Kaupunkirakentamisen aika (40) Hyvän tonttipolitiikan merkitys Helsingin taloudelle

Asun­top­u­lan vaivaa­mas­sa kaupungis­sa asun­to­tuotan­toon kel­paav­ista ton­teista on tul­lut arvokas resurssi. Raken­nu­soikeus lähel­lä kan­takaupunkia ja hyvien liiken­ney­hteyk­sien var­rel­la on arvokas­ta. Kan­takaupungis­sa ton­tista mak­se­taan nykyään jopa yli 2 000 euroa per neliömetri.

Iso osa tont­ti­maas­ta on Helsin­gin kaupun­gin, siis mei­dän veron­mak­sajien omis­tuk­ses­sa. Sik­si on perustel­tua vaa­tia, että tuo­ta omaisu­ut­ta hoide­taan hyvin, eikä tont­te­ja luovute­ta raken­nusyri­tyk­sille ali­hin­taan. Raken­nusy­htiö ei nimit­täin ei myy asun­toa halvem­mal­la vaik­ka onkin saanut ton­tin halvem­mal­la. Sik­si Helsin­gin tulee pyrk­iä siihen, että tont­ti­markki­na toimii mah­dol­lisim­man tehokkaasti.

Mikäli Helsin­gin kaupun­ki menet­täisi keskimäärin 200 euroa per luovutet­tu ker­rosneliö huonon tont­tipoli­ti­ikan takia, jäisi kaupungilta saa­mat­ta vuosit­tain keskimäärin 30–50 miljoon­aa euroa joko suo­ri­na myyn­ti­t­u­loina tai pitkäl­lä aikavälil­lä tulev­ina vuokrat­u­loina. Tämä raha on pois­sa veron­mak­sajien kirs­tus­ta ja pakot­taa kaupun­gin nos­ta­maan vas­taavasti mui­ta vero­ja toim­intansa kulut kattaakseen.