Huomioita korkeakoulujen lukukausimaksuista

Talousti­eteen yhdis­tys jär­jesti sem­i­naarin korkeak­oulu­jen lukukausi­mak­su­ista. Sem­i­naaris­sa esitet­ti­in hyviä argu­ment­te­ja. Kalvot kan­nat­taa kat­soa. Linkit ovat tämän artikke­lin lopussa.

Han­nu Karhunen näyt­ti tilas­to­ja, joiden mukaan korkeak­oulu­opin­not suorit­ta­neen miehen elämä­naikaiset net­toan­siot ovat elinkaaren aikana noin 600 000 euroa suurem­mat kuin keski­as­teen suorit­tanei­den miesten. Nais­ten osalta ero on 400 000 euroa. Koulu­tus siis kan­nat­taa. Tämä on kuitenkin selvä yläes­ti­maat­ti koulu­tus­in­vestoin­nin kan­nat­tavu­udelle, sil­lä eiväthän nämä joukot ole keskenään ver­tailukelpoisia. Eivät korkeak­oulu­jen sisään­pääsyko­keet sen­tään niin heikko­ja ole, että se arvon­taa vas­taisi. Jos korkeak­oului­hin val­i­tut ovat keskimäärin lah­jakkaam­paa joukkoa, he oli­si­vat var­maankin men­estyneet keskimäärin parem­min myös keski­as­teen tutkin­non avulla.

Tästäkin huoli­mat­ta on selvää, että koulut­tau­tu­mi­nen on kan­nat­ta­va investoin­ti, joten ilmainen ope­tus on elinkaar­it­u­lo­ja tarkastelu­na tulon­si­ir­to huono-osaisil­ta hyväo­saisille.Niku Määt­täsen mukaan ei ole havait­tu, että koulu­tus­mah­dol­lisu­udet oli­si­vat muut­tuneet aiem­paa eri­ar­voisem­mik­si siel­lä, mis­sä on siir­ryt­ty lukukausi­mak­sui­hin ja opin­to­lainaan, joka mak­se­taan takaisin tulo­jen perus­teel­la ja jos tulot eivät nouse riit­tävän korkeik­si, ei mak­se­ta lainkaan. Tästä ei vält­tämät­tä voi kuitenkaan vetää suo­ria johtopäätök­siä siihen, miten tämä jär­jestelmä toimisi Suomes­sa tai Ruot­sis­sa. Esimerkik­si Bri­tan­ni­as­sa sosi­aalisen liikku­vu­u­den tiel­lä on jo van­has­taan niin suuria esteitä, ettei tämä uusi vaiku­ta paljon. (Vrt. pato ja sen takana toinen pato. Jälkim­mäi­nen ei vaiku­ta mitään.)

Jos ihmiset käyt­täy­ty­i­sivät loogis­es­ti, lukukausi­mak­sun yhdis­tet­tynä tulosi­don­nais­es­ti takaisin mak­set­tavaan lainaan ei pitäisi karkot­taa opin­noista ketään, kos­ka jos investoin­ti ei kan­na­ta, sitä ei tarvitse mak­saa. Vähän siis kuin arpalip­pu, jos­ta ei tarvitse mak­saa mitään, jos arpa ei voitakaan. Jotkut voivat silti kart­taa lainan ottamista – eiväthän nykyiset opiske­li­jatkaan ota opin­to­lainaa, vaik­ka se kan­nat­taisi kaiken jär­jen mukaan parem­min kuin opin­to­jen viivästyt­tämi­nen hant­ti­hom­mia tekemällä.

Han­na Vir­ta­nen ker­toi, että Suomes­sa van­hempi­en tulota­so vaikut­taa erit­täin paljon siihen, kuin­ka toden­näköis­es­ti lap­si pää­tyy opiskele­maan korkeak­oulus­sa. Alim­man tulok­var­ti­ilin per­hei­den lap­sista 25 % pää­tyy korkeak­oulu­opiske­li­joik­si, ylim­män tulok­var­ti­ilin lap­sista 57 %. Tämä johtuu sekä siitä, että hyväo­sai­sista per­heistä tule­vat men­estyvät parem­min koulus­sa, että siitä, että samoin arvosanoin valmis­tuneista hyväo­sais­ten lapset hakeu­tu­vat use­am­min ja pää­sevät parem­min korkeakouluihin.

Jos oltaisi­in kiin­nos­tunei­ta mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvos­ta, tehtäisi­in jotain kalli­ille prep­pauskurs­seille, jot­ka aut­ta­vat merkit­tävästi korkeak­ouluin sisään pääsyyn. Raha siis aut­taa sisään pääsyssä.

On ilmeistä, että rahat käytet­tynä mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvon hyväk­si perusk­oulus­sa tai jopa varhaiskas­vatuk­ses­sa olisi paljon tehokkaam­paa kuin korkeak­oulu­tuk­sen ilmaisu­us. Sel­l­aista mekanis­mia ei kuitenkaan ole esitet­ty, jos­sa korkeak­oulu­jen lukukausi­mak­suil­la rahoitet­taisi­in esimerkik­si posi­ti­ivista diskrim­i­naa­tio­ta perusk­ouluis­sa, joten tämä havain­to jää teo­ri­an tasolle.

Kuten Markus Jänt­ti tote­si, suurin kus­tan­nus opin­noista kuitenkin on tulo­jen mene­tys opiskelu­vu­osi­na. (Tämä on otet­tu huomioon yllä olevas­sa laskel­mas­sa koulu­tus­in­vestoin­nin kan­nat­tavu­ud­es­ta.) Tämän joutuu jokainen kär­simään itse nahois­saan, vaik­ka korkeak­oulu­opin­not eivät avaisi tietä korkeam­mille tuloille. Eikö siis esitet­ty laina­jär­jeste­ly voisi jopa paran­taa huono-onnis­ten opiske­li­joiden ase­maa, olet­taen, että se rahoit­taisi pait­si lukukausi­mak­sua, myös opiskelu­a­jan elantoa?

Vaik­ka esitet­ty kokon­aisu­us lukukausi­mak­su­ista yhdis­tet­tynä tulo­jen perus­teel­la mak­set­tavaan opin­to­lainaan lisäisikin taloudel­lista tasa-arvoa koko elinkaar­ta ajatellen, elinkaaren sisäl­lä se tarkoit­taisi lap­siper­hei­den entistä ahtaam­paa talout­ta mak­set­taes­sa päivähoi­dos­ta ja mak­set­taes­sa asun­to­lainaa, ja entistä suurem­paa vau­raut­ta myöhem­min, kun lapset ovat muut­ta­neet pois ja asun­to- ja opin­to­lainen on mak­set­tu. Joka täl­laista ratkaisua ajaa, voisi siis harki­ta takaisin­mak­sun ajoittamista.

Jos akavalaiset halu­a­vat Suomeen amerikkalaiset palkkaerot, hei­dän ei ole loogista puhua yhtä aikaa oikeud­es­ta ilmaisi­in opin­toi­hin. Jos halu­taan, että koulu­tus on ilmaista, on hyväksyt­tävä, että se tuot­taa itselle vähemmän.

Opiske­li­jat kär­sivät nyt merkit­tävästi korkeak­oulu­jen rahoituk­sen leikkaamis­es­ta. Niin paljon, että korkeak­oulu­jen lukukausi­mak­sut oli­si­vat hei­dän kannal­taan ehkä järkevä val­in­ta, jos lukukausi­mak­sut jäi­sivät korkeak­oulu­jen tulok­si. Mitään sel­l­aista mekanis­mia ei kuitenkaan ole esitet­ty, mikä tämän takaisi. Jos maas­sa on hal­li­tus, joka kat­soo, ettei Suomes­sa tarvi­ta hyviä yliopis­to­ja, hal­li­tus voi leika­ta yliopis­to­jen rahoi­tus­ta yhtä paljon kuin lukukausi­mak­sut tuot­ta­vat. Tuskin kukaan enää uskoo lupauk­si­in, että koulu­tuk­ses­ta ei leikata.

= = = =

Muuten olen sitä mieltä, että hyvässä ja tasa-arvoises­sa yhteiskun­nas­sa koulu­tuk­sen tulisi olla ilmaista. Siitä, pitäisikö näin olla myös suurten tulo­ero­jen yhteiskun­nas­sa, en ole varma.

Sem­i­naaris­sa esite­tyt alus­tuk­set ja linkit esityksiin.

  • Han­nu Karhunen (Jyväskylän yliopis­to): Havain­to­ja korkeak­oulu­tuk­ses­ta ja mah­dol­lisuuk­sien tasa-arvos­ta, esi­tyskalvot
  • Han­na Vir­ta­nen (Etla): Korkeak­oulu­tus, lukukausi­mak­sut ja sosi­aa­li­nen liikku­vu­us, esi­tyskalvot
  • Niku Määt­tä­nen (Etla): Lukukausi­mak­sut: tehokas ja oikeu­den­mukainen ratkaisu korkeak­oulu­tuk­sen rahoi­tus­va­jeeseen, esi­tyskalvot
  • Markus Jänt­ti (VATT/HY): Lukukausi­mak­sut yliopis­tois­sa ja sosio-ekonomi­nen liikku­vu­us, esi­tyskalvot

 

61 vastausta artikkeliin “Huomioita korkeakoulujen lukukausimaksuista”

  1. Laina kar­sisi opiske­li­joista epä­var­mo­ja, jol­loin laina itse asi­as­sa paran­taisi tulosta yhteiskun­nan kannal­ta! Epä­var­mat hiir­u­laiset ovat melko hyödyt­tömiä työelämässä, sopi­vat parem­min suorit­tavi­in tehtäviin.

  2. Näin lehto­ri­na eräässä jääräpäisessä saari­val­tios­sa (Suomes­ta kun ei töitä löy­dy), sanois­in, että lukukausi­mak­sut luo­vat huonon kult­tuurin yliopistoon:

    a) opiske­li­joiden on pakko valmis­tua nopeam­min kuin mis­sä ajas­sa henkilöko­htais­es­ti kyke­nee oppi­maan. Täl­läi­nen pakono­mainen ajoite­tun ohjel­man mukaan opiskelem­i­nen on hyvin van­hakan­taista, ja nykyään eri­tyis­es­ti Aasi­as­sa puhutaan “mas­tery” opiskelus­ta, mis­sä ei pääse seu­raavalle tasolle ennen kuin osaa aiem­man. Lukukausi­mak­sut eivät sovi täl­läis­ten mod­ernien tasoa paran­tavien läh­estymistapo­jen kanssa yhteen.

    b) opiske­li­ja on kulut­ta­ja, joka tun­tee ole­vansa oikeutet­tu läpäisemään kurssit. Tämä las­kee tasoa kun henkilökun­nalle asete­taan ylhäältäpäin painet­ta, että he ovat vas­tu­us­sa jos opiske­li­jat epäon­nis­tu­vat. (Koet­tu on.) Tason lisäk­si tämä tuhoaa työilmapiiriä.

