Kannatan esitystä enkä aio äänestää vasemmistoliiton hylkäysesityksen puolesta, vaikka tästä puheenvuorosta voisi muutakin päätellä. Pidän tästä aiheesta vähän perusteellisemman puheenvuoron, koska olemme valmistautumassa strategianeuvotteluihin ja haluan muuttaa politiikkaamme suhteessa tonttien myymiseen ja vuokraamiseen. Kesken kaiken yhden toimijan osalta emme voi varoituksetta käytäntöjämme muuttaa, koska yritys on perustellusti voinut olettaa meidän kohtelevan sitä, kuten olemme kohdelleet muitakin.
Olemme myymässä tontin noin kymmenellä miljoonalla eurolla. Nyt se tuottaa meille noin 500 000 euroa vuodessa vuokratuloja, myynnin jälkeen noin 100 000 euroa kiinteistöveroa. Luovumme siis 400 000 euron vuotuisista, indeksiin sidotuista tuloista 10 miljoonan euron kertasuoritusta vastaan. Reaalituottona tämä vastaa neljän prosentin reaalikorkoa.
Tuolla kymmenellä miljoonalla eurolla voimme pienentää kaupungin velkaa, mikä säästää korkomenoja noin 100 000 euroa. Häviämme tällä kaupalla siis 300 000 euroa vuodessa, jos asiaa tarkastellaan nykyisten, hyvin matalien korkojen aikana. Korot varmaankin nousevat aikojen parantuessa nimellisesti paljonkin, mutta niin nousee myös inflaatio, joten reaalikorko, johon tässä pitää verrata, ei tule nousemaan yhtä paljon.
Esityslistan perustelutekstin mukaan myyminen kannattaa, kun tulevat vuokratuotot diskontataan nykyhetkeen seitsemän prosentin korolla. SEITSEMÄN prosenttia! Mistä tuollainen diskonttauskorko on keksittykin.
Diskonttauskorkona tulisi pitää sitä pääoman hintaa, jonka kaupunki joutuu lainoistaan maksamaan. Tällöin pitäisi käyttää arviota pitkän ajan korosta, joka varmaankin olisi nykyisiä nollakorkoja suurempi. Hyvä arvaus pitkän ajan reaalikoroksi on keskimääräinen talouskasvu. Kasvu on nyt kiihtymässä, mutta kukaan kai ei ole sentään ennustanut seitsemää prosenttia tulevien vuosikymmenten keskimääräiseksi kasvuksi.
Oikea diskonttauskorko olisi varmaankin jotain kahden ja kolme välillä. Niinpä hinta, jolla tontti kannattaisi myydä, olisi jotain 14 miljoonan ja 20 miljoonan välillä. Nyt tontti tuottaa siis noin neljän prosentin reaalituoton suhteessa tähän kymmenen miljoonan euron myyntihintaan.
Jos tätä katsoo ostajan kannalta, seitsemän prosentin korko on vähän realistisempi, koska pääoma on yrityksille kalliimpaa kuin valtiolle tai kunnille. Meidän tulee kuitenkin tehdä päätös omien kannattavuuslaskelmiemme perusteella eikä ajatella pääoman hintaa ostajan kannalta. Niinpä voi olla vaikea löytää tontille sellaista hintaa, jolla kaupungin kannattaa myydä ja yrityksen ostaa. Neuvotteluissa, joissa molemmat pitävät omaa puoltaan varmaankin päädyttäisiin siihen, että vuokrasopimus on molemmille edullisempi kuin kauppa hintaan, joka vastapuolen kannattaa hyväksyä.
Myymiseen voidaan kuitenkin päätyä, jos ostajan vakuuksien kannalta on välttämätöntä, että hanke on omalla maalla, tai jos hanke on luonteeltaan sellainen, että osa tuotosta tulee sen itsensä tuottamasta maan arvonnoususta.
