Olen pitänyt potilaiden valinnanvapautta tervetulleena uudistuksena. Antaahan se yksityisille palveluille mahdollisuuden haastaa ja kirittää julkisia, vaikka julkinen terveydenhuolto tulee yhä olemaan terveydenhuollon runko.
Johtaminen on yksityisellä puolella yleensä ja innovatiivisempaa. Huonosti toimiva yksityinen karsiutuu pois, mutta huonokin julkinen organisaatio pysyy pystyssä.
Voitontavoittelu ei ole moraaliton tapa kannustaa organisaatioita kohti parempaa toimintaa, kunhan kannustin toimii oikein. Sitä saa mistä maksaa. Jos maksaa vääristä asioista, saa vääriä asioita.
Valinnanvapauden taloudellisissa pelisäännöissä on niin pahoja puutteita, että koko uudistuksesta on tulossa taloudellinen katastrofi. Valtiovarainministeriö tulee pitämään huolen siitä, että menot eivät kasva, joten taloudellinen katastrofi muuttuu rahan loppuessa hoidolliseksi kurjuudeksi.
Esitetyillä säännöillä yksityisen sote-yksikön taloudellinen menestys riippuu vain vähäisesti siitä, kuinka hyvin se toimii. Olennaisempaa on, millaisia potilaita se saa asiakkaikseen. Perusterveistä on syytä pitää hyvää huolta ja paljon palveluja tarvitsevista ei voi kuin toivoa, että he vaihtavat jonkun toisen potilaiksi.
Ei voi olla järkevää, että terveitä ylihoidetaan ja sairaita alihoidetaan, mutta siihen lausunnoilla oleva laki toteutuessaan johtaa.
Joidenkin kuntien kokonaisulkoistukset ovat osoittaneet, että yksityinen on osannut optimoida paremmin työnjaon perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välillä – kun laskut erikoissairaanhoidosta ovat tulleet sen itsensä maksettavaksi.
Toisin käy, jos sairaalaan voi kirjoittaa lähetteitä ilmaiseksi. Järjestelmä ei toimi, jos perusterveydenhuollolla ja erikoissairaanhoidolla on eri maksaja. Tämän ansan välttämiseksi esitetään, että lähetteen tarkastaa maakunta, missä haaskautuu sekä aikaa että rahaa.
Kompromissina voisi ajatella, että lähetteen perusteella tehtävät tutkimukset maksaisi se joka lähettää, mutta tutkimuksen perusteella annetun hoidon – vaikka sydänleikkauksen – maksaisi maakunta.
Kalliita potilaita varten kaavaillaan Singaporen mallin mukaista henkilökohtaista budjettia. Tähän muodostuu taas hankala raja. On sekä potilaan että sote-keskuksen etu paljon hoitoa tarvitseva henkilökohtaisen budjetin piiriin. Siksi kalliista potilaasta kannattaa tehdä vielä kalliimpi, sen sijaan, että yrittäisi löytää edullisen ratkaisun tämän ongelmiin. Ansa on kyllä havaittu, mutta keino on ponneton. Päätöksen henkilökohtaiseen budjettiin siirtämisestä tekevät maakunnat jollakin vakuutuslääkäreitä muistuttavalla menettelyllä. Päätöksiä analysoimalla opitaan aika pian, mistä narusta pitää vetää.
Eikö voisi aloittaa varovaisemmin? Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia elektiivisen hoidon kilpailutuksista. Lonkkaleikkauksista esimerkiksi on tullut sekä halvempia että laadukkaampia. Yksityistä perusterveydenhoitoa voisi tarjota aluksi lähinnä perusterveille suunnilleen sen tasoisena kuin on nyt työterveyshuollossa. Siitä ei tietenkään paljon maksettaisi, koska hoidon tarvetta on vähän. Enemmän hoitoa tarvitsevat voisivat ainakin aluksi jäädä maakunnan vastuulle, koska moninkertaista verkostoa täyden palvelun sote-keskuksista ei harvaan asuttuun maahan kannata tehdä.
Kaiken kruunaa täysin itse keksitty yhtiöittämispakko julkiselle terveydenhoidolle. Siitä tulee miljarditaseineen todellinen sekamelska niin kuin tämä siirtymisvaihe ei olisi muutenkin hankala. Mitään kustannusvertailua tämän perusteella ei voida tehdä, koska julkisen palvelun tehtävät ovat erilaiset.
= = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä.
Miten tällaisen asteittaisen vapauden lisäämisen saisi tehtyä ilman että Antti Rinne valtaan ehkä päästyään estää vielä toteuttamattomat vapausasteet?