    Jos on pakko rahas­taa, *koe­mak­sut* ovat parem­pi: ope­tus on ilmaista, ja opiske­li­jat saa­vat opiskel­la niin kauan kuin tarvit­se­vat asian oppimiseen, mut­ta jokaises­ta kokeen yri­tysker­ras­ta on mak­set­ta­va. Sil­loin sinne kokeeseen ei men­nä ennen kuin asia osa­taan, ja taso toiv­ot­tavasti nousee.

  3. ilmainen ope­tus on elinkaar­it­u­lo­ja tarkastelu­na tulon­si­ir­to huono-osaisil­ta hyväosaisille

    Noinko­han. Pieni tupakki­askin kan­teen raa­pustet­tu laskelma:

    Olete­taan korkeak­oulute­tun henkilön työu­ran pitu­udek­si 40 vuot­ta (ikävuodet 25–65) ja keski­as­teen koulu­tuk­sen saa­neen työu­ran pitu­udek­si 45 vuot­ta (ikävuodet 20–65).

    Samoi­hin elinkaari­brut­to­tu­loi­hin päästäk­seen korekak­oulute­tun pitää ansai­ta yli 10% kovem­paa vuosi­palkkaa. jos olete­taan n. 50% mar­gin­aal­i­t­ulovero­tus vuosi­t­u­lois­sa, niin voidaan tode­ta, että korkeak­oulutet­tu mak­saa tulois­taan n. 5% ylimääräistä “koulu­tusveroa”.

    Kun edelleen yhtä karkeasti hihas­ta vede­tään korkeak­oulutet­tu­jen keski­brut­tovu­osi­t­u­lok­si elinkaaren yli 50 000 [1] euroa, niin 40 vuodessa korkeak­oulutet­tu mak­saa n. 100 000 euroa enem­män vero­ja kuin samat brut­toelinkaar­it­u­lot käärinyt keski­as­teen koulutk­sen saanut henkilö. 

    Ja kun korkeak­oulutk­sen kus­tan­nuk­set ovat tyyp­il­lis­es­ti suu­ru­us­lu­okkaa joitakin kym­meniä tuhan­sia [2], niin vaik­ka laskel­mas­sani onkin merkit­täviäkin puut­tei­ta (esim. eläk­keet), niin en silti osaisi oikein pitää itses­tään­selvänä, että koko palet­ti on ainakaan kovin merkit­tävä tulon­si­ir­to varakkaille. 

    (Ja siis var­muu­den vuok­si, min­un mielestäni on aivan oikein, että korkeak­oulu­tuk­ses­ta mak­se­taan korkeamp­ina veroina. Bau­molin “taudin” vuok­si pitäisi mak­saa enem­mänkin esimerkik­si tuol­la Määt­täsen esit­tämäl­lä lukukkausimaksu/tuloriippuva laina ‑menetelmäl­lä niin että koulu­tus­meno­ja saataisi­in julkisen sek­torin taseesta pois.) 

    [1] arvio perus­tuu lähin­nä siihen, että näin luvuista tuli muka­van pyöreitä.
    [2] http://yle.fi/uutiset/3–5249817

  4. tcrown: Pieni tupakki­askin kan­teen raa­pustet­tu laskelma

    Laskel­mas­ta uno­h­tui toki se, että keski­as­teen koulu­tuk­sen käynyt mak­saa vero­jaan pidem­pään, joka tuo elinkaarieroa jonkun ver­ran alaspäin.

  5. Pari huomio­ta. Puolen miljoo­nan palkkaeron ei toki ole investoin­nin tuot­to mut­ta vaik­ka osin valikoi­tu­mista, silti lk mak­su lisää tulo­jen tasa-arvoa.
    Koulu­tuk­sen tuot­tamil­la palkkaeroil­la ei ole koulu­tuk­sen hin­nan kanssa vält­tämät­tä mitään tekemistä kun koulu­tuk­sen määrää sään­nöstel­lään ja siitä on ylikysyn­tää. Eri asia olisi jos yliopistopaikko­jen määrä olisi markki­namekanis­min tulos.
    Jos skot­te­ja tai amerikkalaisia koske­via tulok­isia lk mak­su­ista ja sosi­aalis­es­ta liikku­vu­ud­es­ta ei voi käyt­tää Suomen tilanteen arvioimiseen jää aika vähän asei­ta kun tutkimus­ta ei juuri ole. Yksi vai­h­toe­hto on mita­ta mitä tapah­tui sosi­aaliselle liikku­vu­udelle kun lukukausi­mak­sut muut­tui­v­at entistä negati­ivisem­mik­si (kun opin­tora­ha kasvoi). Vas­taus: ei mitään.

  6. tcrown: Laskel­mas­ta uno­h­tui toki se, että keski­as­teen koulu­tuk­sen käynyt mak­saa vero­jaan pidem­pään, joka tuo elinkaarieroa jonkun ver­ran alaspäin. 

    Uno­hdit ottaa huomioon ke, joka leikkaa osan­tu­os­ta pidem­mästä työu­rans­ta pois. Keski­as­teen työt­tömys 2015 oli 16% kun korkea-asteen työt­tömyys 8,5 %.

    (tosin tässä tulee tuo valikoivu­u­songel­ma, ne jot­ka pää­sevät korkea-asteen läpi, tuskin kuu­luisi­vat työt­tömien sakki­in keski­as­teessakaan, elleivät satu asumaan huonol­la paikalla)

  7. Hie­man eri asia, mut­ta kan­nat­taisi pohtia mik­si Suomes­sa opiskelu­a­jat ovat pitkän­puoleisia. Siinä palaa aikaa ja rahaa.
    Nuoret valit­ta­vat, että muis­ti­in­pänt­täämistä on liikaa. Vas­taa­vatko ope­tu­so­hjel­mat todel­la tule­vaisu­u­den tarpei­ta? Mitä maail­man nopea muu­tos vaatii opiskelul­ta? Mitä automaa­tio ja roboti­ik­ka vaikuaat­vat työvoiman tarpeeseen?
    PS kuun­telin etänä pari Berke­leyn kurssia läpi (Pub­lic Health ja Sta­tis­tics). Ihan hyvää oppia, ilmaista, todis­tus­ta en tietenkään saanut.

  8. Tämän “koulu­tus on tulonsiirto”-argumentin oikeel­lisu­ut­ta on mah­do­ton tutkia suo­raan, mut­ta mallinta­mal­la voidaan edes vähän miet­tiä onko siinä argu­men­tis­sa ylipään­sä järkeä. 

    Koulu­tus mak­saa keskimäärin x rahaa per opiske­li­ja, mut­ta keskimääräi­nen kus­tan­nus on kauhean huono mit­tari. Paljon fik­sumpaa on olet­taa että koulu­tus mak­saa f(n) rahaa, mis­sä n on opiske­li­joiden määrää, ja että f(0) on tietenkin nol­la, mut­ta f(1) on mon­ta miljoon­aa. Hyvän­tah­tois­es­ti olete­taan että koulu­tuk­sen kus­tan­nus on a*n + b, mis­sä b on jokin kiin­teä kus­tan­nus ja a on muut­tu­va kus­tan­nus joka riip­puu siitä, mon­tako koulutetaan.

    Koulu­tuk­ses­sa on myös sel­l­ainen aspek­ti, että kaikkien koulut­ta­mi­nen ei ole järkevää. Ääries­imerkkinä, jol­la loukkaan var­masti ihmisiä syvästi, ei kan­na­ta korkeak­oulut­taa (ainakaan etupäässä) sel­l­aisia ihmisiä, joil­la on paho­ja kog­ni­ti­ivisia kehi­tyshäir­iöitä ja esimerkik­si vakavia neu­rol­o­gis­ten vam­mo­jen aiheut­tamia oppimisvaikeuksia. 

    Olete­taan että pääsykoe­jär­jeste­ly edes jotenkin on vähän arvon­taa parem­pi niin, että rajahyö­ty joka yksilölle koulu­tuk­ses­ta tulee, on laske­va; ensim­mäi­nen korkeak­oulutet­tu on hirveän tuot­ta­va mut­ta kahdes miljoonas ei toden­näköis­es­ti ole niin kauhean tuot­ta­va. Ja puhun siis rajatuot­tavu­ud­es­ta, eli siitä minkä ver­ran *enem­män* koulutet­tu tuot­taa itselleen ja yhteiskun­nalle “jotain”. Sen ei tarvitse olla suo­raan rahaa tai tilbe­hööriä, vaan se voi vaik­ka olla runo­ja tai blogikir­joituk­sia joi­ta luetaan. 

    Olete­taan että tämä rajatuot­tavu­us p(n) on laske­va niin, että jos­sain kohtaa on n, jon­ka jäl­keen yhden ihmisen koulut­ta­mi­nen lisää ei hyödytä mitään. Tämän ihmisen kohdal­la siis on kaikkien kannal­ta täysin yhden­tekevää meneekö hän korkeak­oulu­un vai ei. Merk­itään tätä n*:llä.

    Jos­sain kohtaa ensim­mäisen ja n*:nnen koulutet­ta­van välis­sä on sel­l­ainen määrä koulutet­tavia, jos­sa koulut­tamisen rajakus­tan­nus a on saman suu­ru­inen kuin rajatuot­tavu­us p(n).

    Koulu­tuk­sen kus­tan­nuk­set on hyvässä yhteiskun­nas­sa jär­jestet­ty siten, että koulutet­tavia on tarkalleen tämän ver­ran, ei enem­pää eikä vähempää. Ja koulu­tuk­sen kus­tan­nuk­set täl­laises­sa yhteiskun­nas­sa jae­taan niin, että se henkilö, joka on n:s koulu­tuk­seen hakeu­tu­va, on indif­fer­ent­ti sen kus­tan­nuk­sen ja hyö­dyn suh­teen, jota hän itse koulu­tuk­ses­ta saa. 

    Tämän lisäk­si kus­tan­nuk­set on jaet­tu niin, että tämä pref­er­enssi ote­taan huomioon. 

    Esitän hypo­teesin jolle min­ul­la ei ole mitään sen kum­mem­paa empi­iristä todis­tu­saineis­toa: Siinä määrin kun sosioekonomi­nen ase­ma selit­tää koulu­tuk­seen hakeu­tu­mista muun kuin yksilön koulu­tuk­ses­ta saa­man rajahyö­dyn suh­teen, se voidaan palaut­taa viime kädessä kah­teen seikkaan: Koulu­tuk­sen statuk­seen ja aikapreferenssiin. 

    Ensim­mäiselle ei voi tehdä mitään. Jälkim­mäistä voi kor­ja­ta esimerkik­si stipendi­jär­jeste­ly­il­lä yms. 

    Lukukausi­mak­su­jen käyt­töön en ota kan­taa. Niistä keskustelu puoles­ta tai vas­taan on viime kädessä sitä, että halu­taan osoit­taa kuu­lu­mista johonkin viiteryh­mään. Mielipi­de lukukausi­mak­su­ista voidaan toden­näköis­es­ti ennus­taa aika tarkkaan mit­taa­mal­la henkilön sym­pa­at­tisen her­moston akti­vaa­tio­ta kun tälle näytetään puolue­jo­hta­jien kuvia tai soite­taan Agit Prop-laulu­ja, eli se on melkein merkityksetön.

