Hurraa! Robotit vievät työmme

Kuvitelka­amme, että suo­ma­lainen yhteiskun­tati­eteil­i­jä – kut­sukaamme hän­tä vaik­ka Väinök­si – olisi viime vuo­sisadan alus­sa saanut tietää nyky-Suomes­ta yhden asian: työn tuot­tavu­us on viisi­tois­tak­er­tais­tunut. Miten hän olisi varas­sa kuvitel­lut mei­dän elävän tietäen, että viikon työt tehdään kolmes­sa tunnissa?

Luulisi Väinön kuvitelleen mei­dän elävän kiireetön­tä ja yltäkyl­läistä elämää kuin vapaat kreikkalaiset, joiden elämä oli vauras­ta ja huo­le­ton­ta, kos­ka orjat tekivät työt. Ei kuitenkaan olisi orjia eikä köy­hiä, vaan koneet. Tuskin hän olisi kuvitel­lut, että taloudel­liset huo­let ovat yleisiä ja että kiire ja stres­si pilaa­vat mon­en elämän. 

Jouti­laisu­ut­ta ennus­taes­saan Väinö ei olisi ollut yksin. Lor­di Keynes osasi aikanaan ennus­taa tuot­tavu­u­den kasvun. Hän kuvit­teli, että nyky­ih­mi­nen tek­isi töitä vain kolme tun­tia päivässä, kos­ka se riit­täisi kaiken tarpeel­lisen tuottamiseen. 

Toisaal­ta Väinö olisi voin­ut pää­tyä täysin päin­vas­taiseen käsi­tyk­seen, jos hän olisi kuun­nel­lut lud­di­it­te­ja, koneen­särk­i­jöitä. Väinön aikana väestön val­taosa sai elan­ton­sa maanvil­je­lyk­ses­tä, mut­ta tuot­tavu­u­den 15-ker­tais­tut­tua maat­aloudessa riit­täisi töitä enää viidelle pros­en­tille väestöstä. Lop­pu väestöstä olisi lähin­nä tila­ton­ta ryysyköy­hälistöä, joka kiertäisi ker­ju­ul­la kar­tanos­ta toiseen. Maat­aloustyö väheni tätäkin nopeam­min, mut­ta se ei tuot­tanut kur­ju­ut­ta vaan vaurautta. 

Talouden eri vai­heis­sa Väinön ja Key­nesin opti­mis­mi ja lud­di­it­tien pes­simis­mi ovat vuorotelleet. Opti­mis­mi oli voitol­la 1980-luvul­la, kun kehi­tys meni kaikkien kannal­ta hyvään suun­taan. Sit­tem­min keskilu­okan kui­h­tu­mi­nen on painanut vaakaa vah­vasti lud­di­it­tien suuntaan. 

= = = =

Ei juuri kuule val­i­tuk­sia siitä, että automaat­tiset pesukoneet, pölyn­imu­rit ja astian­pe­sukoneet ovat vie­neet koti­työt. Kodinkoneet ovat lisän­neet vapaa-aikaa. 

Robot­tien kor­vates­sa palkkatyötä ne vievät aina työ­paikan joltain.  Yhteen­las­ket­tuna ne helpot­ta­vat elämää, mut­ta joillekin se merk­it­see uhkaa toimeen­tu­lolle ja sitä, että on etsit­tävä uusi työ­paik­ka tai joskus jopa uusi ammat­ti. Sik­si lud­di­it­tien maalaa­ma uhkaku­va on läs­nä digitalisaatiossa. 

= = = =

Kohua herät­tänei­den ennustei­den mukaan dig­i­tal­isaa­tio uhkaa lähivu­osikym­meninä jopa puol­ta nyky­i­sistä työ­paikoista. Tämä on aika vaa­ti­ma­ton­ta siihen näh­den, että Väinön ajan töistä on hävin­nyt ainakin yli 90 %.

Vuon­na 1920 70 pros­ent­tia suo­ma­lai­sista sai elan­ton­sa maat­aloud­es­ta, nyt maanvil­jeli­jöitä on noin kolme pros­ent­tia.  Vielä 1950-luvul­la Suomen met­sis­sä rämpi joka talvi liki 300 000 met­suria puunko­r­ju­us­sa. Nyt pää­toimisia met­sure­i­ta on noin 4 000. 

