Populismi on osoittautumassa valheeksi, mutta tilalle voi tulla jotain pahempaa, ellei eriarvoistumiselle tehdä jotain. Edistyksen rintamaan tarvittaisiin myös demareita.
= = =
Oikeistopopulismin aalto, jonka piti pyyhkiä tänä vuona yli Euroopan, laantui Hollannin vaaleissa.
Hollannin tuloksen kannalta ratkaisevat seikat eivät ehkä tapahtuneetkaan Hollannissa vaan Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Monelle Britille on paljastunut, että Brexit-kampanja perustui lähinnä valheelle.EU-jäsenmaksua ei voikaan sellaisenaan siirtää terveydenhuollon rahoittamiseen eikä muissakaan väitteissä ollut totuutta kuin nimeksi.
Tästä kaikesta on seurannut, että EU:n ja jopa Euron kannatus on nousut kaikkialla Euroopassa, ei vain Britanniassa.
Trumpin voitto Yhdysvalloissa voi osoittautua populismin kannalta vielä suuremmaksi Pyrrhoksen voitoksi. Jo nyt on paljon pettyneitä äänestäjiä. Trumpin suosio on selvästi alempi kuin oli hänen äänisaaliinsa vaaleissa. Se, etteivät republikaanit ole pystyneet kehittämään korvaavaa mallia Obamacarelle ei ole vain noloa. Siinä kulminoituu koko valheellinen vihanlietsonta.
Trump lupasi parempaa terveydenhuoltoa kaikille ja paljon halvemmalla. Kun tämä Münchausenin temppu ei kaikkien yllätykseksi onnistunutkaan, vihaan kiihottamalla saatu kannatus saattaa päättyä suureen lässähdykseen.
(Sinänsä Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä on niin kallis ja saavutuksiltaan niin surkea mitattuna vaikka kuolemilla, jotka olisi voitu välttää oikealla hoidolla, ettei pitäisi olla vaikeaa tehdä parempaa halvemmalla, mutta se on sitten aivan eri asia.)
Tolkullisesti ajattelevat republikaanit kauhistelivat 24 miljoonan ihmisen jättämistä sairausvakuutuksen ulkopuolelle ja kiiluvasilmäisimpien mielestä ulkopuolelle olisi pitänyt rajata enemmän ihmisiä. Tästä asetelmasta on hyvä lähteä vajaan kahden vuodenpäästä välivaaleihin. Niiden joukossa, joilta terveydenhuolto olisi viety, on paljon Trumpin äänestäjiä.
Lisää tällaisia epäonnistumisia, ja koko populistinen kansankiihotus näyttäytyy yhä useammalle poliittisena valheena.
Mutta mitä sen tilalle?
Syyt populistiseen herravihaan eivät ole kadonneet mihinkään – vain purkautumiskanava on menettänyt uskottavuutensa. Tilalle voi tulla myös jotain vielä pahempaa.
Keskiluokan kuihtumiseen ja eriarvoistumiseen on löydettävä toimivia lääkkeitä, tai teollisuusmaat kulkevat vaaleissa kriisistä toiseen.
Hollannin vaaleista ei tullut oikeistopopulistien maanjäristysvoittoa, mutta siitä tuli demarien maanjäristystappio. Entinen mahtipuolue menetti yli ¾ paikoistaan ja putosi pienpuolueiden joukkoon.
Populismismin vastavoimaksi eivät nousseet demarit vaan toisaalta vihreät (4 paikasta 14 paikkaan) sekä sosiaaliliberaalinen ja Eurooppa-myönteinen D66-puolue 12 paikasta 19 paikkaan. Tällä akselilla tapahtui siis polarisoitumista aivan samoin kuin Itävallan presidentinvaaleissa. Näiden molempien puolueiden on täytynyt viedä demarien ääniä.
Populistit ovat kaikkialla syöneet erityisesti demarien kannatusta, koska duunarieliitti on ollut pettynyt asemansa heikentymiseen. Ahdinko on saanut demarit vetäytymään siilipuolustukseen. Entisestä edistyksen lipunkantajasta on tullut muutoksen vastustaja.
Demarien ahdingolle on helppo ilkkua, mutta se on kaikkien parempaa huomista toivovien ongelma. Edistyksen rintamaan tarvittaisiin myös demareita. Siksi meidän kaikkien tulisi toivoa, että he pääsisivät henkisestä neuvottomuudestaan ja pystyisivät löytämään uuden suunnan. Autoakaan ei ohjata jarrupolkimella.
Demaripuolueet menivät myymään itsensä rahalle, joten ei sieltä ole nousua ennen kuin leikkaavat kahleensa ja pääsevät tekemään oikeita valintoja. USA:n demokraatit synkin esimerkki siitä mitä suuri raha tekee politiikalle.
Clintonismi ja blairismi johtivat tuhoon kummallakin puolella rapakkoa. Kumpikin paijasi suuryrityksiä ja luulivat bkt:n ja pörssin kertovan kansan hyvinvoinnista, vaikka kummassakin maassa puolet kansasta joutui köyhyyteen ja sääntelyn purku päästi pankit romahduttamaan ahneuksissaan talouden, ja kansa maksoi mutta tekijät saivat kuulustelujen sijaan miljoonabonukset. Nyt sama tapahtuu uudestaan, kun Goldman Sachs on käytännössä USA:n hallinto.
Surullista onkin että Obama saattoi vasemmiston uneen, jossa se luuli Obaman tekevän hyvää, mutta Obama antoi vain kivat kasvot ja kivat puheet jotka peittivät alleen eriarvoistavan politiikan. Kansa oli petetty ja Trump lupasi parantaa heidän asemaa, mutta Hillary ei luvannut mitään, vaan sanoi kaiken olevan hyvin ja keskittyi Trumpin parjaamiseen.
Sanders olisi voittanut mennen tullen, koska keskittyi asioihin ja lupasi parempia mahdollisuuksia ihmisille. Nytkin Sanders on ainoa joka oikeasti kiertää ja tekee politiikkaa, muut “oikeat” demokraatit huutavat vain “Russia!” joka asiaan, kun eivät voi hyökätä suurrahoittajiaan vastaan esimerkiksi terveydenhuollossa.
Se että vaaleissa kokoomuksen kaltaiset puolueet menevät äärioikealle kalastelemaan ja siten “torjuvat” wilderssit, kertonee enemmän oikeistopopulismin normalisoitumisesta kuin sen hidastumista. Kokoomuksen ministeri Janitskinin teltoilla, Vapaavuoren moskeijakielto, pikkulasten vanhempien käännytykset…mitä tuo sitten on? Vartiaisen liberalismia?
Mark Blyth nimisen hepun luontoja kannattaa väijyä youtubesta. Selittää politiikan ongelmat selvästi talouden kautta (euro, austerity, trumpism, brexit). Thomas Frank (Listen Liberal) kertoo sitten missä demokraatit menivät tieltä ulos.
Laantui on hyvä sana, sillä tosiasia on, että PVV voitti vaaleissa ja nyt Hollannin toiseksi suurin puolue. Hollannin tuloksesta voi tehdä kolme keskeistä huomiota:
— PVV voitti, mutta vähemmän kuin ennakkoon arvioitiin
— demarit kärsi rökäletappion ja
— koko puoluekartta muuttui, aiemmasta kahden suuren puolueen maailmasta yhden suuren ja 5 keskisuuren puolueen maailmaksi.
Tästähän on nähty jo lukuisia eri variaatioita eri maissa. Populistit ja uudet liberaaliliikkeet ovat ottaneet ryminällä tilaa.