  9. Ilmainen opiskelu­oikeus pois­taa opiske­li­jan hark­in­taa sille kan­nat­taako jotain opiskel­la ensin­näkään. Liikaa jon­nin­joutavia tutk­in­to­ja joil­la ei voi työl­listyä. Hyvä olis saa­da palvelun “osta­jalle” hark­in­taa siihen kan­nat­taako juuri tuo opiskelu. 

    Toisek­seen mak­sullisu­us johtaa (ainakin amerikas­sa) siihen että ei helpol­la tyy­dytä luokat­tomaan opetuk­seen. Ilmaisen ja huonon kohdal­la liian help­po kohaut­taa olkia. Niinkuin yksi amerikkalainen ystäväni sen sanoin: Jos amerikas­sa olisi ollut noin huono luen­noit­si­ja niin se kaveri joka illat pais­toi ham­puri­laisia mak­saak­seen opetuk­ses­ta menisi potk­isi dekaanin oven sisään ja kysy­sisi että “mitä H*ttiä”

    Hin­ta tuo aina hark­in­taa ja sik­si tarpeellinen

  10. Niin siis kan­nat­taa koulut­tau­tua Suomes­sa ja suun­na­ta sit­ten vaikka­pa Sveit­si­in ja jät­tää lapset tekemät­tä, niin elämässä jää rahaa muuhunkin kuin lauan­tai-illan alekaljaan.

  11. Toisek­seen mak­sullisu­us johtaa (ainakin amerikas­sa) siihen että ei helpol­la tyy­dytä luokat­tomaan opetukseen.

    Hin­ta tuo aina hark­in­taa ja sik­si tarpeellinen 

    Muu­ta­maa eli­it­tiyliopis­toa luku­unot­ta­mat­ta, jonne hyvät opiske­li­jat pää­tyvät, hin­ta vaan nimeno­maan alen­taa opetuk­sen tasoa. Henkilökun­nalle kun luo­daan painet­ta päästää huonotkin opiske­li­jat läpi, ja hel­poin­ta on alen­taa tasoa. Omas­sa brit­ti-yliopis­tossani näkee hyvin sen; 4. vuo­den opiske­li­jatkaan eivät osaa perusasioita.

    Lisäk­si, kuten yllä sanoin, lukukausi­mak­sut pakostikin johta­vat byrokraat­tisi­in ja kankeisi­in “n vuo­den ohjelmi­in” jot­ka eivät jätä tilaa omia kykyjä vas­taavalle vauhdille. Sekin taas kan­nus­taa tason laskemiseen ehkä niitä muu­ta­maa eli­it­tiyliopis­toa lukuunottamatta.

    Oman koke­muk­seni mukaan tosin TTY:n ope­tus aikoinaan oli sata ker­taa parem­paa kuin Cam­brid­gen, jos­sa post-doc­ci­na olin. Ainakin brit­tilän, ehkä jenkkilänkin, ope­tus on esimerkkei­hin poh­jau­tu­vaa pili­palia. Kielikurs­seil­lakaan ei ole kieliop­pia, vaan fraase­ja ja muu­ta pin­nal­lista pilipalia.

    Jos on pakko rahas­taa (ja itse en tätä kan­na­ta), koe­mak­sut ovat parem­pi kuin kankeat ja tasoa alen­ta­vat lukukausimaksut.

  12. Han­na Vir­tasen väite ei ole kausaa­li­nen. Nuorten koulunkäyn­ti perus­tuu van­hempi­en kan­nus­tamiseen. Korkeak­oulu vaatii kokon­aisu­ud­is­tuk­sen, eikä keskustelua lukukausi­mak­su­ista. Korkeak­oulu­jen määrä, mitä opete­taan, julkisen sek­torin työ­paikat: onko kand­in­tutk­in­to riit­tävä suureen osaan tehtäviä?

  13. Lukukausi­mak­su­jen ongel­ma taitaa useim­miten olla se, ettei koulu­tuk­ses­ta hyö­tyjä niitä itse mak­sa — ainakaan kokon­aisu­udessaan — vaan hyö­tyjän van­hem­mat. Tämä taas lisää eri­ar­voisu­u­den periytymistä.

  14. Lau­ri Kumpu­lainen:
    Niin siis kan­nat­taa koulut­tau­tua Suomes­sa ja suun­na­ta sit­ten vaikka­pa Sveit­si­in ja jät­tää lapset tekemät­tä, niin elämässä jää rahaa muuhunkin kuin lauan­tai-illan alekaljaan.

    Näin on, jos on saanut Suomes­sa mak­sut­toman koulu­tuk­sen. Ja niin on varsinkin, jos on saanut mak­sullisen koulutuksen.

  15. Tässä keskustelus­sa pistää silmään että korkeak­oulu­tus­ta arvioidaan ain­oas­taan sen tuo­man taloudel­lisen hyö­dyn poh­jal­ta. Min­un ajat­telu­ni on var­maan jämähtänyt vuo­sisato­jen takaiseen val­is­tusa­jat­telu­un kun näen yri­tyk­sien saa­man osaa­van työvoiman ja palkkak­il­pailus­sa pär­jäämisen lähin­nä koulu­tuk­sen sivu­tuot­teena, ei pääasiana.

    Yhteiskun­nan tasol­la koulu­tuk­sen ja sen opet­ta­man kri­it­tisen ajat­telun suurin hyö­ty on se, että ajat­tel­e­vat ihmiset tekevät parem­paa poli­ti­ikkaa. Näen monis­sa mais­sa rehot­ta­vat roko­tuk­sen­vas­taisu­us­li­ikeet, ilmas­ton­muu­toskieltäjät ja Trumpin ja Putinin kaltaisen per­seil­i­jöi­den suo­sion suo­rana seu­rauk­se­na yhteiskun­nan mata­las­ta sivistystasosta.

    Yksilön kannal­ta paras hyö­ty koulu­tuk­ses­ta on, että se opet­taa uusia tapo­ja jäsen­tää maail­maa ja siten myös naut­tia siitä.

    Tiedän että kaik­ki muu kuin “neolib­er­aali” talous­mittarei­den lokaali­in opti­moin­ti­in (lokaali on tässä avain­sana) perus­tu­va ajat­telu on nykyään pois muodista ja saat­taa vaikut­taa jopa elit­is­tiseltä. Minä en henkilöko­htais­es­ti kuitenkaan osaa nähdä paljonkaan yhteiskun­nal­lista arvoa siinä, että yliopis­to koulut­taa mas­soit­tain ihmisiä koodaa­maan has­sun­hausko­ja mobi­ilipele­jä vaik­ka ne tek­i­sivätkin tek­i­jän­sä rikkaik­si. Markki­navoimien sokea nou­dat­ta­mi­nen saat­taa joh­dat­taa mei­dän pare­to-opti­maaliseen yhteiskun­taan, mut­ta uskon vah­vasti, että ajat­tel­e­vat ihmiset voivat kollek­ti­ivisen jär­jestäy­tymisen kaut­ta päästä vielä paljon parem­paan tulokseen.

  16. Tuos­sa ylem­pänä tätä jo hie­man tulikin, mut­ta hel­posti nämä tutkimuk­set ote­taan sosilis­tiseen maail­manku­vaan sopi­vana ja päätel­lään että korkeak­oulute­taan kaik­ki jol­loin kaik­ki saa­vat medi­aa­nia korkeam­paa palkkaa ja ollaan vih­doin saavutet­tu yksi askel kohti tasaar­voista yhteiskuntaa.

    Oikeasti tetysti vain saavutet­ti­in korkeakoulutksen(kin) tason lasku. Her­rak­si pääsemisen tarve on ikävä vai­va suo­ma­laises­sa yhteiskunnassa.

    En tiedä onko Svetisin sys­tee­mi parem­pi mut­ta ainakin eri­lainen. Tääl­lä noin puo­let ikälu­okas­ta menee 15 vuo­ti­aana oppisopimuk­seen ja jatkaa siitä sit­ten vaikka­pa korkeak­oulu­un saak­ka jos into ja rah­keet riit­tävät. Jo lukio on varat­tu noin koulumen­estyk­seltään parhaalle 15–20%.

    Tämä on hyvin työelämäori­en­toin­ut­ta ja voidaan tietenkin esit­tää että tule­vaisu­udessa ei täl­laisille ammatin oppineille ole käyt­töä vaan tarvi­taan laa­jaa teo­reet­tista poh­jaa ihan kaik­keen. En kuitenkaan usko että laa­jaa teo­reet­tista poh­jaa saadaan sen enem­pää vaik­ka koko ikälu­ok­ka työn­netään väk­isin läpi “korkeak­oulus­ta”.

  17. Lukukausi­mak­sut kuu­lu­vat peri­aat­teessa yksi­ty­isi­in yliopis­toi­hin ja ammat­tiko­rkeak­oului­hin, eivät val­tion tai kunnan.
    Se on toinen jut­tu pitääkö kaikkien yliopis­to­jen olla val­tion? Voisiko joitain Helsingissä/ PK-seudul­la toimivia yksityistää?

  18. Tässä on tarkastel­tu korkeak­oulu­tuk­sen kan­nat­tavu­ut­ta yksilön kannal­ta. Ehkä kan­nat­taisi ajatel­la myös ulkoisvaikutuksia.

    Jos korkeak­oulu­tus on mak­sullista, se karkoit­taa osan varat­tomista mut­ta lah­jakkaista koulutuksesta.

    Vara­ton ei uskalla opiskel­la lainan varas­sa, kun opin­not tar­joa­vat mah­dol­lisu­u­den, mut­ta ei var­muut­ta suurem­mista tuloista möhemmin.

    Näin osa lah­jakku­us­re­servistä jää käyt­tämät­tä yhteiskun­nan hyväksi.

    Ajat­te­len siis, että opiskelus­ta on hyö­tyä yhteiskun­nalle, ei ain­oas­taan opiske­li­jalle itselleen. Täl­löin ei ole kovin rel­e­vant­tia pohtia, onko ilmainen opiskelu tulon­si­ir­to varakkaammille.

  19. R.Silfverberg:
    Lukukausi­mak­sut kuu­lu­vat peri­aat­teessa yksi­ty­isi­in yliopis­toi­hin ja ammat­tiko­rkeak­oului­hin, eivät val­tion tai kunnan.
    Se on toinen jut­tu pitääkö kaikkien yliopis­to­jen olla val­tion? Voisiko joitain Helsingissä/ PK-seudul­la toimivia yksityistää?

    Suomes­sa on ollut ainakin kak­si ns. yksi­ty­istä yliopis­toa. Yhteiskun­nalli­nen korkeak­oulu ja Turun yliopis­to. Yhteistä kum­mallekin on ollut kaa­tu­mi­nen val­tion maksettavaksi. 

    Vaik­ka kuin­ka yritetään, niin ei tämän kokoises­sa kansang­talous­dessa liiku tarpeek­si yksi­ty­istä rahaa pyörit­tämään yliopis­toa. Kikkailu jol­lain säätiöil­lä tms. ei muu­ta sitä tilan­net­ta, että valde mak­saa. Aina.

