Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on pöydällä periaatteet siitä, millä perusteilla toimitiloja – siis toimistoja ja esimerkiksi kivijalkakauppoja — voidaan muuttaa kantakaupungin eräillä alueilla asunnoiksi.
Kyse on isosta ratkaisusta, sillä kantakaupungissa on sisällä hakemukset 200 000 k‑m2:n muuttamisesta asunnoksi (5 000 asukasta) ja koko kaupungin alueelle 750 000 k‑m2eli liki 20 000 asukasta.
Suurimmalla osalla alueita muuttamista asunnoiksi ei saliittaisi lainkaan. Totaalikielto koskee oheisen kuvan aluetta 1 (punaruskea).
Esitys vaikuttaa tyrmäävältä. Olen ennenkin sanonut, että suunnittelijan ja ekonomistin maailmankuva törmäävät ajoittain kaupunkisuunnittelussa vahvasti vastakkain. Vaikka tämä esitys tavallaan tukee vihreitä tavoitteita kaupunkisuunnittelussa, se on minusta väärä ja ainakin, jos se on oikein, se on väärin perusteltu.
Miksi se tukee vihreitä arvoja? Kun epäkuranttia tilaa pakotetaan pitämään toimistoina ja kauppoina, toimitilaa löytyy myös vähemmän kannattaville yrityksille, esimerkiksi erilaisille vaihtoehtoyrityksille. Mutta tämänkin voi tehdä rationaalisemmin kuin kokonaiskielloilla.
Ensimmäinen asia koskee suhteellista etua. Perusteluina käytetään ainoastaan, että toimitilat ovat tällä alueella kysyttyjä, kun niitä on tyhjillään vähemmän kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Jatkossa ennustetaan toimitilan kysynnän kohdistuvan entistä enemmän kantakaupunkiin, koska raskas raideliikenne parantaa kantakaupungin saavutettavuutta edelleen.
Suhteellisen edun periaatetta opetetaan kansantaloudessa käyttäen esimerkkinä pellon tuottoa. Jos pitää tuottaa sekä vehnää että ruista, tulee verrata potentiaalisia vehnä- ja ruissatoja keskenään ja ottaa vehnän viljelyyn ne pellot, joissa vehnäsato on suurin suhteessa ruissatoon ja päinvastoin. Viraston laskutapa vastaa sitä, että katsotaan, mitkä pellot tuottavat eniten vehnää hehtaaria kohden ottamatta lainkaan huomioon, että ne saattavat tuottaa hyvin myös ruista.
Keskusta on haluttua toimistoaluetta, mutta se on myös haluttua asuntoaluetta. Jos virasto olisi tehnyt toisin päin ja lähtenyt asuminen edellä, se olisi vastaavasti päätynyt siihen, että kaikki pitää muuttaa asunnoiksi, koska missään asunnot eivät ole niin haluttuja kun keskustassa. Väärin olisi ollut sekin.
Puhdasoppisen ekonomistiajattelun mukaan hinnan yksin pitäisi ratkaista. Oikea käyttötarkoitus on se, josta maksetaan eniten. Tämä ei ole mitenkään kahjo tapa ajatella, vaikka se kaupunkisuunnitteluviraston silmissä tukisi ”keinottelua”. Keinotteleeko ravintola, jos se tarjoaa asiakkailleen makaronilaatikkoa vain siksi, että siitä maksetaan enemmän kuin lipeäkalasta?
Vaikka juuri nyt lähes kaikkialla maksetaan asunnoista enemmän kuin toimistoista, ei se tarkoita, että kaikki toimistot muutettaisiin asunnoiksi. Hintaero johtuu toimistotonttien räikeästä ylitarjonnasta. Hintaero poistuu, kun tarpeeksi monta toimistoa on muutettu asunnoiksi. Juuri siksi niitä pitäisi muuttaa asunnoiksi.
Moni ekonomisti ajattelee tästä asiasta juuri näin, mutta on väärässä. Asiaan liittyy seikka, jota kutsutaan ulkoisvaikutuksiksi. Toimitiloilla keskustassa on positiivisia ulkoisvaikutuksia suhteessa asumiseen. Näin virasto sen ainakin perustelee, ekonomistikielelle käännettynä.
Konversiomaksu parempi kuin totaalikielto
Uskotaan siis, että on ulkoisvaikutuksia. Ne eivät kuitenkaan ole äärettömiä. Ei siis voida sanoa, että toimisto on ykkösvyöhykkeellä ainoa mahdollinen käyttötarkoitus kaikissa tilanteissa eikä siksi missään oloissa saa muuttaa mitään asunnoiksi. Minusta taloudellisesti järkevä ja tasapuolinen vaihtoehto olisi, että laitetaan toimistojen muuttamiselle asunnoiksi jokin kiinteä hinta neliötä kohden. Tämä jarruttaa konversiota, mutta ei pysäytä sitä samalla, kun se antaa toimijoiden itsensä ratkaista, mitkä toimitilat muutetaan asunnoiksi.
Tällöin asunnoiksi muuttaminen olisi sitä todennäköisempää, mitä epäedullisempi sijainti on työpaikkojen kannalta, mitä kalliimpaa tilojen remontointi nykyaikaisiksi toimitiloiksi on, mitä helpompaa tiloista on tehdä asuntoja ja mitä halutumpi on sijainti asumiselle ‑ sanalla sanoen silloin, kuin se on järkevintä. Näiden asioiden arvioiminen kuuluu oikeastaan kiinteistön omistajalle, ei kaupungille.
