Kun 2030-luvulla kirjoitetaan Suomen taloushistoriaa, tämän ajan pahimpana itse aiheutettuna ongelmana tullaan pitämään aivovientiä, sitä että Suomi savustaa korkeakoulututkinnon suorittaneita ulkomaille. Se tulee merkitsemään Suomelle kuin valikoiva muuttoliike on merkinnyt Itä- ja Pohjois-Suomelle koulutettujen nuorten aikuisten muuttaessa muutaman kasvukeskuksen alueelle.
Luvut ovat vähän hataria, mutta vuosittainen aivovienti näyttää nousseen tasolle, joka vastaan kymmentä prosenttia vuosittain valmistuneista, ja tahti näyttää kiihtyvän. Eikä se määrä vaan se laatu. Hajatietojen mukaan näyttää siltä, että hanakammin ulkomaille ovat muuttamassa parhaat – heille on kysyntää.
Osittain tämä tietysti johtuu pitkään kestäneestä lamasta, jonka maksajia ovat erityisesti työmarkkinoille pyrkivät nuoret. Ne, joille on kysyntä ulkomailla lähtevät ja ne, joille ei ole, jäävät työttömiksi Suomeen.
Terävimpään kärkeen kohdistunut aivovienti johtuu kuitenkin yliopistojen kurjistamisesta. Ilmeisesti päättäjät ovat ajatelleet yliopistoja vain koulutuspaikkoina ja ajatelleet, että vähän huonompikin opetus saa kelvata. Tosin kyllä sekin maksaa, että opinnot hidastuvat oppikirjakurjuuden ja sen takia, että monia pakollisia kursseja järjestetään enää vain joka toinen vuosi.
Yliopistot ovat myös tutkimuskeskuksia. Ilman sitä ne eivät olisi yliopistoja vaan ammattikouluja. Tutkimus on välttämätöntä tieteellisen osaamisen ylläpitämiseksi. Nyt moni akateemisesta urasta haaveileva siirtää katseensa ulkomaille, joihin lahjakkuuksia suorastaan kalastellaan. Osaamisellahan tämän syrjäisen maan pitäisi pärjätä.
Oli ehkä virhe, että yliopistot toteuttivat henkilöstöleikkaukset avustavasta henkilökunnasta säästääkseen professuureja. Kun yliopistojen avustava henkilökunta irtisanottiin, professorit ja assistentit joutuvat tekemään heidän työnsä sen sijaan että tekisivät sitä työtä, mihin heidät on palkattu. Tutkijoiden tilanne on ulkomaisissa yliopistoissa ollut aina parempi, mutta nyt se on ylivoimaisesti parempi.
Nuoret lahjakkaat opiskelijat eivät enää suunnittele akateemista uraa – tai jos suunnittelevat, katse on ulkomailla.
1960-luvulla heinäkuu synnytti eniten päätöksiä muuttaa autotehtaalle Ruotsiin, kun Ruotsin suomalaiset kurvasivat kesälomallaan kotikylään Volvollaan ja kertomaan, millaisessa onnelassa he siellä elävät verrattuna pienviljelijän köyhään arkeen Suomessa.
Nyt ulkomaille muuttaneet tutkijat tulevat kertomaan ihmeellisiä asioita siitä runsaudesta, jossa ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa eletään ja kuinka paljon helpompaa tieteellinen työ siellä on.
Tai sitten he tulevat kertomaan palkoistaan ja korkeasta elintasostaan.
Suomessahan koulutus on ilmaista ja siitä jopa maksetaan pientä palkkaa. On kohtuullista, että akateemisissa ammateissa palkat ovat vastaavasti pienemmät kuin maissa, joissa opintoja vastaan on ollut otettava asuntolainan kokoinen velka. Paras vaihtoehto on ottaa ilmainen koulutus Suomesta ja korkea palkka maista, joissa koulutus on maksullista.
Yliopistoille pitää kiireesti löytää lisää rahaa.
…ja sitten kun se vähän huonompi koulutus alkaa olla paljon huonompaa koulutusta, terävimmät lähtevät ulkomaille jo opiskelemaan eivätkä vasta tutkijoina.
Koulutusleikkauksia ongelmallisempaa on tapa, jolla, ne jälleen kerran, on toteutettu. Taas kerran, kun kyseenalaistetaan kustannukset, säästetään juustohöylällä, ei kirveellä. Toisin sanoen ei uskalleta valita, mitä jätetään tekemättä, vaan kurjistetaan vähän kaikkien elämää.
Suomen yliopistoissa on paljon turhaa tutkimusta, laitoksia, tiedekuntia, etc. Niin asiasisällön kannalta kuin maantieteellisesti.
On selvää, että kun jotain, joka aina on ollut, kyseenalaistetaan, nousee huuto. Mutta vanhasta pitää pystyä luopumaan, että uudelle ja säiytettävällä jää tilaa.
Tässä syy ei ole ensisijassa hallituksen, vaan yliopistojen ja paikallispoliitikkojen. Surullisia änkyröintejä olivat muun muassa itku ja parku jostain muinaisesta musiikkitieteen professuurista Helsingin Yliopistossa tai hirmuinen huuto kun Savonlinnan etäpesäke päätettiin lakkauttaa.
Japanin pääministeri sanoi vähän aikaa sitten, että julkisia varoja ei kannata käyttää humanistien kouluttamiseen, vaan insinööreihin ja luonnontieteisiin. Jos Suomen rahat eivät riitä, niin eikö olisi parempi, että esimerkitsi näyttelijät ja muut taiteilijat koulutettaisiin työväenopistoissa?
En usko että yliopistojen heikentyneet tutkimusresurssit ovat suurin syy aivovuodolle. Suomessa ei vaan ole riittävästi kysyntää korkeasti koulutetulle työvoimalle. Suomen “huipputeknologiasektori” on joko koodaamista tai perinteisen insinööriteknologian tekemistä hieman paremmin kuin muut. Tieteen rajapinnassa toimivia yrityksiä on vähän. Tutkijalle on huonosti töitä.
Mitä tulee yliopistoihin, eniten olen huolissani juuri opetuksesta. Suomalaisten yliopistojen opetuskulttuuri on jo ennestään ollut hyvin kehittymätön, ja resurssit niukkoja. Nyt tuntuu olevan vaakalaudalla pystytäänkö edes niitä massaluentoja uskottavasti järjestämään. Opetus koskee kaikkia opiskelijoita, ei vain tutkijaksi suuntautuvia, ja heikko opetus on suuri yhteiskunnallinen menetys. Se ei tarkoita vain hitaampiaa valmistumista, vaan huonommin koulutettuja maistereita. Siihen ei luulisi olevan varaa.
Eero: Suomen rahat kyllä riittävät. Kyse on siitä mihin hallitus haluaa niitä käyttää.
Opiskelen itse Tampereen yliopistossa matematiikkaa, logiikkaa ja teoreettista tietojenkäsittelyä ja työskentelen Tampereen teknillisessä yliopistossa matematiikan laito..laboratoriossa (ihan hyvin lyhyellä matikalla) ja suoraan sanottuna ilmapiiri on molemmissa aivan perseestä seuraavia YT neuvotteluita odotellessa.
T3 vie resursseja (järjetön hanke anteeksi nyt vain), rahat veks tutkimusrahoitukselta (itsemurha suomalaiselle tuotekehitykselle) ja sisäänottomäärät vain kasvavat maisterien ja dippi-inssien massatuotantoa varten.
Mitä enemmän opiskelijoita otetaan pelkästään Suomesta, sitä alemmaksi taso täytyy laskea, että saadaan tutkintoja. Suomeen tarvitaan lisää korkeatasoisia vaihto-opiskelijoita ja tutkijoita.
Jos en olisi naimisissa, niin lähtisin jatko-opintoihin/töihin/yrittäjäksi Saksaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin tai ehkä jopa Aasiaan. Mutta koska täällä Suomessa ollaan ja pysytään, niin valmistumisen jälkeen painutaan ehkä vaikkapa takaisin Sawoon. Ehkä alan metsuriksi, ehkä en. Saa nähdä. Mutta ura suomalaisessa yliopistomaailmassa ei juuri nyt kiinnosta tippaakaan.
Matematiikka, logiikka ja teoreettinen tietojenkäsittely kiinnostavat paljonkin, enkä aio näiden aiheiden opiskelua lopettaa vaikka ajaisin loppuelämäni metsäkonetta tai möisin alekaljaa Siwan kassalla.
Noh, ehkäpä tässä on jokunen yritysideakin on opintojen aikana syntynyt, joissa voisin oppimaani soveltaa 😉
***
Jos minä saisin päättää, niin Suomessa ei olisi pääsykokeita vaan jokainen halukas pääsisi yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Mutta sitten taso nostettaisiin niin korkealle, ettei seuraavalle vuodelle pääsisi, ellei läpäisisi tietyn tason tenttejä.
Näin opiskelijat voisivat myös kokeilla eri aloja, jos ensimmäinen ala ei olisikaan itselle sopiva.
Nythän tentit lasketaan sen verran alas, että tietty prosentti pääsee läpi ja jokunen hassu hylätään. Paitsi pakkoruotsissa. Siinä on joku roti oltava. Mihinkä tämä maa muuten joutuisikaan?!
Lisäksi lakkauttaisin opintotuen ja korvaisin sen pelkällä valtion takaamalla opintolainalla (takuu 50 vuotta, korkotakuu), jonka taso olisi luokkaa 1000 e/kk.
Eikä ne lukukausimaksutkaan olisi ongelma, jos ne voisi hoitaa edellä mainitulla valtion takaamalla lainalla. Opinnot ovat sijoitus omaan tulevaisuuteen.
Paperinpyörittäjien ja humanististen alojen kohdalla on erityisen perusteltua kysyä, että onko Pro Gradun kirjoittamisessa mieltä, ellei tutkijan paikkaa ole tiedossa tai se ylipäätään kiinnosta? Kolmen vuoden opinnot ovat huomattavasti halvemmat kuin viiden vuoden opinnot.
Näin yliopistoon ei enää hakisi opiskelijat, joilla ei ole mitään muuta motivaatiota kuin se, että maisterin tai di:n papereilla saa työpaikan.
Vaikka todellisuus on se, ettei niillä papereilla mitään työtä saa vaan sillä osaamisella. Yleisesti töihin mennään jo opintojen aikana, ja huonosti pärjäävät vain valmistuvat kortistoon.
***
On täysin mieletöntä romuttaa myös ammatillinen koulutus vain siksi, että joku demari joskus sai päähänsä, että kaikille suomalaisille pitää saada korkeakoulututkinto.
Suomalainen ammatillinen osaaminen ja koulutus rapistuu, kun yliopistojen sisäänottomäärää kasvatetaan. Huonosti yliopistossa tai AMK:ssa pärjäävä voisi aivan hyvin loistaa ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti työelämässä.
Eikä se korkeakoulutus tarjoa edes mitään etua palkan suhteen kuin muutamalla alalla. Metsäkoneenkuljettajaksi pääsee vuoden opinnoilla ja palkka on korkeampi kuin perushumanistilla. Yliopiston opettajan ansioita vastaavalle palkkatasolle pääsee lähes millä tahansa ammattitutkinnolla.
Uusia ammatteja tulee sitä mukaa kuin vanhoja häviää. Ennen korjattiin televisioita, nyt korjataan Iphoneja. Kohta tulostetaan 3D tulostimilla ja toiset korjaa niitä 3D tulostimia.
Maajussit saattavat tuottaa ensi vuosikymmenellä bioreaktorissa mansikkasmoothieta, joka pakataan suoraan purkkeihin kuluttajille myytäväksi. Synteettisestä lihasta puhumattakaan.
Päin helevettiä menee suomalaisessa koulutusmaailmassa, mutta hei, pääasia, että pakkoruotsin ja ylioppilaskirjoitusten asema on betonoitu ikuisuuteen saakka!
***
P.S TESin mukaan monilla aloilla saa tehdä vain 7,5 h töitä päivässä. Olisi huomattavasti joustavampaa, jos voisi tehdä 10 h töitä päivässä jolloin 20 h/vko työsopimuksella tarvitsisi työskennellä vain kaksi päivää viikossa. Mutta eihän se käy, koska AY-liitot ja shampanjademarit.
Suomi on maa, jossa kaikki toimii, mutta mikään ei järjesty.
Siitä,kuinka täältä kannataa lähteä, koska korkeakoulutettujen palkat ovat pieniä ja verotus suurta, on puhuttu ainakin 90-luvun lopulta lähtien.
Vasta nyt nuoriso alkaa kuitenkin olemaan niin kansanvälistä, että lähtijöiden määrät ovat nousseet merkittävälle tasolle. Kiristyvä verotus ja kurjistuva talous tulevat varmistamaan, että vaikka yliopistot hukutettaisiin rahaan, ulkomaille kannattaa siirtyä lähes aina.
Korkeakoulutettujen vuoto on ongelma, mutta se ei ole vain nykyisen hallituksen aikaansaannoksia. Kehitys on ollut samanlaista parin edellisen hallituksen aikana. Vihreät olivat niissä leikkaamassa opetus- ja tutkimusmäärärahoja.
Ks. esim. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/606965/Akava+Hallitus+leikannut+koulutuksesta+lahes+15+miljardia
Tuolloin opetusministerinä oli Krista Kiuru (SDP), valtiovarainministerinä Jutta Urpilainen (SDP) ja kehitysministerinä Pekka Haavisto (vihr).
Siksi tämänhetkinen vinkuminen oppositiosta on niin epäuskottavaa. Ainakin voisi tehdä sen eri tavalla:
“Olemme pahoillamme että teimme väärää politiikkaa ja toivoisimme nykyhallituksen korjaavan sen”.
Sen sijaan nyt vain yritetään napsia oppositiopisteitä.
Tämä on seurausta kauan vallinneesta kepu-ay-hegemoniasta. Aluepolitiikkaa ja vanhojen rakenteiden/etujen säilyttämistä, ne ovat päätöksentekojärjestelmämme pyhiä lehmiä. Maailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia, Suomi ei pysy perässä.
Poliittinen järjestelmä ei kykene tekemään tarvittavia muutoksia nykysysteemillä. Kaksi ratkaisuvaihtoehtoa:
1. virkamieshallitus jolle myös täysi lainsäädäntövalta ilman eduskuntaa.
2. kaikki vaalit lopetetaan 10 vuodeksi. Eli eduskunta, valtuustot istuvat 10 vuotta. Pressavaaleja ehkä voitaisiin pitää.
Näin syntyisi päätöksentekokykyä ja halua.
Kovan luokan yksityisen sektorin tietotekniikkaosaaja sanoi saavansa pari työtarjousta kuussa ulkomailta. Perheellisenä ei ole muuttamassa. TUo ulkomaiden houkuttelu varmasti vaikuttaa ulkomaille lähtijöihin yksityiselläkin sektorilla. Mitenhän suomen veroaste ja eläkevarastaminen nuorilta kestää tuon kilpailun?
Siis yhteiskunnan palkkalistoille.
Nyt ollaan hyvin vahvassa älyllisessä epärehellisyydessä, jos väitetään, että parhaat lähtevät. Kyse on suuntautumisesta ja mielenkiinnon kohteesta. Voisin itsekin tehdä työtäni suomessa, suomalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ongelma on vain se, että niitä suomalaisia yhteistyökumppaneita ei ole. Kyse ei ole parhaimmat / huonoimmat asetelmasta, vaan rahoitusta / ei rahoitusta asetelmasta. Suomelle rahaa olisi tarjolla paljonkin, mutta luomme itse esteitä sekä poliittisesti että asenteellisesti. Kuten esimerkkinä se, että iaea olisi rahoittanut suomeen aika paljon asiantuntijatyötä, mutta poliitikot pitivät rekrytointikiellon, vaikka rahat palkkaamiseen olisi tullut suomen ulkopuolelta.
Siksi lähden taas muualle. Ja tulen takaisin taas kun yksi projekti loppuu.
Jatkan vielä korkeakoulutettujen parhaimmistosta. Otetaanpa muut kansanryhmät suomessa listaan ja laitetaan ne todelliseen parhausjärjestykseen.
1. Politikot
2. Virkamiehet
3. Korkeakoulutettujen parhaimmisto
Niin kauan, kun kaksi ensimmäistä ryhmää ymmärtää ja tietää paremmin kolmannen ryhmän eritysaloista nykytila ei muutu. Näkemiin.
Mistähän rekrytointikiellosta puhut? Ainaknaan STUK:ssa ei ole sellaista ollut.
Saan suoria työtarjouksia ulkomaille linkedinin kautta keskimäärin tuon 2kpl kuussa. Lontoo, Amsterdam ja pari Aasian kaupunkia kyselevät tasaisesti. Lisäksi saan headhuntereilta puheluita keskimäärin kerran viikossa +44 suuntanumerosta. En vastaa nykyään enää.
Kotimaisiin firmoihin tulee työtarjouksia välillä kerran viikossa, välillä on hiljaisempaa. Suomessa minulla on käytännössä jo palkkakatto saavutettu, ellen sitten pääse osakkaaksi tai ryhdy laskuttamaan suoraan konsultoinnista. Ulkomaille pääsisi heti nauttimaan 2–3x suurempaa palkkaa. Käyn nyt satunnaisesti ulkomailla töissä, pidemmäksi aikaa ajattelin lähteä 2–3 vuoden kuluttua.
Korkeakoulujen alamäki alkoi kylläkin jo vuosia sitten mutta se ei ole ainoa eikä edes suurin syy.
Korkea verotus, kateus menestyjiä kohtaan, jäykät työmarkkinat ja niukkenevat koulutusresurssit on huono yhdistelmä.
No, ei taida tämä olla ihan pelkästään tämän hallituksen tekosia. Aika populistista väittää moista.
Sinänsä suhtaudun leikkauksiin positiivisesti. Korkeakoulut eivät voi olla mikään muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, jolta ei saa missään nimessä leikata. Kaiken lisäksi leikkaukset ovat olleet suorastaan naurettavan pieniä. Ei käytännössä näy tavallisen yliopisto-opiskelijan arjessa mitenkään.
Unkarissa muistaakseni on olemassa velvoite, jonka mukaan maassa korkeakouluksen saanut velvoitetaan työskentelemään maassa tietyn ajan valmistumisen jälkeen. Toimii ilmeisesti ihan hyvin ja on mielestäni perusteltua. Voisiko tämän vaikka sitoa opintotukeen?
Ulkomaille lähteminen ei ole vahingollista, opetuksen laadun heikkeneminen sen sijaan on.
Jos mietin omaa ikäryhmääni — suurin osa kaikkein lahjakkaimmista oli ainakin osan aikaa ulkomailla opiskelemassa tai töissä.
Mutta osa heistä on tullut takaisin ja tuonut sitä osaamistaan tänne Suomeen ja se takaisin tuleminen on tarkoittanut jonkun uuden syntymistä — esim. on syntynyt uusi monivuotinen, kansainvälisiä esiintyjiä tuova kulttuuritapahtuma tai kokonaan uusi parikymmenen hengen tutkimuslabratorio, joka on nimetty tämän ulkomailta palanneen jannun mukaan.
Ongelma syntyy vasta sitten kun tämän keskimääräistä parempi kaveri palaa takaisin — mistä löytää päteviä tyyppejä töihin niihin yrityksiin tai tutkijaryhmiin.