  20. Kun tässä ruvet­ti­in nyt puhu­maan lukukausi­mak­su­ista ja vielä viitat­ti­in pitki­in valmis­tu­mi­saikoi­hin, niin esitän oman ajatuk­seni miten Suomes­sa voisimme lyödä kak­si kär­pästä yhdel­lä iskulla.

    Mielestäni mak­su­ton korkeak­oulu­tus on vält­tämätön, jot­ta näin pien­estä kansas­ta saadaan jalostet­tua ja poimit­tua kaik­ista sosi­aalilu­ok­ista lah­jakku­udet, jot­ka sit­ten mah­dol­lis­ta­vat osaltaan hyv­in­voin­ti­val­tion. Toisaal­ta opiske­li­jan arjes­sa mak­sut­to­muus muut­tuu ongel­mallisek­si, kos­ka vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­set ovat lyhyel­lä tähtäimel­lä huonot opiskelu­jen akti­ivisen suorit­tamisen kannal­ta: Voin rehk­iä ja suorit­taa kursse­ja, jol­loin hyö­dyn siitä 3–5 vuo­den kulut­tua. Tai voin men­nä kään­tämään ham­puri­laisia, jot­ta voin kaljoitella/matkustaa/tms ensi kuus­sa kaverei­den kanssa. Muis­tan itsekin hyvin, kun erääl­lä kurssil­la väliko­keeseen tuli noin puo­let aloit­taneista ja lop­puten­tent­ti­in ehkä neljännes. Jätin itsekin joskus kurssin kesken, kun se hait­tasi jotain vapaa-ajan jut­tua (eikä se mak­sanut mitään, ilmaista kun oli).

    Itse aset­taisin korkeak­oului­hin lukukausi­mak­sut, apropoo esim 4000e per vuosi, eli 1000e peri­o­dia kohden. Kuitenkin Kelal­ta saisi 1000e opin­tosetelin (enin­tään 4 vuodessa) jokaista suoritet­tua X‑määrää opin­topis­teitä kohden. Tietenkin jotain jous­toa saisi sairastumisen/raskauden yhtey­dessä. Näin opin­not oli­si­vat de fac­to ilmaiset jokaiselle viit­seliäälle, mut­ta sys­tee­mi aset­taisi hin­nan keskeyt­tämiselle ja laiskottelulle.

  21. > korkeak­oulu­opin­not suorit­ta­neen miehen
    > elämä­naikaiset net­toan­siot ovat elinkaaren aikana
    > noin 600’000 euroa suurem­mat kuin keskiasteen
    > suorit­tanei­den miesten

    Tuon korkeak­oulun läpäis­seen henkilön tulot oli­si­vat toden­näköis­es­ti suurem­mat vaik­ka kumpikaan ei olisi suorit­tanut koskaan mitään tutkintoa.

    > van­hempi­en tulota­so vaikut­taa erit­täin paljon
    > siihen, kuin­ka toden­näköis­es­ti lap­si päätyy
    > opiskele­maan korkeakoulussa

    Tulota­soa vieläkin suurem­pi kor­re­laa­tio on sil­lä, että virkamies-sää­tyyn kuu­lu­vien lapset pää­tyvät virkamiehik­si tai val­tion­avus­ta elävien työ­nan­ta­jien palvelukseen.

    > prep­pauskurs­seille, … Raha siis aut­taa sisään
    > pääsyssä.

    Kyse voi olla myös moti­vaa­tios­ta. Huonos­ti motivoitunut ei ole valmis käyt­tämään viimeisiä säästöjään preppauskurssiin.

    > hyvässä ja tasa-arvoises­sa yhteiskunnassa
    > koulu­tuk­sen tulisi olla ilmaista

    Tulosi­don­nainen opin­to­lainan takaisin­mak­su on vain yksi vero­tuk­sen muoto.

    TÄRKEIN asia jäi kokon­aan ilman huomio­ta: Mak­sulli­nen opiskelu on käytän­nössä ain­oa menet­te­ly sen säätelemisek­si, miten paljon yhteiskun­ta käyt­tää varo­ja opin­toi­hin ja miten nuo varat kohden­netaan eri alo­jen kesken.

  22. Tomp­pa:
    … *koe­mak­sut* ovat parem­pi: ope­tus on ilmaista, ja opiske­li­jat saa­vat opiskel­la niin kauan kuin tarvit­se­vat asian oppimiseen, mut­ta jokaises­ta kokeen yri­tysker­ras­ta on mak­set­ta­va. Sil­loin sinne kokeeseen ei men­nä ennen kuin asia osa­taan, ja taso toiv­ot­tavasti nousee. 

    Ai niin. Suomes­sa­han oli tämän kaltainen jär­jestelmä, joka halut­ti­in tuhota.

  23. Miten pysty­isimme selvit­tämään, että paljonko yliopis­to-opin­to­jen vero­tuot­to-odotus on?

    Ilmaisel­la on taipumus men­nä huo­mat­tavasti parem­min kau­pak­si kuin edes 1e hin­taisel­la, ja olisi hölmöä vähen­tää opiske­li­joiden määrää jos se lisäisi julkisen sek­torin kestävyysvajetta.

    Ja jos lukukausi­mak­sun sijaan jokaises­ta yhteiskun­nan kus­tan­ta­mas­ta opin­topis­teestä tulisi vain 0.01%-yksikköä korkeampi veroaste seu­raa­van 10v ajak­si, joka menisi yliopistolle?

    Sinän­sä voisimme tietysti miet­tiä elävämme myös post-scarci­ty maail­mas­sa, jos­sa yliopis­to-opin­to­ja voitaisi­in tar­jo­ta ihmisille ihan vaan itsen­sä­to­teut­tamiskeinoina, mut­ta kun emme vielä elä.…

  24. Ongel­ma on, että pienessä maas­sa ei ole järkevää jät­tää käyt­tämät­tä kenenkään kykyjä. 

    Ennen oli kansanopis­to­jen Havuk­ka-ahon ajat­telijoi­ta ja muu­ta vas­taavia, joil­la ei ollut mah­dol­lisu­ut­ta opiskeluun.
    Suomes­sa opin­not avau­tu­i­v­at vas­ta suurten ikälu­okkien mukana 1970 aikoi­hin. Köy­hillä ei ollut juuri mah­dol­lisu­ut­ta opiskel­la. Loogista lie­nee pala­ta tähän nyt suurten ikälu­okkien loputtua. 

    Työssäo­lo on osa opiskelua — tai pikem­minkin sitä, että työ­nan­ta­jat voivat palkata työelämät­si­toisia ihmisiä. 

    Ruot­sis­sa on toisin. Siel­lä koulute­taan bsc/kandi tutk­in­to­ja ja tapana ei ole olla juuri töis­sä. Työ­nan­ta­ja jatkaa tästä ja val­men­taa pari vuot­ta ennen kuin kyse on tuot­tavas­ta työn­tek­i­jästä. Mak­saako EK tämän hin­nan? Jos mak­saa, hyvä. 

    Sit­ten min­is­ter­it anta­vat esimerkin tois­es­ta ongel­mas­ta. Opin­nois­sa olisi hyvä oppia jotain. Jos ei opete­ta mitään, koulu­tus­ta ei tarvita. 

    Niin, pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen keinoin tuo koulu­tuk­sen tuo­ma hyö­ty mitat­ti­in ennen val­ti­olle. Ilmeis­es­ti se ei käy.

  25. Näis­sä suo­ma­lai­sis­sa lukukausi­mak­su­selvi­tyk­sis­sä on suurin huomio kohdis­tet­tu brit­tiläistyyliseen lukukausi­mak­su­jär­jestelmään. Ymmär­ret­tävästi, kos­ka amerikkalainen lukukausi­mak­su­jär­jestelmä on niin kauhea, ettei sitä kukaan tääl­lä kehtaa näkyvästi ajaa.

    Selvi­tyk­sis­sä jätetään kuitenkin huomiotta se, ettei Isos­sa-Bri­tan­ni­as­sa juuri kukaan ole tyy­tyväi­nen hei­dän oman lukukausi­mak­su­jär­jestelmän­sä nykyti­laan. Siitä tulee luot­to­tap­pi­oi­ta run­saasti enem­män kuin on bud­je­toitu ja sikäläisessä keskustelus­sa vili­sevät vasem­mis­ton puolelta ehdo­tuk­set lukukausi­mak­su­ista luop­umisek­si, minkä toteu­tu­mis­mah­dol­lisu­udet ovat heikko­ja ja oikeis­ton puolelta siir­tymisek­si kohti amerikkalaista jär­jestelmää tai muu­ta sel­l­aista jär­jestelmää, jos­sa jotkut yliopis­toi­hin sisään päässeet jäävät ilman riit­tävää opin­to­lainaa, mikä voi toteu­tua. Asi­as­ta saa jonkin­laisen kuvan kun lukee esimerkik­si niitä artikkelei­ta, joi­ta tulee vas­tauk­se­na haku­sanoi­hin “sell­ing stu­dent loan book”.

    Tun­tuu, että suo­ma­laisil­la lukukausi­mak­su­jen kan­nat­ta­jil­la on kiire ajaa lukukausi­mak­su­jär­jestelmää tänne ennen kuin yksikään merkit­tävistä jälkikä­teen tulosi­don­nais­es­ti mak­set­tavien lukukausi­mak­su­jen malli­maista eli Iso-Bri­tan­nia, Aus­tralia tai Uusi-See­lan­ti lip­sah­taa opiske­li­joiden kannal­ta vielä huonom­pi­in ja epä­tasa-arvoisem­pi­in jär­jestelmi­in, jol­loin tähänkin artikke­li­in liite­tyis­sä kalvois­sa ole­vat argu­men­tit rom­ah­ta­vat kasaan.

  26. Suo­mi on pieni maa ja sen on pyrit­tävä hyö­dyn­tämään kaik­ki poten­ti­aalit hyv­in­voin­nin ylläpitämiseen

    Työvoimaa voi toki tuo­da, mut­ta sillekin on mon­ta kyn­nys­tä eli kieli, ilmasto,sosiaalinen elämä , muukalaisvi­ha etc ovat kyn­nyk­siä, jot­ka muual­la ovat matalampia.

    Lukukausi­mak­sut eivät ole yliopis­toille mikään vält­tämät­tömyys esim MIT tuloista vain n 10 % tulee lukukausi­mak­su­ista ja suurin osa palau­tuu opiske­li­joille eri­laisi­na stipen­deinä, joiden hyödyt ovat kyseenalaisia: Mitä hyö­tyä on yliopis­tolle olla urheilu­ji­joiden tukija ?

    Lainasys­teemikin voi olla ystävälli­nen esim lainas­ta saa anteek­si 50%-100 % jos valmis­tuu ajois­sa kandiksi. 