Voisiko arvon blogisti nyt sitten kertoa, ketkä sitten olivat Hollannin vaalien oikeat voittajat? Meinaan kun valhemediassa on kuulemma väitetty, että rasistinen Wilders olisi ollut voittaja. Kaikkihan me tiedämme, että vasemmistoliberaalit saivat kaikkien aikojen häkellyttävimmän, totaalisen, lähes lopullisen voittonsa surkeiden ja säälittävien junttipopulistien kutistuessa lähes olemattomiin.
Niin jotain pitäisi tehdä. Automaatio ja globalisaatio uhkaa töitä. Mutta toisaalta hyvinvointivaltiokin perustuu valheelle. Jos tulot tasataan, vaihtoehtokustannukset työuriin kasvavat liian korkeiksi. Nuoret jättäytyvät pois opinnoista ja haluavat Janne NAcceiksi. Ja se valinta on hyvinvointivaltiossa monille looginen valinta.
Kyllä Suomessakin on populismia, jos sillä tarkoitetaan tosiasioiden kieltäminen / peittely / harhaanjohtaminen oman poliittisen edun saavuttamiseksi.
Esimerkisi käyköön 500 000 työtöntämme, joista on tullut unohdettu ja hylätty osa kansaamme. Suomen älymystö, poliitikot, ay-liike ja media teeskentelevät, että heitä ei ole olemassakaan.
Sen sijaan populistimme viestittävät siitä, että Uudenkaupungin autotehtaan ja Turun teĺakan viimeaikainen menestys on merkki heidän aikaansaamastaan taloutemme selvästä käänteestä parempaan.
Jättävät kuitenkin kertomatta, että kumpikin niistä ovat alkujaan Urho Kekkosen aikaansaannoksia.
Kekkonen oli taitava poliitikko ja talousosaaja, sekä Suomen viennin tuloksekas myyntimies. Hän jätti meille perinnöksi kilpailukykyisen ja velattoman maan. Kun 1973 maahan pääsi syntymään 100 000 työtöntä, hän reagoi siihen runnaamalla kokoon Miettusen HÄTÄTILA-hallituksen!
Voivatko nykypäättäjät esittää jotain vastaavaa? Eivät todellakaan, päinvastoin!
Päättäjämme ovat populistisesti irronneet taloustodellisuudesta. Ovat esimerkiksi ajaneet Talvivaaran pari kertaa konkurssiin, ottaneet hirmuisesti velkaa ja talouden tosiasiat kieltävällä komikanta-politiikallaan aiheuttaneet 500 000 ihmisen massatyöttömyyden.
Kansa menee nyt kuntavaaleihin sen tiedon varassa, että näitä työtömiä ei oikeastaan ole olemassakaan, ja että populistien se väite on totta, että lama on ohi ja juhlat voivat siis jatkua.
Olisikohan nyt kuitenkin jo aika paljastaa tämä maamme populistien “Münchausenin temppu”?
Trump lienee mielisairas; herää aamulla ja tviittaa uniaan siitä, miten paha ja sairas Obama (joka ei kai edes ole amerikkalainen) salakuuntelee hänen kotiaan.
Toivottavasti Ivanka pitää isäukon riittävän toimintakykyisenenä tai ottaa ohjat käsiinsä, jos ei onnistu.
Populismin kohtalo ei kuitenkaan riipu Trumpista tai Hollannin vaalituloksesta. Populismi elää ja saattaa koska tahansa räjähtää käsiin, jos eliitti ei suostu luopumaan elitismistään.
Suomessakin on lukuisia sietämättömiä ongelmia, jotka eivät katoa mihinkään ellei eliitti suostu myöntämään niiden olemassa oloa. Tai jos ei löydy popullistia, joka onnistuu haalimaan enemmistön eduskunnasta.
Jälkimmäista vaihtoehota ei kai uskalla toivoa.
‘Monelle Britille on paljastunut, että Brexit-kampanja perustui lähinnä valheelle.’ (OS)
Toisille tuo oli selvää jo kampanjan aikana, toiset eivät joko välitä tai eivät suostu uskomaan.
Jos Theresa May järjestäisi vaalit nyt, konservatiivit saisivat murskavoiton.
Kyllä se pupulismi on jatkumo, kohteet vaan vaihtuu. Olen 50 vuotta äänestänyt pelkkiä populisteja. Viimeiset kolme olivat Esko Seppänen, Osmo Soininvaara ja Jussi Halla-aho. Aikaisemmalta ajalta muistan sellaisia nimiä kuin Tyyne Leivo-Larsson, Veikko Vennamo ja Taisto Sinisalo. Yhteistä kaikille noille oli, ettei niillä mitään suurta suunnitelmaa paremmasta ollut, vaan ne harrastivat nippelikohtasta öyhötystä havaitsemistaan epäkohdista. Niiden epäkohtien korjaus meni täsmälleen kaikilta kammottavalla tavalla pieleen, jos ja kun pääsivät hillotolpalle puikkoja säätään. Lisäksi useimmat toimivat juuri päinvastoin kuin meinasivat.
Sen jälkeen kun Soini pääsi ministeriauton takapenkille on valtakunnan ykköspopulisti ollut Vihreiden (onneksi) väistyvä pj Ville Niinistö. Gallupsuosiota on puolueelle tullut ja sitähän populisti juuri tavoittelee. Vihreiden kuntavaaliohjelma on populismimittarilla mitattuna huippua, realismi hukassa.
Mutta ei se mitään, uskottavuudellahan ei vaaleja nykyään voiteta.
En ole huolissani populismin menemisestä tai tulemisesta. Siitä näyttävät eniten olevan huolissaan valtaa pitävät puolueet kaadereineen peläten menettävänsä paikkansa lihapatojen äärellä ja hyvin palkatut pestinsä. Olen huolissani Goldman Sachs ‑ilmiöstä. Liian monet Trumpin hallinnon korkeat vakanssit on GS-porukalla. EKP:n pääjohtaja, Englannin keskuspankin pääjohtaja, Barroso jne jne. Oikeastaan Kreikan eurojäsenyys ja siitä seurannut eurokriisikin on GS:n aikaansaannoksia. Ja USA:n subprime-bisnes ja siitä seurannut finanssikriisi. Senkin jälkeen GS-pankkiirit ovat entistä rikkaampia. Jokainen kriisi on suuri mahdollisuus tehdä paljon rahaa, kun varallisuus laitetaan uusjakoon ja ne joilla on tuolloin rahaa (= pankeilla ja pankkiireilla), ostavat pakkomyynneistä muiden ahdinkoa hyväksikäyttäen. Ihana bisnesmalli, aina voittaa kunhan poliitikot eivät pääse sotkemaan ikävällä lainsäädännöllä.
Eikös pankkien valtaa pitänyt rajoittaa, riskikeskittymät hajoittaa ja suuret pilkkoa pienemmiksi? Miksi Saksan ja Ranskan pankkien valtavat tappioriskit sosialisoitiin kaikkien euromaiden veronmaksajien maksettaviksi? Pankkiirit ja poliitikot yhteistyössä, niin kaunista. Voiko tämä tuhatvuotinen traditio koskaa hajota?
Ehkä noin, mutta perustellusti moni ajattelee niin että Euroopan Unioni perustuu vielä suuremmalle valheelle, joten populismi voi jatkossakin ihan hyvin, kiitos kysymästä.
Populismin kentälle on vahvasti tunkemassa myös vihervasemmistolainen populismi, jonka pörröistä ja pehmeää ilosanomaa tunneälykkäälle väestönosalle tarjoilee mies suoraan naistenlehtien päiväunista.