Kuntien oudot kirjanpitosäännöt johtavat ajatukset maan myynnin puolelle. Maan myyminen kun kirjataan kokonaisuudessaan tuloksi. Yritysten kirjanpidossa maan myyminen on tuloa vain siltä osin, kun myyntihintaa ylittää tasearvon.
Raakamaan ostaminen halvalla, kaavoittaminen ja myyminen eteenpäin kalliilla on sinänsä tervettä taloudenpitoa. Yhtä hyvin voisimme kuitenkin vuokrata maan ja nostaa sen arvoa taseessa vastaamaan vuokratuoton nykyarvoa jollain järkevällä reaalikorolla diskontattuna, jolloin tämä arvonnousu kirjataan tuloksi. Varmaa, indeksiehtoista vuokratuloa vastaan lainan ottaminen on tervettä taloudenpitoa, kunhan lainan korko pysyy vuokratuoton alapuolella.
Tulevassa strategiassa meidän tulee pyrkiä nostamaan tontinluovutustulot, mutta silloin vuokra- ja myyntitulojen on oltava samalla viivalla.
= = =
( Lisäys puheen jälkeen: Esityslistalla puhuttiin toisaalta kahden prosentin inflaatio-oletuksesta. Ilmeisesti diskonttauskorkona onkin siis käytetty viiden prosentin reaalikorkoa, jolloin myyminen on kannattavampaa kuin turvattu neljän prosentin indeksiin sidottu tuotto. Yhtä lailla myös viisi prosenttia on epärealistisen korkea. On vaikea ymmärtää, miksi inflaatio sotketaan laskelmiin, kun on kyse indeksiin sidotuista tuloista.)
Ja ostajana on varmaan Vihreiden jäsen tai tukija?
Norjan vihreän puolueen jäsenrekisteri ei ole hallussani.
Perustelet tontin myymistä strategialla, jota ei yhden toimijan osalta voi muuttaa”. Eihän sellaista strategiaa voi kellään olla, joka pakottaa myymään hinnalla millä hyvänsä. Kaupan pitää toteutua vain molempia osapuolia tyydyttävällä hinnalla. Eikö kaupasta pitäisi luopua, jos siitä ei saada niin seikkaperäisesti perustelemaasi hintaa?
Paljonko oli rakennusoikeutta, eli mikä on rakennusoikeusneliön hinta tässä kaupassa.
Paraatipaikan tontti määrittää osaltaan mikä on kääypä taso kun tontteja myydään, ja hotellilta luonnollisesti tulee vaatia esim asuntotonttia korkeampi hinta per neliö.
Mitäs jos löisitte tällaisille tavallisille pulliaisille vähän lisää rakennusoikeutta, kun noin hövelillä päällä olette tuollaisten miljardöörien kanssa? Todella selkärankainen perustelu tuo, että kun ollaan muillekin annettu ilmaiseksi niin jatketaan sitä sitten.
Ei ihme että julkinen talous on kuralla, kun pääministerin työura oli veronmaksajien lypsäminen firmoillaan ja nyt järjestelee kavereilleen samalla lailla tukia miljardeilla. Ja meidän nilkit painaa Stadissa perässä ja myy veronmaksajien omaisuuden norjalaisella miljardöörille reilulla alella. Tölli on jo pystyssä joten kaupungilla oli kortit kun investointi oli jo tehty, eikä tässä ainakaan mieleistelemällä saatu uutta investointia kaupunkiin. Vielä kun äänestämällä ihmisetkään eivät vaihdu, kun esimerkiksi Oskala on kaupunginhallituksessa vaikka ihmiset halusivat uutta verta.
Hieno yhteenveto syntyy tästä vihreästä politiikasta jos sotkee vielä Hiilamon teesit tähän: kansa ei saa vaurastua vaan veroilla vauraus valtiolle, pakkotyötä surkimuksille ja jos joku hyvätapainen miljadööri tulee niin sitä mielistellään veronmaksajien omaisuudella.
