Internet on kaikkialla maailmassa kiihdyttänyt kaupungistumista – erityisesti suurkaupungistumista. Internet parantaa suurkaupungin elämää enemmän kuin pikkukaupungin tai maaseudun elämää. Siinä missä pikkukaupungissa saivat internetin myötä kaikki samat tavarat kuin suurkaupungin asukkikin, sai suurkaupunkilainen mahdollisuuden löytää kaiken mahdollisen ja mahdottoman muutamalla napin painalluksella.
Yhtenäiskulttuuri jäi 1980-luvulle. Internet toi mukanaan markkinoiden ja sosiaalisen kentän pirstoutumisen, jossa ihmisten kiinnostukset pilkkoutuvat aina vain erikoistuneempiin aiheisiin. Sosiaalisen kentän pirstoutuneisuus vetää ihmisiä suurkaupunkeihin. Haasteena onkin löytää itseä kiinnostavat ihmiset ja tapahtumat. Internet ei muuta ihmisten fyysistä etäisyyttä, mutta löytää neulan heinäsuovasta hetkessä.
Erikoistumisen hyödyt eivät rajaudu vain työhön ja markkinoihin. Maaseudulla valitetaan, miksi toimintaa järjestetään niin paljon ja monipuolisesti vain Helsingissä. Eikö tapahtumia voisi tuoda muuallekin? Ei ymmärretä sitä, että toimintaa järjestävät ihmiset ensisijassa itselleen ja kavereilleen. Suuressa kaupungissa on väestöpohjaa, josta löytää aktiivisia samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä.
Internet on muuttanut sitä, miten kaveriporukoita syntyy ja vapaa-aikaa vietetään. Ravintolapäivät, popup-kulttuuri ja kaupunkiaktivismi tekevät sosiaalisesta ympäristöstä avoimemman. Kaupungit tarjoavat uudelle tulokkaalle runsain mitoin mahdollisuuksia löytää sen juuri itselle sopivan porukan.
Ihminen on sosiaalinen. Kaipaamme halauksia; että voimme kuulla, kun rakkaat ystävämme nauravat; ja niitä hetkiä, kun voimme vain olla hiljaa ystäviemme kanssa. Näitä ei Internet korvaa. Siksi ihmiset muuttavat kaupunkeihin nopeammin kuin koskaan.
Tuossa on kyllä perää, mutta on netti mahdollistanut myös kaupunkirakenteen hajautumisen eli Nurmijärvi-ilmiön, että muutetaan omakotitaloon kehyskuntaan ja tehdään etätöitä. Toinen lieveilmiö on että kaupunkien ravintolaelämä on kuollut kun ihmiset metsästävät seuraa deittipalstoilta, ja juovat kalsarikännejä kotona facebookin ääressä.
Jotain konsertteja joo, mutta kuka haluaa kuulla jotain junttimusaa keskellä kaupunkia? Ennen festarit järjestettiin kaikki maakunnissa, oppivat stadilaisnuoret jotain Suomen maantieteestä kun joutuivat viikonlopuksi matkustamaan Seinäjoelle, Turkuun, Hankoon, Joensuuhun tai Saarijärvelle.
Ongelma on se että kaupungeissa kaikki kohtaamiset eivät ole iloisia. Edes Katajanokalla tai Punavuoressa.
Ksupunkia on myös se itis ja steissi.
Urbanisoituminen ei ole pelkkää akateemisten ja ironisten hyvin toimeen tulevien trendikäs leikkikehä jossa maisteltaan maailman uusia makuja ja rytmejä.
Internetin käytöstä eräänlaisten kaupunkitapahtumien järjestämiseen kannattaa googlata ”lontoo” ja ”whatsapp”. Ikävä kyllä.