Ensikommentteja Anne Bernerin Live:stä

Toisin kuin useim­mil­la kom­men­toi­jil­la, min­ul­la on suur­ta halua etsiä esi­tyk­ses­tä myön­teisiä puo­lia, kos­ka merkit­tävä osa Suomen nyky­i­sistä ongelmista johtuu siitä, että meil­lä suh­taudu­taan kaik­keen uuteen ajat­telu­un suo­raan selkäran­gas­ta tule­val­la voimakkaal­la torjunnalla.

Näin ulkop­uolelta on kyl­lä pakko ihme­tel­lä maan hal­li­tuk­sen toim­intat­a­paa. Esi­tys, joka mullis­taisi merkit­tävän osan vero­tus­ta, näyt­tää tulleen yllä­tyk­senä hal­li­tuskump­paneille ja eri­tyis­es­ti vero­tus­ta vas­taavalle val­tio­varain­min­is­ter­ille. Liiken­ne­m­i­nis­ter­iö on kai vas­tu­us­sa viestin­nästä. Mis­sä on hal­li­tuk­sen sisäi­nen viestintä?

Hyvin myön­teistä on aja­tus siirtää kiin­teät verot käyt­töön perus­tu­vak­si mak­suk­si.  Se kan­nus­taa oikein, minkä seu­rauk­se­na mak­su vähen­tää auton käyt­töä ja suosii joukkoli­iken­net­tä. Tämä toimii kuitenkin vain vai­h­toe­hdos­sa, jos­sa laskute­taan kilo­me­trien mukaan ja siinä on siis seu­ran­tamah­dol­lisu­us. Tieto­tur­vaon­gel­mana se olisi häviävän pieni ver­rat­tuna siihen, mitä kän­nykkä liikkeistämme jatku­vasti lähet­tää eteen­päin, mut­ta mon­elle tämä on ongel­ma- tai tekosyy vas­tus­taa kilo­metripo­h­jaus­ta maksua.

Kilo­metripo­h­jaisen mak­sun suurim­mat hyödyt saadaan kuitenkin esille vas­ta, kun mak­sus­ta tehdään ajan ja paikan suh­teen muut­tu­va. Ruuhkan aiheut­tamis­es­ta pitää mak­saa enem­män kuin tyhjäl­lä tiel­lä ajamisesta.

Aja­tus, että tiestöstä saata­vat mak­sut ohjaisi­vat Liveä kohdis­ta­maan investoin­nit ja kun­nos­s­api­don parem­min, on kau­nis, mut­ta epäre­al­isti­nen. Tämä peri­aate siirtäisi tien­pidon rahat rajusti haja-asu­tusalueil­ta kaupunkien sisään­tu­loteille ja Helsin­gin kehäväylille. Noin äkkiseltään laskin,  että esimerkik­si Kehä I:llä aje­taan päivit­täin yli miljoona kilometriä.

Kilo­metripo­h­jaises­sa lasku­tuk­ses­sa ajami­nen katu­verkos­sa olisi mak­su­ton­ta. Tämän ennakoidaan siirtävän liiken­net­tä val­tion teiltä kaduil­la, elleivät kun­nat ota samal­la käyt­töön tienkäyt­tö­mak­su­ja. On suuri houku­tus ottaa tai oikeas­t­aan jopa pakko, kos­ka olisi hyvin epäter­vet­tä, että liiken­net­tä siir­ty­isi merkit­tävästi val­tion moot­toriteiltä kaupunkien katuverkkoon.

Helsinkiläi­nen veron­mak­sa­ja kiit­täisi. Nyt val­tion keräämät verot liiken­teestä jäävät val­tion kas­saan, vaik­ka esimerkik­si Helsin­ki käyt­tää autoilun hyväk­si parisa­taa miljoon­aa euroa vuodessa.[1] Tämä taas merk­it­sisi niin rajua rahan siir­toa kaupunkien hyväk­si, että sitä on vaikea uskoa todeksi.

Siir­tymi­nen kilo­metripo­h­jaiseen lasku­tuk­seen on vapaae­htoista vain näen­näis­es­ti. Sil­loin joutuu mak­samaan aika paljon, kos­ka ole­tuk­se­na on, että ajaa paljon ja pääasi­as­sa val­tion teil­lä. Helsinkiläisen ainakin kan­nat­taisi siir­tyä kilo­metripo­h­jaiseen malli­in, kos­ka Helsingis­sä on aika vähän val­tion teitä.

Twit­teris­sä joku lähet­ti min­ulle oheisen kuvan mak­sulli­sista teistä Helsingis­sä, jon­ka sanoi ole­van Liiken­ne­m­i­nis­ter­iön sivuil­ta. En onnis­tunut kuvaa löytämään. Se saat­taa johtua siitä, että kuva on aivan väärin ja on sik­si ehkä pois­tet­tu. Siinä on merkit­ty mak­sullisik­si teik­si esimerkik­si Man­ner­heim­intie, joka on kyl­lä Helsin­gin omis­ta­ma ja ylläpitämä katu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kysymyk­seen moot­toritei­den muut­tamis­es­ta bule­vardeik­si tämä esi­tys tuo aivan uuden ulot­tuvu­u­den. Val­tio voi olla aika halu­ton luop­umaan noista rahantekokoneista.

On valitet­tu, että esi­tys siirtää liiken­n­ev­erkos­ta päät­tämisen demokra­t­ian ulot­tumat­tomi­in. Kak­sikym­men­tä vuot­ta eduskun­nas­sa olleena en osaa nähdä tätä suure­na ongel­mana. Pidän tiedol­la ohjaamis­es­ta enem­män kuin siitä, san­o­taan nyt suo­raan, ala-arvois­es­ta kau­pankäyn­nistä, jol­la eduskun­nan val­tio­varain­valiokun­nan sil­tarumpu­jaos­to näitä raho­ja jakaa piit­taa­mat­ta liiken­nemääristä ja muista objek­ti­ivi­sista mittareista.

Yksi hyvä puoli tässä esi­tyk­sessä on. Se tek­isi mah­dol­lisek­si toteut­taa investoin­te­ja järkevästi. Onhan Oulu­un menevää rataa esimerkik­si pidet­ty remon­tin alla tois­takym­men­tä vuot­ta, kos­ka sitä on ollut mah­dol­lista rak­en­taa vain vuosit­tais­ten bud­jet­tien puit­teis­sa.  Järkevä yri­tys ottaa tietysti lainan ja rak­en­taa ker­ral­la, kos­ka se tulee halvem­mak­si eikä rak­en­t­a­mi­nen hait­taa liiken­net­tä ikuisuuden.

Kokon­aan eri asia on, tarvi­taanko tähän yhtiötä. Ongel­ma ei liity val­tion bud­jet­ti­in sinän­sä, vaan ongel­ma on  pään sisäi­nen — ja se pää on jos­sain VM:n tienoilla.

Nämä ovat siis ensikom­men­tit. Asi­aan lie­nee syytä tutus­tua tarkemmin.

 

[1] Sum­maa on mah­do­ton laskea tarkasti, kos­ka siinä ovat mukana tulon­mene­tyk­set, jot­ka aiheutu­vat kalli­ista pysäköin­tipaikoista, jot­ka alen­ta­vat kaupun­gin tont­ti­maas­ta saa­maa hintaa.