Kiinteistölautakuntaa ei johda vihreä vaan kokoomuslainen poliitikko. Oskalaa ei valittu enää kaupunginhallitukseen. Harmi menettää hyvä poliitikko, mutta kansa puhui vaaleissa.
Ja jos tuo ale johtui siitä, että Hakaniemen hotelli toteutuu, niin vielä pahempaa. Yhtäkään valkoista laatikkoa ei kaupunki enää keskustaan tarvitse.
Mikä on kaupungin kanta vuokrallaolevien asuintonttien lunastamiseen? Nm. kiinnostus olisi
Eikös tontin arvoa arvioitu 2014 jä päädyttiin noin 500 €/kem? Aika hyvin on tontin myyntihinta linjassa tähän päätöksen, minkä yhteydessä määriteltiin myös tontin vuokra.
Kuulostaa myös hieman oudolta, että kaupungin oman pääoman tuottovaatimus olisi vain 2-3 prosenttia.
Miksi kuulostaa? Kaupunki saa lainaa paljon halvemmalla.
Ajatellaan, että sinulle tarjoutuisi tilaisuus ottaa pankista painaa prosentin korolla ja tallettaa se takaisin samaan pankkiin kahden prosentin korolla. Kieltäytyisitkö, koska kahden prosentin tuotto on sinulle liian matala?
Siis myytiinkö tontti todellakin hintaan 500 €/kerrosneliö ? Sehän tulee vaihtamaan omistajaa muutamassa kuukaudessa ja myyntihinta tulee olemaan nelinumeroinen rakennusoikeuden osalta. Miksei lahjoitettu suoraan näitä kymmeniä miljoonia Clarionille
Osmo on jatkuvasti väittänyt, että esim. pysäköintipaikkojen alle menetetty arvo on 2500 €/kem. Tämä todistaa aivan toista.
Kaupungilla on suuri elinkeinopoliittinen tarve saada tänne kunnollinen kongressihotelli, koska se tuo paljon matkailutuloja. Tämä on elinkeinopolitiikkaa. En kuitenkaan ole ollut niissä lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa, josta vuokrasta on päätetty. Moni muu kunta olisi antanut tontin ilmaiseksi, jos olisi saanut samanlaisen alueelleen.
20 vuotta sitten Sanomatalon tontista kaupunki sai nykypäivän rahanarvoon muutettuna yli 1000 euroa kerros-m2:sta. Kalasataman keskuksesta kaupunki saa vähän alle 1000 euroa kerros-m2:sta.
Clarion-hotelli on noin 25 000 kem2, joten 10 miljoonasta tulee 800 € / kem2.
Tai siis 400 € / kem2.
Valuuko kiinteistöveron (100 000€) tuotosta osa maakuntiin? Entäs vuokratulosta (500 000€)?
Kiinteistövero ei osallistu verotulojen tasaukseen. Kaupunki saa periaatteessa pitää sen kokonaan.
Käytäntö Suomessa kuitenkin on, että jos kaupungin talous menee ”liian hyvin”, jokin keino siirtää rahaa muualle maahan keksitään. Yhdenkään kunnan ei Suomessa kannata hoitaa talouttaan hyvin, koska talouden pelisäännöt valtio-kuntasuhteessa ei perustu pyryvään lainsäädäntöön vaan on luonteeltaan mielivaltaa. Tästä sääntöjen puutteesta kärsii koko maa. Jos ei kannata hoitaa asioitaan hyvin, ei hoideta asioita hyvin.
Mikä ihmeen hätä kaupungeilla ja valtiolla on myydä ulos kaikki omaisuutensa, mistä vain suinkin irti pääsee, sen sijaan että nostaisi niistä vuosittain syntyvää varmaa ja kohtuullista tuottoa. Sehän on kun kusisi pakkasella housuun.