Laantui ja laantui, kuitenkin aika lähelle populistien ennätystulosta Hollannissa ja tämä vaikka samalla moni muu puolue oli lähtenyt kalastelemaan “populistien” vesille. Hollannin politiikka muuttui — tai ainakin vaalilupausten perusteella pitäisi muuttua — huomattavasti populistisempaan suuntaan kuin mitä Vapauspuolueen kannatuksesta yksin voi päätellä.
Ei voi olettaa, että mikään liike ottaisi kasvuvaiheessakaan joka ainoassa koitoksessa veret seisauttavaa voittoa. Minulle pahuuden apostolina riittää se, että keskimäärin edetään, kuten nyt Hollannissakin kävi ja galluppien mukaan on käymässä Ranskassakin, vaikka Le Pen sitten häviäisikin. Le Penin tappio olisi kuitenkin näillä näkymin tulossa Front Nationalin kaikkien aikojen parhaalla tuloksella eli taas otetaan askel eteenpäin.
Vielä perustellummin voi olla sitä mieltä, että populistit ovat lapsenmielisiä ääliöitä ja me muut oikeassa, minkä Trumpin lupaukset ja presidenttikauden todellisuus on todistanut. Ei tässä meidän täysijärkisten auta kuin pärjätä sen tosiasian kanssa, että Suomessakin noin 10% äänestäjistä on oikeasti aivokuolleita eikä vain kerran kymmenessä/kahdessakymmenessä vuodessa kusetettavissa.
Toisaalta 10% äänrestäjistä on onneksi sen verran vähän, että heidän kannattamansa poulue pystytään kohtuullisen helposti pitämään aisoissa ja kun se aina silloin tällöin päästä hallitukseen päättämään pikkuasioista, leikkautuvat siivet kaikkein suurimmilta paskapuheilta.
Eniten harmittaa, kun suomalaiset julkirasis…siis julkinationalistit näyttävät suurimmaksi osaksi olevan Venäjän taskussa joko tietoisesti tai sitten sen verran tyhmiä, että ajavat Venäjän asiaa edes tajuamattaan sitä. Tosin esimerkiksi Halla-ahokin ajaa EU-eroa ajaessaan käytännössä Venäjän asiaa täysin tietoisena siitä, mitä tekee. Mies ei edes ole mikään Venäjän ystävä, mutta järjetön viha sokaisee ampumaan omaan jalkaan.
PS. En muuten ole nähnyt kirjoittelua siitä, kuinka gallupien tekijät ja vaaliasiantuntijat olivat taas kerran oikeassa, kun veikkasivat Hollannin vaalien järjestyksen viimeisellä viikolla ihan oikein ja että miksi populistien kannatus arvioitii tästäkin huolimatta yläkanttiin
Kun itselläkin kaivertaa välillä mielessä että mitä tarkkaan ottaen se ‘populismi’ on, sain rakennettua seuraavan hypoteesin johon liittyy yksi taustatrendi:
Taustatrendi: Kansalaisille on vuosikymmenet saarnattu demokratian auvoisuutta ja kaikinpuolista paremmuutta jopa vientituotteeksi asti, ilman että on tehty pesäeroa välillisen demokratian ja suoran demokratian välillä. Ovat oppineet.
Hypoteesi: Populismi on kansalaisten uskoa siihen että valtion ohjaaminen on samanlaista puuhaa ja sitä säätelevät samanlaiset reunaehdot kuin oman perheen talouden hoitaminen tai oman pikkuyrityksen johtaminen.
Vaalien aikaan osa ehdokkaista sitten valitsee tiekseen luvata äänestäjille ns. maalaisjärjen mukaista politiikkaa, semmoista joka olisi viisasta kotitaloudessa tai pikkufirmassa. Kokeneemmat ehdokasbroilerit tekevät tämän kyynisesti, tietäen että takki kääntyy heti kun vaalit ovat ohi. Ensikertalaiset taas uskovat että he tosiaan tulevat tekemään kotitalous-yhteensopivaa politiikkaa toisin kuin sanansa syövä eliitti. Mutta valtaan päästyään ja vastuuta saatuaan ensikertalaiset huomaavat että kotitalouspolitiikkahan johtaisi tuhoon ja hävitykseen, ja tekevät hekin ‘Soinit’. Äänestäjäkunta pettyy, pui nyrkkiä taskussaan, ja odottaa seuraavia vaaleja.
(Nähtäväksi muuten jää kääntääkö D. Trump vielä takkinsa vai tekeekö hän USA:sta ‘mediocre regional power again’).
Oli valaisevaa tajuta että olen joskus ollut vastakkaisessa leirissä, nimittäin 80–90 vaihteessa, kun Äänivalta ry ajoi Suomeen suoraa demokratiaa ns. jatkuvan äänioikeuden muodossa. Äänivallan ohjelmasta laadittiin pamfletti, joka mm. vietiin silloiselle ministerille Arja Alholle. Silloinen dosentti nykyinen professori Matti Wiberg reagoi lehtikirjoituksessa pamflettiin kutsumalla sitä populistiseksi. Muistan kuinka ainakin itse loukkaannuin sydänjuuria myöten että kuinka ‘eliitin edustaja’ kehtaakin leimata meidän hienot pyrkimykset estää vaalilupausten pettäminen ja saada kansanvalta oikeasti toimimaan niinkuin pitää, ja mitä se ‘populismi’ oikeastaan edes tarkoitaa — eikö ‘populismi’ ole juuri mihin demokratialla tähdätään? Nykyiset populistipuolueiden kannattajat varmaankin ajattelevat samalla tavalla.
No OK, on nykypopulismissa varmaan muitakin ainesosia, joista jotkut löytynevät Kahnemanin kirjasta.
Hehheh, mitä parodiaa!
Täysijärkisyydestäsi huolimatta et taida oikein ymmärtää mitä on protestiäänestäminen. Kuten tiedämme, kirkkoveneen raapustaminen on tehoton mielenilmaisu mutta Trump ja Brexit ovat joa aivan toisen luokan vaikuttamista ja saavat itsetyytyväisen eliitin edes vähän synnintuntoihinsa.
Populistin puheilla ja lupaukseilla ei ole olennaista merkitystä, sitä parempi mitä suurempia pöyristyskohtauksia se aiheuttaa.
On valitettavaa että populistitkin ovat persoja hillotolpan houkutuksille ja myyvät isänmaansa siinä kuin vastuullisetkin puolueet. Sinun mielestäsi se on oikein ja maan tapa, mutta minua vähän huolestuttaa mitä jää kun populismikin osoittauttuu tyhjäksi arvaksi.
Putinista puheenollen hän edes ymmärsi lopettaa paljon kärsineen kansansa simputtamisen kellojensiirtämisleikeillä. Ei hän voi olla täysin paha.
Minun mielestäni hypoteesisi on vain osa populismia. Yleisemmin, minun mielestäni oikein hyvin, populismi määritellään wikipedian artikkelissa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Populismi
Minun mielesätni mielenkiintoisempi kysymys on kuitenkin se, miten populistit määrittelevät eliitin, jota vastustavat. Selvää on, että taloudellisella tai poliittisella vaikutusvallalla ei ainakaan ole mitään tekemistä eliitin kanssa. Ainoa merkittävä asia, minkä minä olen keksinyt, mikä erottaa eliitin populisteista on se, että eliitti hyväksyy (taloustermein) ulkoisvaikutusten olemassaolon, ja kehtaa odottaa niiden huomioonottamista yhteiskunnan asioista sovittaessa.
