Urbaaneja mukavuuksia syntyy sinne, missä on runsaasti asiakkaita ja missä katuympäristö tarjoaa joustavat mahdollisuudet uusien palveluiden luomiselle. Umpikorttelit tarjoavat sekä paljon asiakkaita että runsaasti kivijalkatilaa monipuolisille palveluille. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä turvaavat lähipalveluiden edellytykset.
Umpikortteleihin pohjaava kaupunkirakenne on myös erinomainen lähtökohta hyvälle käveltävälle ympäristölle. Keskeisillä paikoilla kannattaa tehdä vielä tavanomaista tiiviimpää rakentamalla pieniä supertiiviitä kortteleita. Näin voidaan parantaa sekä ihmis- että paikkatiheyttä ja vahvistaa alueen urbaania luonnetta.
Jos etäisyys lähipalveluihin kasvaa sellaiseksi, että kävely vaihtuu autoon, voi samantien mennä parin kilometrin päässä olevaan kauppaan. Tästä syystä vauraassa kaupungissa lähipalvelut eivät kuihdu vähitellen, vaan romahtavat siinä pisteessä, missä kävelyetäisyydellä asuvien asukkaiden määrä ei riitä palveluita ylläpitämään.
Kauempaa tulevat voivat parantaa lähipalveluita, mutta aina jonkun toisen paikan kustannuksella. Munkkivuoressa kaupassa käyvät munkkiniemeläiset saavat hyvää palvelua, mutta samalla lähipalvelut heikkenevät. Tiiviys sen sijaan tuo lähipalvelut useamman asukkaan ulottuville.
Lähiravintolan pitäjä kertoi taannoin, että alueen asukkaita käy varsin vähän — asiakkaita on silti runsaasti, mutta nämä tulevat kauempaa. Lähikaupan kohdalla etäisyys todennäköisesti korreloi voimakkaasti asiakaskuntaan, mutta monet muut palvelut ovat oikeastaan koko kaupungin palveluita. Ideaalitilanteessa palveluita käytetään ristikkäin eri alueilta. Ei joka päivä viitsi syödä samaa ruokaa.
Täällä New Yorkissa palvelujen ja tiiviin asumisen yhteensovittaminen on toteutettu niin, että ruutukaavassa yhteen suuntaan menevat avenuet ovat isompia katuja joiden varrella on palvelut toimistojen ja asuintalojen alakerrassa, ja niitä halkovat toiseen suuntaan vähän kapeammat kadut joiden varrella on käytännössä vain asuntoja. Näin saadaan asukkaille parin korttelin matkan päähän palvelut, tiiviit kauppa/ravintolakeskittymät avenueille, ja silti suurimmalle osalle asukkaista rauhallinen kotitalon edusta.
Toimisikohan tämä Suomessakin?
Toimisi, mutta samalla myöntäisimme, että koko Helsingin kaupunkisuunnittelu on ollut yksi erehdys koko sotien jäölkeisen aja! Tottahan se on, että kaavoitus on epäonnistunut 40-luvulta alkaen, mutta sitä ei ole saanut sanoa ääneen.