Kun kehysriihestä tuli tieto, ettei valtio osallistu Guggenheim-museon perustamiskustannuksiin, ehdin jo todeta, että se oli siinä. Minulle Guggenheim ei ole niinkään kulttuurihanke, vaan ennen kaikkea turismin edistämishanke. Turismista taas hyötyy lähinnä valtio, koska turistit eivät maksa muuta veroa kuin arvonlisäveroa, ja sen taas saa valtio.
Tulee siitä tietysti myös työpaikkoja Helsinkiin, mutta niistäkin hyötyy valtio, koska Helsingin asuntokanta on täynnä, joten yhdet työpaikat ajavat täältä muualle toisia työpaikkoja.
Yksityisten lahjoittajien merkittävä panos sai minut miettimään asiaa uudestaan. Jo on pakko sanoa, että vähän siihen tietysti vaikutti sekin, että kun Timo Soini kaatoi valtion tuen vastustaakseen perussuomalaisten puolueohjelman vaatimusten mukaisesti postmodernia tekotaidetta, minun on vaikea olla samaa mieltä.
Sitten argumenteista:
Talous. Tämä on taloudenkannalta epävarma ja saattaa tuottaa kaupungille menoja. Jos karsisimme pois kaikki sellaiset investoinnit, jotka tuottavat kaupungille menoja, kulttuuri kävisi tässä kaupungissa peräti heikosti. Minusta taloudellinen riski pysyy kohtuudessa. Edelleen tosin risoo se, että suurin hyötyjä, valtio ei osallistu. Jos lasketaan hanke valtion ja Helsingin kannalta yhteen, julkinen sektori todennäköisesti hyötyy, eli valtio voittaa enemmän kuin Helsinki häviää.
Vasta-argumentit. Loogisesti ottaen ei pitäisi kannattaa mitään vain sen takia, että sitä vastustavat argumentit ovat pöljiä, mutta on myönnettävä, että sähköpostiin tulviva vastustava argumentointi saa minut kavahtamaan. Pääosa vastustavista viesteistä on luokiteltavissa vihakirjoituksiksi. Jokainen sellainen vahvistaa haluani äänestää Guggenheimin puolesta.
On vaikea ymmärtää sitä vihan tunnetta, jonka Guggenheim-hanke on synnyttänyt. Siinä yhtyy kotimaisen kulttuuriväen (osan siitä) ummehtunut nurkkapatrioottisuus, perinteinen antiamerikkalaisuus ja kummallinen kaupallisuuden vastustaminen. On aika vaikea ajatella turisminedistämishanketta, jossa ei olisi mitään kaupallista. (Tai no, on sellaisiakin nähty, mutta se ei niille mikään ansio.)
Tämä ei syö kulttuurimäärärahoja. Mahdottomasti on tullut postia kulttuuriväestä siitä, mitä kaikkea samalla rahalla voisi tehdä kulttuurin edistämiseksi Suomessa alkaen taiteen perusopetuksesta. Yhtä hyvin voisi sanoa, että länsimetroon uhrattavilla rahoilla voisi tukea kotimaista kulttuuria, sillä tämä ei ole kulttuurihanke, tai en minä ainakaan sitä sellaisena pidä. Tässä on olemassa jokin teoria siitä, miten rahat saadaan takaisin. Se kaikki kiva, johon halutaan rahaa laitettavan, voi olla kivaa, mutta ei tuo rahaa takaisin. Esimerkiksi Guggenheimin tontille ehdotettu kalevala-aiheinen museo ei varmaankaan olisi mikään valtava kassamagneetti, joka oitis toisi lipputuloina investointikulut takaisin.
Tämä myös tukee Helsingin asemaa kuvataidekaupunkina. Minun silmissäni Kiasma on ollut pettymys (vaikka juuri nyt siellä kuulemma on hyvä näyttely), koska kalliiseen taloon ei ole ollut varaa hankkia mielenkiintoisia näyttelyjä. Amos Andersonin uudesta museosta tulee toivottavasti kiinnostavampi. Yksi kiinnostava taidenäyttely ei vähennä muiden suosiota vaan päinvastoin tukee sitä samasta syystä kuin ravintolat pyrkivät sulloutumaan kiinnostavan ravintolakadun äärelle. Juuri äsken tuli sähköpostiin kannanotto, jossa kymmenet taiteilijat ilmoittivat kannattavansa hanketta juuri tästä syystä.
Guggenheim tekee Helsingistä kiinnostavamman. Helsinki on viimeisten parin vuosikymmenen aikana muuttunut valtavan paljon paremmaksi ja kiinnostavammaksi kaupungiksi. Guggenheim on toivoakseni askel tällä tiellä.
Sellaistakin voi kannattaa, josta ei itse pidä. Moni vastustava kirjoittaja on sanonut, ettei kannata museohanketta, koska ei itse tulisi kuulumaan sen kävijöihin. Minä en aio mennä katsomaan lätkämatseja HIFKin uuteen jäähalliin, koska lätkämatsit ovat minusta tylsiä. Pitäisikö minun vastustaa jäähallia tämän takia vai pitäisikö ajatella niitäkin, jotka haluavat katsoa jääkiekkoa?
Millaista sisältöä Guggenheimiin tulee? No kun en todella tiedä. Tämä tässä on ihmeellisintä. Museon sisällöllisestä puolesta on kerrottu aika vähän. Jos se aikoo keskittyä suomalaiseen muotoiluun ja arkkitehtuuriin, se ei tule olemaan sellainen kassamagneetti kuin on uumoiltu. Sopimuksessa säätiöllä on kuitenkin voimakas kannustin huolehtia kävijämääristä, joten luotan, että sisältö tulee olemaan mielenkiintoista. Kun valtion taidemuseo ei ole kaupallinen hanke, sillä ei ole mitään kannustinta turvata Kiasmaan mielenkiintoisia näyttelyjä eikä ole turvannutkaan.
Kaupunkikuva. Tämä minua vähän huolestuttaa. Miltä se näyttää kaupunkikuvassa? Toisaalta nykykäyttöä (parkkipaikka) huonompaa käyttöä tuolla rantatontille voi tuskin kuvitella, mutta on vaikea kuvitella mitään muuta hanketta, jota kokoomus pitäisi parkkipaikkaa arvokkaampana maankäyttönä.