Voisivatko talojen julkisivut olla taas taideteoksia?

Pra­has­sa kan­nat­taa hakeu­tua van­han kaupun­gin ulkop­uolelle, kos­ka myös muu osa kaupungista on mie­lenki­in­toinen. Min­u­un veto­si­vat talon toinen tois­taan kau­ni­im­mat julk­i­sivut. Ne oli­vat kuin taide­teok­sia ja sel­l­aise­na arkkite­hti ne var­maan myös aikanaan näki.

Mik­si näitä ei tehdä enää – siis tehdä ainakaan Suomes­sa? Jos­sakin tör­mäsin sel­l­iseenkin mielip­i­teeseen, ettei arkkite­htu­urin tarkoituk­sen a ole tavoitel­la kauneut­ta. Tämän käsi­tyk­sen halu­aisin alis­taa kansanäänestyk­seen. Minus­ta on paljon mukavampi elää kau­ni­is­sa kuin rumas­sa ympäristössä, olkoon se ruma kuin­ka trendikästä tahansa.

Minä hyväksy­isin täysin sen, että nyk­yarkkite­hdit kopi­oisi­vat van­haa, jos eivät osaa tehdä itse parem­paa. Tähän on san­ot­tu, että van­han klas­sisen julk­i­sivun lait­ta­mi­nen mod­erni­in taloon olisi feikkiä, kos­ka julk­i­sivun koris­teet oli­si­vat päälle liimat­tu­ja. Päälle liimat­tu­ja nämäkin ovat. Vähän raa­put­ta­mal­la julk­i­sivun alta pal­jas­tu­isi tym­peä tiiliseinä.

Ruu­tukaa­va on kiitet­tävän tiheä.

Arkkite­htikun­ta, tai ainakin suuri osa sitä, vas­tusti aikanaan raivoisas­ti, kun Kämpin taloon Etelä-Espal­la laitet­ti­in mod­ernin talon eteen van­ha julk­i­sivu. Kansa oli kyl­lä eri mieltä ja niin olen minäkin. Kuvitelkaa, miltä koko Espa näyt­täisi, jos siihen paikkaan olisi laitet­tu tuon ajan tyylisu­un­tauk­sia vas­taa­va betonilaatikko.

Näitä on lop­ut­tomi­in, eikä väli­in ole raken­net­tu mitään poikkeavaa.

Mut­ta tietysti. Kyl­lä myös mod­erni julk­i­sivu voi olla taide­teos. Har­voin kuitenkaan on.

Liiken­nemerk­it kehit­tyvät ajan mukana.

 

Kat­so myös Arkkite­htu­urikap­ina

87 vastausta artikkeliin “Voisivatko talojen julkisivut olla taas taideteoksia?”

  1. Kiv­i­talon suht ump­inainen julk­i­sivu on kau­nis, mut­ta asukkaat tykkäävät parvekkeesta.

    Parvekkei­den täplit­tämä ulko­sivu on rumem­pi, mut­ta koke­muk­ses­ta voin sanoa että lasitet­tu parveke vilkkaasti liiken­nöi­dyn kadun suun­taan lisäsi asum­is­mukavu­ut­ta merkittävästi.

    Sinäl­lään olen samaa mieltä että luulisi että ele­ment­tite­htaalle on aika sama minkälaiseen muot­ti­in ulko­seiniä tekevät. Esim omas­sa ker­rostalos­sa kaik­ki ulko­seinät ovat “vino­ja”, eli asun­nois­sa puo­let huoneen kul­mista ei ole suo­ria. Maal­likkona kuvit­telisin että täl­läi­nen on vaikeam­paa kuin nätin ulko­seinän tekeminen.

  2. Tämän lisäk­si tulisi huo­ma­ta miten lasitor­nit tuhoa­vat New Yorkin kaupunkiku­vaa. Tämä sik­si, että Helsinki­in puuhataan näitä tor­ni­talo­ja. New Yorkil­la jos jol­lain on oma per­soona, mut­ta nämä lasitor­nit ovat per­soonat­to­mia jos mitkä. Van­ha his­to­ria pure­taan, juuri tuol­laisia rikkaan julk­i­sivun omaavia talo­ja, ja tilalle raken­netaan lasisia kylmiä kul­mikkai­ta torneja. 

    Kämp tek­isi palveluk­sen kaupungille ja itselleen, jos palaut­taisi kokon­aan van­han julk­i­sivun sen mus­tan laatikon tilalle. Koko hotellin arvo nousisi taas lisää. 

    Berli­inis­sä on ker­rostaloarkkite­htu­uri­in palan­nut uusklas­sis­mi ja näyt­tää hyvältä. Jos nyk­yarkkite­hti ottaisi asi­ak­seen kau­ni­in ja kiin­nos­ta­van julk­i­sivun tekemisen, niin var­masti pär­jäisi ilman his­to­ri­an suo­raa lainaamista, mut­ta kuka olisi ensimmäinen?

  3. Itse ele­ment­tite­htaal­la työsken­nelleenä tiedän, että tyl­sään ele­ment­tilevyyn on help­po tehdä koris­teku­vioi­ta. Suo­ma­lainen arkkite­htu­uri yrit­tää yhäkin yhdis­tää välimerel­listä valkoisek­si kalkit­tua sokke­li­ton­ta lat­takat­to­tyyliä neu­vos­tom­a­lliseen, mis­sä kukaan ja mikään ei saanut erot­tua naapuristaan

  4. Toisaal­ta van­hakin pystyy ole­maan tyl­sää. Wien, joka muutenkin on henkises­ti juut­tunut Sissin kuole­man het­keen, koos­t­uu tuhan­sista saman aikakau­den taloista. Katu toisen­sa jäl­keen kolmik­er­roksisia 1920-luvun tiilikasarmeja.

  5. Samaa mieltä!

    Lisäisin kuitenkin, että varsi­naisia “taide­teok­sia” ei edes tarvi­ta, vaan riit­tää että ei tehdä rumia laatikoi­ta. Esim. Olympiakylän simp­peli arkkite­htu­uri on sinäl­lään aivan loistavaa.

  6. “Kiv­i­talon suht ump­inainen julk­i­sivu on kau­nis, mut­ta asukkaat tykkäävät parvekkeesta.
    Parvekkei­den täplit­tämä ulko­sivu on rumem­pi, mut­ta koke­muk­ses­ta voin sanoa että lasitet­tu parveke vilkkaasti liiken­nöi­dyn kadun suun­taan lisäsi asum­is­mukavu­ut­ta merkittävästi.”

    Ei. Parvekkei­ta ei pitäisi juuri mil­loinkaan suun­na­ta kadun puolelle vaan pihan puolelle. Ainakin minä olen tässä asi­as­sa dog­maat­ti­nen: katu­julk­i­sivul­la vain ikkunoi­ta, katu­ta­sos­sa myös näyteikkunoi­ta ja ovia, pihan puolel­la sit­ten vaik­ka koko seinän lev­ey­deltä lasiparvekkeita.

  7. Taide­teok­sia? No, tykkäähän jotkut Kiinas­sa valmis­te­tu­ista muo­vi­sista käkikel­lois­takin, joten…

    Kuitenkin häm­mästyt­tää, että nois­sa julk­i­sivuis­sa nähdään jotain suur­ta luovu­ut­ta ja taiteel­lista näke­mys­tä — todel­lisu­udessa kun taisi olla niin, että “arkkite­hdit” (muodolli­nen koulu­tus taisi olla harv­inaista) käyt­tivät vakio piir­rus­tuk­sia suun­nitelmien poh­jana ja julk­i­sivu tuli vähän sen perus­teel­la mitä oli kip­siko­ris­tete­htaan viimeisim­mässä kat­a­l­o­gis­sa (ja/tai mitä varas­tos­ta sat­tui löytymään…)

    Ehkä Tsekeis­sä olisi kan­nat­tanut enne­min vierail­la tääl­lä?

  8. Auto­jen osalta tur­val­lisu­us­määräyk­set selit­tävät mik­si nykyään ei voi­da tehdä 1930- tai 1950-luvun mallisia auto­ja, mut­ta mikä onkaan tekosyy talo­jen kohdal­la? Ja toisaal­ta, mik­si sitä tiivistä ruu­tukaavaa ei saa­da aikaisek­si edes uusille asuinalueille. Tai kun sitä peri­aat­teessa tehdään, lop­putu­los on niin kuin Itämerenkadul­la, jos­sa yksi monot­o­ni­nen seinä jatkuu niin pitkän matkan, että Liisankadul­la siihen mah­tui 3 eri­laisel­la julk­i­sivul­la ole­vaa taloa.

  9. Latis­tavaa ja tyl­sää betoni­bru­tal­is­mia voisi tehokkaasti pehmen­tää ja inhimil­listää tasokkail­la muraaleil­la ja muul­la katu­taiteel­la. Nykyisel­lään­hän tätä ei Helsingistä juuri löy­dy, mikä on sääli kun otol­lista seinäpin­ta-alaa riittäisi.

    Mer­i­haas­ta voitaisi­in vaik­ka aloittaa. 

    Paras vai­h­toe­hto tietysti olisi jos ihmis­ten esteet­tiset miel­tymyk­set (luon­nolle tyyp­illi­nen kaare­vu­us, kul­tainen leikkaus, log­a­r­it­mi­nen spi­raali, frak­taal­isu­us) otat­teisi­in huomioon jo piirustuspöydällä.

  10. Ris­to Ranta:
    Toisaal­ta van­hakin pystyy ole­maan tyl­sää. Wien, joka muutenkin on henkises­ti juut­tunut Sissin kuole­man het­keen, koos­t­uu tuhan­sista saman aikakau­den taloista. Katu toisen­sa jäl­keen kolmik­er­roksisia 1920-luvun tiilikasarmeja. 

    Mis­sä Wienis­sä olet käynyt?

  11. Ris­to Ranta: Itse ele­ment­tite­htaal­la työsken­nelleenä tiedän, että tyl­sään ele­ment­tilevyyn on help­po tehdä koristekuvioita. 

    Tästä on vielä aika pitkä mat­ka Soin­in­vaaran peräänku­u­lut­ta­maan taide­teok­seen. Arkkite­hdil­la pitäisi olla osaamista ja yhteys ele­ment­tien valmis­tamiseen, ja raken­nut­ta­jal­la tah­toa. Mus­ta tun­tuu, että näi­den klas­sis­ten som­mitelmien ope­tus ja käytän­nön rak­en­t­a­mi­nen on ollut nyt niin kauan pois­sa, että sys­tee­mi ei enää pysty niitä tuot­ta­maan. Ainakaan oikeasti taidokkaasti som­mitel­tu­ja. Aina­han voidaan toki opetel­la uudelleen, ei tuo sen kum­mem­paa raket­ti­tiedet­tä ole.