    Mais­ter­i­ta­son voi sit­ten mak­saakin jo täysin, mut­ta senkin takaisin­mak­sun voi rak­en­taa siten, ettei henkilö joudu lop­puelämän velka­vankeu­teen eli lainaa ale­taan mak­saa takaisin kun tulot nou­se­vat tietyn rajan yli eli kyseessä on määräaikainen pro­gres­sio vero­tuk­seen kunnes vel­ka on maksettu

    Ja jos tulota­so ei toteudu esim 15 vuodessa niin vel­ka kuoleutuu

  27. Lukukausi­mak­su johtaa siihen, että tukien on nous­ta­va vastaavasti

    Se taas tarkoit­taa , että oppi­laitok­sia tue­taan välil­lis­es­ti eli mikään ei muutu

    Vai­h­toe­hto on, että opiske­li­jat tekevät töitä, jol­loin valmis­tu­mi­nen hidas­tuu tai köy­hät pysyvät pois­sa yliopistoista

    Tai vai­h­toe­hto on, että hyvä­tu­lois­t­en lah­jat­tomat voivat opiskel­la , mut­ta köy­hien lao­sista vain huippulahjakkaat

  28. Hait­taavsko pitkä opiskelu­a­jat, jos opiseli­ja siinä ssivusa tekee jotain tuot­tavak­si kat­sot­tavaa, vaik­ka pais­taa hampurilaisia?

    Emme voi arvioi­da Yhdys­val­to­jen tai Brit­nan­i­na jär­jh­estelmää vain parhaimpi­en col­legien perusteella.

    Seu­raisn. suorit­ta­matat tent­tiä Elfvin­gin, Nevan­lin­nan, Suomisen ja Jus­si­lan luen­to­ja. Kos­ka pie­neen sem­i­naar­i­huoneesen olsi mah­tun­tut vielä lisää sanaku­uli­joi­ta, niin en käsit­täk­seni aiheut­tanut mtiään marginaalikustannuksia.

    Piti jak­ta opin­to­ja, ja häm­mäs­tuk­seni sain läpi v. 2007 geome­tri­an, diffr­eren­ti­aaliy­htälöi­den ja funk­tion­aali­ana­lyysin kurssit. Olen ja en ole tarvin­nut niitä. Se hyö­ty ainakin oli, etä pysyin pois­sa tekemästä pahaa.

  29. Tjaah. Jatkoin opin­to­jani 1993 kas­va­tusti­eteen apro­l­la. Luen­noitis­ja esi­tit laskel­man kan­nat­taako koulut­tau­tu­mi­nen taloudel­lis­es­ti opet­ta­jan palkoil­la. Eipä juuri. Aika pitkään kestää kaulan kuromi­nen umpeen…

  30. Miten siitä, että koulut­tau­tu­mi­nen on kan­nat­ta­va investoin­ti, seu­raisi johtopäätök­senä, että mak­su­ton koulu­tus on tulon­si­ir­to huono-osaisil­ta hyväo­saisille? Koulu­tus mak­se­taan verovaroil­la, ja esimerkin mukainen 600 000 enem­män net­to­tu­lo­ja saanut korkeak­oulutet­tu on myös mak­sanut noin 400 000 enem­män vero­ja. Koulu­tus on siis ollut myös yhteiskun­nalle kan­nat­ta­va investointi.

    Pro­gres­si­ivi­nen tulovero­tus on toimin­ut jo käytän­nössä samoin kuin ehdotet­tu tulosi­don­nainen pitkäl­lä aikavälil­lä takaisin mak­set­ta­va opin­to­laina. Lisäk­si “toteu­tuneet tuo­tot eivät ole tae tule­vaisu­ud­es­ta” ja blo­gistin omankin näke­myk­sen mukaan suuri osa koulutet­tu­jen töistä on katoa­mas­sa. Ris­ki on sil­loin siinä, että valikoi­tu­mi­nen koulu­tuk­seen taloudel­lisin perustein ei suo­sisikaan niitä har­vo­ja tule­via tärkeitä osaa­jia. On kovin kyseenalaista väit­tää, että valmius riskinot­toon ennus­taisi men­estymistä, kun suurelle osalle poten­ti­aal­i­sista opiske­li­joista ratkai­se­vaa olisi van­hempi­en maksukyky. 

    En kuitenkaan ole täysin esitet­tyä lukukausi­mak­sua vas­taan, kos­ka se kor­jaisi työvoiman liikku­vu­ud­es­ta aiheutu­van vääristymän, joka on tule­vaisu­udessa var­masti merkit­tävämpi kuin ajal­la jol­ta tilas­to on kerät­ty. Nyky­mallil­la etua saa­vat Suomes­ta koulu­tuk­sen han­kit­tuaan pois lähtevät ja vas­taavasti se tekee ulko­mail­la koulu­tuk­sen han­kkineille Suomes­sa työsken­te­lyn entistä vähem­män kil­pailukykyisek­si. Ilman koulu­tus­ta pär­jän­neet suu­rit­u­loiset lienevät enim­mäk­seen pääo­mat­u­lo­ja ansait­se­via yrit­täjiä, joten heitä nyky­malli ei niinkään sor­si. Lukukausi­mak­su­ja voi siis varauk­sel­la ja varovasti kan­nat­taakin, JOS uskoo että tulovero­tuk­seen tehtäisi­in vas­taavasti loiven­nus ja yliopis­to­jen rahoi­tus­ta ei kar­sit­taisi vielä rajum­min. Itse en luo­ta nykyisen hal­li­tuk­sen kykyyn toteut­taa muu­tok­sia huolel­lisel­la vaiku­tusten arvioin­nil­la ja lop­pu­un saak­ka las­ke­tu­il­la mekanis­meil­la, ja vielä vähem­män tule­vien hal­li­tusten sitou­tu­miseen laina­mallin ehtoi­hin, joiden varas­sa ihmis­ten pitäisi tehdä koko elämään­sä ohjaavia ratkaisuja.

  31. Anonyy­mi kulut­ta­ja: Suomes­sa on ollut ainakin kak­si ns. yksi­ty­istä yliopis­toa. Yhteiskun­nalli­nen korkeak­oulu ja Turun yliopis­to. Yhteistä kum­mallekin on ollut kaa­tu­mi­nen val­tion maksettavaksi. 

    Tarkoi­tat var­maan Åbo Akademi:ta?
    Lisäk­si Han­ken on ollut ykti­tyi­nen mut­ta ei enää. Mut­ta voisiko se muut­tua uud­estaan sel­l­aisek­si kos­ka se selvästi kil­pailee Aal­to-yliopis­ton kanssa?

  32. Lyhyesti: Lukukausi­mak­sut on väärä keskustelunaihe. 

    Suomen yliopis­to­jen rahoituk­sen ongel­ma ei ratkea lukukausi­mak­suil­la, vaan lopet­ta­mal­la alue­poli­ti­ikan tekem­i­nen korkeak­ouluil­la, keskit­tämäl­lä, maakun­tayliopis­to­ja lopet­ta­mal­la. Keräämäl­lä munat pari­in kori­in sen sijaan, että ne ovat lev­äl­lään pitkin metsiä.

    En pysty käsit­tämään, miten moni täysipäisenä pitämäni talousti­eteil­i­jä on näin pahasti harhau­tunut. Sössötetään ihan sekundääris­es­tä aiheesta.

    Suo­raan san­ot­tuna tämä kuu­lostaa ihan kepun johta­man por­var­i­hal­li­tuk­sen tilaa­mal­ta keskustelul­ta. Keskustele­mal­la väärästä aiheesta saadaan huomio siir­ret­tyä todel­lis­es­ta ongel­mas­ta toisaalle. 

    Lukukausi­mak­su­is­takaan ei pitäisi keskustel­la tyyli­in kyl­lä vai ei. Ennem­minkin: pitäisikö Suomes­sa olla use­am­man kastin korkeak­oulu­ja ja oli­si­vatko lukukausi­mak­sut siinä tapauk­ses­sa sopi­va rahoi­tus­muo­to joillekin korkeakouluille.

  33. qwer­ty:
    Toisek­seen mak­sullisu­us johtaa (ainakin amerikas­sa) siihen että ei helpol­la tyy­dytä luokat­tomaan opetuk­seen. Ilmaisen ja huonon kohdal­la liian help­po kohaut­taa olkia. Niinkuin yksi amerikkalainen ystäväni sen sanoin: Jos amerikas­sa olisi ollut noin huono luen­noit­si­ja niin se kaveri joka illat pais­toi ham­puri­laisia mak­saak­seen opetuk­ses­ta menisi potk­isi dekaanin oven sisään ja kysy­sisi että “mitä H*ttiä”

    Onko­han noin? Osaa­vatko opiske­li­jat oikeasti arvioi­da opetuk­sen laat­ua vai painaako arvios­sa enem­män opetuk­sen miellyttävyys?

    Muis­te­len, että äsket­täin luin tutkimuk­ses­ta, jos­sa väitet­ti­in, että opiske­li­joiden anta­mat arviot opetuk­sen laadus­ta vai­hte­liv­at suuresti. Muis­te­len myös toista tutkimus­ta, jon­ka voisi tiivistää niin, että ihmiset pystyvät arvioimaan itseään huonom­pi­en kyvyt parem­min kuin itseään parem­pi­en kyvyt.

    Ääripäät ehkä kyke­nee erot­ta­maan, mut­ta sil­loinkin riskinä on se, että opiske­li­ja väit­tää ope­tus­ta huonok­si, vaik­ka todel­lisu­udessa vika on siinä, että opiske­li­jan kyvyt eivät riitä asian ymmärtämiseen. Vika voi olla toki opetuk­sen laadus­sa, mut­ta se ei ole mitenkään varmaa.

  34. qwer­ty:

    Hin­ta tuo aina hark­in­taa ja sik­si tarpeellinen

    Lukukausi­mak­su tekee opiske­li­joista asi­akkai­ta, joil­la on oikeus odot­taa vastinet­ta rahalle, mut­ta onko se vaa­dit­tu vas­tine laadukkaampi ope­tus ja asian parem­pi ymmärtämi­nen vai käykö niin, että vasti­neek­si vaa­di­taan opin­topis­teitä riip­pumat­ta siitä, onko opit­tu mitään. Oma elämänkoke­mus viit­taa siihen, että useim­mis­sa tapauk­sis­sa päädytään jälkimmäiseen.

    Uskoisin, että koke­muk­set lukukausi­mak­sumaista vahvis­ta­vat arvelu­ni, mut­ta var­ma en voi olla.

  35. Lukukausi­mak­sut eivät ole yliopis­toille mikään vält­tämät­tömyys esim MIT tuloista vain n 10 % tulee lukukausi­mak­su­ista ja suurin osa palau­tuu opiske­li­joille eri­laisi­na stipen­deinä, joiden hyödyt ovat kyseenalaisia: Mitä hyö­tyä on yliopis­tolle olla urheilu­ji­joiden tukija ?

    MIT ei jaa urheilustipen­de­jä. Mut­ta syy mik­si mon­et jaka­vat on juurikin rahoi­tus. Urheilu on juuri se syy miten mon­et yliopis­tot rahoit­ta­vat Yhdys­val­lois­sa toim­intansa. Joko suo­raan siitä saatavil­la tuloil­la (kat­so­jat, tele­vi­sio sopimuk­set, fan­i­tuot­teet) tai välil­lis­es­ti alum­nien lahjoituk­sil­la ja ne kor­reloi­vat hyvin urheilumen­estyk­sen kanssa.

