Helsingin kasvu – koko maa asuttuna?

Tulin sanoneek­si Uuden Suomen haas­tat­teli­jalle, että muut­topaine Helsinki­in on käynyt hal­lit­se­mat­tomak­si. Helsin­gin asun­to­tuotan­to ei pysty vas­ta­maan kysyn­tään ja asumisen hin­ta nousee kohtu­ut­tomak­si. Tilan­net­ta voi paran­taa lisäämäl­lä muiden kehi­tyskelpois­t­en kaupunkien vetovoimaisu­ut­ta ja nopeut­ta­mal­la asun­to­tuotan­toa Helsingissä.
Olisi hyvä, jos meil­lä olisi men­estyviä kaupunke­ja eri puo­lil­la Suomea. Nyt on Helsin­gin lisäk­si oikeas­t­aan vain yksi hyvin men­estyvä, Tam­pere, ja muu­ta­ma kohtu­ullis­es­ti men­estyvä. Sik­si muut­topaine Helsinki­in on niin tolku­ton. Sille, että elinkeino­rakenne kehit­tyy urbaan­im­mak­si, ei kukaan voi mitään.
Haas­tat­telu­u­ni vedoten keskusta­laiset innos­tu­i­v­at taas vaa­ti­maan koko maan pitämistä asut­tuna. Tämä on aivan eri päämäärä kuin se, että eri puo­lil­la maa­ta olisi vetovoimaisia kaupunke­ja – itse asi­as­sa se on jopa vas­takkainen päämäärä.

Tuo koko maan pitämi­nen asut­tuna on kum­malli­nen päämäärä jo sik­si, ettei koko maa ole asut­tu. Meil­lä taitaa olla asumat­to­mia neliök­ilo­me­tre­jä enem­män kuin asut­tu­ja. (Olen Gdan­skissa puhu­jakeikalla, enkä pysty tark­ista­maan. Löysin netistä väit­teen, että neliök­ilo­me­treistä vain kol­mannes on asut­tu­ja, mut­ta en pysty tätä varmistamaan)
Yritetään siis ymmärtää tätäkin tavoitet­ta posi­ti­ivis­es­ti ja tulki­ta asi­aa niin, että tavoit­teen avain on ver­bis­sä ”pitämi­nen”. Tarkoite­taan ilmeis­es­ti, että ei koko maa, vaan nyt asut­tu osa maas­ta pitää pitää asut­tuna. Sekin tarkoit­taa, että on keski­tyt­tävä heikoimpi­en aluei­den tukemiseen, kos­ka ei edes Nurmes­ta ihan heti uhkaa tyh­jen­e­m­i­nen kokonaan.
Helsinki­in suun­tau­tu­van muut­topaineen vähen­tämi­nen edel­lyt­täisi, että tuet­taisin mui­ta, kehi­tyskelpoisimpia kaupunke­ja. Se on jok­seenkin täysin eri asia kuin tukea huonoim­min eväin varustet­tu­ja aluei­ta. Jos alue­poli­ti­ikan tärkeim­mäk­si päämääräk­si ote­taan toiv­ot­tomimpi­en aluei­den teko­hen­git­tämi­nen, se tarkoit­taa, ettei tehdä mitään sille, että Tam­pere, Oulu, Jyväskylä ja Turku voisi­vat ottaa suurem­man vas­tu­un urbanisoitumisesta.
San­o­taan se nyt suo­raan: jos kun­nan väestön medi­aani-ikä on nous­sut kuu­teenkymme­neen vuo­teen, on aika siir­tyä oireen mukaiseen hoitoon. Alue­poli­ti­ikkaan käyte­tyt rahat menevät hukkaan, jos sen pää­tavoit­teek­si tavoit­teek­si ote­taan epä­toivoisimpi­en aluei­den tekohengittäminen.

Syy Helsin­gin kasvu­un ei ole muut­to syr­jäkylistä Helsinki­in vaan muut­to pienistä kaupungeista suuri­in. Ahdin­gos­sa ovat eri­tyis­es­ti entiset teol­lisu­uskaupun­git teol­lis­ten työ­paikko­jen nopean vähen­e­misen vuoksi.