    Asi­aan liit­tyy tietysti suo­raan val­lal­la ole­va käsi­tys kaupunkisu­un­nit­telun ihanteista: pitäisikö raken­nuk­sen sopia naa­purei­den tyyli­in vaiko eikö, ja tehdäänkö iso­ja julk­i­sivukokon­aisuuk­sia autos­ta kat­seltaviksi (50 km/h) vai kävellen kat­seltaviksi (5 km/h). Autos­ta käsin ei yksi­tyisko­htia paljon ehdi huomata.

    Kuvi­o­l­lisia ele­ment­te­jähän nykyään näkyy siel­lä tääl­lä, ja ne näyt­tävät siltä, että nyt ele­ment­ti­laatikon kyl­jessä on jotain kuviota.

  12. Uum, oliko tämä postaus tosi­aan Osmon kynästä vai onko per­sut hakkeroi­neet tilin. Nyt alkaa päätä särkemään. Niin se kai sit on, että jokainen mies on ennem­min tai myöhem­min pettymys. 

    Arkkite­htu­uri, tuo joka juntin pinjata.

  13. Minus­ta on paljon mukavampi elää kau­ni­is­sa kuin rumas­sa ympäristössä, olkoon se ruma kuin­ka trendikästä tahansa.

    Eiköhän suurin piirtein kaik­ista. Käsi­tys siitä, mikä on kau­nista ja mikä rumaa, kuitenkin vai­htelee jyrkästi. Jos kauneus olisi jonkin­lainen objek­ti­ivi­nen suure, kuten vaik­ka väri tai läm­pöti­la, niin tulisi olla mah­dol­lista sanoa esimerkik­si: “Kuvit­tele tämä talo muuten täs­mälleen saman­laisek­si kuin se on, mut­ta kau­ni­in ase­mes­ta rumak­si.” Täl­lainen käsky tun­tuu kuitenkin käsit­teel­lis­es­ti mahdottomalta.

    Ja betoni­bru­tal­is­mil­lakin on hyvin vankat kan­nat­ta­jansa, kuten val­takun­nan pääle­htikin rapor­toi näyt­tävästi viime jouluku­us­sa. Kun ollaan tilanteessa, jos­sa tuos­sa jutus­sa mainit­tu bru­tal­is­min ihail­i­joiden Face­book-ryh­mä on saanut noin 50 000 jäsen­tä ja siel­lä käy­dään jatku­vaa sisältörikas­ta keskustelua, ei voi­da sitä pait­si puhua mis­tään pienen piirin väsähtäneestä vitsistä.

    Ja muis­tute­taan nyt taas ker­ran, että mod­er­nia ele­ment­ti­rak­en­tamista ei toisen maail­man­so­dan jäl­keen kehitet­ty Neu­vos­toli­itossa vaan Ran­skas­sa. Tuos­sa esteet­tien ja nautiske­li­joiden toive­maas­sa, jos­sa kauneus ja ais­til­lisu­us on aina ollut harv­inais­laa­tuisel­la taval­la arvos­saan ja elämästä osa­taan ottaa kaik­ki ilo irti. Vai kuinka?

  14. “Jos­sakin tör­mäsin sel­l­iseenkin mielip­i­teeseen, ettei arkkite­htu­urin tarkoituk­sen a ole tavoitel­la kauneutta.”

    Tuo voi olla jopa lohdullista. Voi olla myöskin että todel­lisu­us ilmen­tää juurikin kauneuskäsi­tys­tä ja elämme käytän­nöl­lisyy­den ja siiv­ot­tavu­u­den tyran­ni­as­sa. Rajusti yksinker­tais­taen suo­ma­lainen katuku­va ja miljöö on mitä on kos­ka siivoo­jien palkkaami­nen on niin kallista. Hait­ta­puo­lia maas­sa, joka ei koskaan innos­tunut alus­maista ja orju­ud­es­ta. Katuku­va ja miljöö kuvas­taa myös mah­dol­lis­es­ti yri­tys­toimin­nan help­pout­ta tai han­kalu­ut­ta. Sekä suvait­se­vaisu­ut­ta. Basaar­it ei Suomes­sa kuki. Joku raja.

  15. Ei arkkite­hdit asuin­talo­ja suun­nit­tele, asuin­talot suun­nit­telee raken­nut­ta­jan ekon­o­misti, ja arkkite­hti vain piirtää ekon­o­mistin suun­nitelmien mukaan. Ja kun arkkite­hdin ei tarvitse suun­nitel­la, arkkite­hdin palkkiot ja suun­nit­telu­aikataulut asun­torak­en­tamis­es­ta on puris­tet­tu niin min­imi­in, että ei siinä olisi edesa aikaa tai rahaa suunnitella. 

    Vaik­ka arkkite­hdit tekevätkin tolkut­toman määrän ilmaista työtä parem­man raken­netun ympäristön puoles­ta, niin ihan kaik­keen ei arkkite­htikään veny. Julkisen rak­en­tamisen puolel­la arkkite­hdit saa­vat suun­nitel­la ja heile (meille) mak­se­taankin siitä (vaik­ka siel­läkin kun­tien ekon­o­mistit ovat säästämässä vääris­sä paikois­sa ja kus­tan­nuk­set kas­va­vat ja ympäristö heikke­nee), ja kyl­lähän julkisen rak­en­tamisen puolel­la suo­ma­lainen arkkite­htu­uri on todel­la korkeata­soista ja ainakin omas­ta mielestäni hyvän näköistä.

  16. Joo mik­si ei, mut­ta mik­si sen taiteen pitäisi sit­ten olla men­neisyy­destä, kuten tämän blo­givi­estin kuvis­sa esitellään?

    Euroop­palaiset kaupun­git ovat van­hen­tunei­ta, eikä his­to­ri­an vuok­si näi­den kehi­tyk­selle voi­da tehdä mitään. Joka paikas­sa on se “van­ha kaupun­ki”, joka on täysin hyödytön muuten kuin tur­istien juottolana.

  17. Blo­gin pitäjä ihailee Pra­haa, jos­sa kau­ni­ita katu­ja on lop­ut­tomi­in, eikä väli­in ole raken­net­tu mitään poikkeavaa. Jotain oppia tästä voisi ehkä ottaa Helsinginkin kaupunkisuunnitteluun.

    Vim­mainen täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen uhkaa Helsingis­sä monia van­ho­ja kaupungi­nosia, mis­sä asukkaatkin viihtyvät. Ei täl­laisia valmi­ik­si raken­net­tu­ja yht­enäisiä kokon­aisuuk­sia kan­na­ta ruve­ta pilaa­maan muu­ta­man sadan uuden asukkaan takia. Raken­netaan mielu­um­min uudet alueet sen ver­ran tiiviimmin.

  18. Sakari Kesti­nen:
    Ei. Parvekkei­ta ei pitäisi juuri mil­loinkaan suun­na­ta kadun puolelle vaan pihan puolelle. Ainakin minä olen tässä asi­as­sa dog­maat­ti­nen: katu­julk­i­sivul­la vain ikkunoi­ta, katu­ta­sos­sa myös näyteikkunoi­ta ja ovia, pihan puolel­la sit­ten vaik­ka koko seinän lev­ey­deltä lasiparvekkeita. 

    Esitin tääl­lä joskus, että katu­ti­lan laatu voitaisi­in pisteyt­tää katu­ta­sos­sa ole­vien hyvil­lä mielin sisäänkat­sot­tavien ikkunoiden ja sisäänkul­jet­tavis­sa ole­vien ovien osu­udel­la pin­nas­ta. Totaalise­na huip­puna aukiot ja torit (nämä eivät kuitenkaan itseis­ar­vois­es­ti miel­lyt­täviä mut­ta poten­ti­aalis­es­ti ikuisia ja ikimuis­toisia). Totaalise­na alakuoloko­htana trumpi­lainen muuri.

  19. Tila on kau­nista — Suomes­sa aurinko on kesäl­läkin melko mata­lal­la joten korkeat raken­nuk­set vievät val­on nopeasti pois. Tämän vuok­si puis­to ja tila on pohjoisen kaupun­gin tärkein ele­ment­ti, kos­ka se avaa kaupun­gin val­olle. Kau­ni­ista sein­istä ei ole pimeässä juurikaan iloa.

    Mut­ta, olen Osmon kanssa kuitenkin samaa mieltä, että julk­i­sivui­hin pitäisi panos­taa nyky­istä enem­män. Vält­tämät­tä ei tarvitse kopi­oi­da van­haa, mut­ta edes jotain yri­tys­tä pitäisi olla — esim. miet­tiä vaikka­pa vain väre­jä aluksi.

    Ilok­seni olen havain­nut, että mod­ernisoin­tien yhtey­dessä ollaan maalat­tu talo­ja hie­man pirteäm­mil­lä väreil­lä, esim. pastel­lisävyin. Vaik­ka talo on sama, se näyt­tää paljon mukavammalta.

  20. Tom­mi Uschanov: Eiköhän suurin piirtein kaik­ista. Käsi­tys siitä, mikä on kau­nista ja mikä rumaa, kuitenkin vai­htelee jyrkästi. 

    Käsi­tyk­set vai­htel­e­vat, mut­ta kuitenkin van­hoil­la alueil­la asun­to­jen hin­nat ovat korkeampia ja läh­es kaupungis­sa kuin kaupungis­sa tur­is­tit suun­taa­vat wan­haan kaupunki­in bru­taalien lähiöi­den sijaan.

    Ja sitä pait­si, kun tiede­tään että kauneuskäsi­tyk­set vai­htel­e­vat, eikö tästä luon­nol­lis­es­ti pitäisi seu­ra­ta vai­h­toe­hto­jen mon­i­naisu­us? Ihmiset pää­si­sivät muut­ta­maan ja asumaan oman näke­myk­sen­sä mukaan kau­ni­isi­in ympäristöi­hin. Raken­netaan vaan se ihana Pih­la­jamä­ki, mut­ta mis­sä on se uusi van­han Eiran oloinen kaupungi­nosa? Sitä ei tehty 1960-luvul­la eikä 1970-luvul­la joten var­maan sit­ten 1980-luvul­la. Ker­tokoon kuka tietää mihin se raken­net­ti­in, niin voin alkaa kat­sel­la sieltä asuntoja.

  21. max: “Jos­sakin tör­mäsin sel­l­aiseenkin mielip­i­teeseen, ettei arkkite­htu­urin tarkoituk­se­na ole tavoitel­la kauneutta.”

    Voisiko tämä liit­tyä siihen, että kauneut­ta tavoitel­laan raken­nus­taiteessa, mut­ta tavanomaises­sa arkkite­htu­uris­sa ei taiteelle ole sijaa; siinä ratko­taan vain käytän­nöl­lisiä ja loogisia ongelmia.