Maaimanpankin tilaston mukaan Suomi käytti vuonna 2014 9,7% kansantuotteestaan terveysmenoihin. Vertailukelpoisista maista vain Englanti pääsi alle tämän, 9,1%, mutta heidän terveydenhuoltonsa tuskin on samalla tasolla kuin meidän. Norja käytti 9,7 % kuten Suomi, muut vertailukelpoiset maat enemmän, lähin vertailukohteemme Ruotsi 11,9%. Erolla Ruotsiin me voimme kustantaa mm. puolustusbudjettimme.
Alla poimintoja tilastosta:
Englanti (U.K.) 9,1%
Suomi 9,7%
Norja 9,7%
Belgia 10,6%
Tanska 10,8%
Alankomaat 10,9%
Saksa 11,3%
Ranska 11,5%
Sveitsi 11,7%
Ruotsi 11,9%
Yhdysvallat 17,1%
On hyvin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että meidän terveydenhuoltomme on sekä kustannuksiltaan, että laadultaan maailman absoluuttista huippua. Sen pitäisi olla kansallinen ylpeyden aihe. Mutta maassamme vallitsevassa negatiivisessa ilmapiirissä mikään suomalainen saavutus ei kelpaa.
Ystävällisin terveisin,
Olli Raade
Päätoimittaja ja julkaisija, Facts & Arts, http://www.factsandarts.com
Linkki Maailmanpankin tilastoon:
http://data.worldbank.org/indicator/SH.XPD.TOTL.ZS
Onko tämä asia niin vaikea ymmärtää vai minkä takia tämä ei ole kaikissa tiedotusvälineissä ja opposition kansanedustajien SoMessa?
Tämähän on pahimmanlaatuinen valuvirhe – kuka tätä ajaa läpi ja miksi?
Eikö nämä ongelmat ole lähinnä teoreettisia? Asetelma on olemassa jo nyt, ilman että merkittävistä ongelmista on minkäänlaista näyttöä.
Kahden eri maksajatahon ongelma on olemassa – mutta ulkoistuksia on tehty menestyksekkäästi tähänkin asti. Miltei kaikki terveyskeskusulkoistukset ovat tehty niin, että palveluntuottaja vastaa vain omista kustannuksistaan, eikä ole evidenssiä lähetetehtailusta. Tästä on kymmeniä empiirisiä esimerkkejä. Toki on totta, että valinnanvapaudessa asiakkaalla on enemmän neuvotteluvoimaa tässä kohtaa – voidaan ajatella, että helpompi mahdollisuus vaihtaa palveluntuottajaa johtaa lähetteiden vaatimiseen. Mutta jos halutaan kannustaa ”optimaaliseen” lähetteiden määrään, se voidaan tehdä 1/5-osan tulosperustaisella rahoitusosalla. Tällaisia kannusteita on jo käytössä. Eli miksi tämä olisi minkäänlainen ongelma?
Ja henkilökohtaisen budjetin osalta sama juttu – jo nyt vanhus- ja vammaispalveluita tuottaa yhtä lailla yksityiset kuin julkisetkin tahot, eikä ole minkään sortin näyttöä siitä, että tämä olisi johtanut jonkin sortin manipulointiin kalliiden palveluiden aikaansaamisessa. Päätökset on tehty ja tehdään täysin riippumattomasti palveluntuottajasta. Hyvänä esimerkkinä voi pitää kokonaisulkoistuspaikkakuntia, joissa esimerkiksi tehostetun palveluasumisen kattavuus yli 75-vuotiailla on korkeampi kuin vertailukunnissa – ja tämähän on palveluntuottajille kustannus. Jos Attendo voisi manipuloida esimerkiksi Tohmajärven sijoituspäätöksiä tekeviä tahoja, osuus olisi varmasti matalampi kuin vertailukunnissa, kun palveluasuminen on hyvin kallista palveluntuottajalle.
Hallitus kuitenkin katsoi viisaaksi viedä soteyksiköiltä lähetteiden kirjoittamisoikeuden niin, että kaikki lähetteet joutuvat sakkokierrokselle (jonoon!) niin, että potilas itse asiassa joudutaan arvioimaan kolmeen kertaan. Ensin oma lääkäri, sitten maakunnan lähetesensori ja sitten vastaan ottava sairaala.
Norjassa vapaa läheteoikeus tuotti huomattavia lisäkustannuksia.
Ei mitenkään. Tässä käy samoin kuin Venäjällä yksityistämisessä kommunismin kaaduttua: on kiire tehdä peruuttamattomia muutoksia, ettei niitä joku peruisi, siksi pitää rysäyttää vauhdilla ja korjailla myöhemmin, kun pieleen menee.
Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, yhtiöittämispakko johtuu uudesta hankintalaista. Jos julkinen yhteisö toimii kilpailuilla markkinoilla, se voi ottaa siitä vain korkeintaan 5%(?) kakun.
En tiedä miten kilpailtu markkina sote-sektoreilla määritellään, mutta voisi kuvitella, että tästä voisi kapasiteetti, laitteisto, laatu etc. syiden perusteella puliveivata sellaisen järjestelyn, jossa maakunta avaa vaihe vaiheelta kunkin sektorin/tason vapaalle kilpailulle.
No, eiköhän tämäkin yritys kaadu perustuslaillisiin ongelmiin. Uusia ajatuksia ja systematiikkaa on tullut todella paljon lisää, joten maaliin ehkä päästään Rinnettä seuraavan hallituksen aikana.
Yhtiöittämispakko on keksitty ihan itse. Ei siihen mikään ulkopuolinen taho pakota. Ei pakottanut Ruotsissakaan.
SOTE-uudistus peurstuu ihmistyövoiman minimoimiseen tietotekniikalla. Amerikkalainen Eric Topol kirjoittaa, että tulevaisuudessa ei lääkäriä enää tarvita(https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/tarvitaanko-tulevaisuuden-terveydenhuollossa-enaa-laakaria/). Tehokkaat tekoälyt auttavat potilasta hoitamaan itse itsensä ilman lääkäriä. V-Khosla kirjoittaa, että 80% lääkärin töistä siirtyy koneille(http://fortune.com/2012/12/04/technology-will-replace-80-of-what-doctors-do/).
Kehtiysmaissa on kova pula lääkäreissä, joka avaa milardimarkkinat yksityisille palveluntuottajille tekolyjen kehittämiseen. Kun systeemit saadaan näissä maissa toimimaan, kopioidaan tehokkaimmat tavat länsimaihin, jolloin 80% lääkäreistä saa potkut. Keskivertolääkäri ei tee mitään, mihin algoritmi ei pysty.
Monilla on se kuva, että sote-uudistuksen jälkeen potilaat jäävät ilman hoitoa ja joudutaan ravaamaan kalliilla ykistyisillä. Ei jouduta. Tekoälysovellukset ovat niin tehokkaita, että potilaille tulee ilmainen sähköinen lääkäri, jonka veroista ijhmislääkäriä ei ole olemassa. TEkoälyt kirjoittavat myös asiakirjat ja tekevät reseptiähetteet apteekkiin.
Mihin lähteeseen tämä perustuu?
Ei kyllä perustu. Lääkäriliitto on niin vahva tekijä Suomessa, että saamme odottaa pitkään R2D2-Dr:ia vielä piktään.
Se on totta, että harva ammatti on täysin suojassa algoritmeilta ja robotiikalta. Varsinaiset luddiitit noussevat hyvin palkatuista ammateista aikanaan.
Vihreätkin kiinnostuneempia Trumpin tekosista kuin oman maan hallituksen, vaikka ihan saman vapauden huutamisen takaa löytyy kyyninen into antaa kavereiden tehdä vapaasti valtavasti rahaa sairailla. Miksi kukaan teitäkään äänestää, kun ette pysty puolustamaan itseänne edes jonkun Vapaavuoren tai Soinin paskanheitoilta? Kun ei pysty edes itseään puolustamaan fiksusti ja tehokkaasti, niin miksi uskoa että saisitte puolustettua niitä asioita jotka sitten näiden käsissä iskevät kansalaiseen. Ketään ei kiinnosta joku pormestarikisa, vaan ne asiat. Terveys ei ole niistä ihan vähäpätöisin. Vähemmän varakkailta pilataan maailman laadukkaimpiin kuuluva terveydenhoito, kuten edellä todistetaan, mutta protesti on sitten joku vassaripiirretty…voi helevata.
Tavallisten lähetteiden moninkertainen tarkistaminen on turhaa, mutta se ei liene pääasia? Sen sijaan esimerkiksi palveluasumissijoitus on km. kuusinumeroinen kulu, joten sen pitääkin mennä järjestäjän kautta. Ruotsissa Yhtiöittämättömät valinnanvapaustuottajat ovat tehneet yli miljardin kruunun alijäämän, mikä kertoo omaa kieltään siitä, miksi yhtiöittäminen on ihan fiksua.
Myös valinnanvapauden hyviä puolia löytyy, eikä nykyinen järjestelmäkään niin hyvin toimi.
Kärjistäen voisi omia eläkkeellä olevien vanhempieni terveyspalveluita kuvata sanomalla ”perusterveitä alihoidetaan kunnes he ovat niin sairaita että kallista erikoissairaanhoitoa kannataa antaa”.