Aika har­va ihan­noi vaa­ti­ma­ton­ta mut­ta raskas­ta elämään pien­tiloil­la. Maal­ta­paon hur­jimp­ina vuosi­na ahdis­tus kuitenkin oli suuri. Vuon­na 1970 SMP sai 18 paikkaa eduskuntaan. 

 Pien­tilo­jen köy­hyy­destä nousti­in taloudel­lis­es­ti parem­pi­in oloi­hin teol­lisu­u­teen ja palvelui­hin. Näin ei enää ole tai ei siihen ainakaan voi­da luottaa. 

Moni hyvä­palkkainen ammat­ti­lainen pelkää aiheel­lis­es­ti oman ase­mansa heikkenevän. Se aiheut­taa vähän saman­laisia poli­it­tisia reak­tioi­ta kuin maal­ta­pako 1960-luvulla. 

Ihmis­ten väli­nen eri­ar­voisu­us pyrkii kas­va­maan, kun tuotan­nos­sa valmis­tamiseen tarvit­ta­van työn merk­i­tys vähe­nee ja tuot­tei­den suun­nit­telun merk­i­tys lisään­tyy. Myös valmis­tavas­sa työssä toiset ovat parem­pia kuin toiset, mut­ta kaik­ki saa­vat aikaan jotain. Uuden luomises­sa yksilöi­den väliset erot ovat val­tavia. Suurin osa ei saisi aikaan mitään myyn­tikelpoista. Ammat­ti­jalka­pal­loil­i­joiden tulon­jako ker­too, mitä on odotet­tavis­sa, kun avain­osaa­jat oppi­vat hin­noit­tele­maan osaamisen­sa. 

 Key­nesin ennuste työa­jan lyhen­tymis­es­tä tuot­tavu­u­den noustes­sa meni aivan met­sään, kos­ka hän ei osan­nut ennus­taa uusia ihmeel­lisiä tuot­tei­ta. Sik­si hän luuli kaiken tarpeel­lisen valmis­tu­van niin vähäl­lä työllä. 

Mut­ta siihen toinenkin syy, että vapaa-aika on lisään­tynyt niin vähän. 

Jos ihmiset osaisi­vat tehdä ris­ti­in tois­t­en­sa työtä, tuot­tavu­u­den kasvus­ta huo­mat­tavasti suurem­pi osa olisi toden­näköis­es­ti ulos­mi­tat­tu vapaa-aikana. Aivokirur­gi ei voi lyhen­tää työaikaansa, kun varas­to­työn automaiti­soin­ti vie työt tuhan­sil­ta varas­to­työn­tek­i­jöiltä. Varas­to­työn­tek­i­jöille on kehitet­tävä uut­ta työtä sen sijaan, että yleistä vapaa-aikaa lisät­täisi­in. Työ­markki­noiden tas­apain­oa ei saavute­ta ilman kasvua ja uuden työn luomista automa­ti­soidun tilalle.

= = =

On kai pakko myön­tää, että ihmis­ten elämä ei ole niin auvoista kuin Väinö olisi kuvitel­lut saat­u­aan tietää tuot­tavu­u­den 15-ker­tais­tu­mis­es­ta. Kum­mas­sa on vika, Väinön kuvitelmis­sa vai todel­lisu­udessa? Ihmiskun­ta on haaveil­lut pitkään palu­us­ta parati­isi­in, jos­sa elet­tään ylel­listä elämää työtä tekemät­tä. Miten siis siitäkin voidaan saa­da aikaan ongel­ma, että robot­it tekevät mei­dän työmme?

Talousjär­jestelmämme on men­estynyt yli odotusten taloudel­lis­ten resurssien ja uusien ihmeel­lis­ten tuot­tei­den syn­nyt­tämisessä, mut­ta aika huonos­ti vau­rau­den muut­tamises­sa inhimil­lisek­si onneksi. 

Markki­na­t­alouden pitäisi olla ren­ki ja kansalais­ten yhteisen tah­don, poli­ti­ikan, sen isäntä. 

Talousjär­jestelmä odot­taa uud­is­tus­ta, joka olisi merk­i­tyk­seltään vähin­tään samaa luokkaa kuin oli hyv­in­voin­ti­val­tioiden luomi­nen toisen maail­man­so­dan jälkeen.

= = =

Artikke­lit on julka­istu Suomen Kuvalehdessä.