  22. Minä olen myös ihme­tel­lyt mik­si ain­oat kau­ni­it raken­nuk­set ovat vähin­tään sata vuot­ta vanhoja.

    Ilmeis­es­ti arkkite­htien paris­sa van­han kopi­oimista pide­tään jotenkin maut­tomana. Nykya­jan arkkite­hdin pitää tehdä nykya­jan tren­di­en mukaisia talo­ja vaik­ka ne oli­si­vatkin rumia. Tai sit­ten kyse on vain kulu­jen min­i­moimis­es­ta joka on aggres­si­ivisem­paa nykyään kuin joskus ennen­van­haan. Toisaal­ta, kuten tääl­lä joku kir­joit­ti, ei noiden ele­ment­tien hin­taa paljon nos­ta jos niihin jonkin­laisen koris­teku­vion väk­ertää ja ainakaan Helsingis­sä raken­nuk­sen myyn­ti­hin­nas­ta suurin osa ei mis­sään tapauk­ses­sa tule itse raken­nuk­ses­ta vaan maas­ta jon­ka pääl­lä se lepää.

    Kaikkien viimeisim­pänä raken­nusten julk­i­sivukat­e­go­ri­as­sa on isot main­ok­set seinil­lä. Main­on­ta vaikut­taa ihmis­ten mieli­in ja main­on­ta pitäisi yksinker­tais­es­ti kieltää sel­l­ai­sis­sa paikois­sa mis­sä ihmi­nen ei halutes­saan pysty siltä vält­tyä, kuten raken­nusten julkisivuissa.

  23. Mikko H: Tästä on vielä aika pitkä mat­ka Soin­in­vaaran peräänku­u­lut­ta­maan taideteokseen. 

    Minä en myöskään en luon­nehtisi “tiadetok­sik­si” kuvis­sa nkäviä julk­i­sivu­ja. Eivät vain ole akti­ivisen rumia, joka senkin on jo jotakin.

  24. Tukhi­ol­man Söderi­in raken­net­ti­in 1990-luvul­la 1930-luvun arkkite­htu­urin mukaisi­nen kaupungi­nosa ja ihan kival­ta näyttää.

    Helsingis­sä olisi voitu pistää vielä parem­mak­si: Rak­en­taa Töölöön­lahdelle keski­aikainen van­hakaupun­ki, kos­ka Suomes­sa ei ole enää sel­l­aista kun Turku paloi ja Viipuri jäi väärälle puolelle rajaa.

  25. Tom­mi Uschanov: Kun ollaan tilanteessa, jos­sa tuos­sa jutus­sa mainit­tu bru­tal­is­min ihail­i­joiden Face­book-ryh­mä on saanut noin 50 000 jäsen­tä ja siel­lä käy­dään jatku­vaa sisältörikas­ta keskustelua, ei voi­da sitä pait­si puhua mis­tään pienen piirin väsähtäneestä vitsistä.

    Parhaim­mil­laan bru­tal­is­mi todel­lakin on koe­tus­ta ympäristöstä etään­nytet­tynä abstrak­tin keskustelun aiheek­si ja/tai kah­teen ulot­tuvu­u­teen puh­taasti visuaalisek­si elämyk­sek­si kom­pres­soitu­na, ja sil­loinkin vain pien­inä annoksina.

    Bru­tal­is­mi on traagi­nen väärinymmär­rys siitä miten ihmi­nen kokee ympäristön­sä. Kanon­isoidut määritelmät kuten Archi­tec­ture is the mas­ter­ly, cor­rect and mag­nif­i­cent play of mass­es brought togeth­er in light.[Le Cor­busier] ovat todel­liseen tilakoke­muk­seen vähän samas­sa suh­teessa kuin humoraaliop­pi nykylääketieteeseen.

  26. Nass­er: Arkkite­htu­uri, tuo joka juntin pinjata.

    Aja­tusten kirkas­tamisek­si suosit­te­len luke­maan Pal­las­maa: The Eyes of the Skin.

    Aikoinaan tämän kir­jan lukem­i­nen (vaikken siitä vieläkään juuri mitään ymmär­rä) vahvisti käsi­tyk­seni siitä että oma intu­itioni nyk­yarkkite­htu­urin ja ‑kaupunkisu­un­nit­telun vier­aan­tu­mis­es­ta inhimil­lis­es­tä koke­muk­ses­ta ja ais­ti­maail­mas­ta oli sit­tenkin oikea.

  27. Ville: Voisiko tämä liit­tyä siihen, että kauneut­ta tavoitel­laan raken­nus­taiteessa, mut­ta tavanomaises­sa arkkite­htu­uris­sa ei taiteelle ole sijaa; siinä ratko­taan vain käytän­nöl­lisiä ja loogisia ongelmia. 

    (Koetan tähän jotain jot­ta pääsen huo­maut­ta­maan että lainaa­masi koh­ta oli Blo­gi-isän­nän tekstiä.)

    Mieleeni juo­lahti synkkä aja­tus. Ennen maail­ma oli uskon­nol­lisem­pi. Suo­ras­taan kylmää jos “kaik­ki” raken­net­tu kauneus sit­tenkin peilasi vain jumaluskon­to­ja tai muu­ta tauhkaa. Kuin­ka ark­ista (sic).

    Olen siis kanssasi samaa mieltä. Mut­ta eikö juuri logi­ik­ka ja tiede ansait­sisi vas­taansanomat­tomas­sa kauneudessaan kaiken kauneu­den vasta­lah­jana. Val­lan toisin kuin kuvitel­mat ja kuvit­teel­liset sat­uol­e­vaiset. Niille riit­täisi mielestäni riihet ja nilet.

  28. R.Silfverberg:
    Tukhi­ol­man Söderi­in raken­net­ti­in 1990-luvul­la 1930-luvun arkkite­htu­urin mukaisi­nen kaupungi­nosa ja ihan kival­ta näyttää.

    Eikös jon­nekin Van­taalle raken­net­tu saman­laisia ihq daa ‑talo­ja? Ei tosin kestänyt kauaa, kun “onneliset” asukkaat alkoi­vat rutise­maan, että kivat 30-luvun parvek­keet eivät oikein vas­taa nykya­jan tarpei­ta ja jopa joku vau­vo­jen nuku­tus ulkona ei toimi.

    Helsingis­sä olisi voitu pistää vielä parem­mak­si: Rak­en­taa Töölöön­lahdelle keski­aikainen van­hakaupun­ki, kos­ka Suomes­sa ei ole enää sel­l­aista kun Turku paloi ja Viipuri jäi väärälle puolelle rajaa.

    Mik­si tyy­tyä vähään? Samal­la vaival­la olisi voin­ut rak­en­taa maakuop­pia ja savupirttejä…

  29. Anonyy­mi: Kaikkien viimeisim­pänä raken­nusten julk­i­sivukat­e­go­ri­as­sa on isot main­ok­set seinil­lä. Main­on­ta vaikut­taa ihmis­ten mieli­in ja main­on­ta pitäisi yksinker­tais­es­ti kieltää sel­l­ai­sis­sa paikois­sa mis­sä ihmi­nen ei halutes­saan pysty siltä vält­tyä, kuten raken­nusten julkisivuissa.

    Kookkaat julk­i­sivu­main­ok­set luo­vat huonoa kaupunkiku­vaa, sel­l­aiset kuu­luisi­vat lähin­nä automar­ket­tei­hin ja raken­nustyö­maid­en peitok­si. Vielä huonom­paa kaupunkiku­vaa luo­vat isot val­o­seinät, jot­ka ovat alka­neet yleistyä kaupungilla. 

    Täl­laiset kirkkaat, jatku­vasti liik­keessä ole­vat ja itsek­seen möli­sevät val­o­main­ok­set luo­vat lev­ot­to­muut­ta ja epävi­ihty­isyyt­tä koko kaupunki­ti­laan. Kaik­ki tun­tuu kuitenkin kaupungille kelpaavan.

  30. Sakari Kesti­nen:
    Ei. Parvekkei­ta ei pitäisi juuri mil­loinkaan suun­na­ta kadun puolelle vaan pihan puolelle. Ainakin minä olen tässä asi­as­sa dog­maat­ti­nen: katu­julk­i­sivul­la vain ikkunoi­ta, katu­ta­sos­sa myös näyteikkunoi­ta ja ovia, pihan puolel­la sit­ten vaik­ka koko seinän lev­ey­deltä lasiparvekkeita. 

    Tässä piilee yksi sudenkuop­pa: Asukkaan kannal­ta lasitet­tu parveke nimeno­maan kadun suun­taan lisää eniten asum­isvi­ihtyvyyt­tä. Pihan suun­taan se ei ole yhtä hyödyllinen.

  31. Voisiko kir­jal­lisu­udessa olla taas suuri tari­na? Voisiko kuvataide olla taas esit­tävää? Voisiko per­he taas koos­t­ua miehestä, nais­es­ta ja lap­sista? Voisiko ihmiset taas uskoa Jumalaan? Voisiko Suo­mi olla suo­ma­lainen ja suomalaisille? 

    Taas ei ole hyvä suunta.

  32. Puheet ovat puhei­ta, kir­joituk­set kir­joituk­sia, mut­ta mis­säs ovat teot? Olet, Osmo, lau­takun­nan voima­hah­mona paljon var­ti­jana, joten voisit ainakin Helsin­gin keskus­tan osalta vähän vah­tia, minkä näköisiä raken­nuk­sia van­ho­jen arvotalo­jen kyl­keen päätetään tehdä. Jos et sinä siihen kykene, niin kuka sitten?

    Esimerkkinä vaik­ka Kasar­mi­torin lai­ta, mis­sä parhail­laan nousee uusia mod­erne­ja toimis­to­talo­ja raken­nusvi­ras­ton puret­tu­jen kont­tor­ei­den paikalle. Valitet­tavasti ne eivät ollenkaan kun­nioi­ta ympäril­lä ole­vaa miljöötä van­hoine arvorakennuksineen.

    Ton­tit oli­vat vis­si­in kaupun­gin hal­lus­sa. Tähän olisi siis voitu vaik­ka palaut­taa se talokauno­tar, yksi Helsin­gin hienoim­mista, jon­ka raken­nusvi­ras­to tyh­myyk­sis­sään pur­ki 1960-luvul­la. Tai ainakin vaa­tia, että uud­is­talo­jen tulee sopeu­tua ympäristöönsä.

    Toinen vas­taa­va tuore tapaus on Kata­janokalla, mis­sä Sailor’s Home ‑ton­tille nousee yksi­toikkoisen mod­erni uusi raken­nus. Tämä muis­taak­seni kävi lau­takun­nas­sa. Olit­teko unessa?

    1. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta tekee kaavo­ja, mut­ta ei päätä raken­nus­lu­vista. Tule­val­la kaupunkiym­päristölau­takun­nal­la on enem­män val­taa ja vastuuta.