On todellinen ongelma että perusterveydenhuoltoon on jonojen kautta hyvin vaikea päästä ainakin pk-seudulla.
Esitetyn valinanvapapausmallin pitäisi korjata tämä. Kiitos aikaisemman (yli)hoidon, niin myöhemmässä erikoissairaanhoidon kustannuksissa voidaan säästää.
ei lääkäriliito voi estää tuota, koska jos tuo mullistus toteutuu yhdessä maassa, niin se leviää joka maahan. kun tuo toteutuu, niin muiden maiden kansalaiset vaativat tuota omaan maahan
koulutusosa totta:P.Krugmanin sanoin:korkeakoulutus käy viimest’ sotaansa, jonka se häviää
Eikö diagnostiikan ja hoidollisen päätöksenteon voisi jättää kokonaan maksavan osapuolen, eli maakunnan, edustajille? Yksityisiltä ym. ulkopuolisilta ostettaisiin vain toimenpiteitä ja hoivapalveluita, ja ostopäätöksiin saisi myös potilas sanoa sanansa (= valinnanvapaus). Käytännössä tällainen jako päätöksentekoon ja palveluihin olisi tietenkin hieman keinotekoinen ja hankala.
Sikäli mikäli potilas ja palveluntarjoaja pääsevät keskenään päättämään hoidosta kolmannen osapuolen toimiessa maksumiehenä, markkinatalouden rautaiset lait määräävät että tätä maksajaa käytetään maksimaalisesti hyväksi. Palveluntarjoaja voi myös käyttää diagnostikkaa vihamielisesti sekä potilasta että julkisyhteisöä vastaan valikoimalla potilaita ja vuotamalla tietoa vakuutusyhtiöille. Mitä jos yksityinen lääkäri löytää jotain tieteellisesti merkittävää joka myös kannattaa salata edellä mainituista ynnä muista syistä? On vihjailtu, että vatsahaavan hyvän hoidon kehittämiseen meni monista tieteellisistä löydöistä huolimatta kymmeniä vuosia koska antibiootti oli liian helppo ja halpa ratkaisu.
Julkisella rahalla toimivan terveydenhuollon päätöksenteossa pitää aina olla mukana yhteishyvää maksivoiva virkamieseetos. Ehkä meillä on sellaisesta puutetta, mutta sen tarvetta ei voi suunnitella pois, paitsi ehkä lisäämällä potilaan rahallista vastuuta. Antamalla päätöksentekoa omistajien hyötyä maksivoiville yhtiöille saatamme saada tilalle toisenlaista tehottomuutta, joka on vain karkeajakoisempaa: rakeena yhtiön liikevoitto.
> Kaikan kruunaa täysin itse keksitty
> yhtiöittämispakko julkiselle terveydenhoidolle.
Tämä yhtiöittämispakko, samoin kuin tieverkon yksityistäminen ei liity tuotannollisiin vaan taloudellisiin seikkoihin.
Nollakoron maailmassa eläkkeet lakkaavat karttumasta. Korkoja olisi siis nostettava, mutta kuitenkin siten, että valtion maksamat korot eivät nouse. Ratkaisu on yhtiöiden myyminen eläkeyhtiöille. Näin eläkeyhtiöt saavat korkoa sijoituksilleen suoraan kansalta, ohi valtion. – Valtion maksamat korot eivät nouse, mutta poliittisesti valitut sijoittajat saavat hyvän tuoton rahalle.
Kyse on veronvuokrauksesta nykypäivään sovitettuna.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simon_Affleck
Luultavasti ihan vain impivaaralaisiin ennakkoluuloihin. Kyllähän suomalaiset nyt on kaikessa parhaita…. Vai?
”In a 2014 report ranking developed-country healthcare systems, the United Kingdom was ranked the best healthcare system in the world overall and in the following categories: Quality of Care (i.e. effective, safe, coordinated, patient-oriented), Access to Care, Efficiency, and Equity. The UK’s palliative care has also been ranked as the best in the world.”
Valmistelijoiden mukaan se on yksi vaikkei ainoa tapa varmistaa kilpailuneutraliteetti, jota EU-lainsäädäntö edellyttää. Sitä paitsi yhtiöittäminen koskee kilpailun piirissä olevia palveluja ja vain niitä, liikelaitoksille jää leijonaosa palvelutuotannosta (toisin sanoen täsmälleen ne vastuut, jotka erottavat julkista ja yksityistä sektoria). Ei voi olla niin että konkurssiuhan alainen yksityinen kilpailee söpön julkisen yksikön kanssa, jos jälkimmäinen saa tehdä ikuista alijäämää.