Tällöin voi olla että tarvitaan ihan kaikkien alojen opiskelijoita, ei välttämättä vain korkeakoulutettuja vaan ihan laidasta laitaan — ammattikoulusta lähtien hyviä tekijöitä.
Amattikoulujen uudistumisessa näytti olevan jotain positiivisia signaaleja — jos työ tapahtuu työpaikolla, myös opetus ja niiden arviointi ehkä pitäisi tapahtua siellä. Kuulostaa järkevältä ainakin aloilla, joilla työpaikalla oppiminen on täysin mahdollista.
En osaa sanoa ammattikouluista, mutta yliopistoissa taas opiskelijat ovat useimmiten niin hyvin motivoituneita, että tärkeintä olisi vain pyrkiä tarjoamaan ihmisille semmoiset resurssit, että opintoja voitaisiin mielekkäästi edistää. Mitä se sitten tarkoittaa? No ei ainakaan mitään tylsiä massaluentoja tai liian yksinkertaisia, vanhanaikaisia tai jotenkin muuten turhia ns. “pakollisia” aiheita, joiden ainoa merkitys on vain ns. virallisen valmistumisen siirtyminen eteenpäin.
Yliopistoissa siis ehkä pitäisi uskaltaa jo luottaa siihen, että siellä opiskelevat ovat riittävän älykkäitä pystyäkseen valitsemaan itselleen järkevän opintokokonaisuuden. Tämä suuntaisi automaattisesti pois resursseja kursseilta, joille ei ole kysyntää kohti niitä opintoja, joita oikeasti halutaan oppia.
Tämä pakottaisi myös professorit tekemään töitä kurssiensa sisällön ja kiinnostavuuden eteen. Tällöin hyvät luennoitsijat kiinnostavilla aihepiireillä hyötyisivät ja heikot taas karsiutuisivat pois.
Luulisin, että kilpailu kestetään kohtuullisesti niin kauan kuin verorahojen vastineeksi saadaan hyvä terveydenhuolto (ilman tarvetta jännittää että korvaako vakuutusyhtiö sittenkään), hyvä ja tasa-arvoinen kasvatus/koulutus lastentarhasta yliopistoon ja asiallinen persturva (niin että varakkaiden ei tarvitse pysyä aidattujen alueiden sisäpuolella).
Jos noita pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita aletaan romuttamaan, kynnys lähteä ulkomaille pysyvästi laskee merkittävästi.
Mitkä ulkomaat? “Ihmisten vapaa liikkuvuus on Vihreille tärkeä periaate. Schengen-alueella valtioiden välisiä rajamuodollisuuksia ei saa ottaa uudelleen käyttöön.”
Esittäkö Caritas vakavissaan, että ulkomaille matkustaminen ja muuttaminen Suomessa pitäiksi kieltää kieltää? DDR?
Tästä on vaarana, että korkeakouluopinnot luokkaistuvat entisestään. Toisilla kun on enemmän kykyä ottaa lainaa kuin toisilla, ja en viittaa akateemisiin kykyihin.
Ehkä, etenkin jos siitä maksettaisiin, mutta kuten itsekin olet huomannut:
***
Kirjoituksestasi kuvastuu liki stereotyyppinen suhtautuminen niin humanisteihin kuin demareihinkin, joka ei kertomassasi viitekehyksessä ole kauhea yllätys.
Kehen demariin ja mihin päätöksiin tarkalleen ottaen viittaat? Ammattikorkeakoulua on sorvattu pitkään, ministerit ja puolueet ovat vaihtuneet useasti. Vaikuttaa uhkarohkealta yksilöidä, etenkin kun porvareilla on ollut vetovastuu aika usein niin hallituksen kuin opetusministeriönkin suhteen, mutta kuulen mielelläni täsmennyksen.
Tästä olen pitkälti samoilla linjoilla. Suomessa ylikouluttaudutaan monilla aloilla, joissa hommat voisi oppia paljon suuremmassa määrin työelämässä.
Mikä vika ylioppilaskirjoituksissa on? Ikäluokan yhteismitallinen vertailu on mielestäni hyvä asia. Sitä toki pitäisi, nykyhömpötyksen vastaisesti, toteuttaa jo peruskoulussa. Koulujen erot niin oppimäärän kuin arvostelunkin osalta ovat ongelmallisia mm. lukioiden sisäänotossa.
1. Ihan kuin joku noudattaisi TES:a ja tuntikirjanpitoa orjallisesti. Se on vain suositus.
2. Olisihan se joustavampaa, mutta se ei välttämättä ole kaikille osapuolille tehokkainta. Riippuu monesta eri asiasta. Fiksussa työympäristössä tällainen asia pystytään järjestämään, jos se on hyödyllistä myös työnantajalle.
“Paras vaihtoehto on ottaa ilmainen koulutus Suomesta ja korkea palkka maista, joissa koulutus on maksullista.
Yliopistoille pitää kiireesti löytää lisää rahaa.”
arbitraasi. mitäs jos etsittäisiin yliopistoille lisää rahaa siitä, missä mahdollisuus arbitraasiin löytyy, eli koulutuksen ilmaisuudesta. yliopistoilla voidaan maksaa korkeampia palkkoja, ja yliopistoille saadaan lisää rahaa, jos yliopistokoulutuksesta tehtäisiin maksullista.
tämä on kai standardi monessa muussa maassa, jossa “maksetaan parempaa palkkaa”, ja tälle olisi kaiketi myös tulonjaolliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvia argumenttejä.
Tuossa on sellainen ongelma, että kaikkien riskinsietokyky ei tuohon riitä. siksi sitä pitäisi muokata vielä niin, että lukukausimaksut ja opintotuet maksettaisiin takaisin ylimääräisellä tuloveroprosentilla[1]. Tällöin työttömyys- tai vanhempainvapaajakso ei aiheuttaisi ongelmia tämän lainan lyhentämisessä. Kyynisesti joudun kuitenkin epäilemään, että tämä malli ei saa kannatusta perinteisessä vasemmistossa, koska valtion nyt vain kuuluu maksaa opinnot (vaikka se onkin aika selvästi tulonsiirto yhteiskunnan hyvinvoiville), eikä se myöskään saa kannatusta perinteisessä oikeistossa, koska ei päästä hakkaamaan köyhempiä maahan.
[1] Käytännössähän näin käy ainakin osittain jo nyt, kun tarkastellaan elinkaarituloja. Korkeasti koulutetun työura on lyhyempi, joten sama elinkaaritulo jakautuu pienemmälle määrälle vuosia, ja progressiivinen vuosiverotus pitää huolen siitä että tosiasiallinen verotus on korkeampaa.
Eikös kansainvälinen liikkuvuus ole yksi vihreiden tärkeinä pitämistä arvoista? Niin eu-tasolla kuin ihan globaalistikin. Lähtijöiden tilalle tulee korvaavia resursseja ja Suomessa alkaa tapahtua urbaaneja kohtaamisia samaan tapaan kuin Keski-Euroopassa.
Ongelma on yksinkertaisesti korporatismissa — ja uskossa keskitetyn päätöksenteon ylivertaisuuteen.
Pieni möhömahaisten ay‑, puolue- ja suuryritysjohtajien klikki pyörittää tätä maata edelleen aivan liiaksi. “Maan tapa” on se, että pelimerkit jaetaan saunaporukan kesken sulle-mulle ‑periaatteella kaikkia riskejä visusti kaihtaen.
Parin näkäräisen jälkeen saunakammarissa homma näyttää todella hyvältä: yritysten tuotekehityksen tekee veronmaksajien rahoilla yliopistojen ja tutkimuslaitosten väki, poliitikot saavat panostuksia äänestysaluuensa korkeakouluille ja ay-mafialle luvataan vanhojen alojen tukemisen jatkuvan hamaan maailmanloppuun saakka.
Tällä saunaporukalla ei tule myöskään ikinä pulaa sytykkeistä — puuliiteriin on näet haudattu muutma rekkalastillinen erilaisia selvityksiä joiden mukaan mm. aluetukiperusteella jaettu tutkimusraha on hukkaan heittettyä rahaa, rahoitus suosii olemassa olevia yrityksiä ja estää uusien innovaatioiden + startuppien syntymisen jne.
Eihän reaalimaailmasta ja kaikennäköisistä ulkomaanpellejen tekemistä selvitykstä tarvitse välittää pätkääkään, niin kauan kuin hyvä veli ‑verkostojen akselit pysyvät rasvattuna ja vaalikarja maksaa veronsa kiltisti.
menee roskakoriin, sillä tämä ei korjaa alkuperäistä ongelmaa. jos otamme soininvaaran hypoteesin “at face value”: eli ilmainen opiskelu kiinnostaa, mutta matalampi nettokorvaus opintojen hedelmistä ei, niin sinulla voi olla vaikeuksia verottaa niitä kirgistaniin korkeaa verotusta/parempien palkkojen perässä karanneita investoijia.
päädyt verottamaan voimakkaammin niitä, joiden investointi oli surkea (jälleen annettuna, että soininvaaran hypoteesi “paremman aineksen” voimakkaammasta pakenemisalttiudesta on oletus). progressio mitigoi tämän jälkimmäisen ongelman, muttei ensimmäistä ongelmaa.
Siis köyhän valtiomme pyrkimys kouluttaa kaikki ulko-ja kotimaiset lahjakkaat ja vähemmän lahjakkaat on rahan tuhlausta, koska lahjakkaat lähtevät pehmeämmän leivän maihin ja päivystävät dosentit ym. tasa-arvotutkijat jäävät rasittamaan kansantaloutta.
Näyttää siltä että korkeampi koulutus on pistettävä säästöliekille ja resurssit pitää suunnata veronalennuksiin ja valmiiksi koulutettujen osaajien houkuttelemiseen ulkomailta.
Aivoviennin sijaan aivotuontia.
Minusta tässä on kyse ihan luonnollisesta globalisaation aiheuttamasta pitkän aikavälin kehityksestä, jota ei voi pysäyttää.
Keskinkertaisten toimijoiden arvo pienenee, samalla kun huippuyksiköt pystyvät kampaamaan lahjakkuudet entistä tiukemmalla kammalla koko pallolta. Tämä pätee sekä työmarkkinoihin että yliopistoihin.
Minusta päinvastoin tuntuu siltä, että akateemista väkeä tulee Suomeeen enemmän kuin lähtee. Viimeisillä lääkärin- ja hammaslääkärinkäynneillä olen ollut ulkomaalaissyntyisen lääkärin potilaana. Ja yllättäen huomasin, että Ilmarin blogissa joku kommentaattori kertoi Helsingissäkin valtaosan terveyskeskuslääkäreistä olevan ulkomaalaistaustaisia. Olisiko helsinkiläiset tehneet kaupungistaan liian kalliin asua jopa suomalaisille lääkäreille? Tuota en kyllä pistäisi ainakaan kokonaan tämän nykyisen hallituksen piikkiin, vaikka se saamaton onkin.
Todellisuudessahan tämä ei ole pelkästään tämän hallituksen aikaansaannoksia. Itse seurasin erään yliopiston toimintaa työntekijänä kahteen otteeseen vuoden 2010 molemmin puolin. Henkilökunta oli jo silloin todella ahtaalla, byrokratian määrä kasvoi, ihmiset oireilivat ja uupuivat ja kasvava hallinto ja ministeriö peräänkuuluttivat jatkuvasti entistä kovempia tuloksia.
Ja mitkä olivat ne tulokset lopulta? Tuossa paikassa viime vuonna kaikkien näiden vuosien puserruksen jälkeen kokonaisia tutkimusryhmiä lakkautettiin ja potkittiin pihalle, opetushenkilöstö on joko palanut loppuun tai palamassa. Ja ne jotka ovat vielä jäljellä ovat ihmeissään että miten näillä resursseilla voi vetää koulutusohjelmia. Tutkimusta ei kyseisessä paikassa enää tehdä joten yliopistolainsäädännön kaunis ajatus uusimpaan tutkimukseen pohjautuvasta opetuksesta voidaan kyseenalaistaa.
Minulla on ystäväpiirissä useita 30+ vuotiaita, väitelleitä ihmisiä ja heistä selvä enemmistö miettii joko ulkomaille lähtemistä tai uutta ammattia / alan vaihtamista. Ja ne joilla on vielä töitä yliopistolla ajattelevat että eipä sitä taideta näissä hommissa kovin pitkään olla.
Nykyisellä hallituksella on varmasti iso vaikutus sekä puheidensa että toimiensa kautta nykytilanteeseen mutta kyllä tätä on rakennettu todella pitkään. Toivottavasti kunnianhimoista tiede- ja korkeakoulupolitiikkaa seuraavaksi tekevä porukka ei sorru populismiin ja väitä että tämä on vain nykyisen hallituksen aikaansaama tilanne vaan selvittävät että missä kaukana ne “juurisyyt” ovat ja lähtevät korjaamaan niitä.
Ode varmaan kertoo mistä olisi pitänyt leikata yliopistojen sijaan? Vai lainan päälle lainaa Kreikan tapaan? Ai mutta, siitäkin maasta pelastautuu ken vaan voi.
Jospa blogisti vähän “avaisi” noita tilastoja. Ketkä nyt sitten ovat vuotamassa ja miten niin parhaat.
Jos vika on poliitikkojen, johtunee se siitä että jo pitkään on lehdissä hehkutettu vain tekoälystä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Mitään ei siis tarvitse enää osata ja ymmärtää.
Tekoäly käynnistetään ja se pelastaa meidät.
Koskaan ei jutuissa kerrota kuka sen tekoälyn ohjelmoi. Eikä sitä, onko kuitenkin pienen pieni mahdollisuus että tekoälyssä on virhe tai virus.
ja muistetaan pakottaa näiden osaajien lapset armeijaan tykinruuaaksi. Etatismi koko perheelle on paras tapa houkutella asumaan Suomessa.
Korkeastikoulutettujenkin maastamuutto lieventää työttömyyttä tällaisessa suhdannetilanteessa, jossa Suomen suhdanne laahaa muun maailman perässä.
Suomen talous pitäisi saada nousuun jotta tämä lyhyellä tähtäimellä edullinen, mutta pidemmän päälle tuhoisa varaventtiili saataisiin pienemmälle.
Yksi tapa toteuttaa nousu olisi lisäkouluttaa myyntitaitoa myös korkeasti koulutetuille nuorille, jolloin osaamista saataisiin paremmin maailmalle kaupaksi myös Suomessa asuttaessa.
Sellaisille osaaville nuorille, jotka eivät halua myydä olisi hyvä nyt kouluttaa viestintätaitoja, jotta osaisivat kertoa myyjille mitä osaavat.
Nämä tarvitaan ensin, mutta sitten kun talous kasvaa ja aletaan puhua jakovarasta, yliopistojen ja tutkimusrahoituksen leikkaukset olisi hyvä purkaa tulevaisuuden turvaamiseksi.
“byrokratian määrä kasvoi, ihmiset oireilivat ja uupuivat ja kasvava hallinto ja ministeriö peräänkuuluttivat jatkuvasti entistä kovempia tuloksia.”
Hallinto ei mene koskaan hukkaan! Hallinto tarvitsee uuden talon! (vanha viidakon sanonta)
Joy yliopistot eivät osaa nyt kohdistaa resurssejaan niin, että huippuja kiinnostaisi jäädä niihin töihin, miksi oletetaan, että resurssien lisäys ratkaisisi tämän ongelman? Käyttänevät kuitenkin nykyään rahaa järkevimpiin mahdollisiin kohteisiin, jolloin lisärahat menisivät vähemmän järkeviin kohteisiin.
Toinen hieman kummallinen piirre keskustelussa on se, huolestutaan aivovuodosta ulkomaille ja samalla rahoitetaan sitä, että tutkijat lähtisivät ulkomaille (esim. Suomen akatemian kautta).
Olen tutkija isossa amerikkalaisessa ns. huippuyliopistossa, lähtenyt Suomesta vuosia sitten väitöskirjan jälkeen, ja takaisin en ole tulossa. Aihe siis liippaa hyvinkin läheltä. Pari ajatusta ja kommenttia:
Vaikka yliopistoissa ja työmarkkinoilla on ollut ongelmia pitkään, lähtemisen (ja sille tielle jäämisen) trendi on selvästi kääntynyt. Yliopistojen rahoitusleikkaukset ovat yksi tekijä, mutta isompi juttu saattaa olla ilmapiiri, joka on kääntynyt tunkkaiseksi ja asiantuntijuutta halveksivaksi. Kaikenmaailman dosentit yllättäen saattavat siirtyä sinne missä he kokevat tulevansa arvostetuksi. Kunnioitus on melkein ilmaista, ja hallitus on kyllä sössinyt tämän asian ihan ruhtinaallisesti.
On muistettava, että parhaassakin tilanteessa Suomi on hieno mutta pieni maa. Siellä tulee hyvin äkkiä seinä vastaan sekä materiaalisten että henkilöresurssien suhteen, eikä Suomen kokoisesta maasta hyvilläkään satsauksilla saa irti samaa kuin esim. USA:n isoissa kaupungeissa. Omaan alaani genetiikkaan on Suomessa menestyksellisesti paljon satsattu, mutta silti ero globaaleihin huippupaikkoihin on todella tuntuva. Tästä syystä ihan terävimmälle huipulle Suomi ei koskaan ole voinut tarjota kansainvälisesti parasta vaihtoehtoa (jos jätetään perhesiteet ja keväthanget laskusta pois), mutta nyt tämä rima on hiipimässä alemmaksi — yhä suuremmalle joukolle Suomi ei ole kilpailukykyinen vaihtoehto — ja tämä kehitys pitää pysäyttää.
Monet eivät ymmärrä, että me tutkijat palvelemme isänmaan kansantaloutta ja omaa kukkaroa korkeampia jumalia: minä koen että tehtäväni tässä maailmassa on tuottaa mahdollisimman paljon uutta tietoa ja ymmärrystä ihmiskunnalle. Suomeen jääminen/palaaminen olisi tehnyt minusta vähemmän tuotteliaan tutkijan — Suomi ehkä voittaisi, mutta tieteen kansainvälinen edistys häviäisi (sen vähän mitä kenenkään yksittäisen ihmisen panos on).
Tunnen kyllä kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä Suomi on minulle tarjonnut — samalla tavalla kuin olen kiitollinen vanhemmilleni. Ja toivoisin Suomen suhtautuvan kaltaisiini kansainvälisesti menestyneisiin ulkosuomalaisiin samoin kuin (useimmat) vanhemmat lapsiinsa: on hienoa jos/kun satsauksesta saa itselleen jotain konkreettista takaisin, mutta homman pointti on kasvattaa ihmisiä, jotka ovat vapaita ja rohkeita toteuttamaan itseään ja hyödyttämään ihmiskuntaa parhaan kykynsä mukaan.
Tuskin on aivan mahdotonta muotoilla asiaa niin, että muualle livahtaminen ilman että tekee jonkunlaisen maksusopimuksen on rikos, ja jos joskus erehtyy tulemaan kirgistanista takaisin (rikollisten luovutussopimuksen seurauksena tai muuten), on vastassa joko hieman viivästyskorotettu maksulappu tai valtion täysihoitoa vähän rajoitetummassa tilassa.
(Eikä tämä poikkea sinänsä opinto- tai muistakaan lainoista. Velallinen voi karata muille maille, mutta takaisin tulemisesta tulee seurauksia.)