    Eli kaik­ki se yhteiskun­tati­etei­den ja muiden hömp­pi­en tutkimus revitään niiden urheil­i­joiden selkänahasta.

  36. N: Muis­te­len, että äsket­täin luin tutkimuk­ses­ta, jos­sa väitet­ti­in, että opiske­li­joiden anta­mat arviot opetuk­sen laadus­ta vai­hte­liv­at suuresti. Muis­te­len myös toista tutkimus­ta, jon­ka voisi tiivistää niin, että ihmiset pystyvät arvioimaan itseään huonom­pi­en kyvyt parem­min kuin itseään parem­pi­en kyvyt.

    Muis­tut­taa nim­im. Tiedemiehen kom­ment­tia tois­es­ta säi­keestä:

    Paris­sakin tutkimuk­ses­sa on nimit­täin havait­tu, että opiske­li­jan oppimis­tu­lok­sil­la ja opet­ta­jan saa­mal­la palaut­teel­la on negati­ivi­nen korrelaatio

    kor­re­laa­tio on vähäi­nen, mut­ta se tode­lakin on negati­ivi­nen. Osa hyvistä opet­ta­jista saa hyviä arvostelu­ja kos­ka on oikeasti hyviä. Ongel­mana on se, että opiske­li­jat eivät ero­ta toi­sis­taan hyvää opet­ta­jaa ja mukavaa, hauskaa, ren­toa, avu­lias­ta, jne opet­ta­jaa. Nämä eivät ole riip­pu­vaisia toi­sis­taan ja huono opet­ta­ja voi kom­pen­soi­da huo­nout­taan arviois­sa ole­mal­la eri­tyisen haus­ka, ren­to, jne jne, ja tämä ajan oloon syn­nyt­tää hienoisen negati­ivisen korrelaation.

  37. Amerikas­sa luku­vu­osi­mak­suil­la saa pait­si opetuk­sen, myös asumisen ja ilmeis­es­ti myös ruuan kam­puk­sel­la. Vähä­varaiset lah­jakkaat opiske­li­jat saa­vat vielä näi­hinkin stipen­de­jä. Ei opiskelu Suomes­sa ole juuri sen halvem­paa kuin siel­läkään, vaik­ka tääl­lä ei lukukausi­mak­su­ja per­itäkään. Opin­to­tu­ki on Suomes­sa paljon laa­jem­pi, mikä mah­dol­lis­taa opiskelun laa­jem­malle osalle ikälu­okas­ta. Amerikas­sa voivat opiskel­la vain huip­pu­lah­jakkaat ja toisaal­ta riit­tävästi mas­sia omistavat.

  38. Sinivihreä: Miten siitä, että koulut­tau­tu­mi­nen on kan­nat­ta­va investoin­ti, seu­raisi johtopäätök­senä, että mak­su­ton koulu­tus on tulon­si­ir­to huono-osaisil­ta hyväo­saisille? Koulu­tus mak­se­taan verovaroil­la, ja esimerkin mukainen 600 000 enem­män net­to­tu­lo­ja saanut korkeak­oulutet­tu on myös mak­sanut noin 400 000 enem­män vero­ja. Koulu­tus on siis ollut myös yhteiskun­nalle kan­nat­ta­va investointi.

    Johtopäätös perus­tuu seu­raavi­in asioihin:

    Jos koulu­tuk­sen mak­sullisu­udel­la ei ole havait­tavaa käyt­täy­tymis­vaiku­tus­ta (eli samat henkilöt koulut­tau­tu­vat yhtä paljon kuin ilman mak­su­ja), se on suo­raan tulon­si­ir­to korkeak­oulute­tu­ille, jot­ka tup­paa­vat ole­maan myös hyvä­tu­loisia. Jos ilman mak­su­ja koulut­taudu­taan yhtä paljon, eroa vero­ker­tymässä ei ole tilanteeseen, jos­sa lukukausi­mak­su­ja ei ole. Jos eroa ei ole, tuki on puh­das tulonsiirto. 

    Tämän tulon­si­ir­ron mak­sum­iehik­si joutu­vat aivan eri­tyis­es­ti ne, jot­ka pää­sevät ilman koulu­tus­ta samoi­hin tuloi­hin kuin korkeastik­oulute­tut. Eli esimerkik­si paper­im­iehet ja ahtaa­jat (mikä ei hait­taa min­ua kyl­lä pätkän ver­taa, jos ollaan ihan rehellisiä).

    Jatkos­sa voi tosi­aan käy­dä niin, että korkean vero­tuk­sen ja ilmaisen koulu­tuk­sen yhdis­telmän takia me koulu­tamme osaavaa työvoimaa ulko­maille. Ei hyvä, kyl­lä lukukausi­mak­sut oli­si­vat paljon parem­mat, mikäli ne havain­not joi­ta mm. Roope Uusi­ta­lo on main­os­tanut, pitävät paikkansa myös Suomessa.

    Uusi­ta­lo ylempänä:
    ” Yksi vai­h­toe­hto on mita­ta mitä tapah­tui sosi­aaliselle liikku­vu­udelle kun lukukausi­mak­sut muut­tui­v­at entistä negati­ivisem­mik­si (kun opin­tora­ha kasvoi). Vas­taus: ei mitään.”

    N
    Lukukausi­mak­su tekee opiske­li­joista asi­akkai­ta, joil­la on oikeus odot­taa vastinet­ta rahalle

    Tämä kos­kee kai lähin­nä yksi­ty­isiä yliopis­to­ja. Pääasi­as­sa edelleenkin julk­isra­hoit­teisille yliopis­toille on ihan yksi hailee, vaik­ka opiske­li­jat valit­ta­vat (kukaan ei kai ole tosis­saan ehdot­tanut, että rahoi­tus kerät­täisi­in täysin opiske­li­joil­ta). Kaik­ki paikat tule­vat kuitenkin täyteen. 

    Peräkylien ammat­tiko­rkeak­ouluis­sa tilanne voi toki olla eri.

  39. hup­sis:
    Lukukausi­mak­sut eivät ole yliopis­toille mikään vält­tämät­tömyys esim MIT tuloista vain n 10 % tulee lukukausi­mak­su­ista ja suurin osa palau­tuu opiske­li­joille eri­laisi­na stipen­deinä, joiden hyödyt ovat kyseenalaisia: Mitä hyö­tyä on yliopis­tolle olla urheilu­ji­joiden tukija ?

    MIT ei jaa urheilustipen­de­jä. Mut­ta syy mik­si mon­et jaka­vat on juurikin rahoi­tus. Urheilu on juuri se syy miten mon­et yliopis­tot rahoit­ta­vat Yhdys­val­lois­sa toim­intansa. Joko suo­raan siitä saatavil­la tuloil­la (kat­so­jat, tele­vi­sio sopimuk­set, fan­i­tuot­teet) tai välil­lis­es­ti alum­nien lahjoituk­sil­la ja ne kor­reloi­vat hyvin urheilumen­estyk­sen kanssa.

    Eli kaik­ki se yhteiskun­tati­etei­den ja muiden hömp­pi­en tutkimus revitään niiden urheil­i­joiden selkänahasta.

    http://web.mit.edu/facts/img/op-revenues-FY2016.png

    Siinä on MIT:n viime vuo­den tulot.

  40. Suomen jär­jestelmässä ovat ongelmia kor­vaa­vat koulut, eli­it­tilu­okat ja nepo­tis­mi oppilasvalinnassa.

    Kun opet­ta­jat edelleen käyt­tävät suh­teel­lista arvioin­tia, on tietysti odotet­tavis­sa, että vaikka­pa kahdek­sikon oppi­las saa arvioin­nis­sa 7, kos­ka käyrä. Käyrälle lait­ta­mi­nen on käsit­tääk­seni suositel­tu lopetet­tavak­si, mut­ta silti opet­ta­jat sitä tekevät. Vinouman voisi oikaista SAT:lla tai muuten kokeil­la, jois­sa opet­ta­jal­la ei ole tulk­in­tamah­dol­lisuuk­sia. Eli rasti ruu­tu­un. Pärstäk­er­roin on tuhon­nut mon­ta opin­ti­etä tässä maassa.

    Tänäisessä lehdessä oli myös mie­lenki­in­toinen link­ki: http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005217295.html

    Josko saataisi­in vih­doin val­takun­nal­liset pärstäk­er­toimet­tomat kokeet.

  41. Tim­oT:
    Amerikas­sa luku­vu­osi­mak­suil­la saa pait­si opetuk­sen, myös asumisen ja ilmeis­es­ti myös ruuan kam­puk­sel­la. Vähä­varaiset lah­jakkaat opiske­li­jat saa­vat vielä näi­hinkin stipen­de­jä. Ei opiskelu Suomes­sa ole juuri sen halvem­paa kuin siel­läkään, vaik­ka tääl­lä ei lukukausi­mak­su­ja per­itäkään. Opin­to­tu­ki on Suomes­sa paljon laa­jem­pi, mikä mah­dol­lis­taa opiskelun laa­jem­malle osalle ikälu­okas­ta. Amerikas­sa voivat opiskel­la vain huip­pu­lah­jakkaat ja toisaal­ta riit­tävästi mas­sia omistavat.

    Ei viit­sitä puhua “Amerikas­ta” 50 osaval­tio­ta on melkoinen määrä ja jokaisel­la on omat piirteensä. 

    Ja sit­ten asi­aan. Lukukausi­mak­su on mak­su opetuk­ses­ta ja se on usein eri kotiosaval­ti­o­laiselle ja ulkop­uoliselle. Lisäk­si mas­ke­taan dor­mi­to­ry-asumis­es­ta erik­seen. Mon­et säästävät asumal­la van­hempi­en luona opiskelu­a­jan. Ruokailu on mak­sullista erik­seen eikä opiske­li­ja-asun­nois­sa yleen­sä ole keittomahdollisuutta. 

    Van­hem­mat mak­sa­vat yleen­sä opetuk­sen, mut­ta osaval­tioil­la on eri­ty­isiä pre­paid-ohjelmia, jol­la saa alen­nus­ta kun alkaa mak­saa ajois­sa kvg. Lisäk­si verovähennyksiä. 

    Kaik­ki eivät voi opiskel­la Ivy Leagues­sa tai Stan­fordis­sa, eivätkä mon­et edes halua. Noi­hin mainit­tui­hin pääsee kyl­lä myös rahal­la ja se vähen­tää meri­iteil­lä pyrkivien osu­ut­ta kun opiske­li­japaikko­ja on rajat­tu määrä. Mm. Har­vard kär­sii tästä. 