Sanot että ”Ei voi olla järkevää, että terveitä ylihoidetaan ja sairaita alihoidetaan”. Ei niin, mutta valitettavasti sitä tehdään tällä hetkellä täyttä häkää ja Kela 2 -työterveyshuollossa ylihoito on suorastaan institutionalisoitu. Nyt kaavaillaan että 1) yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvaus poistuu 2) työnantajien kannuste rahoittaa lakisääteistä laajempaa työterveyshuoltoa katoaa 3) hoitoon pääsyä parantamaan vokotellaan tuottajia, jotka eivät saa latin latia elleivät saa asiakkaita. Ei se hoitoon pääsy noilla nuoteilla nyt ainakaan huonone.
Eli uudistusta voi perustellusti kritikoida monelta kantilta mutta ei minusta kyllä ”pöhköt porvarit lappaa lisää rahaa rikkaille” -kantilta.
ps. eri maat nyt rikkovat eri EU-säännöksiä minkä ehtivät, ei tilastojen peukalointikaan ole EU-näkökulmasta ok sen enempää kuin Saksan julkinen velka per bkt. Ei tunnu menoa haittaavan.
Tämä kilpailuneutraliteetti on ennen kaikkea potilaan ja veronmaksajan etu, se nyt vain sattuu olemaan sote-valmistelijoiden tulkinnan mukaan EU:n pelisääntöjen mukainen.
Siinä ei ole mitään neutraalisuutta, koska vastuu kaikenkattavista palveluista jää kuitenkin maakunnalle, eikä yhtiöjärjestystä voi myöskään kirjoittaa niin, että yhtiö ottaa huomioon vain voitontavoittelun, koska jos synnystysairaala Oy:n hallitus päättäisi, että ravihevoset kannattavat paremmin ja panevat pillit pussiin, ei se nyt oikein olisi hyvä. Kilpailijoilla ei ole tällaista rasitetta.
Onhan siinä, koska a) vaativat ja harvinaiset operaatiot kuten synnytykset eivät edes tule valinnanvapauden piiriin b) maakunnan yhtiö voi yhtä hyvän panna pillit pussiin c) Vastuu kaikenkattavista palveluista on liikelaitoksilla eikä maakunnan yhtiöillä
Vili. Lähdet nyt siitä ajatuksesta, että maakunnan sisällä mentäisiin kilpailuteettineutraaliuden nimissä rikkomaan tehokkaat kokonaisuudet, joissa hoidetaan helppoja ja vaikeita asioita samassa niin, että helpot eristetään omiin organisaatioihin ja vaikeat omiin. Kuinka suurta voimavarojen haaskausta tuo ideologiasi oikein vaatii?
Tässä käsittääkseni oli kysymys Suomen SOTEsta eikä klopaalista kipuilusta.
Fair point, entä omasi?
Onko tosiaan niin onnellisesti, että maakunnissa on ”tehokkaat kokonaisuudet, joissa hoidetaan helppoja ja vaikeita asioita samassa”? Vai että jätetään ne vaikeat hoitamatta kunnes päätyvät erikoistasolla?
Kokonaisulkoistuksissa nimittäin suunnilleen ensimmäiseksi tuodaan lähipalveluksi päihdelääketiedettä ja psykiatriaa. Näin tehdään juuri siksi etteivät ongelmat pääse eskaloitumaan, mikä on inhimillisesti kamalaa ja sen päälle kallista.
Olen elänyt siinä käsityksessä ettei ideologiani kamalasti eroa omastasi. Esim. ”Julkisen sektorin tuottavuus” -kirjasesi luin hyväksyvästi nyökytellen kahdesti. Mitä siitä en siis tajunnut?
Suurisydämisyys kun maksaa ja saakin maksaa, mutta siihen on sitä vähemmän varaa mitä useampi toimija voi slarvata taloudenpidossa. Eihän ne ihmiset englannissakaan kamalasti sairaalaa vaihdelleet vaikka olisivat voineet, (LSE 2015, N. Bloom J. V. Reenen) silti jo pelkkä kilpailulle altistuminen paransi kliinistä laatua ja tuottavuutta.
Tällaisia tuloksia levitelleet tutkijat ovat muuten saaneet useita henkilökohtaisia uhkauksia. Ehkä sitä ideologiaa on helpompi nähdä toisissa kuin itsessä, mene ja tiedä.
ps. en ole nyt esitetyn mallin fani mutta tuloksista päätellen nykyinen malli on niin häkellyttävän eriarvoinen ettei se tällä uudella mallilla nyt ainakaan huonone. Ja vaikuttaa poliittisesti ihan mahdottomalta tehdä mitään sotea kaikkien puolueiden kimppakivana, yritetty on.