Olihan tossa Clarionissa sekin, että saatiin dumpattua Sonckin makasiini mukaan ja sitä myötä hyötykäyttöön. Jotain arvoa silläkin, varsinkin kun katsoo miten paljon Helsingissä on samantyyppisiä rakennuksia käyttämättöminä, kaupungin ylläpidettävänä.
Tämä norjalaismiljonäärin omistama Clarion tuntuu olevan Helsingin kaupungin erityisessä suojeluksessa muutenkin.
Miten kävikin niin, että taas tämä Buchardt on asialla, kun Helsingin keskustan rantoja kaavoitetaan? Osaisiko joku kertoa, missä kabineteissa tämä meren päälle rakennettava valtava 400 huoneen hotellikolossi on Hakaniemenrannan kaavaan alunperin ilmestynyt?
Mitä mieltä Arhinmäki on telakan maksamasta vuokrasta? Kymmenen hehtaaria stadin parhaita rantoja, vuosivuokra 50-70 00₩ euroa. Huutaa varmaan naama punaisena miten kaupunki antaa parhaat maansa monikansallisten yhtiöiden leikkikentäksi?
Kilpailu pohjalle on näemmä jo käynnissä. Todistuksesi mukaan moni kunta on jo löytänyt pohjan.
Koska pohjaan tehdään reikä ja tontin ottajalle maksetaan siitä, että tulee harjoittamaan elinkeino?
Karkkila meni käytännössä konkurssiin tehtyään näin. On erittäin yleistä, että kunnat maksavat yrityksille työpaikoista.
Onko maan pääkaupunkiin suuria vaikeuksia saada uusia hotelleja?
En yhtään ihmettelisi, jos koko kuvion takaa paljastuisi omistusjärjestely, jossa lonkerot johtavat kaupungin päättäjiin.
Niihin makasiineihin suunniteltiin jo aiemmin hotellia ja sen jälkeen haettiin rakennuslupa toimistotaloksi muuttamista varten, mikä jostain syystä jäi tekemättä – eli ennen Buchardtiakin niistä oltiin kiinnostuneita. Yleisesti vanhojen rakennusten hyötykäyttöä vaikeuttavat suojelumääräykset ja välillä myös edellytykset soveliaaksi katsotun käyttötarkoituksen suhteen.
On vaikeuksia, koska määräykset ovat niin tiukkoja.
Clarionin omistajat olisivat halunneet rakentaa 30-kerroksisen hotellin mutta ei saanut lupaa kuin 16 kerrokseen.
Nyt ne ilmeisesti haluaa ”hyvitystä” kun bisnes tökkii.
Mikä ihme siinä on, ettei näistä parhaiden arvopaikkojen tonteista voida järjestää tarjouskilpailuja? Jos konferenssihotellia ehdottomasti haluttiin, niin sitten pyydetään ehdotukset konferenssihotelliprojekteista ja valitaan kaupungille kokonaisuutena kannattavin. Helsingissä nyt kuitenkin pitäisi olla riittävän isoja ja kiinnostavia kohteita, että kotimaan kaverikartellit eivät helposti onnistuisi torppaamaan kilpailua. Sitten ei tarvitsisi jauhaa ja spekuloida oikeasta hinnasta. Mitenkähän se HIFK:n taustavoimille paketoitavan Helsinki Gardenin tontin arvo on tarkoitus määritellä?
Entäs mikä on Helsingin Sataman maksama/laskennallinen vuoksa kaupungille? Satama pitää arvotontteja kaupungin keskustassa rekkaparkkeina.
Voi hyvinkin olla järkevää kieltäytyä riippuen monista riskitekijöistä. Kahden prosentin tuotto voi olla liian matala, jos pankki on vaikeuksissa ja on vaarana menettää talletukset. Toisaalta muualla voi saada suuremman tuoton, jolloin myöskin voi olla järkevämpää kieltäytyä pankin tarjouksesta.