  33. Helsin­ki ei osaa arvostaa omaa kaupunkiku­vaansa muuten kuin postiko­rteis­sa. Jopa Kaup­pa­torin empirekeskus­taan Pres­i­dentin­lin­naa vastapäätä ja Uspen­skin kat­e­draalin naa­puri­in on raken­net­tu eri­laisia maail­man­pyöriä ja uima-allasvir­i­tyk­siä rav­in­to­la­parakkei­neen ja epämääräi­sine teras­sei­neen ja tekonur­mikoi­neen. Enää vain muo­viset pal­mut puuttuvat.

  34. Kukaan ei ole vielä tain­nut tässä kehua Van­taan Kar­tanonkosken talo­jen ulkonäköä. Lisäk­si alue vaikut­taa mm. puis­toaluei­den osalta hyvin suun­nitel­lul­ta. Makua­sia, mut­ta mielestäni ero esim. Jätkäsaa­reen ja Kalasa­ta­maan on suuri Kar­tanonkosken eduksi.

    Asi­as­ta parem­min per­il­lä ole­vat ovat ker­toneet, että raken­nus­suo­jelus­ta vas­taa­vat museoih­miset antoi­vat 50‑, 60- ja 70-luvul­la purkaa Helsin­gin keskus­tas­ta vaik­ka miten hieno­ja arkkite­htu­urin helmiä ja rak­en­taa tilalle usko­mat­toman rumia talo­ja. Täl­laisia esimerkke­jä on joka puolel­la kan­takaupunkia. Nykyään taas tiukkapipot ovat val­lal­la ja kaik­ki ruma ja epäkäytän­nölli­nenkin pitää säilyttää. 

    On jokunen vuosi aikaa Pra­has­sa käyn­nistä, mut­ta muis­tan sil­loin kiin­nit­täneeni huomio­ta siihen, että useim­mis­sa talois­sa oli ullakot otet­tu asuinkäyt­töön tai ehkä jopa toimis­toik­si. Voi vain kuvitel­la miten hieno­ja kaupunk­inäkymiä näis­sä asun­nois­sa on.

    Helsingis­sä museoih­miset taas estävät lukuis­ten talo­jen ullakko­jen asuinkäytön kun kat­topin­taan ei saa ava­ta uusia ikkunoi­ta. Näin esim. Pitkän­sil­lan­ran­nas­sa ei meren puolelle saatu, ja nekin vas­ta parin vuo­den oikeustais­telun jäl­keen, kuin muu­ta­ma val­oluukku uusi­in asun­toi­hin. Asi­aa perustelti­in sil­lä, että juna­matkaa­jat näkevät ko. taloriv­istön eikä siihen saa kaupunkiku­van takia tehdä muu­tok­sia. No, vaa­ti­vat kuitenkin muut­ta­maan talon katon värin alku­peräisek­si vihreäk­si, jol­loin naa­pu­ri­talo­jen punaiset katot kirku­vat ikävää kon­tras­tia pilat­en taloriv­istön yhtenäisyyden.

  35. Kyl­lä Oxygenol-main­os kuu­luu Helsin­gin katuku­vaan. Se on ollut siel­lä “aina”.

    En käytä kyseistä merkkiä.

  36. PRNDL: Taas ei ole hyvä suunta.

    Lauseessa vih­jail­laan että kaik­ki kehi­tys olisi edis­tys­tä mikä ei suinkaan pidä paikkaansa.

    Se että sodan­jälkeinen sukupolvi kehi­tysop­ti­mistises­sa eufo­ri­as­saan kuvit­teli että hyvää tarkoit­ta­va suun­nit­telu voi kor­va­ta hyvän suun­nit­telun ei tarkoi­ta etteikö nyt kra­pu­lan pikkuhil­jaa helpot­taes­sa kan­nat­taisi ottaa muu­ta­ma harkit­tu askel taak­sepäin ja vas­ta sit­ten vali­ta uusi suunta.

    Normien sokean nou­dat­tamisen sijaan voitaisi­in kokeil­la palaut­taa kaupunkisu­un­nit­telu arkkite­hdeille ja kat­soa mitä tapah­tuu, vaik­ka aluk­si jol­lain pienel­lä rajat­ul­la alueella.

  37. jee­jee: Tässä piilee yksi sudenkuop­pa: Asukkaan kannal­ta lasitet­tu parveke nimeno­maan kadun suun­taan lisää eniten asum­isvi­ihtyvyyt­tä. Pihan suun­taan se ei ole yhtä hyödyllinen. 

    Var­maan sekä että. Näkymä ylipäätään kadulle on kyl­lä var­maan se pakol­lisem­pi. Aivan absolu­ut­ti­nen vaa­timus. Esimerkik­si mah­dol­lisu­us saa­da näköhavain­to odot­taes­sa vieras­ta. Aika perus­ta­va ja muka­va tarve useim­mille. Mut­ta tarvi­iko vält­tämät­tä olla parvekenäkymä. Parvekenäkymä sisäpi­halle voi myös olla käytän­nölli­nen lisä esimerkikik­si pikku­lap­siper­heelle. Tai sisäpi­han parveke voisi olla kyl­lä rap­pukäytäväko­htainen yhteis­parveke. En mil­lään muo­toa halua tässä sanel­la kuin­ka tulisi olla vaan mikä miel­lyt­täisi itseä ja mikä olisi hem­metin kätevää. Ja minkälaista etsisin.

  38. Juu, ei. Ongel­ma juuri on siinä, että niistä tehdään taide­teok­sia. Taide­teok­sis­sa nykynormeil­la olta­va sanomaa ja iskevyyt­tä ja niis­sä halu­taan haas­taa kat­so­jaa. Ja sem­moinen on joidenkin mielestä ihan kivaa, mut­ta sem­moi­ses­sa ympäristössä on ikävä elää. Helpot, kau­ni­it maise­mat ja vas­taa­vat eivät nykymit­ta­pu­un mukaan ole enää mitään taidet­ta, jos nyt koskaan ovat edes olleet (ties vaik­ka oli­si­vat muutenkin olleet pitkälti tilaustöitä ja harrastelijamaalauksia).

    Taulu jää seinälle ja veis­tos lat­tialle, kun kään­nyt hie­man tai kävelet kauem­mas. Arkkite­htu­uri sen sijaan hal­lit­see ympäristöään. Sitä ei pääse pakoon. Talot eivät saa olla taidetta.

    Kau­ni­is­sakin arkkite­htu­uris­sa pääsee kyl­lä toteut­ta­maan taiteel­lisu­ut­ta yksi­tyisko­hdis­sa, mut­ta mitään suur­ta sanomaa ei voi olla, kos­ka kau­nis talo on sel­l­ainen, joka ei haas­ta ja jos­sa silmä lep­ää. Nyky­is­ten julk­i­sivu­jen ongel­mana ei siis minus­ta ole taiteel­lisu­u­den puute vaan rak­en­ta­jien yleinen kun­ni­an­hi­mot­to­muus ja arkkite­hdit, jot­ka sen puit­teis­sa sit­ten toteut­ta­vat omaa suur­ta visiotaan.

    Tom­mi Uschanov: Kun ollaan tilanteessa, jos­sa tuos­sa jutus­sa mainit­tu bru­tal­is­min ihail­i­joiden Face­book-ryh­mä on saanut noin 50 000 jäsen­tä ja siel­lä käy­dään jatku­vaa sisältörikas­ta keskustelua, ei voi­da sitä pait­si puhua mis­tään pienen piirin väsähtäneestä vitsistä. 

    Ketä kiin­nos­taa joku naa­makir­jaryh­mä? Nuokin fanit­ta­jat ovat sel­l­aisia, joista on kiva kat­sel­la kuvia tai ken­ties jopa kävel­lä paikan läpi, ja sit­ten he menevät koti­in­sa. Kun­han hie­man fiilis­televät. Se on heille taulu, joka jää seinälle, eikä mitään todel­lista asuinympäristöä, jota joutuu 24/7 pakkosyötöl­lä kokemaan.

    Sitä pait­si Suomes­ta nyt var­maan löy­tyy 50k ihmistä aivan ihan mihin tahansa someryh­mään. Ei se mitään tarkoi­ta. Se ei ainakaan tarkoi­ta sitä, että näi­den mukaan pitäisi suun­nitel­la muiden asuinympäristöä. Muut­takoot nuo kaik­ki Itä-Pasi­laan fiilis­telemään ja tehdään lopus­ta maas­ta Eiraa ja empireä. Win-win.

    vk: raken­nus­suo­jelus­ta vas­taa­vat museoih­miset antoi­vat 50‑, 60- ja 70-luvul­la purkaa Helsin­gin keskus­tas­ta vaik­ka miten hieno­ja arkkite­htu­urin helmiä ja rak­en­taa tilalle usko­mat­toman rumia talo­ja. Täl­laisia esimerkke­jä on joka puolel­la kan­takaupunkia. Nykyään taas tiukkapipot ovat val­lal­la ja kaik­ki ruma ja epäkäytän­nölli­nenkin pitää säilyttää. 

    Ei tuo ole minus­ta tiukkapipoisu­ut­ta vaan mie­len­vikaisu­ut­ta. Jostain syys­tä tun­tuu siltä, että siel­lä istuu päät­tämässä täysin samaa porukkaa kuin purkamis­ten aikaankin. Jos Makkarat­alon kaltaista ja pahempaa pitää säi­lyt­tää muka his­to­ri­al­li­sista syistä, niin ne kaik­ki voitaisi­in siirtää Seurasaaren malli­in jon­nekin kauas Suomen­lah­den luodolle, mis­sä nor­maalien ihmis­ten ei tarvit­sisi niistä kärsiä.

  39. Talo­ja etupi­hal­lani: Vim­mainen täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen uhkaa Helsingis­sä monia van­ho­ja kaupungi­nosia, mis­sä asukkaatkin viihtyvät. Ei täl­laisia valmi­ik­si raken­net­tu­ja yht­enäisiä kokon­aisuuk­sia kan­na­ta ruve­ta pilaa­maan muu­ta­man sadan uuden asukkaan takia. Raken­netaan mielu­um­min uudet alueet sen ver­ran tiiviimmin. 

    Onpas harv­inaisen kan­takaupunki­lainen nim­by-asenne. Täm­möistä ei lähiöa­suk­il­ta sal­lit­taisi, kos­ka siel­lä ei saa asua väljästi. Vain keskus­tas­sa ja sen lähistössä saa asua väljästi. Lähiöistähän pitää henkireiät tukkia.

  40. Osmo Soin­in­vaara:
    Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta tekee kaavo­ja, mut­ta ei päätä raken­nus­lu­vista. Tule­val­la kaupunkiym­päristölau­takun­nal­la on enem­män val­taa ja vastuuta.