Osmo: Ei ajatus ole eristää vaikeita ja helppoja eri organisaatioihin, vaan että 1) moniongelmaisille tapauksille rakennetaan palvelukokonaisuus järjestäjän toimesta – joka hyödyntää liikelaitosta ja palvelutuottajaa. Kyse on siis palveluohjauksesta, ei erillisestä organisaatiosta. Ja 2) moniongelmaiset tarvitsevat sosiaalihuollon, päihdehuollon yms. palveluja – ja niitä kaikkia ei ole järkeä sote-keskuksissa tuottaa.
Onko sinulla käsitystä, kuka määrittelee kilpailun piirissä olevat palvelut? Jos se olisi yksikäsitteisesti maakunta/valtio, uudistus voitaisiin toteuttaa asteittain ja kaikessa rauhassa.
Kilpailun uhka on jo Suomessakin käynnistänyt parannuksia ainakin soten tuotannonohjauksessa. Hesarissa oli kirjoitus Vuosaaresta, ja itse olen kokenut mannerlaattojen liikahtaneen Oulun seudun laboratorio- ja terveyskeskustoiminnoissa.
Mutta miksi veronmaksajat eivät vaatisi itselleen tuota joka maassa?
Niin. Täällä blogissahan käsitellään lukijoiden toimesta lähinnä te-puolta, koska tällaiseen paikkaan kirjoittavilla ei liene juuri tarvetta so-puolen palveluihin. Millä tavalla esimerkiksi moniongelmaisen päihdepotilaan sosiaalihuolto toimii jatkossa?
Vertailuksi syksy 1939.
Jos Suomi olisi syksyllä v.1939 toiminut,kuten nyt tässä sote:ssa, ”kaikki” maan johtavat asiantuntijat ja oikeusoppineet kinastelisivat vuodenkin päästä siitä,millä värillä kirjoitettaisiin varusvarastolle opastavan viitan teksti. Ilmeisesti se äänestyksellä tehty värin valintakin kumoutuisi perustuslakiin, koska se ei kohtele tasa-arvoisesti osittain värisokeita.
Liitoskuntalaisen kannalta valinnanvapaus toimii hyvin – leveiden hartioiden keskuskaupungin kannalta. Sieltä lähetellään nuoria hyppylääkäreitä liiroskuntien terveyskeskuksiin extraajiksi, pahimmillaan 5 eri lääkäriä on ”tutkinut” samaa vaivaa ja edelleen ollaan lähtöruudussa. Yksi ei ole ennen tehnyt pientä operaatiota, toinen ei uskalla,kolmas kyynisesti toteaa: ” sen kanssa vain pitää elää”. Julkinen terveydenhoitohan on ilmaista.
Saahan sitä vaatia ihan kaikkea, mutta ajatteletko oikeasti, että veronmaksajilla olisi jotain vaikutusmahdollisuuksia yhtään mihinkään?
Kilpailun piirissä olevat palvelut määrittää yksikäsitteisesti maakunta ja/tai valtio.
Yhtiöittäminen koskee vain valinnanvapauspalveluita. Maakunta määrittelee palvelustrategian, jossa otetaan kantaa oman tuotannon ja ostopalveluiden (yksityinen tai kolmas sektori) suhteeseen niissä palveluissa, joita valinnanvapaus ei koske.
Noihin hankintoihin sovelletaan uutta hankintalakia, eli saadaan vähemmän tällaisia ilmaveivejä: http://yle.fi/uutiset/3-9386566.
Enpä tiedä mutta rahaa siihenkin pitää käyttää nykyistä vähemmän. Sosiaalimenot ovat Suomessa yli 70 miljardia vuodessa eikä nykyisestä poliittisesta järjestelmästä ja rahankäyttömekanismeista ole kasvun pysäyttäjäksi.
Soteuudistus ei tilannetta korjaa, hirveä sotku eikä korjaamista oikeasti edes yritetä, vaan ajetaan muita poliittisia tavoitteita. Lääkkeeksi ehdotan laskevaa menokattoa. Päätetään katoksi 70 miljardia vuodelle 2018 ja lasketaan kattoa yksi miljardi vuodessa kunnes päästään 60 miljardiin. Tuo 60 mrd on vuoden 2012 taso eli ei nyt kovin alas pudottaisi.
Poliitikot tekemään oikeita töitä eli priorisoimaan rahan käyttöä menokaton alla. Jos päätöksiä ei ala syntymään niin päättäjille kengän kuva persuuksiin ja parempi porukka tilalle.
vk Tuo sosiaalimenot 79 mrd tarkoittaa lähinnä eläkkeitä.