Tätä mietin itsekin. On jotenkin omituista, jos vuosia tehdään systemaattista politiikkaa, jolla ohjataan yhteiskuntaa ja kansakunnan mielenliikkeitä tiettyyn suuntaan ja sitten kun tehdyn politiikan tulokset alkavat vihdoin näkyä, huolestutaan miten kelloja saataisiin käännettyä. Vai onko joku ihan oikeasti ollut niin sinisilmäinen (tai ultranationalisti), että on kuvitellut Suomen olevan maailman paras maa, jossa kaikki kauniit, menestyvät ihmiset haluavat elää ja vaikuttaa loppuelämänsä. Oi nouse Suomi, sinun päiväs koittaa.
Olen tekniikan tohtori. Luovuin tutkijan urasta heti väitöksen jälkeen ja lähdin teollisuuden palvelukseen. Syy ei ollut huono menestys tutkijana; väitöskirjan arvosana oli “kiitettävä” ja minulla oli jo ennen väitöstä pari omaa alaista, pari projektia ja budjetti. Kyse oli vain siitä, että työ oli liian stressaavaa. Kolmannes ajasta meni rahoitushakemusten kirjoittamiseen eikä vakinaista virkaa ollut näköpiirissä.
Teollisuudessa työskentely on ollut antoisaa ja haastavaa. Vastuuta on, samoin kansainvälisiä kontakteja ja sivistyneitä työkavereita, ja palkkakehitys on ollut ihan mukavaa. Erona on se, että epävarmuus omasta työpaikasta on paljon pienempi kuin tutkijalla. Elämänlaatu on paljon parempi.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, viime vuosien aikana yliopistojen työilmapiiri on huonontunut tuntuvasti ja työnteko entisestään vaikeutunut. Tekes-rahoituksen leikkaaminen on kurjistanut soveltavaa tutkimusta aivan hirveästi. Ei käy kateeksi tieteelle uskollisena pysyneitä tovereita.
Terrafame ja maataloustuet tulevat näin alkuun mieleen, mistä olisi voinut myös leikata.
Lainanottokyky opintolainan suhteen on kaikilla nuorilla tasan sama ellei ole maksuhäiriömerkintää.
Taisit kuitenkin viitata lainanmaksukykyyn, joka on pitkälti riippuvainen valitusta opiskelualasta ja omista valinnoista.
Korkeakouluopintojen luokkaistuminen? Miten sellainen näkyy? Samat ilmaiset korkeakouluopinnot ne ovat kaikille paitsi vaihto-opiskelijoille.
Ei se ongelma ole se, että he lähtevät hakemaan kokemusta ulkomailta, vaan se, että he eivät palaa takaisin.
Pakollisilla opinnoilla on kolme päätarkoitusta. Ensimmäinen niistä on antaa opiskelijalle tietty pohja näiden fiksujen valintojen tekemiseen. Yliopistoissa on paljon aineita, joita ei opita lukiossa siinä määrin, että fiksukaan fuksi voisi arvioida jonkun kurssin tarpeellisuutta ennen kuin on tutustunut perusteellisesti kyseisen alan perusteisiin. Pahimmillaan kyse on ihan puhtaasti siitä, että jokin asia on täysin välttämätön ennakkotieto. Esimerkiksi piirianalyysi on varsin tylsää, mutta sähkötekniikkaa on mahdotonta opiskella, jollei osaa laskea virtapiirejä. Tähän laskentaan puolestaan tarvitaan kykyä pyörittää lineaariyhtälöitä unissaankin. Olen nähnyt tapauksia, joissa ihminen on yrittänyt ohittaa nämä perustaidot. Peruskursseista voi päästä läpi opettelemalla ulkoa temppukokoelmoa, mutta sitten nousee seinä pystyyn.
Toinen syy pakollisiin kursseihin on laillisen pätevyyden saavuttaminen. Kansalaisella on oikeus olettaa, että esimerkiksi lääkäri, tuomari, rakennussuunnittelija tai vaikkapa aineenopettaja osaa ammattinsa. Muutoin perusoikeudet eivät toteudu. Tätä varten on välttämätöntä, että aloja opiskeleva opiskelee työn tekemiseen tarvittavat tiedot, vaikka jotkin niistä olisivat tylsiäkin.
Kolmas syy on sitten ammattikunnallinen. Yleisesti oletetaan, että esimerkiksi diplomi-insinööri osaa tietyt oman alansa taidot ja ajattelee tietyllä tapaa. On sekä työnantajan että alalla jo toimivien ammattilaisten etu, että tämä signalointivaikutus pidetään voimassa. Se helpottaa työhönottoa ja parantaa kaikkien pätevien palkkoja. Tämä hyödyttää myös alalle tulevaa opiskelijaa, sillä hänenkin tavoitteensa on liittyä ammattikuntaan. Jos ei kiinnosta lukea sitä, mitä ammattikunta pitää pakollisina vähimmäistietoina, voi pyrkiä töihin ilman tutkintoa ja sen antamaa signaalivaikutusta. Sen sijaan ei ole mielekästä sallia ammattikunnan arvostuksen murentua helpottamalla tutkintovaatimuksia. (Minullakin on työtovereina filosofian maistereita, mutta kyllä he saavat kovemmin todistaa pätevyytensä, mikä on ihan oikein.)
Hyödyllisintä (vähiten haitallista) olisi leikata makrotalouden osa-alueilta, joilla on pienin taloudellinen kerroinvaikutus. Tämä on valitettavasti poliittisesti harvoin realistista eturyhmäajattelun takia.
Kun aikoinaan istuin talousmatematiikan luennoilla, niin professori Jaskari tuskasteli sitä, että 99 % kansanedustajista ei ymmärrä talouden kerroinvaikutuksia. Se kun vaatii kertolaskun hallintaa ja kansanedustajilta sujuu kuulemma vain yhteen- ja vähennyslasku. Professori tietysti liioitteli, mutta tottahan se on, että politiikassa kovin harvoin keskustellaan kerroinvaikutuksista.
Suomen EU-jäsenyys, halvat lennot ja netti ovat kaikki madaltaneet maastamuuton kynnystä. Ihmisiä lähtee ulkomaille, koska ulkomailla avautuu väkisinkin enemmän mahdollisuuksia kuin kotimaassa. Ratkaisevaa onkin, onnistutaanko ulkomailta houkuttelemaan tarpeeksi koulutettua väkeä maastamuuttajien tilalle.
Ulkomaisten osaajien houkuttelussa Suomella on pikkuisen heikot lähtökohdat. Maa on pimeä ja kylmä ja siellä puhutaan outoa kieltä. Lähtökohtiin nähden Suomi on pärjännyt hyvin ihan viime vuosiin asti – tuoreempia lukuja en ole nähnyt.
Monilla suomalaisilla on tarve puhua Suomesta köyhänä maana, vaikka oikeasti Suomi on vauras ja hyvinvoiva. Tulotasoltaan Suomi on (ostovoimakorjattuna) aika lailla samaa tasoa kuin nykyinen asuinmaani Britannia. Eroja on kuitenkin siinä, miten tulot jakautuvat ihmisten välillä. Britanniassa koulutetut asiantuntijat saattavat saada selvästi suomalaisia korkeampia palkkoja, kun taas valtaosa väestöstä joutuu tyytymään suomalaisia pienempiin tuloihin.
Brittiyliopistoissa palkat ovat muuten suomalaisittain matalat, mikä tekee palkkaeroista yliopistojen ja yritysten välillä poikkeuksellisen suuret. Minunkin elintasoni oli korkeampi viisi vuotta sitten Helsingissä väitöskirjaa viimeistellessä kuin nyt Cambridgessa postdocina.
Yliopistojen osalta Suomen nykyhallituksen suurin synti on, että se jatkaa leikkauslinjaa. Mitä pidempään leikkauksia jatketaan, sen kivuliaammiksi ne muuttuvat. Kun tuohon vielä yhdistetään monien ministerien suhtautuminen tutkijoihin ja puheet siitä, ettei parempaa ole luvassa, oli se monelle viimeinen pisara, joka sai hakeutumaan ulkomaille.
Tutkimuksen kannalta suomalaisyliopistojen ongelma on, että ne ovat pieniä. Opiskelijoita on kyllä paljon mutta professoreita vähän. Väkisinhän siinä tutkimus kärsii, jos opettajien määrä on mitoitettu sen mukaan, että kaikki tarvittava opetus saadaan järjestettyä. Ainakin tutkimusyliopistoissa professorien määrä pitäisi kolminkertaistaa – osin palkkaamalla eläköityvien lehtorien tilalle professoreita ja osin lisäämällä rahoitusta. Myös kilpailtua tutkimusrahoitusta olisi syytä lisätä sen verran, että hakemusten läpimenoprosentti saataisiin tuplattua Yhdysvaltain tasolle.
Tai voidaan sitä yliopistojen rahoitusta olla lisäämättäkin, jos suomalaiset kokevat, ettei Suomen tarvitse olla erityisen kilpailukykyinen korkean osaamisen maa.
Maataloustuki olisi ilmiselvä kohde: tuottamaton toimiala, joka sotkee ympäristöä.
Ei ihmisten lähtö mikään ongelma ole jos samantasoisia vaihtareita ja/tai paluumuuttajia on riittävästi.
Muuttoliike on ollut tasapainossa aika pitkään, varmaan 20 vuotta , mutta muutaman viime vuoden aikana se on alkanut vääristyä.
Ongelma on myös nuorten koulutusmahdollisuuksien heikkeneminen. Monen tuttavan lapsi on päätynyt opiskelemaan ulkoamaille, kun Suomessa haluamalleen alalle ei pääse esim lääkäriksi lukee satoja nuoria ulkomailla
Ja se ulkomaiden opintolainamörkökin on vain pelottelua, Suomen opintolainasysteemi ei kerro mitään muista maista
Esim monessa maassa kandiksi opiskelu on käytännössä ilmaista . Velasta saa reilun alennuksen tai lainaa ei tarvitse maksaa pois ollenkaan ‚jos on valmistunut aikataulussa.
Tai elleivät tulot ylitä laissa määrättyä tasoa niin velkaa ei tarvitse lyhentää ja sen saa anteeksi, jos esim 15 vuodessa tuo tuloraja ei ole ylittynyt
Ja ylemmän tutkinnon suorittanut alkaa lyhentää velkaa kun tulot nousevat rajapyykin yli ja lyhennyksistä voi tehdä verovähennyksiä.
Suomessa joutuu helposti ikuiseen velkavankeuteen, jos ei pääse työelämään hyvälle palkalle.
Itse olen lähtenyt muutaman kerran ja asunut ja tehnyt työtä ulkomailla yli 10 vuotta,
Kaikkeen tottuu ja sopeutuu
Vaikka Suomea kehutaan niin 7 miljardia asuu muissa maissa ja suuri osa elää aivan hyvää elämää.
Niia kauan kuin on terve ja perhekin suhteellisen terve niin ongelmia ei ole .Ikääntyneenäkin säilyy paremmin työelämässä kuin Suomessa
Mutta kun riskit alkavat toteutua niin silloin Suomi on taas niitä parhaita valtioita maailmassa, harvalla on rahaa, halua ja kykyä varautautua kaikkiin riskeihin
Tämän ongelman syy on Nokian romahdus, se ei kosketa pelkästään insinöörejä vaan kaikkia akateemisia. Kun suomalaisyritysten maksamat palkat eivät ole enää kilpailukykyisiä niin halukkuus lähteä kasvaa. Julkista sektoria yliopistot ml paisuttamalla on sama vaikutus kuin virtsaamisella saappaisiinsa pakkasella.
Tämä hallitus on lehtitietojen mukaan säästänyt 50 miljoonaa korkeakouluilta ja säästö tapahtui viime vuonna. Rinteen budjetissa vuodelle 2014 säästetiin puolet tuosta summasta. Vuositasolla mennään siis samoissa summissa (jos nyt nopealla googlauksella pääsin oikeisiin faktoiin käsiksi).
En epäile, etteikö kolutussäästöillä ole oma, joskin hyvin pieni vaikutuksensa korkeakoulutettujen muuttohaluihin. Mutta kyllä se halu on varmaan tässä kehittynyt vuosien saatossa, eikä yht’äkkiä tullut mieleen kun ovat kuulleet tuosta 50 miljoonan säästöstä.
Kehistys nyt vain on aina mennyt näin, että reuna-alueiden syklit ovat rajumpia ja esimerkiksi aivovuoto kovempaa huonoina aikoina kuin keskuksissa.
Ennen hyvät ajat olivat toisaalta myös reippaampia kuin keskuksissa. Väkeä saattoi palata, jos oli minnekään päässyt edes lähtemään ennen EU:ta.
Mutta miten on nyt EU- ja euro-Suomessa? Pahasti näyttää siltä, että nykyinen nouskausi on kuin entinen taantuma. Syklipumppu työntää väkeä ulso nouskauden huipullakin (jota kai nyt elämme kkansainvälisesti). Ja huonompaan suuntaan mennään, kun kohta tulee uusi taantuma ja suuret ikäluokat pitäisi kunnialla saattaa hautaan ja mitä kaikkea ikävää tässä nyt vielä kohta on tulossa..
Ehkä huolehtivainen lapsi muuttaakin Ruotsiin tai Saksaan, jotta saa kerättyä sen verran oamisuutta, että tietää itse pystyvänsä korvaamaan ne kulut, joita valtio ei kohta enää korvaa. Ehkä hän saa vanhempansa peräti Ruotsin tai Saksan kansalaisksi.
Jotta ei tulisi liikaa piruja seinille, kannustan Sipilän hallitusta pysymään kovana ja välttämään aiempien hallitusten vastuuttonta lepsuilua. Vähän väärä suuntakin on parempi kuin ajelehtiminen myrskyävällä merellä.
Työsuojeluviranomainen saattaa olla kovasti eri mieltä kun työaikalaki ei ole mikään “suositus”. Ei ole osunut (vielä) työsuojelutarkastus kohdalle?
Kyseessä olisi suuri periaatteellinen muutos, mutta tämän kieltämättä olemassa olevan ongelman voisi ratkaista niin, että maisterisveroa peritään myös ulkomailla asuvilta. He joutuisivat siis ilmoittamaan tulonsa suomalaisille viranomaisille, ja maksamaan niistä veroa sen verran kuin mikä Suomessa maisterisvero olisi.
Ainakin Yhdysvallat perii veroa jopa sellaisilta ulkomailla asuvilta henkilöiltä, joilla on pelkkä pysyvä oleskelulupa Yhdysvaltoihin, mutta en tiedä mitä käytännössä seuraa jos amerikkalainen kieltäytyy maksamasta veroja. Ilmeisesti järjestelmä tuottaa jonkinlaiset verotulot, kun sitä jatketaan edelleen.
Suurin ongelma aina näissä on tavallisten kansalaisten irrationaalinen vauhkoontuminen. En oikein tiedä miten tällainen periaatteellinen muutos otettaisiin vastaan mutta sitä kannattaisi kokeilla.
Suomen julkisen sektorin nettovelkaa on vieläkin negatiivinen.
Suomi-firman uloskäynnistä poistuvat verovaroin kallisti korkeakoulutetut isänmaan toivot, sisäänkäynnistä tulee lähinnä humanitaarisista syistä maahan muuttavia, joiden loppuelämä on kustannettava verovaroin.
Ei tämä kovin hyvältä näytä.
Kun opiskelin Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 1990/2000-lukujen taitteessa, totesin useammankin kerran, että ainakin minulle tuttujen ainelaitosten väestä olisi voinut pistää pihalle puolet ilman, että se olisi vaikuttanut koulutuksen laatuun lainkaan. Monipuolisesti ammattitaidottomia nollaosaajia, joiden työmotivaatio oli surkea ja joiden luennoista ei ollut minkäänlaista hyötyä. Maisterinpaperit saatuani kävin sitten yhden ainelaitoksen johtajan kanssa oikein asiasta keskustelemassakin, mutta eipä kohta eläkkeelle siirtyvää proffaa juuri jaksanut kiinnostaa.
Sori, mutta kyllä korkeakoulutuksesta voi säästää. Se vaan pitää tehdä oikeasta paikasta.
Ohjaamani jatko-opiskelija väitteli marraskuussa. Mies oli aivan uskomattoman kovatasoinen, tämäkin väitöskirja voittanee palkintoja (kuten voitti hänen gradunsakin pari vuotta sitten, ohjasin sitä myös). Ulkomaille lähtö on väistämätöntä nyt keväällä, koska Suomi ei tarjoa mitään mahdollisuuksia.
Mutta en syyttäisi tästä hallitusta. Tällaiset alat ovat sellaisia joissa parhaat gravitoituvat parhaiden luokse, Suomen kokoisella maalla ei ole kauheasti mahdollisuuksia pitää heitä täällä ainakaan koko aikaa. Itse en edes kuulu parhaimmistoon ja minäkin olen ollut — ja tulen olemaan varmaan jatkossakin välillä — ulkomailla töissä.
Ei siinä ole mitään ongelmaa kokonaisuuden kannalta, jos vaan pidämme huolen siitä, että täälläkin kannattaisi palkata näitä ihmisiä edes jonkin verran. Yliopistojen kohdalla ongelma ei ole rahan määrä vaan jokin muu, ja se jokin muu on vuosikaudet mennyt pieleen silloinkin kun rahaa tuli lisää. Jos jotain, niin ehkä rahan vähentäminen korjaa jotain ongelmia joita sen lisääminen aiheutti.
Ylikoulutus. Ennen vanhaan kun joku itsensä tohtoriksi tai jopa maisteriksi leipoi, se oli kova saavutus itsessään. Se takasi uran ja se toi sitä arvovaltaa. Sen kunnioituksen kuulee edelleen kun juttelee yli 60-vuotiaiden kanssa.
Nykyään tavoitteena on kai kouluttaa 70 % ikäluokasta korkeakouluissa. Vaikka näistä vain pieni osa ylimpiin akateemisiin sfääreihin yltääkin, puhutaan silti tohtoreidenkin ylituotannosta. On se edelleen kunnioitettava savutus, mutta… Maisterintutkinto on jo ihan tusinatavaraa etenkin, jos se tulee joltain huuhaa-alalta. Gradujen tutkimustulokset saattavat olla luokkaa “olisi tosi jees, jos maailmassa olisi enemmän positiivisuutta”. Onneksi ulkomailla tusinapaperikin menee täydestä kunhan sellainen vain taskusta löytyy.
Kaiken maailman dosenttien ongelma on enemmän mediassa kuin dosenteissa. Sehän oli piikki sitä vastaan, että media politikoi käyttämällä lausuntoautomaatteja, jotka edustavat median kannalta oikeaa mielipidettä. Johtavat asiantuntijat pääsevät asemiinsa koska toimittajat tuntevat heidät eivätkä siksi, että olisivat parhaita tutkijoita. Samasta syystä Paul Krugman on maailman ainut taloustieteen nobelisti koskaan ja siten ylin auktoriteetti ihan kaikessa taloustieteessä ja ‑politiikassa.
Johtopäätös: ilmainen korkeakouluopetus on ajettava äkkiä alas ettei enempää aivovuotoa synny.
Jokaisen tutkijan kannattaa joskus mennä ulkomaille, joksikin aikaa.
Se mitä meiltä nykyään puuttuu, ovat kannustimet palaamiseen.
Haluan aiempaan vuodatukseeni lisätä jo täälläkin mainitun, että ei ne ongelmat ratkea sillä, että yliopistoille vain kaadetaan lisää rahaa.
Maataloudessa on yritetty tätä menetelmää jo yli 40 vuotta, eikä ongelma ole poistunut.
“Nyt ulkomaille muuttaneet tutkijat tulevat kertomaan ihmeellisiä asioita siitä runsaudesta, jossa ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa eletään ja kuinka paljon helpompaa tieteellinen työ siellä on. Tai sitten he tulevat kertomaan palkoistaan ja korkeasta elintasostaan.”
Olet varmasti avauksessasi hyvin pitkälle oikeassa. Olen törmännyt asiaan myös itse ja tunnen henkilökohtaisesti Suomesta muuttaneita.
Korkeasti koulutettujen lisäksi lähtee yrittäjiä ja eläkeläisiä, jopa päteviä ammattilaisia.
Esiin tuomiesi näkemysten lisäksi on myös muita motiiveja muutolle, joista vihreät ja yleensäkään suomalaiset poliitikot eivät ehkä pidä, mutta jotka ovat aivan todellisia. Esim. vapaus. Toki on muitakin maita, etenkin Euvostoliitossa, joissa ihmisen elämää säännellään ja rajoitetaan yhä yksityiskohtaisemmin, mutta on myös paljon maita, joissa yksilönvapaudet ovat aivan eri tasolla vaikkapa rakentamisen, harrastamisen ja muun yksityiselämän suhteen kuin meillä, missä holhoavaa ohjausta harjoitetaan yhä suuremmassa määrin, isoveli tietää mikä on yksilölle hyväksi tai sitten käytetään verukkeena taloutta ja ympäristöä.
En aio luetella mitään yksittäisiä asioita, eri maiden olosuhteisiin perehtyminen on mielestäni yleissivistystä, johon jokaisen tulee itse perehtyä, mikäli asia kiinnostaa. Monia se kiinnostaa ja vaikuttaa osaltaan henkilökohtaisiin valintoihin.
Tästäkin asiasta voi olla tietenkin kanssani eri mieltä, mutta moni tuntemani ja kohtaamani ihminen jakaa saman kokemuksen ja henkilökohtaiset valinnat tehdään oman kokemuksen perusteella enemmän kuin muiden mielipiteiden. Mitä useampi suomalainen kokee yhteiskuntamme liian holhoavaksi ja yhä enemmän rajoittavaksi, sitä enemmän se vaikuttaa heidän lähtöhalukkuuteensa.
Vertailin aikoinaan Tampereen yliopistoa ja MIT:tä. Ensimmäisessä oli opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden suhde 1:260 ja jälkimmäisessä 1:8.
Aion valmistumisen jälkeen yrittää ulkomaille. Miksi? Suomessa on vain kourallinen työmahdollisuuksia omalla alalla. Akateeminen maailmassa ei näytä olevan tulevaisuutta kuin korkeintaan väitöskirjaan asti, julkisella puolella ei ole paikkoja, ja yksityiselle puolen paikkoihin ei tunnu pääsevän ilman oikeita kavereita, suhteita ja suosituksia, vaikka papereissa on nelosia ja vitosia “kovilta” luonnontieteellisiltä aloilta.
Onnistumisen mahdollisuuksista ulkomailla ilman suhteita yms en tiedä, mutta ainakin haettavia paikkoja on runsaasti enemmän kuin kotimaassa.
Argh, olisi pitänyt oikolukea viesti ennen kuin ehdin painoin “kommentoi”-nappulaa, sori tästä. Onko editointimahdollisuutta tulossa joskus?
Tässä aivovuodossa menee helposti puurot ja vellit sekaisin. Se, että joitakin huippututkijoita päätyy ulkomaille pitäisi suhtautua samoin kuin huippu-urheilijoihin. Bengt Holmström siis rinnastuu Teemu Selänteeseen tai Patrik Laineseen. Nobel kiitospuheessaan hän kertasi sitä kuinka tärkeää hänen uralleen oli päästä sellaisten suurten hahmojen mentoroimaksi, jotka itsekin olivat Nobelisteja. Tämä on ns. hyvää aivovuotoa. Se luo verkostoa meidän ja maailman akateemisen kärjen välillä.
Huolestua pitää siinä vaiheessa, kun aivan tavalliset maisterit ja tohtorit lähtevät sankoin joukoin maailmalle. Puhun nyt niistä, joiden tavoite ei ole päästä Nobel hautomoon, Piilaakson huippufirmoihin tai johonkin siihen rinnastettavaan, vaan maailmalle ajaa niinkin arkinen asia kuin tarve saada keskituloinen leipä. Tästä osasta aivovuotoa on syytä olla huolissaan.
Yksi syy eikä edes vähäinen on suomenkielisiltä vaadittava ruotsin kielen taito.
Ulkomailla opiskelleilta ja ulkomaalaisilta ei vaadita suomen / ruotsin kielen eli kummankaan kansalliskielen taitoa, joten ainakin suomenkielisten on lähdettävä ulkomaille saadakseen töitä.
Miksi kielitaitovaatimuksista ei kirjoiteta enempää julkisuudessa saati puhuta radiossa tai TV:ssä?
Pakko- ja virkamiesruotsin vaatimus ajaa parhaan suomenkielisen nuorison ahtaalle, koska me jäämme kielen verran jälkeen Ahvenanmaan, Pohjoismaiden ja muun Euroopan nuorista.
Helpoin tapa parantaa suomalaisten yritysten ulkomaanmyyntiä on sallia vapaa kielivalinta kahdella pakollisella kielellä, jolloin eri kielien osaajia tulee (valitettavasti vasta 15+ vuoden päästä) huomattavasti nykyistä enemmän saataville. Tällöin ulkomaanmyynti helpottuu, kun voidaan luoda suhteita ja myydä ostajan kielellä.
Harmi kyllä tätäkin järkevyyttä on vastustettu jo 40 vuotta. Äänestäkää järkevästi!
totta. tätä maksusopimusta voisi kutsua korkeakoulutetun menestyjän maastapoistumisveroksi, niin sitten saataisiin pakoilijat kansainvälisillä verosopimuksilla kiinni?
vaihtoehtoisesti rajojen koplaaminen muureilla ja natolangalla sekä uloslähtevän liikenteen täsmällisempi valvonta voisivat auttaa siihen, että ihmiset haluavat maasta pois.
hieman vakavammin sanottuna: tosiasiassa ehdotat siis lainaa, jonka takaisinmaksu on riippuvainen tulevaisuuden tulotasosta. tällaisia variaatioita on jo olemassa, muistaakseni IB:ssä on vastaavankaltainen. suomessakin on käytössä ulosmittausjärjestelmä, jossa ulosmittauksen määrä on riippuvainen tulotasosta. verojärjestelmän sotkeminen tähän on vaan turhaa.
Olen itse ajatellut täsmälleen samalla tavalla: dosentin muuttuminen pikemminkin pilkka- kuin arvonimeksi johtuu siitä, että
1. media kaivaa aina esiin jonkun dosentin ajamaan toimittajan näkökulmaa. vrt perustuslakiasiantuntijat, joihin Osmokin on välillä ollut tympääntynyt.
2. järkevät tutkijat/dosentit/professorit pysyvät hiljaa, eivätkä tuo esiin eriävää mielipidetään, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että yliopistot tuottavat myös järkeviä tyyppjeä.
Usein tekisi mieleni kysyä päivystävältä dosentilta että kun tämäkin uudistus on nyt “lainvastainen”, niin eikö arvon dosentti tiedä, että lakeja voidaan muuttaa tai korjata, jos ne eivät palvele tarkoitustaan (tai niiden sisältöä tulkitaan hyvin trakoitushakuisesti)
Koulutettuja ulkomaille tuskin ensisijaisesti ajaa korkeammat palkat tai parempi urakehitys. Sinne ohjaa akateemisten työttömyys, joka on ennätyslukemissa.
Kahden tutkinnon vaimoni ei saa kuin harjoittelua harjoittelun perään. Sama kohtalo on monilla hänen entisillä työkavereillaan. Osa heistä tyytyy palkattomiin harjoitteluihin, osa on kouluttautunut uudestaan esimerkiksi hoitoalalle.
Akateemisetkin sijoittuvat eri kasteihin. Jotkut voivat valita työnsä, jotkut taistelevat koulutustaan vastaavista pätkistä ja jotkut eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä tai mitään työtä.
Vaimonikin on suunnannut katseensa ulkomaille, mutta se ei johdu siitä, että hän tahtoisi sinne. Työllistyminen Suomessa vain näyttää mahdottomalta. Vaihtoehdot alkavat olla ulkomaille lähtö tai pysyvä työttömyys.
Uratykit ovat loppujen lopuksi harvassa. Suurin osa akateemisistakin tahtoo tavallisen elämän, jossa on sopivasti työtä, sopivasti vapaa-aikaa ja sen verran rahaa, että toimeen tulee. Tämä elämä tahdotaan useimmiten luoda Suomeen, jos se vain on mahdollista.
Tällaisessa blogissa herkästi korostuvat kärkkäimpien äänet, ei niiden akateemisten perusduunareiden, jotka ovat vain töissä ilman sen suurempaa intohimoa. Pahoin pelkäänkin, että suuri osa akateemisista lähtijöistä ei ole huippuosaajia vaan pikemminkin vähän heikompia osaajia, jotka eivät pärjää Suomen työmarkkinoilla.
Joidenkin mielestä ulkomaille pitäisikin lähteä.
http://tutka.pro/?p=16245
“Savonlinnan etäpesäke” on muuten aika surullinen esimerkki siitä, mitä sivuvaikutuksia tällaisella juustohöylällä on paikkakunnan elinkeinoelämään.
Kun Savonlinnasta lähtee koulutus, lähtevät tietysti paitsi opettajat ja opiskelijat myös lähitienoon opiskelumahdollisuudet. Ja sitten lähtevät ne opiskelija-asuntolat, joissa ko. popula on asustellut. Ne sattuvat olemaan niitä samoja kesähotelleja, joiden varassa koko Savonlinnan kesämatkailu seisoo tai kaatuu. Ensimmäiset sulkeutuvat ensi elokuussa oopperajuhlien päätyttyä.
Se, että oopperajuhlat saattavat tästä syystä kuihtua, ei kaikkia kovasti hetkauta, mutta Savonlinnan kaupunkia kylläkin. Muutaman tuottoisan kesäkuukauden varassa toimii sen koko elinkeinoelämä: hotellit, ravintolat, kahvilat, kaupat, tori, sisävesiliikenne. Monet tekevät koko vuoden tilin muutaman kesäkuukauden aikana.
Tämän jälkeen hyvät neuvot olisivat kovasti tarpeen.
Suomen aivovienti ei ole itse aiheutettu ongelma vaan myönteisen globaalin kehityksen luonnollinen seuraus siinä missä sodanjälkeinen valikoiva muuttoliike (aivovienti) Itä- ja Pohjois-Suomesta Suomen mittakaavassa. Jopa aiemmin riitaisa Eurooppa on nyt sellaisessa syvässä integroituneessa rauhantilassa joka heti sodan jälkeen oli vain kaukainen utopia.
Siinä missä Suomen suurille ikäluokille oppikoulu ja sen myötä akateeminen koulutus oli ensimmäistä kertaa maanlaajuisesti saavutettavissa muillekin kuin ikäluokan ehdottomille huipuille, on ulkomaiden leveämpi leipä ja helpompi elämä nyt ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden ulottuvilla vaikkei alansa aivan ehdotonta huippua olisikaan. Nuoriso on nykyään aidosti kansainvälistä, siinä missä avainlapsisukupolvi vasta Inter-raililla opetteli eurooppalaista ruohonjuuritason tapakulttuuria.
Keskuksilla nyt vain on tapana kukoistaa periferioiden kustannuksella, ja kyvykkäillä ihmisillä kulkeutua kohti toisiaan ja muodostaa keskuksia.
Perinteinen argumentti nykyisen keskittymiskehityksen rajoittamiseksi on periferioiden itsemääräämisoikeuksien lisääminen, joka siis käytännössä tarkoittaisi työvoiman, pääoman ja tavaroiden liikkeiden kontrolloimista. On aika vaikea uskoa, että luonnonvaroiltaan vaatimattomassa periferiassa pystyttäisiin näin tuottamaan mitään myönteistä, jos samanaikaisesti keskuksissa työvoima, pääoma ja tavarat liikkuvat vapaasti.
Suomen kontekstissa valikoiva muuttoliike on johtanut siihen että Itä- ja Pohjois-Suomi elävät Suomen sisäisillä tulonsiirroilla. Rajojen de facto kadotessa eurooppalaisessa kontekstissa on luontevaa että Suomen kaltaiset periferiat elävät EU:n sisäisillä tulonsiirroilla.
Juuri näin, paitsi että mielestäni jokaisen tutkijan pitää mennä ainakin muutamaksi vuodeksi ulkomaille.
Tarkoitatko, että Savonlinna itsessään on täysin elinkelvoton ja että sitä on kaikki nämä vuodet vain tekohengitetty opettajankoulutuslaitoksen avulla?
Kuinkakohan moni näistä ulkomaille lähteneistä korkeakoulutetuista on yrittänyt etsiä Suomesta töitä, mutta ei ole sitä saanut? Jos vaihtoehtoina ovat käytännössä eläminen työttömänä yhteiskunnan kustannuksella kotimaassa taikka mielekkään elämän ja työn löytäminen ulkomailta, niin…
Me koulutamme liikaa ja me koulutamme väärille aloille. Pienessä maassa pitäisi pystyä kohtuullisen hyvin arvioimaan, minkälaista työvoimaa tarvitaan ja järjestää koulutuspaikat sen mukaisesti. Karsimalla turhat rönsyt pois (no ku musta oli niin ihanaa valmistua altaistiikan maisteriks) säästettäisiin pitkä penni.
Se jokin muu saattaa olla esimerkiksi huono johtaminen, jota puolustellaan akateemisella vapaudella.
Myös yksityiset yritykset, varsinkin kannattavat, rönsyilevät ja pöhöttyvät, ellei ylin johtaja ole joku “Nuuka Nipa”. Ennemmin tai myöhemmin seuraa laaja puhdistus, jota kutsutaan organisaatiouudistukseksi, ja keskittyminen olennaiseen.
Perimmiltään akateeminen vapaus taisi aikoinaan olla ennen kaikkea ilmaisuvapautta. Tyypillinen professori rahoitti elämisensä ja tutkimustensa opetuksella ja sponsoreilla.
PS: Voin olla väärässä yliopistojen nykyisen pöhöttyneisyyden suhteen, sillä näkemykseni perustuu kymmenisen vuotta sitten näkemääni tietoon. Silloin ainakin muutamien yliopistojen henkilökunnasta vähäistä suurempi osa ei tukenut opetusta tai tutkimusta. Oli kaikenlaisia suunnittelijoita, koordinaattoreita, x‑vastaavia ja erilaisten selvitysprojektien päälliköitä ja henkilökuntaa.
Noita hallinnollisia ihmisiä tarvittiin kuulemma antamaan monenmoisia selvityksiä Helsinkiin ja projekteja tukemaan alueellista kehitystä. Eli sitä johtamisongelmaa on muuallakin kuin yliopistoissa.
Savonlinnalla ei mennyt aikaisemminkaan hyvin, mutta OKL:n kohtalo vahvistaa surkeutta entisestään.
Kaupunki on jo valmiiksi talvella täysin kuollut. Kun kaupungin läpi ajaa, saattaa tulla tunne, että se on lakkautettu.
Osa siitä on kuitenkin pysynyt himmeästi elossa talvikaudet opiskelijoiden ja opettajien voimin. Kun nämä kuluttajat viedään, viedään samalla monelta yritykseltä edellytykset selvitä talvet.
Onpahan taas yksi ihmispesäke, jota olisi voitu yrittää valtion voimalla tukea. Sen sijaan tehtiin taas yksi ratkaisu, jolla ohjataan ihmisiä kalliiden asumiskulujen ja kasvavien ongelmien etelään, vaikka sielläkin on ihmisillä työn puutetta.
Kun lähivuosina vielä on pakko lopettaa heikko-osaisten tukeminen, on slummiutuminen valmis. Sitä tapahtuu sekä tyhjenevissä kaupungeissa että kasvavissa kaupungeissa.
Hyväosaisille kaupungit tarjoavat virikkeellisen ympäristön, mutta heikko-osaisille kasvavaa kurjuutta ja kurjuutta ja näköalattomuutta luovaa kulttuuria, josta ääriesimerkkinä ovat Tukholman maahanmuuttajlähiöt.
O.S:” Ilmeisesti päättäjät ovat ajatelleet yliopistoja vain koulutuspaikkoina ja ajatelleet, että vähän huonompikin opetus saa kelvata. ”
Nykyiset oppositiopuolueet, Soininvaarankin aikana, ovat aiheuttaneet tämän kehityksen. SAK:n johdolla demarien avustamana ja muiden citypuolueiden hallituskausilla suomalainen työ lainsäädettiin kalliiksi.
Sen seurauksena työ katosi kilpaileviin maihin. Tämän seurauksena nykyhallitus joutuu edellisten jälkien paikkaamiseksi leikkaamaan kaikesta.
Demarit kehtaavat kutsua tätä puhallustaan hyvinvointivaltion luomiseksi. Niinpä, laskut ovat nyt karmaisevasti perinnässä.
Tuo ei koske pelkästään tutkijoita vaan lähes ammattia kuin ammattia ja Hannu on oikeassa, kannustimet palata puuttuvat. Omasta ikäluokastani koulukaverit kävivät, usein Nokian komennukselle, opiskelemassa bisneksen tai tuotekehityksen tekoa muualla maailmassa. Silloin oli selvää, että palataan takaisin Suomeen. Yksi poikkeuksen vahvistava sääntö on tuttavapiirissä.
Omien lasteni kavereista ne, jotka ovat lähteneet, ovat myös jääneet. Ei ole kannustimia tulla Suomeen, koska koulutetun ihmisen elintaso on Keski-Euroopassa tai USA:ssa niin paljon korkeampi kuin Suomessa.
Poliitikon vakioratkaisu. Lisää rahaa veronmaksajilta.
Yrittäkää joskus miettiä, miten tehdä asioita tehokkaammin. Tai onko joku peräti turhaa. Sitä yritysmaailmassa tehdään koko ajan.
Korkeakouluissa on paljonkin turhaa. Mutta ymmärtääkseni yliopistojen autonomia estää puuttumisen siihen.
Mitähän tapahtuisi, jos HY ajatteli keskittyä olennaiseen ja lakkauttaisi kaksi tiedekuntaa, teologisen ja maa- ja metsataloustieteellisen. Nämä kaksi tiedekuntaa eivät kokonaan riittäisi peittämään leikkauksia, mutta suunnilleen.
Loogista oloisi tietysti vain vähentää sisäänottoa ja jättää kolmannes nuorista vaille koulutusta. Henkilökunnan suhde opiskelijamäärääin on suomalaisissa yliopistoissa kaukana siiktä, mitä se on laatuyliopistoissa maailmalla. MIT:ssa nyt esimerkiksi opiskelijoita on opiskelijaa kohden kahdeksan.
Ei se ammatillinen koulutus ole yhtään sen huonompi yhteiskunnan kannalta.
Uskaltaisin väittää, että sillä voisi olla jopa piristävä vaikutus kansantalouteen. Siis työvoiman tarjonta lisääntyisi alemman koulutuksen tasoilla.
Meillä on koulutuksessa ongelmia.
Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa medianomit. Opetusministeriö (?) huomasi, että niitä valmistui vuoden 2009 laman jälkeen aivan liikaa, merkittävä osa joutui suoraan kortistoon.
Niinpä käskettiin kouluja vähentää aloituspaikkoja ja siirtää vähän painopistettä. Viiden vuoden kuluttua uusintatarkastuksessa todettiin, että media-alan opetuspaikat eivät ole vähentyneet ollenkaan ja että vastavalmistuneiden tilanne on edelleen sama.
Koulutusko muka kannattaa aina? Jos minä olisin valmistunut suoraan kortistoon ilman toivoakaan töistä, olisin kylä hieman korpeentunut. Kyllä koulutuksen tavoitteena pitää olla työpaikka, eikä työttömyys.
Meillä tuhlataan paljon rahaa tyhjänpäiväiseen koulutukseen. Joko laatu on surkeaa tai ala on kokonaan väärä. Vaikkapa datanomiopinnoista en ole kuullut kuin pelkkiä haukkuja.
Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissakin on epäsuosituilla aloilla aiva liian heikkotasoista ainesta, semmoisia joista ei saa millään asiantuntijoita. Ystäväni on AMK-opettaja ja kerran hän sanoi, ettei kyllä ymmärrä mitä osa opiskelijoista siellä tekee.
Samaan aikaan jopa 20% nuorista miehistä jää kokonaan ilman koulutusta. Jotain tarttis tehrä ja se jotain ei koske pelkästään oppilaitoksia, vaan työelämää, työehtoja, palkkoja ja oppisopimusjärjestelmää.
Nykyisellä uralla tullaan menemään seinään ja lujaa. Vanhukset tulevat jäävät hoitamatta eikä tämä ole edes mikään ongelma muihin probleemoihin verattuna, koska vanhukset eivät heittele pommeja tai tee rikoksia. Lisääntyvän verotaakan ja heikentyvän elintason takia osa parhaista veronmaksajista muuttaa ulkomaille ja tänne jää vain jämät.
Natsitkin saavat lisää kannatusta, koska tuosta 20% syrjäytymisvaarassa olevasta sakista tulee löytymään riittävästi rasisteja, maanpettureita ja myös terroritekoihin valmiita henkilöitä
(ei edes ole kaukaa haettua, koska vaikka monet unohtavat, niin länsimaista terrorismia on ollut olemassa, esim. täällä kouluampujat ja pommi-Gerd, Euroopassa Breivik, IRA, Bader-Meinhof, Punaiset prikaatit jaa USA:ssahan noita on ollut enemmänkin unabomberista McVeighiin).
Toisaalta nämä huippuyliopistot ovat paljon raaempia kuin meillä: Pysyt joko mukana täysin aikataulutetussa kurssiputkessa, tai lennät ulos. Jos meillä meneteltäisiin samoin, tuo suhde paranisi oleellisesti, tosin ei lähellekään tuota 1:8 .
Pitäisikö kirjoittaa tuohon liittyvä huomautus, vai onko parempi, että vaiennettu pysyy kaikista virheistä hiljaa?
Vastaa. Ei sinua ole yleisesti vaiennettu.
Tiedekorkeakoulujen ahdingon siemen kylvettiin jo 90-luvulla, jolloin perustettiin AMK-järjestelmä. Muutokseen satsattiin paljon rahaa ja muita resursseja. Tämä näkyi tiedeyliopistojen saamassa rahoituksessa.
Vasemmisto ja kepu ajoivat AMK-uudistusta sisään kuin käärmettä pyssyyn. En osaa sanoa, oliko uudistus onnistunut, mutta ainakin siihen sisältynyt teknikko- m.l. rkm-koulutuksen lakkautus on osoittautunut katastrofiksi.
AMK-järjestelmää ollaan kai nyt purkamassa Tampereella ja osittain myös Oulussa.
tässä kohtaa lienee kai relevanttia myös kysyä, missä määrin MIT:n (/ivy leaguen) rahoitus tulee julkiselta (state/federal) tasolta ja minkä verran jostain muualta, ja poikkeaako tämä rakenne merkittävällä tapaa suomalaisten yliopistojen tulorakenteesta.
esimerkiksi MIT:llä taitaa olla ihan kohtuulliset patentti- ja lisenssitulot ja melkoinen määrä tutkimusrahoitusta suoraan teollisuudelta. lisäksi osa MIT:n julkisesti saamasta tutkimusrahoituksesta on puolustusministeriöltä tulevaa rahaa.
näissä on aina tällaisia “yksityiskohtia”.
Olen itse valmistunut IT-alan diplomi-insinööriksi vuonna 2002 ja onnekseni päässyt olemaan mukana ICT-alan huippuvuosissa 2000-luvulla.
Sanoisin, että yksi syy aivovuotoon jo valmistuneiden ja kokeneiden IT-alan tekijöiden parissa on se, että Suomessa ei juurikaan tehdä tuotekehitystä. Toisaalta myös tietotekniikka-alan ammattilaisten arvostus on heikkoa. Monissa perinteisempien alojen yrityksissä suhtaudutaan tietotekniikkaan puuhasteluna, joka on eriytetty omaksi osastokseen muusta toiminnasta. Ei anneta valtuuksia tehdä ohjelmistokehitystä kunnolla, vaikka hyödyt olisi perusteltuja. Ollaan jumiuduttu ns. perinteiseen “oikeaan” tekemiseen ja ei edes yritetä ymmärtää ohjelmistojen tekemistä ja hyötyjä liiketoiminnalle.
Tällainen ympäristö tympäännyttää melko nopeasti.
Ulkomailla taas pääset tekemään parempia hommia, paremmassa ympäristössä ja vielä paremmalla palkalla. Erityisesti Saksa on vetänyt omia kavereitani, koska Saksa ei ole hassumpi maa asua muutenkaan. Matka Suomeen ei ole myöskään turhan pitkä.
Oletetaanpa että Osmon vertaus on osuva ja nykytilanne vastaa Itä- ja Pohjois-Suomen valikoivaa muuttoliikettä joka alkoi suurten ikäluokkien siirtyessä opiskelemaan ja/tai työelämään sillä erotuksella että nyt siirrytään EU:n keskuksiin ja jossain määrin jopa kauemmaksi.
Mitä Itä- ja Pohjois-Suomessa olisi 60-luvun alussa paikallisesti pitänyt tehdä toisin kun rakennemuutoksen laajuus alkoi hahmottua? Mikä olisi ollut se periferiassa tehtävissä ollut asia joka olisi kääntänyt kehityksen? Käytännössä periferiassa ei tuolloin ollut tehtävissä mitään. Silloin, kuten ennenkin ja tulevaisuudessa periferia on keskusten armoilla. Periferian tulevaisuuteen vaikuttaminen on yhtä kuin keskusten käyttäytymiseen vaikuttaminen.
Helsingistä käsin tuolloin yritettiin ensin teollisuuden hajasijoittamista, ja sitten kuntasektorin valtavaa kasvattamista, joista molemmat temput, erityisesti jälkimmäinen toimi ihan kohtalaisesti kunnes rahat loppuivat. Toisaalta, nyt alkavat syrjäseuduilta työikäiset ihmisetkin loppua eli riittävän hyvin pelattu. Yhteiskuntarauha säilyi, koska tulonsiirrot. Kukaan ei enää vakavissaan puhu Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseutujen elinkeinoelämän kehittämisestä. ELY-keskuksetkin saavat mennä. Viimeinen sammuttaa valot.
Jos oletetaan että suomalainen korkeakoulujärjestelmä saa palikkansa kasaan, ja alkaa tuottaa ammattitaitoisia ja motivoituneita tutkijoita, se tarkoittaa suurella todennäköisyydellä aivoviennin lisääntymistä, koska Suomella ei periferiana ole mitään suhteellista etua keskuksiin nähden. Tätä on integraatio käytännössä.
Huono kommentti. Ovat de facto alojen ainoat tiedekunnat Suomessa. Vai lopetaanko uskonto ja maa-metsät Suomesta?
Pahoittelen ylle tarpeettomasti kirjoitettua jatkoa päälauseelle. Sen osan voi poistaa tai lisätä jälkikäteen harmittavien möläytysten omaan ö‑mapin sarjaansa, jonka voisi varmaankin haudata maahan näin uuden vuoden alettua, ehkä aikaisintaan seuraavan vuosituhannen arkeologisukupolvien ihmeteltäväksi.
Äänenavaukset (tauonkin jälkeen) kuulunevat puolestaan ehkä ä‑mappiin.
Ps. Aika hassua, miten tuo pieni ö‑kirjain yllä tuo mieleeni nyt erään hiljattain näkemäni valokuvan yhdestä brittien äänekkäimmistä brexit-pääjunailijoista. (Toivon että ko. kuningaskuntakaan ei päätyisi pahasti sivuraiteelle.)
Ketä pitäisi äänestää? Suomalaisuuden liiton puheejohtaja on kansanedustajana ja kohta kenties ehdolla puolueensa puheenjohtajaksi. Puolueen, joka on hallituksessa yhdessä Kokoomuksen kanssa, joka joitakin vuosia takaperin hyväksyi puoluekokouksessaan nuorisojärjestönsä ehdotuksen pakkoruotsista luopumisesta ja oli sen jälkeen pääministeripuolueenakin (tosin Katainen käveli demokraattisen prosessin yli ihan julkisesti). RKP ei ole hallituksessa ja pääministerinä on yrittäjätaustainen, jonka luulisi olevan tolkun mies tällaisissa asioissa.
Kyllä se on sillä tavalla, että pakkoruotsia ei tässä maassa ajeta alas ainakaan demokraattisin keinoin. Ei ellei ennen sitä tule pakottavaa kansanäänestyslakia, jonka tulosta ei voi kabineiteissa ohittaa. Jos joku haluaa säästää lapsensa ruotsin pakolliselta opiskelulta, niin se on sitten syytä lähteä sinne ulkomaille, jossa vapauksia on enemmän.
Aloituspostaus on niin löysää paskapuhetta, etten viitsi sitä edes lainata. Stubbmaiset kolme pointtia koulutuksesta:
- Voidaan yrittää tehdä joko hyvää tutkimusta tai kouluttaa maistereita joka pitäjässä, muttei molempia. Pieni maa, pienet resurssit. Terävin kärki lähtee silti, koska Suomessa ei pyöritetä mitään tieteen NHL:ää. Ei, vaikka kaikki munat kerättäisiin samaan koriin ja ostettaisiin veronmaksajien rahoilla lisää kanoja.
- Terävimmän kärjen ohella moni muukin lähtee, koska globalisaatio ja vapaa liikkuvuus. Itse en ole terävintä kärkeä yhtään missään, mutta silti elänyt pitkiä aikoja ulkomailla ja pidän varsin todennäköisenä, että vietän loppuelämäni jossain muualla kuin Suomessa. Ilmasto, elämisen hinta (eli verotus) jne.
- Päättäjät ovat priorisoineet koulutuksen, tai oikeammin tutkinnot, tutkimuksen edelle jo silloin kun Soininvaara itse on ollut ministeri. Itse oli yliopistolla todistamassa ns. suurta riman laskua, eli toiselta nimeltaan tutkintorakenneuudista 05. Järkyttävää paskaa, jolla ei ollut juuri muuta vaikutusta kuin että entistä keskinkertaisempi aines saattoi suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon.
tl;dr Aluepolitiikka ja väärät kannustimet ovat yliopistolaitoksen keskeiset ongelmat, eivät nykyhallituksen leikkaukset.
Miten muuten tuo suhdeluku tosiaan on laskettu, jos Wikipediasta katsotaan niin esim. TTY:llä on ollut henkilökuntaa joskus 1 926 ja opiskelijoita (7 927 + 1 236), kun taas MIT:n luvut ovat 1,021 henkilökuntaa ja 11,319 opiskelijaa.
Luentojen videointi paljastaisi nopeasti opetuksen laadun subjektiivisesti ja pidemmällä analyysillä myös objektiivisesti.
Esim.
https://ocw.mit.edu/courses/audio-video-courses/
Joissain videoissa nähdään, että paikalla on myös oppilaita, esim. Innovaatiokurssin harkoissa näyttäisi olevan paikalla ainakin 50 opiskelijaa ja yksi harkanpitäjä, eli tuo suhde 1:8 ei tietenkään päde tuossa lainkaan.
Eivät ne erot välttämättä ole niin suuria. Hyvin samantyyppistä toimintaa kuin täällä Suomessakin, toki opetushenkilökunta vaikuttaa hyvältä, mutta on täällä Suomessakin erittäin hyviä luennoitsijoita.
Ongelma Suomessa on lähinnä se, että niiden hyvien luennoitsijoiden lisäksi on jonkin verran semmoista harrastelijamaista toimintaa ja pohjanoteerauksia, joita ei ehkä yhtä usein MIT:ssä tapahdu. En tiedä miten siellä tehdään, mutta ainakin joissain jenkkityyppisissä yliopistoissa opiskelijat antavat myös arvion opetuksen laadusta, mikä karsii heikot luennoitsijat nopeasti pois.
Toinen on tietenkin myös opiskelijoiden yleistaso, mitä innostuneempia ja aktiivisempia opiskelijat itse ovat, sitä enemmän he tukevat toistensa opiskelua myös harjoitustöissä. Kaikista aineista ei tietenkään saa yhtä kiinnostavia kuin toisista, mutta varmasti jokaiseen aineeseen löytyy tietty määrä motivoituneita opiskelijoita, kunhan vain löytyy hyvä luennoitsija.
Tuo on paras esitys Soininvaaralta ikinä. Kyseiset tiedekunnat sijoitettaisiin sitten maakuntiin, jossa ne olisivat lähellä kansaa ja siellä missä luonnonvarapalvelut tehdään.
Jälkimmäinen saisi maakuntasijainnillaan merkittäviä yhteistyökumppaneita ympäröivästä teollisuudesta. Tilaa ja ekologisesti erilaisia koetoimintaympäristöjä olisi yllinkyllin. Samalla aivan kaikki tekeminen olisi halvempaa.
Työvoimaa olisi tarjolla pellolta aivan ylimpään professuuriin asti, ei voi nähdä muita kuin etuja Soininvaaran avauksessa.
Näin MIT:sta valmistuneena sanoisin, unohtakaa nyt ne vertailut siihen, kun on tarkoitus “korkeakouluttaa” joku mieleten prosentti koko ikäluokasta on aika hassua tehdä vertailua kouluun jonne ei varsinkaan perusopiskelijalla ole mitään takuuta sisäänpääsystä vaikka kaikkissa testeissä saisi täydet pisteet. Sisäänpääsy tai vaikkapa tohtoriohjelmassa pysyminen on tietyssä määrin mustalaatikko, epäreilua, elämä on.
Nykyisessä asuinmaassani Sveitsissä muuten vain noin 20% ikäluokasta pääsee/menee lukioon ja noin puolet menee oppisopimukseen ja kouluttautuvat tarpeiden mukaan lisää myöhemmin. Asiaa hieman pohdittuani sanoisin että aikamonelle jälkimmäinen polku takaa paremman osaamisen työelämässä aika korkeillakin palleilla kuin väkisin rimaa hipoen läpäisty lukio/(ammatti)korkeakoulu polku.
Lapseni ei edes harkinnut hakea suomalaiseen korkeakouluun. Halusi oppia kieltä ja kansoja. Pääsi helposti Lontooseen opiskelemaan ja minä maksoin. Maisteriksi 4 vuodessa, tuli kotiin ja sai työtä kv. yrityksestä. Puolen vuoden päästä palasi Lontooseen, koska ahdistui meikäläisesestä kielteisyyden, rasisimin ja syyttelyn ilmapiiristä. Kateus ja verotus, nuo suomalaisten markkinauskovaisten kaikenkattavat selityssanat, ovat hänelle täysin tuntematon tekijä asuinvaltion valinnssa.
Tohtorien aivovientiin vaikuttavista päätöksistä tärkeimmät tehtiin jo yli 20 vuotta sitten, kun valtio alkoi painostaa yliopistoja lisäämään tohtorituotantoa voimakkaasti. Nykyisin tohtoreita valmistuu suomalaisista yliopistoista niin paljon, että heistä vain hyvin pienelle osalle riittää töitä kotimaisissa yliopistoissa. Vaikka hallitus kaksinkertaistaisi yliopistojen rahoituksen, niin silti suurimman osan yliopistouraa haluavista tohtoreista pitäisi lähteä ulkomaille. Suurin osa suomalaisista yrityksistä taas pitää tohtorin tutkintoa työpaikkahaussa enemmin haittana kuin ansiona.
Toki aivovientiin vaikuttaa myös se, että nykyisin on paljon helpompi lähteä ulkomaille kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. EU-alueelle ei tarvitse hakea työlupia, avoimia työpaikkoja on helppo etsiä ja hakea netin kautta ja yhä usemmassa maassa voi työskennellä myös englanniksi, vaikka ei osaisi paikallista kieltä.
Sitähän Suomi tarvitsee: Tämän maailman tiedekunnista suunnilleen ainoita, joka merkittävästi auttaa ohjaamaan (jopa enenevässä määrin?) globaalia metsäteollisuutta suomalaiseen, melko kestävään ja vastuulliseen, ohjaukseen, lakkauttamista sekä sen laajempaa uskonnollista hihhulointia (tiedevastaisuus, uskonnon yleinen politisoituminen, muu “kristillinen” radikalismi, jne.) Suomessa estävän tiedekunnan lopettamista.
Tämä voi kyllä selittää joissain tapauksissa sen, miksi joku lähtee opiskelemaan ulkomaille tai ei valmistu suomalaisesta yliopistosta, mutta ei sitä, miksi suomalainen valmis DI, maisteri tai tohtori lähtee töihin ulkomaille. Hänellä kun jo on se pakollinen virkamiesruotsi suoritettuna. Kun sen on saanut opiskeluaikana suoritettua, ei useimmissa suomalaisissa työpaikoissa oikeasti tarvitse ruotsia mihinkään, joten ruotsin osaamattomuus ei ole mikään este työpaikan saantiin.
Ode, mitä ajattelisit sellaisesta, että kokonaisuutena korkeakoulutukseen käytettäisiin nykyistä vähemmän rahaa ja että yliopistot, amkit, poliitikot ja ministeriön virkamiehet yhdessä suunnittelisivat, mistä vähennetään?
Ajan tässä takaa sitä, että minusta pitäisi paremmin koordinoida tällaisen pienen maan tarve ja tarjonta keskenään. Egyptologeja on järkevää kouluttaa suomalaisin verovaroin vain, jos he työllistyvät Suomessa (ja johonkin muualle kuin yliopistolle tutkimaan egyptologiaa).
Esimerkkinä käyttämiäsi teologeja tarvitaan, koska pappeja tarvitaan. Mutta käyköön tämä esimerkkinä kysyntä/tarve ‑ajattelusta. Miten teologit työllistyvät? Jos merkittävä osa ei työllisty, ainakaan omalle alalleen, silloin heitä on koulutettu liikaa eli voisiko koulutuspaikkoja vähentää?
Ja niin edelleen.
Toinen asia, johon tahtoisin kuulla kantasi ovat maakuntayliopistot. Kuinka monta yliopistoa 5,5‑miljoonainen väestö tarvitsee? Onko sellainen yliopisto, jonka tosiasiallinen tarkoitus on tuottaa paikallisiin kouluihin opettajia, vireyttää taantuvaa maakuntakeskusta ja pakkosiirtää tilapäisesti pk-seudun nuoria aikuisia, oikeasti tarpeellinen?
Kansdakuntaa ajatellen, meillä on korkeakouluja ja ammattikorkeakouluja aivan liikaa, mutta sellaisen lopettaminen on aluepoliittinen murha, kuten Savonlinnan osalta on täällä jo todettu tapahtuneen. Poliitikoissa on se vika, että enemmistö heistä on aina vähän jälkijättöisiä, hyviä suunnittelemaan edellisen vuosikymmenen uudistusta.
Tuhoidaa tässä on ollut se, että kun yliopistoista yksi on yli muiden, siltä nipistetään selvästi enemmän rahaa kuin muilta. Ihan vaan, etgtei mikään olisi hyvä.
Minun mielestäni olet väärässä. Kaikesta muusta meillä on varaa leikata, mutta ei opetuksesta ja tutkimuksesta. Suomi voi kilpailla vain osaavalla työvoimalla, koska tällä yhteiskuntamallilla halpa bulkkituotanto ei ole mahdollista.
Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että opetuksesta leikkaaminen tuhoaa Suomen tulevaisuuden ja tutkimuksesta leikkaaminen tuhoaa opetuksen laadun. Leikkaukset opetuksesta ja tutkimuksesta tekevät likimain korvaamatonta vahinkoa, sillä syntyneiden vahinkojen paikkaaminen vie vuosia tai jopa vuosikymmeniä, vaikka rahoitusta yhtäkkiä lisättäisiin.
Lähes kaikki muut leikkauskohteet ovat sellaisia, että syntyneet vahingot voidaan korjata nopeasti, jos vain väestön koulutustaso on kunnossa.
Tuo on totta, vaikka sitä ei kai ole suotavaa sanoa ääneen. Aluepoliittisilla perusteilla perustettuja yliopistoja on liikaa. Osa pitäisi lopettaa ja loppujen rahoitusta parantaa. Samalla lukiokoulutuksen tasoa ja vaativuutta pitäisi nostaa ja samalla sisäänottoa vähentää. Ehkä riittäisi, että puolet tai 40% käy lukion ja lopuille tarjotaan käytännöllisemmin painottuneita vaihtoehtoja.
Myös ammatillisille puolella (AMK:t ja ammattikoulut) pitäisi tasoa nostaa ja koulutusta suunnata uudelleen. Samalla pitäisi miettiä, miten toimitaan sen väestönosan kanssa, jonka kyvyt ja motivaatio eivät riitä niihin tehtäviin, joissa työvoimaa tarvitaan, kun tarjolla ei enää ole kaikenlaisia hanttihommia, joihin kykenee kuka tahansa satunnainen kadullakulkija.
Tänne kirjoittaa tohtoreita ja maistereita. Oppineita ovat, mutta eivät osaa itseään työllistää. Kannattaisiko lukea Frederick Termannin tekosista.
Helsingin yliopisto on kai pikemmin iso kuin hyvä verrattuna (ainakin joihinkin) muihin Suomen yliopistoihin. Rankkauksissa kun ei paljoakaan oteta huomioon viitausten suhteellista määrää, vain absoluuttinen.
HY on esimerkiksi noin kolme kertaa parempi kuin Turun yliopisto. Opettavaa tai tutkivaa henkilöstöä HY:ssä on noin 4500 ja TY:ssä 1500 eli HY:ssä väkeä on kolmisen kertaa enemmän.
Todella nopean googlauksen perusteella säästöt voisi siis kohdistaa Helsingin yliopistoon yhtä hyvin kuin johonkin muuhun — jos suomalaiset yliopisto olisivat keskimäärin yhtä hyviä suhteessa henkilöstön määrään kuin Turku ja Helsinki. En tiedä, ovatko.
Vastaan , vaikka ei kysytä: “On”.
Itsehän perustelit kyseisen yliopiston tarpeeen todella vahvasti. Kaikki nimet ja nimimerkit todistavat Suomen koulutustason ylläpidon ja kehittämisen tarvetta.
Vastaako pari huippu-opinahjoa koko maan koulutustarpeeseen ? Mistä tulevat huippuopiskelijat niihin yhteen kahteen yliopistoon jos esim. opettajankoulutus supistetaan vain Helsinkiin ?
Esim. montako jääkiekkojoukkuetta globaalisti junnusta aikuisiin vaaditaan ylläpitämään huipputasoa NHL:ssa?
Kyllähän Suomen menestys kansainvälisessä talouskilpailussa vaatii laajaa osaamisen rintamaa. Parin huippuyliopiston kansainväliset tutkimusjulkaisukärkipaikat eivät koskaan luo Suomessa työpaikkoja samalla volyymillä kuin laaja osaaminen.
Asiaa on turha pohita, koska EU ei ole Suomi eikä sillä ole kykyä eikä halua hidastaa periferioiden tyhjentymistä millään oikeasti tehokkailla keinoilla. Etenkin Suomessa on turha odottaa jotain rakennerahostojen tuomaa pelastusta ennen kuin Suomen elintaso on vajonut jokun Puolan alapuolelle. Nythän Suomi näyttää vielä varsin vauraalta EU-maalta, kun BKT:ta paisutetaan julkisella yksityisellä velalla.
Näin ulkomaille muuttaneena korkeakoulutettuna (tosin vain kandi kun yritysmaailma vei mennessään ennen valmistumista) epäilen, että hallituksella on rajallisesti vaikutusvaltaa asiaan. Tutkijapuolella ongelma on tietysti olemassa ja liittyy isolta osin myös rahoituksen muodostumiseen, ei pelkästään sen suuruuteen / niukkuuteen. Kun perusrahoitusta on vähän ja iso osa rahoista tulee kymmeneltä erilaiselta säätiöltä, eu-taholta, tekesiltä, sitralta, muusta puolijulkisesta rahastosta, yksityisiltä rahoittajilta jne, niin raportointivastuu ja rahoituksen hallinnoinnin vaatima työmäärä kasvaa.
Tutkimuspuoli yliopistoissa on kuitenkin vain pieni osa korkeakoulutetuista, joita tuo maastamuutto kokonaisuutena mittaa. Pieni maa ei voi olla kaikessa hyvä, vaan pitää ihan rehellisesti erikoistua.
Veikkaisin, että loppuviimeksi suurin ongelma on edelleen ihan yksityisen sektorin ja ihmisten asenteissa. Jos katsotte hesarista #bossladyn “muistokirjoituksen” kommentteja, niin kyllä siellä isossa osassa viesteistä ydinajatus on mallia “Väärin eletty, sietikin kuolla”.
Tuohon kun lisää savupiipputeollisuus-essonbaarimiesten yleiset asenteet palveluelinkeinojen turhuudesta, yksityisen sektorin työnantajien kyvyttömyyden uudistaa toimintaansa ja rohkeudesta palkata erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä, niin ei tarvitse ihmetellä, että muutetaan veke. Vielä kun julkinen sektori tanssii noiden entisten savupiippujen tahtiin sekä työnantaja, että työntekijäpuolella, niin on aika selvää, ettei homma voi toimia. “Oikeistolainen” yrittäjähenkinen hallituksemmekin on talouspoliittisesti lähinnä taantumuksellinen syytäessään rahaa risupaketteihin ja luomalla tuhansia uusia virkoja hallintohimmeleihin sen sijaan että tukisi yritteliäistä aivopääomaa kokeilemaan uusia asioita tarjoamalla kannustavan sosiaaliturvan, jonka yhdistäminen epävarmoihin tuloihin olisi helppoa.
Valtaosa näistä ongelmista on todellisuutta myös muualla, mutta expatriaattina jossain toisessa valtiossa elävä voi kokea varsin suurta irrallisuutta paikallisesta politiikasta ja viisveisata paikallisen julkisen keskustelun sisällön. Sen lisäksi jotku Lontoo- / Berliini-kuplat ovat aivan toisen kokoiset punavuori-töölö-kallio kuplaan verrattuna ja tarjoavat työmahiksia myös niille, joille Suomen kankeilta työmarkkinoilta ei hommia löydy. Elintaso ei välttämättä ole sen parempi kuin Suomessa, mutta ompahan jotain.
Mun mielestäni aivovienti ei ole pelkästään pahasta, jos olisi jotain porkkanoita palata takaisin ja mahdollisuuksia hyödyntää osaamispääomaa.
Ihannetilanteessa etevimmät opiskelijat pääsevät jonkun stipendisysteemin avulla jatko-opiskelemaan tai täydennnyskouluttautumaan ulkomaisissa huippuyliopistoissa, jos sama määrä niiden yliopistojen etevimpiä opiskelijoita tulee Suomeen, ja jos suomalainen ulkomailla opiskeltuaan palaa tiedeyhteisöön tai elinkeinoelämään tänne.
Ongelma on vaan siinä että miten työllistää noita huippukoulutettuja? Tytäryhtiötalous ja globalisaatio vetää poispäin.
Meillä on yliopistoja, teknillisiä yliopistoja ja sitten meillä on ammattikorkeakouluja. Vielä erikseen nostan esille maanpuolustuskorkeakoulun.
On väärin pistää nämä kaikki samalle viivalle. Ammattikorkeakoulut ovat huomattavasti parempaa aluetukea kuin maataloustuki, koska niissä koulutetaan insinöörejä ja sairaanhoitajia lähialueille, mutta myös toteutetaan tutkimushankkeita yhdessä lähialueiden yritysten kanssa.
Miten maakunnissa vientiä harjoittava pk-yritys voi panostaa tuotekehitykseen, jos heillä ei ole siihen kykenevää henkilöstöä? Kyllä ammattikorkeakouluilla on paljonkin virkaa tässä maassa ja nimenomaan elinkeinoelämän näkökulmasta.
Ehdotin tässä blogissa vuosia sitten, että oppisopimusjärjestelmä ulotettaisiin myös ammattikorkeakouluihin ja olen edelleenkin tätä mieltä. Edellä mainitsemani pk-yritys voisi tällä tavalla kouluttaa vaikkapa yhdestä omasta työntekijästään itselleen tuotekehittäjän. Ja tietenkin ammattikorkeakoulu laskuttaisi yritystä koulutuksesta.
Pro Gradu, diplomityö ja syventävät opinnot vievät karkeasti 2/5 yliopiston tai teknillisen yliopiston opetusresursseista. Tästä panostuksesta suurin osa menee hukkaan, koska niin syventävistä kuin tutkielmistakin suurin osa on täysin hyödyntöntä opiskelijan työllistymisen kannalta.
Yritysmaailmassa olisi täysin poissuljettua, että yritys tuhlaisi 2/5 tuotantoresursseistaan!
Kuinka monta gradua ja väitöskirjaa yksi professori voi antaumuksella ohjata yhtäaikaa?
Eivätkä ne yliopistojen rakenteelliset ongelmat lakkaa niiden lukumäärää pienentämällä.
Helsingin Yliopiston ja Aallon pitäisi kilpailla Suomen lähialueiden ja euroopan parhaimpien yliopistojen kanssa. Siis näiden yliopistojen pitäisi rajoittaa suomalaisten sisäänottoa ja kasvattaa vaihto-opiskelijoiden lukumäärää. Taso kasvaa, kun rahaa tulee lisää ja opiskelijoiden taso kasvaa.
Muiden suomalaisten yliopistojen pitäisi kilpailla opiskelijoista lähinnä keskenään ja tukea osaamisellaan paikallista elinkeinoelämää ja koululaitosta.
Nyt täytyy myös muistaa se, että yliopistoissa on osaamista, jota yritysmaailma tarvitsisi, mutta yliopistoissa on vähän väkeä, joilla on kontakteja yritysmaailmaan.
Toisin sanoen, yritysmaailma ei tiedä, että mitä heillä olisi saatavilla ja yliopistolla ei tiedetä, että mitä he voisivat tarjota yrityksille. Näistä hankkeista yliopistot saisivat rahaa perustutkimuksen vahvistamiseen.
Esimerkiksi viestintään voisi monikin vientiyritys saada kovasti apua yliopistoista, jossa on eri kulttuurien ja kielien osaajia. Suomalainen insinööri kun ei välttämättä ole se paras henkilö tehokkaaseen viestintään asiakkaiden kanssa..
Suomessa on hyvä pohja vientiteollisuuden uudelle nousulle, jolla voitaisiin sitten rahoittaa paljon hyvää. Sellaista minä ainakin haluaisin nähdä pelkän voimistuvan noidankehän sijaan.
Kun silmäilee väittelijöiden nimiä, mainittava osa varsinkin lääketieteen ja tekniikan alan väittelijöistä vaikuttaa ulkomaalaistaustaisilta. Esim. OY:ssa tuo osuus lienee 10…20%. Aika harva heistä on edes aikonut jäädä Suomeen, joten useimmat poistuvat paperit saatuaan.
En osaa arvioida, missä määrin tämä sotkee näitä aivovuototilastoja.
Osaajien aivovuoto on osa laajempaa ongelmaa.
Koulutuskustannukset, osa tutkimusta ja startuppien alku-rahoituskin ovat tulleet julkiselta puolelta.
Näinollen julkinen sektori tuottaa vastikkeettomasti huippuosaajia ja kiinnotavia startuppeja.
Sitten tuleekin se ongelma: Suomesta ei löydy riittävästi riskipääomaa (venture capital), joka rahoittaisi uusien tuotteiden / palveluiden jatkokehittämistä ja viemistä markkinoille.
Tässä tilanteessa ulkomaiset veroparatiisiyritykset poimivat rusinat pullasta, eli ostavat parhaat osaajat ja startupit ulkomaille.
Suomi siis finansioi ulkomaisten yritysten huippu-koulutusta ja tuotekehitystä, mutta jää itse osattomaksi sen tuottamista hedelmistä.
Jo parikymmentä vuotta sitten Suomen politiikka on irronnut taloudellisesta todellisuudesta ja tässä on nyt tulos!
Tässähän ei ole mitään järkeä!
Ratkaisu: Suomesta pitää tehdä kilpailukykyinen maa, jossa varsinkin 90% uusista työpaikoista luova pk-sektori voi menestyä ja palkata maassa koulutetut huippu-osaajat.
Historian valossa siitä tulisi valtava parku ja hammasten kiristys Helsingin Yliopistossa. Näihin HY:n kannalta aivan olennaisiin tiedekuntiin laskisin myös eläinlääketieteellisen tiedekunnan.
Kohdistuuko ne leikkaukset poikkeuksellisen kovina Aaltoon? Talouselämän kannalta lienee aivan sama montakö “käytänöllisen“flosofian osaajaa maailmalle tuupataan. Helsingin yliopistosta olis helppo leikata 20–30% pois niin että siitä olisi vain hyötyä
Voisiko ehdottaa, että yliopistojen tohtorit ja maisterit kävisivät perustamaan yrityksiä, eivätkä jäisi yliopistolle haaveilemaan eläkevirasta. Esimerkiksi sopisivat vaikka Bill Gates, Steve Jobs, Hewlet, Packard ja monet muut. Nämä olivat oikein huippuyliopistiossa mutta lähtivät yrittämään. Eivät jääneet odottamaan työtarjousta.
Toisaalta juuri Helsingistä taitaa löytyä kaikkein eniten hömppää. Siinä olisi karsimisvaraa. Mutta kun yliopisto saa itsenäisesti päättää, mistä karsii, niin se ei johda yhteiskunnan kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Minusta tällainen kommentti on erinomainen esimerkki populismista: helppo lausua ja helppo olla samaa mieltä, mutta vailla todellista substanssia. Tottakai myös opetuksesta ja tutkimuksesta voi leikata, jos esimerkiksi:
— koulutetaan turhille aloille
— koulutetaan aivan liikaa jollekin alalle, jolloin kallis koulutus johtaa työttömyyteen
— koulutus on järjestetty tarpeettoman kalliisti
— koulutus on järjestetty väärässä paikassa ja siirrolla saavutetaan säästöjä
— tutkitaan jotain vallan tarpeetonta
— tutkitaan jotain sellaista, joka osataan muualla paremmin ja jonka tulokset ovat meidänkin käytettävissämme
Ja niin edelleen.
Koulutuksesta voi säästää, mutta se pitää tehdä huolellisesti ja oikein, laaja-alaisena yhteistyönä.
Nykyinen aivovuoto tuntuisi olevan seurausta toisaalta yleisestä globalisaatiosta, jota suurin osa puolueista tahtoo edistää ja toisaalta siitä, että meillä ei ole koulutetuille ihmisillemme töitä (mikä sekin johtuu osittain globalisaatiosta). Työpaikkojen häviämisestä on keskusteltu blogissa aiemminkin – seuraava vaihe taitaa olla sitten tämä, että kun työpaikat ovat hävinneet, niin häviävät parhaat tekijätkin, sillä jossain heille on aina kysyntää.
Mutta mitä ihmettä tälle voisi tehdä?
Eivät kaikki lähde Schengen maihin vaan muualle kuten Yhdysvaltoihin, Kanadaan tai jopa Aasiaan.Ruotsin yliopistoissa on paljo suomalaistaustaisia henkilökuntaa jo ihan 1970-luvulta lähtien. Osmo Soininvaara tarkoittaa aivovientiä kuten Jaakko Hämeen-Anttilaa tosin hänelle tarjottiin jo vuonna 2013 pysyvää virkaa Princetonin yliopistosta mutta kieltäytyi mutta nyt muutto Skotlantiin oli selvästi protesti.
Perustutkimuksella on arvoa ja sitä pitää kyetä tekemään taloudellisesti turvattuna. Perustutkimuksesta nousevat tulevaisuuden nokiat. Emme vain tiedä mikä on se seuraava nousija.
Jos haluamme lyhellä aikavälillä kovaa tuottoa, niin moninkertaistamme Puolustusvoimien tutkimusmäärärahat. Sodankäynti on tunnetusti hyvä innovaattori.
Kannattaa muuten Nokian historiasta verrata sen pienellä katteella tehtyjen puolustusvoimien projektien ja myöhemmän menestyksen välistä suhdetta. Menestyshän loppui, kun mil-osasto myytiin tarpeettomana rönsynä. Ei satsattu enää uusiin teknologioihin, joita oli käytössä vain puolustusvälineissä ja jotka yleisstyivät siviilimaailmassa 5 — 10 vuotta myöhemmin.
En usko protestiin, kyse on halpahintaisesta populismista ja puoluepolitiikasta.
Hämeen-Anttilan väite olisi uskottava, jos hän olisi mennyt heikompaan virka-asemaan ulkomaille. Nyt hänelle aukeaa oman uransa edistämiseen aivan toisen luokan foorumi Euroopan tasolla.
Euroopassa hänen edustamalleen tutkimussuunnalle on valtava tilaus. Ovathan islamilaisen ja länsimaisen kulttuurin kohtaamisseuraukset siellä aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Samoin yliopistomaailman rahoitus on eri tasolla. Eikä kyse ole Suomen hallituksen arvomaailmasta vaan todellisesta rahan puutteesta.
Kaikki kunnian vaan Hämeen-Anttilalle, mutta hänen tutkimuksensa ei kyllä tuota sellaista lisäarvoa, että siitä kannattaisi Suomessa maksaa.
Olen aivan varma, että H‑A saa ensinnäkin parempaa jälkeä aikaan ulkomailla ja toiseksi se tieto on ihan helposti siirrettävissä tänne. Ei siihen suomalaista veronmaksajaa tarvita.
Määrittele hömppä. On toki aloja, jotka minustakin tuntuvat hömpältä, mutta ne saattavat silti olla hyvinkin tärkeitä aloja, vaikka minä en sitä tiedä.
Esimerkiksi yliopistotasoinen teologia saattaa tuntua turhalta, mutta sillä on ainakin yksi merkittävä etu: se pitää fundamentalistifanaatikot suurelta osin pois papinvirasta, sillä kirkko edellyttää papeilta korkeakoulututkintoa. Yliopistoteologit taas ovat fundamentalistien mielestä likimain kerettiläisiä. Maailma on toki muuttunut, mutta papeilla on edelleen arvovaltaa ja vaikutusvaltaa, enkä todellakaan haluaisi, että papeista nykyistä huomattavasti suurempi osa olisi kreationisteja, naispappeuden vastustajia ja muita vanhoillisia.
Sinun esimerkkisi eivät ole leikkauksia, vaan toiminnan tehostamista.
Hallitus leikkaa yliopistojen rahoitusta ja vaatii samalla myös toiminnan tehostamista ja uudelleensuuntaamista soveltavaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Yliopistojen pitäisi kuitenkin tehdä perustutkimusta, koska sitä yritykset eivät yleensä tee. Soveltava tutkimus on erilaisten tutkimuslaitosten ja yritysten alaa.
Meinaatko että mil tekniikka otti ensimmäisenä käyttöön NMT‑, GSM‑, WCDMA- ja LTE tekniikat? Mutta kun noksun mil osasto myytiin, ei huomattu ajoissa että mil vaatimat kosketusnäytöt ja helppokäyttöisyydet ovat kohta normikäyttäjien normiodotus?
Ainakin johtamisen suhteen HY löytyy ihan väärästä päästä listaa, jos tuoretta Professoriliiton tutkimusta on uskominen: http://professoriliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/615cd9535e4f81d7c3fadb99c701f8aa/1484143198/application/pdf/565110/YLIOPISTO%20PROFESSORIN%20TYÖNANTAJANA%202016%20Julkaistavat%20tulokset%2004102016.pdf (kouluarvosanat yliopistoittain viimeisellä sivulla). Toki syytä kysyä, johtuuko tämä suoraan koosta (ja siihen nähden ehkä huonosti skaalautuvasta johtamisjärjestelmästä), laajasta tieteenalavalikoimasta, organisaation kulttuurista tai sen puutteesta, huonosta tuurista yksilöiden suhteen johtoportaassa vai kaikista mainituista.
Yliopistolaitoksella on nähdäkseni yleisesti rakenteellinen johtamisongelma, johtotehtäviin noustaan kirjoittamalla artikkeleita ja olemalla hyvää pataa valitsijoiden kanssa, ehkä jopa opetustaitoakin selvitetään jossain kohtaa, mutta johtamistaito ja etenkin sen puute tulee esiin vasta kun vahinko on jo tapahtunut.
Nykyinen bibliometriikkafetisismi tosiaan antaa HY:lle mahdollisuuden tuudittautua uskoon, että siellä kaikki on lähtökohtaisesti Suomen parasta, vaikka todellisuus on välillä ja joiltakin osin ihan toinen. Toisaalta pienemmillä yksiköillä (kuten maakuntayliopistoilla) voisi tulevaisuudessa olla potentiaalia tieteenvälisen yhteistyön kautta maailman huipulle ihan uusilla tieteenaloilla (kiperät ongelmat eivät noudata tiedekuntarajoja), pienessä yhteisössä ”väärän” alan ihmisten tapaaminen ja tunteminen enemmän tai vähemmän sattumalta on paljon helpompaa. Toki tähän pitää yleensä erikseen kannustaa tai sitten valita henkilöitä jotka toimivat niin muutenkin.
En tiedä mihin puolueeseen Hämeen-Anttila kuuluu mutta mitä tulee islamilaisen kulttuurin tutkimukseen niin se on ollut Helsingin ylipistossa pitkän ajan. Georg Wallin oli ensimmäinen joka tähän virkaan asetettiin jo 1800-luvulla. Islamilainen kulttuuri ei ole yhtenäinen vaan hyvin mosaiikkinen kuten länsimainen kulttuuri.
Rahan puute mutta myös ylipiston byrokraattinen hallinto on osa tätä ongelmaa. Yliopisto nauttii liiallisesta autonomiasta joka on mennyt jopa niinkin pitkälle että sen kassa on nyt lähes tulkoon tyhjä. Vaikka hallitus antaisi vuodessa 10 miljoonaa lisää budjetista niin ongelma silti ylipaisunut byrokratia.
Muuten ihan mielekästä pohdintaa, mutta teet aika isoja yleistyksiä. Pahin virhe liittyy diplomitöihin. Ne on tapana tehdä teollisuuteen, ja niistä yleensä maksetaan. Olen tuntenut professoreja, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät hyväksy sellaista diplomityöaihetta, josta ei makseta: “Sellaista diplomi-insinööriä, joka ei saa maksettua diplomityöaihetta, ei Suomi tarvitse.” Tällaiset työt ovat yleensä pieniä kehitysprojekteja, joilla samalla testataan teekkarin sopivuutta firmaan.
Toisaalta tällaisessa ympäristössä diplomityön ohjaus on aika helppoa. Professori hyväksyy aiheen, lukee työn luonnoksen ja kommentoi ennen lopullisen työn jättämistä arvosteltavaksi. Opiskelijan varsinaisena ohjaajana toimii yrityksessä tai tutkimuslaitoksessa työskentelevä diplomi-insinööri, joka on yleensä myös ko. projektin päällikkö. Henkilökohtaisesti professori ohjaa vain oman tutkimusryhmänsä diplomityöläisiä, ja heistäkin vain niitä, joita eivät nuoremmat tutkijat hoida.
Sellainen diplomityö tai gradu sen sijaan, jota kukaan ei ole valmis maksamaan, on arvoton. Jos asia ei kiinnosta ketään tarpeeksi, että siitä maksettaisiin työn tekijälle, ei asialle ole yhteiskunnallista tilausta.
Viitaten aiempiin kommentteihini ammattikoulutuksesta:
http://yle.fi/uutiset/3–9398360
Näistä armovitosen saaneista yrityksien pitäisi nyt sitten valita itselleen tehtaisiin työmiehet- ja naiset.
Noin kymmenen vuotta sitten teollisuus ärähti, että heillä on ongelmana se, että ammattikoulusta tulleet täytyy kouluttaa uudelleen työpaikalla.
Nykyinen hallitus leikkaa entisestään sieltä ja nostaa toimillaan korkeakoulupaikkojen määrää samalla leikaten resursseja korkeakouluilta.
Todetaan nyt ohimennen, että peruskoulussa pitäisi selvästikin olla eri tasoisille oppilaille eri luokat.
Se on aika masentavaa istua luokassa, jossa apinalauma riehuu, eikä opiskelusta tule mitään. Mutta tämä pelleily jatkuu nyt sitten ammattikoulussakin.
Palatakseni ammattikouluihin totean vielä, että yliopistossa huonosti pärjäävä voisi pärjätä erinomaisesti ammattikoulussa, ellei taustalla ole esimerkiksi masennusta tai vastaavaa.
Ammattikouluissa on selvästi pula hyvistä opiskelijoista.
Armovitosen saaneet voitaisiin sijoittaa vaikka Kainuun Prikaatiin pariksi vuodeksi oppimaan elämään rutiineja ja perustaitoja..
Minun mielestäni diplomitöiden tai gradujen ei ole mistään syystä pakko olla jonkun ulkopuolisen tahon tilaamia ja maksamia.
Siitä että pitää hankia työpaikka opiskeluaikana jossa suorittaa diplomityö tai gradu on tullut monelle opiskeliijalle valmistumisen este.
Jos opiskelija jostain syystä ei sellaista työpaikkaa saa hankittua, pitää yliopiston auttaa, joko ottaa vastaan sellainen työ joka tehdään talkoovoimin tai järjestää työ tiedeympäristön sisällä.
Tai sitten voitaisiin mennä siihen, että meilläkin töihin päsisi myös kandin papereilla. Jos maisterivaiheen opintoja ei enää tosiasiassa vaadittaisi maisterin papereihin, sehän tarkoittaisi, että olisi vain kandeja´.
Esität hyviä ajatuksia. Muuttohalukkuuteen on myös muita syitä, jotka ajavat myös ammattilaisia pois maasta. Lisääntyvä byrokratia, holhous, normittaminen ja yksilönvapauksiin puuttuminen kannustavat muuttamaan paikkoihin, joissa yksilön elämään puututaan vähemmän. Meillä on paljon suunnitelmatalousmaista ohjausta ja ajattelua, että isoveli tietää mikä on yksilölle parasta. Se sopi entistä vähemmän nuorempien sukupolvien ajatteluun.
Kyllä amiksella resursseja riittäisi, jos se ei tuhlaisi niitä höpönlöpön-kivakiva-tutkintoihin.
Tuo kandidaattitutkinto joka on tullut myöhemmin unohtui, kun on n 30 vuotta siitä kun itse opiskeli. Silloin todella oli pelkkä ylioppilas siihen asti kunnes valmistui.
Oiva huomio, tämä sosiaalidemokraattien tasapäistämisen anarkia on jatkunut peruskoulun perustamisesta lähtien. (on peruskoulussa hyvääkin) Kaikki eivät kuitenkaan opi kaikkea, kunkin lahjakkuuden huomioiminen olisi Suomelle parasta mitä voisi tapahtua.
Nyt on inkluusio vielä syventynyt peruskoulussa, koska kielitaidottomat pitää sisällyttää normiluokkiin. Kokemukseni mukaan nämä kielitaidottomat eivät kuitenkaan häiriköi samalla tavalla kuin kantaväestön nuoret. Siitä plussat heille.
Tasokkaampi peruskoulutus taasen poikisi hyviä opiskelusaavutuksia korkeakoulutuksessa.
Taitaapa ulkomaisissa yliopistoissa olla Suomea enemmän määräyksiä ja normitusta.
Tällainen professori joutuu kyllä nopeasti hankaluuksiin, jos opiskelija tajuaa valittaa yliopiston hallinnolle. Ei Suomessa mikään yliopisto hyväksy sitä, että opiskelija ei pääse valmistumaan siksi, että hän ei löydä palkallista diplomityöpaikkaa.
Nuo kelpoisuusvaatimukset kuullostavat julkiselta työpaikalta/viralta. Eikös opiskellutta väkeä pitäisi olla enemmaä yksityisellä puolella, siis ei veronmaksajan palveluksessa.
Kiinnostavasti kuitenkaan eriyttävän opetuksen maissa koulutulokset eivät ole parempia kuin yhtenäisen koulun maissa. En ole perehtynyt asiaan tarkemmin, mutta ymmärtääkseni syynä siihen että eriyttäminen ei paranna tuloksia, on se että oppilaat jakaantuu sosiaalisen taustan mukaan, ei niinkään kognitiivisten kykyjen ja käyttäytymisen.
Suomalaiset yliopistot ovat melkein totaalisen vapaita, ja suomalaisen opiskelijan sosiaaliturva vieläpä täysin rajatonta.
Selvää on, että graduvaiheen opiskelijan on päästävä valmistumaan. Muuhan olisi järjetöntä resurssien tuhlausta. Sen sijaan tarkoitin, ettei pelkästään valmistumista varten tehdyllä opinnäytteellä ole erityistä yhteiskunnallista arvoa kuin poikkeustapauksissa.
Suomessa 60 % korkeakoulutetuista on töissä julkisella sektorilla tai julkisin varoin rahoitetuissa organisaatioissa
Duunaritasolla 85 % on töisä yksityisellä sektorilla
Ei tasoryhmiä koskaan perustettu sosiaaliryhmien vaan oppimistulosten mukaan. Se, että kotitausta vaikuttaa oppimistuloksiin on taasen eri asia.
Eriytyminen parantaa kaikkien tasoryhmien oppimistuloksia. Tämä on täysin rationaalinen johtopäätös . Mitään tilastoselvityksiä ei edes tarvita. Toisekseen niissä johtopäätösten tekoa sekoittavat taustalla olevat muuttujat, lähinnä psykososiaaliset tekijät. Niitä ovat esim. murrosiän , harrastusten, kaveripiirin, päihteiden, kotitaustan jne. aiheuttamat vaikutukset oppimistuloksiin.
Onko todellakin niin, että luokka, jossa oppitunti voidaan käyttää kokonaan rauhalliseen opiskeluun tuottaa samat tulokset kuin luokka, jossa oppitunnista jopa puolet tai joskus enemmänkin menee pelkkään riehumiseen tai muuhun?
Entä jos tarkastellaan tilannetta luokkien tai jopa yksittäisen oppilaan tasolla? Alkaisiko eroja näkymään?
OS teema tässä on “Korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten savustaminen ulkomaille on hallituksen aikaansaannoksista tuhoisin.”
Olen OSn kanssa tästä asiasta samaa mieltä, mutta ongelman ydin näyttää olevan se, että keskustelu käydään jossakin todellisuudesta irtaantuneessa maailmassa ja yritetään kaataa koko syy hallituksen niskaan.
Minä puolestani katson tilannetta 40+ vuoden taloussodan eturintamapalvelun ja 27 vuoden pk-vientiyrittäjän näkökulmasta.
Suuryrityksemme ovat paljolti jo hylänneet kilpailukyvyttömän Suomen, vähentävät täällä väkeä ja investoivat pääasiassa ulkomailla. Toisaalta 90% uusista työpaikoista luovaa pk-sektoria kyykytetään oikein huolella ay-liikkeen pyörittämällä työvoimakartellilla ja paikallisen sopimisen torppaamisella.
Suomessa on MAAILMAN JÄYKIMMÄT työmarkkinat ja hirvittävä kokonaisveroaste!
Kun nuori opiskelee korkeakoulussa, hänelle pitäisi kertyä jo opiskeluaikana työkokemusta valitsemallaan alalla. Siirtyminen olisi parasta tapahtua liukuvasti korkeakoulumaailmasta globalisoituneeseen työelämään.
Nyky-Suomessa tämä ei kuitenkaan ole monellekkaan mahdolista.
Sen sijaan, että korjattaisiin edellä mainitut ilmiselvät ongelmat, käydään mm. epärealistista “disinformaatio-kampanjaa” startupeista, joita tarjotaan nuorille ratkaisuksi kykytilanteeseen.
Todellisuudessa startupeista jotenkin menetyy vain noin 5% ja loput pörpähtävät eri tavoin. Konkurssin tehneen yrittäjän kohtalo on tässä maassa surkea…
Syylliseksi tähän tilanteeseen tarjotaan populistisesti hallitusta ja varsinkin pöhöttyneen korkeakoulujärjestelmämme leikkauksia.
Pääsyyllinen on kuitenkin muualla: Jo parinkymmenen vuoden ajan politiikka ja reaalitalous ovat traagisesti ajaantuneet kauas toisistaan.
Tästä johtuen tuhannet korkeakoulututkinnon suorittaneet nuoret ja heille mahdollisesti työtä tarjoavat parhaat pk-yrityksemme savustetaan maasta.
Suomessa vallitsee nyt ns. strutsitalous: Käännetään takapuoli nuoria ja 500 000 työtöntä kohti, työnnetään pää pensaaseen ja kaakatetaan järjettömiä.
Mauno Koiviston sanoin: “Tarttis tehdä jotakin.”
Jep. Puhuinkin elämästä yleensä, en yksin opiskelijan elämästä.
Mun mielestäni syyt ovat rakenteelliset ja väestömaantieteeliset. Suomen AY-liike ja supimuspolitiikka ei poikkea oleellisesti muista länsimaista. Itä-Euroopan maista kyllä.
Sellaista osaamista jota korkea koulutus tuottaa tarvitaan toisaalta vain suurimmissa kaupungeissamme eli Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu. Puolet suomalaisista pitäisi asua niissä tai niiden välittömässä ympäristössä mutta ei asu. Asumisen kalleus estää toisaalta muuton niihin.
Suomessa on liikaa eläkeläisiä työssäkäyviin nähden. Ja julkisen sektorin osuus kansantaloudesta on liian suuri, ja se jatkuu koska julkinen sektori tarjoaa liian hyvää palkkaa ja työehtoja.
Siirtolaisia ja pakolaisia ei kotouteta riittävän tehokkaasti eikä valmenneta työelämään, osittain suomen kielen oppimisen vaikeuden takia.
Venäjä-riski heikentää kanssa kansantalouttamme. Liian suuri osuus BKT:stä menee maanpuolustukseen. Eihän tässä tietenkin näin pitänyt käydä mutta suomalaiset eivät pysty vaikuttamaan Venäjän ekspansiiviseen politiikkaan. Koska EU:n markkinat ovat kuitenkin tärkeämmät kuin Venäjän kauppa niin Suomen on pysyttävä yhteisessä linjassa EU:n pätösten suhteen, myös Venäjää liittyvissä asioissa. Suomen kansan haluttomuus liittyä puolustusliitto Natoon nostaa kanssa puolustuksen menoja.
Tästä pääsemme sopivasti liikenneinfran vaikutuksiin. Rautatieverkkomme ei käytännössä ole enää muutamaan vuoteen ollut yhteydessä EU-maiden rautatieverkkoon, ja Venäjän kauppa yskii. Laivakuljetuksien hintaa nostavat erilaiset rikkidirektiivit ja jäänmurtokustannukset. Helsinki-Tallinna tunneli nähdään pelkkänä utopiana.
Keinot miten maailman suurimman matkapuhelinyhtiön menetys korvataan ovat kanssa vähissä. Vauhtia pitäisi ottaa siis taas savupiippusektorilta mutta kun suurella osalla ei ole kiinnostusta likaiseen työhön kaukana suurista keskuksista. Startupeihin en minäkään oikein usko, korkeintaan siihen että niistä kokemusta saaneet voi muuttaa ulkomaille ja jatkaa siellä.
Yksi seikka joka voi muuttaa tilannetta on Olkiluoto 3:n valmistuminen, jos valmistuu. Silloin Suomesta tulee energiaomavaraisempi ja nostaa suuryritysten kilpailukykyä. Kun Suomen ensimmäiset ydinvoimalat valmistuivat 1970-luvun lopussa elettiin energiakriisin, joka oli heikentänyt kilpailukykyä, aikaa. Heti kun reaktorit alkoivat tuottaa sähköä alkoi kansantalous taas nousta.
Riippuu siitä, kenen oppimistuloksia tarkastellaan. Jos paras 10 % erotetaan omaksi ryhmäkseen, niin ihan varmasti tämän ryhmän oppimistulokset paranevat, kun se voi opiskella sille sopivaan tahtiin ilman, että pitää jarrutella hitaampien ja heikommin motivoituneiden tahdin mukaan. Mutta sen sijaan keskitason ja sitä heikompien oppilaiden oppimistulokset helposti heikkenevät, jos ryhmässä ei ole enää mukana parhaita oppilaita kirittämässä ja parantamassa opiskeluilmapiiriä. Kun tarkastellaan koko ikäluokan keskimääräisiä tuloksia, niin ne usein ovat parempia silloin, kun koko ikäluokka opiskelee yhdessä.
Kävin itse aikoinani maaseutupaikkakunnan ainoan lukion, jonne pääsi sisään 6,5 keskiarvolla. Äkkiseltään voisi kuvitella, että nykyisen pääkaupunkiseudun lukio, johon keskiarvoraja on 7,9, olisi opiskeluilmapiiriltään selvästi parempi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että näin ei ole. Vaikka omassa lukiossani olikin kuutosen oppilaita, olivat siellä myös ne kaikki paikkakunnan ja pienemmän naapuripaikkakunnankin ysin ja kympin oppilaat. Pääkaupunkiseudun 7,9:n lukiosta taas puuttuvat yhdeksän ja kympin oppilaat lähes täysin, koska he menevät johonkin huippulukioon.
Yksi syy Makkaratalon Hautuumaan esittämiin tuloksiin on kyllä myös mittausmenetelmä. Esimerkiksi paljon puhutut PISA-testit ovat ainakin matematiikassa (muiden testien tehtäviä en ole nähnyt tarpeeksi niin, että osaisin kommentoida niitä) niin helppoja, että ne eivät erota hyviä oppilaita erinomaisista. Testihän tehdään 9.-luokkalaisille, mutta ainakin matematiikan testin kysymykset ovat niin helppoja, että hyvä 4.-luokkalainen pystyy ratkaisemaan ne melkein kaikki (tiedän tämän varmasti, koska aikoinaan testasin julkaistut kysymykset lähipiiriin kuuluvalla 4.-luokkalaisella). Näin ollen testituloksissa ei näy se lisähyöty, jonka parhaat oppilaat saavat eriytetystä opetuksesta, koska nämä oppilaat saavat täydet pisteet joka tapauksessa.
Yksi vahva sivuvirta on suomenruotsalaisten suuri osuus Ruotsiin muuttavista. Tämä liittynee kaikenmaailman hakkaraisten aiheuttamaan viihtymättömyyteen vaikka joutuukin oman murteensa vuoksi Ruotsissa oudostutuksi.
Koulutus on täynnä Potemkinin kulisseja kuten ruotsinkielen opetus: kuinka moni meistä suomenkielisistä osaa kohtuullisesti puhua tätä helppoa kieltä? — AMK-järjestelmän luominen oli varsinaista maakuntapoliitikkojen pullistelua ja tuntuu, että yliopistouudistuksetkin ovat olleet vähän “merkkonoomien” käsissä. — Eri tutkintojen muuttaminen maisterintasoisiksi on tuottanut tuhansittain turhia graduja ja virkaan kelpoisia ihmisiä.
Suomessa on akateemisesti korkeatasoista raamatuntutkimusta, jonka voi siirtää historian tai kirjallisuustieteen aloille teologisen tiedekunnan lakkauduttua. Maat ja metsät ‑puolen tieteellinen taso on biologien varassa minne tieteellisen osan voi siirtää loppujen sopiessa jonnekin emäntäkouluun tai maamiesopistoon (amk?) maakuntiin mikä hajasijoitus varmaan kepullekin käy.
Vielä poismuuttoa vakavampi indikaattori on jo pitkään ollut poikien alhainen lukio-osuus. Tämä viestii suurista ongelmista peruskoulun toiminnassa. Eivätkö ne tuhannet kasvatustieteen gradut ole näitä ongelmia löytäneet?
Minun aikanani yläasteella oli vielä tasokurssit. Vaikka ne periaatteessa muodostettiinkin oppimistulosten mukaan, niin lopullisen valinnan tasokurssista teki oppilas ja hänen vanhempansa. Laiskat pojat pyrkivät helposti valitsemaan helpomman tasokurssin kuin mihin kyvyt olisivat riittäneet. Jos vanhemmat olivat hyvin koulutettuja tai sosiaalisesti hyvässä asemassa, niin he pistivät pojan kuriin ja totesivat, että poika joko valitsee laajan kurssin tai sitten itkee ja valitsee laajan kurssin. Monet sosiaalisesti huonommassa asemassa olevat taas antoivat pojan rauhassa mennä suppealle kurssille.
Jollei vuoden 2010 jälkeen ole tapahtunut mitään dramaattista muutosta, voin todeta tähän vain, että höpsistä. Kurinpitoon menee hyvin marginaalinen osuus peruskoulun oppitunneista ainakin sosiodemografisesti tavanomaisilla alueilla.
Intuitiivisesti tuntuu todella rationaaliselta jakaa oppilaat tasoryhmiin, mutta jostain syystä tämä ei sitten parannakaan oppimistuloksia. Ilmeisesti jako perustuu ensinnäkin enemmän sosiaaliseen taustaan, ja toisekseen hyvin menestyvät oppilaat ilmeisesti säteilee jonkinlaista motivaatiota ja avunantoa.
Puolustusmenot on melko pienet, varusmiespalveluksen vaihtoehtoiskustannus + 1.5 % BKT:stä.
Mihin viittaat?
Suomen työmarkkinat eivät, kuten sanottiin, poikkea merkittävästi länsieurooppalaisesta normista. Jos ollaan ihan tarkkoja, ay-liike on monin tavoin heikompi kuin esim. Saksassa ja erityisesti irtisanominen todella helppoa ja halpaa. Myös paikallinen sopiminen on yllättävän helppoa, jos on valmis menemään oikeasti neuvottelupöytään. Yleensä firman luottamusmiehen kanssa voi sopia asioista, jos on valmis tarjoamaan myönnytyksille vastinetta. Jos sen sijaan olettaa, että “paikallisesti” pääsee sanelemaan ihan mitä hyvänsä, on ymmärtänyt sanan “sopiminen” merkityksen väärin.
Tosiasiassa TES:t antavat aitoon sopimiseen jo nyt aika hyvät eväät. Sen sijaan ne eivät mahdollista sanelua. Ja tosiasiass TES ei ole paikallistasolla sitova. Jos työnantaja tekee tarpeeksi hyvän tarjouksen paikallisesta sopimuksesta, työhuonekunta tai yritysyhdistys ottaa sen ja pitää huolen, ettei liitto saa asiasta vihiä. Melkeinpä sanoisin, että tällaisissa asioissa työnantajaliitto pitää kovempaa kuria, ettei sen linjasta poiketa.
Kyllä nuoret saavat työkokemusta jo opiskeluaikana. Yhä edelleen kesätöihin otetaan opiskelijoita ja heille annetaan sopivia harjoittelijan tehtäviä. Parhaimmillaan kyse on vaativista ammattilaisen töistä. Ja niistä maksetaan palkkaakin.
Yleisemmkn ottaen vaatimus työkokemuksesta on muuten aika monissa opintovaatimuksissa. AMK-puolella useat insinööripuolen linjat edellyttävät puolen vuoden ammattiharjoittelua, ja teekkareiltakin yleensä edellytetään tietty määrä pakollista harjoittelua. Opettajat viettävät vuoden auskultoimassa. Lääkärien opinnoista viimeiset pari vuotta menevät kliinisissä opinnoissa. Jopa teologeilta, noilta humanisteista oudoimmilta, edellytetään harjoittelu seurakunnassa, sairaalassa tai soveltuvassa uskonnollisessa yhdistyksessä.
Millä alalla ovat ne surkeat otukset, jotka saavat käteensä todistuspaperin ilman, että ovat käyneet haistamassa oman alansa työpaikan ilmaa?
Siis omaan kokemukseeni peruskoulun oppilaana.
Olen nyt täysin eri mieltä tästä kohdasta.
Mielestäni jokaisen pitäisi lukea Mare Nostrum, se on kulttuurin ymmärtämisen kannalta tärkeämpi kirja kuin vaikka joku Kalevala.
Humanististen tieteiden ansio ei ole siinä, että ne toisivat jotain fyysistä pöytään vaan siinä, että ne purkavat pinttyneitä illuusioita ja satuja, joita lapsena olemme oppineet ja paljastaa meille sen todellisuuden missä elämme.
Opetuksen eriyttämisestä ilmestyi Nature-lehdessä hiljan tämmöinen tarina: How to raise a genius
Siinä kerrotaan 45 vuotta kestäneestä pitkittäistutkimuksesta nimeltä The Study of Mathematically Precocious Youth
Tutkimuksessa seurattiin matemaattisesti lahjakkaiden elämää ja miten heitä kannattaa opettaa. Tutkimuksessa olivat mukana mm. Sergei Brin, Lady Gaga ja Mark Zuckerberg.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että matemaattisesti lahjakkaita kannattaisi opettaa omana joukkonaan. Musikaalisesti lahjakkaiden kohdalla näin tehdään jo nyt, samoin liikunnallisesti lahjakkaiden.
Millä perustelet tuon heiton ? Jos matemaattisesti lahjakkaita opetetaan omana ryhmänä sen tason mukaisesti, niin ovathan tulokset parempia kuin inkluusioryhmällä.
Tuossa tutkimuksessa siis otettiin enintään parhaat 3 % kustakin kohortista ja kyse oli otoksesta, ei oikeasti koko parhaasta 3 %:sta. Ymmärrän ainakin itse peruskoulun tasoryhmiin jakamisen niin, että oppilaat jaetaan esimerkiksi ammattikouluun ja yliopistoon suuntaviin kouluihin tai neljään yhtä suureen kvadriiliin sen sijaan että ääripäät laitetaan omaan opetukseensa. Jos parhaat 3 % laitetaan omaan opetukseensa, heidän opetuksensa paranee, ja jäljelle jää vielä huonoimmat 97 %, ja näiden 97 %:n parhaimmisto kykenee varmaan vielä säteilemään riittävästi motivaatiota ja kykyä auttaa. Tällainen on siis järkevää.
Tutkimusten mukaan kuitenkin kun suoritetaan varsinainen tasoryhmiin jako, se ei enää paranna oppimistuloksia. Tämän näkee myös Pisa-tuloksista. Tärkein syy lienee tämä:
Musiikillisesti lahjakkaita urheilullisesti lahjakkaita opetetaan erillisissä lahjakkaiden ryhmissä. Mikä saa uskomaan, että tulokset matematiikazssa olisivat näiden lahjakaiden osalta erilaisia kuin ovat musiikissa tai vaikkapa jääkiekossa?
Tulokset lahjakkaiden osalta kyllä paranevat, kun heitä opetetaan omassa ryhmässä. Mutta niiden muihin ryhmiin jääneiden tulokset saattavat heikentyä. Mahdollisia syitä olen jo pohtinut vähän ylempänä olevassa kommentissani.
Lisäksi siinä lahjakkaidenkin ryhmässä kaikkein heikoimpien tulokset voivat huonontua, kun he vertaavat itseään muuhun ryhmään ja tavallaan luovuttavat, koska pitävät itseään huonoina.
Eipä silti, vieläkin muistelen kaiholla yläasteen 8. ja 9. luokan laajan tasokurssin matematiikan opetusta. Meillä oli oikeasti vaativa opettaja, joka totesi, että tämä on laaja kurssi ja valittajat siirtykööt keskikurssille. Kyllä niitä sitten siirtyikin 32 oppilaan ryhmästä noin 20 kappaletta. Mutta meillä jäljelle jääneillä oli tosi kivaa. Kuvaavaa on, että matematiikan kokeet helpottuivat selvästi, kun siirryimme lukioon opiskelemaan pitkää matematiikkaa.
Olen tuttavien kanssa käydyissä keskusteluissa tähän asti edustanut tätä kantaa, mutta seuraava“Kepan” kommentti pisti miettimään:
… eli nyt ollaan yhtenäiskoulun ytimessä.
Kumpi on suomalaisen yhteiskunnan kannalta parempi, valjastaakko lahjakkaimmat lapset ja nuoret kirittämmän muita, käytännössä vetämään yhteistä kivirekeä, vai iroittaakko lahjakkaimmat omiksi opetusryhmikseen?
Voisi kuvitella, että jos lapsista joku 3% siirrettäisiin esim. matemaattis-luonnontieteellisen lahjakkuuden perusteella erilliseen opetukseen, se tuskin isommin kokonaisuuteen vaikuttaisi. No, toki tavalliseen kouluun jääneet välkyt saisivat entistä enemmän turpiinsa.
Suurempi vaikutus koko ikäluokan tuloksiin luultavasti syntyisi, jos pahimmat turpiin vetäjät ja häiriköt siirrettäisiin omiin luokkinsa. Pehmeämpi vaihtoehto olisi tietenkin koulunkäyntiavustajien määrän ja opettajien kurinpitovaltuuksien merkittävä lisääminen. Kaikki vaan maksaa ja/tai on poliittisesti mahdotonta.
Kyllä näitä turpaanvetäjiä jne. toisaalta ymmärtääkin, sillä nykyisin välkyt ovat parempia paitsi koulaineissa niin myös sosiaalisessa mediassa, tietokoneen näpräyksessä ja jopa urheilussa. Sehän oli ennen heikommin menestyvien purkautumistie.
Huippututkijoiden rekrytointi ulkomaille on pelkästään hyvä asia. He saavat sieltä uutta tietoa ja heidän työnsä tulokset kyllä tulevat meille tietoon tutkimusraporttien kautta heidän asuinpaikastaan riippumatta. Sen sijaan käytännön huippuammattilaisten työpanosta tarvitaan täällä paikan päällä. Eli olisin todella huolissani, jos käytännön lääkärit, sairaanhoitajat, opettajat, teollisuuden suunnittelijat ja hitsarit tai vaikkapa maanviljelijät alkaisivat muuttaa joukolla ulkomaille. Silloin Suomi olisi todella helisemässä, ei jonkun professorin muuton takia.
Ja tätäkö Hämeen-Anttila *ei* olisi kyennyt tuottamaan, ellei olisi sattunut olemaan Suomessa?
Kaikki mitä mies tekee, on kohtuullisen helposti siirrettävissä tänn, enkä ymmärrä, mihin siinä suomalaista veronmaksajaa tarvitaan. Todennäköisesti saa vielä paljon parempaa jälkeä aikaan, jos työskentelee paikassa jossa on paremmat resurssit.
Uuden tekniikan uskotaan kasvattavan tuottavuuseroja.
“Winner takes it all”-tilanteessa se paras 3% voi saada aikaan suhteettoman suuren osuuden BKT:sta. Niinpä joku SuperCell ei varmaankaan tee mitään keskitasoisella koodarilla.
Huomaa tästäkin keskustelusta, että kaikilla on eri asia mielessä. jos aletaan puhumaan tasokursseista, pitää tarkentaa mitä tarkoitetaan. Oliko tarkoitus erityttää puolet vai ainoastaan hyvin pieni osa oppilaista?
Arvelisin että jos paras ja huonoin 3% eriytetään omille luokilleen, oppimistulokset parantuvat.
Tulevaisuuden maailmassa on kuitenkin ihan yksi lysti, osaako surkein 3% asiat huonosti vai todella huonosti, he *eivät* tule työllistymään. Huonoiten pärjäävällä porukalla on sosiaalisia ongelmia, joka sitten näkyy huonona koulumenestyksenä. Koulussa paremmin pärjääminen ei auta näihin ongelmiin yhtään ja epäilen, että näiden ongelmien takia työllistyminen estyy, vaikka numerot paranisivatkin.
Ulkomaille savustetut eivät äänestäneet kepua. Tämä johtaa siis hallituksen suosion suhteelliseen kasvuun. Samaa metodia on käytetty onnistuneesti Venäjälläkin.
Itse aikanaan muistan, kun piti häpeillen ilmoittautua matematiikan vapaaehtoiseen lisäkurssiin yläasteella. Mitenhän ilmapiiri on nykyään? Onko matematiikan opiskelu noloa yläastelaisille vai onko kulttuuri muuttunut?
Tässä dataa & analyysiä viimeaikaisesta merkittävästä aivoviennistä. Huomattakoon, että jos tämä maastapako johtuu koulutusleikkauksista, se johtuu edellisen hallituksen tekemistä leikkauksista, mutta nykyisen hallituksen kiristävä politiikka tuskin toimii päinvastaisesti:
https://www.timeshighereducation.com/news/finland-funding-cuts-catastrophe-research
Tuossa edellä Erastotenes aleksandrialainen kehuu TES-työvoimakartellia ja esitää, että Suomessa opiskelijoiden harjoittelu ja työnsaanti ovat oikeastaa melko hyvässä mallissa.
Erastoteles jopa sanoo: “Jos työnantaja tekee tarpeeksi hyvän tarjouksen paikallisesta sopimuksesta, työhuonekunta tai yritysyhdistys ottaa sen ja pitää huolen, ettei liitto saa asiasta vihiä…”
Tuollaisesta huijauksestahan firma voi joutua rosikseen!
Mielestäni tämä kommentti kertoo kaiken: Suomen työmarkkinasysteemi on niiin syvältä hanurista, että se pitäisi heti haalata kölin ali…
Ei ihme, että parhaat pk-yrityksemme ja nuoret osaajat lähtevät tuhansittain tästä maasta!
Sattui silmiini tuollainen tilasto.
Vuonna 1980 korkeakouluopiskelijoita oli noin 80 000.
Vuonna 1990 korkeakouluopiskelijoita oli noin 120 000.
Vuonna 2000 korkeakouluopiskelijoita oli noin 270 000.
Vuonna 2005 korkeakouluopiskelijoita oli noin 310 000.
Ei voi kuin todeta, että korkeakoulutukseen on satsattu.
http://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html
Jos haluaa halpuudella kilpailla maailmanmarkkinoilla, saa varautua pitkään ja näännyttävään marssiin.
Nytkin jokin Vietnam jo uhkaa imeä yritystoimintaaa Kiinasta milläpä muulla kuin halpatyövoimalla.
Montako kirjaa olitkaan kääntänyt suomeksi? Taidat puhua kokemuksesta, koska osaat arvioida että on helppoa kääntää tietokirja.
Ei Suomessa tehdä varmaan kovinkaan paljon asioita, joita ei voitaisi korvata jollain ulkomaisella tuotteella tai palvelulla.
Mutta yksi niistä on suomenkielinen kirjallisuus. Toki kirjoja voidaan kääntää, mutta käännöksessä hukkuu usein informaatiota, jos kääntäjä ei ole alan asiantuntija. Varmasti Hämeen-Anttila olisi pystynyt kääntämäänkin tuommoisen kirjan, jos olisi löytänyt jonkun kirjan jossa hänen mielestään on esitetty samat asiat.
Mutta, meidän kulttuurissamme nyt on tuommoinen kirja. Jos emme osaa sitä arvostaa, niin häpeä on meidän.
Paljonko on satsattu per opiskelija?
Mmassaluentoaineissa sisältö pysyy, mutta opiskelijoiden määrä salissa kasvaa.
Oliko 60‑, 70‑, ja 80-lukujen yliopistoissa enemmän henkilökohtaista ohjausta kuin nykyään?
Minulla on isovanhempieni puheiden perusteella käsitys, että ainakin sotien jälkeen homma oli persoonatonta ja professorit etäisiä.
Todellisuutta en tiedä, mutta voisin kuvitella, että erilaiset harjoitusryhmät ja pienryhmäopetus on enemmän nykyajan hapatusta kuin perinteistä yliopisto-opetusta.
Itse olisin huolestuneempi siitä että korkeakoulutetut ja pitkän työuran tehneet kokeneet kansainväliset ammattilaiset lähtevät nyt kotimaisen teollisuuden alasajon jälkeen sankoin joukoin ulkomaille. Heidän osaamistaan, aikaansaavuuttaan ja suhteitaan Suomi nyt tarvitsee kipeästi jotta talous saadaan nousuun.