    Niin­pä. Helsingis­sähän näkyy ole­van sel­l­ainenkin toim­i­ja kuin Kaupunkiku­va­neu­vot­telukun­ta. Sen miehit­tää viras­to­jen väki ynnä edus­ta­jat Alvar Aal­to Säätiöstä ja Helsin­gin kaupung­in­museosta. Tän­nekö pitäisi ker­toa huolis­taan, jos ei ole tyy­tyväi­nen näkemäänsä?

  41. PRNDL:
    Voisiko kir­jal­lisu­udessa olla taas suuri tari­na? Voisiko kuvataide olla taas esit­tävää? Voisiko per­he taas koos­t­ua miehestä, nais­es­ta ja lap­sista? Voisiko ihmiset taas uskoa Jumalaan? Voisiko Suo­mi olla suo­ma­lainen ja suomalaisille? 

    Taas ei ole hyvä suunta.

    Erona onkin se, että voi jät­tää men­emät­tä taidenäyt­te­lyyn tai luke­mat­ta kir­jal­lisu­ut­ta. Monis­sa taidenäyt­te­lyis­sä suurin osa kävi­jöistä onkin eri­laisia taiteen ammat­ti­laisia. Sen sijaan raken­nuk­sia on pakko kat­sel­la, ja jos jol­lain alueel­la on huono kaupunkiym­päristön, alueesta tulee slum­mi. Ihmis­ten, joil­la on heikosti taloudel­lista ja sosi­aal­ista pääo­maa, asut­ta­mi­nen rumille alueille on oikeas­t­aan minus­ta väki­val­taa ja luokkaan perus­tu­vaa halveksuntaa. 

    ksee: Eikös jon­nekin Van­taalle raken­net­tu saman­laisia ihq daa ‑talo­ja? Ei tosin kestänyt kauaa, kun “onneliset” asukkaat alkoi­vat rutise­maan, että kivat 30-luvun parvek­keet eivät oikein vas­taa nykya­jan tarpei­ta ja jopa joku vau­vo­jen nuku­tus ulkona ei toimi.

    Mik­si tyy­tyä vähään? Samal­la vaival­la olisi voin­ut rak­en­taa maakuop­pia ja savupirttejä…

    Turhan moni ihmi­nen vaan pahek­suu ihq daa ‑arkkite­htu­uria ja mak­saa itse 10 000 €/m2 päästäk­seen asumaan alueel­la, jos­sa arkkite­htu­uris­sa on orna­men­ti­ikkaa, tai sit­ten arkkite­htu­uri on pien­imuo­toista (funk­tion­al­isti­nen arkkite­htu­uri skaalau­tuu huonos­ti ylöspäin, mut­ta pienis­sä kohteis­sa on ihan OK).

  42. Ris­to: Minä en myöskään en luon­nehtisi “tiadetok­sik­si” kuvis­sa nkäviä julk­i­sivu­ja. Eivät vain ole akti­ivisen rumia, joka senkin on jo jotakin. 

    Siis tarkoitin kom­men­til­lani viime vuosien kuvi­o­l­lisia ele­ment­te­jä, joi­ta koti­maiset tehtaat ovat valmis­ta­neet, en noi­ta Pra­han talo­ja. Ele­menteil­lä on koetet­tu saa­da eloa suo­ma­laiseen vakio­tuotan­toon, mut­ta aika haaleak­si yri­tys on jäänyt mielestäni. Ele­ment­ti­ta­lo näyt­tää edelleen vakioelemet­ti­talol­ta, vaik­ka muu­ta­mas­sa ele­men­tis­sä on joku kalsariku­vio. Kuten joku arkkite­hti tässä ketjus­sa kom­men­toi, noi­ta tehdään bud­jet­ti­laskel­ma ja ele­ment­ti­tuotan­non reunae­hdot edel­lä. Arkkite­hdeille pitäisi antaa todel­lista val­taa, jos asi­aan halu­taan muutosta.

    Tot­ta sekin kyl­lä, että monis­sa noista kuvis­sa näkyvistä Pra­han taloista on suht yksinker­tais­es­ti nou­datet­tu ajan rak­en­tamisen per­in­teitä ilman sen kum­mem­paa taiteel­lista panos­ta. Osa on sit­ten fiin­impiä raken­nuk­sia jot­ka ainakin läh­estyvät taide­teosta. Kaupunkiku­van miel­lyt­tävyys syn­tyy siitä, että per­in­teiset julk­i­sivut sekä sopi­vat toisi­in­sa että niis­sä on kuitenkin vai­htelua ja yksi­tyisko­htia. Mate­ri­aale­ja ja väre­jäkin on ollut luon­nos­taan rajalli­nen, yhteen­sopi­va palet­ti, kun nykya­jan tuhat­ta eri­laista julk­i­sivu­pa­neel­ia yms. ei ollut. Klas­siset julk­i­sivuai­heet, vähän var­i­oiden, kestävät tois­tamista parem­min kuin mod­ernistiset, min­i­mal­is­tiset nauhaikku­nat yms. Tarkoi­tan esim. Hakaniemen torin ja Hakaniemen­ran­nan 60- ja 70-luvun toimis­to­talo­jen kaltaisia laatikoi­ta. Yksit­täi­nen raken­nus saat­taa tehdä sli­ipatun, min­i­mal­is­tisen vaikutel­man ja näyt­tää tyy­likkäältä, jos sem­moinen on sijoitet­tuna vaik­ka puis­toon yksinään. Kokon­ainen kaupungi­nosa noi­ta umpiko­rt­teleina luo melkoisen tap­pa­van monot­o­nisen vaikutelman.

    Jonkun määritelmän mukaan kaupun­ki on paik­ka, jos­sa raken­nuk­set ovat kadun reunas­sa ja naa­puri­raken­nuk­ses­sa kiin­ni. Jos näin on, ja jos sopi­vasti yht­enäistä kaupunkiku­vaa pide­tään kau­ni­ina, niin raken­nusten olisi syytä julk­i­sivu­jen tyylin osalta sopia toisi­in­sa ja olla muo­dosta­mas­sa kau­nista kokon­aisu­ut­ta. Täm­möistä on epäilemät­tä mah­dol­lista toteut­taa myös mod­ernistises­sa tyylila­jis­sa. Paikoin Helsin­gin uusil­la alueil­la on onnistuttukin.

  43. R.Silfverberg:
    Tukhi­ol­man Söderi­in raken­net­ti­in 1990-luvul­la 1930-luvun arkkite­htu­urin mukaisi­nen kaupungi­nosa ja ihan kival­ta näyttää.

    Helsingis­sä olisi voitu pistää vielä parem­mak­si: Rak­en­taa Töölöön­lahdelle keski­aikainen van­hakaupun­ki, kos­ka Suomes­sa ei ole enää sel­l­aista kun Turku paloi ja Viipuri jäi väärälle puolelle rajaa. 

    Otta­mat­ta kan­taa tarkkoi­hin aikakausi­in mut­ta kyl­lä tänäänkin on mah­dol­lista rak­en­taa hyväl­lä maulla van­haa mm. Pound­bury. Hyvä maku tarkoit­taa tässä kaikkia merkit­täviä sidos­ryh­miä. Eli asukkai­ta ja mah­dol­lisia matkail­i­joi­ta ja vierail­i­joi­ta. Muil­ta­han ei tarvit­sisi edes kysyä. 

    Mik­si sip­ilämäi­nen demoy­hteiskun­ta ei tarkoi­ta Suomes­sa mitään mielenkiintoista.

  44. vk:
    Kukaan ei ole vielä tain­nut tässä kehua Van­taan Kar­tanonkosken talo­jen ulkonäköä. Lisäk­si alue vaikut­taa mm. puis­toaluei­den osalta hyvin suun­nitel­lul­ta. Makua­sia, mut­ta mielestäni ero esim. Jätkäsaa­reen ja Kalasa­ta­maan on suuri Kar­tanonkosken eduksi. 

    Kar­tanonkos­ki on ilman muu­ta askel oikeaan suun­taan ja sitä kehi­tys­tä toivoisin jatket­ta­van. Mut­ta on siinäkin petrat­tavaa. Siel­lä on esimerkik­si ihan turhaan pidet­ty pakol­la kiin­ni siitä, että kyseessä on tosi­aan lähiö ja niin­pä siel­lä täy­tyy olla ker­rostalo­jen lisäk­si riv­i­talo­ja ja omakoti­talo­ja. Town houset ovat kyl­lä makei­ta, mut­ta en muista näh­neeni sel­l­aisia Kruununhaassa. 

    Eli olisi voin­ut rohkeasti käyt­tää koko tilan ker­rostalo­jen rak­en­tamiseen ja säästää pien­talot pien­taloalueille. Kar­tanonkosken ker­rostalot ovat ihan kivan näköisiä talo­ja, vaik­ka niiden van­hanaikaisu­ut­ta koroste­taan usein turhankin paljon. Eiväthän ne mitään empireä ole.

    Ja samal­la kun olisi tehty enem­män van­han keskus­tan näköistä ruu­tukaavaa, olisi pitänyt vähen­tää parkkialuei­den ja puis­to­jen määrää. Tai tehdä edes puis­toista kaupunki­maisia esplanade­ja (joiden var­rel­la voisi olla niitä parkkipaikko­ja). Nykyisel­lään alue vaikut­taa edelleen turhan väljältä. Vaik­ka siis onkin lähiök­si hieno.

  45. Hyvä kir­joi­tus. Mil­loin Helsinki­in saadaan uusklas­sista arkkite­htu­uria tai uusju­gen­dia. Kopi­oi­da saisi vapaasti van­has­ta, samaa mieltä Oden kanssa. Kyl­lä tietyt kauneu­teen liit­tyvät asi­at ovat ajat­to­mia, eikä kokon­aan suh­dan­tei­den mukaisia. Arkkite­hdit tun­tu­vat lei­jail­e­van liikaa omis­sa teo­ri­ois­saan uno­htaen perusasiat.

    Mie­lenki­in­toinen doku­ment­ti kauneud­es­ta ja arkkite­htu­uris­takin tuli vastaan:
    https://www.youtube.com/watch?v=bHw4MMEnmpc

  46. Pra­has­sa mieleen jää Milu­nic — Gehry yhteistyönä suun­nitel­tu 1990-luvun tanssi­va talo siinä klas­sises­sa talorivistössä.
    https://en.m.wikipedia.org/wiki/Dancing_House

    Suomes­sa rak­en­tamista halpu­ute­taan tekemäl­lä näitä komiteami­et­intänä äänestet­tyjä Musi­ikki­talon kaltaisia laatikoi­ta ja mui­ta kuu­tioi­ta. Mis­sä ovat Helsin­gin uudet onnis­tuneet arkkite­htu­urin tuotteet? 