Vaikka rahaa saa halvalla, ei typeriä riskisijoituksia kannata tehdä. Jos sijoittaa halvalla lainatut rahat vaikka roskalainoihin tai konkurssikypsiin firmoihin voi se hetken näyttää tuottavan voittoa, mutta tuotto ei välttämättä riitä kompensoimaan riskiä. Vaarana on menettää tulot ja jäljelle jää vain velat.
Diskonttauskoron tulee olla jossain suhteessa riskiin. Vaikka varavarainen lainanottaja (esim kunta tai valtio) saa lainaa halvalla, tulisi yksittäisissä investoinneissa huomioida investoinnin riskit ja tuottodotuksen diskonttauskoron muodossa tulisi heijastaa näitä riskejä. Yksi ja sama diskonttauskorko ei ole oikea kaikissa investoinnissa, joiden riskiprofiilit voivat olla hyvin erinlaisia.
Tässä tontinvuokraus tapauksessa voi hyvinkin pitää paikkansa että diskonttauskorko pitäisi olla matalampi. Kuitenkin tuskin vuokranmaksajat ovat yhtä riskittömiä kuin kaupunki, joten hieman korkeampi diskonttauskorko voi olla perusteltu.
Eikä saanut. Kalasataman keskuksen asuintonteista kaupunki sai 800 €/k-m² ja toimitilatonteista 400 €/k-m². Syynä suhteellisen alhaiseen hintaan oli osittain se, että talot ovat melko korkeita.
Jos vielä Clarionin tonttiin verrataan, niin kaupungille Clarionin tontin laittaminen rakennuskuntoiseksi ei maksanut paljoakaan, mutta Kalasataman keskus vaati valtavat liikennejärjestelyt metroratojen ja moottoriteiden siirtoinen. Sanoisin, että hinnat ovat ihan hyvin linjassa.
Vaikea järjestää tarjouskilpailua enää siinä vaiheessa, kun hotelli on pystyssä ja toiminnassa. Sinänsä tällainen järjestely, että ensin vuokrataan ja sitten parin vuoden päästä myydään on aika syvältä. Tai oikeastaan tässä tapauksessa se, että tontin vuokrasopimukseen ei ollut kirjattu hintaa osto-optiolle, mutta joo..
Toisten mielestä kaupunki on ollut aivan sietämättömän hankala kumppani Buchardtille, kun hänen alun perin ehdottamansa 33-kerroksinen rumilus hylättiin kaupunginvaltuustossa.
Clarion on tukkinut rannan ja ainakin baarinsa avajaisissa kokonaan sulkenutkin. Lisäksi jalkakäytävä hotellin edessä on parkkipaikka kun sitä tilaa takseille yms. On liian vähän. Saako myytyään oikeuden näille?
Kaupungin maanomistus muissa kuin julkisten rakennusten, torien ja puistojen maapohjina aiheuttaa aina eturistiriidan. Osmo, vastustat korkeita asumiskustannuksia, mutta kannatat kunnan monopolin väärinkäyttöä välistävetoon. Joku tässä ei nyt täsmää!
Kyse oli Kalasataman keskuksesta.
150 miljoonan tulot kaupungille sisältävät ilmeisesti myös muita maksuja kuin vain tonttien ostohinnan. Keskuksen kerrosala on 170 000 kem2.
Miksi kaupungin pitäisi tehdä tulonsiirto hotellin omistajalle, jos tontti sattuu olemaan helppo laittaa rakennuskuntoon?
Kaupungin maanomistus tarjoaa erinomaisen keinon asumiskustannusten säätelyyn, jos markkinat toimivat edes kohtuullisesti. Kun kaupunki nostaa tontin vuokraa, sillä olevien omistusasuntojen hinta laskee. Tämä siirtyy sitten ajan myötä myös ulos vuokrattujen asuntojen vuokriin.
Jotta tämä systeemi toimisi, kaupungilla pitää olla 20-30 vuoden maankäytön strategia A ja B vaihtoehtoineen. Oleellista on, ettei jouduta jatkuvasti case by case päätöksiin.
Toki tuollainen vuokran nosto kirpaisee, kun se sattuu omalle kohdalle. Kokemusta on.
Omistusasuntojen hinta laskee, jos kiinteistöveroa tai maanvuokraa nostetaan, mutta vuokra-asuntojen vuokra pysyy ennallaan, koska vaikka asuntojen hinta on laskenut se maanvuokra tai kiinteistövero on siinä kustannuksena mukana.
Näin tapahtuu silloin, jos vaihto vuokra-asumisen ja omistusasumisen välillä on mahdollista ja helppoa suurelle osalle asujista. Asia ei välttämättä ole näin – vuokra-asunnoista saattaa olla kovempi kysyntä kuin omistusasunnoista, koska vuokra-asujilla ei ole todellista vaihtoehtoa ryhtyä omistusasujiksi, jolloin vuokrat pysyvät suhteellisesti korkeampina.
Asuntojen hinta laskee joo, mutta yhtiövastike nousee! Käytännössä asunnoista jotka on rakennettu vuokratonteille joiden vuokrra noudattaa korkeimpia mahdollisia markkinahintoja, tulee eräänlaisia puoli-omistusasuntoja tai asumisoikeusasuntoja Ruotsin mallin mukaan.
Omien tonttien kohdalla asuntojen hinta laskee vastaavasti, kun kiinteistöveroa nostetaan. Uusille asunnon hankkijoille tämä voi kompensoitua alempina lainanhoitokuluina, mutta asunnon jo hankkineet häviävät. Korkeammat tontinvuokrat ja kiinteistöverot ovat tavallaan keino toteuttaa asuntotulon verotus, joka olisi mahdotonta toteuttaa omalla nimellään… 😉
Tillalle tuli rumaakin rumempi betonikoipitorni tai kaksi. Maanpinnantasolta hirveä kolossi
Olet oikeassa, että toimivat markkinat tuottavat kuluttajalle edullisimman asumisen, mutta markkina ei toimi, kun mukana on markkinahäiriö, kaupunki.
Kaupungin tehtävä ei ole omistaa maata, saati keinotella sillä. Kaupungin tehtävä ei myöskään ole tukea asumista, ehkä työsuhdeasuntoja lukuunottamatta. Kaupungin tehtävä on luoda mahdollisuuksia, kaavoittaa niin paljon (ruutukaavaan) ettei tonttimaa lopu.
Jos tarkoitat tuota hotellia, niin se on aika kivan näköinen nyt valmiina, kun siitä ajaa ohi spåralla tai fillarilla. Olisi se voinut olla vähän korkeampi, mutta hyvä noinkin.
Olin ymmärtävinäni, että kaupunki antoi ymmärtää, että kyseinen arkkitehti olisi hyvä valita, että projekti sujuu hyvin. Tai sitten sekoitan vantaalaisiin tapoihin…
Olet aivan oikeassa, ettei kaupungin tehtävänä ole omistaa maata pysyväsi ehkä jotain kaupungintalon tonttia tms. lukuunottamatta. Sen sijaan kaupungin väliaikainen maanomistus on mitä mainoin ratkaisu kaavoituksen ja tonttitarjonnan ongelmiin.
Jos kaupunki omistaa maat, kaavoittaminen on kokonaisuuden kannalta monta kertaluokkaa yksinkertaisempaa, kuin että ryhdyt kaavoittamaan yksityisten maita. Interigit ja korroptiopaineet ovat silloin hirmuiset.
Omille mailleen kaavoittaneen kaupungin on sitten vain järkevää arvioida, onko kaavoitettu alue ”valmis”, jolloin se voidaan myydä tontinvuoralaisille käypään hintaan, vai onko kysymys kaupungin tulevaisuudessa mahdollisesta kasvupyrähdyksestä, jolloin nuo suunnat ja alueet kannattaa pitää vuokrasuhteessa.
Oleellista on vähintään 20 vuoden perspektiivi.