Nyt kun länsimaisten talousjärjestelmien suurimpia haasteita on järjestää tulonjako automaation ja robotiikan maailmassa, näen ainakin kolme mahdollista kehityskulkua:
(1) Baumolin sopeutumismekanismin kautta ihmisvoimalla tehtävien töiden palkat nousevat niin korkeiksi ja roboteilla tuotettujen tavaroiden hinnat laskevat niin alas, että ihmisten tarpeet yhä tulevat tyydytetyiksi. Tässä huonona puolena todennäköisesti palkkakehitys ei tapahdu keskimääräisen tasaisesti, vaan joidenkin ennallaan pysyvät tulot sallivat ruhtinaallisen määrän halpenevaa tavaraa, mutta useimmilla eivät riitä rahat edes niihin halpeneviin tavaroihin.
(2) Jonkinlaisen perustulon kautta, joka rahoitetaan robotteja verottamalla, ja kaikkien kansalaisten ostovoima säilyy. Huonoina puolina ainakin (a) Hintamekanismin heikkeneminen jolloin resurssit eivät välttämättä enää ohjaudu vastaamaan tarpeita parhaalla tavalla, ja (b) Yhteismaan ongelman vuoksi tätä ei voi tehdä yksi kansakunta pelkästään omalla päätöksellään tai hukka perii kansainvälisessä kilpailussa (vai periikö?).
(3) Rivikansalaisten ostovoiman hiipuessa, robotisoidut tehtaat vähitellen erikoistuvat valmistamaan luksustuotteita muille robotisoitujen tehtaiden omistajille. Loppuosa ihmiskunnasta ulkoistetaan pois modernista yhteiskunnasta, ja he palaavat metsästäjä-keräilijöiksi. Nykyaikaisia metsästäjä-keräilijöitähän nähtiin Espanjan talouskriisin aikaan sankoin joukoin Madridin roska-astioiden liepeillä.
D. Trump on saattanut löytää neljännen keinon. Kellon kääntäminen taaksepäin ja paluu perinteiseen teollistumisen aikaan. Asia on järjestettävissä protektionismilla (kansainvälisen kilpailun suhteen) ja Mussolini-tyylisellä korporativismilla (yritysten omistajien voitontavoittelun kahlitsemiseksi). Hintana on alentunut elintaso, kun peruuttaminen erikoistumisessa ja työnjaossa alentaa tuottavuutta. Silti, tulonjako-ongelman ratkaiseminen saattaa olla niin vaikeaa että hinta kannattaa maksaa. Mutta kenties pääomien omistajat eivät trumpilaiseen korporatismiin lähde mukaan, jää nähtäväksi.
Vaikea uskoa että hän on tien valinnut tietoisesti, mutta saattaa olla että D. Trump on politiikassaan sitten kuitenkin ainoilla oikeilla jäljillä.
Robottivero ei kyllä kestä mitään lähempää tarkastelua. Haluatko verottaa sitä myös kulutustuotteissa. Automaatiset tarkentavat ja valottavat kamerat, itsestään liikkuvat pölynimurit jne?
Hyvin tiivistetty, ja jotain samantapaista tarkoitin kotitalous-yhteensopivalla politiikalla, ulkoisvaikutusten unohtamista.
Jos perheessä eivät rahat tahdo riittää, yksi perhe voi vähentää omaa kulutustaan ilman että Stockmann joutuu siitä vaikeuksiin ja väenvähennyksiin. Samoin yksi perhe voi lisätä pyrkimyksiään lisätöiden löytämiseen ilman että se pyrkimys heilauttaa työmarkkinoita mihinkään suuntaan. Kokonainen kansantalous joutuu löytämään ovelammat konstit.
Samoilla linjoilla ollaan.
E. eli viides vaihtoehto. Julkisen velan kasvattamista jatketaan, keksittyä ikiliikkujaa käyttäen, jossa keskuspankki ostaa suuren osan valtioiden, kuntien ja jopa yritysten liikkeelle laskemista lainoista. Korkotaso pidetään keinotekoiden alhaalla. Tällä tavoin velalla pidetään yllä kulutuskysyntää ja ylimitoitettuja julkisia palveluja, passivoidaan kansa sohvalla makaajiksi ja laajassa kontekstissa suuri osa kansasta päätyy “valtion virkamiehiksi”, kutsutaan tulonlähdettä sitten perustuloksi, työttömyyskorvaukseksi, varhaiseläkkeeksi, työkyvyttömyyseläkkeeksi, kotihoidontueksi tai joksikin muuksi.
Tämä vaihtoehto kuulosta kaikkein tutuimmalta.
Eliitin on helppo hyväksyä köyhien köyhtyminen, eihän se koske heitä kuin poikkeustapauksissa
Eliitti taipuu hyvin nopeasti nepotismiin , mikä merkitsee sulkeutuvaa joukkoa kun aina valitaan kaveri
Modernissa yhteiskunnassa sitä nimitetään verkottumiseksi ja jos henkilöllä ei ole verkostoa eliitin joukossa niin hän tippuu eliitin ulkopuolelle ja samalla sosiaalisessa asteikossa
Kun sosiaalinen kierto loppuu ja verkot eliitin ja köyhälistön välillä katkeavat niin seuraukset ovat arvaamattomia , useimmiten päädytään väkivaltaan ja muutosta haetaan kumousten kautta
Eli että jatkuisi niin kuin nyt, kun Gatesilla on (olisi) rahaa ostaa vaikka mitä ja maailman asukkaista suurin osa tienaa vuodessa sen, minkä hän muutamassa minuutissa?
Suurin ero tulevaisuudessa lienee se, että nämä gatesit voivat elää huomattavasti pidempään kuin tavikset, joiden keskimääräinen elinikä tuskin enää nousee nykymenolla. Ökyrikkaat voivat myös ostaa itselleen lisäosia, jotka tekevät heistä liki puolijumalia — robotteja, jotka pystyvät uskomattomiin asioihin ja elävät jopa ikuisesti.
Ja tämä ei siis ole vitsi tai älytöntä scifiä. Erityisesti geenien muokaaminen ja robotti/tekoälyteknologia ovat joidenkin asiantuntijoiden mukaan jo läpimurtojen kynnyksellä.
Mutta miten käy, jos “kuolemattomuushoidot” ovatkin niin halpoja, että taviksillakin on niihin varaa?
Tai mitä sanoo perussuomalainen mies, jos firman omistaja käy perheineen elämänpidennyshoidoissa ja hankkii liäkapasiteettia aivoihinsa ja tietää kaiken paremmin kuin alaisensa? Jos perussuomalainen itse tietää kuolevansa todennäköisesti heti kohta eläkkeelle päästyään?
Kestäisikö yhteiskunta?
Toinen lähes läpinäkymättömän usvan takana pillottava muutos liittyy tekoälyn yleiseen kehitykseen. Meillä ei ole kuin hataria arvailuja “puolijumalatekoälyn” vaikutuksista yhteiskuntaan. Pystyykö tekoäly ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmat? Haluaako ihmiskunta lopettaa itsensä ja sulautua tekoälyyn? Skynet?
Tulevaisuuden ennustaminen on juuri nyt täysin mahdotonta. Elämme sellaisen murroksen keskellä, jolla ei ole vertauskohtaa missään aiemmein eletyssä, vain scifin fantasioissa jos niissäkään.
Kyllä minä tiedän, mutta ketutus ei se tee omaan jalkaan ampumisesta mitenkään järkevämpää.