1800-luvulla asuintaloiksi rakennetut talot esimerkiksi toimivat huonosti nykyaikaisena toimistona, mutta niistä saa erittäin hyviä asuntoja.
Tämä periaate ei poistaisi halpoja toimitiloja. Aina asunnoksi muuttaminen ei kannata, koska paikka ei ole asumiselle houkutteleva tai kiinteistön muuttaminen asunnoksi olisi valtavan kallista, kuten oli Finnairin entisen toimiston kohdalla Mannerheimintiellä. Silloin on edullisempaa vuokrata vaikka vähän halvemmalla. Mitä korkeampi konversiomaksu, sitä kannattamattomampaa asunnoiksi muuttaminen on.
Joku voi kysyä, eikö tällainen konversiomaksu ole laiton ja aivan kohtuuton omistajaa kohden? Ei se loogisesti ottaen voi olla sen kohtuuttomampi kuin totaalikielto. Jos joku pitää omalta kannaltaan totaalikieltoa konversiomaksua parempana, sen kuin säilyttää toimitilat toimitiloina, eikä tarvitse maksaa mitään. Viraston totaalikielto merkitsee tällä kielellä ääretöntä konversiomaksua.
Jos panisimme konversiomaksuksi 1000 €/m2, olisimme lähellä totaalikieltoa, mutta täysin kohtuuttomisa tilanteissa konversio kuitenkin sallittaisiin. Se taas olisi väärin, että jos tilanne on melkein kohtuuton, konversiota ei sallita, mutta jos se on täyhysin kohtuuton, se sallittaisiin ilmaiseksi.
Laiton se voi tietysti olla, mutta Suomessa on 200 kansanedustajaa, joiden päätehtävä on lakien muuttaminen. Kaupunkipoliittinen lainsäädäntö on Suomessa aika alkeellista, minkä takia teemme huonoja kaupunkeja
WSOY:n toimitalo Bulevardilla muutettiin asunnoksi ja siitä perittiin kunnalle kaavoitushyötynä korvaus. Se muuten sijaitsee tuolla totaalikieloalueella. En kuitenkaan kannata maksun perimistä suhteessa kaavoitushyötyyn vaan samaa maksua neliötä kohden kaikilta juuri siksi, että suhteellinen etu pääsisi ohjaamaan kehitystä. Kaavoitushyötyyn perustuva maksu jarruttaa konversiota eniten siellä, missä konversio on perustelluinta.
Mitä ne ulkoisvaikutukset ovat?
Viraston argumenttia ulkoisvaikutuksista on vaikea arvioida, koska se on esitetty laadullisesti yrittämättäkään muuttaa sitä määrälliseksi.
Yksi väite on, että keskusta on kasautumisetujen takia erityisen tuottavaa aluetta, mitä osoittaa, että siellä sijaitsevat yritykset ovat tuottavimpia. Tämä on sellainen mersu tekee miehestä rikkaan ‑argumentti. Toimitilat ovat keskustassa kalliita, joten siellä ei voi olla kuin tuottavia yrityksiä. Pyrkimys pakottaa pitämään yllä epäkurantteja toimitiloja kai juuri tähtää siihen, että huonotuottoiset yrityksetkin voivat toimia kantakaupungissa.
Väite kasautumiseduista ei ole väärä, mutta esitetty mittari yliarvioi sitä rajusti.
Lisäksi sanotaan, että toimitilojen puolustaminen on tärkeää kunnan talouden kannalta. Tällä varmaankin tarkoitetaan yhteisöveroa. Valtion Kruununhaassa toimivat virastot eivät maksa yhteisöveroa, mutta ökyasuntoina samat kiinteistöt kyllä tuottaisivat. Nyt kai on tarkoitus torpata myös vireillä olevat hankkeet muuttaa valtion virastojen käytössä olevia entisiä asuintaloja takaisin asuintaloiksi. Odotan mielenkiinnolla valtion reaktiota tähän.
Yhteisöverossa on tietysti vähän kyse kuntien välisestä epäterveestä kilpailusta, jonka seurauksena pääkaupunkiseudulla on valtavasti liikaa toimistoiksi kaavoitettuja tontteja ja myös valtavasti toimistoja tyhjillään. Helsinki ei ole tässä suurin konna. Espoossa toimistoja on valtavasti yli tarpeen niin, että joka viides toimistoneliö on tyhjänä.
Kun pääkaupunkiseudun kehittämistä ohjaa destruktiivinen taktikointi naapurikuntia vastaan, siinä on tietysti pakko olla mukana niin kauanm kunnes yhteisistä pelisäännöistä sovitaan. (Sopimus varmaankin sisältää yhteisöverotulojen tasaamisen, ei se muuten toimi.)
Silti luulen, että KSV laskee tässä väärin. Jos Punavuoressa muutetaan toimisto asunnoksi, ei punavuorelainen yritys muuta oikopäätä Soukkaan vaan hyvin todennäköisesti muualle Helsinkiin. Punavuoreen tulee verotuloja maksavia asukkaita. Nämä laskelmat pitäisi tehdä kunnolla – tai jos sellaiset on kunnolla tehty, ne pitäisi päättäjille näyttää.
Bulervardien varsille on suunniteltu niin valtavasti toimitiloja, että en kertakaikkisesti ymmärrä, mistä ne tulevat. Eivätkö ne voisi tulla vaikka Punavuoresta?
Jos on absoluuttisen selvää, että kaikissa tapauksissa ykkösalueella pitää suosia toimitiloja asuntojen sijasta, miksi me olemme kaavoittaneet asuntoja Töölönlahdelle?
