Helsingin yleiskaava

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to teki usko­mat­toman päätök­sen yleiskaavas­ta – ainakaan minä en neljä vuot­ta sit­ten uskonut, että mikään täl­lainen olisi mahdollista.

Nyt varaudu­taan rak­en­ta­maan kodit 260 000 lisäa­sukkaalle. Ainakin vähäk­si aikaa pitäisi kaavo­jen riit­tää. Tosin yleiskaavaa laa­dit­taes­sa väk­iluku ehti nous­ta 35 000 asukkaal­la, joten enää 225 000 asukkaalle.

Kri­itikot ovat sanoneet, että valit­tu nopean kasvun ura on epäre­al­isti­nen. Toteu­tunut kehi­tys on kuitenkin siitäkin reilusti edel­lä. Mitään hait­taa siitä ei ole, jos kaavoihin mah­tuu enem­män kuin uusia asukkai­ta lop­ul­ta tulee.

Merkit­tävää on myös, että yleiskaavas­sa pyritään lopet­ta­maan yhdyskun­tarak­en­teen hajau­tu­mi­nen. Vuo­den 1960 jäl­keen Helsin­gin seudun asukasluku on kaksinker­tais­tunut, mut­ta asu­tuk­selle varat­tu maa-ala kymmenkertaistunut.

Asun­not noin 80 000 asukkaalle koti tule­vat moot­toriteiltä vapau­tuville alueille.  Moot­tori­tie muo­dostaa kaupunki­rak­en­teeseen läh­es kilo­metrin levyisen aukon. Ne muute­taan Mäkelänkadun kaltaisik­si kaduik­si, joi­ta pitkin kul­kee pikaratikka.

Mat­ka-aika Kirkkon­um­melta tai Nur­mi­järveltä keskus­taan kas­vaa joitakin min­u­ut­te­ja, mut­ta lyhe­nee paljon enem­män niiltä, jot­ka pää­sevät asumaan bule­var­di­en var­relle sen sijaan, että jou­tu­isi­vat jon­nekin kauas.  Keskimääräiset mat­ka-ajat lyhenevät.

Kirkkon­um­men kun­ta ilmoit­ti, että moot­toritei­den muut­ta­mi­nen bule­vardeik­si on perus­tus­lais­sa taatun liikku­misen vapau­den vas­taista. Ståhlberg ei vuon­na 1918 kir­joit­tanut perus­tus­laki­in mitään liikku­misen nopeud­es­ta. Jos olisi kir­joit­tanut, tuskin se olisi taan­nut sadan kilo­metrin tuntinopeutta.

Nyt raken­netaan tiivistä ratikkakaupunkia. Asun­to­jen hin­to­jen perus­teel­la sitä myös halutaan.

On san­ot­tu, ettei pidä kaavoit­taa ratikkakaupunkia, kos­ka vain 11 pros­ent­tia suo­ma­laista halu­aa sel­l­aises­sa asua. Se on kuitenkin 600 000 ihmistä. Nyt ratikkakaupunki­in mah­tuu 150 000 asukasta.

Mitä tämä tarkoit­taa asun­tosi­joit­ta­jan näkökulmasta?

Tarkoi­tus on, että huonoa. Kaupun­ki ainakin pyrkii tekemään asumis­es­ta halvem­paa, eli tait­ta­maan asun­to­jen hin­to­jen nousun ja alen­ta­maan vuokria. Ihan heti se ei kuitenkaan tapahdu.

Sijoit­ta­jal­ta vaatii huolel­lista hark­in­taa, mis­tä sijoi­tusasun­non ostaa. Pref­er­enssit muut­tui­v­at nopeasti noin kymme­nen vuot­ta sit­ten, jol­loin lap­siper­heet alkoi­vat suosia kan­takaupunkia kehyskun­tien sijaan. Yhtä nopea muu­tos toiseen suun­taan on mah­dolli­nen, joskaan ei toden­näköi­nen. Keskus­ta-asumisen suo­sio on kas­vanut kaikissa teol­lisu­us­mais­sa, jopa Yhdys­val­lois­sa. Kaupunkielämä on muut­tunut mie­lenki­in­toisem­mak­si eikä ilma ole enää epäter­veel­listä hengittää.

Rak­en­t­a­mi­nen keskeisille paikoille alen­taa asun­to­jen hin­to­ja kaikkial­la. Kehyskun­nis­sa van­ho­jen ker­rostalo­jen hin­nat ovat viime vuosi­na laske­neet jopa absolu­ut­tis­es­ti. Tästä voi tul­la peräti ongel­ma, jos asun­top­u­la joskus helpottaa.

Joku on väit­tänyt, että asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen ratikkakaupunki­in vain lisää asun­to­jen hin­taa siel­lä. Näin voi todel­la käy­dä, mut­ta se tarkoit­taisi, että lisärak­en­t­a­mi­nen tekee kan­takaupungista vain entistä halu­tum­man paikan asua. Tämän perus­teel­la ei voi oikein vas­tus­taa ratikkakaupunki­in rakentamista.

Jopa Espoo on kaavoituk­ses­saan kään­tynyt vah­vasti ker­rostalo­jen suosimiseen. Urbaanista asumis­es­ta Espoo ei kuitenkaan kil­paile, vaan panos­taa oudosti yhä lähiöihin.

Helsin­gin yleiskaa­va on noin 70 mil­jardin euron investoin­tio­hjel­ma. Tätä vas­ten tun­tuu erikoiselta, että Helsin­gin yliopis­to lakkaut­ti ain­oan kaupunki­talousti­eteen pro­fes­su­urin. Maat­alout­ta tutkivia pro­fes­sore­ja on paljon.

===

Kir­joi­tus on julka­istu Arvopa­perite­hden kolumnina