Lääkäreuhin luotetaan liikaa, hekin ovat ihmisiä ja tekevät virheitä.Ihminen on vaikea analysoitava ja oireet usein vaikeita tulkita
Itse kävin valittamassa oireita kuudelle yksityisen firman lääkärille, Medivire/Diacor. Lääkärin vaihtaminen ei auttanut vaan oireiden syy jäi ratkaisematta vaikka syy oli vanha ja pitäsii olla jokaiselle lääkärille tuttu .
Vasta terkkarilääkäri tiesi oitis vaivan syyn ja pelasti henkeni, kuolema oli aivan nurkan takana
Jos aikoo selvitä hengissä tervydenhoidosta niin on syytä perehtyä sairauksiin, ainakin niihin, jotka itseä vaivaavat
Olen seurannut kahden vanhuksen taistelua terveydenhoidossa ja jos ei itse tiedä mitään niin onpa ihminen hukassa ja kohtelu mitä sattuu.
Sote tulee monimutkaistamaan asioita edelleen ja hoidon saanti erikoisemmissa sairauksissa tulee vaikeutumaan
Maakunnat tuskin jaksvat tehdä niin kattavia palveluvalikoimia, että harvinaisia sairauksia sairastavat tulisivat hoidetuksi
Eikä tuo valinnanvapaus nyt niin erikoinen etu ole
Saat kerran vudessa valita terkkarin eli käytännössä voit vaita vain yleislääkärin, mutta jos tämä on lomalla tai sairaana niin jonotat tai hyväksyt sijaisen
Ja jos sairastat ”väärää” tautia, jota valintasi kohde ei tunne niin taas olet valinnut väärin
Ja jos sairastat harvinaista sairautta, jonka hoito ei kuulu maakunnan valikoimaan niin sinut kipataan kadulle ja ostat itse , jos on varaa
Ja kun lääkärisi lähete menee maakunnan vakuutuslääkärille, saattaa kulua päiviä/viikkoja/kuukausia ennen kuin saat hoitopäätöksen
Ja onko sinulla muuta tietoa terkkarista ja sen lääkäreistä kuin MTV mainoas tai juorut ?
Etc
Toden totta. Valinnanvapauslain luonnoksen 13§ sanoo sen selkeästi. Tällöin voidaan ainakin periaatteessa tehdä OS:n ehdottama:
”Yksityistä perusterveydenhoitoa voisi tarjota aluksi lähinnä perusterveille suunnilleen sen tasoisena kuin on nyt työterveyshuollossa. Siitä ei tietenkään paljon maksettaisi, koska hoidon tarvetta on vähän.”
Eiköhän tuo olisi VM:nkin tavoitteena, että saadaan kulut minimoitua.
Olen hyvin tietoinen, että eläkkeiden osuus on noin 40%, eli suurin mutta ei edes puolta, ja osuus on ollut pienenevä. Eläkkeisiinkin on koskettava ja tehtävä todellinen eläkeuudistus. Tähän asti suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat ovat jokseenkin saaneet pitää eläke-etunsa. Jatkossa ei siihen ole varaa. Allekirjoittaneelta vietiin viimeisessä uudistuksessa muutaman vuoden eläkkeet, nuoremmilta paljon enemmän, mutta miten suuret ikäluokat osallistuivat? Missä oli perustuslaki?
Missä on poliitikot jotka uskaltavat tämän kissan nostaa pöydälle? (Se K. Kiljunen…) Tiedämme mitä pitää tehdä, mutta…
Niin, se perustuslaki ja eläkkeet, joo. Sivumennen sanoen yleinen mielipide alkaa olemaan, että perustuslaki estää kaiken järkevän maan talouden tervehdyttämiseksi ja Suomi jähmettyy taantuvaksi peräkyläksi. Jos perustuslaki oikeasti estää erityisesti työeläkkeisiin koskemisen eikä eduskuntaan saada nykyistä fiksumpaa ja rohkeampaa porukkaa perustuslakia muuttamaan, niin verotuksen kautta asia on yksinkertaisesti tehtävissä. Eläkkeiden verotusta pystytään siis kiristämään ja tietenkään se ei koskisi pienemmän pään eläkkeitä. Yksikään yli kolmen tonnin eläkettä saava ei kuole jos siitä niistetään 10%, tai yli viiden tonnin 20% leikkauksella. Muutama etelänmatka jää tekemättä.
Muissa sosiaalimenoissa on löysää ihan älyttömästi, liikaa tässä kirjoitettavaksi. Poliitikoille on niin helppoa luvata äänestäjilleen 10 hyvää ja 11 kaunista, mutta ei ottaa niitä pois.
