Kävin pitämässä yllä olevalla otsikolla key note ‑puheenvuoron Tekesin vuoden pääseminaarissa 100 lasissa – fiksut kaupungit. Palastelen esitykseni muutamaan osaan, koska pitkät tekstit eivät sovi blogiin. Voi olla, että tähän tulee vähän viivettä, koska olen tolkuttoman kiireinen.
Mukavat kaupungit houkuttelevat koulutettuja nuoria
Miksi työpaikat ja asukkaat keskittyvät kaikkialla maailmassa suuriin kaupunkeihin; menevätkö asukkaat töiden perässä vai työpaikat työvoiman perässä?
Vastaus on, että molemmat seuraavat toisiaan, mutta erityisesti niin, että nuoret osaajat, joilla on varaa valita, menevät minne haluavat ja työpaikat seuraavat heitä ja tavikset seuraavat työpaikkoja. Nuoret koulutetut osaajat suosivat suuria, mielenkiintoisia kaupunkeja.
Harris on oikeassa, että suuret teollisuuskaupungit kuten vaikkapa Detroit ovat vaikeuksissa, koska niihin nuoret jupit eivät hakeudu. Ruostevyöhykkeen protesti ratkaisi Yhdysvaltain presidentinvaalit. Meilläkin on paljon vaikeuksissa olevia teollisuuskaupunkeja, ja niissä äänestyskäyttäytyminen on ollut vähän samanlaista.
Kun katsomme, missä asuvat nuoret, akateemisen loppututkinnon suorittaneet aikuiset, huomaamme, että Helsingin seutu on aivan ylivoimainen, mutta Tampere on yhtä ylivoimainen kakkonen. Näiden kahden vetovoimaisuus korostuu, kun vertaa koulutusmääriä alueella asuviin.
Tampereen vetovoimaisuuden näkee, kun vertaa koulutusmääriä alueella asuviin. Helsinki kouluttaa maistereista kolmanneksen, mutta onnistuu tämän lisäksi haalimaan muualta koulutettuja. Tampere onnistuu pitämään suunnilleen kouluttamansa, mutta muut yliopistopaikkakunnat kouluttavat solidaarisesti myös muun maan – ja siis erityisesti Helsingin – tarpeisiin.
Viidellä kaupunkiseudulla akateemisesti koulutetuista nuorista asuu lähes ¾. Jos on perustamassa korkeaan osaamiseen perustuvaa työpaikkaa Suomeen, ei voi valita kovin monen pakkakunnan väliltä.
Tulevasta aluekehityksen luonteesta kertoo tuore tieto pisa-tutkimuksesta. Helsingin seutu vetää koulutuloksissa selvästi kaulaa muuhun maahan verrattuna. Se ei johdu paremmista kouluista vaan valikoivasta muuttoliikkeestä.
Nuoria osaajia ei vedä suuriin kaupunkeihin niinkään työ vaan erityisesti vapaa-ajan mahdollisuudet. Kun ennen kaupungin menestyksen takasi rautatie ja saatavilla oleva koskivoima, nyt menestytään mielenkiintoisuudella ja virikkeisyydellä – toki rautatie on edelleen merkittävä kilpailuvaltti, mutta nyt kyse on henkilöliikenteestä.
Vapaa-ajanvieton merkityksestä kertoo sekin, että keskusta-asuminen on noussut suureen suosioon. Helsingin seudulla vielä vuonna 2005 kehyskuntien osuus väestönkasvusta oli puolet, nyt se on laskenut lähelle kymmentä prosenttia. Tätä on selitetty lamalla ja pankkien kiristyneellä lainanantopolitiikalla, mutta ilmiö on maailmanlaajuinen. Ei kai se Osuuspankin lainapolitiikka voi Vancouveriin ja Yhdysvaltoihin vaikuttaa?
Alueiden suosion näkee asuntojen hintakehityksestä. Oheisessa taulukossa olen tarkastellut vanhojen kerrostaloalueiden hintakehitystä verrattuna koko maan kehitykseen. (Deflaattorissa on siis mukana myös pääkaupunkiseutu) Koko maata merkittävästi nopeammin hinnat ovat nousseet vain Helsingissä, erityisesti sen kantakaupungissa. Espoossa hintojen nousu on ollut maltillisempaa ja Vantaalla ja kehyskunnissa koko maata hitaampaa. Työn perässä voi siis Helsingin seudulle muuttaa, mutta ratikkakaupunkiin päästäkseen tarvitsee maksukykyä. Erityisen voimakasta gentrifikaatio on ollut Kalliossa ja Vallilassa
Muutos on ollut nopeaa ja yllättänyt sekä kaupunkisuunnittelijat että erityisesti päivähoidosta vastaavat. Vallilassa lapsiperheiden määrä on noussut yli 70 %:lla kymmenessä vuodessa.
Älypuhelimet parantavat kantakaupungin suhteellista etua
Mikä muutoksen on aiheuttanut. Koska ilmiö on yleismaailmallinen, sille on oltava yleismaailmallinen syy.
Ensimmäinen syy liittyy ilman laatuun. Hengitysilma ei ole keskustoissa enää epäterveellistä niin kuin se oli vielä kolmekymmentä vuotta sitten aikana ennen katalysaattoreita ja lyijytöntä bensiiniä.
Toinen syy liittyy seminaarimme aiheeseen.
Tietotekniikka ja sosiaalinen media ovat parantaneet elämää kaikkialla, mutta suhteessa eniten ratikkakaupungissa. Erilaisten tapahtumien järjestäminen on tullut valtavasti helpommaksi ja siksi niitä nyt järjestetään enemmän. Samasta syystä kaupalliset palvelut menestyvät paremmin. Lähiön ainoa Rosso-ravintola on koko lähiön tiedossa, mutta tiedot kantakaupungin uusista trendiravintoloista leviää sosiaalisessa mediassa.
Tässä seminaarissa esitellään kaikkea sitä, miten uusi tekniikka voi tehdä kaupungista fiksumpia. Tärkein noista keksinnöistä on kuitenkin älypuhelin.
“Ruostevyöhykkeen protesti ratkaisi Yhdysvaltain presidentinvaalit. Meilläkin on paljon vaikeuksissa olevia teollisuuskaupunkeja, ja niissä äänestyskäyttäytyminen on ollut vähän samanlaista.
Kun katsomme, missä asuvat nuoret, akateemisen loppututkinnon suorittaneet aikuiset, huomaamme, että Helsingin seutu on aivan ylivoimainen, mutta Tampere on yhtä ylivoimainen kakkonen. Näiden kahden vetovoimaisuus korostuu, kun vertaa koulutusmääriä alueella asuviin.”
Trump voitti valkoisten äänillä . Obama säikäytti valkoiset viimeiseen taistoon valkoisen heteroihmisen puolesta
Viimeaikaiset tutkimukset näyttävät , etteivät ruostevyöhykkeen työttömät innostuneet äänestämään vaan valkoiset äänestivät Trumpia tuloista riippumatta
Tulevaisuudessa valta vaihtuu tai USA hajoaa
Mitä tulee suurten kaupunkien kasvuun niin se ei johdu sisäänmuutosta vaan ulosmuutosta ja PKS pärjää sen vuoksi, että ulosmuutto on vähäisempää kuin muualla
Luin vasta tutkimuksen, jossa tätä ilmiötä oli tutkittu, mutta en löytänyt enää linkkiä
Ja kasvuun pakottavat myös työvoimaviranomaiset, jotka keksivät koko ajan ankarrampia keinoja, joilla ihmisiä voidaan pakottaa muuttoon.
Valikoimasta ei puutu enää kuin pakkoavioerot ja perheen pakkohylkääminen
Kun asuntojen ja liikenteen hinta nousevt korkeaksi niin yritykset alkavat kokea työvoimapulaa.
Työvoimapulaan voisi vastata nostamalla palkkoja, mutta yritykset muodostavat kartellin eikä liian korkeita palkkoja saa maksaa
Markkinataloudessa voisi maksaa korkeampaa palkkaa, työehtosopimukset eivät estä kilpailua sopimusta paremmalla palkalla, mutta yritykset eivät halua kilpailla työvoimasta.
Se koetaan omaan jalkaan ampumiseksi. Eurossa ollessa se huonontaa kikyä eli hallitus ja työnanatajat vastustavat viimeiseen saakka palkkojen nousua ‚euro estää markkinatalouden toimintaa.
Jos palkka nousee niin kysyntä vähenee niin, että tasapainotila syntyy.
Keskittyminen on työllisyyden kasvun este
Kovin suurta muutosta ei tarvita, riittää, että työpaikkaylijäämä syntyy Kehä III ja sen pohjoispuolelle
Nyt yritykset siirtyvät ulkomaille
Älypuhelin on mukava vehje niille jotka osaavat käyttää sitä ja näkevät lukea pienestä ruudusta ja painella lasiruudun pieniä näppäimiä.
Jos haluaa etsiä jotain tapahtumia kotikaupungista on se kuitenkin varminta tehdä kotoa käsin tietokoneella.
Se on fakta että pk-seutu pesee kulttuuritarjonnallaan muut.
Esim kun käyttää hakusanaa “teatteri helsinki” niin löytyy n 100 kpl!
Kuitenkin jos haluaa jollekin tapahtumalle mahdollisimman paljon kävijöitä eri puolilta maailmaa niin kannattaa käyttää myös perinteisiä keinoja kuten ilmoitustaulut sekä sähkökaappeihin liimatut julistet.
Tampereen keskusta on mielestäni kaupunkien joukossa harvinaisen onnistunut. Se ei ehkä avaudu ensikertalaiselle mutta kun on asunut hetken alkaa arvostaa sitä. Hämeenkatu on hieman tylsähkö, mutta kosken rantoja kävellen avautuu ihan erilainen, kaunis ja inspiroiva kaupunki. Suosittelen reittiä Näsikalliolta Tallipihan ja Finlaysonin kautta Keskustorille tai Vapriikkiin, sieltä kävelysiltaa koskipuistoon, Hämeensillan alta kehräsaareen ja laukontorille, josta kauppahallin kautta hämeenpuistoon ja uudistettuun metsoon. Jos pitää silmät auki tuolta reitiltä voi löytää vaikka mitä
Ahaa, meitähän on monenlaisia. Jotkut haluavat seurata teatteria tai urheilua isossa katsomossa 1000 muun ihmisen kanssa. Itse en tällaista yhteisöllisyytta kaipaa, katselen mielelläni kotona ruudusta nojatuolissa istuen. kukin tehköön miten haluaa.
Miksi tulevaisuudessa kannattaisi hakeutua ruuhkaisiin kaupunkeihin töihin, kun töitä voi tehdä missä tahansa etätöinä?
Suurkaupungin esikaupunkialueelta töihin lähteminen aamulla ja töistä palaaminen on iso epämukavuustekijä. Olen ollut mukana aamuruuhkassa, kun ystäväni ovat Bangkokissa lähteneet töihin.
Jo muutenkin johonkin tiettyyn paikkaan siirtyminen kestää. Asioiden hoitaminen käytännössä tarkoittaa, myös samalla jossain ravintolassa syömässä käymistä, koska siirtyminen paikoista toiseen kestää.
Kun itse sen näkee ja kokee, niin ajattelee suurkaupungeista toisella tavalla. Pienemmissäkin kaupungeissa lähitoimisto on iso mukavuustekijä.
Ei se kyllä noinkaan ole. Kyllä ne osaajatkin ovat siellä, missä niitä osaamistyöpaikkoja syntyy. Eli yliopisto- ja amk ‑kaupungeissa. Jotkut osaajat perustavat yrityksiä kotiseudulleen. Ja osaajilla en nyt tarkoita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jotka todennäköisesti perustavat vähemmän yrityksiä kuin muut (tämä oli mutu).
Onko tästä tehty tutkimusta? Vai onko kyse mutuilusta?
Toisaalta monikaan työpaikka ei vaadi noin korkeaa osaamistasoa.
Olisihan se erikoista, jos lama ei vaikuttaisi. Niin sijoittajien intoon ostaa asuntoja hyviltä paikoilta, kuin ihmisten varovaisuuteen isojen hankintojen suhteen. Ja kyllä se hidastaa, jos lainaa saa enää 70% kauppahintaan nähden kun ennen sai sen 100%. Toisaalta suurin kysyntä keskustassa on yksiöistä ja kaksioista, niiden kauppaa on turha verrata Nurmijärven omakotitaloihin. Vanhojen asuntojen kauppojen kappalemäärät on pudonneet Helsingissä 30% vuoteen 2005 nähden. Toisaalta se kertoo, että jäädään aloilleen ja toisaalta se vähentää ostettavaa sijoittajille, ja siten nostaa hintoja. Ja syntyvyyden aleneminen kertoo myös, että taloudelliset ajat ovat tiukkoja. Siitäkin huolimatta, että Vallilan kaksioihin niitä vauvoja syntyisikin.
Vantaan hinnathan on kehäradan avulla nousseet nyt pari vuotta kiivaasti. Arvatekin muuttajien enemmistö tulee Helsingistä. Olisi kiva tietää kuinka suuri osa kantakaupungin asuntokaupoista on sijoittajien tekemää kauppaa.
Taloudellisesti rationaalista olisi nyt rahastaa ylikuumentuneella markkinalla omistusasuntonsa Helsingissä ja siirtyä halvan asunnon perässä muualle Suomeen. Jo neli-viisikymppinen pystyy tekemään itsestään tällä tavoin vapaaherran odottamaan eläkepäiviä. Näin syntyisi tilaa sekä asunto- että työmarkkinoilla nuoremmille sukupolville.
Pitää paikkansa, että valkoiset äänestivät Trumppia tuloista riippumatta. Trumpin voitto johtui kuitenkin siitä, että monet sellaiset ruostevyöhykkeiden piirikunnat, jotka aiemmin olivat demokraattien käsissä, siirtyivät nyt Trumpin kannattajiksi.
“Erityisen voimakasta gentrifikaatio on ollut Kalliossa ja Vallilassa.”
Kallion gentrikaatio alkoi 1980-luvun lopussa, jolloin sinne muutti kasapäin keskiluokkaista väkeä: opettajia, toimittajia, tiedemiehiä, virkamiehiä… Heistä suuri osa muutti pois 2000-luvun alussa, jolloin tilalle alkoi tulla nuoria maaseudulta ja väestön ikärakenne romahti. Samalla asunnot muuttuivat tihenevään tahtiin sijoitusasunnoiksi, joita saattaa joissain taloissa olla jo yli puolet asuntokannasta.
Bloombergilla oli juuri juttu tästä aiheesta kaksi päivää sitten.
America’s Best and Brightest Are Headed to Boulder
Kyllähän kumpikin vaikuttaa, mutta kyllä enemmän työpaikat keskittyvät yliopistokaupunkeihin työntekijöiden perässä kuin niin, että työntekijät tulisivat töiden perässä yliopistopaikkakunnille.
Esimerkiksi Lappeenranta ei varmasti ole juppien keskuudessa niin suosittu kaupunki kuin vaikka Tampere ihan vain siksi, että se on kaupunkina paljon heikompitasoinen.
Ja esimerkiksi työpaikkojen siirtymisestä käy oma yritykseni. Yksi syy uuden yksikön perustamiseen yliopistokaupunkiin oli työvoiman saatavuus. Pääkonttorimme on toisessa yliopistokaupungissa, mutta siinä yliopistossa ei ole oikeaa tiedekuntaa vaan sopivia ammattilaisia kouluttaa “pelkkä” AMK. Nyt uusi yksikkö on paisunut lyhyessä suhteessa pääpaikkaan ihan vain siksi, että hyviä tekijöitä saa, kun oven aukaisee. Ollaan palkattu väkeä uuteen toimipisteeseen jopa vahingossa, kun pääkonttorin työpaikkaa on hakenut joku sopiva, joka onkin asunut meidän sivutoimipisten paikkakunnalta. Päätimme, että tämä kaverihan voidaan sijoittaa tänne sivupaikkaan. Meitä puhtaampaa “työt tulevat sinne,missä tekijätkin”-tilannetta ei juurikaan voi olla.
No okei, ehkä isojen IT-firmojen ryntäys Ouluun Nokian raunioille on vielä selkeämpi esimerkki siitä, että juppien työpaikat todellakin siirtyvät tekijöiden perässä.
Boulder on 100000 asukkaan kaupunki. Denverin keskustaan on 40 km matkaa, eli on tavallaan paikallinen Nurmijärvi. Tästä Harris puhui.
Ode kirjoitti näin:
“nuoret osaajat, joilla on varaa valita, menevät minne haluavat ja työpaikat seuraavat heitä”
On tuo vähän liian polleasti sanottu. Kyllä yritykset tulevat/syntyvät sinne, missä on osaamiskeskittymä. Osaamiskeskittymää ei ole ilman oppilaitosta. Ja siihen se huippuosaajakin os sidottu, että sinne minne hän muuttaa, siellä on muitakin osaajia. No ehkä joku huippukoodari voi muuttaa Sallan Naruskaan ja tehdä siellä töitä, mutta kaikilla aloilla tuo ei mahdollista osaajallekaan.
Toki siihen vaikuttaa myös kilpailutilanne.
Kiinnostava ja tutkimisen arvoinen case tästä olisi Seinäjoki, joka on vetänyt puoleensa it-yrityksiä jostain syystä, vaikka ei ole mitään ilmeistä syytä miksi niiden pitäisi mennä juuri sinne.
Esimeriksi Vincit Oy avaa vuonna 2017 toimipisteen Seinäjoelle. Mutta se ei ole ensimmäinen suomen it-tähtiyritys joka sinne muuttaa, Helsinkiläinen Reaktor on siellä jo ollut pitkään.
En tiedä miksi näin tapahtuu, mutta arvelen, että syy löytyy kilpailutilanteesta. Seinäjoen seutu on kasvualuetta ja on varmasti järkevää olla läsnä siellä missä tapahtuu, jolloin keskusteluyhteys asiakkaan kanssa on nopeampi järjestää.
Suomen viennin kannalta olisi järkevää tutkia vientimaidemme tilanneta tältä kantilta: mistä löytyy vaikkapa Saksan tai Ruotsin Seinäjoki — paikka jossa tapahtuu kasvua, mutta ei ole omaa osaamiskeskusta. Sinne kannattaisi perustaa it-palveluyrityksen toimipiste.
Esim. kun täältä lähdetään Yhdysvaltoihin, kannattaisi ehkä valita kohteeksi jokin pienempi paikkakunta, jossa yritys saavuttaisi heti paremman aseman. Nyt trendinä tuntuu olevan se, että mennään Piilaaksoon, koska siellä on hyvä ilmasto, mutta kustannukset ja kilpailu on veristä. Se kuulostaa hauskalta, mutta voi olla että olisi toisia paikkoja joissa olisi vielä hauskempaa.
Boulderissa on Coloradon valtionyliopiston pääkampus ja saman verran opiskelijoita kuin Nurmijärvellä on asukkaita. Lisäksi se on tunnettu talviurheilukeskus. Sillä on siis merkittäviä paikallisia ja keskittyneitä vetovoimatekijöitä nuorelle koulutetulle väestölle ja innovatiivisille yrityksille, eikä sitä voi mitenkään verrata nurmijärveläiseen asumismuotoon tai etätyöperusteiseen haja-asutukseen. Vastaavanlaisia yksittäisiä menestyskohteita voi ilman muuta syntyä suurkaupunkiseutujen reunoille tai ulkopuolelle, mutta silloin niillä täytyy olla jotain erityisiä vetovoimatekijöitä, jotka synnyttävät elinvoimaisen paikallisen keskittymän. Pelkkä hajautus ja työntö pois suurkaupungeista ei synnytä vastaavia hyötyjä.
Muistaakseni siellä on yliopiston lisäksi useita kansainvälisestikin merkittäviä tutkimuslaitoksia. Tässä mielessä Boulder muistuttaa Otaniemeä, ei Nurmijärveä.
Alkuasetelmasta olen samaa mieltä, mutta johtopäätöksistä poisluettuna tuo viimeinen, en ole. Asumisen hinta on ihan itse sössitty liialla sääntelyllä. Kun kuntien, mukaanlukien Helsingin, pitää keskittyä mahdollisuuksien luomiseen onnistuaksemme, niin nyt keskitytään sääntelyyn. Eivätkä pelkästään kunnat sekoile sääntelyn saralla, vaan myös valtion asuntopolitiikan johtava linja on koko sodanjälkeisen ajan ollut hommien tyriminen.
Helsingin tulee tehdä seuraavat toimenpiteet:
— kantakaupungin pohjoispuolinen alue (Hesperian kadusta alkaen) Kehä I:lle ruutukaavoitetaan kerralla niin, että kaava mahdollistaa 15 000 asukasta neliökilometrillä
— oma sääntely puretaan, mm typerät asunnon koko ja paikoitusnormit
— lopetetaan kaupungin vuokra-asuntofirmat, myydään niiden omaisuus pois luettuna tarvittavat työsuhdeasunnot ja lopetetaan tonttien antaminen sosiaaliseen asuntotuotantoon.
Valtiolta odotetaan lähinnä kuntauudistusta. Olemassa olevien ratojen varteen kaavoitetaan niihin paikkoihin, joissa motari ei ole liian lähellä rataa, uusia reilun 10 000 asukkaan kaupunkeja, jotka irroitetaan välittömästi emokunnastaan. Vain tällä tavalla voidaan taata Helsingin ympärille toimiva pendlausympäristö.
Siinä olet oikeassa, että yritykset lähtevät täältä, jos edellytyksiä niiden toiminnalle rajoitetaan. Infra on yksi merkittävä tekijä, verotus toinen.
Coloradoon muuttaa jengiä siksi, että siellä saa pössytellä vapaasti.
Niin kauan kuin pössyttely on verovapaata eikä ydinjätteiden loppusijoituspalveluja myydä, puhe kestävyysvajeesta on lähinnä oikeistokonservatiivien tekosyy päästä hakkaamaan köyhiä ja “perustelemaan” oman verotuksensa keventäminen.
Ehdotin joskus Helsingin asuntopulaan ratkaisuksi yliopiston siirtämistä Hämeenlinnaan. Mutta voisi sen tuon Coloradon esimerkin tavoin siirtää lähemmäksikin, vaikka Keravan ja Järvenpään väliin, Ristikydön alueelle. Siellä näyttäisi olevan hyvin tilaa. Eikä ole liian kaukana.
Coloradon yliopistoa ei ole siirretty mihinkään, se perustettiin Boulderiin 1876. Kepulaisten pyhä usko pakkosiirtojen toimivuuteen periytyy suoraan niiltä visionääreiltä, jotka kantoivat valoa säkillä tupaan.
Ruostevyöhykkeen äänet olivat niitä, jotka takasivat kriittiset valitsijamiehet. Muutenhan jako meni ihan normaalisti demokraatti/republikaani-jakolinjalla. Toki kun Hillary vielä veti huonon kampanjan niin tulos oli tämä.