STM:n alaisten virastojen tulevia tehtäviä koskevassa selvitystyössäni esitin perustettavaksi Maakuntien yhteistä kehittämiskeskusta (Masote). Esitys on herättänyt paljon vastustusta, mutta vastustajat tuntuvat vastustavan aivan eri asiaa kuin sitä, mitä olen esittänyt. Ilmeisesti olen perustellut asian huonosti. Yritän siis uudestaan.
Kehittämisyksikkö, ei niinkään tutkimuslaitos
Ensimmäinen virheeni oli puhua tutkimuslaitoksesta, vaikka kyse on enemmän kehittämiskeskuksesta. Raja on tietysti veteen piirretty viiva.
Mitä Masote tekisi?
Masoten tehtävänä olisi nostaa maakuntien tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Merkittävässä roolissa sen toiminnassa olisi sote-alan asiantuntijoiden ohella tuotantotalouden osaajat, jotka osaavat suunnitella prosesseja ja toimintaa niin, että esimerkiksi työn kuormitus jakautuu nykyistä tasaisemmin.
Mihin tällaista tarvitaan
Käsitykseni mukaan tämä on julkisten organisaatioiden heikko kohta. Yksityiset toimijat ovat tehneet tätä koko ajan ja siksi ne ovat monessa asiassa tuottavampia. Esimerkiksi kokonaisulkoistuksissa (joissa tuottajien kannustimet ovat kunnossa toisin kuin tekeillä olevassa sote-uudistuksessa) yksityiset ovat osanneet optimoida perusterveydenhuollon toiminnan paljon paremmin suhteessa erikoissairaanhoitoon ja ovat hioneet toimintaansa muutenkin mallikkaammaksi juuri tämän alan osaamisen ansiosta.
Miksi Masote, miksei THL?
THL ei ole insinööritoimisto, eikä sillä ole osaamista mennä sairaaloiden sisään.
Vaikka THL tuottaisi hyvää vaikuttavuustietoa (esim Finohta), tämän tiedon oma vaikuttavuus on heikkoa, koska sairaalat arvostavat omaa tietoaan enemmän kuin valtion tyrkyttämää. Finohta on nyt lakkautettu, sen henkilökunta on irtisanottu ja tarkoitus on, että sen toimintaa jatketaan sairaanhoitopiireissä ja tulevaisuudessa maakunnissa.
Suurin osa vaikuttavuustutkimuksesta tehdään jo nyt yliopistollisissa keskussairaaloissa – esimerkkinä vaikkapa kilpailevien syöpähoitojen tuloksellisuuden vertailu.
THL:n olisi aika hankalaa järjestää toiminnallisia kokeiluja maakunnissa. Maakunnilta itseltään se käy jouhevammin.
Tarkoituksena olisi, että tutkijoita Masote rekrytoisi osittain suoraan sorvin äärestä ja palauttaisi heitä takaisin sorvin ääreen. Tutkijaksi siirretty voisi hoitaa varsinaista työtään osa-aikaisesti samalla, kun on Masotessa tutkimustyössä. Ei tämä tietenkään ole mahdotonta valtion ja maakuntien välillä, mutta on se paljon hankalampaa.
Eikö tämän pitäisi olla kaikkien maakuntien normaalia toimintaa?
Pyörää nyt ei vain kannata keksiä 18 kertaa uudestaan. Monet maakunnat ovat aivan liian pieniä ja heikkoja selvitäkseen tästä tehtävästä yksin. Miksi juuri viisi ja miksi yliopistopaikkakunnat?
Maakuntauudistuksessa entisiä yliopistollisia sairaanhoitopiirejä kutsutaan nyt maakuntien yhteistoiminta-alueiksi. Ehdotus noudattaa tätä ideologiaa.
Yliopistollisissa sairaanhoitopiireissä on jo nyt vahva tutkimusperinne. Toiveenani olisi, että se tutkimuskulttuuri, jossa sairaalat automaattisesti seuraavat hoitojen onnistumista, leviäisi myös sosiaalipuolelle.
Miksi valtakunnallinen Masote, miksei viisi itsenäistä?
Pyörää ei kannata keksiä uudestaan edes viittä kertaa. Teoriassa viisi Masotea voisivat sopia työnjaosta järkevästi neuvotellen, mutta käytännön kokemukset puhuvat muuta. Sote-alan työnjaosta ei pystytä päättämään kuin keskitetysti päättäen. Se on yhtä vaikeata kuin Helsingin ja Espoon välinen yhteistyö.
Eikö päällekkäisyyttä THL:n kanssa?
Jonkin verran päällekkäisyyttä tulee aina. Siksi minulla oli tarkka ehdotus Masoten päätoimipaikan osoitteeksi: Mannerheimintie 166 (THL). Minulla oli aikanaan työhuone VATT:ssa, jossa havaitsin, kuinka suuri vaikutus VATT:n toimintaan on sillä, että se sijaitsee Economicumissa akateemisten taloustieteilijöiden kanssa saman katon alla.
Terveystaloustieteen osaamista esimerkiksi tarvitaan molemmissa, mutta ei ole mitenkään haitaksi, että sitä on Suomessa usealla taholla. Onhan talousalan tutkimuslaitoksiakin vaikka kuinka paljon. Ajatuksissani THL lähinnä auditoisi maakuntien toimintaa ja mittaisi niiden tehokkuutta ja Masote yrittäisi kehittää sitä, mutta toki tästä syntyy päällekkäisyyttä.
Budjetti
Mitä tapahtuu, jos Masoten toiminta osoittautuisi hyvin hyödylliseksi niin, että lisäpanostukset tähän sataisi suoraan maakuntien laariin?