    Onhan siel­lä Kir­nu-kirkko. Eikö olekin jäänyt heikoksi?
    Ele­men­tit ovat mah­dol­lisim­man mas­sat­uotan­toa ja onhan tuo Ruo­ho­lahti arkkite­htu­urin alen­nusti­lan sym­boli. Ex-Nokian pääkont­torik­si tehty läjä Espoos­sa ei ollut kenellekään kun­ni­ak­si. Meilahti, no voihan. 

    2000-luvun onnis­tunein raken­nus on espan­jalais­ten arkkite­htien suun­nit­tele­ma ja Män­tässä: Scher­lachius-museon laajennus. 

    Jokin on men­nyt pieleen. Aal­lon liian raskas perintö?
    Samaan aikaan maail­mal­la suo­ma­laiset arkkite­hdit ovat saa­neet mainetta. 

    Hyvässä kaupungis­sa on jälk­iä myös uusista ajoista.

  47. Val­o­main­os­mas­sat Lon­toon Pic­cadil­ly Cir­cuk­sen ympäril­lä ja New Yorkin Times Squarel­la ovat muut­tuvia maamerkke­jä. Kaupunkien­sa sym­bol­e­ja ja ryt­min kuvastajina. 

    Jokin muu ongel­ma on näis­sä koti­mai­sis­sa vir­i­tyk­sessä. Kuten vaik­ka sisäl­lön olemat­to­muus. Ei niitäkään uskalleta tehdä.

  48. Kyse­hän ei varsi­nais­es­ti ole arkkite­htu­urista, siis ainakaan siinä mielessä, että olisi arkkite­hti, joka epäon­nis­tuu suun­nit­tele­maan mielyt­tävän näköisen julkisivun.

    Kau­ni­ina pide­ty­istä 20- ja 30-luku­jen taloista moni on ihan vaan raken­nusmes­tarin pystyt­tämä ja sen aikakau­den tyylin mukaises­ti, samoista piirus­tuk­sista kuin naa­pu­ri­talokin. Bulkkia. Mut­ta hyvää ja toimi­vaa, miel­lyt­tävän näköistä.

    Raken­nustapa määrit­ti paljon. En tietenkään edes epäile, että jos nykyään talo­jen seinät oli­si­vat mas­si­ivimuu­rat­tu­ja, niin joku visionääri­nen arkkite­hti onnis­tu­isi silti mokaa­maan hom­man sekaval­la julk­i­sivun auko­tuk­sel­la tms.

    Ongelmia nykyrak­en­tamises­sa on paljon, mut­ta arkkite­htien osaami­nen ei ole niistä merkit­tävimpiä. Ensin­näkin kun­nal­lispoli­itikko voisi kat­soa peili­in ja miet­tiä sitä, että vaa­di­taan eri­ty­isyyt­tä. Kaavoit­ta­ja vaatii ja aset­taa sik­si type­r­iä määräyk­siä, jol­la eri­ty­isyys pyritään varmis­ta­maan. Bulkkia pelätään. 

    60-luku vei bulk­il­ta maineen, kos­ka betoniele­ment­ti ja saumat. Moni 60-luvun ele­ment­ti­ta­lo näyt­tää itse asi­as­sa nykyään ihan hyvältä, jos julk­i­sivure­mon­tis­sa on päädyt­ty rap­paa­maan pin­ta. Nauhaikkunoi­ta, selkeitä lin­jo­ja jne. paras­ta mod­ernismia. Tai siis näyt­tää hyvältä ainakin nykyiseen uud­is­tuotan­toon verrattuna.

    Extra­pal­lona heitän, että arkkite­htu­urikri­ti­ikkiä ei voi ottaa kovin vakavasti, jos ker­too, että sata vuot­ta sit­ten oli hienoa, julk­i­sivus­sa krumelu­uria, ja sen jäl­keen sit­ten paskaa. Kyl­lä ns. heikkoina aikoinakin on onnis­tut­tu. Osmo voisi lisätä noi­hin kuvi­in­sa onnis­tu­mi­sista vaik­ka Ruusu­vuoren Merkkarin lopus­ta löy­tyvät betonikasan, niin tulisi kri­ti­ikki­in uskot­tavu­ut­ta heti ja paljon.

  49. Van­haa raken­nus­ta, raken­nustapaa ja ulkonäköä puo­lus­tan mut­ta en kopioita.
    Epäilen vielä tätä kir­jo­tus­ta vitsiksi?

  50. Lau­ri Kumpu­lainen:
    Joo mik­si ei, mut­ta mik­si sen taiteen pitäisi sit­ten olla men­neisyy­destä, kuten tämän blo­givi­estin kuvis­sa esitellään? 

    Kauneu­den ei tarvitse olla men­neisyy­destä. Nämä kuvat kuva­si­vat van­ho­ja kau­ni­ita talo­ja, kos­ka niiden run­saus suo­ras­taan kaa­tui päälle Pra­has­sa. Helsingistä löy­tyy kau­ni­ita uusia talo­ja, mut­ta paljon enem­män löy­tyy todel­la tyl­siä, suo­ras­taan rumia uusia talo­ja. Olen­naista on, että julk­i­sivu­un pitäisi panos­taa kos­ka se on osa kaupunkikuvaa.

  51. Petri Wik­ström: Van­haa raken­nus­ta, raken­nustapaa ja ulkonäköä puo­lus­tan mut­ta en kopioita.
    Epäilen vielä tätä kir­jo­tus­ta vitsiksi?

    En tarkoit­tanut, että kopi­oidaan talo­ja vaan että kopi­oidaan tyyliä. Berli­inis­sä esimerkik­si tehdään uusia talo­ja uusklas­siseen hen­keen. Paljon parem­pi kuin nämä viivoit­timel­la suun­nitel­lut betoni­bru­tal­is­min tuotteet.

    Jos Luot­sikadul­ta palaisi talo, toivoisin, että paikalle tehtäisi­in Jugend-tyyli­in sopi­va talo, eikä mitään 2010-luvun lasipel­tiviritelmää. (Toki saisi tehdä kopi­on siitä palaneesta.)

    Mut­ta mitä muu­ta nykyi­nen lähiörak­en­t­a­mi­nen on kuin kopi­oimista, ellei suo­ras­taan monistamista? Eihän näitä betoni­laatikoi­ta ero­ta toi­sis­taan mitenkään.
    Puhu­mat­takaan pien­taloista, joi­ta monis­te­taan talotehtaissa.
    Nyky­isin arvostamme suuresti rin­ta­mami­estalo­ja. Ne ovat kaik­ki kopioita. 

    Ruskea­suol­la tehti­in muu­ta­ma vuosi sit­ten erit­täin onnis­tunut täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen kopi­oimal­la yksi ker­rosta­lo lisää niin tarkoin, ettei maal­likko huo­maa eroa, ellei tiedä. Se oli minus­ta selvästi parem­pi ratkaisu kuin tehdä siihen kirku­vasti eri­lainen nyky­tyylin mukainen rakennus.

  52. Sep­po Honka­nen: Osmon esit­tämät säälit­tävän väärin korote­tut pastis­sit särkevät silmää.

    Mut­ta vas­ta sit­ten kun niitä kat­sel­laan sel­l­ais­es­ta kul­mas­ta joka on katu­ti­lan kokemisen suh­teen irrel­e­vant­ti. Harvem­min kadul­la kävel­lään niska kenos­sa pait­si tietysti tur­isti­na suurkaupunkien työpaikka-alueilla.

    Sep­po Honka­nen: Tämä sen sijaan soi, vaikkakin on vähän rohee..

    Pait­si että Sea­gram Build­ing rikkoo katu­ti­lan kuin Makkarat­a­lo. Ei lisää viihty­isyyt­tä. Tämä lisää eikä riko ympäristöään.

    Eipä silti, tämä on tiheys jol­la työ­paik­ka-alueet pitäisikin rak­en­taa jot­ta muual­la voidaan sit­ten asua mukavam­min. Keilaniemeen mah­tunee, ja var­maan kan­nat­taisikin, ellei Helsin­ki kaavoitus­poli­ti­ikallaan pyrk­isi paina­maan toim­i­ti­lan hin­to­ja keinotekoisen alas.

  53. Soisiko samal­la jopa käyt­tää niin hur­jia keino­ja kuin värejä?

  54. Kun Van­ha yliop­pi­lasta­lo 40 vuot­ta sit­ten paloi, joidenkin arkkite­htien mielestä taloa ei olisi saanut rak­en­taa uudelleen van­hal­la tyylil­lä. Oli myös arkkite­hte­ja, jot­ka puo­lus­ti­vat oikeut­ta tehdä van­han kopio, ja tämä kan­ta onnek­si voitti.

    Ensim­mäisen sukupol­ven mod­ernin tyylin arkkite­hdit sai­vat koulu­tuk­sen­sa ja aloit­ti­vat uransa klas­sisel­la tyylil­lä. Ehkä se aut­toi ymmärtämään kon­tek­s­tia, jos­sa on van­haa arkkite­htu­uria — tuol­loin funk­tion­al­is­mi oli kau­nista ja myös urbaa­nia. Myöhem­min syn­tyi arkkite­htu­uria, joka on joko itseri­it­toista tai teol­lista — tai niitä molem­pia — ja kon­tek­stista ei tarvin­nut välit­tää, kos­ka se oli tarkoi­tus kor­va­ta kokon­aan uudel­la. Tästä on onnek­si men­ty parem­paan suun­taan ja kon­tek­sti ote­taan taas huomioon. Sinän­sä mod­erni raken­nus tai van­han raken­nuk­sen rajukin uud­is­t­a­mi­nen voivat sopia kaupunkiku­vaan oikein main­iosti — jos vain on osaa­vat tek­i­jät asial­la. Uus­van­ha arkkite­htu­uri ei ole ain­oa mahdollisuus.

  55. Osmo Soin­in­vaara: Puhu­mat­takaan pien­taloista, joi­ta monis­te­taan talotehtaissa.
    Nyky­isin arvostamme suuresti rin­ta­mami­estalo­ja. Ne ovat kaik­ki kopioita. 

    Talote­htaiden kat­a­lo­geis­sa ei viime vuosikymmenel­lä ollut juuri muu­ta kuin uus­van­ho­ja talo­ja (ruu­tuikku­nat ym.).
    Nyt tyylila­ji on vai­h­tunut perus-moderniksi.
    Talonos­ta­jien maku on selvästi muuttunut.

  56. Sori, ymmärsin var­maan väärin.
    Tallinnas­sa on hienos­ti yhdis­tet­ty van­haa ja uut­ta, vai onko?

  57. Tärkein asia mikä tekee van­ho­jen kaupunkien kaupunkiku­vas­ta mie­lenki­in­toisen on tont­tien koko. jos julk­i­sivun pitu­us on 50–100 metriä, kuten Helsin­gin uusil­la alueil­la, se muut­tuu monot­o­nisek­si, oli se kuin­ka esteet­ti­nen muuten tahansa. Jos ton­tin lev­eys kadulle on 10 metriä, mod­erni min­i­mal­is­mikin voi tuot­taa mie­lenki­in­toista katukuvaa.