Osit­tain tälle ei voi mitään, kos­ka jälki­te­ol­lisen ajan luo­van luokan keskusten opti­mikoko on paljon suurem­pi kuin teol­lisu­uskaupunkien. Joitain entisiä teol­lisu­uskeskuk­sia var­maankin siis joutuu syöksykier­teeseen. Tärkeätä olisi, että näitä olisi mah­dol­lisim­man vähän, kos­ka infra­struk­tu­urin ja raken­nuskan­nan hylkäämi­nen on kallista ja kaupunkei­hin liit­tyy tunnearvojakin.

Her­raon­ni

Joil­lakin kaupungeil­la on parem­mat eväät men­estyä kuin toisil­la, mut­ta kyl­lä paikallis­ten päät­täjien toimil­lakin on merk­i­tys­tä, joskus aivan ratkai­se­va merkitys.

Väitän, kunnes toisin todis­te­taan, että Jyväskylä oli matkalla kohti tuhoa, jol­ta sen pelasti vain kaupung­in­jo­hta­ja Pekka Ket­tunen, joka omien puolue­toverei­den­sa tah­don vas­tais­es­ti kään­si kui­h­tu­mas­sa ole­van van­han teol­lisu­uskaupun­gin suun­nan kohden nykyaikaa. Paikalliset demar­it syyt­tivät Ket­tus­ta siitä, että tämä toi Jyväskylään väärän­laisia työ­paikko­ja; ei olisi saanut tuo­da luo­van luokan työ­paikko­ja vaan rasvanahkaduunareiden.

Kaupunke­ja on vaikea aut­taa niiden ulkop­uolelta, kos­ka meil­lä kun­nalli­nen itsemääräämisoikeus suo­jelee myös joidenkin kaupunkien huonoa herraonnea.

Nykyaikaiset kaupun­git kil­pail­e­vat asukasvi­ihtyvyy­del­lä, kos­ka urbaan­it ammat­ti­laiset ja hei­dän työ­paikkansa hakeu­tu­vat sinne, mis­sä on miel­lyt­tävää elää. Kau­nis käveltävä kaupun­ki, run­sas kult­tuu­ri­tar­jon­ta ja aloitekykyiset asukkaat. Kaupun­gin keskus­tan kor­vaami­nen Pris­man parkkipaikalla on type­r­ästi tuhon­nut mon­ta taa­ja­maa. Rau­mal­la menisi todel­la paljon huonom­min, jos se olisi men­nyt tuhoa­maan Wan­han Rauman.

Kaikkea tätä tarkoi­tan sil­lä, että her­raon­nel­la on merkitystä.

Väitän, että muut­topaineen kohdis­tu­mi­nen eri­tyis­es­ti Helsin­gin ratikkakaupunki­in johtuu siitä, että viime vuosi­na helsinkiläiset päät­täjät ovat tehneet kaupungista paljon parem­man, mie­lenki­in­toisem­man ja innos­tavam­man. Helsingis­sä kesä on täyn­nä yhtä tapah­tu­mien ilo­tuli­tus­ta. Kiitos tästä kuu­luu akti­ivisille kaupunki­laisil­la mut­ta myös aiem­paa sal­li­vam­mille päät­täjille ja paran­tuneel­la kaupunkisu­un­nit­telulle ja liiken­nepoli­ti­ikan suunnanmuutokselle.

Keskusta­lainen ratkaisu on ymmärtää ja tukea huonos­ti hal­lit­tu­ja kaupunke­ja lop­ut­tomasti ja jar­rut­taa kehi­tys­tä siel­lä, mis­sä on osat­tu tehdä hyviä ratkaisu­ja. Näin vede­tään lamaan koko maa, ja on vietykin.

Sel­l­aisia ajatuk­sia en voi hyväksyä, että mei­dän pitää tehdä Helsingistä huonom­pi paik­ka asua, jot­ta sinne ei niin paljon halut­taisi. Tätähän kansane­dus­ta­ja Mikko Alat­a­lo ehdot­ti Tam­pereen osalta. Sitäkään en voi hyväksyä, että ihmisiä pitäisi estää muut­ta­mas­ta Helsinki­in jar­rut­ta­mal­la asun­to­jen rakentamista.

Min­ut on valit­tu Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­toon. Velvol­lisuuteni on toimia sen puoles­ta, että Helsin­ki on mah­dol­lisim­man hyvä paik­ka asua ja että tämä on mah­dol­lista niille, jot­ka Helsinki­in haluavat.

Samal­la toivon, että muis­sakin kaupungeis­sa kuin Tam­pereel­la ote­taan rohkea etuno­ja parem­man ja urbaan­im­man kaupun­gin puolesta.