Niin. Ongelma vain on, että en oikein näe miten tästä saataisiin rakentava dialogi populistien kanssa aikaiseksi. “Olet väärässä, ja tyhmä jos et ymmärrä sitä selittämisen jälkeenkään” ei minun elämänkokemukseni perusteella ole kovin hedelmällinen keskustelunaloitus.
Slavoj Žižek viittasi pamfletissaan Uusi luokkataistelu Thomas Frankin näkemykseen:
Hänen mukaansa taloudellinen luokkavastakohta — köyhät maanviljelijät ja työläiset vastaan juristit, pankkiirit ja suuret yritykset — on muuntunut vastakkainasetteluksi, jossa toisella puolella ovat rehelliset, työteliäät ja kristilliset amerikkalaiset ja toisella puolella rappeutuneet liberaalit, jota hörppivät lattea ja ajavat ulkomaisilla autoilla, kannattavat aborttia ja homoseksuaalisuutta ja tekevät pilkkaa isänmaallisesta uhrautumisesta ja “maalaisesta” elämäntyylistä. Vihollinen on siis ymmärretty “liberaaliksi”, joka haluaa heikentää autenttista amerikkalaista elämäntapaa liittovaltion väliintulon avulla (joka yltää koulukyytien järjestämisestä määräykseen opettaa kouluissa darwinilaista evoluutioteoriaa ja perverssejä seksuaalikäyttäytymisen muotoja).
Populististen konservatiivien keskeinen taloudellinen tavoite on sen vuoksi pääseminen eroon vahvasta valtiosta, joka verottaa ankarasti työtätekevää väestöä kustantaakseen siten sääntelytoimenpiteensä. Heidän minimaalinen ohjelmansa kuuluu: “Vähemmän veroja, vähemmän sääntelyä”.
Minusta havainnossa transformaatiosta on aika pitkälti perää. Kun mielikuvaa oman elämäntavan vihollista etsitään, se tapahtuu sillä perusteella, mitkä esimerkit ovat helpompia palauttaa mieleen, ei objektiivisilla perusteilla ja/tai analyysin jälkeen (tämäkin löytyy tuolta aiemmin viitatusta Kahnemanin kirjasta).
Transformaatio tarkoittaisi että kysymys “miten populistit määrittelevät eliitin jota vastustavat” onkin muotoa “kuka kontrolloi mitkä esimerkit ja anekdootit vastapuolesta ovat vallitsevia populimille alttiin kansanosan mediatodellisuudessa”. Kun narratiivia lattea litkivistä liberaaleista toistetaan tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi ilman että mitään erityistä määrittelyä edes tarvitsee tehdä. Heräämisen hetki seuraa vasta paljon myöhemmin.
Köyhät lisääntyvät eniten, köyhät ovat useimmiten vähän koulutettuja ja tekevät suorittavia töitä.
Vähän koulutusta vaativaa suorittavaa työtä on entistä vähemmän maailmassa.
Teknologinen kehitys ei ole ongelma, eikä maailmantalous vaan se, että väestönkasvu ei ole vielä sopeutunut uuteen tilanteeseen työmarkkinoilla.
Protektionismi supistaa maailmantaloutta, tuoteryhmiä ja hidastaa tuotekehitystä. Lisäksi maailmantalouden supistuessa myös työpaikkojen lukumäärä supistuu globaalisti.
Kaupungistuminen lisää talouskasvua, kuten myös globaali ja vapaa markkinatalous. Se synnyttää myös niitä uusia ammatteja ja työpaikkoja.
Kehityksen vastustajat menkööt maaseudulle leikkimään metsästäjäkeräilijää ja maajussia. Ihan vapaasti. Valtio voisi vaikka lahjoittaa 10 hehtaarin pientiloja halukkaille. Siellä saavat raataa suorittavissa ja koulutusta vaatimattomissa töissä ihan vapaasti vaikka läpi vuorokauden päivästä toiseen.
Palkkaa ei toki heru, koska ei kukaan nykyaikana maksa aivottomasta suorittavasta työstä omakotitaloa, kahta henkilöautoa ja kesämökkiä, edes AY-mafian uhkaillessa.
Jos nyt katsotaan yhdysvaltojen tilannetta, niin ensimmäisen väitteen kohdalla nimenomaan populistit syyllistyvät tuohon (teoissaan, ei puheissaan), ja toisen väitteen kohdalla sanoisin, että pata kattilaa soimaa. Tai “eliitti” on sentään antanut neptisminsa vaalien armoille, populistit harrastavat nepotismia ihan ilman vaaleja.
Ei tarkoitus ole ampua omaan jalkaan, vaan luoda painetta vallanpitäjille. Siksi on yleensä turmiollista niin tavoitteille kuin itse puolueellekin jos populistipuolue menee hallitukseen, (persut) sensijaan esim. Ruotsissa ja Tanskassa populistit ovat vahva voima oppositiossa ja ovat pakottaneet hallitukset tekemään hieman tolkullisempaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Vanha hokema on, että hallituksessa vaikutetaan. Niin tehdäänkin mutta juoksevien asioiden hoitamisen lisäksi se on pääosin hillotolpan nuolemista, oman väen palkitsemista rahalla ja viroilla, ja myönteistä suhtautumista yritysten vieraanvaraisuuteen.
1) Trump ja Brexit. Havaittiin, että osa äänestäjäkunnasta ei kehtaa kysyttäessä myöntää, miten mulkkuja ovat.
2) Osa kommentaattoreista ei ymmärtänyt, että Alankomaat on monipuoluevaltio, jossa kukaan ei koskaan saa enemmistöä ja yhteistyökyvytön räyhääjä jää oppositioon vaikka jytkyn saisikin.
Nk. populismi ei taida kuitenkaan olla pelkkä perämetsien ja kulmakapakoiden punaniskajunttien voimatonta kapinointia vaan “tauti” on levinnyt paljon laajempiinkin piireihin — esim. AfD:n juuret ovat koulutettujen talousihmisten piirissä ja Trumpin voiton taustalla ovat käytännössä koulutettujen valkoisten naisten äänet.
Syynä tähän lienee vahvimmin se, että nykyisen “eliitin” äänestäminen on jo pitkään tuntunut omaan jalkaan ampumiselta — ja pelkästään vaihtelun vuoksi toiseen jalkaan ampuminen alkaa kuulostamaan ihan järkeen käyvältä vaihtoedolta.
Tässä ei siis korostu niinkään se, että populistien ratkaisut tuntuisivat mitenkään ylivoimaisilta vaan se, että nykyisellä kokoonpanolla ei vain näytetä saavan mitään aikaiseksi. Kyseessä tälle tuntemukselle ei ole se, että globalisaation ja automatisaation ongelmat olisivat sinänsä mahdottomia ratkaista (ehkä ovatkin…) — vaan se, etteivät eliitin jäsenet näytä kykenevän mihinkään uudistuksiin — tai jos uudistuksia tulee, niin tuloksena on jotain SOTE-sopan ja Obama caren[1] kaltaisia järjettömiä sekasikiöitä.
Ei eliitin arvostelu kähminnöistä ja läpinäkymättömästä päätöksenteosta ole mitenkään perusteetonta — eihän Suomessakaan tunnu mikään liikkuvan ilman tiettyjen etu- ja painostusjärjestöjen siunausta — monen asianosaisen jäädessä sivustakatsojan rooliin. Monet yritystuet on useaan otteeseen todettu haitallisiksi, mutta siitä huolimatta niitä vain kasvatetaan (vähiten haitallisten joutuessa helpoiten leikkuriin).