    Ylipään­sä ver­tikaal­isu­us (vas­tako­htana mod­ernismin horison­taal­isu­udelle, mm. nauhaikku­nant) tuot­taa näkymään frak­taal­ista yksi­tyisko­htaisu­ut­ta, joka koetaan esteet­tisenä. Täl­laista ver­tikaal­isu­ut­ta tuot­ta­vat erkker­it ja 1900-luvun raken­nusten tor­nit. Horison­taal­isu­us tuot­taa vain lop­ut­to­mia perspektiiviviivoja.

    Näi­hin asioi­hin voisi puut­tua ihan kaavoituk­sel­la, ilman että tarvit­sisi alkaa kopi­oimaan 1800-luvun lop­un ker­taustyyle­jä. Mielestäni arkkite­hdit ovat paikoin viime aikoina luoneet hyvinkin nät­tiä arkkite­htu­uria. Ongel­mana ovat ton­tit, jot­ka ovat 2–3 ker­taa liian lev­eitä kadun suun­nas­ta katsottuna.

  58. Ruot­sis­sa on esimerkik­si Kung­shol­me­nil­la ympät­ty (ainakin min­un mielestäni)onnistunutta retroa 20–50-lukujen raken­nuskan­taan. Jos ei halua käy­dä länsi­naa­puris­sa, voi vaeltaa GoogleMap­sis­sa Kung­shol­menin pohjoisrannalla.

  59. Petri Wik­ström: Tallinnas­sa on hienos­ti yhdis­tet­ty van­haa ja uut­ta, vai onko?

    No ainakin Virun ja Müüri­va­hen kul­mas­sa on esimerk­ki siitä että mod­ernikin julk­i­sivu voi olla elävä ja haptinen.

    Toki mukana on sel­l­aise­naan susiru­mia hybride­jä mut­ta rap­at­tu pin­ta, hillit­ty väri­maail­ma ja julk­i­sivun elävyys pitävät huol­ta etteivät ne liikaa hypi silmille. Yksi miel­lyt­tävän katu­ti­lan mys­teereistä onkin ettei raken­nusten itsessään tarvitse olla mitenkään eri­tyisen näyt­täviä kun­han ne ovat julk­i­sivul­taan eläviä.

    Eri­tyisen onnis­tunut esimerk­ki van­haa ja uut­ta julk­i­sivua Helsingis­sä on Norssin eril­liset raken­nuk­set yhdis­tävä osa. On kuulem­ma hieno sisältäkin.

  60. Tämän keskustelun innos­ta­mana yritin selvit­tää, kuka Helsingis­sä päät­tää, minkä näköisiä talo­ja raken­netaan. Sitä tietoa ei löy­dy, ei edes yksit­täi­sistä tapauk­sista, kuten Kasar­mi­torin laidan taloista. Osmon ks-lau­takun­ta käsit­telee kaavo­ja ja raken­nus­valvon­tavi­ras­to lau­takun­ti­neen teknisiä seikko­ja. Voiko raken­nut­ta­ja yhdessä virkami­esten kanssa tehdä ulkoa­su­un liit­tyvät päätök­set edes ker­tomat­ta julk­isu­u­teen ratkaisuistaan?

    Kansalaiskeskustelu on näin muodoin läh­es mah­do­ton­ta. Kaavae­hdo­tusten yhtey­dessä nähdään kyl­lä havain­neku­via, mut­ta ne eivät siis kuu­lu ks-lau­takun­nan rooteli­in. Kaiken lisäk­si raken­nuk­set voivat halpu­u­tusten jäl­keen valmistues­saan olla ihan toisen näköisiä kuin kuvis­sa (esim. Vuosaaren Cir­rus, Kampin keskus, Hart­wall Areena).

    Uusi kik­ka hämärtää tilan­net­ta on havain­neku­vien harmah­ta­vat haa­mu­talot. Esim. Kalasa­ta­man yli satametri­sistä torneista ei vieläkään tiede­tä, miltä ne tule­vat näyt­tämään, vaik­ka rak­en­t­a­mi­nen on jo hyvässä vauhdis­sa. Ne tule­vat kuitenkin näkymään kaikkialle ja hal­lit­se­maan Helsin­gin siluet­tia tuomiopäivään saakka.

    Osmo, älä tyy­dy totea­maan, ettei kuu­lu meille. Ei näköjään kuu­lu kenellekään. Sen takia voimme vain jälkikä­teen päivitel­lä jo tehtyjä ratkaisu­ja. Edes vaalien kaut­ta emme voi vaikut­taa asi­aan mil­lään lail­la. Eihän tämä ole nykyaikaa.

    1. Se kasarmintorin raken­nus ei tarvin­nut kaavaa, kos­ka sel­l­ainen olisi jo. Me emme päässeet käsit­telemään sitä lainkaan. Tämä tilanne par­fa­nee, kun tlee kaupunkiypäristölau­takun­ta. Tosin monel­la on ajatuk­se­na, ettei julk­i­sivukysymyk­siä saa päästää poli­itikko­jen päätettäväksi.
      Suomes­sa raken­nus­lu­van hak­i­ja on aika vahvoil­la, jos talo vas­taa kaavamääräyk­siä. Muual­la hark­in­ta tapah­tuu tässä vai­heessa. Lakia pitäisi muut­taa tai selkeyttää.

  61. Tero Tolo­nen:Tämän vuok­si puis­to ja tila on pohjoisen kaupun­gin tärkein ele­ment­ti, kos­ka se avaa kaupun­gin val­olle. Kau­ni­ista sein­istä ei ole pimeässä juurikaan iloa.

    Kun kävelee vuosi toisen­sa jäl­keen niiden puis­to­jen ja tilo­jen takia kaksinker­taisen matkan ver­rat­tuna tiivi­iseen umpiko­rt­te­lim­iljööseen, ei se kaupun­gin val­olle avau­tu­mi­nen oikein jak­sa lohdut­taa, oli­vat näkymät sit­ten rumaa tai kaunista.

    Tila sopii ihan hyvin johonkin sel­l­aiseen autoiluym­päristöön, mut­ta käveli­jä tarvit­see ympäristön, jos­sa joka paikas­sa ei tarvitse kiertää tai tal­sia nur­mikoi­ta, iso­ja kort­telisi­ivu­ja, aukioi­ta ja suuren skaalan risteyk­siä. Vaik­ka olisi sit­ten kuin­ka val­oisaa tahansa.

    (Oman koke­muk­seni mukaan tosin talvel­la on pimeää ja kesäl­lä val­oisaa, riip­pumat­ta juurikaan kaupunkisu­un­nit­telus­ta ja arkkite­htu­urista, mut­ta tästä voi var­maan olla tois­takin mieltä.)

  62. Veikko Rinne: Uusi kik­ka hämärtää tilan­net­ta on havain­neku­vien harmah­ta­vat haa­mu­talot. Esim. Kalasa­ta­man yli satametri­sistä torneista ei vieläkään tiede­tä, miltä ne tule­vat näyt­tämään, vaik­ka rak­en­t­a­mi­nen on jo hyvässä vauhdissa.

    No eipä tuo mikään kik­ka ole, eikä varsinkaan uusi. Ennen tietokoneel­la tehty­jen ren­derei­den aikaa taloista esitet­ti­in käsin piir­ret­tyjä per­spek­ti­iviku­via, jot­ka oli­vat vielä kauem­pana lop­putule­mas­ta kuin nykyiset kuvat. Niistä tosin näki heti, että ne on käsin piir­ret­ty, jol­loin kansalainen tai val­tu­utet­tu ei luul­lutkaan, että kyseessä olisi foto­re­al­isti­nen esi­tys raken­nuk­ses­ta. Nykyään ongel­ma tun­tuu ole­van, että kat­so­jat eivät tajua, mis­sä suun­nit­telun vai­heessa men­nään ja miten var­mak­si talo­jen ulkonäöstä on päätet­ty mitään, kun tietokoneku­vat näyt­tävät aina viimeistellyiltä.

    Redin ensim­mäisen asuin­tornin julk­i­sivuele­ment­tien mallikap­paleen ovat kyl­lä olleet esil­lä jo yli vuosi sit­ten. Kuva ja kuva (melko pelot­taval­ta näyt­tää minusta).

  63. Osmo Soin­in­vaara:
    Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta tekee kaavo­ja, mut­ta ei päätä raken­nus­lu­vista. Tule­val­la kaupunkiym­päristölau­takun­nal­la on enem­män val­taa ja vastuuta.

    Miten kaavoituk­sen keinoin voitaisi­in sit­ten edesaut­taa uusien luot­sikatu­jen, huvi­lakatu­jen tai torkke­lin­mäkien syn­tymistä? Ainakin seu­raavia “teese­jä” voisi noudattaa:

    1. Oleel­lis­es­ti pienem­pi tont­tikoko! Tästä olisi muitakin hyö­tyjä kuin monot­o­niselta katu­ti­lal­ta välttyminen.
    2. Katu­ta­soon jotain aktivi­teet­tia: puti­ikke­ja, kahviloi­ta jne… — lisää kiin­neko­htia katseelle.
    3. Käytetään hyväk­si maas­ton muo­to­ja. Mon­et mie­lenki­in­toisim­mista katu­tiloista Helsingis­sä ovat paikois­sa, mis­sä ruu­tukaavoitus­ta ei ole nou­datet­tu kovin orjallisesti.
    4. Käytetään (tilanteesta rip­puen) väre­jä, koris­tei­ta, erkkere­itä, torne­ja… Eikö esimerkik­si Pikku-Huopalah­den talo­jen värikkyys ollut vaa­dit­tu kaavassa?
    5. Jonk­i­nasteinen tyylilli­nen yht­enäisyys (ei esimerkik­si laite­ta vierekkäin uus­van­haa taloa ja mod­ernistista lasirakennusta).

  64. Juk­ka Siren suun­nit­teli Pietari­in Suomen kon­sulaatin raken­nuk­sen nou­dat­taen hyvin kaupung­i­narkkite­hdin vaa­timuk­sia sovit­taa raken­nus klas­siseen miljööseen. Muis­tan, kun Juk­ka sanoi, että täl­lä ei voite­ta Suomes­sa arkkite­htu­uri­palk­in­to­ja. Käyt­täjät ja pietar­i­laiset sen sijaan ovat kiitelleet.

  65. Petri Wik­ström:
    Sori, ymmärsin var­maan väärin.
    Tallinnas­sa on hienos­ti yhdis­tet­ty van­haa ja uut­ta, vai onko? 