Tässä piti olla kyse soteuudistuksesta mutta nyt estradin on vallannut valinnanvapaus. Itse soteuudistus on jo eduskunnassa mutta valinnanvapauden vuoksi se näyttää kulkevan kohti tuhoa. Tilanne on kummallinen. Kokoomuksen mukaan sotea ei tule ilman valinnanvapautta, ja se on saanut myös hallituskumppaninsa koplaamaan uudistukset yhteen. Tämä siitä huolimatta, ettei valinnanvapaus alunperin edes kuulunut uudistukseen. Kokoomukselle terveydenhuollon raju yksityistäminen kansainvälisestikin ainutlaatuisella tavalla näyttää olevan tärkeämpää kuin itse soteuudistus. Siksi hankkeen täsmällisempi nimi olisi yksityistäminen.
Yksityistämisestä annettiin lausuntokierroksella murskakritiikki, mutta tämä ei näytä vaikuttavan suunnitelmiin. Esim. oikeusministeriön ja apulaisoikeuskanslerin mukaan lainsäädäntöehdotus on täysin keskeneräinen ja siihen sisältyy merkittäviä perustuslaillisia ongelmia. Hallitus kokoomus etunenässä aikoo silti viimeistellä esityksen kuukaudessa eli hyväksyä jättiuudistuksen raakileena. Edes toteutusaikataulua ei muuteta, vaan hallitus pitää kiinni yksityistämisen toteutuksesta jo vuonna 2019. Muutenhan voisi käydä niin, että seuraava hallitus estäisi koko hankkeen, ja niinhän ei saa käydä.
Soteuudistus maakuntamalleineen joutuu siis tällä kaudella eduskuntakäsittelyyn yhdessä keskeneräisen ja kiistanalaisen yksityistämisen kanssa. Yksityistämisen hylkääminen eduskunnassa on mahdollista, ehkä todennäköistäkin. Hylkäsihän edellinen eduskunta silloisen sote-ehdotuksen, vaikka ehdotuksen valmiusaste ja sisältö olivat täysin eri tasoa kuin yksityistäminen. Eduskunta voi sen sijaan hyväksyä itse soteuudistuksen. Mutta salliiko hallitus tämän vai vetääkö se pois kummatkin esitykset, eli pitää kiinni hallituspuolueiden välisestä sopimuksesta?
Jos soteuudistus hyväksytään ilman yksityistämistä, kokoomus menettää vääntövipunsa. Siksi se on valmis uhraamaan soten – uudistuksen jota kaikki ovat pitkään pitäneet yksimielisesti välttämättömänä. Mieluummin kokoomus valitsee hallituskriisin.
Kepu ja perussuomalaiset hyväksyivät kokoomuksen yksityistämishankkeen. Kepu tahtoo maakuntamallin ja perussuomalaiset haluavat olla eduskunnassa. Nykytilanteessa puolueilla olisi oikeus todeta realiteetit ja luopua lupauksestaan koplata sote ja yksityistäminen. Suomi saisi soteuudistuksen ja yksityistämishanke hylättäisiin.
Mutta miksi puolueet eivät ole vielä todenneet tätä? Yksityistämisen hylkääminen voi kaataa hallituksen ja silloin perussuomalaiset eivät sinne enää pääse eikä Timo Soini saisi kahta jatkovuottaan ulkoministerinä. Keskustaa on paljon vaikeampi ymmärtää kuin perussuomalaisia. Keskustalla olisi mahdollisuus saada maakuntansa, mutta yksityistämisestä kiinni pito kynsin hampain tarkoittaa pelkkiä riskejä. Jos sote hyväksytään ja yksityistäminen hylätään, keskusta voisi korvata kokoomuksen oppositiopuolueilla ja jatkaa pääministeripuolueena. Mutta jos soten annetaan kaatua yksityistämiseen, kepu ei saa maakuntiaan ja kärsii oikeutetun rökäletappion seuraavissa vaaleissa. Kokoomus sentään kaatuu puolustaessaan bisnestä ja kuka tietää, paljonko maastamme löytyy niitä, joille bisnes on tärkeämpää kuin toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto.
Tässä tilanteessa vastuullinen ratkaisu on viedä soteuudistus maakuntamalleineen maaliin ja ottaa yksityistämiselle sen vaatima aikalisä. Voi olla, ettei yksityistämistä tämän hallituksen koko jäljellä olevana aikana saada riittävän laadukkaaksi, mutta siinäkin tapauksessa tosiasiat kannattaisi tunnustaa. Hyvä lainvalmistelu ei tapahdu kuukaudessa. Luultavasti tämä lähestymistapa palvelisi parhaiten kokoomuksenkin etua, koska valtaosa sen kannattajista lienee kuitenkin realisteja.