Voisi myös ajatella niinkin, että keskustan liike-elämä, josta osa on aika huvittelupainotteista, hyötyisi siitä, että kantakaupungissa olisi enemmän asukkaita, eikä se olisi niin yksipuolisesti pelkkää toimistoa. Tällähän niitä Töölönlahden asuintalojakin perusteltiin. Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto olisi, että toimistotalojen ylimmät kerrokset muutettaisiin asunnoiksi. Yllä esittämäni kaavamainen konversiomaksu voisi hyvinkin johtaa tähän. Tosin virastokin ehdottaa, että totaalikielto koskisi vain pääkäyttötarkoitusta. Liitteessä tämä tulkitaan niin, että tällaiset hybriditalot sallittaisiin.
Ei poliittista tapauskohtaista harkintaa
Se on viraston ehdotuksessa hyvää, että periaate on selvä. Pidän hyvin arveluttavana nykytilaa, jossa jotkut saavat luvan muuttaa toimistot asunnoksi ja toiset eivät saa. Vaikka meillä on nykyisin kaava-asioissa paljon vähemmän korruptiota kuin ennen, ei silti pidä luoda asetelmia, jotka ovat hyvin korruptioalttiita – ja korruptioksi lasken senkin, että kavereita suositaan vaikka nämä eivät siitä mitään maksaisikaan.
Tältäkin kannalta hyvin kaavamainen konversiomaksu olisi hyvä. Se kohtelisi kaikkia samalla tavalla.
Konversiomaksu on tsiljoona kertaa parempi (taloudellisesti ja tasapuolisuuden kannalta) idea kuin totaalikielto tai tapauskohtainen harkinta.
Toimitilojen tarvetta vähentää ennen kaikkea niiden yhä pienenevä tilantarve. Kirjoituksessa tulee esille monia hyviä pointteja, mm. bulevardeille kaavailluista toimitiloista. Jos toimitilojen rakentaminen tehdään tällaisin keinoin kannattamattomaksi, saadaan bulevardeista yksipuolisia asuinalueita.
Konversiomaksu on hyvä ajatus. Se todellakin optimoi valinnan sen suhteen, mitkä yksittäiset (fyysiset) kohteet kannattaa muuttaa. – Mutta pelkkä maksu ei ota huomioon muuntokohteen imaginaarisia arvoja. Nimittäin ajan kulumista. Hallintoviranomainen ei voi mitenkään tietää milloin kohteen muuntaminen kannattaa tehdä, vaikka se jotenkin (miten?) pystyisi määrittelemään oikean hinnan.
Siksi ei riitä pelkästään, että alueelle määritetään konversiomaksu, vaan tuon maksun pitää olla dynaaminen ja tuon dynamiikan pitää tulla markkinoilta. Ei siis hallinnollisesta päätöksestä.
Ratkaisu:
———
Konversiomaksu huutokaupataan jatkuvalla huutokaupalla siten, että kaupunki asettaa myytäväksi haluamansa määrän konvertio-optioita ERI VUOSILLE. Haluttu määrä on mielellään sellainen, että myyntitulo maksimoituu. Eri vuosille ja riittävä määrä sen takia, että konvertio-oikeuksille syntyy JÄLKIMARKKINAT.
Jälkimarkkinoilla kiinteistön omistajat ja spekulantit voivat sitten käydä vapaasti kauppaa omistamillaan konvertio-oikeuksilla. Tällä tavalla konvertio-ajankohdan voi kiinteistön omistaja ostaa juuri itselleen ja taloudellisille resursseilleen optimaalisena TAI MYYDÄ sen, jos toinen kohde priorisoituu ennalta arvaamattomasti.
Konversiomaksun pitää myös toimia molempiin suuntiin. Ei vain toimistosta asunnoksi vaan myös asunnosta toimistoksi. JA oikeudella pitää voida käydä vapaasti kauppaa.
Huoltovarmuuskeskuksella oli juuri myynnissä kerroksellinen toimistotilaa 1900-luvun taitteessa rakennetussa Fabianinkatu nelosessa. Talo on alunperin asuinkäyttöön rakennettu, joskus piilokonttoristunut, sitten muutettu toimistoksi ja nyt myytiin siis taas takaisin asunnoiksi. Valtio oli hakenut luvat muutokselle asuinkäyttöön, mutta ostajan harteille jää remontointi.
Pidän täysin idioottimaisena ideana sitä, että tällaisten rakennusten, jotka sopivat huomattavasti paremmin asunnoiksi kuin toimistoiksi ja jotka ovat alunperin asunnoiksi rakennettu, käyttötarkoitus sementoitaisiin toimistoiksi ja muutokset kiellettäisiin kategorisesti. Useimpia taloja ei saa vastaamaan nykyisen työelämän vaatimuksia ilman mittavia remontteja ja silloin ne pilataan lopullisesti. Osa on vielä helposti ja suhteellisen vähällä vaivalla pelastettavissa asunnoiksi.
Missä on Museovirasto, kun sille kerrankin olisi tarvetta? Valtion pitäisi suorittaa interventio, kun kaupunki aikoo tyhmäillä. Lex Inari tai Helsinki tai mikä vaan.
Konversiomaksun pitäisi olla melko korkea, koska toimistojen sijainti kantakaupungissa lisää merkittävästi joukkoliikenteen käyttöä. Lähiöiden välillä ei ole juurikaan joukkoliikennettä, eikä voikaan olla, ja kulkumuoto-osuus on 20 %:n luokkaa, mutta jos lähiöiden asukkaat matkustaa toimistoihin kantakaupunkiin, kulkumuoto-osuus onkin 70 %:n luokkaa. Mahtaakohan noille kaupunkibulevardeille tulevien toimistojen kulkumuoto-osuus olla lähempänä 20 vai 70 prosenttia?
Olisiko konversiomaksu kaikkialla sama ja voimassa koko kaupungissa? Itä-Pasilassa on ollut iso toimistotalo tyhjillään melkein 10 vuotta. Jos siellä peritään 1000 e/kem2 maksu, sitä ei kannata muuttaa asunnoksi ja se jäisi edelleen tyhjilleen?
Entä jos asemakaava on pakottanut rakentamaan uusiin asuintaloihin liikaa yhteistiloja? Tulisiko sellaisen muuttaminen asunnoksi sallia ja millä ehdoin?
Variantteja:
1) Käyttötarkoituksen muutos on vapaa ja täysin maksuton.
2) Sama, mutta 3 vuoden määräajan ja sitten arvioidaan oliko hyötyjä enemmän kuin haittoja.
3) Konversiomaksu on 10 % asuntojen myyntihinnasta.
Tuntuu siltä, että KSV haluaa säännellä varmuuden vuoksi ja vuoksi ja enemmän kuin on tarpeen.
“Kyse on isosta ratkaisusta, sillä kantakaupungissa on sisällä hakemukset 200 000 k‑m2:n muuttamisesta asunnoksi (5000 asukasta) ja koko kaupungin alueelle 750 000 k‑m2 eli liki 20 000 asukasta.”
Koko Helsingin osalta 750 000 k‑m2 on vajaat 4% toimitiloista ja — kun toimitiloja ja asuntoja on (yllättäen) suunnilleen yhtä paljon — alle 2% rakennuskannasta. Tämä ei ole ihan valtava muutos, ja kun viime vuosina uudisrakentamisessa asuntojen osuus (kysynnästä johtuen) on ollut suurempi, ei ole ihme, että vanhassa rakennuskannassa on painetta kasvattaa asuntojen osuutta.
Tämä ehdotus on huono ja kartta on vielä huonompi. Jos katsotaan Helsingin karttaa totaalisen muuttokiellon alue on aivan liian suuri.
Taustalla on että esimerkiksi Punavuoressa Uudenmaankatu — Annankatu — Iso-Roobertinkatu linjan eteläpuolella olevat toimistot ovat hyvin ongelmallisia liikenteellisesti. Taustalla on se, ettei sinne pääse millään. Joukkoliikenteella keskustasta hubista tuonne julkisilla vielä 15–20 minuutin matka joka menee merkittävällä osalla henkilöistä yli mukavan loppukävelyn.
Toisaalta autoilu on myös kantakaupungissa tehty erittäin vaikeaksi, eikä alueella ole myöskään parkkipaikkoja. Lisäksi nykyisen liikennesuunnittelun tavoitteena on vielä entisestäänkin hidastaa autoliikennettä.
Tuo tarkoittaa, että tuolla alueella voivat toimia vain yritykset, joiden kaikki työntekijät ja asiakkaat kulkevat joukkoliikenteellä tai joiden ei ainakaan tarvitse liikkumisesta paljonkaan välittää. Mitä sellaisia on, jotka vielä suostuvat toimimaan hyvin vanhanaikaisissa toimistotaloissa, joista merkittävässä osassa kerrosten osiointi on hyvin vaikeaa
Nykyään yritykset hakevat joko tilaa hyvin läheltä keskustan liikenteellistä keskipistettä eli Kaivokatua tai sitten esimerkiksi Pasilan tasolta tai Kehäteiden varrelta, jonne autollisetkin työntekijät ja asiakkaat pääsevät ainakin vielä, ainakin niin pitkään ennen kuin Vihreät purkavat kaupungista kaikki isommat tiet ja romahduttavat seudun liikennejärjestelmän.
Jos noin laajalla totaalisen muutoskiellon kartalla mennään lopputuloksena on aika todennäköisesti Punavuoren muuttuminen tyhjien toimistojen alueeksi, jossa suurin osa toimistotilasta ei kelpaa kenellekään ja talot rapistuvat pystyyn täysin arvottomina, samaan aikaan kun asunnoille olisi hyvin kysyntää.
Jos kaupunkisuunnittelun Vihreastä kuplasta alas kurkistaminen kiinnostaa suosittelen, että kaupunkisuunnittelulautakunta tutustuisi esimerkiksi Iso-Roobertinkatu 25:een, taloon, johon kukaan järkevä firma ei kyllä toimistoaan laita. Halutaanko todella eteläiset kaupunginosat täyteen samanlaisia haamutaloja? Alueella vain muutokset asuinkäyttöön tai huonojen toimistotalojen purkamiset voivat estää slummiutuvien toimistotalojen ongelman.
Kantakaupungista on muodostumassa joukko kyliä, eli omaleimaisia asuinalueita, joilla on oma identiteetti. Asuntojen preferointi työpaikkojen sijaan on osa tätä kehitystä.
Kyläistymiskehitys on hyvinkin kannatettava ilmiö, ja toimistojen muuttamista asunnoiksi pitäisi pikemminkin rohkaista kuin estää.
Poikkeuksena kivijalka, joka pitää ajatella kaupunkiverona. Yksittäinen taloyhtiö saa kivijalastaan paremman hinnan asuntona, autopaikkana tai toimistona kuin liiketilana, mutta tämä perustuu siihen että muut taloyhtiöt tarjoavat liiketilaa niille palveluille jotka kaupungissa nostavat alueen arvoa. Taloudelliset rasitteet on kohtuullista jakaa tasapuolisesti.