Vaikka Trumpin heittoja jostain Washingtonin sisäpiiristä voi pitää halpoina, niin kyllä halvaantuntu päätöksenteko ja kaverikapitalismi on täyttä totta.
Jotenkin hämästyttävintä “anti-populistisessa” liikehdinnässä on puhe “totuuden jälkeisestä ajasta” — vaikuttaa siltä, että moni ihan oikeasti uskoo, että vielä äskettäin päätöksenteko olisi ollut jotenkin rationaalista ja faktoihin perustuvaa…
[1] KL: Trump on oikeassa — Obamacare on liian kallis
Jaa. Aika monelle vaikkapa eduskunnassa maksetaan juuri tuosta, koska omia aivoja ei tarvita kun puolueen ryhmyri kertoo mitä nappia pitää kulloinkin painaa.
Todella älykäs ja kattava pelkistys! Korollaariona on, että jos eliitti haluaa ilmat pois populismista, sen pitää ryhtyä eliminoimaan tai ainakin pienentämään haitallisia ulkoivaikutuksia.
Nyt kun UK lähtee EU:sta, veroparatiisien kurittaminen olisi vallan maino ja näkyvä kohde. Jo pelkkä yritys noteerattaisiin.
Tässähän tämä populistien kritiikki meneekin pahasti metsään.
Populistien mielestä systeemi on totaalisesti rikki, kun ei saada tehtyä heidän mielestään oikeita päätöksiä. Esimerkiksi juurikin historiallinen obamacare ei mitenkään kelpaa päätökseksi, kun se on sellainen vääränlainen uudistus.
Ja kun keskustalaiset ajaavat keskustalle tärkeitä asioitaa, kokoomuslaiset kokoomuslaisille, vihreät vihreille ja niin edelleen, se on kaameata hillotolpalla olemista.
Ne muut ovat aina väärässä, me ollaan aina oikeassa ja jos hommia ei tehdä kuten me halutaaaan (10% kannaatuksella) niin kaikki on vialla, rikki ja silleen.
Oikeasti ongelma on siinä, että puolet ihmisistä haluaa yhtä ja toinen puoli toista ja kun kyse on niukkuuden jakamisesta, ei kasvavan kakun, niin mikään ei tietenkään demokratiassa oikein etene, ei ainakaan helpolla.
Samaan aikaan poliittinen elitti tietenkin ajattelee aina vain omaa etuaan! Heti perään voi tietenkin syyttää, että poliittinen eliitti ajaa vain afrikkalaisten pakolaisten etua ja jättää väitösten täydellinen keskinäinen ristiriita huomioimatta.
“vaikuttaa siltä, että moni ihan oikeasti uskoo, että vielä äskettäin päätöksenteko olisi ollut jotenkin rationaalista ja faktoihin perustuvaa…”
On totta, ettei mitään rehellisyyden kulta-aikaa ole koskaan ollutkaan (kylmän sodan aikana Suomessakin oli paljon ihan puhtaita ja julkisia valeita), mutta edellisen 20v aikana vaalikamppailu ei ole kuitenkaan perustunut niin kylmään valehteluun, mitä monissa maissa populistit ovat harrastaneet viimeaikoina.
Toiseksi, koskaan aiemmin valeuutisten levittämisellä ei ole tienannut. Entisaikaan valeuutislehden pyörittäminen on ollut kallista (kaikki kommunistilehdet kaatuivat kun neukkulan tuki loppui, ne olivat ihan vastaavia valemedioita) ja perustunut siihen, että joku taho on valmis käyttämään paljon rahaa oman propagandan levittämiseen. Nyt tällä voi sen sijasta tienata.
Jos internet olisi ollut olemasa jo 60-luvulla, niin kommunistien ja stalinistien nettirynnistyksellä yhdistettynä neukkulan tukeen olisi voinut olla aika paljon voimakkaampia seurauksia.
Yksi kansakunta voi tehdä näin, kunhan se jakaa perustulon rahana, joka kelpaa vain kotimaisten tuotteiden maksamiseen. Tällöin tuotteille pitää laskea kotimaisuusaste (osuus kotimaisesta arvonlisästä) jollakin sopivalla tavalla.
Toinen vaihtoehto on nostaa isohkot suojatullit sellaisille kansakunnille, joilla ei ole vastaavaa järjestelmää (ja pienemmät suojatullit sellaisille kansakunnille, joilla on vastaava, mutta pienempi perustulo).
Parempi toki, jos tälläiseen lähtisi ainakin EU:n kokoinen alue kerralla. Tällöin mahdolliset vastatullit olisivat pienempi ongelma, koska kauppapoliittista voimaa on enemmän takana.
Jos “historiallinen päätös” osoittautuu käytännössä hyvin kalliiksi ja tarjoaa esim. Obamacaren tapauksessa niin huonoa ja kallista palvelua kansalaisille, että kaikki yrittävät mahdollisuuksien mukaan välttyä sen “siunauksilta”, niin eikö uudistusta saa ihan oikeasti kutsua huonoksi? Vai oliko jalo ajatus ja ylevät päämäärät riittävät kriteerit koko homman pyhittämiseksi kaiken arvostelun yläpuolelle?
Teoriassa toki edustuksellisen demokratian idea on kaikille sopivan kompromissin hakeminen yhteisiä asioita järjestettäessä. Tässä mielessä tietynlaisten “lehmänkauppojen” tekeminen on jossain määrin ymmärettävää. Ongelma on vain siinä, että homma on mennyt liikaa puolueiden, instituutioiden ja korporaatioiden vallan sementoimiseksi varsinaisen yhteisten asioiden hoitamisen sijaan.
Peruskuviohan on se, että lehmänkaupoista on tullut palvelusten vaihtoa, jossa maksajaksi joutuu aina joku kolmasosapuoli, jolla ei ole sananvaltaa asiaan. “Tueppa minun siltarumpua, niin minä tuen sinun taidepytinkiä!” — ja laskun kuittaa veronmaksaja…
Väitätkö tosissasi että Trump edustaa kansaa ja kuuluu punaniskaduunareihin ?
Kyllä hän kuuluu siihen eliittiin, jota muutkin rikkaat ja vaikutusvaltaiset edustavat.
Hän vain uskalsi härskisti mainostaa olevansa jotain muuta
Trumpin vaaliohjelmakin on laadittu vaalimaan eliitin etuja eli verojen alennuksia ja köyhien etuuksien leikkaamista
Obacaren lopettaminen olisi välttämätöntä verojen alentamiseksi, kavereiden rohkeus vain petti
Punaniskaduunarit eivät jenkeissä ilmeisestikään halveksi ja vihaa rahaa, omaisuutta ja menestymistä sinänsä. Se ei ole jotain, mikä pitää saada toiselta pois. Duunari voi hyvin äänestää miljardööriä, varsinkin jos miljardööri vihjaa, että häntä ei voi ostaa.
Hilary Clinton julkisesta terveydenhuollosta Yhdysvalloissa: ‘Never, ever going to happen.’
Yhdysvallat on maailman ainoa kehittynyt maa ilman julkista terveydenhuoltoa, ja sellaisena pysyy, koska vakuutusyhtiöt ovat eliitille paljon, paljon tärkeämpiä kuin äänestäjät. Jos ainoat, jotka lupaavat äänestäjille muuta kuin verta, hikeä ja kyyneliä maailman tappiin saakka, ovat populistit, ei pidä ihmetellä, että populismi houkuttelee.
Nimenomaan. Mutta ei siihen eliittiin mitä populistit vihaavat ja populistien äänestäjät haluavat pois vallasta. Kuten aivan aluksi sanoin, populistien vastustamalla eliitillä ei ole mitään tekemistä taloudellisen tai poliittisen vaikutusvallan kanssa.