    Mielestäni esim. Mur­cian kaupung­in­ta­lo on onnis­tunut mod­erni raken­nus van­has­sa ympäristössä. Ja jos vähän van­hempia mod­erne­ja raken­nuk­sia voi maini­ta, kyl­lä Kir­jat­a­lo, Rautat­a­lo ja Stock­man­nin laa­jen­nus niitä vastapäätä istu­vat ihan hyvin ympäristöön­sä. Tallinnan tor­ni­talo­hu­uma oli jotain muuta.

  66. Yksi tapa kor­ja­ta asia olisi antaa jollekin julkiselle taholle oikeus määrätä talo välit­tömästi puret­tavak­si, jollei se miel­lytä silmää. Alka­isi rak­en­ta­jia ja raken­nut­ta­ji­akin kiinnostaa.

  67. anonyy­mi:
    …antaa jollekin julkiselle taholle oikeus määrätä talo välit­tömästi puret­tavak­si, jollei se miel­lytä silmää. 

    Ja päätös siitä miel­lyt­tääkö joku silmää syn­tyy missä.…? 

    Arkkite­htiseuras­sa, val­tu­us­tossa, lau­takun­nas­sa, anonyymeis­sa blogiko­menteis­sa vai facebookissa.…?

  68. Simo Mele­nius: Kun kävelee vuosi toisen­sa jäl­keen niiden puis­to­jen ja tilo­jen takia kaksinker­taisen matkan ver­rat­tuna tiivi­iseen umpiko­rt­te­lim­iljööseen, ei se kaupun­gin val­olle avau­tu­mi­nen oikein jak­sa lohdut­taa, oli­vat näkymät sit­ten rumaa tai kaunista.

    Nämä ovat tietenkin täysin sub­jek­ti­ivisia koke­muk­sia, mut­ta ainakin itsel­läni kävelem­i­nen aktivoituu kau­ni­in ympäristön vuok­si huo­mat­tavasti. Itse asi­as­sa usein tulee valit­tua pidem­pi reit­ti ihan vain sik­si, että sitä on miel­lyt­tävämpi kävel­lä. Ajal­lis­es­ti eroa ei usein edes huo­maa. Jos voisin lyhen­tää matkan puoleen, mut­ta maise­ma olisi täyn­nä rumia ker­rostalo­ja, en mis­sään nimessä halu­aisi sitä kos­ka arvostan myös kävelystä saatavia ter­veyshyö­tyjä. Mikäli kor­te­lit olisi raken­net­tu umpeen, toden­näköis­es­ti hen­git­täisin enem­män pien­hiukka­sia ja seisoisin pidem­pään liikennevaloissa.

    Esimerkik­si Tam­pereel­la ja Helsin­gin keskus­tan ranta-alueille: kaupun­gin keskus­tas­sa on oikein muka­va kävel­lä kos­ka maise­mat ovat ihan val­takun­nal­lis­es­tikin ver­tail­tuna hieno­ja — Tam­merkosken ylit­tämi­nen on aina miel­lyt­tävä koke­mus. Yhtä miel­lyt­tävää ei ole mielestäni kävel­lä kort­telei­ta, jois­sa on har­mai­ta ker­rostalo­ja, vaik­ka mat­ka olisi kuin­ka lyhyt — sil­loin lähin­nä tulee keski­tyt­tyä siihen miten nopeasti kävelee kuin siihen miten miel­lyt­tävässä ympäristössä liikkuu.

    Usein val­it­sen myös kahvi­lan tai terassin sen mukaan pais­taako siihen aurinko vai ei ja mil­lainen maise­ma siitä avau­tuu. Mut­ta kuten sanoin, nämä ovat täysin makua­sioi­ta ja toisen­laisi­akin mielip­iteitä on 🙂

  69. Ville:
    Tuli mieleen, että tuos­sa postauk­sen ensim­mäisessä kuvas­sa on osat­tu rak­en­taa lisäk­er­roksia van­haan taloon huo­maa­mat­tomam­min kuin Erot­ta­jankatu 15:ssä ja varsinkin Alek­san­terinkatu 15:ssä tai Man­ner­heim­intie 6:ssa

    Täy­tyy tosin sanoa, että tuos­sa viimeisessä esimerkissä lisäk­er­rokset taval­laan katoa­vat kokon­aan, kos­ka ne ovat sisem­pänä ja niiden tyyli on niin eri­lainen ja mitään­sanoma­ton. Toki efek­ti häviäisi, jos niitä olisi yhtään enemmän.

  70. PRNDL: Ja päätös siitä miel­lyt­tääkö joku silmää syn­tyy missä….? 

    Arkkite­htiseuras­sa, val­tu­us­tossa, lau­takun­nas­sa, anonyymeis­sa blogiko­menteis­sa vai facebookissa….? 

    Lop­pukädessä jos­sain demokraat­tisen valvon­nan alaises­sa ja vas­tu­u­ta kan­tavas­sa julkises­sa elimessä, mut­ta tietenkin kansalais­mielipi­det­tä kuun­nellen. Jo täl­laisen mah­dol­lisu­u­den ole­mas­sao­lo muut­taisi merkit­tävästi rak­en­ta­jien ja raken­nut­ta­jien ulkoa­suhark­in­taa parem­paan suuntaan.

  71. Uusista silmää miel­lyt­tävistä taloista ei äkkiseltään tule mon­ta mieleen, mut­ta on niitä. Esimerkik­si Sto­ra Enson talo Kata­janokalla on mielestäni tyy­likäs, joskin paikalle sopi­ma­ton. Clar­i­on-hotel­li Jätkäsaa­res­sa on ainakin kohtu­ulli­nen, onnek­si siitä ei tul­lut korkeam­paa. Kaupung­inteat­terin raken­nus on myöskin silmää miel­lyt­tävä. Jostain syys­tä nuo van­hem­mat miel­lyt­tävät enem­män. Siis odotel­laan, kyl­lä 60- 70-luku­jen talot nykyis­es­tä paranevat, ehkä.

  72. Helsin­gin yliopis­ton kir­jas­to on hieno mod­erni talo. Punati­ili (tai kir­jas­ton tapauk­ses­sa vis­si­in jäljitelmä) on raken­nus­ma­te­ri­aali­na sel­l­ainen, että se tup­paa miel­lyt­tämään silmää. Toinen hyvä esimerkkitästä on Roi­hu­vuoren­tien ker­rosta­lo siinä Ruiskumes­tarin vier­essä, joka on aika tavalli­nen lähiön ker­rosta­lo (tosin 1950-luvul­ta), mut­ta näyt­tää punati­ilen ansios­ta oikein hienol­ta: https://goo.gl/maps/RBDAoTm7Ss32

  73. Tuo­mas Aarnio:
    Uusista silmää miel­lyt­tävistä taloista ei äkkiseltään tule mon­ta mieleen, mut­ta on niitä. Esimerkik­si Sto­ra Enson talo Kata­janokalla on mielestäni tyy­likäs, joskin paikalle sopimaton. 

    “Uusi” on ilmeis­es­ti suh­teelli­nen käsite. Enson talol­la ikää 55 vuotta.

  74. Mikko H: “Uusi” on ilmeis­es­ti suh­teelli­nen käsite. Enson talol­la ikää 55 vuotta. 

    Se kai siis tarkoit­taa sitä, ettei raken­nusten ulkonäkö ole tuos­sa ajas­sa juurikaan parantunut.

  75. Peter: Helsin­gin yliopis­ton kir­jas­to on hieno mod­erni talo. Punati­ili (tai kir­jas­ton tapauk­ses­sa vis­si­in jäljitelmä) on raken­nus­ma­te­ri­aali­na sel­l­ainen, että se tup­paa miel­lyt­tämään silmää. 

    Olisiko ruuk­in­ti­iltä. Val­lan mainio ja elävä julk­i­sivu­ma­te­ri­aali, toimii jopa lasin kanssa.

  76. Niin moni on taas täälä pahek­sumas­sa sitä kuin­ka paljon men­nään “taak­sepäin” jos luovu­taan tästä absur­dista estetiikasta.

    Kuin­ka pitkälle tätä tyhjyy­den esteti­ikkaa voidaan sit­ten jatkaa? Nykyään tun­tuu että nämä arkkite­htu­urin suur­saavu­tuk­set ovat sel­l­aisia jois­sa haetaan mah­dol­lisim­man absur­dista esteti­ikkaa. Pitääkö nämä jutut sit­ten viedä absur­di­u­den huip­ulle tms.? Ja käyt­tää niin epäin­himil­lisiä mate­ri­aale­ja kuin vaan mah­dol­lista. Ehkä teräs ja lasi eivät ole tarpeek­si kylmiä ja ahdis­tavia. Miten olisi isot kromiset pin­nat ja joku neon­väri­nen melami­i­ni tai jotain täl­läistä? Shokeer­aus tun­tuu ole­van aika suuri fak­tori näis­sä nyk­yarkkite­htu­urin ja nyky­taiteen luo­muk­sis­sa. Jos keskelle van­haa kaupunkia pystytetään teräksi­nen 30m korkea kolmio, niin tot­takai se kiin­nit­tää ihmis­ten kat­seet. Tode­taan vain että “onnis­tunut luo­mus, ihmiset huo­ma­si­vat”, “se herät­ti tunteita”

    Ja mik­si ihmisiä ei kuun­nel­la näis­sä asiois­sa. Mik­si aina vas­taus on nyky­taiteen tai nyk­yarkkite­htu­urin kri­ti­ikki­in “sinä et vain ymmär­rä” tai “elät van­haa aikaa”. Mitään dialo­gia ei voi syn­tyä kun sielun­sa post-mod­ernismin paho­laiselle myyneet yleen­sä taide- tai suun­nit­telu­alan ihmiset vetoa­vat vain tietämyk­seen­sä ja asemaansa.

  77. Kom­ment­ti klas­sista omakoti­taloa rak­en­ta­van näkökulmasta:
    Kaik­ki raken­nuk­set suun­nitel­laan nykyään cadil­la. Ja siinä ohjelmis­tossa ei ole valmi­ina nap­pu­laa, jos­ta saa koris­tei­ta tai muu­ta poikeavaa ideaa julk­i­sivui­hin. Sen sijaan kant­ti ker­taa kant­ti sok­eri­pala tulee tuutista ulos nopeasti ja tehokkaasti. 2000 luvun alus­sa saati­in myös “rimo­ja” tehtyä nopeasti. Nyt siis arkkite­hti joutuu “nysväämään”, jos edes pien­tä lis­taa halut­taisi­in ikku­nan päälle koris­teek­si. Aikaa palaa ja pro­jek­ti alkaa maksaa.

    1920-luvul­la arkkite­hti pystyi piirtämään lyi­jykynäl­lä koris­tei­ta siinä mis­sä suo­ria viivo­jakin. Ja raken­nus­miehillä ei ollut niin kiire, he ehtivät tehdä kau­nistakin jälkeä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *