­ma kupla?

    Kyl­lä BKT on kas­vanut viime vuosi­na ainakin suuris­sa teol­lisu­us­mais­sa, m.l. Kiina. Nehän sitä CO2ta tupruttelevat.

  78. dio­di:
    Alpha Go, käyt­tää uusia koneop­pimis algo­rit­me­ja, mut­ta varsi­nainen mul­li­tus tietokone Go:ssa oli Monte Car­lo hakupuu. 

    Kun tietokone pelaa shakkia, se muo­dostaa tietyn syvyisen hakupu­un ja las­kee arvot lau­dan tilanteelle puun haarois­sa min-max algo­rit­mil­la ja val­it­see parhaan vai­h­toe­hdon. Puu­ta voi myös kar­sia eri­laisil­la heuristiikoilla. 

    Go-pelis­sä puun koko kas­vaa liian nopeasti eikä sitä ole help­po kar­sia sopi­van kokoisek­si. Ratkaisu on Monte-Car­lo hakupuu. Kovasti yksinker­tais­taen puu muo­doste­taan pelaa­mal­la sat­un­naisotan­nal­la iso määrä puun haaro­ja sat­un­naisotan­nal­la suh­teel­lisen syvälle ja val­it­se­mal­la haarat jois­sa on suuri toden­näköisyys voitolle tai tilanteelle.

    Lyhyt vas­taus: ei.

    Pitkä vas­taus. Monte Car­lo oli lähin­nä viimeinen silaus ja sitä on käytet­ty jo vuosikau­sia sit­ten muis­sa gota pelaavis­sa ohjelmis­sa ilman, että mitään läpimur­toa saati­in aikaan. AlphaGo:sta teki niin vah­van kuin se on juuri se, että siinä oli kak­si neu­roverkkoa eli “pol­i­cy net­work”, joka tuot­ti siir­to- (tai oikeas­t­aan lait­tokan­di­daat­te­ja) ja “val­ue net­work”, joka las­ki jokaiselle lau­tati­lanteelle mus­tan voit­tamis­to­den­näköisyy­den. Nämä kak­si neu­roverkkoa oli koulutet­tu miljoonil­la peleil­lä, jois­sa kus­sakin eri­laisil­la verkoil­la varustet­tua AlphaGo­ta pelaa keskenään. Koko hom­man juju on siinä, että sitä hakupu­u­ta kar­si­taan, todel­la, todel­la, rajusti “pol­i­cy net­workin” avul­la. Alpha­Go ei edes hark­itse sel­l­aisia siir­to­ja, joi­ta “pol­i­cy net­work” ei ehdo­ta tai jot­ka “val­ue net­work” arvioi liian huonok­si vuorossa ole­valle pelaa­jalle. Monte Car­lo ‑menetelmäl­lä, joka on muis­taak­seni ollut käytössä kym­menisen vuot­ta, ain­oas­taan saadaan apua ongel­maan, joka tulee siitä, että pian hakupu­un viimeisen lehden takana saat­taa olla odot­ta­mas­sa toiv­o­ton tilanne, kos­ka sil­loin epäi­lyt­tävän suuri osu­us miljoon­ista viimeisen lehden jäl­keen pela­tu­ista sat­un­nais­peleistä päät­tyy vas­tus­ta­jan voittoon.

    Hakupu­un älykäs kar­simi­nen neu­roverkko­jen avul­la on tässä koko jutun pihvi.

Vastaa käyttäjälle Tapio Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *