Kun kehysriihestä tuli tieto, ettei valtio osallistu Guggenheim-museon perustamiskustannuksiin, ehdin jo todeta, että se oli siinä. Minulle Guggenheim ei ole niinkään kulttuurihanke, vaan ennen kaikkea turismin edistämishanke. Turismista taas hyötyy lähinnä valtio, koska turistit eivät maksa muuta veroa kuin arvonlisäveroa, ja sen taas saa valtio.
Tulee siitä tietysti myös työpaikkoja Helsinkiin, mutta niistäkin hyötyy valtio, koska Helsingin asuntokanta on täynnä, joten yhdet työpaikat ajavat täältä muualle toisia työpaikkoja.
Yksityisten lahjoittajien merkittävä panos sai minut miettimään asiaa uudestaan. Jo on pakko sanoa, että vähän siihen tietysti vaikutti sekin, että kun Timo Soini kaatoi valtion tuen vastustaakseen perussuomalaisten puolueohjelman vaatimusten mukaisesti postmodernia tekotaidetta, minun on vaikea olla samaa mieltä.
Sitten argumenteista:
Talous. Tämä on taloudenkannalta epävarma ja saattaa tuottaa kaupungille menoja. Jos karsisimme pois kaikki sellaiset investoinnit, jotka tuottavat kaupungille menoja, kulttuuri kävisi tässä kaupungissa peräti heikosti. Minusta taloudellinen riski pysyy kohtuudessa. Edelleen tosin risoo se, että suurin hyötyjä, valtio ei osallistu. Jos lasketaan hanke valtion ja Helsingin kannalta yhteen, julkinen sektori todennäköisesti hyötyy, eli valtio voittaa enemmän kuin Helsinki häviää.
Vasta-argumentit. Loogisesti ottaen ei pitäisi kannattaa mitään vain sen takia, että sitä vastustavat argumentit ovat pöljiä, mutta on myönnettävä, että sähköpostiin tulviva vastustava argumentointi saa minut kavahtamaan. Pääosa vastustavista viesteistä on luokiteltavissa vihakirjoituksiksi. Jokainen sellainen vahvistaa haluani äänestää Guggenheimin puolesta.
On vaikea ymmärtää sitä vihan tunnetta, jonka Guggenheim-hanke on synnyttänyt. Siinä yhtyy kotimaisen kulttuuriväen (osan siitä) ummehtunut nurkkapatrioottisuus, perinteinen antiamerikkalaisuus ja kummallinen kaupallisuuden vastustaminen. On aika vaikea ajatella turisminedistämishanketta, jossa ei olisi mitään kaupallista. (Tai no, on sellaisiakin nähty, mutta se ei niille mikään ansio.)
Tämä ei syö kulttuurimäärärahoja. Mahdottomasti on tullut postia kulttuuriväestä siitä, mitä kaikkea samalla rahalla voisi tehdä kulttuurin edistämiseksi Suomessa alkaen taiteen perusopetuksesta. Yhtä hyvin voisi sanoa, että länsimetroon uhrattavilla rahoilla voisi tukea kotimaista kulttuuria, sillä tämä ei ole kulttuurihanke, tai en minä ainakaan sitä sellaisena pidä. Tässä on olemassa jokin teoria siitä, miten rahat saadaan takaisin. Se kaikki kiva, johon halutaan rahaa laitettavan, voi olla kivaa, mutta ei tuo rahaa takaisin. Esimerkiksi Guggenheimin tontille ehdotettu kalevala-aiheinen museo ei varmaankaan olisi mikään valtava kassamagneetti, joka oitis toisi lipputuloina investointikulut takaisin.
Tämä myös tukee Helsingin asemaa kuvataidekaupunkina. Minun silmissäni Kiasma on ollut pettymys (vaikka juuri nyt siellä kuulemma on hyvä näyttely), koska kalliiseen taloon ei ole ollut varaa hankkia mielenkiintoisia näyttelyjä. Amos Andersonin uudesta museosta tulee toivottavasti kiinnostavampi. Yksi kiinnostava taidenäyttely ei vähennä muiden suosiota vaan päinvastoin tukee sitä samasta syystä kuin ravintolat pyrkivät sulloutumaan kiinnostavan ravintolakadun äärelle. Juuri äsken tuli sähköpostiin kannanotto, jossa kymmenet taiteilijat ilmoittivat kannattavansa hanketta juuri tästä syystä.
Guggenheim tekee Helsingistä kiinnostavamman. Helsinki on viimeisten parin vuosikymmenen aikana muuttunut valtavan paljon paremmaksi ja kiinnostavammaksi kaupungiksi. Guggenheim on toivoakseni askel tällä tiellä.
Sellaistakin voi kannattaa, josta ei itse pidä. Moni vastustava kirjoittaja on sanonut, ettei kannata museohanketta, koska ei itse tulisi kuulumaan sen kävijöihin. Minä en aio mennä katsomaan lätkämatseja HIFKin uuteen jäähalliin, koska lätkämatsit ovat minusta tylsiä. Pitäisikö minun vastustaa jäähallia tämän takia vai pitäisikö ajatella niitäkin, jotka haluavat katsoa jääkiekkoa?
Millaista sisältöä Guggenheimiin tulee? No kun en todella tiedä. Tämä tässä on ihmeellisintä. Museon sisällöllisestä puolesta on kerrottu aika vähän. Jos se aikoo keskittyä suomalaiseen muotoiluun ja arkkitehtuuriin, se ei tule olemaan sellainen kassamagneetti kuin on uumoiltu. Sopimuksessa säätiöllä on kuitenkin voimakas kannustin huolehtia kävijämääristä, joten luotan, että sisältö tulee olemaan mielenkiintoista. Kun valtion taidemuseo ei ole kaupallinen hanke, sillä ei ole mitään kannustinta turvata Kiasmaan mielenkiintoisia näyttelyjä eikä ole turvannutkaan.
Kaupunkikuva. Tämä minua vähän huolestuttaa. Miltä se näyttää kaupunkikuvassa? Toisaalta nykykäyttöä (parkkipaikka) huonompaa käyttöä tuolla rantatontille voi tuskin kuvitella, mutta on vaikea kuvitella mitään muuta hanketta, jota kokoomus pitäisi parkkipaikkaa arvokkaampana maankäyttönä.
Minun on kyllä todella vaikea nähdä, miten Guggenheimin rakentaminen ei olisi pois muusta kuvataiderahoituksesta. Ja kyllä, myös Länsimetroon käytetyilla rahoilla olisi voinut tukea kotimaista kulttuuria.
Raha on rahaa. Ei ole olemassa erikseen ”kulttuurirahaa”, ”matkailunedistämisrahaa”, tai ”infrastruktuurirahaa”. Kaikki raha on samanarvoista, ja kaikki mihinkään käytettävä raha on pois kaikista muista mahdollisista käyttötarkoituksista.
Kyllähän se nyt on ihan selvä valintatilanne käyttää 200 miljoonaa uusiin seiniin samaan aikaan kun (kuten itse sanot) Kiasmassa ei ole varaa näyttelyihin kalliiden seinien vuoksi. HAM:n taidehankintarahojakin leikattiin juuri 60%, mutta ne nyt tietenkin olivatkin mitättömän pieniä ropoja jo alun alkaenkin. Kyllä sillä 200 miljoonalla saisi aika monta kiinnostavaa näyttelyä ilman uusia seiniäkin jos haluttaisiin; Ateneumin Picasso-näyttely maksoi muistaakseni n. 3 miljoonaa, ja kattoi kulunsa lipputuloilla.
Btw. suomalainen muotoilu ja arkkitehtuuri on kinunnut rahaa asianmukaisiin näyttelytiloihin jo useamman vuosikymmenen ajan. Näköjään olisi pitänyt paketoida se ulkomaiseen kääreeseen, jotta rahaa olisi tullut…
Ajatus on, että tämä investointi tuo rahat tai suuren osan siitä takaisin. Jos raha tulee tyakaisin, se ei ole pois mistään. Helsinki ei osta taidetta Kiasmaan eikä Atenemumiin. ne ovat valtion museoita.
Tuossa viimeisessä kohtaa olikin ketunhäntä. Autosaatanoita pitää vastustaa kaikin mahdollisin keinoin. Ei haittaa, vaikka tontti tuottaisi myytynä enemmän kuin vuokrattuna (mikä olisi edes käypä vuokra, jos sitä edes peritään Guggenheimilta?). Jos kukkis-helsinki-tukisäätiöllä ei ole varallisuutta eikä omaisuutta, niin säätiölaki sälyttää mahdolliset tappiot säätiön johdolle. Säädekirja on varmasti mielenkiintoinen.
Kannatan uudenlaisia matkailunähtävyyksiä Helsinkiin. Siitä en ole varma onko Guggenheim paras, mutta mitäs muuta keksit. Tähän asti turisteja on kuskattu vain sibelius monumentille ja Temppeliaukion kirkkoon ja Stadionille, ja ne nähtävyydet on sitten siinä. Aika köyhää suoraan sanoen. Bilbaolle Guggenheim on joka tapauksessa tehnyt ihmeitä, mutta onko se kopioitavissa?
Mä ihmettelen myös, että kun Amos Anderssonin säätiö rakentaa uutta suurmuseota Lasipalatsin ja vanhan bussiaseman alle, niin eikö Guggenheim voisi olla vuokralla siinä kiertävine näyttelyineen? Tarviiko Guggenheimista tehdä jättihanketta?
Helsingin toinen ongelma on että sen kultturelliset arvorakennukset ovat tyhjillään kesällä, kun turistisesonki on parhaillaan, tarkoitan Musiikitaloa, Finlandia-taloa, Ooppeeraa ja teattereita. Eikö sille voisi tehdö jotain? Eikö Sibeliusta voisi soittaa turisteille Musiikkitalossa vaikka kerran viikossa kesällä, jos on kaunis ilma, vaikka ulkona terassilla. Ei sinne tarvitse Esa-Pekka Salosta roudata kapellimestariksi vaan joku tuore luopaus käy kanssa. Turistit odottavat kaupunkilomalta rentoa yhdessäoloa, mukavaa musiikkia, hyvää ruokaa, viiniä ja naiskauneutta.
Guggenheimille kaavailtu rantatontti on ihan pirun arvokas. Mitähän muuta sinne kannattaisi rakentaa? Jos kaupunki ei tiedä, niin se voisi vuokrata tontin markkinoilla huutokaupalla sille taholle, kenellä on eniten rahaa. Vaan Guggelta kaupunki ei tainnut edes haluta periä siitä vuokraa, jos oikein jostain luin? Toivottavasti olen väärässä, koska jo pelkästään vuokrien menettämisessä kaupunki häviäisi paljon rahaa.
Toisekseen Guggenheimin rakentaminen maksanee 2x-3x enemmän kuin on suunniteltu. Niin käy nykyisin aina, joten tämä skenaario on mietittävä myös valmiiksi. Voi vaan arvata, että tuleeko se lisäraha siinä vaiheessa helsinkiläisiltä veronmaksajilta vai yllättäviltä yksityisiltä rahoittajilta, joilla sattuu sopivasti olemaan pari sataa miljoonaa ylimääräistä alhaisella tuottovaatimuksella?
Kolmanneksi, jos Guggenheimin kävijämäärät ja tuotot eivät ylläkään ihan sinne asti, mihin silmät kiiluen tehdyt laskelmat osoittavat, niin ainoastaan se on varma, että operatiivista tappiota ei tule kantamaan ainakaan emo-Guggenheim. Vilkaisen tässä pikaisesti taas sinne helsinkiläisten veronmaksajien suuntaan.
Neljänneksi tuollaisilla taideteosrakennuksilla on teknisinä toteutuksina kohtalaisen huono maine. Kun Gugge-pytinki vaatii muutaman kymmenen miljoonan remontit (vain ajankohta on vielä epäselvä) tai pohjolan lumet yllättäen ja suunnittelematta valuvat jostain lasien välistä sisään ja guggelainen lypsylehmä suljetaan puoleksi vuodeksi, kuka oikeasti ja lopulta maksaa laskut remonteista ja menetetyistä tuloista? Kukahan.
(Joo, sanokaa vaan pessimistiksi, mutta optimistit taas ovat niin huonoja oppimaan kantapään kautta, että olen sitten mieluummin pessimisti.)
Itseäni ihmetyttää, miten kukaan voi pitää yksityisen rahoituksen osuutta merkittävänä Guggenheimin viimeisessä ehdotuksessa.
STT:n mukaan rakentamiskustannuksista (130 miljoonaa) yksityiset kantaisivat 15 miljoonaa ja julkinen sektori 80 miljoonaa euroa. Puuttuvat 35 miljoonaa on tarkoitus hankkia niin oudolla lainanaamioinnilla, että sen näkeminen yksityisenä vaatii hyvin vahvat perustelut. Lisäksi ei ole kerrottu siitä, kuka maksaa kustannukset siitä, _kun_ rakentamiskustannukset ylitetään.
Käyttökuluissa on sama ongelma. Jälleen STT:n lukujen mukaan käyttökustannukset ovat 18,1 miljoonaa/vuosi (sis. tila- ja toimintakustannukset), joista julkinen sektori vastaa kaavailujen mukaan 7,8 miljoonaa vuodessa. Edelleenkään ei ole tietoa siitä, kuka maksaa budjetin ylitykset.
Taloudelliselta kannalta museo tuo epämääräisen määrän lisäturisteja Helsinkiin (arviot ovat hatusta heitettyjä). Lisäturistien määrää voisi toki selvittää vaikka siten, että Guggenheimin säätiö järjestää näyttelyn jossakin Helsingin museossa, ja tämän vaikutuksia tutkitaan kyselytutkimuksella. Tähän ei jostain syystä vaikuta löytyvän haluja, vaan rakentamista kiirehditään.
Voisiko Soininvaara kommentoida miten ihmeessä tälläiset kustannukset nähdään (1) merkittävästi yksityisenä ja (2) mitenkään julkisen sektorin kannalta hyvinä?
Pahoittelen jo etukäteen tätä vihapuheviestiäni.
Valinnan voisi varmastikin tehdä juuri siltä kannalta, sopiiko museo kyseiselle paikalle, ja onko se arvioidun matkailun lisäämisen suhteen kaupungin investointina kustannustehokas. Mutta totta kai lopulta asiassa isoin arvo on imagoarvo, ja sikäli imagoon liittyvät tunneperäiset kommentit ovat perusteltuja. Ehkä Helsingin imago matkailukaupunkina kasvaa Guggenheimin myötä, ehkä toisaalta turistit hakisivat Suomesta juuri erilaisuutta ja pohjoismaalaisuutta amerikkalaisuuden sijaan. Tosin ei enemmistön turisteista tarvitse siitä välittää, kunhan riittävän moni on siitä kiinnostunut. Harvempi kuitenkaan jättäisi vierailematta Helsingissä sen takia, että siellä olisi Guggenheimin museo. Useampi saattaisi varmaan perustaa vierailupäätöksensä siihen.
Itse olin hankkeen kannalla kunnes kävin New Yorkin Guggenheim-museossa. Minusta Tapiolan Emmassa on paljon hienompia näyttelyitä, joskin mielipiteeni perustuu vain yhteen käyntiin Guggenheimissa. Itse museorakennus on kyllä ihan hieno. Tämä käynti kuitenkin riitti muuttamaan oman mielipiteeni negatiiviseksi. Mutta onneksi minä en ole päättämässä asiasta.
Ei tässä ole hirveästi hävittävää; 10 puutalon rakentaminen häviää ison kaupungin taseesta muutamassa vuodessa, vaikka projektin kuinka möhlisi.
Tämä tarjottu malli, jossa isäntäkaupunki tarjoaa tilat ja kaupungin elinkeinoelämä tukee museon näyttelytoimintaa on yleinen maailmalla, esimerkiksi Brysselin Pompidou. Jos maailmanluokan taidemuseon tänne haluaa, en muuta keinoa keksi.
Onnistuessaan mahdollisuudet on mielettömät, Guggenheim olisi ainoa globaalia yleisöä tavoitteleva museo Itämerellä, Eremitaasin ohella.
Rohkenen epäillä, että kohtuullisen merkittävä osa Bilbaon Guggenheimissa vierailevista ei käy siellä jonkun tietyn näyttelyn takia, vaan että he käyvät ”Bilbaon Guggenheimissa” ainakin osin riippumatta siitä, mitkä nimenomaiset näyttelyt siellä sillä hetkellä ovat. Eli eivät matkustaisi katsomaan samoja näyttelyjä, jos ne olisivat vaikka Bilbao Arenalla.
Et voi olla tosissasi. Huhuu, Louisiana, Moderna museet?
No, jos ei Helsingin paraatipaikalle mielikuvitus anna periksi rakentaa mitään suomalaista, niin leasing Amerikasta lienee sitten se ainoa vaihtoehtö.
Se siitä suomalaisesta innovaatiosta?
Miksi minä en äänestä Vihreitä kuntavaalissa.
Nyt ihan ensimmäiseksi joku hanketta kannattava voisi vaikka kaivaa Guggenheimin muiden museoiden oleellisimmat tiedot niin olisi edes jotain asiapohjaa. Muuten meillä on vain yhteistyöehdotus taholta, joka jo kerran yritti kusettaa.
Näin se vain tuntuu menevän, että kun ensin lyö jonkun ihan naurettavan ehdotuksen pöytään, niin mikä tahansa kusetus näyttää sen jälkeen kohtuulliselta. En ymmärrä, miksi ihmiset — etenkään luottamustehtävissä olevat — tähän vedätykseen menevät. Pikemminkinhän ensimmäinen versio kertoo, ettei toiseen osapuoleen ole luottamista.
Itse olen innokas modernin taiteen ystävä, olen käynyt New Yorkin Guggenheimissa ja vaikuttunut siitä kovasti, ja kammoksun persujen ”sankaripatsaita ja järvimaisemia koko rahalla” antikulttuurilinjaa. Silti katson olevani pakotettu vastustamaan esitystä ihan siksi, että rahoitusmalli ja sen laskelmat ovat puhdasta törkeää vedätystä. Uusi ehdotus on ilmeisesti laadittu asenteella ”kun ette tykänneet meidän numeroista niin keksimme sitten uusia”. Yksityinen panos on vähäinen jo siinäkin tapauksessa, että kaikki menee täydellisesti nappiin. Kun kulut ylittyvät ja tulot alittuvat, riskit kaatuvat täysimääräisesti kaupungin niskaan. Olisi kiva olla samaa mieltä Osmon kanssa, että ei tämä ole mistään pois kun rahat saadaan takaisin. Investointilaskelmien ammattilaisena en vain pysty huijaamaan itseäni tarpeeksi huumaiseen toiveajatteluun. Peukkua R.V.n perusteellisemmalle kommentille!
Guggenheim tulisi olemaan osa Helsingin taidemuseokokonaisuutta. Miten sen toimintakulut voidaan irrottaa muusta taidemusotoiminnasta?
G on yrittänyt invaasiota 10 muuhun kaupunkiin ympäri maapallon viime vuosien aikana – ja rukkaset on tullut joka paikasta. Käytännössä jokaisella kerralla homma on tyrehtynyt yksityisen rahan puutteeseen. Tämä siis jo ennen 2008 rysäystä.
Täällä Helsingissä on siis julkistalouden riskinottohalua enemmän kuin missään muualla pallomme kolkalla. Toivottavasti tälle pokeripöytäporukalle löytyy kasvot, jos käykin niin kuin KAIKKI tuntuvat ennustavan eli että tästä tulee kuristava kv-kuvataiteen torpparikettinki jälkipolvillekin ihmeteltäväksi.
Minunkin on vaikea ymmärtää sitä kiihkeää vastustusta, jopa vihaa, jota Guggenheim herättää. Näin siitä huolimatta, että olen itsekin hieman varauksellinen hankkeen suhteen.
Periaatteessa suhtaudun myönteisesti kulttuurihankkeisiin, mutta niiden joukossa juuri Guggenheim aiheuttaa arveluja. Suuri investointi, suuret ylläpitokulut ja taustalla amerikkalainen säätiö kaiken maailman lisenssimaksuineen.
Toisaalta: jos Guggenheim ei toteudu, ei niitä rahoja saa sitten mikään muukaan kulttuurihanke. Kannattaisi siis ehkä sittenkin ottaa tämä.
Myöskin: Helsingille tekisi hyvää saada lisää kulttuuria, vetovoimaa ja myönteistä säpinää. Miten se voisi onnistua, jos kaikkea uutta aina vain vastustetaan? Miten ihmeessä Temppeliaukion kirkko, josta on muodostunut huikea nähtävyys, on aikoinaan saatu toteutettua?
Onneksi en ole tästä päättämässä. Jos olisin, niin Osmo Soininvaaran hyvän kirjoituksen jälkeen taipuisin kai minäkin kannattamaan.
Bilbaon Guggenheim on erikoistapaus Guggenheimien joukossa eikä sen menestystä ole pystytty toistamaan missään muualla. Toivottavasti ole tutustunut tutkimuksiin Bilbaon menestyksen syistä ennen päätöstä.
Ei pidä olla liian herkkä. Totta kai Guggenheimia saa ja pitääkin myös vastustaa.
On epäasiallista lyödä yhtäläisyysmerkit kaiken vastustamisen ja vihapuheen väliin. Juuri tällainen leimojen lyöminen kiihdyttää sitä vastakkainasettelua, joka on maamme ja kai ylipäätään länsimaiden nouseva ongelma.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että osa vastustuksesta on selvää vihapuhetta. Sellainen tyrehdyttää tehokkaasti asiallisen keskustelun, jossa aidosti etsitään hyviä ja huonoja puolia. Sellainen herättää rauhallisissakin luonteista ärtymystä. Emmekö osaa enää keskustella sivistyneesti?
Miksi niin monet asiat, Guggenhein vain yhtenä, herättää niin paljon suoranaista vihaa?
Helsinkiläisten työttömien määrä on kasvanut jatkuvasti vuoden 2011 lokakuusta nyt jo lähes kaksinkertaiseksi, se on jo ylittänyt 40.000 ja työttömyysaste on 12%. Matkailu toisi työpaikkoja vähemmänkin koulutetulle työvoimalle ravintola- ja muille palvelualoille, ja meillä on mm. kasvava ulkomaalaistaustainen työttömien nuorten joukko tällaisiin tehtäviin.
Tätä taustaa vasten en voi muuta kuin ihmetellä demarien keulakuva Osku Pajamäkeä, joka julistaa ettei ottaisi Guggenheimiä Helsinkiin vaikka ilmaiseksi annettaisiin.
Museo rantaan olis kova ja turisminäkökulma on kannatettava, mutta onko Guggenheim ratkaisu? Eikö parempaa ole saatavilla?
Noita Guggenheimeja alkaa olla joka kylässä ja vähän on vaikea uskoa, että enää Helsinkiin riittäisi mitään Bilbaoefektiä. Voin itse asiassa luvata, ettei riitä. Olen jokusessa käynyt ja aika paskaahan ne ovat. Bilbaon lato tosiaan hieno, eikä siihen kylään paljon muuta asiaa ole, mutta jossain Venetsiassa on sitten paljon kiinnostavampaakin nähtävää puhumattakaan New Yorkista.
Tässä vaadittaisiin nyt malttia. Franchise-museot ovat kohtuullisen uusi juttu. Joko kannattaisi lyödä kaikki peliin ja yrittää Louvrea tai sitten odotella, että tulisi jotain paremmin Suomen brändiin sopivaa tarjolle, MoMA goes Europe tai vastaavaa.
Tontti on ollut tyhjillään niin kauan, että nyt, vuonna 2016, ei ole mitään syytä hätäillä ja valita huonosta tarjonnasta ensimmäinen. Franchise-museo on ihan hyvä idea ja nyt kun on idea lämmitelty, niin kannattaa alkaa aktiivisesti toimia sen puolesta, että Helsinkiin saataisiin oikeasti merkittävä kv-museo.
Pahoin pelkään, että Guggenheim-nimen arvo on paljon pienempi kuin kuvitellaan. Tämä nyt vain on taas tällainen pienen kansakunnan ja sen päättäjien heikkoon itsetuntoon perustuva puhallus, josta monet vahvemman identiteetin maat ovat osanneet kieltäytyä.
-Berliinin Guggenheim on suljettu.
-New Yorkin museon toinen haara on suljettu.
-Las Vegasin museo on suljettu.
-Rio de Janeiron museohanke kaatui.
-Itävallan Salzburgin hanke kaatui, vaikka oli jo pitkällä.
-Meksikon museohanke kaatui.
-Liettuan Vilnan museohanke kaatui.
-Tokion hanke ei toteutunut.
-Hong Kongin hanke ei toteutunut.
-Espanjan Urdaibain hanke ei toteutunut.
-Taiwanin Taichingin suunnitelma ei toteutunut.
-Abu Dhabin eettisesti kyseenalainen hanke on rakenteilla, ja rakentaminen aloitettiin pahasti myöhässä
Valmiit museot ovat New Yorkissa, Bilbaossa ja Venetsiassa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004882267.html
Jos Nimen vetovoima on niin suuri kuin Soininvaara antaa ymmärtää, niin ei voi kuin ihmetellä, miksi itseään aktiivisesti kauppaava Guggenheim ei käy kaupaksi. Miksi se joutuu myymään ja markkinoimaan itseään sen sijaan että maat ja kaupungit kilpailisivat siitä?
Voihan museo ensimmäisinä vuosinaan kovalla mainonnalla jonkin kävijän vetää, mutta viime kädessä totuus lienee, että turistit, jotka tulevat Suomeen, tekevät jo lähtökohtaisesti poikkeuksellisen valinnan ja tahtovat nähdä jotain muuta kuin kaupallistettua höttöä.
Ja täytyy vielä laittaa näkyviin linkki tähän blogipostaukseen, joka toteaa minusta aivan oikein, että Guggenheim on kurottamista menneeseen eikä tulevaan.
http://liljat.fi/2016/11/niita-parempia-ideoita/
Joku joskus kommentoi mielestäni hyvin, että jos Bilbaon efekti halutaan, museo pitäisi perustaa Keravalle. Helsingin turistimäärään tällä ei tule olemaan mitään mainittavaa vaikutusta. Turistit tulevat Helsinkiin koska tämä on Helsinki. Eivät katsomaan Sibeliusmonumenttia tai Guggenheimia. Väitän myös, että ne välilaskijat, jotka Guggenheimin takia viettävät ylimääräisen yön Helsingissä ovat yhden käden sormin laskettavissa per vuosi.
Nythän lisääntynyt turistimäärä, siis arviot uusista turisteista, jotka tulevat vain Guggenheimin takia, on arvioitu melkein lentokoneelliseksi per vuorokausi vuoden jokaisena päivänä. Aivan päätön arvio! Ja tältä pohjalta jaellaan miljoonia.
Tietysti olisi kiva olla väärässä, mutta tuskinpa olen. Toivottavasti vaan joku pitää tarkkaa kirjaa ja seuraa vuosien varrella miten pieleen meni, jos tämä hanke nyt runnotaan läpi. Sellaista harrastetaan valitettavan harvoin julkisten investointien kohdalla. Ja kansan muisti on lyhyt.
Suomessa pitäisi olla turistiministeri, joka toteuttaisi seuraavat tarkasti kohdennetut spektaakkelimaiset tapahtumat, joilla olisi merkittävät mainoskamppanjat kohdemaissa:
>Hollatilaisille retkiluistelutapahtuma Saimaalle
>Italialaisille maantiepyörätapahtuma Lapin yöttömään kesään
>Saksalaisille vaellus salpalinjalle
>Ruotsalaisille purjehduskisa saaristossa
>Norjalaisille sulkavansoutu maaottelu hengessä
>Briteille suopotkupallo
>Ranskalaisille jyväskylän ralli
>Venäläisille uusivuosi. johon kytketty lux Henlsinki, ooppera, musiikkifestari ym
Simo Melenius kirjoitti:
On vaikea uskoa että olisi poliittisesti mahdollista myydä tuo rantatontti jollekin kokonaan yksityiselle taholle. Vaikka kaupunki toki tienaisi ison kasan rahaa myymällä sen vaikka jonkun firman pääkonttoriksi tai luksusasunnoiksi, niin en jaksa uskoa että moinen mitenkään kelpaisi kaupunginvaltuutetuille.
Joten tontti pysynee tuottamattomana joutomaana parkkikenttänä ellei siihen tule jotain melko yleisesti hyväksyttä julkista projektia.
Olen Martikaisen kanssa täysin samaa mieltä. New Yorkin ja Bilbaon Guggenheimeissä käy kummassakin noin miljoona turistia vuosittain, ja en jaksa uskoa että edes puolet heistä olisi tullut juuri jotain tiettyä näyttelyä katsomaan. Uskon että nuo Guggenheimit ovat nähtävyyksiä sinänsä, ja niitä mennään katsomaan pitkälti samalla tavalla kuin vaikka Sydneyn oopparataloa tai Lontoossa Big Ben kellotornia.
Se Bilbaon pytinkihän on erittäin onnistunutta vau-arkkitehtuuria ja jo pelkästään kuvia katsomalla tulee vähän lapsenomainen halu päästä tutkiskelemaan rakennusta ja sen syövereitä. Tämä kuulostaa tautologialta, mutta uskon että Bilbaon Guggenheim vetää turisteja pääasiassa siksi että se on itsessään kuuluisa nähtävyys. Kai siellä seinillä sitten lisämausteena on jotain taidettakin katseltavana, mutta uskon että turistin pääasiallinen halu on päästä näkemään nähtävyys. Vetäähän Sydneyn oopperatalokin turisteja ihan vain rakennusta katsomaan, poseeraamaan ja ottamaan kuvia, ilman että talossa on mitään taidenäyttelyitä edes.
Tällaista turistirysää on mahdoton tehdä pelkästään pitämällä taidenäyttelyitä jo olemassa olevissa näyttelytiloissa, vaikka sitten kuinka hienoa taidetta olisi.
Eri asia sitten jaksammeko uskoa että Helsinkiin onnistuttaisiin saamaan edes puoliksi yhtä vaikuttavan ja vetävän näköinen rakennus kuin Bilbaossa on? Itse olen aika skeptinen.
…Pikemminkin uskon että mitä raflaavamman ja vetävämmän näköinen rakennus ulkomaalaisten turistien silmään olisi, sitä suuremman vastustuksen se keräisi paikallisilta tahoilta juuri poikkeavuutensa takia. Katsokaa nyt tuota Bilbaon avaruusalusta. Helsingissä ollaan niin arkoja kaupunkikuvasta, että edes puoliksi noin raflaava rakennus nostaisi ties mitä kansanliikkeitä protestoimaan vastaan. Ja sitten päädyttäisiin johonkin laimeaan kompromissiin, joka jo pelkästään tämän takia epäonnistuisi eikä muodostuisi kuuluisaksi turistirysäksi.
Puhutaan asioista niin kuin ne on. Taide on taidetta ja se on tärkeä asia, mutta Guggenheimillä ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa.
Guggenheim on pelkkä suhmurointiprojekti. Helsingin pitäisi esimerkiksi maksaa lisenssimaksuja sen nimestä? Eihän siinä ole mitään järkeä! Sama asia kuin maksettaisiin iloisena McDonaldsille, jotta saataisiin nauttia sen brändistä.
Jos halutaan kasvattaa turismia niin näin suurelle rahasummalle löytyy kyllä ehdottomasti paljon tehokkaampiakin käyttökohteita. Subventoidaan vaikka lentolippujen hintoja jos ei muuta!
Mikä tahansa on parempaa kuin tämä Guggenheimin roskakasa.
On peräti outoa, että vihreäksi lukeutuva painostaa lisäämään turismia, siis kaikinpuolista kerskakulutusta kun miettii minkä sorttisia matkailijoita Guggenheim houkuttelee. Haluat siis tehdä Helsingin eteläosasta uuden Venetsian jonka amerikkalaistulvia tavalliset suomalaiset joutuvat pakenemaan jos haluavat olla rauhassa?
Ja toistan, vihreät arvot eivät siis kiinnosta?
Eli argumentti on, että kaikista mahdollisista investointikohteista juuri Guggenheimin museolla on suurin ROI, ja sen takia juuri siihen kannattaa investoida?
Ja miksi Helsinki ei voisi ostaa taidetta Kiasmaan tai Ateneumiin? Tuskin valtio pistäisi vastaan, jos Helsinki lahjoittaisi 200 miljoonaa taidehankintoihin. Tai perustaisi säätiön, jonka tehtävänä on avustaa Kiasman näyttelyitä.
Tää on koominen ja surullinen hanke joka pitäisi jo kuopata. Se tulee todella kalliiksi Helsingille ja tuskin hyödyttää ketää.
– yksityistä rahaa todella vähän. JOs tämä olis puoliksikaan niin hyvä kuin puolustajat väittää niin yksityistä rahaa olisi oikeasti, eikä tarvitsi tehdä sellaista höpö esitystä mikä nyt tuli
– kävijämäärä ennuste on realistiseen verrattuna noin kuusinkertainen. Kuka maksaa puuttuvan osan? Helsinkiläiset varmaan.
– parhaalla mahdollisella paikalla olevalle tontille löytyisi varmaan käyttöä joka tuottaa eikä ime veronmaksajien rahoja.
Bilbaossa on lämmintä ja sieltä saa halpaa viinaa. Molemmat selittävät turisti määriä sinne paremminkuin yksi museo.
Itse olin alussa hankkeen kannattaja, mutta olen alkanut epäillä, onko Helsingillä juuri matkailun kannalta todella tarvetta viidelle suht isolle taidemuseolle kaupungin keskustassa. Itse turistina tykkään käydä museoissa mutta yleensä yksi taidemuseo per kaupunki riittää. Sen lisäksi pitäisi olla muutakin museotarjontaa ja Helsingin tarjonta museoiden suhteen on surkeaa. Kansallismuseo ja Kaupunginmuseo ovat ihan ok, ne ovat sellaisia kuin ehkä minimissään maan pääkaupungilla pitäisi olla.
Loput ovatkin sitten ihan onnettomia jos nyt verrataan vaikka Tukholmaan, jossa erilaisissa erikoismuseoissa olisi nähtävää viikoiksi. Tukholmassa museot tapaavat olla 5-10 kertaa Helsingin vastaavia museoita suurempia ja kaikin tavoin nykyaikaisempia. Verrataanpa vaikka Skansenia ja Seurasaarta, raitiovaunumuseoita, valokuvamuseoita, tekniikan museoita tai kaikkia niitä museoita, joita Tukholmassa on ja Helsingissä ei ole.
Turistejakin varmaan kiinnostaa muukin kuin pelkkä taide ja nähtävyyksien ja museoiden monipuolisuus lienee paljon suurempi matkailuvaltti kuin se että on paljon taidemuseoita ja jokin taidemuseoiden jenkkibrändi. Itsenäisen Suomen tarina ja menestys perustuu vahvasti teknologiaan, tieteeseen, koulutukseen ja designiin, mutta tämä ei näy Helsingin museoissa juuri mitenkään; miksei perustettaisi mielummin näihin panostavaa supermuseota Guggenheimin sijaan. Kerrotaan turisteille kiinnostavasti omaa tarinaa, ei apinoida muita. Se todennäköisesti kannattaa paremmin pidemmällä aikavälillä.
Helsingin kaupungin taidemuseo HAMin hankintarahat on myös säästetty minimiin. Se on tietysti tervettä, että Guggenheimin ei teeskennellä olevan kulttuurihanke. Aika iso epäsuhta tässä tuntuu kumminkin olevan, kun uuden museon katsotaan tuottavan 140 miljoonan tms. investoinnin edestä, mutta nykyiset museot eivät ole edes sadan tonnin hankintarahojen väärtejä.
Venetsiassa Peggy Guggenheimin pienehkön (4000 m2) museon kävijämäärä on 400.000 vuodessa.
Riippuu paikasta. Helsingissähän olisi juuri nyt paras hetki tehdä rakenteilla oleville entisille satama/ratapiha-alueille (Jätkäsaari, Hernesaari, Kalasatama, Keski-Pasila) näkyrakennuksia. En usko, että tämä herättäisi suurta vastustusta. Noilla paikoilla on tyhjää kenttää missä mellastaa, ja toisaalta uutta asuinrakentamista voidaan sovittaa näkyrakennuksen taustaksi. Näinhän tavallaan toimittiin myös Bilbaossa. Helsingissä Guggenheim-säätiö vaan halusi ehdoin tahdoin kaikkein herkimmälle paikalle ja ilmeisesti vaihtoehtoja ei ole vakavasti juuri tutkittukaan.
”…sähköpostiin tulviva vastustava argumentointi saa minut kavahtamaan. Pääasia vastustavista viesteistä on luokiteltavissa vihakirjoituksiksi. Jokainen sellainen vahvistaa haluani äänestää Guggenheimin puolesta.
On vaikea ymmärtää sitä vihan tunnetta, jonka Guggenheim-hanke on synnyttänyt.”
Lopulta muutakin kuin viileää talouslakelmointia. On sittenkin toivoa, että ymmärretään ihmistä ja sen ansiosta on paremmat mahdollisuudet pelastaa länsimaat. Guggenheimin vastustaminen on niille, joilla menee aikaisempaa huonommin tai jotka niin ainakin kokevat, jälleen yksi kohde mikä pahentaa heidän asemaansa. Kuten Osmonkin päättelyistä paljastuu, hän ei ole ole varma hankkeen kannattavuudesta. Miten silloin tavallinen helsinkiläinen, puhumattakaan Pihtiputaan mummosta, voisi olla muutakuin sitä mieltä, että rakennusraha on pois juuri häneltä. Ja sitäpaitsi siinä on totta toinen puoli, vaikka kuinka selitetään, että valtion rahaa ei kuluisi. Guggenheimin vastustus siis kumpuaa ainakin osin juuri samoista nyt jo laajasti hyväksytyistä perusteluista, joilla selitetään Soinin Iso Jytky, Brexit ja Trumpin vaalivoitto.
Yksinkertainen vastaus: follow the money. Guggenheim-säätiö on keräämässä lisenssimaksuja itselleen, ja se ei pienimuotoisemmassa hankkeessa onnistu.
Talohan jää joka tapauksessa Helsingin (kiinteistöyhtiön) haltuun. Jos Guggenheim ei ota skulatakseen, voi siihen siirtyä jokin kansallinen joulupukinpaja-viritelmä. Pääasia, että saadaan hieno talo parkkipaikan tilalle. Koko Etelä-Satama on käsittämättömän nuhjuinen paikka. Aika tehdä asialle jotain.
Museon rakentamista Etelärantaan on perusteltu sillä, että kyllähän museo sentään on parempi kuin parkkipaikka. Se ei todellakaan kuulosta kovin vakuuttavalta perustelulta museon puolesta.
Nykyisin parkkipaikkana toimiva tontti voitaisiin istuttaa puistoksi, joka jatkaisi Tähtitorninmäen puistoaluetta merenrantaan ja säästäisi samalla Kauppatorin kansallismaiseman rakentamiselta.
Toisaalta lainattua:
Bisnesmies: ”Haluaisin ostaa teiltä tontin ja rakentaa sille korkean, näyttävän, työllistävän ja houkuttelevan hotellin omalla rahallani”
Helsingin kaupunki: ”Ei käy”
—
Bisnesmies: ”Haluaisin teiltä maksutta tontin johon te rakentaisitte meille taidemuseon ja maksaisitte siitä meille vuosittaista lisenssimaksua”
Helsingin kaupunki: ”Nyt kuulostaa hyvältä!”
Et taida tuntea taidemuseoalaa kovin hyvin. Lousiana ja Moderna Museet molemmat tavoittelevat ja menestyksellisesti saavuttavat globaaleja yleisöjä. Lousiana vielä sijaitsee kaukana kaupungin keskustasta. Kumpikaan ei ole franchise-museo, toisin kuin Guggenheim, vaan omasta kulttuurista kumpuava autenttinen toimija. Minkälaisen viestin Helsingin ainutkertaisuudesta ja henkisestä kapasiteetista kerromme, jos se emme halua luoda ja tukea itse omia museoitamme, vaan turvaudumme franchiseen, jossa taiteelliset päätökset tehdään ulkomaalaisten asiantuntijoiden talutushihnassa?
Guggenheim kuulemma houkuttelisi lisää matkailijoita Helsinkiin. Mutta meillähän on jo maailmanpyörä ja uimalaitos Kauppatorilla!
Guggenheim on brändi joka voitti Bilbaossa lotossa. Sinne onnistuttiin tekemään museo, joka on käsittämättömän onnistunut. Se on moderni upea teos, joka lähes kaikkien mielestä on kauniin näköinen ja josta on muodostunut suorastaan palvottu kohde.
Tällä maineella Guggenheim on lähtenyt laajasti myymään brändiään kalliilla. Kuitenkin sen myyminen hiipui ja nyt juuri kukaan ei enää ole sitä ostamassa. Suomenkin brändin hintalappu tippui kuin salamasta 10 miljoonaa.
Hanke on nyt sitä luokkaa että halutaan siitä halutaan Helsingille Eiffeltorni, Big Ben, Sidneyn operatalo, Seattlen Space needle, New Yorkin Empire State Bulding, Ateenan Alropolis, Chicagon Millenium Park, San Franciskon Golden Gate, tai Bilbaon Guggenheim. Jokin kohde joka vetää turisteja ja jonka jokainen haluaa kokea ja nähdä. Jonka jokainen Helsingistä tullut turisti kertoo olleen upea ja joka kannattaa käydä katsomassa.
Tämä ei ole kulttuuri hanke. Tämä on brändi hanke.
Kyse on siis siitä. Tarjoaako Guggenheim tarpeeksi sitä. Uskoakseni Guggenheim on parempi kuin Kalevala museo siinä. Se tunnetaan mailmalla ja hankkeeseen varattu mainos budjettikin on jo valtava. Kyllä Bilbaon Guggenheim on antanut sanalle hyvän maun ja yleistietoa on että Guggenheim on hieno museo.
Uskoni kuitenkaan tähän hankkeeseen ei riitä. Talous luvut jolla sitä myydään on niin kenkkuja, että hankkeesta tulee todella paha maku ja siksi sitä suorastaan vihataan. Ei mainita suoraan että tontilla on arvoa, juuri ja juuri mainitaan, että ei ole otettu laskelmaan alvia mukaan ja yksityiseen tukeen lasketaan Finavia ja kummallinen lainajärjestely.
Siitä jää kansalaiselle käteen hirmuisen suhmuroitu kuva. Jossa hanketta ajetaan kolmatta kertaa ihmeellisillä ihanteilla väkisin läpi. Ei ihme että sitä vihataan nokka pystyssä olevien porsasten hankkeena, joka vie viimeisetkin pennoset kansalaisen taskusta amerikkalaiselle säätiölle.
Ihan hauska kirjoitus – toki parempi jos olisi jotain omaa, nykyisessä Guggenheimissa lähinnä ärsyttävintä on se, että rakennuksen ulkoasu on niin älyttömän ruma.
Tuo kirjoittajan idea
Olisi ihan hauska. Esimerkisi Future Crewn Second Reality sinne pyörimään 486 33MHz koneella, Gravis ultrasoundilla varustettuna ja muita ajattomia klassikoita. Slashdotin ”Top 10 Hacks of All Time”
https://news.slashdot.org/story/99/12/13/0943241/slashdots-top-10-hacks-of-all-time
Museossa voisi olla vaikka oma osastonsa demoscenelle, josta monet pelifirmat Suomessa ovat saaneet alkunsa. Se on ehkä hieman tuntematon alakulttuurin muoto, mutta liittyy niin läheisesti pelaamiseen ja pelintekemiseen että uskoisin että sen perustamiseen voisi täältä löytyä intoa ja osaamista, kun vain joku älyäisi semmoisen tehdä.
Nuo eivät tavoittele globaalia yleisöä. Ne eivät mainosta maailman suurissa metropoleissa. Ne vetävät yleisöä lähialueilta ja niistä, jotka ovat menossa Kööpenhaminaan ja Tukholmaan muutenkin
Helsingissä asia nähdään toisella tavalla. Apulaiskaupunginjohtaja Viljanen totesi muutama vuosi sitten haastattelussa olevansa otettu, että Helsinki on näin mielenkiintoinen Guggenheimin kaltaisen tunnetun museon näkökulmasta.
Blogistin halu syyttää antiamerikkalaisuudesta toimii vihreissä kuin junan vessa, samoin Putinin ymmärtämisen yritys. Minusta asiansa on hävitty, kun viisaana pitämäni kirjoittaja menee tuollaisiin yksinkertaistuksiin ja mustamaalaukseen. Pidän amerikkalaisista enkä päätä tuosta näyttelytilasta.
Tämä on varmaan totta. Tarvitaan wau-arkkitehtuuria mitä Bilbaossa ei ollut ennen Guggenheimia eikä ole Helsingissä nytkään. Bilbao on siis Helsingin kokoine syrjäinen provinssikaupunki pohjois-Espanajssa, kaukana turistikohteista. Sitä Helsinkikin on.
OS: ”Millaista sisältöä Guggenheimiin tulee? No kun en todella tiedä. ”
Olennaisin kysymys ja olennaisin peruste jää siis kokonaan auki.
On erikoista että raha, G-brändi ja talon seinät ovat keskustelun aiheena, mutta sisältöä ei käsitellä lainkaan. Mitä niin erityistä SISÄLTÖÄ G Helsinkiin toisi, että Kiasman ja AA-kerhon jälkeen kannattaisi heti ostaa sika sellaisessa säkissä, joka ei edes ole kaunis? Kulttuuria vain kulttuurin vuoksi?
Omat kokemukseni maailman Guggenheim-sisällöistä eivät ole yhtään rohkaisevia. Ainoa, joka on elähdyttänyt, on ollut Bilbaon TALO, ei sisältö. Sellaistakaan ei olisi tiedossa Helsinkiin.
Ainoa peruste näkyy olevan raha, ja sekin kovin, kovin epävarmaa ja riskaabelia pelaamista.
Tässäpä vasta järkevä näkemys!
Vähän toinen juttu: OS:”On aika vaikea ajatella turisminedistämishanketta, jossa ei olisi mitään kaupallista.”
Eikö nyt lisääntyvä luontomatkalilu olisi vähän ”epäkaupallista”?
Suomen ainoassa Luonnon Maailmanperintökohteessa Merenkurkussa matkailuvirrat kehittyvät mukavasti. Eikä sitä juuri kaupalliseksi voi väittää.
Voisiko se osaltaan johtua siitä, miten museota on jo vuosikaudet lobattu kaupungin kabineteissa. Tarinahan alkoi jo Katajanokalta, jos kukaan enää muistaa.
Guggenheim ja Pajusen ja Viljasen ja taustalla puuhailevat säätiöt eivät hevillä luovuta. Tällainen hirveä tinkaaminen alkaa kääntyä jo itsessään museota vastaan.
Kuinka merkittävä se yksityisten sijoittajien panos edes on? Jo noilla Guggeheimin Helsingin tukisäätiön luvuilla yksityistä rahaa on luvattu noin 33 miljoonaa (siihen tulee se kiinteistöyhtiön 35 miljoonan laina päälle, mutta eihän se ole yksityisten panos).
Mutta Guggenheimin papereissa on häivytetty se yksityiskohta, että edes tuo 33 miljoonaa ei ole lahjoitusrahaa vaan siihen sisältyy huomattava osuus lainarahaa. Esimerkiksi tuohon sisältyvät 7,5 miljoonaa Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä onkin lainarahaa: http://www.tahsaatio.fi/tuki-guggenheim-helsingin-tukisaatiolle/
Eli parhaimmassakin tapauksessa tuosta jää enintään 25,5 miljoonaa lahjoitusrahoja. Ja useita kysymyksiä: Mikä on lainan takaisinmaksuaika? Miten säätiö aikoo sen hoitaa? Onko listatuissa rahoituksista muita lainamuotoisia sitoumuksia, jolloin todellinen yksityisen rahan määrä on paljon pienempi? Erityisesti se toinen puolikas (7,5 miljoonaa) rakennusrahoista Aatos Erkon säätiöltä aiheuttaa kysymyksiä. Ja vielä, miksi säätiö on ilmaissut omissa papereissaan keräämänsä rahoituksen luonteen niin epäselvästi, että lainat ja lahjoitukset menevät sekaisin?
Itselläni eniten koko projektissa tökkii se, että kaikki luvut ja raportit projektin puolelta vaikuttavat valheelliselta markkinoinnilta. Saatu rahoitus on ilmoitettu niin, että lahjoitusten ja lainojen määrät sekoittuvat, kävijämäärät vaikuttavat kovin optimistisilta verrattuna Lousianaan ja Moderna Museetin, tulot/kävijä on oletettu tolkuttoman korkeiksi verrattuna mihin tahansa museoon maailmalla tai meillä, museon toiminnasta ei ole mitään tietoa (joka on taas oleellinen kävijämäärien kannalta) ja sitoumuksista, jota Guggenheimin Helsingin säätiö tekee kansainvälisen Guggenheimin säätiön kanssa ei ole mitään tietoa.
Joka osaa vähän raaputtamalla aina paljastuu tietoja, jonka mukaan koko hanke ei ole niin yksiselitteisen selkeä ja hyvin rahoitettu ja suunniteltu, kuin hankkeen puuhamiehet antavat ymmärtää. Siksi hanke vaikuttaa todella riskialttiilta kaupungin kannalta.
Huikeeta kaupallisuutta juu. Veronmaksajat kustantavat hankeen ja kantavat riskin, kun joku eliitin edustaja pistää tuottot taskuunsa.
Yksityisten rahoittajien sijoittamat rahamäärät pidetään julkisuudelta piilossa, joten ei ole mitään tietoa miten suurella osuudella he ovat mukana. Siten ei ole myöskään tietoa onko hanke edes heidän näkökulmastaan uskottava.
Toinen on itse sijoitusriski. Kuinka paljon uskalletaan sijoittaa korkean riskin hankkeeseen? Miten varmana tuottoa voidaan oikeasti pitää? En lähtisi sijoittamaan ainakaan omia rahojani noin kovalla riskillä.
Jos riski realisoituu, koko juttu kaatuu veronmaksajien syliin ja sijoittajat menettävät rahansa. Epäilen, että eivät ole kovin isoja summia sijoittaneet suhteessa hankkeen kokoon. Muutman miljoonan sijoitus suurelta yritykseltä ei ole kovin iso panos, sen ovat valmiita häviämään.
Sitten valtion yhtiöiden osuus, joka virheellisesti lasketaan yksityisen rahan osuudeksi, koska poliittisella ohjauksella ne saadaan mukaan.
Osmo tuskin lähtisi omista palkka-, tai eläkerahoista kovinkaan isoa summa tällaiseen bisnekseen sijoitamaan. Helsingillä on ylimääräistä rahaa valtavasti tuottaa puoli miljardia euroa ylimääräistä ja laittaa ilmeisesti sukan varteen ja säästää kouluissa ja vanhustenhuollossa.
Ihmettelin ylempänä onko tuo toinen puolikas 15 miljoonan ”yksityisestä rahasta” rakennuskustannuksiin lainaa vai avustusta. No kaivelin Jane ja Aatos Erkon säätiön avustuspäätöksiä ja sen perusteella Guggenheimin lisenssimaksuihin on myönnetty avustusta 5 miljoonaa, mutta rakennuskustannuksiin ei ole myönnetty avustusta – eikä se 7,5 miljoonaa myöskään mahtuisi Erkkojen säätiön kokonaisavustussummiin.
Eli mitä ilmeisimmin Guggehiem Helsingin tukisäätiö on kerännyt lahjoitusrahoja enintään 18,4 miljoonaa euroa lisenssimaksuun. Se koko 15 miljoonaa rakennuskustannuksiin, joka on ”yksityistä rahaa” onkin säätiön ottamia lainoja. Eli rakennuskustannuksista kaupunki maksaisi 80 miljoonaa ja lainaa olisi 50 miljoonaa.
Ottaen huomioon nuo muutenkin optimistiset laskut toiminnan pyörittämisestä, minä en näe miten Guggenheim Helsingin tukisäätiö kykenisi hoitamaan kaiken tuon lainamäärän. Museo tekee tappiota jopa noilla optimistisilla oletuksilla, joten säätiön pitäisi kyetä keräämään yksityisiltä joka vuosi sekä museon tappioiden peittämiseen että lainojen maksamiseen menevät rahat. Käytännössä alijäämät, joita ei näin saisi peitettyä, kaatuisivat kaupungin niskoille, koska se on ainoa toimia tässä, joka ne kykenisi maksamaan (ja sopimuksessa on jopa se kohta 6.4 joka käytännössä tämän takaa, kun PA säätiö ja kaupunki neuvottelisivat kumpi maksaa).
Tämä näyttää enemmän ja enemmän siltä, että käytännössä kyseessä on kaupungin kokonaan rahoittama ja käytännössä pyörittämä museo. Ainoastaan lisenssimaksu ja se avustusmäärä, mitä säätiö saa vuosittain kerättyä (en odota tähän kovin suurta summaa) tulee yksityisiltä ja käytännön toimintaa pyörittää säätiö, mutta rahoitusvastuu jää kokonaan kaupungille.
Havainnekuvissa paikalle näyttäisi tulevan joku mustilla päreillä päällystetty pömpeli, ei todennäköisesti kovin säänkestävä. Miksei museota tehtäisi ruostumattomasta teräksestä, joka on paljon puuta kestävämpi materiaali ja myös kotimainen? Ehkä Bilbaossa ihmisiä ei vedä puoleensa museon nimi vaan se että se kiiltää.
Yllä oleva lienee pilke silmäkulmassa kirjoitettu, mutta Osmon omia ajatuksia helmikuulta lainatakseni:
”On kuitenkin tyhmää antaa vastapuolen määritellä oman ajattelusi negaation kautta: noiden hullujen kanssa ei voi olla samaa mieltä mistään. Tämän älyllisen ansan vuoksi tupakoinnin vastustus on Saksassa yhä vastatuulessa. Olihan Hitler tupakoinnin vastustaja.”
Osa Guggenheimin vastustajista tuntuu piehtaroivan väkivaltafantasioissa ja salaliittoteorioissa, mutta ei se tee minun silmissäni Guggenheimista kannattamisen arvoista hanketta.
Venetsialla ei ole tarvetta houkutella turisteja, päinvastoin, kaupungin pitäisi rajoittaa turismia, ettei se tukehdu siihen tai muutu pelkäksi nähtävyydeksi ilman asukkaita: https://www.theguardian.com/world/shortcuts/2016/sep/27/dont-look-now-venice-tourists-locals-sick-of-you-cruise-liners
Jos käyttää omien päätöstensä perusteena sitä että kontraa Soinia, on politiikka ja ajatukset todella vähissä.
Museon sisällöstä onkin ollut vähemmän puhetta. Mitään postmodernia tekotaidetta sinne ei tule vaan suunnitelmissa on muotoiluun erikoistuminen. Eli todennäköisesi Guggenheim-säätiö dumppaa varastoistaan kuusikymmenluvun muovituoleja kansan ihasteltavaksi.
Onko Guggenheimin rakennuksen ”laatuongelma” jo tiedossa ennen kun on edes rakennusta rakennettu?
”Olenkin suuresti ihmetellyt, miksi suomalaiset arkkitehdit ja muut asiantuntijat eivät ole sanoneet painavia sanoja kilpailun voittaneen ehdotuksen kattomateriaalien ja puuosien kestävyydestä? Suomen talvi voi olla liian ankara materiaaleille ja suunnitelmille, jotka muissa lämpimissä maissa eivät ole ongelma. Tänään HS:ssä professori emeritus Matti Seppä tarttui aiheeseen mielipideosastolla. Hyvä. ”
”Matti Seppä kiinnittää hyvin huomiota suunnitellun museorakennuksen kattoon, joka on kuin pyykkilauta, ja se on vielä tehty lasista. Katto tulee olemaan tasaisen lumen peitossa jo ennenkuin Helsingissä on satanut 30 senttimetriä lunta. Lumi olisi saatava pois, mutta lasikatolle ei ole menemistä lumitöihin. Lumi sulaa suojasäällä ja jäätyy taas sään pakastuessa. Lämpölaajentuminen on erittäin voimakasta ja vesivahingot enemmän kuin todennäköisiä. ”
http://zzz333.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227011-viimeinen-naula-guggenheimin-kattoon-tanaan
Ongelma voi tosiaan olla se että Guggenheimin vetovoima noissa aiemmissa sijainneissa on nimenomaan se talo, ei niinkään mitä siellä on sisällä. Sekä New Yorkissa että Bilbaossa näin on. Guggenheimilla oli kai jokin haarakonttori jossain muuallakin, mutta juuri kukaan ei muista siitä mitään, koska sisältö ei massaturimia kiinnosta.
Nythän on tingitty hinnasta – mahdetaanko vähemmillä miljoonilla saada riittävän ihmeellinen talo. Ainakaan esitettyjen havainnekuvien häkkyrät eivät ole mitään uutta ja ihmeellistä. (kuten ei olisi noiden kahden ensimmäisen Guggenheiminkaan kopiot nykyään.) Esim Abu Dabiin suunniteltu Guggenheim talo on melkolailla samanlainen kuin Bilbao, enpä jaksa uskoa että nousee turisteja vetäväksi voimaksi. Bilbao on maino jatke New Yorkin museon arkkitehtuurille, mutta tyyli on ilmeisesti loppuun kulutettu, tai sitten vaan pitäisi olla uusi ja parempi arkkitehti.
Eli jos Guggenhaimista onnistutaan tekemään mahtava arkkitehtuurinen elämys, jolla päästään rakennuksena esille globaalisti, niin sillä on onnistumisen mahdollisuuksia. Taiteellisestä sisällöstä ei puhuta, koska sillä ei ole mitään merkitystä – rakennuksen voi täyttää vaikka päiväkotilasten piirustuksilla. Jos ei onnistuta siinä rakennuksessa niin se on sitten yks ja sama. Ei kai kukaan kuvittele että esim. Sydneyn oopperatalo olisi turisteja vetävä voima koska siellä on niin hyvät esiintyjät?
Totta kai Guggenheimin nimellä on helppo markkinoida uutta onnistunutta rakennusta – mutta jos se rakennus on vain Kiasman tapainen OK muttei mitään sen kummempaa niin tuskimpa se houkuttelee Helsinkiin yhtään uutta pidemmällä tähtäimellä. Toki vanhat turistit käy siellä vaikkapa Kiasman sijasta, mutta ei se niitä lisää.
Kotimaiset kuvataitelijat tietty hyötyy, kun pakkohan se museo on jollain täyttää, ja suomalainen nykytaide on halpaa. Mutta voisihan senkin hoitaa esmes ostamalla nykytaidetta vaikka metroasemille. Siinä säästyisi monta miljoonaa kun ei tarttisi rakentaa sitä museota erikseen?
Tuo kertoo tietynlaisesta provinsiaalisesta kirkonkylämentliteetista. Kun kaikkialla muualla hankkeet on pysäytetty viimeistään siinä vaiheessa, kun sopimusehdot ja taloudelliset järjestelyt ovat valjenneet, meiltä löytyy näitä xenomaaneja, joille ulkomaalainen on ihmeellistä ja ihanaa. Ja juuri heidän kaltaisilleen näitä keisarin uusia vaatteita vielä pystytään myymään.
Olen köyhä mutta erittäin innokas kulttuurinharrastaja. Kun vielä olin keskituloinen, pystyin säästämään kolmeen New Yorkin matkaan (toki noin viiden vuoden välein) ja tietysti kävin joka vierailulla myös Guggenheimin taidemuseossa. Tiedän siis kokemuksesta, kuinka hienot kokoelmat ko. säätiöllä on ja kuinka upeita näyttelyjä se järjestää. Nykyisillä noin tuhannen euron kuukausituloillani New Yorkin tai Bilbaon matkat ovat vain kaukainen haave.
Olen myös erittäin innokas ja vannoutunut Vihreiden kannattaja ja äänestäjä. Olen kunnallis- ja eduskuntavaaleissa äänestänyt Vihreitä lähes koko puolueen olemassaoloajan ja niin aion tehdä myös jatkossa. Olen kokenut, että puolueen arvomaailma on lähellä omaani minulle tärkeissä ympäristöön, tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Hämmästykseni ja pettymykseni onkin suuri, kun Helsingin Sanomien kyselyn (23.11.) mukaan osa Vihreiden valtuutetuista vastustaa Guggenheim-hanketta. Minusta on suorastaan käsittämätöntä, että osa Vihreistä on lähtenyt Timo Soinin rinnalle tähän kulttuurivastaiseen vasemmistopopulistiseen vastustukseen. Eikö Vihreiden nimenomaan tule kaikin tavoin edistää kulttuurista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta? Guggenheimin taidemuseo Helsingissä tarjoaisi meille köyhille kulttuurinharrastajille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua upeisiin teoksiin ja näyttelyihin, jotka muuten olisivat pitkälti meille saavuttamattomia. Haluavatko hankkeen vastustajat todellakin riistää meiltä köyhiltä sen mahdollisuuden?
Sanottakoon selvyyden vuoksi, että käyttämässäni termissä ”vasemmistopopulistinen” sanaan ”vasemmisto” ei minulla liity mitään negatiivista. Määrittelisin päin vastoin itseni vihreäksi, joka on ainakin vasemmalle kallellaan. Valitettavasti tässä kysymyksessä vasemmistoon kuuluvista valtuutetuista ainoastaan Sara Paavolainen näyttää pitävän yllä sivistyksen ja tasa-arvon valoa, ehkä myös pari muuta.
Myös ekologiselta kannalta museon vastustus on järjetöntä. Onhan nyt paljon ekologisempaa ja vähäpäästöisempää, että museon näyttelyt ovat helsinkiläisille, muille suomalaisille ja myös lähimaiden asukkaille helposti saavutettavissa sen sijaan, että matkustettaisiin Bilbaoon tai New Yorkiin niitä katsomaan.
Guggenheim- hanke on myös taloudellisesti erittäin järkevä ja kannatettava hanke. Mahdollisine pienine riskeineenkin se on pitkällä aikavälillä varmasti taloudellisesti kannattava ja tuo tänne turismi- ja verotuloja enemmän kuin siihen investoidaan. Onko meillä helsinkiläisillä vastustajien mielestä todellakin varaa jättää tällainen ainutlaatuinen mahdollisuus käyttämättä ja katsoa sitten kateellisena sivusta, kun museo vetää kävijöitä ja tuottaa turismituloja jossakin lähialueen maassa?
Vastustajien esittämät heitot saman rahasumman sijoittamisesta johonkin suomalaiseen kulttuurihankkeeseen ja sitä kautta saavuttavista hyödyistä ovat vähintäänkin täysin epärealistisia jos eivät jopa epärehellisiä. Eivät kai vastustajat ihan tosissaan usko, että ko. rahasumma olisi oikeasti käytettävissä johonkin toiseen hankkeeseen tai että tuo toinen hanke mahdollisesti toteutuessaan houkuttelisi tänne ainakaan ulkomaalaisia turisteja samassa mittakaavassa kuin maailmalla hyvin tunnettu Guggenheim? Jos rahoja ei käytetä tähän hankkeeseen, niitä ei käytetä mihinkään muuhunkaan kulttuurihankkeeseen. Guggenheim-hankkeen vastustaminen on siis kulttuurirahoituksen lisäämisen vastustamista ja täten kulttuurivastaista toimintaa.
Minulle Guggenheim-hanke on niin perustavanlaatuinen ja tärkeä kysymys, että lupaan, että yksikään sitä vastaan äänestänyt vihreä ei saa koskaan missään vaaleissa minun ääntäni. Teen myös parhaani muistuttaakseni asiasta lähipiiriäni, johon kuuluu runsaasti Vihreitä äänestäviä ja Guggenheimia kannattavia.
Toivon, että kuuntelet todellisia taiteen ja museokentän asiantuntijoita eli HAMin johtajaa Maija Tanninen-Mattilaa, Ateneumin johtajaa Susanna Petterssonia ja Kansallisgallerian pääjohtajaa Risto Ruohosta, jotka kaikki yhdessä monien muiden museonjohtajien kanssa kannattavat Guggenheim-hanketta (HS 28.11.). Vetoan sinuun, että äänestät kulttuurisen tasa-arvon, taloutta piristävän hankkeen ja entistä kiehtovamman ja houkuttelevamman Helsingin puolesta!
Sinulta on ilmeisesti mennyt jotenkin kokonaan ohi Suomen pelimuseo, joka aukeaa Tampereella tammikuussa (ensimmäinen kutsuvierastilaisuus on itse asiassa jo tämän viikon perjantaina). Museon puuhamiehistä suurella osalla on erittäin läheiset ja kiinteät yhteydet demosceneen, ja tämä tulee näkymään myös museon toiminnassa.
Niille, jotka kaipaavat vastausta tähän ”miksi vihataan” -kysymykseen: vastaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä. Sitä vihataan, koska se nähdään suhmuroinniksi, täsmälleen samalla tavalla kuin vaikka Talvivaaran kaivos tai Fennovoiman ydinvoimala nähdään suhmuroinniksi. On myös syytä huomata, että tämä selitys on täysin riippumaton siitä, kuinka paha suhmurointi kyseessä todellisuudessa on. Mielikuva on mielikuva, sen hälventämiseksi ei ole tehty riittävästi, ja nyt alkaa olla liian myöhäistä tehdäkään enää mitään.
Osmo taitaa olla päätöksen tehnyt puhtaasti tunnesyiden perusteella 😀
Paljonko on maksavia kävijöitä (ilmaislipuilla saa kävijäämäärää helposti kasvatettua). Helsingin Guggenheimin on budjetoitu keräävän 40% nykyisten G-museoiden yhteenlasketusta lipputuloista. Ilmeisesti Helsingin pitäisi mennä Bilbaon ohi, vaikka Venetsian osuus olisi pikkuruinen. Tuntuuko realistiselta?
Tuo on kyllä ihan todellinen ongelma. Aika monet kerrat on ollut tekemistä keksiä kesävieraille ohjelmaa, kun kaupunki on lomalla. Lähinnä syömiseksi ja tenutteluksi se sitten menee.
Kesäkonserteista opiskelijoille kesäduunia? Guggenheimin rahoilla ja vuotuisilla kuluilla rahoittaisi aika paljon ohjelmistoa ja tapahtumia kesäiseen Helsinkiin.
Olis käyttöä.
Guggenheim ei ole liberaalia kulttuuripolitiikkaa, globaalia idealismia tai ihmiskunnan hyvinvointia lisäävää hyväntekeväisyyttä.
Se on bisnestä. Kaikki hankkeeseen liittyvät perustelut lähtevät taloudesta. Rahoittajille on ihan sama vaikka paikalle tulisi moskeija, ydinvoimala tai bordelli kunhan tuottoa tulee.
Bisnes on toki hyvä asia ja on yleensä lisännyt kaikkien osallisten hyvinvointia. Tässä tapauksessa sopimukseen sisältyvät riskit ja potentiaalit ovat kuitenkin pahasti epätasapainossa kuten franchisissa yleensä. Se ei ole laiskalle oikotie onneen, ja tällä kertaa tuntuu todellakin siltä että sekä päättäjät että puolestapuhujat luulevat keksineensä uuden Sammon….
Soinin ottaminen suunnannäyttäjäksi on osoitus älyllisestä ja retorisesta laiskuudesta, vaikka se suunta olisikin päinvastainen.
Miten niin ”saattaa”? G-säätiön omasta budjettiesityksen mukaan kaupunki maksaa rakentamisesta suoraan 80 miljonaa ja takaa 35 miljoonan lainat. Edes niillä huomaatavan optimistisilla kävijämäärillä mitä esityksessä käytetään, tuota lainaa ei ole saatu maksettua pois laskemissa käytetyllä 20 vuoden tarkasteluperiodilla.
Jos rakennuskustannukset ylittävät budjetoidut (mikä tuntuu olevan sääntö kun tässä maassa julkisella varoin rakennetaan mitään, mitä ei ole tehty kymmentä kertaa aikaisemmin), vajeen kattaa joko:
A) Valtio (joka ei ilmoittanut etukäteen, että heiltä ei tipu mitään)
B) Suomalainen tukisäätiö (jolla ei alkuosuutensa maksettuaan ole mitään omaisuutta (ilmeisesti jopa velkaa ”lahjoittajilleen”))
vai
C) Helsingin kaupunki
(veikkauksia otetaan vastaan)
Vuotuisissa tuloissa oletetaan lipputulot (6,5 milj) esimerkkinä yli tuplat verrattuna verrattuna Tukholman modernin taiteen museoon ja valtion tuki (1,3 miljoonaa), jonka lakisääteisiä ehtoja museo ei ainakaan aloittaessaan täytä. Jos näissä (tai sponsorituloissa)tulee vaje, niin kukahan sen yllä olevasta listasta korvaa: A, B vai C? Muutaman sata tonnia museo tuotti jopa virallisilla laskelmillaankin tappiota, eikä oman kokelman hankintavaroillekaan mitään muuta maksajaa kuin kaupunki ole osoitettu.
Ja lääkkeeksi rakennetaan uusi kallis talo ilman, että sisällöstä puhuttaisiin etukäteen? Johtuuko sisältökeskustelun puute siitä, että Bilbao pitää kiinni veto-oikeudestaan estää kilpailija eurooppalaisilla markkinoilla kuvataiteen osalta, jolloin Helsingille jää se design ja arkkitehtuuri, joilla on vieläkin hankalampi houkutella suurta yleisöä?
Millä säätiöllä? Museon ei oletetakaan tekevän muuta kuin tappiota, ja jos niitä tulee budjetoitua enemmän vain toisella sopimuskumppanilla (se ei ole se suomalaisella tukisäätiöllä) on varoja niiden kattamiseen.
Jos taat viittaa amerikan Guggenheimsäätiöön, niin väite saattaisi jopa pitää paikkansa, mutta kun tämän ja tukisäätiön välinen sopimus ei ole julkinen, jää arvailujen varaan se, kuinka hyvin he ovat onnistuneet turvaamaan omat saatavansa jos projekti sekä pettäisi laskelmansa, ja kaupunki (yllättäen) kieltäytyisi lisämaksumiehen roolista.
Miksi jossitella? Arkkitehtuurikilpailuha oli jo. Unohtaen sen, onko tuo Musta Torni sopiva tuolle paikalle (ja sen rakentaminen linjassa vaikkapa Katajanokan hotelliprojektin torppausperustelujen kanssa), niin onko tuo rakennus ylipäätänsä sen näköinen, että joku lentäisi vaikka Saksasta asti sitä katsomaan? Vaikea uskoa.
Joutaisivatkohan Sibiksen opiskelijat soittamaan kamarimusiikkia kesätöinä Musiikkitalolla? Helsinki Young Summer Ensemble (idea vapaasti käytettävissä).
Nähtävästi Helsingin etu ei enää kiinnosta. Hallitus tuhoaa yliopiston ja soten maakuntapelleilyineen, ja nyt sitten vielä pitäisi rakentaa museo josta hyöty menee porvarieliitille ja valtion kassaan, jos sellaista tulee. Vaalit tulossa, mutta eliitin etuja vastaan ei voi enää äänestää. Ihan samaa talouseliitin edunvalvontaa kuin Clintonin porukalla Jenkeissä, oli kyseessä sitten ihmisten terveys tai vaikka kulttuuri. Politiikka naamioidaan miellyttämään liberaalia, mutta sitten oikeasti valta myydään eniten tarjoavalle.
Jotensakin tuntuee siltä, että OS:n blogin alussa mainitut vertaus Länsimetroon voi olla yllättävän osuva…
Yritämme vähentää liikentene, ml lentoliikenteen energiankulutusta. Se edellyttää myös matkustamisen vähentämistä.Millä ne turistit saapuvat tänne Suomen perukoille?
Vnetsisaas on päivittäiin n. 50.000 turistia jak´heitäö käy siellä vuodessa lähes 3 miljoonaa.
Onhan se vähän huolestuttavaa, jos hanketta myydään suosittujen taidenäyttelyiden kävijämäärien avulla vaikka sellaisiin ei ole välttämättä edes mahdollisuutta.
HS mielipide: Arkkitehtuurinäyttelyt eivät vedä yleisöä
”Keräämieni tietojen mukaan Guggenheim Helsinkiin koottaisiin näytteille kansainvälisen arkkitehtuurin ja designin näyttelyjä eikä suinkaan kuvataidetta, jonka esittämiseen Euroopassa Espanjan Bilbaossa sijaitsevalla Guggenheimin taidemuseolla on yksinoikeus.”
En viitsi lukea kommenttea joten olen pahoillani, jos tämä on jo sanottu viisi kertaa: Guggenheim näyttää huijaukselta.
Kun ekalla kertaa ei saatu tälle – aika huonolle – brändille rahoitusta, väännettiin uusi hustle, jossa näennäisesti saatiin maksajiksi ei-julkiset tahot.
Lopulta kuitenkin veronmaksajat kärsivät, veikkaisin.
Sinänsä ihan kiva juttu. Varmaan menen käymään, jos joskus valmistuu.
Kukaan ei oikein tunnu tietävän, minkälaista sisältöä Guggenheimin museoon tulee, eikä sitä tunnu tietävän Guggenheimin säätiö itsekään. Säätiö on yrittänyt vedellä kaikista mahdollisista naruista, että saisi Helsingin lähtemään hankkeeseen mukaan. Tärkeintä on, että museo rakennetaan.
Vuosi sitten Säätiön apulaisjohtaja Nancy Spector kertoi Hesarin hastattelussa, että Guggenheim ei rajoita tarjontaa vain kuvataiteeseen, vaan museossa voi olla myös esityksiä, performansseja ja tanssia.
Matkan varrella museon keppihevosena on myös jo ehditty käyttää puurakentamista ja design-painotteisuutta, ja vuosi sitten kerrottiin että museo voisi esimerkiksi edistää keskustelua ilmastonmuutoksesta. Mitä keksitään seuraavaksi? Itämeren suojelua, Marsiin matkailua ja pelimannimusiikkia?
Osmo, sinä ihmettelet vihaa joka Guggenheimiin kohdistuu? Minä mietin sinun ihmettelyäsi!
Funtsippa vähän, funtsi vaikkapa mitä kaikkea on Stadionin eteläpuolella tehty eliitin iloksi viimeisinä vuosikymmeninä. Ooppera (ja sen liput), Finlandiatalon uudet marmorit, Musiikkitalo, jo päätetty Keskustakirjasto, Kiasma ja hännän huippuna Hiljaisuuden Pömpeli linja-autoaseman kupeessa. Nyt sitten nämä mustat laatikot! Tätä lajia alkaa olla tarpeeksi, joku rajaviiva saavutettu, tätä eliitin paapomiseen käytettyä rahavirtaa väki vihaa. Sitä, että tälle tuhlaamiselle ja pröystäilylle, näin se koetaan, ei näytä millään tulevan loppua vaan aina lyödään uutta peliin, kuin käärmettä pyssyyn. Että teille jotka maassa todellisuudessa hallitsette ei mikään tunnu riittävän!
Ei tässä Guggenheimia sinänsä vihata, se koetaan vain turhaksi, isoriskiseksi, sirkushommaksi, (Den Stora Blåsningen 😉 jota meille syöttää itseriittoinen hallintokoneisto vähääkään tavallisista ihmisistä piittaamatta.
Tiedän kyllä, sinulla on paljon järkevää sanomista tuohon mitä äkkiä kirjoitin mutta anna olla. Funtsi sen sijaan mitä viha, oikeutettu tai väärinkin ajateltu, voi saada aikaiseksi kun se oikein pääsee patoutumaan. Tulevaisuus voi tälläisenäänkin olla meille suomalaisille arvaamattoman hankala.
Entäpä jos joskus jättäisitte näitä hienouksia, jonkun niistä, tekemättä ja vaikka muodon vuoksi tekisitte yhden ”ylimääräisen” hoitokodin kasvavalle, raihnaistuvalle vanhusväestölle? hh
Tässä tuotiin hyvin esille se, minkä takia kannatan Guggenheimia. Kannatan myös oopperaa (en juurikaan käy itse) musikkitaloa ja Keskustakirjastoa. Ylipäänsä kaikkea, mikä tekee Helsingistä mielenkiintoisen paikan elää.
Luulen, että noilla miljoonilla saisi ostettua aika monta näyttelyä Guggenheimin kokoelmista jo olemassaoleviin suomalaisiin museoihin.
Tuo menee melko paksuksi. Guggenheimin kaltaista hanketta kaupungin laskuun ei kyllä mitenkään päin voi pitää kaupungin velvollisuutena niille asukkaille, joilla ei ole varaa lentää New Yorkiin.
Kaupunkihan voisi ostaa vuosittain vaikka tuhat halpaa pakettimatkaa Nykiin ja arpoa ne kulttuurimatka-arpajaisiin osallistuneille (osallistumisehdoiksi vaikka mediaanin alle jäävät tulot ja jollain tavoin indikoitu kiinnostus kulttuuriin). Varmaan tulisi halvemmaksi.
Eteläsataman tontille voitaisiin pystyttää sirkusteltta, jossa museo toimisi niin kauan kuin Helsingin rahat riittävät. Sen jälkeen teltta voitaisiin panna kasaan ja siirtää se johonkin muuhun kaupunkiin. Teltta olisi loistava ympäristö vaihtuville näyttelyille.
Soininvaara: ”Minä en aio mennä katsomaan lätkämatseja HIFKin uuteen jäähalliin, koska lätkämatsit ovat minusta tylsiä. Pitäisikö minun vastustaa jäähallia tämän takia vai pitäisikö ajatella niitäkin, jotka haluavat katsoa jääkiekkoa?”
Mainitsit eräässä aiemmassa postauksessa (Liberan analyysi (4) Läpinäkyvyyttä maan myyntiin ja vuokraukseen), että HIFK:ään ei maksa käypää hintaa saamastaan tontista. Sekään ei ole mielestäni kovinkaan hyvä asia. Olisi parempi, jos jääkiekon ystävät maksaisivat omat huvituksensa enimmäkseen itse. HIFK sentään ilmeisesti maksaa tontista kuitenkin jotain, toisin kuin Guggenheimin olisi tarkoitus.
Venetsiassa on päivittäiin n. 50.000 turistia ja heitä käy siellä vuodessa lähes 3 miljoonaa. Jokseenkin kaikki tiatsrta ja arkkitehtuurista kiinnoistuneita. Useimmat ravintolat menvät kiinni klo 22.
Oletko Osmo lukenut huolella tuon tehtävän sopimuksen? Jos luet harkiten, niin huomaat koko hankkeen lopulta kaatuvan Helsingin maksettavaksi. Sopimusehdot sellaiset.
Onko hanke edelleen kannatettava, vaikka jäisi kokonaan veronmaksajien kustannettavaksi?
Jos hanke kaatuu Helsingin maksettavaksi, Helsingille jää myös rakennus.
Venetsian Peggy Guggenheimin museon parasta antia on pysyvä näyttely.
Saataisiinko lisenssimaksuilla näitä klassikoita roikkumaan Helsinkiin pysyvästi..
Ei tietenkään.
Mitä sellaisella rakennuksella tekee? Perustaa oman ylimääräisen museon museomarkkinoille, jolla siinä tapauksessa edellinenkään museo ei ole onnistunut?
Museohankkeeseen on haettu jo ennakkolausunto Kulttuuri- ja Opetusministeriltä saako hanke valtionapua. Joten siltä osin sehän tulee saamaan oman osuutensa valtionavusta ja vie kaupallisena hankkeena osan muiden kulttuuritoimijoiden ”kakusta”.
Ihan kivaa. Monipulinen ja muunneltava, helpostija huokella ylläpidettävä modernin arkkitehtuurin helm. Peruskorjaus keran 40 vuodessa ei maksa mitään….
Lontoossa on myös tarjolla eeitöin hieno nykytaiteen näyttely. Halvin Norwegianin edsstkaine lento oli 124 eutoa, mutta täytyy varata hyvissä ajoin. Jos hluat lähteä huomenna , hinnat alkavat n 1200 egusta.
Kävin tänään taas kävelemässä Kirkkonummella Meikon luonnonsuojelualueen maisemissa. Enpä juuri muuta taide-elämystä kaipaa ihan vähän aikaan. Täyttä modernia ei-esittävää taidetta.
Semminkin kun kävin runsas viiko sitten Taidehallissa viimeisenä päivänä St Phallen näyttelyssää ja perjantaina Modigliania katsomassa.
Tulin vähän kalliiksi, kun olin unohtanut ostaa lisäaa arvoa matkalippuun ja jouduin menomatkasta pulittamaan kerrassaan 8 euroa.
Jotenkin on alkanut tuntumaan tässä Guggenheim-asiassa, että Helsinkiin ollaankin rakentamassa uutta satamaterminaalia jossa kävijoille (ei ohikävelijöille rantautuessaan lautasta) esitellään sellaista taidetta, mistä rantautunut kävijä ei tiedä yhtään mitään.
Suomihan on pullollaan kesätapahtumia, myös kamarimusiikkia, varmaan osaltaa opiskelijoidenkin soittamaa. Musiikkitalon kaltaisissa laitoksissa on vaan näiden kannalta se vika, että kun laitos on lomalla, niin sitä ei hevin saa käyntiin. Kärjistäen sanottuna valomies ynnä muut pitäisi hakea kesälomalta ja maksaa taulukkopalkkaa.
Kampin kappelin siis rakennutti ja maksoi seurakunta ja siellä työskentelee kaupungin sosiaalityöntekijöitä, joille lienee totista tarvetta. Jos tämä on eliitin huvitusta niin aika yksinkertaiset ja tervehenkiset on eliitin huvitukset. Kappelilla muuten luemma hintaa 7,5 miljoonaa euroa ja kävijöitä 200 000 vuodessa. Suhde siltä osin 15 kertaa parempi kuin Guggenheim-hankkeen ruusuisimmissa esityksissä.
No niinpä tosiaan on jäänytkin huomamatta. No, kyllähän siellä pitää entisenä demosceneläisenä käydä katsomassa miten vaikutus näkyy 🙂
Toki, tuommoisia mahtuisi varmaan useampiakin Suomeen. Yksi idea voisi olla esim. peleissä esiintyvän taiteen museo – peleissähän on paljon hahmoja, musiikkia luonnoksia ja muita tekijöitä joita ei äkkiä tule ajatelleeksi.
Tuo em. blogistin ideoima tulevaisuusmuseokin tarjoaisi paljon ideointiin aiheita: siellähän voisi olla uusin Teslan malli (uskoisin että Tesla mielellään antaisi semmoisen esittelykäyttöön), virtuaalimaailmoita, erikoisia 3D tulostimia, vaikka jotain Space X:n etc. Heurekahan on tämmöinen tiedemuseo tavallaan jo onkin, mutta idoita voisi kehittää.
Jatkojalostettuna siis Guggenheimin ”franschising” idean voisi kopioida ja muodostaa siitä suomalainen tai Helsinkiläinen brändi, jossa voisi ehkä kiertää eri alojen huippunäyttelyitä? Kyllähän jo nyt museot tekevät paljonkin yhteistyötä. Vapriikki Tampereella on esimerkki tämmöisestä eri aloja yhdistävästä museosta, jossa kiertää näyttelyitä ympäri maapallon.
Tärkeintä tämmöiselle ”kulttuurihubille” olisi hyvä sijainti. Todellakin, jos tuommoinen Guggenheimin kokoinen talo rakennetaan, miksi se pitäisi pyhittää vain jollekin design -taiteelle, jonka kävijäkunta on marginaalinen? Onhan esim. Vapriikissa lukuisia näyttelyitä menossa yhtäaikaa, näiden sivujen mukaan ”Tällä hetkellä Vapriikissa on 9 pysyvää ja 5 vaihtuvaa näyttelyä”
http://vapriikki.fi/nayttelyt/
Tässä nyt muutamia vaihtoehtoja ja ideointia. Helppoahan tämmöisten eteenpäinvieminen ei ole, mutta kyllä museopuolellakin varmaan olisi tilaa innovaatioille ja onhan se kehitys mitä on tapahtunut viimevuosina ollut todella vaikuttavaa. Esimerkiksi interaktiivisuus on lisääntynyt näyttelyissä huimasti.
Soininvaara: ”Guggenheim ei ole niinkään kulttuuri-hanke vaan ennen kaikkea turismin edistämishanke.”
?… Mikä sitten on mielestäsi kulttuurihanke? Ei tässä kuitenkaan mitään raaka-ainetta, tietojärjestelmää tms. pääasiassa välineellistä olla ostamassa. Kyseessä on myös keskellä kaupunkia sijaitseva rakennus, tarkemmin ottaen taidemuseo. Sikäli en oikein ymmärrä näkemystäsi miten kyseessä ei muka olisi kulttuurihanke. Ylipäätään outoa ajatella tämänkaltaista pysyvää projektia etunenässä ’turismin edistämishankkeena’ poiskytkettynä substanssista. Ts. näkisin turismihankkeidenkin lähtevän ensin siitä substanssista (nähdäkseni tässä asiassa nimenomaan kulttuurista/taiteisiin liittyvästä kompleksista); tai jos rakennetaan vaikkapa suuri ravintolakompleksi (ruokakulttuuria), tai huvipuisto (vapaa-ajan viihdettä) tai mikä lie, aina tulee ensin itse substanssi, josta uskotaan seuraavan myös turismia. Vai olisiko sinulla antaa jokin vastaava esimerkki pysyvästä puhtaasta turismin edistämishankkeesta, joka ei ole jonkin sortin väliaikainen markkinointikampanja?
Toisekseen, mikä estää kaupunkia laittamasta Guggenheimiin kaavailtuja rahoja muihin projekteihin, kuten sanot? Ohessa linkki, jossa verrataan Bilbaon ja Montrealin tapoja kulttuurikentän rakentamisessa: https://www.theguardian.com/cities/2015/apr/30/bilbao-effect-gehry-guggenheim-history-cities-50-buildings
Muistuttaisin, että kyseessä ei ole kaupungin puolelta markkinalähtöinen tavoitteellinen prosessi, jossa vaikkapa nyt Etelä-Satamaa olisi strategisesti pyritty kehittämään pyytäen eri toimijoilta ideoita luvaten rahoitusta (kuten nyt Guggenheimille), jonka jälkeen pomittaisiin valintakorista paras idea. Sen sijaan kyseessä on sattumankaupalla Guggenheim-säätiön uuden suomalaisjäsenen kautta Suomeen kantautunut tuotelähtöinen myyntiprosessi, joka muutaman esityksen kautta on nyt päätynyt tähän muotoon/tilanteeseen/sijantiin. Mikään ei kaiketi estäisi laittamasta Guggenheimia vielä pöydälle, sikäli kun säätiön strategiana on yhä tulevaisuudessakin myydä museoitaan/laajentua ulkomaille, ja hanke on yhä ensimmäisten ’ota tai jätä’ puheiden jälkeen käynnissä. Tämän jälkeen Etelä-Satamaan voitaisiin pyytää eri toimijoilta ehdotuksia, joka tarkoittaisi myös kilpailua paikasta; Guggenheim voisi aivan hyvin tulla joka tapauksessa valituksi. Nyt huomisessa kokouksessa paikalla on vain yksi myyjä yhden tuotteensa kanssa, jonka vakuuttaa olevan paras vaihtoehto, vaikka muita ei ole edes harkittu.
Viimeiseksi, pyytäisin kaupunkilaisena kuitenkin laittamaan sen verran ’jäitä hattuun’ että äänestyspäätös muodostuu perustuen faktoihin ja järkeen tunnekuohujen tai uskomusten sijaan.
Siinäpä se korvaan kalskahtava ristiriita. Miljoonayleisöt. 10 piskuista puutaloa, ja toisaalla Eremitaasi.
Tässä muuten suositun matkailusivuston (Tripadvisor) käyttäjien arvostelujen pohjalta maailman parhaat 10 museota. Ei löydy Guggenheimia (ensimmäisenä New Yorkin Met, kutosena Eremitaasi ja yhdeksäntenä parhaimpana vuonnaan myös yli miljoonayleisöön yltänyt Vasa-Museo): http://www.thelocal.se/20150916/swedens-vasa-sails-into-worlds-top-museums-list
? Toistaiseksi ei ole mitään muuta hanketta, koska valtuustoon päätynyt hanke on Guggenheimista lähtöisin olevan myyntiprosessin lopputulos. Muita hankkeita/tahoja ei ole houkuteltu. Ja kyllä, on olemassa asioita, jotka kiinnostavat ihmisiä enemmän kuin Guggenheim. Mihin rahaan viittaat? Kaupunki voinee tulevaisuudessa käyttää rahojaan haluamallaan tavalla.
Yksityisten rajoittajien osuus ei taidakaan olla ihan niin merkittävä: http://yle.fi/uutiset/3-9322767
Ja aika paljon muutakin epäselvää noissa laskelmissa: http://ammat.fi/blog/guggenheim/
Minun silmiin tämä näyttää todella riskialttiilta diililtä Helsingille. Helsingin Vihreille riskit ovat tosin vielä suurempia. Vasemmiston vaalitiimien riemulla tuskin on rajoja jos ehdotus menee Vihreiden äänillä läpi.
Seinistäkö Helsingissä on puute? Jos rakennetaan ja kaatuu Helsinki olisi siis maksanut miljoonia talosta jolle on pikaisesti keksittävä joku, ihan mikä vaan, käyttötarkoitus.
Talo olisi rakennettu Guggenheimin toiveiden mukaan, mutta pitäisi pikaisesti muuttaa joksikin muuksi. Mitäs veikkaat, tuleeko halvaksi?
Ylläpitokustannukset juoksisivat joka tapauksessa, ja kohta remontti edessä kun liitokset vuotavat ja ikkunat ei kestä.
Sinäkö näyttäisit sitten ylepeänä turisteille että ”we used to have Guggenheim but it went to shit so now we have Puusepänverstas and Kalevala koru and Ikea-näyttely there. Also small Santa Claus village”.
Tämä olisi tietenkin liian kova pala nieltäväksi helsinkiläispoliitikoille, joten Guggenheimin ei voisi ikinä antaa failata. Veronmaksajien kirstu on, kuten tunnettua, pohjaton.
Mutta kärsivällisyys ei.
Sisällöstä ei mitään tietoa. Sokkonako päätetään ja annetaan tontti, rakennusrahoja ja luvataan maksaa ylläpito tästä hamaan tulevaisuuteen?
Mielummin IFK:n halli siihen. Maksaisivat edes vuokraa.
Se kuitenkin tiedetään, ettei säätiön luvut kävijämääristä ja lipputuloista ole tästä maailmasta. Tökerö kusetus!
Koko ajatus franchise museosta on kyllä Pajamäkeä lainaten todella nolo. Eikö ole mitään omaa, kiinnostavaa maalla ja kaupungilla tarjota?
Onko OS menettänyt järkensä, jos argumentilsi todella riittää olla eri mieltä Soinin kanssa?
Helsinki oli BTW ainakin 90-luvun loppupuolella nykyistä merkittävästi kiinnostavampi ja etenkin omaleimaisempi paikka. Ei konseptien kopioiminen ja monistaminen kanna loputtomiin ainakaan seurusteluravintola ja yökerhomaailmassa.
Jos Helsingin kaupunki lahjoittaisi 80 miljonaa euroa Kansallisgallerialle, valtiolta tulisi vielä 200 miljonaa lisää eli yhteensä Kansallisgalleria saisi 280 miljoonaa euroa. Uskoisin, että 280 miljonalla eurolla saa hankittua sekä laadullisesti että määrällisesti aivan hillittömästi taidetta kokoelmaan.
Niin, tai sitten tuen pitäisi olla suoraa, eikä tontin hintoihin piilotettua. Jos annetaan alennettuun hintaan tontti, pitää olla myös selkärankaa myydä tontti käypään hintaan ja subventoida HIFK:n toimintaa.
Kuvalinkki taiteilijan näkemykseen valmiista rakennuksesta, kun teippaukset ja logot on lyöty seiniin:
https://sli.mg/AlJV3k
Helsingin Guggengheimin historia alkaa vuodesta 2008 kun Guggenheimin hallitukseen nimitettiin tunnetun suomalisen perhee jäsen
Edeltäjä, norjalainen, lensi pihalle, koska ei saanut aikaan museota Norjaan
Varmaan hallituspaikan ehtona on , että Suomeen saadaan rahastusautomaatti
Eli taustalla on pieni porukka, joka haluaa tehdä muiden rahoilla oman egon pönkitystä
Tätä kutsutaan nepotismiski, mikä on korruption yksi muoto
Eli suomalainen korruptio, hyvä-veli-systeemi toimii
Ja sille onkin paljon käyttöä ? Esim juhannuskokko ?Ulkoseinäthän ovat jo puoliksi poltetut ? Tai asunnottomien majoitus ? Pakolaiskeskus ? Nakkikioski ?
Etpä sitten funtsinut Osmo. Mahdoitko edes lukea?
No, se siitä sitten.
No entä urheilu sitten? Olympiastadion peruskorjataan isolla rahalla, HIFK:n jäähalli, muut urheiluhallit. Urheiluun upotetaan rahaa Suomessa paljon enemmän kuin Guggenheimiin. Yleisurheilu jääkiekko ja maastohiihto ovat lisäksi sellaisia lajeja jotka eivät hirveän paljon turisteja enää tuo. Kiva suomalaisurheilijoille että pääsevät joillekin harjoitusmatkoille etelä-Amerikkaan mutta mun mielestä saisivat harjoitella Suomessa.
Helsinki on muutakin kuin kantakaupunki. Koska saadaan kansainväliset mitat täyttävä museo Jakomäkeen?
Tuolla panttina olevalla rakennuksellahan ei oikeasti ole mitään arvoa sen jälkeen, jos siitä museotoiminta loppuu. Se on päinvastoin tyypillistä julkisen sektorin omistamaa rakennusjätettä, jolle ei löydy käyttöä koska se on rakennettu tiettyyn tarkoitukseen eikä oikein ole muutettavissa mihinkään muuhun käyttöön. Hyvin vaikea päästä eroon ja ylläpitokulut juoksevat jatkuvasti ja tappiota tulee.
Siitä ei siis ole tämän projektin talouden takuuksi. Sekin on vähän arveluttavaa, että tätä ei myönnetä, vaikka ihan tasan tarkkaan tiedetään näin olevan.
Onko tuossa jotain niin pahaa, että se perustelee vihapuheen vastustamisessa?
Hankkeella on vastustajansa, mutta toki myös kannattajansa, ja näkemykseensä heillä kaikilla on täysi oikeus. Olennaista olisi, että me kaikki kunnioittaisimme muiden oikeutta omiin mielipiteeseensä, ja antaisimme demokraattisen prosessin hoitaa päätökset.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, lukeudun itse Guggenheimin osalta epävarmoihin. Niinpä minua huolestuttaa lopputulosta enemmän se, että päätöksenteko on demokratiassa menossa tällaisen kiihkomielisen kohkaamisen suuntaan.
Hyvähän se on, että yhteiskunnalliset päätökset kiinnostavat, mutta liian voimakkaat kielteiset tunteet ovat ikäviä. Erityisesti vastustaminen, asiasta riippumatta, tuntuu monesti ylittävän kaiken kohtuuden.
Ja pikku hilja selviää tuon ”yksityisen” osuuden rakenne
Sitä ei todellisuudessa ole vaan osa on ennakkoon myytyjä pääsylippuja eli rahoittaja saa summaa vastaavan määrän ilmaislippuja eli pääsymaksutulot pienenevät vastaavasti.
Toinen ryhmä on velat eli todellisuudessa sijoitus on velkaa
Ja kolmas on valtion yhtiöt ja muut julkiset yhtiöt, joissa viime kädessä maksajan on veronmaksaja
Olen ”lievästi” yllättynyt faktojen jäämisestä varjoon
-kuinka vihreät tai ylipäätään Helsinki voi tukea säätiötä, jota kritisoidaan voimakkaasti Abu Dhabin G:n orjatyövoimankäytöstä kansaivälisessä lehdistössä mutta ei Suomessa?
-kuinka ei kerrota lukuisista hankkeista, kun G on yrittänyt lukuisiin maihin, ja kuinka ne ovat kaatuneet juuri epäselviin sopimuksiin ja vastuisiin
-miksi ei tuoda esille, että Rion tuomioistuin tuomitsi G sopimuksen laittomana
-miksi ei tuoda esille G taustahenkilöiden taustoista, ja G:n johtajista, joita arvostellaan seitsennumeroisista palkoista
-sitä, että Bilbao G, jota usein siteerataan, jää kauaksi kävijämääriltään monen ”tavallisen” museon taakse
-jne…jne
Suomi on jo lyönyt itsensä läpi jo monella tapaa, ei tarvi kuin lukea kansainvälistä mediaa tai kertoa ulkomailla, että olet Helsingistä vaikka Salzburgissa, ”mitä sä täällä teet, Helsinki on nasta paikka”
Niin, Guggeneneheim pääsisi ratsastamaan ilmaiseksi jo syntyneestä positiivisesta pöhinästä ja Helsinki on vielä valmis maksamaan seuraavat 20 vuotta….
nimimerkillä Hämmästynyt…
Vaikea sanoa, kun en ole perillä muiden maiden poliittisesta kulttuurista, mutta ottaen huomioon, että Suomi on läntinen demokratia ja markkinatalous, niin kyllä täällä tuntuu olevan suhteettoman vaikeaa ymmärtää ja tehdä eroa julkisen ja yksityisen rahan välille.
Onko tämä nyt sitten sitä poliittisen broilerieliitin todellisuudesta vieraantumista, että eroa ei ole, tai että yksityiseksi rahaksi voi nimittää myös veronmaksajien rahaa, yksityiseksi sijoitukseksi veronmaksajien takaamaa lainaa jne.
Minä kannatan museota tai mitä tahansa kulttuuri-instituutiota sinne rantaan, mutta kyllä vaan hävettää tämä Guggenheimjunttaus ja puhallusyritys. Helvetisti! Kuinka tyhminä nämä Viljaset ja Lahdet ihmisiä oikein pitävät?
Jos Guggenheimin museo rakennetaan, seuraavaksi voidaan kaivaa esiin suunnitelmat muusta rakentamisesta alueelle. Eteläsataman ja Kaivopuiston maisemat eivät siis olisi muuttumassa pelkästään museon osalta, vaan muitakin muutoksia on luvassa.
Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan 24.6.15., että jos museo rakennetaan, rakentamista voitaisiin jatkaa samalla arkkitehtoonisella tyylillä kohti Olympiaterminaalia, ja että kansainväliset hotelliketjut kiiruhtaisivat kilvan kärkkymään museon naapurista hotellitonttia upealta paikalta. Satamarekkojen valtaamaa parkkialuettahan riittää Olympiaterminaalille asti, lehti toteaa.
Varmaankin on paineita rakentaa joutomaata Kauppatorin molemmilla puolilla ja ottaa alue laajemmin käyhttöön, mutta enpä usko hotelleihin Etelä-Satamassa.Parkkipaikoista voidaan tehdä myös terassiravintoloita kesäajaksi.
Serkkuni Helena, perushoitja, joka käy hyvin usein eri taidenäyttelyissä ja teatterissa (en ehdi pitää lukua) kehotti minua oiken vastustamaan Guggenheimia. – Kallis eikö vastaa kaupunkilaisten tarpeisiin.
Jos 550.000 vieriaklijaa vie kävijöitä muilta taidemuseoilta, silloin se toimii tarkoitustaaa vastaan. Meillä ei ole riittävää pohjaa tarpeeksi lähellä.
Bilbao on ykis Euroopan parhaista rantaturismialueista. Katsoin tiekarttaa. Uimrantoja aivan vieri vieressä. – Tjuristit tulevat läheltä.
Yleernsä on niin, että taidenäyttelyt tukevat taóisiaan, tuovat siis toisilleen asiakkaita eikä päin vastoin.
Pientä tilastoa Guggenheim New Yorkista: suurin kävijämäärä 1,3 miljoonaa. New Yorkin asukasmäärä 27 miljoonaa, turisteja 47 miljoonaa/vuosi. Minkälaisen kävijämäärän Helsingin Guggenheim saisi samoilla suhdeluvuilla? Helsingin suosituin käyntikohde on Messukeskus. Kävijämäärä 1,2 miljoonaa. Messukeskuksessa vuosittain useta suuria yleisötapahtumia. HAMin kävijämäärä alle 100 000/vuosi.
Vastustaminen on vihapuhetta? No huh huh. Luultavasti tullut kärkevää palautetta, mutta onko se syynä puolta järjetöntä tuhlaavaa hanketta? Meni maku.
HAM:n, Kiasman ja Ateneumin pienten kävijämäärien ja maineen kasvattaminen voisi olla parempi kuin Guggenheim. Nyt HAMin Lasipalatsissa menevä Yayoi Kusaman näyttely on tajunnanräjäyttävä kokemus.
Luen silloin tällöin Mousse-taidelehteä (tai pikemminkin katselen kuvia, insinööriaivot eivät kestä taidejargonia), jossa monet eurooppalaiset taidemuseot ja -galleriat ilmoittavat näyttelyistään. Suomalaisten museoiden ja gallerioiden mainokset loistavat poissaolollaan.
Sanon vielä sen, että jos lähdetään sille linjalle, että jonkun henkilön viestintä (s-postin lähettelijät) ärsyttää, niin eikö hankkeen puuhamiesten tapa viestiä herätä moisia reaktioita? Ei toimita niin, että avoimesti viestitään ostavan osapuolen kanssa vastaten huolenaiheisiin, vaan joka käänteessä on ollut muiden vastuulla löytää tarkat faktat. Yksityisen sijoituksen määrä, tyyppi jne. Esityksen olisi alkunalkujaan voinut tuoda esiin eksaktien tietojen kera. Nyt jälkikäteen selitetään ”juu, A onkin oikeastaan B jne..” (säätiöiden tuet ovatkin lainoja; Finavia = ”Finavia Oyj on Suomen valtion kokonaan omistama julkinen osakeyhtiö eli valtionyhtiö…” yms.)
Guggenheimia yhtään puolustelematta kiinnostaisi mistä olet tällaisen lukeman löytänyt. Ainakin wikipedian mukaan kaupungissa (NYC) on 8,5 miljoonaa asukasta, ja metropolialueella (joka on pinta-alaltaan 4 kertaa Uudenmaan kokoinen) on 23,7 miljoonaa asukasta.
Katajanokan rannan allashökötyksistä voi tosiaan nähdä, miltä näyttää, kun parkkipaikoista tehdään terassiravintoloita kesäajaksi. Tällaisia rakennelmiakin kaupungissa tarvitaan, mutta ne sopivat paremmin uusille alueille esimerkiksi Hernesaareen.
Niin on meidänkin lähialueilla: Uusimaa + Turunmaa + Viro + Stockholms Län + Leningradin Oblast = n 20 miljoonaa. Helsinki on aika keskellä tätä kokonaisuutta.
Jos tämä huippukannattava museo rakennettaisiin yksityisellä rahalla, ei tarvitsisi koko ajan venkoilla näiden lainojen, lyhennysten, vuokrien ja kävijämäärien kanssa.
Onko nyt vaikea ymmärtää, että tämä kannattavuus tulee kaupungille ulkoisten hyötyjen kautta, siitä, että se tuo kaupunkiin matkailijoita ja matkailijat tuovat rahaa ja myös verorahaa? Hanke voi olla kaupugin kannalta kannattava, vaikka itse museo tuottaisi tappiota.
Katajanokan hökötykset ovat junttinähtävyyksiä joiden paikka on nimenomaan uusissa kauppunginosissa eikä Helsingin historiallisessa keskustassa.
Tämä on arkikokemuksen mukaan päivänselvä asia. Guggenheim Helsingissä lisäisi myös Moderna Museeetin ja Eremitaasin kävijämäärää.
Tämän päivän Hesarissa Esa-Pekka Salonen ja Jörn Donner kommentoivat hanketta. Salonen: ”Se ei olisi keneltäkään pois”, Donner: ”Sata poroa voisi houkutella enemmän turisteja”.
Täällä kauempana on on ollut hauskaa seurata yleensä järkevien ihmisten sekoilua tämän hankkeen tiimoilla.
No on asia sen puolesta vähän vaikea ymmärtää, että laskelmat ovat epärealistisempia kuin Länsimetrossa aikoinaan. Eli turskaa tulee enemmän kuin on laskettu ja hyödyt ovat pienemmät kuin on arvioitu.
Mutta jos kokemus on jotain opettanut, niin sen, ettei sellaista hanketta olekaan, jonka H/K -suhdetta helsinkiläiset virkamiehet eivät halutessaan reippaasti positiiviseksi laskisi.
Käsittämätöntä että laskutaitoiseen ihmiseen uppoaa tuo potaska. Mene siitä Turkuun kehumaan tilastotiedettä, kuinka se auttaa ymmärtämään maailmaa. Itkeä vaiko nauraa?
Miksi kannatan Guggenheimin hanketta?
Siksi, että haluan nähdä, kun homma haukkaa paskaa, veronmaksajat pääsevät tekemään sitä mitä parhaiten osaavat ja pääsen ilkkumaan Soininvaaralle ja muulle broilerikatraalle kuinka he menivät tyhmyyksissään amerikkalaisen franchise-ketjun vedätykseen. Ja voisi ne parit näyttelytkin käydä katsomassa…
Alkaa olla perustelut hankkeelle sitä luokkaa, että hävettää oma viiteryhmä: vihreät, korkeakulttuuria harrastavat kaupunkilaiset.
Ymmärränkö nyt oikein, että olennaista onkin turismin edistäminen? Mitä enemmän turisteja Helsinkiin lentää ja risteilee rahojaan tuhlaamaan, niin sitä parempi. Miten vihreää taloutta tuo oikein on?
Jos tavoite on turismin edistäminen, niin silloin kannattaisi pohtia, onko Guggenheim siihen paras vaihtoehto. Helsingin lähialueella on useita merkittäviä museoita, kuten Eremitaasi ja Tukholman Moderna Museet. Jos turisti taas haluaa nähdä nimen omaan Guggenheimin, niin miksi hän tänne tulisi, jos voi mennä Bilbaon Guggenheimiin tai New Yorkin aitoon ja alkuperäiseen?
Kai turisti hakee jotain erilaista, mitä ei muualla ole, suomalaista. Helsingillä on hienoa kulttuuria, eikö siihen kannattaisi satsata? On upea luonto, Suomenlinna ja Vartiosaari, näitä ei Bilbaossa ole. Ennen kaikkea, mitä ihmettä kaupunki kuvittelee osaavansa turismista, mitä eivät yksityiset toimijat osaisi. Ilmaiselle rahalle on totta kai ottajia Amerikkaa myöten, jos sitä on tarjolla.
Helsingin lentoasemalla käy vuosittain miljoonia koneen vaihtajia, jotka monet joutuvat viettämään siellä tuntikausia. Heitäkin kannattaa yrittää houkutella piipahtamaan kaupungissa.
Osmo, miltä tuntuu kannattaa hanketta jonka rahoituslaskelmat eivät vaikuta kestävän minkäänlaista kriittistä tarkastelua!?
Joku voisi sanoa että kyse on pelkästään tahallisesta oppurtunistisesta valehtelusta ja harhaanjohtamisesta, sillä kait nämä voisi laakista tehdä tavalla josta selviäisi selkeästi vastuut ja minkälaisilla ehdoilla eri tahot ovat tähän hankkeeseen sitoutumassa.
Käsitteellä ”metropolialue” on kyllä määritelmäkin. Tuolla sun periaatteella voi saman tien laskea mukaan Moskovan ja Berliinin.
Voisitko kertoa, miten ehdotuksen 550 000 vuotuiseen maksavan kävijän määrään on päästy? Etenkin itseäni kiinnostaa arvion luotettavuus ja se, kuka vastaa kustannuksista _kun_ arvio osoittautuu liian optimistiseksi _ja_ tukisäätiö ei saa riittävästi lahjoitusvaroja kattamaan erotusta.
Vihapuheeni vaikuttaa jatkuvan.
En roiku sosiaalisessa mediassa ja taitaa olla minulle ensimmäinen kerta, kun osallistun tällaiseen keskusteluun(2 viesti tälle palstalle) tämä palsta palautti hieman uskoa demokratiaan ja maalaisjärkeen ja että on muitakin, jotka omaavat omaa analyyttistä ajattelua. Politiikan seuraamisen olen lopettanut, se on uskomatonta juupas eipäs kinastelua, vaikka pitäisi toimia yhteistyössä väittelyn sijasta, eikä keskittyä äänien saamiseen. Olen yllättynyt positiivisesti YLE nettisivuilla olleisiin juttuihin Guggenheimista. Lehdistössä tuntuu olevan oudon ”vaisua” kirjoittelua. Uskon, että Suomesta löytyy huipputason suunnittelua ja teollisuuden tahtoa näyttää kykymme, emme tarvitse siihen kulahtanutta amerikkalaista säätiötä, joiden johtajista kerrotaan skandaalinkäryisiä juttuja. Vähälle huomiolle ei myöskään pitäisi jättää sitä, että Guggenheimin tapausta on verrattu ulkomaisessa lehdistössä Enronin skandaaliin. Niin, joku aiemmin otti esille arvioidut kävijämäärät, 550 000. Tilastojen mukaan esim. Kiasmassa maksaneita on noin 50-60 % kokonaismäärästä, eli tällä tavoin tarkasteltuna lipputulot eivät ole realistisia. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy hyvin tilastoa näistä asioista.
Tämä väite on aivan paikkansa pitävä ja tavallaan fakta. Fakta on myös, että seuraavina vuosina turistimäärät kasvat jo muutoinkin ja tuovat verohyötyjä kaupungille ja valtiolle. Ongelmanahan meillä alkaa olemaan jo yksinkertaisesti kapasiteettiongelma, hotellimajoitusta ei ole riittävästi. Nurinkurista on että tätä ongelmaa ei ole käsitelty riittävästi. Löylyn kaltaisia avauksia, jotka leviävät kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa me tarvitsemme, tai Slush. Ja loppujen lopuksi, matkailun edistäminen, ja sitten maapallon pelastaminen, pitäisi päättää, mitä me haluamme jättää tuleville sukupolville, tällä tavalla ei mitään, kun kaikki juoksee porkkanan perässä kuin aasit 🙂
Donnerin kommentti on loistava, tosin se ei ota huomioon sitä että osa Guggisten ja muiden ideaa on siinä miten saada ihmiset kuluttamaan rahansa myös kotimaassa.
Kaikki Hesalaisethan eivät ole saapuneet sinne lentokoneella Japanista, eivät edes ne jotka ovat siellä vain tilapäisesti – Suomessa on varmaan parisen miljoonaa ihmistä jotka pyörivät siellä pääkaupunkiseudulla syystä tai toisesta, töiden takia tai muutoin. Esimerkiksi vaikkapa työmatkalla olevia tai tilapäisellä komennuksella olevia ihmisiä.
Ei Guggenhemin tarvitse siis tarkoittaa sitä, että turisteja tulisi enemmän – jo olemassaolevista turisteista varmaan moni tunnistaisi Guggenheimin brändinä paremmin kuin vaikkapa jonkun Ateneumin. Tämä voisi muodostaa semmoisen alemman kynnyksen käydä edes jossain museossa, mikäli keli on huono, sataa, on pimeää tmv. Montako huonosta kelistä kärsivää turistia Helsingissä on yhden päivän aikana?
Tuosta Guggenheimin kävijämäärätavoitteesta: esim. uutinen vuodelta 2013 kertoo, että Ateneumissa kävi 479000 vierailijaa.
Ylen uutinen ilmoittaa, että ”Guggenheim Helsinki tavoittelee 550 000 kävijää vuodessa.”
Jos tuota vertaa Ateneumiin, niin en minä pidä tuota epärealistisena tavoitteena. Kiasmassa käy noin 200.000 kävijää vuodessa, joten kävijämäärät sijoittuisivat melkein varmasti 200.000 ja 550.000 välimaastoon ja mikäli kyseinen paikka jotenkin kykenisi uudistumaan ja ottamaan vähän innovatiivisempia askeleita näyttelyiden sisällön suhteen, niin ei tuommoinen kävijämäärä pitäisi olla mitenkään mahdoton. Parhaimmillaan kävijöitä voisi olla ehkä enemmänkin.
Etenkin jos ajatellaan, että Helsinkin asukasluku muutenkin kasvaa jatkuvasti.
Mielestäni Guggenheimin idea ei ole välttämättä huono. Sitä ei kannata ajatella niinkään museona vaan lähtökohtana jollekin. Jos parempia ideoita ei ole, niin kyllä sitä varmaan kannattaisi yrittää.
Ei sitä ole vaikea ymmärtää, mutta sitä on vaikea uskoa.
Sinänäsä hyvä argumentti.
Olen joksu viettänyt mm. Ataturkrkin lentoasemlla tuntikausia. Ajatus lähteä käymään äkkiä kaupungille ei oikein innostanut, sillä minun pitäisi ehtiä keskustaan (30 min vaihto), tulla takaisin, mennä turvatarkastuksen läpi ja olla hyvissä ajoin portilla. Sen lisäksi takana oli monen tunnin lento ja edessä vielä pidempi. Ja joakisesa vaiheesa varauduttava myöhästymiseen.Kone ei odota.
Söin, ostin Le Monden, katselin värikästä elämää. Ja seurasin viisaamman nuoren matkustajan esimerkkiä ja venyttelin.
Valitettvatsi väölisäs vainon meri tai viisumiraja. 300 km auto/junamatkan pääshelsingistä asuu ehkä 3 miljoonaa ihmistä, joista kaikki eiväåt harrasta museoissa käyntiä.
Tämä peruste vaatisi edes jonkinlaista arvausta, museon vaikutuksesta turistien määrään.
Kummallinen perustelu tuo, että postiisi tulevat vastustusviestit saivat kantasi myönteiseksi. Eikö demokratiassa pitäisi olla päivastoin? Olemme äänestäneet sinut valtuustoon painamaan nappia meidän puolestamme, emme kertomaan miten väärässä ja tyhmiä olemme.
Ja miksi se tontti väkisin pitää meidän elinaikanamme täyttää? Ehkä siihen keksitään hyvä idea 100 vuoden päästä. Tai 200:n.
Jos joku sanoo, että museo on yhtä huono ajatus kuin keskustakirjasto ja musiikkitalo, kyllä se vähän niin kuin viittaa siihen suuntaan, että sitä pitäisi kannattaa.
En edelleenkään ymmärrä, että mitä ”vihreitä” nämä 10 Guggenheimin puolesta äänestänyttä ovat kannattaessaan kaikenpuolisen kulutuksen lisäämistä turistiatrappeja rakentamalla. Tuohan on juuri sitä mikä vie meitä tuhoon maailman täyttyessä ja köyhien maiden ottaessa meistä mallia.
hh
Ei tullut sitten Guggenheimia. Luulen, että Odekin on salaa tyytyväinen.
Mutta miten on, joko ryhdymme arvaamaan, milloin tuo hanke seuraavan kerran nousee tapetille? Meneekö siihen tällä kertaa neljä vuotta, vaiko enemmän vai vähemmän?
Eiköhän se pysy parkkipaikkana seuraavat kymmenen vuotta.
Miksi on lähdettävä tähän lapselliseen jakoleikkiin, jossa asiat jaetaan hyviksi ja pahoiksi ja sitten valitaan puoli? Miksi ei voi suhtautua asiaan niin kuin se oli, kuten valtuutettu Rydman? Eilen ei päätetty museosta, ei tontin käytöstä, ei mistään muusta kuin Guggenheim -säätiön tekemästä tarjouksesta.
Guggenheimin ehdotus oli huono ja riskialtis, eikä sitä pitänyt hyväksyä. Tontille voi edelleen kannattaa museota tai muuta kulttuurilaitosta. Jopa Guggenheimia, kunhan se vain toteutuu Helsingin kannalta paremmilla ehdoilla.
On tämäkin, kun pitää kaivaa kokoomuslainen esimerkiksi rationaalisesta päätöksenteosta. Suurimmalle osalla eilen puhuneista valtuutetuista tuntui kuitenkin olevan kyse itsensä identifioimisesta tiettyyn ryhmään, niin puolesta kuin vastaan olleilla. Guggenheimia ei nähty asiakysymyksenä, vaan se oli symboli, joka vahvistaa identiteettiä. Järki oli jäänyt ilmeisesti kotiin, tai ehkä sitä ei ole koskaan ollutkaan.
Eli ”joku” tekee päätökset puolestasi.
Minkälainen on kaupunkisuunnittelusta päättävä ihminen, joka on valinnut mörkömausoleumin mustaamaan rannan? Vaikka kustannettaisiin ulkomaille mitä, ei pitäisi pilata kaupunkikuvaa. Rumuuden estetiikka on olemassa, mutta ei se mitä tahansa oikeuta.
Mikseivät nuo nykyajan rikkaat pistä pystyy taidemuseota tuohon Guggenheimin paikalle ?
Miksi rikkat sijoittajat ajavat museota verovaroilla rahoitettavaksi
Amos Anderson oli vanhanjan isänmaallinen rikas ja rakensi itse museon omilla rahoillaan
Voisihan se ollakin jos eivät muslimit veisi kaikkia viestejä ja tekisi niistä pommeja! (Tämän ironian joko ymmärtää tai ei. Jos ei, on luultavasti sitä mieltä että älömölttäjien ja öyhöttäjiena pitisi hallita maailmaa. Demokratian nimissä.)
Politiikassa toimii fiksuja asialinjalla olevia puurtajia jotka jaksavat ottaa asioista selvää ja perustelevat miksi ovat niiden takana vaikka ns. yleinen mielipide tai kansan syvät rivit siitä pitäisikään.
Politiikassa toimii myös kansan syvien rivien tuntoja pinnallisesti haistelevia, jotka perustelevat kantaansa äänestäjien kuuntelemisella vaikka sitten joutuisivatkin kääntämään omaa mielipidettään tai tekemään järkisyillä ajateltuna huonoja ratkaisuja.
Mitä pitäisi ajatella poliitikosta joka on aloittanut uransa ensin mainitulla tyylillä ja saanut sen myötä arvostusta, mutta viime vuosinaan kääntyy jälkimmäiseen suuntaan, vieläpä toimimalla tahallaan päinvastoin kuin mitä se kansan mielipide on jotta ei vaan tule leimatuksi populistiksi.
Jos joku esittää että toimiva Malmin lentokenttä on yhtä hyvä idea kuin olisi ollut Guggenheimin rakentamine, käännytkö vastustamaan sen lopettamista?
Tai jos joku Malmin lentokenttäalueen asuinrakentamisen kannattaja (tai sellaisena esintyvä) spämmää aiheesta vihamaileja, vaihdatko oman mielipiteesi koska et halua olla samaa mieltä.
Kiukuttelua? Turhautumistako? Joka tapauksessa noloa.
Kyllä minulla on oikeus sanoa, että Guggenheimia vastustaneissa sähköposteissa oli suuri osuus silkkaa vihapuhetta, jonka taso muistutti vihasivustojen maahanmuuttokeskustelua ja jossa esitettiin täysin paikkaansapitämättömiä väitteitä niin paljon ettei niitä pystynyt enää oikomaan. Mielestäni myös sanoin, että olisi aika epäloogista muoostaa kantansa niiden negaationa. Sanoin myös, että ihmismieli kuitenkin toimii niin, että jos jotain asia perustellöaan täysin järjettömillä väitteillä, kuulijalle muodostuu käsitys, että kanta ei huonosti perusteltu.
Sitä, miten tästä hankkeesta tuli tällainen Suuri Saatana, ei mahdu minun järkeeni.
Guggenheimia vastaan pystyi esittämään myös ihan järkeviä väitteitä, mutta ne hukkuivat tämän suuren raivon alle.
Se, millä perusteella muodostin oman kantani, käy ilmi kirjoituksestani.
Matkailun edistämishankkeita on aika vaikea laittaa järjestykseen. Pidän sitä hyvin epätodennäköisenä – joskaan en mahdottomana – että Guggenheim olisi lisännyt Helsingissä vierailevien turistien määrää riittävästi ollakseen yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Tiettävästi ainakin kiinalaiset turistit ravaavat tuollaisten brändien perässä ympäri maailmaa, ja Guggenheim on brändinä minullekin tuttu jo vuosien takaa, vaikka luokittelen itseni lähinnä kulttuurin viholliseksi.
Ehkä ihan hyvä, että sitä rakennusta ei nyt lopulta tullut, mutta enpä olisi harmistunut toisenlaisestakaan lopputuloksesta.
OS: ” Turismista taas hyötyy lähinnä valtio, koska turistit eivät maksa muuta veroa kuin arvonlisäveroa, ja sen taas saa valtio.”
Mistä tälläinen käsitys? Helsingissähän jokaisen kaupan ovessa on tarra ”Tax Free”. Tämähän tarkoittaa, että ulkomaiselle (Non-EU) turistille palautetaan tullissa hänen maasta viemistään tavaroista maksamansa arvonlisävero. Näin höveleitä me Suomessa olemme. Missään muualla en ole huomannut asiaa mainostettavan noin näkyvästi, vaikka kyllä kait se on kansainvälinen käytäntö. Suomessa kuluttamistaan tavaroista ja palveluista turistitkaan eivät käsittääkseni sentään tuota veronpautusta saa.
No haloo. Tuo koskee TAVAROITA, ei hotelliyöpymisiä eikä ravintolassa syömistä, ei taksimatkoja eikä edes museoissa käymistä. Lisäksi se ei koske niitä, jotka ovat itse kotoisin ETA-alueen maista ja ymmärtääkseni ei niitäkään, jotka jatkavat johonkin ETA-maahan.
Eteläsataman kehittämisessä on paljon samaa kuin Töölönlahdessa ja sitä ennen Kampissa. Vuosikymmenet yritetään luoda suuri kokonaisvaltainen suunnitelma – sillä välin alue on joutomaana tai parkkipaikkana. Kokonaisuus vaan on liian suuri umpisolmu ratkaistavaksi ja loppujen lopuksi tehdään pikkuisen kerrallaan tai periaatteella ”kunhan jotain saadaan tehtyä”… Lopputuloksesta voimme vain nauttia 😉
Tässähän se vastaus on:
Selvennyksenä: Guggenheimin puolesta esitetyt arviot eivät olleet luotettavia, vaan lähinnä hihasta tiputeltuja. Tämän vuoksi Guggenheimin hanke vaikutti huijaukselta. On hyvin kummallista, että sellaista päättää kannattaa.
Vihapuheeni ei ota laantuakseen.
Kaupungilla ei ollut tässä sanottavaa riskiä. Jos kaikki olisi mennyt päin seiniä, ja kävijöitä olisi ollut vuodessa kymmenen tuhatta, hake olisi mennyt nurin, kaupunki olisi kyllä menettänyt rahaa, mutta saanut sitä vastaan hyvin arvokkaan rakennuksen, jolle olisi kyllä löytynyt arvokasta käyttöä – joka arvokkaampaa, kun kansan syvien rivie3n vaatima Kalevala-museo.
Guggenheimin esitys olisi kannattanut hyväksyä, sillä se ei olisi aiheuttanut kustannuksia valtiolle tai Helsingin kaupungille. Valtion maksettavaksi tarkoitettu osuushan muutettiin lainaksi, jonka Helsingin kaupunki takaa. Takauksesta ei aiheudu kustannuksia.
Sen lisäksi valtio olisi luopunut hankkeen arvonlisäverosta, mutta myöskään siitä ei aiheudu valtiolle minkäänlaisia kustannuksia. Lisäksi kaupunki olisi luovuttanut museon käyttöön tontin Eteläsatamasta, mutta siitäkään ei olisi aiheutunut kustannuksia, koska paikka toimii tällä hetkellä parkkipaikkana.
Osmo, sinä itse kysyit mistä viha?! Siihen minä vastasin. Luettelin nuo rakennukset joihin on mennyt aika paljon rahaa perusteluna siihen, että ihmiset ovat saaneet ’tarpeekseen’ niistä. Jo riittää, ajattelee kovin moni.
No, ei mennyt perille. Takerruit Tuohon Stadionista etelään jne… jonka jälkeen vasta selvitin tuota monien ihmisten suuttumuksen syyketjua! Mielestäni et miettinyt sitä miltä ihmisistä tuntuu mikä kuitenkin lienee se todellinen harmin tai todellisen vihankin oikea syy. Monet todella ajattelevat, että eliitti painostaa heidät siihen mitä he eivät enää tahdo. Tuntevat tulevansa hyväksikäytetyiksi.
Useimpien ihmisten mielipide uusiin asioihin noudattaa järjestystä tunne, perustelu, vastakkainen mielipide ja lopullinen päätös. Jos opponentin perustelu on hyvä niin ’insinööri’ hyväksyy sen. Tunteiden varassa oleva (so. enemmistö) vaatii lisää perusteluja jonka jälkeen ehkä luopuu ensimmäisestä ajatuksestaan ja harmitellen suostuu ’järkiratkaisuun’. Nyt Guggenheimissä tämä ajatusprosessi iteroitiin (ah, mikä muotisana) moneen kertaan. Iteroinnin viimeinen kierros oli sitten monille se pisara joka pani ämpärin vuotamaan.
Omat syyni vastustaa koostuvat kutakuinkin kaikesta siitä mitä täälläkin on esitetty. Olen ollut aika paljon tekemisissä kuvataiteen kanssa joten tietysti toivoin, että kotimaisia taiteillijoita muistettaisiin tilauksilla mieluummin kuin Amerikasta tulevaa jättiä.
Ok, ehkä tämä riittää ja vesi tyyntyy! hh
Kun ottaa huomioon rakennusprojektit, joissa kaupunki on viime aikoina ollut mukana, rahanmenetys ei välttämättä olisi pysynyt lasketussa. Wow-arkkitehtuurin tekeminen suomalaisella projektijohdolla ja asiantuntemuksella on nimittäin haaste jota ei ole kauheasti kokeiltu.
Kun peruspäiväkotien tai joukkoliikennepysäkkienkään rakentaminen ei tunnu sujuvan aikataulussa tai ilman rakennusvirheitä, miten olisi onnistunut Guggenheimin voittajatyön kaltainen taideteos.
Myös ulkomailla isot experimentaaliset kulttuurirakennukset vievät usein kaavailtua enemmän rahaa, Sydneyn oopperatalosta Hampurin Elbphilharmonieen. Valtuustolle esitettyjen rakennuskustannusten realistisuudesta ei ole mitään todisteita.
Tuli jotenkin mieleen ne 80-luvun pankinjohtajat jotka kertoivat tätä samaa pian konkurssiin päätyvien pk-yrittäjien ystäville ja sukulaisille…
Takauksille oli vastavakuus, kyseinen kiinteistö, joten kaupungin panostukselle olisi ollut täydet vakuudet. Talo olisi ollut hintansa arvoinen tuolla sijainnilla, vaikka museo olisi flopannut.
Kuten se että Suomi käpertyy itseensä, impivaaralaistuu, antaa negatiivisen kuvan ulkomaille, suhtautuu vihamielisesti ja jopa rasistisesti kansainvälisiin vaikutteisiin, on muukalaisvihamielinen ja antautuu trumpilaisen epäsivistyksen myötäiljäksi jos nyt ei tajua kaataa julkista rahaa kansainvälisen tavaramerkin liisaamiseen.
Älyttömyyksiä on virallisessa mediassa laukonut kyllä ihan kumpikin puoli.
Hyvä että huono hanke kaatui. Oopperan, Finlandiatalon, Musiikkitalon ja Kiasman jatkoksi ei todellakaan tarvittu viidettä, taas megaluokan epäonnistumista jokseenkin täysin julkiseen rahaan perustuen. Vaarallista on vastaavien tulevien hankkeiden osalta se, miten monta kuntapäättäjistä Lahden rakentama ”yksityisen” rahan sumutus sai taakseen.
Päättäjien kannattaa todella satsata em. olemassa olevien seinien parempaan hyödyntämiseen vaikkapa matkailutulojen kasvattamiseksi. Enemmän ja parempaa sisältöä, kiitos. Kovin tuntuvat tyhjinä seisovan useimpina päivinä.
Ja kyllä se parkkipaikka vielä rakennetaan, mutta toivottavasti kaupallisiin tarkoituksiin ja yksityisellä rahalla. Helsingistä puuttuu esim. kylpylähotelli. Siihen sopisi liittää laiturissa pysyvästi seisova alus, johon sijoitettaisiin osa hotellin tiloista ja toiminnoista. Tai jotain muuta omillaan pyörivää, mutta myös kaupunkia hyödyttävää.
Nykyisin parkkipaikkana toimiva Guggenheimille varattu tontti voitaisiin muuttaa puistoksi, joka jatkaisi Tähtitorninmäen puistoaluetta merenrantaan ja säästäisi samalla Kauppatorin kansallismaiseman rakentamiselta.
Myös vastapäinen Katajanokan ranta maailmanpyörineen ja uimaloineen pitäisi rakentaa puistoksi, kunhan alueen nykyinen vuokra-aika päättyy. Tällainen huvipuisto ei sovi kaupunkikuvan kannalta näin keskeiselle paikalle. Merenrannan puistot sen sijaan antaisivat hienot raamit Kauppatorin maisemille.
Noin niinkuin ihan kiusallaankin, kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajan auktoriteetillä?
Minun kauteni kaupunkisuunnitteloulautakunnassa päättyy toukokuussa. Tätä paikkaa on yritetty saada hyötykäyttöön vuosia, mutta jarrutus on suuri.
Sinäänsä hyvä, että sen rakennuksen voi vieläkin rakentaa! Toivottavasti mainitsemasi arvokas käyttö on arvoltaan yli 130 miljoonaa (x2 vai mitä rakentamiskustannukset ovatkaan oikeasti), kun vaihtoehtoiskustannukset huomioidaan.
Uuden Suomen palstalla on kannatettu huumorimielessä, että Jörn Donnerin heitto poroista (Koulumies) Eteläsatamaan olisi kannatteva ajatus.
Kansanedustaja Mikko Kärnä Lapista puolestaan esitti, että Helsingin keskuspuistoa voisi käyttää visenttien palauttamiseen takaisin Suomen luontoon.
Omasta mielestäni paras ajatus tuli palstalta, jonka nimeä ei saa mainita täällä; rakennettaan ”parkkipaikalle” bordelli.
Tämä, jos mikään saisi Helsinki-Vantaan transitomatkustajat ja risteilyalusten turistit pysähtymään Helsingiin pitemmäksi aikaa.
Suorat työpaikkavaikutukset olisivat useampia satoja ja välilliset (esim. taksikuskit) mitattaisiin tuhansissa.
Kävijämäärät Helsingin bordellissa ylittäisivät taatusti kaikki Helsingin museot yhteenlaskettuna ja rahoituksen saamien yksityissektorilta tuskin olisi ongelma.
Luultavasti tontistakin saisi käyvän hinnan kaupungin kassaan – käytettäväksi Helsingin kulttuuritarjonnan lisämiseen.
Osmo Soininvaara on ollut ja on edelleenkin tällainen poliitikko. Sen hänen tämäkin kirjoituksensa hyvin osoittaa, vaikka se kertoo myös turhautumisesta nykyiseen vihapuheeseen.
Suuri ongelma tässä on se vihapuhe. Sellainen lisääntyy ja me olemme kaikki vähän ihmeissämme siitä mitä sen kanssa oikein pitäisi tehdä. Se on tavattoman epäterve ilmiö, ja se synnyttää myös ikäviä sivuvaikutuksia.
Yksi niistä on juuri tuo: fiksut poliitikot turhautuvat. Itse olen ihmetellyt Soininvaaran kärsivällisyyttä esimerkiksi täällä hänen omassa blogissaan välillä esiintyviä epäasiallisuuksia kohtaan. Enkä nyt siis puhu ollenkaan eri mieltä olemisesta, sehän on hyvän keskustelun lähtökohta, vaan epäasiallisuudesta.
Toinen seuraus on se, että esimerkiksi tässä Guggenheim-kysymyksessä joku saattaa kirjoittaa asiallisen, mutta museota vastustavan puheenvuoron, ja olla jo etukäteen loukkaantunut siitä, että se leimataan vihapuheeksi. Ei leimata. Asioita saa ja pitääkin sekä kannattaa että vastustaa. Vihapuhe on sitten eri asia. Sitä pitää vain ja ainoastaan vastustaa.
Ja hyvä tavaton: me puhumme taidemuseosta! Mistä ihmeestä se viha oikein kumpuaa?
Jos sata miljoonaa jaettaisiin apurahoina, siitä riittäisi 65 000 euroa 1500 taiteilijalle tai 130 000 euroa 750 taiteilijalle.
Kun tuollainen joukko yrittäisi, saattaisi syntyä jotain omaakin.
Olen tässä kurkkaillut foorumeita ja näppituntumaksi jäi, että eniten Guggenheimia vastustetaan yliopisto-opiskelijoiden kansoittamilla foorumeilla. Niillä ei ymmärretä ajatusta, että taide rakennetaan ulkomaisen nimen varaan.
Ehkäpä tästä voisi aavistella, että Suomeen on kasvamassa sukupolvia, jotka osaavat arvostaa omaa. Tämä selittynee osaksi sillä, että nykyään matkustetaan paljon ja ihmiset kokevat käytännössä, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Siksi omaakin sisältöä osataan kunnioittaa.
Olisihan se kiva, että Guggenheimin tilalle keksittäisiin jotain elävämpää, muuta kuin ylemmän luokan näyttäytymiskohde, sellaista, jossa pääsee esiin luovuus, suomalaisuus ja paikallisuus.
Turha venkoilu jatkui loppuun asti. Jos kaikki olisi mennyt Guggenheimin taustavoimien suunnitelmien mukaan, valtuusto olisi päättänyt museosta lähettämällä Guggenheimin säätiölle säätiön lobbareiden itse laatiman vastaehdotuksen hyväksyttäväksi. Se olisikin ollut hieno loppu kuusi vuotta kestäneelle näytelmälle.
Mitä sijainnilla on asian kanssa tekemistä kun tontti on kaupungin nytkin? Se, että pitää itsestäänselvyytenä, että tuollaisen erikoisrakennuksen jälleenmyyntiarvo olisi yltänyt rakennuskustannuksiinsa, on minusta aika optimistista.
Siittä en ole erimieltä, että tontti pysyy todennäköisesti pitkään tyhjänä, mutta eikö tuo johdu pitkälti siitä, että kun maaginen ’G’ otetaan pois kuvasta, kaupungin viranomaiset ja luottamusmiehet eivät hevin anna rakennuslupaa tuota Barad-duria kaunkikuvallisesti vähemmän haastavillekaan rakennuksille tuolle paikalle
Guggenheim on jakanut kansan kuin Trump rapakon takana. Yhdestä taidemuseostahan tässä vain oli kysymys. Päätös on nyt tehty ja sen kanssa eletään. Eiköhän katsota rakentavasti eteenpäin sen sijaan, että vihoitellaan vastapuolta maailman tappiin. Kukaan ei tiedä millainen menestys tai rahareikä Guggenheimista olisi tullut.
Haitanneeko tuo. Hyvinhän siitäö saa parkkimaksuja.
Eikä pelkästään kansaa. On syytä huomata, että äänestys jakoi vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki yli kahden hengen valtuustoryhmät – kyllä vain, myös tekotaidetta vastustavat perussuomalaiset.
Itse voin omakohtaisesti helsinkiläisenä äänestäjänä todeta, että viime kunnallisvaaleissa jahkailin kirjaimellisesti äänestyskoppiin saakka kahden ehdokkaan välillä, joita pidin itselleni ja omille intresseilleni täsmälleen yhtä hyvinä valintoina. Vaikka pystyin äänestämään heistä vain toista, niin kumpikin tuli valituksi, ja toinen äänesti Guggenheimille kyllä ja toinen ei.