    Ja en oikeasti ymmär­rä, miten human­is­tiset alat edes teo­ri­as­sa hyö­ty­i­sivät ns. huip­puyliopis­to-opetuk­ses­ta. Englan­nin kieltä ja kir­jal­lisu­ut­ta ja muu­ta voidaan opet­taa vaik­ka kir­jekurssi­na kun mitään tiedet­tä ei alas­sa ole. On tietysti hienoa että CV:ssä on Har­vard, mut­ta Conan O’Brien tekee epämääräisel­lä huumo­ril­la tv-show’­ta, tosin hyväl­lä lik­sal­la. Samaan kyl­lä pääsee moni “street smart” ghet­ton­uorukainen stand-up ‑koomikkona ilman aka­teemisia opintoja.

  42. Josko saataisi­in vih­doin val­takun­nal­liset pärstäk­er­toimet­tomat kokeet. 

    Miten siinä yliop­pi­lasko­keessa lärvi vaikut­taa? Vas­tauk­set arvioidaan lau­takun­nas­sa eikä sen­sori tiedä kenenkään ulkonäköä.

    Jos lisäk­si menetel­lään niin (en tiedä menetel­läänkö), että vas­taus­pa­pereis­sa on vain kunkin koke­laan opiske­li­janu­mero tmv. kood­i­tus, täl­löin sen­sori ei tiedä vas­taa­jan sukupuoltakaan.

  43. Sylt­ty: Johtopäätös perus­tuu seu­raavi­in asioihin:

    Jos koulu­tuk­sen mak­sullisu­udel­la ei ole havait­tavaa käyt­täy­tymis­vaiku­tus­ta (eli samat henkilöt koulut­tau­tu­vat yhtä paljon kuin ilman mak­su­ja), se on suo­raan tulon­si­ir­to korkeak­oulute­tu­ille, jot­ka tup­paa­vat ole­maan myös hyvä­tu­loisia. Jos ilman mak­su­ja koulut­taudu­taan yhtä paljon, eroa vero­ker­tymässä ei ole tilanteeseen, jos­sa lukukausi­mak­su­ja ei ole. Jos eroa ei ole, tuki on puh­das tulonsiirto. 

    Tämän tulon­si­ir­ron mak­sum­iehik­si­joutu­vat aivan eri­tyis­es­ti ne, jot­ka pää­sevät ilman koulu­tus­ta samoi­hin tuloi­hin kuin korkeastik­oulute­tut. Eli esimerkik­si paper­im­iehet ja ahtaa­jat (mikä ei hait­taa min­ua kyl­lä pätkän ver­taa, jos ollaan ihan rehellisiä).

    Jatkos­sa voi tosi­aan käy­dä niin, että korkean vero­tuk­sen ja ilmaisen koulu­tuk­sen yhdis­telmän takia me koulu­tamme osaavaa työvoimaa ulko­maille. Ei hyvä, kyl­lä lukukausi­mak­sut oli­si­vat paljon parem­mat, mikäli ne havain­not joi­ta mm. Roope Uusi­ta­lo on main­os­tanut, pitävät paikkansa myös Suomessa.

    Suurim­pana epä­var­muustek­i­jänä tuos­sa yhtälössä on aja­tus siitä, että koulu­tus­määrät pysy­i­sivät vakiona vaik­ka lukukausi­mak­sut otet­taisi­in käyt­töön. Itse pidän sitä todel­la epä­to­den­näköisenä; ver­rokki­mais­sa näin ei ole käynyt, siitä todis­taa korkeak­oulutet­tu­jen todel­la paljon korkeampi palkkata­so. Toisaal­ta myös ihmis­ten empi­iris­es­ti todet­tu huono riskin­si­etokyky tukee käsi­tys­tä siitä, että mak­sulli­nen koulu­tus ei houkut­tele samas­sa määrin kuin maksuton.

    Käytän­nössä mak­sut­toma­l­la korkeak­oulu­tuk­sel­la siis tue­taan pait­si koulutet­tavia itseään, myös elinkei­noelämää markki­navääristymän muodossa.

    Eli nykyti­lanne on siis seuraava:
    — mak­su­ton koulu­tus -> yli­tar­jon­ta korkeak­oulute­tu­ista -> mata­la palkkataso
    — edulli­nen koulute­tun työvoiman reservi elinkeinoelämällä
    — mah­dol­lisu­us julk­istalouden tap­pi­oi­hin aivovi­en­nin kautta
    — mata­las­ta palkkata­sos­ta huoli­mat­ta net­toposi­ti­ivi­nen vaiku­tus yksilöille, eli “tulon­si­ir­to rikkaille”.

    Lukukausi­mak­suil­la tilanne muut­tuisi seuraavanlaiseksi
    — lukukausi­mak­sut -> parem­pi kysyn­nän ja tar­jon­nan vas­taavu­us -> korkeampi palkkataso
    — elinkei­noelämä ei saisi etua edullis­es­ta työvoimas­ta, mut­ta toisaal­ta vero­tus saat­taisi olla kevyempää.
    — enem­män mata­lastik­oulutet­tua työvoimaa jon­ka työl­lisyys­näkymät ovat heikot
    — aivovuo­to tapah­tu­isi jo ennen koulu­tus­ta, kun ulko­maiset yliopis­tot kil­pail­i­si­vat tas­apäisem­min parhaista opiske­li­joista. Aivovuodon määrä toden­näköis­es­ti jopa kas­vaisi nykyis­es­tä (kos­ka lähti­jät oli­si­vat nuorem­pia ilman siteitä Suomeen), mut­ta toki yksit­täiseen lähti­jään investoitu julk­istalouden rahamäärä olisi matalampi.

    Molem­mis­sa malleis­sa on hyvät ja huonot puolen­sa, eikä ole mitenkään itses­tään­selvää kumpi malli on kansan­taloudel­lis­es­ti parem­pi. Itse ehkä kuitenkin kallis­tu­isin mak­sut­toman koulu­tuk­sen puolelle, sil­lä pidän korkeaa koulu­tus­ta­soa itseis­ar­vois­es­ti hyvänä asiana demokraat­tises­sa val­tios­sa — ja varsinkin siis niiden human­is­tialo­jen kohdal­la, joiden koulu­tus­määrät lask­i­si­vat varmim­min jos koulu­tuk­ses­ta pitäisi mak­saa. Tokin näin itse mak­sut­tomas­ta koulu­tuk­ses­ta naut­ti­neena olisi henkilöko­htaisen palkkake­hi­tyk­sen (ja veror­a­situk­sen) kannal­ta hyvä, jos tästä eteen­päin nuorien tulokkaiden tuloa työ­markki­noille jar­rutet­taisi­in lukukausimaksuilla…

    Noin kom­pro­miss­inä voisi esit­tää lukukausi­mak­sua n:nnen vuo­den opiske­li­joille kan­nus­ti­me­na määräa­jas­sa valmis­tu­miseen. Eli lisäaikaa opin­noille saisi määrät­tömästi, mut­ta viiden­nen opiskelu­vuo­den jäl­keen jokaises­ta lisälukukaud­es­ta jou­tu­isi mak­samaan pari ton­nia “hallinnol­lista mak­sua” yliopis­tolle. Omakin 9 vuo­den opiskelu­ru­pea­ma olisi luul­tavasti lop­punut nopeam­min, jos diplomi­työn tekemisel­lä olisi ollut rahalli­nen kannustin.

  44. Tim­oT:
    Amerikas­sa luku­vu­osi­mak­suil­la saa pait­si opetuk­sen, myös asumisen ja ilmeis­es­ti myös ruuan kam­puk­sel­la. Vähä­varaiset lah­jakkaat opiske­li­jat saa­vat vielä näi­hinkin stipen­de­jä. Ei opiskelu Suomes­sa ole juuri sen halvempaa… 

    Asumises­sa kam­puk­sel­la on muitakin hyviä puo­lia kuin hin­ta. Huip­puyliopis­tot kykenevät yhdis­tämään opiskelun, asumisen ja sosi­aalisen elämän. Suomes­sa tuo­hon pystyy vain MPKK. Aal­to on oikeal­la tiel­lä, mut­ta kokon­aisu­u­den kokoami­nen kestää vielä vuosia.

  45. Anony­mous:

    Josko saataisi­in vih­doin val­takun­nal­liset pärstäk­er­toimet­tomat kokeet.

    Yliopis­ton pääsykokeet.

  46. Tim­oT:
    Amerikas­sa luku­vu­osi­mak­suil­la saa pait­si opetuk­sen, myös asumisen ja ilmeis­es­ti myös ruuan kam­puk­sel­la. Vähä­varaiset lah­jakkaat opiske­li­jat saa­vat vielä näi­hinkin stipen­de­jä. Ei opiskelu Suomes­sa ole juuri sen halvem­paa kuin siel­läkään, vaik­ka tääl­lä ei lukukausi­mak­su­ja per­itäkään. Opin­to­tu­ki on Suomes­sa paljon laa­jem­pi, mikä mah­dol­lis­taa opiskelun laa­jem­malle osalle ikälu­okas­ta. Amerikas­sa voivat opiskel­la vain huip­pu­lah­jakkaat ja toisaal­ta riit­tävästi mas­sia omistavat.

    Mei­dän sis­arus­parves­sa on neljä lasta.

    Van­hempamme ovat demare­i­ta, kumpikaan ei ole suorit­tanut edes ammat­tik­oulua tai lukiota.

    Koh­ta meil­lä jokaisel­la on ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to ja kaik­ki olemme maistereita.

    Eipä olisi onnis­tunut täl­läi­nen jenkeis­sä vaan olisimme neljä punaniskaa kerjuulla.

    Sepä se Kokoomuk­sen toive onkin.

    Ettei täl­läiset per­sauk­isten lapset pää­sisi samaan pöytään.

  47. Suurin ongel­ma tulee huipuista. Jos opin­noista joutuu maks­maan niin mik­si pitäisi opiskel­la jos­sain peräkylän yliopis­tossa esim Helsin­gin yliopistossa ?

    Samal­la rahal­la voi opiskel­la MIT, OXfordis­sa etec oike­as­sa tiedeyliopistossa

    Ja jo Virossa lukukausi­mak­sut ovat alem­påia ja elinkus­tan­nuk­set pienemmät

    Lukukausi­mak­su laukaisee aivoviennin

  48. Har­va hyvä­tu­loisen lap­si mak­saa koulu­tus­taan tai edes ottaa lainaa ellei nyt halua sijoit­taa riskitön­tä lainaa

    Isuk­ki maksaa

    Niin­pä lukukausi­mak­su on pien­i­t­u­lois­t­en lisävero

  49. Suomen kaltaises­sa pienessä maas­sa ei ole varaa jät­tää lah­jakkai­ta nuo­ria koulut­ta­mat­ta sik­si, että heil­lä ei ole varaa lukukausi­mak­sui­hin eikä uskallus­ta ottaa niihin isoa lainaa.

    Tulen itse per­heestä, jos­sa van­hem­mil­la ei olisi ollut mitään mah­dol­lisuuk­sia mak­saa las­ten lukukausi­mak­su­ja. Jos siihen aikaan olisi ollut (jotain muodol­lista sum­maa suurem­mat) mak­sut, en olisi ikinä uskaltanut lähteä TKK:lle opiskele­maan teknil­listä fysi­ikkaa, kos­ka ei ollut täysin selvää, mil­laiseen työ­paikkaan sieltä valmis­tuneet pää­sevät. Kos­ka mak­su­ja ei ollut, uskallisin lähteä. Pääsin TKK:lle sinä vuon­na pis­teiltään 20 parhaan joukos­sa. Valmis­tu­in 5 vuodessa oival­lis­es­ti. Vaik­ka minus­ta ei mitään suur­mi­estä tul­lutkaan, niin ei minus­ta silti ole järkevää jät­tää tämän tason opiske­li­joi­ta kouluttamatta.

