Insinöörien ja meidän muiden työpaikat. Toimistoja asunnoiksi? Osa 2

Täl­läkin blogilla käy­ty keskustelu siitä, mis­sä tule­vaisu­u­den työ­paikat sijait­se­vat, osoit­taa tule­vaisu­u­den näkymien olen hyvin eri­laisia. Joidenkin mukaan työ­paikan paras sijain­ti on Helsin­gin keskus­tas­sa, tois­t­en mielestä kaupun­gin ulkop­uolel­la, vaikka­pa Keilaniemessä.

(Haa, huo­masin oman asen­teeni tule­van esi­in edel­lisessä virk­keessä. Onhan niitäkin, joiden mielestä Keilanie­mi ei ole kaupun­gin ulkop­uolel­la vaan kaupungissa.)

Kävin tois­savi­ikol­la luen­noimas­sa Tam­pereen Teknil­lisel­lä yliopis­tol­la Her­van­nas­sa. En ollutkaan käynyt Her­van­nas­sa vuosi­in Se oli kovin eri­laista ympäristöä kuin Tam­pereen keskus­ta, jos­sa yliopis­to sijait­see ja johon liit­tyy noin 95 % koke­muk­ses­tani Tampereesta.

Oikeas­t­aan vas­ta Her­van­nas­sa tajusin, että insinöörien käsi­tys hyvästä työ­paikan ympäristöstä on aivan eri­lainen kuin vaikka­pa humanistien.

Kaikkial­la maail­mas­sa insinööri­alo­jen työ­paikat ovat Her­van­nan ja Keilaniemen kaltaisil­la alueil­la pysäköin­tikent­tien ympäröim­inä kaupun­gin ulkop­uolel­la. Niihin pääsee kätevästi oma­l­la autol­la, jota myös läh­es kaik­ki käyttävät.

Mikä insinöörin silmis­sä on ihanteel­lista ympäristöä työ­paikalle, on mon­en toisen silmis­sä kauhis­tus. Toiset pitävät teestä ja toiset kahvista, joten ei kai tässä ole mitään ihmeellistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sama kos­kee asuinympäristöä. Aikanaan Nokian Dream Team asui joko insinöörimäi­sis­sä ympäristöis­sä Etelä-Espoos­sa tai sit­ten Helsin­gin kan­takaupungis­sa. Sekin näyt­ti jakau­tu­van koulu­tus­po­h­jan mukaan. (Mitään tieteel­listä tutkimus­ta en ole tästä tehnyt. Sitä pait­si Jor­ma Ollilakin on muut­tanut Wes­t­endis­tä Kruununhakaan)

Ei se niinkään mene, että työ­paikkaa keskus­tas­sa arvostaisi­vat vain human­is­tit. Myös esimerkik­si jok­seenkin kaik­ki talouden tutkimus­laitok­set, niin val­ti­ol­liset kuin yri­tys­ten tutkimus­laitok­set, ovat kan­takaupungis­sa, eivätkä suun­nit­tele muut­ta­vansa sieltä pois. Pait­si yksi suunnittelee.

Min­ul­la on nyky­isin työhuone Aal­to-yliopis­tossa, entisessä Kaup­pako­rkeak­oulus­sa Arka­di­ankadul­la. Mikä itku ja val­i­tus on syn­tynyt siitä, että Aal­to-yliopis­ton johto on päät­tänyt pakkosi­irtää tämän yksikön Otaniemeen! Ennus­teeni on, että joskus vuon­na 2030 tul­laan havait­se­maan, että tämä on ollut virhe ja Aal­to-yliopis­ton kansan­taloussek­tion hyvä nousu­vire tait­tuu tähän. Parhaat tutk­i­jat pyrkivät Helsin­gin yliopis­toon (joka nyt on aika uin­u­van oloinen Aal­to-yliopis­ton kil­pail­i­jaan näh­den) tai Helsin­gin keskus­tas­sa sijait­se­vi­in taloudel­lisi­in tutkimus­laitok­si­in. Työ­paikan ympäristö ja kontaktit!

Mut­ta siis. Kos­ka eri alo­jen tarpeet työ­paikan ympäristölle ovat eri­laisia, omat vahvuuten­sa tule­vat ole­maan Keilaniemen kaltaisil­la alueil­la ja Helsin­gin keskustalla.

Aivan oma jut­tun­sa ovat sit­ten sel­l­aiset keskit­tymät kuin Teol­lisu­uskadun kas­va­va työ­paikkakeskit­tymä, johon Helsin­ki kaavailee jopa 30 000 työpaikkaa.

Helsin­gin seudun työ­paik­ka-alueet tule­vat pro­filoi­tu­maan hyvin erilaisiksi.

Tätä kan­nat­taisi oikeas­t­aan tutkia ihan tieteel­lis­es­ti. Tulisi kaupunkisu­un­nit­telu­un lisää tiedol­lista pohjaa.

Voi nimit­täin olla niinkin, että työ­paikko­jen seg­men­toin­ti osoit­taa, että niitä koske­vien niormien kan­nat­taisi olla aidosti eri­laisia. Insinööreille kan­nat­taa kaavoit­taa insinöörien näköisiä työ­paiko­ja ja luoville aloille ihan toisenlaisia.

= = = =’

LISÄYS 14.2.

Liitän tähän kuvan Oxfordin yliopis­toalueesta, kos­ka en saanut sitä näkyvi­in kommentissani.