Viime aikoina on esiintynyt merkkejä asuntojen hinta- ja vuokratason kasvun taittumisesta. Osassa Helsingin seutua asuntojen hinnat ovat kääntyneet jopa absoluuttisesti laskuun. Tämä on herättänyt asuntosijoittajien keskuudessa vaatimuksia vuokra-asuntojen tuotannon hidastamisesta vuokrien pelätyn laskun estämiseksi.
Vuokrien pitääkin laskea. Asumisen nykyinen hinta on suurimpia sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia Helsingissä.
Aiemmissa suhdannekäänteissä on nähty, että asuntojen hintojen laskiessa rakennuttajat hidastavat tuotantoa. Nyt vastaava on estettävä. Onneksi kaupunki omistaa suurimman osan rakennusmaasta Helsingissä. Tontteja on luovutettava rakentamiseen hyvään tahtiin ja tontinluovutusehtoihin on laitettava vaatimus asuntojen valmistumisesta määräajassa. Jos tontinluovutus perustuu tarjouskilpailuihin, kaupungin saama tonttitulo tietysti alenee, jos asuntojen markkinahinnat laskevat, mutta tämä on murheista pienimpiä.
Aiemmin on myös pidetty asuntotuotantoa yllä rakentamalla kaupungin toimesta alueita, joissa on lähes pelkästään kaupungin vuokrataloja. Tätä on käsittääkseni pidetty jälkeenpäin virheenä, eli nyt pitäisi estää, ettei sama toistu.
Kysymys saattaa olla typerä, mutta kun Helsingistä puuttuu kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, rahaa on kassa pullollaan ja kaupungilla on reilusti tonttivarantoa, niin miksi kaupunki ei rakenna kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja?
Kaikki asunnot vaan kovan rahan asunnoiksi. Ei yhtään mitään muita. Korkeintaan ostetaan kaupungille tontin luovutusta vastaan muutamia asuntoja hajallaan ympäri kaupungin väliaikaisiin sosiaalitarkoituksiin (perheväkivaltaa pakenevat yms.).
“Kohtuuhintaisia” vuokra-asuntoja ei pidä rakentaa missään tapauksessa, vaan kaupungin pitäisi tehdä kaikista asunnoistaan markkinavuokraa nostavia ja vaikka sitten maksaa mielummin enemmän tukia niissä asuville ja niitä tarvitseville. Sossutapausten osalta tilanne on +-0 ja muiden osalta markkinavääristymä katoaa ja veronmaksajat eivät tue enää tukea tarvitsemattomia arpajaisperustein.
Tällä tavalla sosiaalisen asumisen todelliset kustannukset tulevat esille ja ei kannusteta ihmisiä erityisesti pysymään kaupungin kämpissä vain siksi, että sellaisen joskus tuurilla sai.
“Jos tontinluovutus perustuu tarjouskilpailuihin, kaupungin saama tonttitulo tietysti alenee, jos asuntojen markkinahinnat laskevat, mutta tämä on murheista pienimpiä.”
Jos saatte tämän toteutumaan, niin silloin meillä on tovoa,
Hyvä!