Koska asuntojen kysyntä kantakaupungissa on suurta, seuraa toimistojen muuttamisesta asunnoiksi hystereesivaikutus, sillä tilan käyttötarkoituksen muuttaminen asunnosta takaisin toimistoksi ei taloustilanteen kääntyessä noususuhdanteeksi onnistuisikaan enää niin helposti.
Ilman näitä kieltoalueita hyväksyttäisiin toimistojen katoaminen kantakaupungista pysyvästi, todennäköisesti autoilua paremmin suosiville pääkaupunkiseudun ulommille vyöhykkeille, minne niillä on jo nyt paineita siirtyä.
Joka ikinen moottoritien bulevardisointi on myös lukuisien kaavavalitusten ja hallinto-oikeusprosessien takana, joita Helsingin kaupunki voi myös hävitä, johtuen maakuntakaavoista, Tielaitoksesta, kehyskuntien mielipiteistä yms.
Kantakaupungin saavutettavuus joukkoliikenteellä paranee huomattavasti jos toteutetaan 1970-luvulla suunniteltu U‑metro Haaga-Meilahti-Töölö-Kamppi-Punavuori-Kauppatori-hakaniemi-Vallila-Pasila
Yhteyden voi toteuttaa joko metrona, lähijunayhteytenä(laajennettu Pisara) tai pikaraitiotienä joka kulkee osittain tunneleissa, osittain omilla kaustoillaan katujen ajoratjojen välissä.
Jos monet kantakaupungin reuna-alueiden toimistot ovat yritysten mielestä sekä epäkiinnostavia vanhanaikaisia (eli kalliita, kun neliöitä henkilöä kohden tarvitaan paljon) että huonojen liikenneyhteyksien päässä, ei siinä mitkään itkupotkuraivarit “me emme hyväksy tätä, markkinat ovat väärässä” tyyliin auta.
Jos kukaan ei halua vuokrata kantakaupungin huonoimpia toimistoja eikä niille saa tehdä käyttötarkoituksen muutoksia, ne sitten vaan slummiutuvat ja muuttuvat joutokiinteistöiksi.
Sama maksu kaikilta kaikkialla vai koskisiko maksu esimerkiksi vain kartan vyöhykkeitä 1 ja 2? Jos konversiomaksu olisi saman suuruinen vaikkapa Jakomäessä, Kontulassa tai Pakilassa kuin Espalla tai Kaivokadulla, eikö siitä tulisi hieman kohtuuton osalle kiinteistöjä? Olisiko esimerkiksi jokin prosenttiosuus kiinteistön arvosta tai näiden yhdistelmä parempi ratkaisu?
Konversiomaksu oli sama vyöhykkeellä 1 ja pienempi muilla vyöhykkeillä. Edelleen voisi ajatella, että hybriditaloissa se olisi pienempi ylimmissä kerroksissa. Ja voi toki alueen 1 sisälläkin olla lisää vyöhykkeitä, sillä aivan Rautatientorin ympäristössä pitäisi olla lähinnä toimistoja hyvän saavutettavuuden vuoksi.
Hyvällä saavutettavuudella on myös ulkoisvaikutuksia. Siksi ei riitä, että se tekee toimistoista arvokkaampia.
Hei
Tuo totaalikieltohan on aivan älytön idea. Miksi toimisto/asumiskiinteistö tilanne pitäisi sementoida juuri nykyiseen tilanteeseen. Miten kukaan voi tuota edes ehdottaa?
Olen samaa mieltä siitä, että vanhan keskustan eli kaupunginosien 1–5 kilpailukykyä työpaikoista pitäisi parantaa ensisijaisesti julkista liikennettä parantamalla, oli ratkaisu sitten mikä hyvänsä. Sitä mukaa kun seudun asutuksen painopiste on siirtynyt pohjoisemmaksi, erityisesti Punavuori ja Kaartinkaupunki ovat muuttuneet hyvin vaikeasti saavutettaviksi kantakaupungin ulkopuolelta. Se, että suunnitellut pikaraitiotiet loppuvat Rautatientorille, ei paranna tilannetta tippaakaan, vaan tarvitaan keskustan lävistäviä heilurilinjoja.
Minun on jotenkin vaikea hyväksyä ajatusta, että Helsingin keskusta muuttuisi jonkinlaiseksi muoseoiduksi matkamuistomyymäläalueeksi ja keskustatyöpaikat hajoaisivat pitkin seutua. Elävä keskusta on turisminkin kannalta tärkeämpi kuin Guggenheimit ym. yksittäiset turistikohteet
Millaiset työpaikat ovat niitä “oikeita työpaikkoja”, joita keskustassa pitäisi olla? Ovathan ne turisteja palvelevat matkamuistomyymälät, ravintolat ja hotellitkin työpaikkoja. Helsingin keskustassa ei ole suuryrityksille sopivaa Central Business Districtiä, ja ihan hyvä niin. Toimistokeskittymät ovat elävän kaupungin vastakohta.
Perinteisten kivijalkakauppojen ongelmana ei ole liiketilojen puute, vaan kysynnän puute. Turistit voisivat auttaa tässäkin asiassa.
Yksi kantakaupungin vanhojen liiketilojen ongelma on, että jakeluliikenne tapahtuu kadulta käsin, eikä lastaussiltoja tms. ole käytössä. Tämä rajoittaa tilojen käyttöä ja toisaalta jakeluliikenne haittaa esim. julkista liikennettä. Tietenkin voitaisiin rakentaa huoltotunneli koko keskustan alle 😉
OS kirjoittaa: “Näiden asioiden arvioiminen kuuluu oikeastaan kiinteistön omistajalle, ei kaupungille.”