Maakunnat yksinkertaisesti lisäisivät sen rahoitusta.
Jos se olisi STM:n rahoittamaa toimintaa vaikkapa osana THL:ää, pitäisi saada STM raivaamaan lisärahoitukselle tilaa STM:n budjetista ja tämän jälkeen vielä VM uskomaan, että tätä toimintaa kannattaisi rahoittaa, eikä ole kohtuullista ottaa kyseistä rahaa vaikka lapsilisiä leikkaamalla STM:n raamista.
On järkevämpää, että hyötyjä maksaa.
Aiemman työelämän kokemus: kokeiluja ja pilotteja on, kunhan niille on ylimääräinen rahoitus. Raportti tehdään. Jotain otetaan paikallisesti käyttöön, kuhan liikaa ei muutu. Idea ei kehity eikä ainakaan leviä minnekään. Aika samoja asioita kehitetään ja ideoidaan joka kunnassa ja sairaanhoitopiirissä. Ei hyvä.
Sote-alueen johtoryhmään on kuuluttava kehitysjohtaja, jolla on vastuu prosessien kehittämisestä. Hänen alaisena ja budjetissa on oltava osaava tiimi — kuten ehdotat. Lisäksi sote-johdon on johdettava toimintaa tavoitteellisesti ja vietävä käytäntöön.
Asiakastyytyväisyyttä on mitattava yhtenäisesti. Huonoja paikkoja on parannettava ja hyvistä otettava opiksi.
Kokeiluista mietitään jo etukäteen mitä sen jälkeen tehdään, siis tulosten mukaan. Hyvien käytäntöjen vieminen toimintaan kaikkialla ei onnistu ilman hyvää johtamista ja järjestelmällistä tekemistä.
Ei tässä tarvita uutta toimistopäällikköä puuhaamaan omiaan vaan ihan oikeaa tekemistä.
Tämä merkitsee sitä, että lääkärit eivät sitä kykene hoitamaan.
Tässä sinänsä olisi TTY:llä ja TAY:n lääkiksellä iso mahdollisuus.
Nykyisiin on terveydenhuoltoon erikoistuneita tilastotieteilijöitä (biodstatistikko), fyysikoita (sairaalafyysikko, säteilevät ja kuvantavat laitteet), kemistejä (sairaalakemisti, laboratorion laitteet ja laadunvalvonta), insinöörejä (sairaalainsinööri, potilasturvallisuuteen liittyvät laitteet ja niiden huolto) ja jopa koomikkoja (sairaalapellet, potilasviihde).
Yhteistä on erikoistumiskoulutus ja harjoittelu. Vastaa noin aiempia lisensiaatin opintoja.
Miksei sitten terveydenhuollon prosessokheityksessä ja laatujärjestelmissä myös? Tarvetta olisi. Muuntokoulutukseen sopivia varmaan löytyy.
Jos lääkärit eivät kykene terveydenhuollon prosesseja kehittämään, miten on mahdollista että nimenomaan lääkärivoimin kehitetystä yksityisestä terveydenhuollosta on Suomessa tullut sellainen rahasampo että se on houkutellut ennennäkemättömän määrän pääomasijoittajia jotka ovat ostaneet ja edelleen ostavat alalla suunnilleen kaiken mitä ei ole pultattu kiinni?
Sen takia, että kun tätä prosessia vähän tuunaa, sen tuottoa voi nostaa todella paljon. Lisäksi ollaan tedkemssä sellaisia pelisääntöjä, että vähän moraalittomasti toimien voi saada huonosti toimivankin tuottamaan paljon voittoa.
Kaikki tunnetut lääkärifirmat ovat hankkineet kohtoryhmään ja kehittämiseen myös muuta kuin lääketieteellistä osaamista.
Lääkäri on lääketieteen ammattilainen, ei yritysostojen, talouden eikä prosessikehittämisen, palvelujohtamisen tai tekniikan.
Julkisella puolella lääkärit johtavat toki vahvasti.
Ihan kaikki ei ole hoitopäätöksiä.
Kyse on yksinkertaisesti rekrytoinnista, minkälaista ainesta huolitaan lääkikseen. Suomessa lääkikseen päätyy vielä riittävästi johtajakelpoista ainesta. Tämän voi päätellä esimerkiksi siitä, että lääkintä RUK:n kurssit saadaan yhä täyteen.
Tilanne esimerkiksi Ruotsissa on jo täysin toinen. Sairaaloita johtavat muut kuin lääkärit. Pitkän päälle Ruotsissa tämä vaikuttaa myös lääkärien palkkaukseen!
RUK:n läpikäyminen ei vielä takaa sitä, että olisi minkäänlaista osaamista prosessikehittämisestä tai palvelujohtamisesta, vaikka molemmille olisi käyttöä julkisellakin puolella. Itse sen käyneenä tekisi mieli kyseenalaistaa jopa vähän sitä, että tuleeko sieltä edes ihan tavalliseen johtamiseen kykenevää porukkaa läpi.
Lääkintä-RUK: lykkäystä kunnes on lääkäri ja sen jälkeen tekee komennushommia lääkärinä. Ero varusmieslääkäriin olematon, koska on pula lähes ilmaisista lääkäreistä.
Onko lentoteknisen-auk:n/RUK:n käyneitä lääkäreitä? Leikkaussaleissa parannetaan laatua avioniika-tylisillä toimintamalleilla, joissa käydään tarkastuslistoja systemaattisesti läpi ja toimitaan protokollan mukaiseti.
On olemassa terveydenhollon-MBA ohjelmia, jotka ovat vähän parempi idea. Mutta: onko muuta alaa, jossa joka kunta keksii omat ideansa ihan itse jos keksii?