Höpö höpö sentään.
Yhdysvalloissa ei ole julkista terveydenhuoltoa, koska äänestäjät eivät sinne semmoista halua ja sitä ajamalla vain häviää vaalit.
ksee
Jos “historiallinen päätös” osoittautuu käytännössä hyvin kalliiksi ja tarjoaa esim. Obamacaren tapauksessa niin huonoa ja kallista palvelua kansalaisille, että kaikki yrittävät mahdollisuuksien mukaan välttyä sen “siunauksilta”, niin eikö uudistusta saa ihan oikeasti kutsua huonoksi?
Juu, oli ihan täysi susi eikä siitä kukaa hyödy. Ja juuri tämän takia että se ei tuota mitään ja vie vain veronmaksajien rahoja ja huonontaa kaikkea, republikaanit, jotka todella järkevästi ja visionäärisesti ovat vuosikausia luvanneet heti ensimmäisenä vaalivoiton jälkeen lakkauttaa koko roskan, eivät sitä kuitenkaan pystyneet tekemään. Vaikka heillä olisi täydellinen mahdollisuus se nyt tehdä.
Ongelmana on tämä vakuutusmuotoisuus yhdistettynä aivan naiiviin markkinauskoon, vaikka kaikki talousteoria sanoo, ettei pelitä terveydenhuollossa.
Hallitus (government) maksoi USA:ssa vuonna 2013 noin 65% terveydenhuolon menoista (sanoo Wikipedia). Loppu 35% tuli pääaosin vakuutusyhtiöiltä, joiden asiakkaina on työikäiset kansalaiset (paitsi jos ovat veteraaneja).
Suomessa vakuutusyhtiöiden rahan osuus on suurempi, taitaa olla 40%:n hujakoilla. Viitseliäämpi voi tarkistaa. Joten USA:ssa on näin mitaten julkisempi terveydenhuolto kuin Suomessa.
USA:ssa hoidon tarjoajista sen sijaan on suurempi osa yhteisöjä. Suomi tulee tässä asissa perässä. Sote-uudistushan lisää yksityisten palvelujen määrää ja tekee kaikista lopuista yhteisöjä.
Sen jälkeen on vaikea keksiä mittaria, jonka mukaan Suomessa on julkinen terveydenhuolto mutta USA.ssa ei.
Tosin Suomessa sääntely on joistakin vinkkeleistä säästäväisempaa ja siksi parempaa. Mutta ei suinkaan kaikista vinkkeleistä. Suomalainen terveydehuolto ei takaa monia sellaisia perustutkimuksia, joita USA:ssa pidetään itsestään selvinä ainakin niissä piireissä, jotka ovat onnistuneet pääsemään yksityisten vakuutusten asiakkaiksi.
USA:n terveydenhuolto lieneekin aivan maailman huippua — heidän kohdallaan. Sen sijaan veteraaneja, köyhiä, laittomia ja sen sellaisia ei aina kohdella säällisesti. Mutta eipä ole köyhien ja työttömien osa häävi Suomessakaan.
Ja USA:ssahan on enempi sellainen henki, että työikäisten pitää itse järjestää asiansa.
Vakuutusyhtiöiden osuus Suomen terveydenhuollon rahoituksesta ei ole lähelläkään 40 %. Mistä tuollainen voi olla peräisin?
Eihän USAssa terveydenhuolto ole mitenkään vapaiden markkinoiden vallassa: The Myth of Free-Market Healthcare
Äänestäjille ei ole koskaan tarjottu mahdollisuutta äänestää tästä, eikä tarjottane jatkossakaan, joten et voi tietää tuota. Erilaisissa kyselyissä saadaan tuloksia, jotka eivät vastaa sinun intuitiivis-telepaattista näkemystäsi: http://www.gallup.com/poll/191504/majority-support-idea-fed-funded-healthcare-system.aspx
Yhdysvaltain presidenttivaalit 2016 voitti presidenttiehdokas, joka lupasi parempaa järjestelmää, eikä se, joka ilmoitti, että parempi systeemi on mahdoton koska syyt.
Vakuutusyhtiöt ovat varmaan osalle eliittiä tärkeitä, mutta juurisyy julkisen terveydenhoidon puuttumiseen on se, että varsinkin vähän koulutetut ihmiset ovat jo äidinmaidosta saaneet vahvan allergian kaikenlaisia osa- ja liittovaltion hankkeita vastaan. Armeija lienee ainoa hyväksytty organisaatio, osa vastustaa jopa kansalliskaarteja.
Tämä populistien vihaama eliitti on varmaankin sukua sille ulkomaalaiselle, joka tulee tänne lököilemään työttömyysturvalla ja samaan aikaan viemään suomalaisilta työt ja vielä marjatkin metsistä. Ja naiset kanssa.
😉
Silloin Äänivallan pamfletin aikoihin itselläni oli vielä usko edistykseen, toisin sanoen äänestäjäkunta oppisi kantapään kautta tekemään viisaita poliittisia päätöksiä kunhan se näkee saavansa oikeasti vallan, ja sitä myötä myös vastuun. On helppo protestiäänestää akuankkaa jos jo äänestyslippua täyttäessä tietää ettei lippu todellisuudessa vaikuta mihinkään. Nykyään näen välillisen demokratian parempana, ja pikemminkin valistuneen itsevaltiuden semmoisena muotona johon sisältyy joka neljäs vuosi realisoituva hätäjarru.
Uskoa valistuksen voimaan nykymaailmassa vähentää osaltaan Seth Lloydin huomio meemien leviämiseen vaikuttavista voimista: kaikki mikä hidastaa meemin kopioitumista, uhkaa sen pärjäämistä eloonjäämisen kamppailussa. Koska kopioitumista hidastavia tekijöitä ovat mm. kauneus ja syvällisyys, Internet täyttyy kissavideoista. Uutisten leviämistä hidastaviin tekijöihin kuuluu totuudenmukaisuus — on paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa tarkastaa faktat kuin painaa iloisesti ‘jaa kavereille’ ‑nappulaa jokaisen hyvältä kuullostavan mutu-jutun kohdalla. Entropian kasvua kohti maksimaalista epäjärjestystä ja lopulta kuolemaa ja hajoamista, maailman luonnollinen kehityssuunta, sitähän se on. Mutta miksi kehityskulku on käynnistynyt täydellä voimalla vasta nyt, ja mikä rooli on Internetillä ja Somella jokaisen ikiomana tietotoimistona? Ja mikä on se tapa jolla biologinen elämä onnistuu taistelemaan entropian kasvua vastaan, voittaen kuoleman? Voiko Elämän käyttämää tapaa hyödyntää myös poliittisen entropian kasvua vastaan?
Populistit väittävät että myös perinteiset tiedotusvälineet ovat langenneet ‘jaa kavereille’ ‑nappulan paineluun ilman faktantarkistusta. En osaa sanoa onko näin myös todellisuudessa, se vaatisi faktantarkistusta, mikä viivästyttäisi tätä blogikommenttia liikaa.
Oiskohan jenkkisysteemin ongelmien taustalla terveydenhuoltoalan palkkataso. Hoitajat tienaa tuplasti mitä suomalaiset ja lääkärit ainakin kolme kertaa enemmän. Sitten ihan omassa kastissaan ovat monet erikoislääkärit, jotka ovat miljonäärejä jo nelikymppisinä.
Suomalaisella palkkatasolla jenkeissäkin saattaisi olla hyvin edullinen terveydenhoitojärjestelmä kaikille.