  50. Amerik­ka on iso maa, oikeas­t­aan man­ner. Siel­lä on mon­en mon­ta yliopis­toa, on yksi­ty­isiä, kuten Har­vard, ja sit­ten julk­isia, kuten Ohio State. 

    Har­vardin lukukausi­mak­su on kym­meniä­tuhan­sia, mut­ta se myön­tää myös stipen­de­jä lah­jakkaille, joille opiskelu onkin mak­su­ton­ta, kos­ka stipen­di kat­taa kaiken tai osan. Har­vard- Avustukset

    Korkeak­oulut ja tutkin­not ovat eri­laisia Suomes­sakin. Voi toki tehdä laskelmia hyödy­istä, mut­ta maail­ma on muut­tunut. Vielä 1980-luvul­la pääsi hel­posti töi­hin ja tämä näkyy kai vieläkin tuot­to­laskelmis­sa. On vähän vaikea uskoa, että luokanopet­ta­jan tutkin­non tuot­to olisi 400 000 enem­män kuin vaikka­pa lähihoitajan.

  51. Koulu­tus investointi­na, joka mak­saa itsen­sä takaisin, on yksi tapa ajatel­la lukukausi­mak­su­jen hyväksyt­tävyyt­tä ja perustel­la, ettei lukukausi­mak­suil­la olisi vaiku­tus­ta luokkakiertoon. 

    Toinen näkökul­ma on se, että rikkaan tai edes hyvä­tu­loisen per­heen las­ten lukukausi­mak­sut mak­saisi­vat mon­es­sa tapauk­ses­sa hei­dän van­hempansa. Köy­hän per­heen nuori jou­tu­isi otta­maan velkaa. Eli kyn­nys luokkakier­toon nousisi.

    Kol­mas näkökul­ma: lukukausi­mak­sut huonon­taisi­vat suo­ma­lais­ten yliopis­to­jen kil­pailukykyä suo­ma­lais­ten nuorten koulut­ta­ji­na. Suurem­pi osa ikälu­okas­ta lähtisi samantien ulko­maille, ja vain pieni osa palaisi takaisin (par­i­u­tu­mi­nen opiskelu­aikana, tot­tumi­nen uusi­in olo­suhteisi­in, useim­miten tapauk­ses­sa parem­pi palkkata­so koulute­tu­ille). Lukukausi­mak­sut siis pahen­taisi­vat Suomen aivovuotoa.

  52. Kepa:
    Suomen kaltaises­sa pienessä maas­sa ei ole varaa jät­tää lah­jakkai­ta nuo­ria koulut­ta­mat­ta sik­si, että heil­lä ei ole varaa lukukausi­mak­sui­hin eikä uskallus­ta ottaa niihin isoa lainaa…

    Niis­sä mais­sa, jois­sa on lukukausi­mak­sut, on myös toimi­vat stipendi­jär­jestelmän. Stipendi­jär­jestelmien lisäk­si on yleen­sä joitakin väyliä, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat täysin ilmaisen opiskelun. Eli lah­jakku­udet eivät mene hukkaan. Hei­dät ehkä kanavoidaan yhteiskun­nan tarpeen, ei niinkään yksilön tarpeen mukaan. 

    Sen sijaan kan­nat­taisi miet­tiä, mik­si maail­man paras­ta ope­tus­ta tar­joa­vat opinahjot ovat kaik­ki mak­sullisia. Mis­sähän kohtaa lis­taa tule­vat ensim­mäiset “ilmaiset”?

  53. Soin­in­vaara: “Jos maas­sa on hal­li­tus, joka kat­soo, ettei Suomes­sa tarvi­ta hyviä yliopis­to­ja, hal­li­tus voi leika­ta yliopis­to­jen rahoi­tus­ta yhtä paljon kuin lukukausi­mak­sut tuottavat.”

    Muu­tos saat­taisi siitäkin huoli­mat­ta olla hyvä, sil­lä täysin mak­su­ton koulu­tus on tulon­si­ir­to keskimäärin hyvin toimeen­tule­valle ihmisryhmälle.

    Lie­nee muutenkin järkevää tarkastel­la erik­seen sitä, kuin­ka suuri yliopis­to­jen rahoi­tus tulisi yhteen­sä olla, ja sitä, pitäisikö rahoituk­sen olla kokon­aan bud­jet­ti­ra­hoi­tus­ta vai vain osak­si bud­jet­tia ja osak­si lukukausimaksuja.

  54. Kalle: Niis­sä mais­sa, jois­sa on lukukausi­mak­sut, on myös toimi­vat stipendi­jär­jestelmän. Stipendi­jär­jestelmien lisäk­si on yleen­sä joitakin väyliä, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat täysin ilmaisen opiskelun. Eli lah­jakku­udet eivät mene hukkaan. Hei­dät ehkä kanavoidaan yhteiskun­nan tarpeen, ei niinkään yksilön tarpeen mukaan.
    Sen sijaan kan­nat­taisi miet­tiä, mik­si maail­man paras­ta ope­tus­ta tar­joa­vat opinahjot ovat kaik­ki mak­sullisia. Mis­sähän kohtaa lis­taa tule­vat ensim­mäiset “ilmaiset”?

    Stipen­dit ovat vain oman­tun­non tyyn­nyt­te­lyä. Län­si­mais­sa korkeak­oulun käy noin 20–25 % , joten ei korkeak­oulu ole pelkästään lah­jakkai­ta vaan val­taosa opiske­li­joista on taviksia, ehkä hie­man keskiar­voa parem­pia, mut­ta joka tapauk­ses­sa luokitel­laan taviksiksi

    Stipen­dei­hin perus­tu­va sys­tee­mi tarkoit­taa, että parem­pi­en piirien keskinker­taiset ja huonotkin voivat opiskel­la korkeak­oulu­tutkin­non, mut­ta köy­hien lap­sista vain 1–2 %

    Ja use­asti sys­tee­mi on kor­rup­toitunut ja stipen­de­jä jae­taan hyvä­tu­lois­t­en lapsille

  55. Liian van­ha: Län­si­mais­sa korkeak­oulun käy noin 20–25 % ,

    Puhu vain omas­ta ikälu­okas­tasi. Euroopas­sa 55+ vuo­ti­aista noin 20% on saanut korkeak­oulu­tuk­sen, nuorem­mat ovat reilusti parem­min koulutettuja

    Suomes­sa korkeak­oulun käy noin 40…45% ikäluokasta.

    http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Tertiary_education_statistics#Graduates

    “An arti­cle on edu­ca­tion­al attain­ment sta­tis­tics pro­vides infor­ma­tion on the pro­por­tion of the pop­u­la­tion hav­ing com­plet­ed var­i­ous lev­els of edu­ca­tion. For ter­tiary edu­ca­tion the share was 31.7 % among peo­ple aged 25–54 and 19.5 % among peo­ple aged 55–74. The Europe 2020 strat­e­gy sets a num­ber of head­line tar­gets, includ­ing one for ter­tiary edu­ca­tion, name­ly that by the year 2020 the pro­por­tion of 30–34 year-olds with ter­tiary edu­ca­tion­al attain­ment should be at least 40 %; in 2014, the share was 37.9 %. ”

  56. Julk­ishallinto näyt­tää selvästi “dump­paa­van” aka­teemisen tutkin­non suorit­tanei­den palkko­ja. Saman­lais­es­ta työstä saa yksi­tyis­sek­to­ril­la läh­es kaksinker­taisen palkan. Esimerkik­si pro­jek­tipääl­likön työ on tällainen.

    Tou­vot­tavasti tule­vaisu­udessa koulu­tus kan­nat­taa. Roboti­ikan ja automati­ikan kehi­tys voi johtaa siihen, ettei se enää olekkaan yleis­es­ti niin kan­nat­tavaa, kos­ka harvem­mille on tar­jol­la korkeam­paa osaamista vaa­ti­vaa työtä.

  57. Jor­ma Nordlin: Julk­ishallinto näyt­tää selvästi “dump­paa­van” aka­teemisen tutkin­non suorit­tanei­den palkko­ja. Saman­lais­es­ta työstä saa yksi­tyis­sek­to­ril­la läh­es kaksinker­taisen palkan. Esimerkik­si pro­jek­tipääl­likön työ on tällainen.

    En usko sekun­ti­akaan, että julk­ishallinnos­sa pro­jek­tipääl­likön hom­ma on läh­eskään niin hiostavaa kuin yksi­tyisel­lä sektorilla.

  58. Sylt­ty: En usko sekun­ti­akaan, että julk­ishallinnos­sa pro­jek­tipääl­likön hom­ma on läh­eskään niin hiostavaa kuin yksi­tyisel­lä sektorilla.

    No, yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la yleen­sä kaikil­la osa­puo­lil­la on edes jonkin­lainen tah­toti­la pro­jek­tin lop­pu­un­saat­tamisek­si jok­seenkin onnistuneeksi,

    Julkeal­la sek­to­ril­la pro­jek­tit ovat taas yleis­es­ti kaikkien mielestä vähin­täänkin jonki­laisia lep­poisaa työryt­miä häir­it­se­viä kiu­sankap­palei­ta — ellei sit­ten val­lan “saavutet­tu­ja etu­ja” uhkaavia häirikköjä.

    Tässä sopas­sa pahim­pana luu­na ei ole pro­jek­ti­ti­imin halut­to­muus vaan nk. pro­jetin omis­ta­jien totaa­li­nen välin­pitämät­tömyys yhdis­tet­tynä pro­jek­tipääl­likök­si ajau­tuneen rep­panan olema­ton val­ta tiimin jäseni­in näh­den. Näin­pä ei ole mitenkään harv­inaista, että pro­jek­ti­ti­im­iläi­nen voi hais­tat­taa vatut pro­jek­tipääl­liköl­lä — ja pro­jek­tin omis­ta­ja ja johto­ryh­mä vain kohaut­tel­e­vat hartioita.

    Tietysti tässä mielessä — eli siinä, ettei pro­jek­tien ole edes tarkoi­tus onnis­tua — julkean sek­torin pro­jek­tipääl­likkyys on toki kevyem­pää. Valitet­tavasti vain aina sat­tuu niin, että tehtävään ajau­tuu pöljiä yksilöitä, jot­ka kuvit­tel­e­vat, että hom­mat pitäisi oikeasti hoitaa eikä vain leikkiä viran­hoitoa — ja siinä vai­heessa alkaa olema­ton tuki, surkeat resurssit ja kökkömäi­nen palk­ka ihan oikeasti hatuttamaan.

  59. ^ …hit­to mitä tek­stiä, luaser­akne­teet hoip­pu­vat miten sat­tuu… lisää GT:ia koneeseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.