OS on tässä oikeassa: Jos maassa halutaan lisätä joustavuutta ja karsia pykäläviidakkoa, sekä vapauttaa ihmisten toiminta-vapauksia kuristavaa ilmapiiriä, tässä olisi nyt paikka näyttää suuntaa.
Kaupungin kasvaessa keskustakin siirtyy. Alkaa jo olla aikakin tunnustaa se tosiasia, että “keskusta” on oikeasti Etelä-Helsinkiä. Kantakaupunkimainen nukkumalähiö ja vanha kaupunki viehättävine taloineen ja kivoine ravintoloineen, jossa turistin on kiva kuljeksia. Pasila alkaa ottaa paikkaansa Helsingin keskustana kuten alunperin oli tarkoituskin ja samalle vyöhykkeelle siirtyy elämää muutenkin mm. bulevardien takia. Tämä on ihan fiksua kehitystä ja välttämätöntäkin, jos kaupunkia halutaan kehittää oikeana tiiviinä kaupunkina.
Soininvaara: “Yhteisöverossa on tietysti vähän kyse kuntien välisestä epäterveestä kilpailusta, jonka seurauksena pääkaupunkiseudulla on valtavasti liikaa toimistoiksi kaavoitettuja tontteja ja myös valtavasti toimistoja tyhjillään. Helsinki ei ole tässä suurin konna. Espoossa toimistoja on valtavasti yli tarpeen niin, että joka viides toimistoneliö on tyhjänä.”
Kannattaisiko siis kuntien yhteisövero-osuus poistaa, jos se kerran tuottaa kunnille huonoja kannustimia?
Kuntien yhteisöveron pitäisi tulla kaupunkiseudulle, ei kaupungeille, ja se pitäisi jakaa kaunnassa olevien työpaikkojen suhteessa kunnille. Ei nimittäin niinkäään voi olla, että kunnallisen itsehallinnon saaneella nukkumälähiöllä ei le mitään vastuuta seudun työpaikoista.
Keskustan työpaikat koostuvat pääosin seuravista elinkeinoista:
— kauppa, ravitsemus ja majoitustoiminta
— finanssi, vakuutus, juridiikka
— design ja käsityö
— mainonta
— julkinen hallinto
— terveydenhoito ja sosiaaliala
— opetus, kulttuuri, humanistiset tieteet
— uskontoon ja hyväntekeväisyyteen liittyvä työ
— metsäteollisuuden hallinto
— merenkulun ja huolinnan hallinto
jos jotain yhtestä nimittäjää pitää keksiä, niin aika paljon naisvaltaisia aloja on yliedustetuja keskustassa kun taas miesvaltaiset ovat aliedustettuina.
Tämä johtuu juuri siitä joukkoliikenteen kontra autoliikenteen vastakkainasettelusta, naisvaltaiset alat hakeutuvat joukkoliikenteelle hyvin saavutettaviin paikkoihin kun taas ns insinöörialat, teollisuus ja logistiikkatoiminnot kehäteiden varsille.
Luin muutama vuosi sitten että joku iso kaupan alan pääkonttori halusi muuttaa jonnekin kehäkolmosen varteen, mutta joutuivat perumaan koska naistyöntekijät eivät olisi päässeet töihin.
Se että insinöörialat kammoksuvat keskustakiinteistöjä on taas itsensä jalkaan ampumista. Insinöörivetoisten työpaikkojen asiakkaat ja loppukäyttäjät ovat pääasiassa naisvaltaisia kaupan, finanssin ym henkilöitä, mutta aitoa dialogia siitä millaisia tuotteita halutaan että insinöörialat valmistaisivat, ei synny muualla kuin makuuhuoneissa.
Maailmalla turismi suuntautuu nimenomaan näille museoiduille matkamuistoalueille. Toimisto- ja työpaikkakeskustat ovat vähemmän suosittuja. Harvaa jaksaa oikeasti kiinnostaa missä keskiluokka asuu ja/tai käy töissä.
Niin, tämä voi olla tyhmä kysymys, mutta mikä arvo on sillä, että omistaja ei saa tehdä ihan kuin haluaa? Vaikka vaihtaa tilaa asunnoksi ja toimistoksi neljä kertaa vuodessa?
Tällainen dynaaminen tilannehan seuraisi suoraan kysyntää ja tarjontaa markkinoilla: jos asumisesta on pulaa ja asuntojen hinnat nousevat, kannattaa muuttaa asunnoksi. Sama päin vastoin. Niinhän on ennenkin tehty: ostettu asunto firmalle, kun sopivia asuntoja on saanut halvemmalla ja alettu vaan tekemään töitä siellä.
Ehdotukseen sisältyy myös hassuja ja outoja yksityiskohtia. Punavuorenkadulla toimistoista ei saa enää asuntoja kirveelläkään. Merimiehenkadun parittomissa numeroissa sama homma — mutta parillisten numeroiden taloihin asunnot ovatkin tervetulleita! Samoin Pursimiehenkadulla asunnot ovat jees. Ja kyse on kuitenkin saman kaupunginosan kolmesta, samanlaisesta kadusta. Tosin Pursarilla taitaa olla näistä kaduista eniten toimistotilaa.
Etelä-Helsingissä kävelevä huomaa, että katutason liike-ja toimistotiloja on yllättävän paljon vajaakäytössä tai tyhjillään. Jotenkin absurdia, että kaupunki estää tyhjän tilan jalostuksen paremmin tuottavaksi. Joku voisi ajatella kaupungin toimivan päinvastoin.
Tämäliittyy minun kuningasajatukseeni. Tässä yksi kirjotius asiasta. Lienee tarpeetonta lisätä, että OS on kokonaan nonchaleerannut ajatukseni.Aurataloa taidetaan ollaan muuttamassa asunnoiksi:
PISARA VOIDAAN SUUNNITELLA OLEELLISESTI PAREMMAKSI
Kun jotakin kerran tehrähän se tehrähän sitten kunnolla. Ja kun jotakin kerran hankitahan, hankitahan sitten kunnollista.” (Sananlasku Kannuksesta)
Pisara eli lähijunarata Pasilasta Töölön, Rautatientorin, Hakaniemen ja Alppilan kautta takaisin Pasilaan on nyt tapetilla. Sen tarpeellisuus on ei ole aivan selvä, koska hyöty –kustannukset ovat n. 0,5 eli hankkeen hyödyt eivät läheskään vastaa kustannuksia.
Nyt kun Pisara rakennetaan seuraavaksi 150 vuodeksi, kannattaa selvittää tulisiko se toteuttaa oleellisesti toisin tavoin. Silloin rata myös tarjoaisi suoran junayhteyden lentokentältä Meilahteen ja Tö
ölöön ja suoran lähijunayhteyden Meilahden klinikoille. Se lyhentäisi tunnilla Kirkkonummella asuvan sairaanhoitajan päivittäistä työmatkaa. Ei mitään vähäisiä etuja
Sekaannuksien välttämiseksi käytän radasta paremman puutteessa nimeä Hurma-rata.(Huopalahti — Ruskeasuo — Meilahti — Alppila). Ehdottamani rataa lähtisi Huopalahdesta maan alle jatkaisi Ruskeasuon sekä Meilahdessa HUS:in klinikoiden alta Töölöntorille. Sieltä edelleen Kampin kautta Rautatientorille, Hakaniemeen, mahdollisesti Alppilaan, edelleen Pasilassa maan alla Käpylään, jossa liittyisi Keravan kaupunkirataan. Vaikuttaa nimittäin aika hankalalta yrittää saada rata maan päälle Pasilassa, joten seuraava asema eli Käpylä on helpompi.
Välillä Kamppi – Rautatieasema – Hakaniemi rata kulkisi samassa tasossa kuin metro, joten asemilta on helppo vaihtaa. Tämä merkitsee sitä, että Töölön metroa ei voi toteuttaa, mutta toisaalta tämä rata olisi sama kuin Töölön metro.
Radan pituus olisi noin 12–13 km. Maanalaisia asemia siinä olisi kuusi tai seitsemän. Pisaran kustannukset ovat noin 900 Me ja radan pituus 8 km, asemia riisutussa versiossa vain kolme.
Kustannuksia tulisi siis arviolta 1300–1500 Me eli lisää 400–600 Me. Iso raha, mutta pienempi kuin Länsimetron jatkaminen Matinkylästä Kivenlahteen.
Meilahden sairaala- ja opetuskompleksin päivittäisten käyttäjien lukumäärä — henkilökunta, opiskelijat, poliklinikkakäynnit, magneettikuvaukset, omaisvierailut jne. — on siinä 10 – 12.000. Käyttäjiin on lisättävä vielä Folkhälsan, työterveyslaitos, Aktiivi-instituutti, Markkinointi-Insitituutti ja 11-kerroksisen Aura-talon toimistot. Englantilainen koulu, Steiner-koulu, Nordenskiöldinkadun jäähalli ja Urheilukadun jalkapalloareena ovat samoin 6 ‑800 metrin päässä.
Pasilassa on nyt n. 25.000 työpaikka ja sinne suunnitellaan Ruoholahden verran, so. n. 10.000 työpaikkaa. Mitään uutta kaupungin keskustaa Pasilasta ei tule, vaikka sata vuotta on uumoiltu.
Asemina Ruskeasuo ja Alppila voisivat olla optioita. Ne voi olla järkevintä jo valmiiksi louhia, sillä se ei ole mahdoton kustannus (n. 120 e/m3), ja tilaa voi jotenkin käyttää hyödyksi vaikka varastona. Rata voidaan luultavasti tehdä kohtuullisin kustannuksin myös kaukojunille sopivaksi.
Massaamme muuten on vain paikallisliikennettä. Pääradalla 600 km matkalla Helsingistä Ouluun on osapuilleen 2 miljoonan asukkaan väestöohja. Saksassa 70 kilometrin matkalla Bonnista Kölnin kautta Düsseldorfiin asuu samanverran väkeä, jopa enemmän. Sama matka kuin Helsingistä Riihimälle.
Pasilassa ei ole Keski-Pasilan valmistumisen jälkeenkään edes puolia siitä työpaikkamäärästä, mitä muutaman neliökilometrin alalla Helsinginniemellä on.
Jos joku asia ei ajan mittaan muutu, niin Helsingin keskustan siirtyminen Pasilaan. Se on ollut ns. kulman takana niin kauan kuin olen elänyt. Jännä nähdä, ehdinkö nähdä.
Tontin omistajan kannattaa ottaa täsmälleen oikeassa suhteessa huomioon riski, että tulevaisuudessa tarvittaisiin taas enemmän toimistoja. KSL:n ei siksi pidä estää muutoksia.
Ja vaikka hinta olisi 2 mrd, niin jos Helsingissä asuu yli 800.000 asukasta tulevaisuudessa niin kyllä luulisi olevan varaa yhteen U‑muotoiseen maanalaisen rataan.
Pasilasta on ennemmin tulossa Helsingin La Défense. Vaikka onkin tylsä toimistokeskittymä, se on toisaalta voinut auttaa säilyttämään matalan kaupunkirakenteen keskusta-alueella, eli siinä mielessä onnistunut ratkaisu.
Etelä-Helsingin saavutettavuutta mietittäessä ja Pisaroita tai u‑metroja piirrellessä voisi miettiä sitäkin, että tarvitseeko Etelä-Helsingin olla paremmin saavutettava?
Eihän kyse ole mistään eristäytyneestä ongelma-alueesta, jonka kehittäminen olisi välttämätöntä saati edes tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla, vaan Suomen kalleimmista neliöistä.
Väittäisin pikemminkin, että Etelä-Helsinki on valmis. Valmis asumiseen. Sieltä on kävelymatka tai muutama pysäkinväli keskustaan, Etu-Töölöön tai Hakaniemeen. Läpiajoliikenne ei haittaa asumista. Palvelut löytyvät omasta takaa.
Raskasraiteen vetäminen Espojen eteläpuolelle (jos ei sitten tunnelissä Tallinnaan) on paitsi tarpeetonta ja turhaa, jopa haitallista. Keskustaa ei ole mitään järkeä yrittää ulottaa etelämmäs niemelle, maantieteellisesti työssäkäyntialueen hankalimmin saavutettavalle laidalle.
Mä arvasin että joku vastaa noin. Halutaan rakentaa muureja siis että köyhät eivät pääse etelä-Helsingin onnelaan¨muuten kuin kävellen tai mahdollisimman hitaalla raitiovaunulla.
Sellaisia joissa työskentelemällä on varaa ostaa asunto 500m säteellä työpaikasta?
Mikä on se skenaario jossa Etelä-Helsingin onnelan ja muun maailman välillä liikkuisi niin paljon köyhiä että heitä varten tarvittaisiin raskasraide?
Väite implikoi myös että Etelä-Helsingin rikkaat olisivat valmiita luopumaan omasta matkustusmukavuudestaan eli liikkumaan “kävellen tai mahdollisimman hitaalla raitiovaunulla” jotta köyhät joutuisivat käyttämään samaa kulkutapaa. Kuulostaa vähän kaukaa haetulta.
Ei kai siellä Pasilassa mitään voi olla niin kauan kun siellä ei mitään ole. Viimeksi kun kävin, niin kovasti autiota oli. Ratapihaa ja sen semmoista. Mutta “if you build it, they will come”. Kun minä olin nuori, Kampin alue oli kovin toisennäköinen eikä olisi tullut mieleenikään hengata siellä. Niin ne ajat muuttuvat.
On ihan luonnollinen kehityskulku, että myös toimistot tulevat siirtymään pois etelästä kuten teollisuus aikaisemmin. Olisi perin kummallista ajatella, että kun urbaani rakennuskanta laajenee yhä pidemmälle pohjoiseen ja kaupungin väkimäärä kasvaa huomattavasti, keskusta olisi edelleen siellä ihan etelärajalla. Että ihmiset matkustaisivat 45–60 minuuttia päästäkseen päästäkseen “ytimeen” joko töihin tai shoppailemaan. Kyllä sen ytimen on oltava maantieteellisesti lähellä keskustaa tai sitten niitä keskustoja on oltava useampi.
Se on tietysti totta, että tällaiset kehityskulut ottavat aikansa, mutta ajatuksena niihin pitäisi sopeutua ja olla tekemättä tällaisia konversiokieltopäätöksiä. Ennemmin tai myöhemmin joudutaan toteamaan, että pieleen meni.
Kaivari, laivaterminaalit, Pihlajasaari ja muut uimarannat, lukuisat ravintelit ja kahvilat ja muotikaupat. Kyllä lähiöasukkaillakin pitää olla oikeus nauttia niistä ilman että koko päivän joutuu jotain ratikoita odottamaan. Niillä jotka asuvat niissä kortteleissa ei näytä olevan ongelmia kun eivät juuri poistu sieltä.
Tämä voi jopa pitää paikkansa. Saattaa hyvin olla, että monia keskustan palveluita käyttävät enemmän kauempana asuvat kuin lähempänä asuvat. Tästä syntyy sitten se ongelma, että asukkaat valittavat konserttien, kesäterassien yms. melusta, kun eivät itse osallistu toimintaan… 😉
Sääntely on väärä liike tässäkin tapauksessa. Kannattaa mielummin miettiä, miksi toimistoja halutaan muuttaa asunnoiksi. Kun vähän penkaisee, niin juurisyyt löytyvät.
Yksi iso tekijä on kestämätön paikoitustilanne keskustassa. Kun typerän kiellon puuhasteluun käytetty energia keskitetään syiden etsimiseen ja toimintaedellytysten parantamiseen, ollaan oikeilla jäljillä.
Onkohan tuossa käynyt värikynävirkailijalla virhe? Totaalikieltoalue nimittäin pitää sisällään VVOn hankkimat entiset Teknillisen korkeakoulun rakennukset, nykyiset Metropolian tilat Kampissa/Hietalahdessa. Oisko 70Kkm2, joista pitäisi suuresta osasta tulla “lumo”-asuntoja.
Ei tosin tarvittu vasuripoliitikkojen interventiota kun ay-liikkeen luottokaksikko Rautava-Soininvaara palautti esityksen. Kaikenägöst.
Odotan mielenkiinnolla jatkoa.