Suomessa Sarit ovat kyllä edelleen alipalkattuja.
Julkisen terveydenhuollon järjestäminen ja terveydenhuollon julkinen rahoittaminen ovat eri asioita.
No, ainakin esimerkkejä on helppo löytää:
I Fooled Millions Into Thinking Chocolate Helps Weight Loss. Here’s How.
Mukana on kai Kelan työterveysvakuutukset — jotka ovat juuri sitä, mitä nimi kertoo: vakuutuksia. Ne ovat korvamerkittyä rahaa, joka luo samankaltaisia ongelmia kuin muutkin terveysvakuutukset. Ensi viikolla kaikki voi olla toisin, joten en rupea tarkemmin selvittelemään.
Kelaq on kyllä valtion virasto, mutta senkään jälkeen ei nouse 40 prosenttiin, koska perusterveydenhoito kokonaisuudessakaan ei ole 40 % eikä erikoissairaanhoito kuulu työterveyshuoltoon.
Tältä planeetalta et taatusti löydä valtiota, jossa köyhillä ja työttömillä olisi paremmat oltavat kuin Suomessa.
Olen ollut niin kiireinen, etten tähänkään tärkeään aiheeseen ole ehtinyt aikaisemmin mukaan. Jos nyt kuitenkin vielä muutama sana.
Toivottavasti populismista todellakin pihisi ilma ulos. Toivottavasti populisteja äänestäneet ihmiset, siis se fiksumpi osa heistä, ymmärtävät edes näiden käytännön esimerkkien kautta, ettei populismi ole mikään ratkaisu. Valhe, viha ja protesti eivät rakenna mitään.
Toisaalta syyt populismin nousun takana eivät ole muuttuneet. Olisiko riittävän monilla ihmisillä viisautta hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa, mutta toimia järkevästi niissä asioissa, joihin voi vaikuttaa? En usko, mutta ainahan voi toivoa.
Minkä muodon populistinen protesti seuraavaksi saa? Enpä osaa arvata, mutta pahoin pelkään, ettei sekään ole rationaalinen.
Mitä sitten?
Ei luvannut julkisesti tuotettua vaan paremman, laajemman, halvemman, kaikki ihmiset kattavan, mahtavan, loistavan ja tietenkin paljon paremman. Sanoinko jo että kaikille halvempi vakuutus, joka kattaa kaiken?
Lupaaja ei muistanut tietenkään mainita, miten tämä onnistuisi eikä hän todellakaan sanonut, että tämä toteutettaisiin julkisin varoin julkisella tuotannolla.
Ihan turha täällä on vängätä asiasta: jos USA:ssa vaalit voittaisi lupaamalla julkista terveydenhuoltoa, niin ihan satavarmasti joku olisi joskus ne vaalit jo voittanut lupaamalla julkista terveydenhuoltoa.
Kukaan ei ole siellä semmoisella lupauksella voittanut vaaleja, joten sen lunastamista ei ole päässyt edes yrittämään.
Tästä taulukosta ainakin näkee, että Perussuomalaisten kannatus on ainakin suorastaan romahtanut:
http://www.taloustutkimus.fi/tuotteet_ja_palvelut/puolueiden_kannatusarviot/puolueiden-kannatusarviot-2017/
Vihreillä menee sentään hyvin. Mielenkiintoista onkin seurata kuinka pian Vihreät ohittaa kokoomuksen. Toivottavasti siihen ei mene kauaa.
Jos talouskasvu Euroopassa eriää Yhdysvaltain talouskehityksestä ja vuosikymmenen kestänyt kituuttaminen laukeaa nousukautena, niin populismi kuolee siihen.
Suomessakin käyttelytileillä makaa 60 miljardia euroa.
Jos tästä saataisiin edes 10 % kotimaisten yritysten investointeihin ja tuotekehitykseen, niin se olisi jo 6 miljardia ja aika hemmetin monta työpaikkaa.
Minullakin on muutama idea, joita voisin alkaa toteuttamaan, kunhan nykyiset sitoumukset on hoidettu.
aika lailla tämä. Itsekin “unelmoin” leikilläni, että olisin työtön, mikäli todella tonnin perusturva olisi automaatio asumiskuluineen. Voisi vain opiskella omaksi iloksi mielenkiintoisia asioita, lukea, kokkailla ja rentoutua.
Bzzzz, väärin.
On valtio-opissa hyvin dokumentoitu tosiasia, että jos pienikin vähemmistö haluaa jotakin asiaa X niin paljon intensiivisemmin kuin suurikin enemmistö haluaa vastakkaista asiaa ei‑X, niin tämä vähemmistö voi voimavaransa taktisesti keskittämällä saada asian X suhteen suuremman poliittisen vaikutusvallan kuin enemmistö.
Toinen esimerkki Yhdysvalloissa on aselainsäädäntö, jonka tiukennuksia kannattaa kaikissa kyselyissä niin suuri enemmistö, että se ei voi olla tilastoharhaa, mutta jota ei tiukenneta, koska kvantitatiivisesti paljon pienempi vastapuoli lobbaa niin paljon intensiivisemmin.
Kaikki muut Pohjoismaat.
Eikö tuo ole vain ole toinen tapa sanoa että lupaamalla julkista terveydenhuoltoa häviää vaalit, koska se ei sitä kannattavalle enemmistölle ole kovin tärkeää?
Vaan tuleeko sellaista nousukautta? Niin sanottujen länsimaiden suhteellinen asema lienee heikkenemässä, kun muut maat nousevat alhaisemman lähtötasonsa ansiosta helpommin ja nopeammin.
Tai ainakin meidän nousuumme tarvittaisiin yhä luovempia innovaatioita ja entistä korkeampaa osaamista, siis yhä suurempaa tuottavuutta. Onko meistä sellaiseen, kun ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että panostamme lähinnä yhä tiukempaan siilipuolustukseen saavutettujen etujen varjelemiseksi? Haluamme käpertyä menneeseen.
Tässä on eräänlainen muna vai kana ‑ongelma. Saadaksemme populismin tyrehdytettyä meidän pitäisi saada talous tiukkaan nousuun, mutta miten se onnistuu kun populismi tyrehdyttää sen vastustaessaan kaikkea uutta luovaa?
Lisäksi kokonaisuuteen tuovat omat sävynsä eräät globaalit ongelmat, kuten edelleenkin hallitsematon väestönkasvu ja erilaiset ympäristöongelmat.
Trumpin voitto saattoi olla pahinta mahdollista meidän eurooppalaiselle populismillemme.
Onneksi meillä on Saksa, jonka kansa on satoja vuosia inhonnut epäjärjestystä. Mitä Trump on ollut muuta kuin epäjärjestystä. Jopa AfD on nyt peruuttelemassa unholaan.
Tulevaisuudessa arkistoja plaraavien hyödyksi on syytä linkittää tähän että säikeen populismi- ja demokratiakeskustelu hyppäsi jatkumaan ihan toisessa säikeessä.
Trumpilaisuus eläkeläisiä pelottelevan median luomuksena: http://fusion.net/the-long-lucrative-right-wing-grift-is-blowing-up-in-t-1793944216
‘you don’t need to know about Russian espionage tactics, the state of the white working class, or even the beliefs of the “alt-right.” You pretty much just need to be in semi-regular contact with a white, reasonably comfortable, male retiree. We are now ruled by men who think and act very much like that ordinary man you might know, and if you want to know why they believe so many strange and terrible things, you can basically blame the fact that a large and lucrative industry is dedicated to lying to them.’