Mikä on siinä mielessä osuvaa, että koska keskustelu oli molemmilla puolilla pahimmillaan kaiken arvostelun alapuolella – eikä kyse kummallakaan puolella ollut vain yksittäistapauksiksi jääneistä hetkellisistä ylilyönneistä – niin itse olisin luultavasti äänestänyt tyhjää. Ja kertonut julkisesti tyhjää äänestämisen syyksi tämän. (Ja jäänyt sitten odottamaan vihapostin vyöryä.)
Niin no, viimeiset viisi vuotta jarrutusta on aiheuttanut Guggenheimin jääräpäinen junttaaminen, mikä on estänyt alueen jatkosuunnittelun.
Vuoden 2012 huhtikuussa Kirjava Satama -arkkitehtuurikilpailun tuomaristo suositteli alueen suunnittelun jatkamista yhdessä kilpailussa palkintosijoille tulleiden työryhmien kanssa. Saman vuoden toukokuussa Kaupunginhallitus tyrmäsi ensimmäisen Guggenheim-esityksen.
Jos Guggenheimiä ei oltaisi herätetty kuolleista aina vain uudestaan, alueen kaavoitus olisi jo valmis ja lapiot maassa.
Hyvä kommentti. Juuri tänään Hesari julkaisi 50 vuotta sitten tehdyn valtuustopäätöksen, jossa lähdettiin kehittämään Töölönlahden aluetta Alvar Aallon kokonaissuunnitelman mukaisesti terassitoreineen ym. Sitten seurasi reilun 40 vuoden hiljaisuus ja suunnitelmasta toteutui vain Finlandiatalo. Selvää on, että Kirjava satama -suunnitelma ei toteudu, miksi ihmeessä kaupungin kallein rakentamaton tontti metsitettäisiin maassa, jossa Kehä ykkösen jälkeen on 1300 km korpea. Varmasti alueelle löytyy jokin hotellihanke, mutta näin tärkeä paikka pitää saada hyödyttämään sekä turisteja että kaupunkilaisia. Eikä sellaista hanketta helpolla syliimme putoa, kun keskustakirjaston kaltainen ponnistus kuivaa kaupungin kulttuuribudjetin pitkälle tulevaisuuteen. Mutta jotain väliaikaista voi tännekin syntyä Sedun pajasta.
Kaikissa 2. palkinnon saaneissa ehdotuksissa oli esitetty (useimmissa julkiset) rakennukset ikään kuin portiksi Eteläsataman molemmille puolille. Nythän on sovitettu erinäisiä rakennuksia kumpaankin paikkaan, eli kilpailun tulosten mukaan on edetty…
Kaikissa ehdotuksissa oli myös uudisrakennusten rivi Katajanokalla ja useimmissa myös Olympiaterminaalin vieressä. Vain yhdessä ehdotuksessa oli puistoa tuotu rantaan, mitä ihan aiheesta pidettiin vieraana elementtinä Eteläsatamassa.
Hiljattain esitetty historiallinen selvitys alueen suunnittelun pohjaksi oli lupaava. Siinä oli uskallettu ehdottaa myös Keisarinluodonlaiturin purkamista, mikä Kirjavan Sataman tuomaristolle oli punainen vaate…
Norjalainen hotellimiljonääri Arthur Buchardt oli mukana Guggenheimin tukisäätiössä jollain osuudella museota rahoittamassa, mutta hotellitontit Etelärannasta varmaan kelpaisivat Buchardtille ilman museotakin.
Siitä, ettei kukaan sitä kannattava tunnu tajuavan sitä vastustettavan ihan asiaperusteilla eikä rasismilla ja taidevastaisuudella.
Hullunkurinen vitsinne ei ole jäänyt vaille huomiota. Olette varmasti eri hauska mies.
—
Vaikka en itse Guggenheimia kannattanut, niin kyllä ”keskustelu” aiheen ympärillä oli harvinaisen sotkuista. En muista samanlaista someraivoa ennen nähneeni. Täällä Oden blogissa keskustelu on toki ollut asiallista, kuten aina.
Osa ihmisistä nauttii siitä, ja hakemalla hakee vihan ja kiukun aiheita.
Niin, se eniten käytetty asiaperuste taisi olla amerikkalaisvastaisuus?
Nähdäkseni Keskustan kolmen hengen ryhmä oli kokonaan puolesta, mikä kieltämättä yllätti ainakin meikäläisen.
Kirkaasti eniten käytetty asiaperuste oli se, että hankkeen rahoitussuunnitelma näyttää heikosti peitellyltä puhallukselta.
Tällaista ajatusta jotkut hellivät. Siis jotkut, jotka kuuluvat tähän ryhmään, jota voisi kutsua vaikkapa ”eliitin vastaisiksi”. Paikkaansa se ei silti pidä.
Omassa lähipiirissäni on ihmisiä, jotka kannattivat Guggenheimia, ja toisia, jotka sitä vastustivat. Molemmat asiaperustein, ilman eri mieltä olevien sättimistä, kuten sivistyneeseen keskusteluun kuuluukin.
On tietysti ihmisiä, jotka eivät osaa kunnioittaa toisten mielipiteitä. Heidän on vaikea hyväksyä erilaisia näkemyksiä. Ne herättävät heissä jopa vihaa. Tämä ei tietenkään ole erityisen tyypillistä Guggenheimin kannattajille, vaikka löytyy sitä varmasti jonkin verran siitäkin joukosta. Näitä somekeskusteluja lukiessa syntyy käsitys, että ennen kaikkea moista esiintyy näissä eliitin vastustajissa.
Jotenkin tuntuu, että tämän päivän trendejä on vastustaminen. Monet ovat selvästi tyytymättömiä, mikä purkautuu kiihkeänä vastustamisena. Se kohdistuu kutakuinkin kaikkeen uuteen, jota ei ”vanhoina hyvinä aikoina” ollut: EU:hun, euroon, maahanmuuttajiin, tasa-arvoiseen avioliittolakiin, ja jopa, näköjään, moderniin taiteeseen museoineen.
Vastustaminen ei ole kuitenkaan oikea tapa rakentaa parempaa tulevaisuutta. Eikö sen tilalla pitäisi olla näkemys siitä, mitä näiden eliitin ajamien asioiden tilalle haluttaisiin?
Lienee syytä huomauttaa, että eliitissäkin oli ja on aika paljon Guggenheim-hankkeen vastustajia, Jörn Donnerin lisäksi. Mm. ystäväni, nyt eläkkeellä oleva museonjohtaja.
Hän kuului pitkään EMYA:n (Euroopan vuoden museo palkinto) tuomaristoon ja ja tuomariston jäsenen ominaisuudessa kävi Bilbaon Guggenheim-museossa ja ehdotti sille vuoden 2000 Vuoden museota arvoa. Jonka Bilbao saikin.
Tähän Helsingen hankkeeseen hän suhtautui alusta alkaen perustellusti melkoisin varauksin ja myös julkitoi sen tutuilleen.”Tein myyräntyötä.”
EMYA:n, nykyisen EMF (Euroopan museofoorumi) pitkäaikainen suojelija muuten oli nyt jo edesmennyt HKK Belgian leskikuningatar Fabiola.
Kyllä minä saan ostettua tax-freenä roinaa Suomesta vaikka olenkin sieltä kotoisin, mutta asun Sveitsissä. Tämä on fakta, eli väitteesi menee sanaan pinoon sen Sveitsin tonttimaan vetotusta koskevan valheesi kanssa.
Osmo ja viimeksi näköjään Pekka T ovat järkyttyneet ja pöyristyneet tunnereaktioista, joitten olemassaolo ei ilmeisesti ole sinne kuplaan aiemmin välittynyt. Osmo yllättyi saamastaan ”lähes vihapuhemaisesta” postista.
Me voiman nuivalla puolella olemme saaneet nauttia näistä tappouhkauksista, ”me tiedetään, missä sä asut” vihjailuista, ajatusrikosten ilmiannoista työnantajille ja jopa viranomaisille, paskapaketeista, fyysisestä väkivallastakin yms. jo vuosia, minä jo muinaisen Ylevin ajoista lähtien. Sanoisin, että on hienoa, jos te saatte maistaa omaa lääkettänne. Teidän ylimielisyytenne ja omahyväisyytenne on tehnyt teille mahdottomaksi ymmärtää, että teitä todella vihataan. Ihan. Viskeraalisti. Vihataan. Tuntekaa se.
Kyllä nämä nykynatsit ovat aika vässyköitä ja tissiposkia niihin aitoihin ja alkuperäisiin verrattuina. Ei mulla muuta.
Kerrotko lisää? Minua potentiaalisena Osmon äänestäjänä kiinnostaisi tietää, että kenelle ja missä hän on vihapuheviestejä tai tappouhkauksia lähetellyt.
Miten huonoja päätöksiä sitten voidaan estää tai perua, jos asioita ei saa vastustaa?
Minkälaista ”tulevaisuuden rakentamista” se sellainen on, ettei huonoja ideoita torpata?
Kuka tässä puhui mitään eliitistä? Tai siis kaipa se menee jo määritelmällisesti niin, jos päättäjät katsotaan jonkinlaiseksi eliitiksi, mutta älä lykkää sanan konnotaatioita minun niskoilleni. Valitsit tuon sanan aivan itse. Oletettavasti valinnalla oli tarkoitus niputtaa minut johonkin ihmisryhmään jotakin tarkoitusta varten.
Miten ihmeessä voi olla tilanne, jossa omasta mielestä huonoja asioita ei muka saa vastustaa ilman, että esittää vaihtoehdon ja usein vieläpä samalla aikataululla ja yksityiskohtaisuudella kuin vastustettava asia?
Jos eduskunnassa ajettaisiin kaiken Suomen metsämaan raivaamista ja päällystämistä asfaltilla, tällä samalla asenteella tätä vastustavilta vaadittaisiin samantien vaihtoehto sille, mitä asfaltin tilalle laitettaisiin tai miten muuten metsä otettaisiin samalla tavalla täysimääräisesti käyttöön ja millä syntyvän puutavaran myynnistä tuleva tuotto korvattaisiin tässä vaihtoehdossa. Tällainen asenne ei hyväksy nykytilannetta vaan jostain syystä muutoksen on pakko tapahtua, koska niin on päätetty. Miksi ei riitä, että esitetty ehdotus on vain yksinkertaisesti huono eikä sitä pidä toteuttaa?
Vaikka nykytilannekin olisi huono, se ei siltikään tarkoita, että kaikki muutos siihen on hyvästä. Se itsessään ei myöskään pakota asioita mihinkään aikatauluun tai kiireeseen. Se, ettei nykytilannetta parempaa tai muuten vain riittävän hyvää vaihtoehtoa ei ole esillä, ei tarkoita sitä, etteikö tällaista voisi löytyä tulevaisuudessa, kun ensin tutkitaan muita vaihtoehtoja. Miksi on aina kiire tehdä edes jotain, mitä tahansa? Siksikö Suomessa kärsitään laeista ja suunnitelmista, jotka ovat kuin juosten kustuja?
Entä mistä syntyy tämä älytön ajatus, että vastustajien (tai kansalaisten) pitäisi synnyttää vaihtoehtoisia (tai yleensäkään mitään) suunnitelmia? Julkishallinnolla on virastoja ja suunnittelulautakuntia, jotka tekevät tätä työkseen. Heitä ohjaavat poliittisesti ihmiset, jotka on äänestetty tähän luottamustehtävään. Jos nämä ihmiset eivät kykene tuottamaan suunnitelmia tilanteessa, jossa huonoksi koetut ammutaan alas, siellä on täysin vääriä ihmisiä puikoissa. Jos taas tilalle ei saada parempia, meillä on käsissämme suuri rakenteellinen ongelma. Edustajisto kuitenkin valitaan edustamaan ihmisiä, päättäjät päättämään ja virkamiehet valmistelemaan. Se on tarkoituksellinen työnjako ja heidän työtään. Miksi heille maksetaan palkkaa, jos työt kuitenkin pitää tehdä heidän puolestaan? Miksi kansalaisten pitäisi aina tehdä kaikki itse?
Aivan erinomaisesti sanottu!
Tämä tiivistää hyvin sen mikä on ehkä juurisyynä (tai ainakin yhtenä niistä) siinä, miksi poliitiikan arvostus on romahtanut ja miksi mm. populistinen kapinahenki on saanut vallan monissa maissa.
Edustuksellisen demokratian oikeutus on siinä oletuksessa, ettei kansalaisilla ole aikaa perehtyä kaikkiin päätettävinä oleviin asioihin ja siksi on parasta valita kansanjoukosta edustajia, joilla olisi paremmat mahdollisuudet syventyä asioihin ja tehdä valistuneita päätöksiä. Nykyaikana näyttää kuitenkin siltä, että nämä kansakunnan valitut eivät edusta mitään kognitiivisilta kyvyiltään vaikutuksen tekevää joukkoa vaan lähinnä todellisuudesta vieraantuneita poliittisia broilereita ja jääräpäisesti aateisiinsa takertuneita kansanmiehiä ja -naisia. Kun ylimmät virkamiehet vielä valitaan samasta porukasta puoluekirjan mukaan ja mm. ministeriöiden toimintaa ohjaamaan istutetaan politrukkeja, niin eipä ihme, ettei homma toimi.
Kun päättävä porukka tuntuu olevan pääasiassa numerotaidotonta tai numerot ”poliittisella tahdolla” korvaavia hörhöjä, joiden ainoa keino vastata kritiikkiin on kieltää kaikki arvostelu ja takertua entistä suuremmalla ehdottomuudella kaikkein pöljimpiinkiin päätöksiin, seurauksena on – no, juuri sitä mitä olemme voineet jo pidempään todistaa – surkeaa lainsäädäntöä, itseään vastaan kääntyviä säädöksiä, kokonaisten teollisuuden alojen rampauttamisia ja toisaalla taas riskittömien raha-automaattien luomisia koijareille jne.
Samaan aikaan kansan koulutustaso on noussut – väki ei enää ole mitään pelkkiä metsätyömiehiä ja lypsytilan emäntiä vaan yhä useammin korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, joilla on lisäksi käytössä ennennäkemätön määrä tietoa helposti saatavilla. Näin päätösten arvostelu ei enää olekaan mitään jostain katkeruudesta kumpuavaa herravihaa vaan ihan oikeaa ihmettelyä siitä miten idioottimaisia päätöksiä meidän demokratiamme nykyään tuottaa.
Kyllä tässä varmaankin alkaisi olemaan aika keksiä yhteiskunta ja poliittinen järjestelmä uudestaan?
Tästä jäi vielä some – eli ihan samalla tavalla kuin some toimii valheiden ja salaliittoteorioiden leviämisväylänä se toimii myös oikean tiedon ja perusteltujen epäilyjen välittäjänä. Tietysti vaatii tiettyä osaamistasoa ja kriittisyyttä seuloa roskan seasta ne helmet, mutta kyllähän nytkin esim. Guggenheim-casessa verkosta löytyi hyvinkin perusteellisia laskelmia siitä, miten perusteltuja esitetyt luvut olivat jne.
Vaikka some halutaan usein leimata vain hörhöjen ja populistien propagandavälineeksi, niin se on samalla kuitenkin ilmeisen olellinen osa myös perustellun kriittisyyden kasvulle – toisaalta ihmiset pääsevät helposti huomaamaan, etteivät ole yksin epäilyksineen, ja toisaalta kriittistä analyysia voidaan rakentaa joukkovoimalla, mikä ylittää yksittäisen ”peräkammarin pojan” kapasiteetin moninkertaisesti.
Eli – poliittisen järjestelmän päätöksentekokyky tuntuu jatkuvasti rapautuvan ja samaan aikaan kansan valistuneisuus ja tietonsaantimahdollisuudet kasvavat. Tässä on sellainen ristiriita, jota ”poliittinen eliitti” ei kovin kauaa pysty patoamaan…
Olen tästä asiasta Anonyymin kanssa samaa mieltä, vaikka hänen kirjoituksensa onkin vastaus minulle. En tarkoittanut, etteikö kaikkea saisi vastustaa, vaan ihmettelin sitä että jotkut tahot tuntuvat vastustavan kaikkea.
Demokratian ideahan on juuri se, että asioista keskustellaan, niitä kannatetaan tai vastustetaan, ja lopulta tehdään päätös. Guggenheimin osalta prosessi taisi mennä kutakuinkin näin.
Laajempi pohdiskeluni syntyi siis siitä huomiosta, että nykyisin tuntuu olevan esillä ilmiö, jota voinee kutsua vaikkapa populismiksi. Sen käyttövoimana näyttäisi olevan ennen kaikkea lähes kaikkien nykyilmiöiden vastustaminen. Minäkin vastustan monia asioita, mutta samalla mietin miten ne voisi tehdä paremmin.
Eliitistä kirjoittaessani en viitannut Anonyymiin henkilönä, enkä edes hänen kirjoitukseensa, vaikka otinkin sen oman pohdiskeluni lähtäkohdaksi. Kehittelin vain ajatuksiani vastustamisesta yleisempään suuntaan. Pahoittelen, jos kirjoituksestani saattoi saada väärän mielikuvan.
Kirjoituksen ydin oli kuitenkin tämä: miksi vastustus, jopa taidemuseon vastustus, saa niin vihaisia sävyjä?
Minulla on poliittisista päättäjistämme parempi käsitys kuin Kseellä, vaikka tietysti joukossa on juuri noin epäkelpojakin tapauksia. Ihmetystä herättää vain se miksi kansa, jolla on demokratiassa kuitenkin jotain valtaa, ei tee asialle jotain? Miksi äänestäjät haluavat vain näpäyttää poliittista eliittiä, sen sijaan että valitsisivat tilalle sellaisia, joilla on kykyä tehdä noita valistuneita päätöksiä?
Edustuksellista demokratiaa kannatan itsekin. Ei minullakaan ole aikaa ja mahdollisuuksia perehtyä jokaiseen päätettävään asiaan, vaan haluan äänestämäni poliitikon sen tekevän. Hänet valitsen yhteisten arvojen perusteella, en yksittäisten mielipiteiden mukaan.
Nämä demokratian ongelmat, populistinen kapinahenki ja kaikki muu, ovat hyvin tärkeitä asioita pohtia. Ei minulla ole niihin valmiita vastauksia, vaikka koetankin niitä pienessä päässäni pohdiskella. Hyviä aineksia sille antaa avoin keskustelu.
Kun nyt olen vauhtiin päässyt niin kommentoin vielä tätäkin. Olen aivan samaa mieltä.
On hienoa, että meillä on some, joka antaa meille tavallisille ihmisille mahdollisuuden saada äänemme kuulumaan (ja ainakin yksi poliitikko tämänkin kirjoituksen jopa lukee – Osmo Soininvaarahan joutuu tarkistamaan etten aivan levottomia kirjoittele). Samaan aikaan on turhauttavaa miten paljon somessa on matalamielistä sättimistä ja tahallista väärien tietojen levittämistä.
Vaatii melkoista lukutaitoa erottaa edellä mainitut asiat toisistaan, eikä meillä kaikilla sitä taitoa ole. Ehkä kyse on kuitenkin vain siitä, että uutena ilmiönä some vielä hakee muotoaan ja ajan myötä nuo kielteiset ilmiöt vähenevät. Toivotaan ainakin.
Someraivo pon ikävä ilmiö. Mutta ilimö sinänäs onyhtö vanha kuin ihmiskutna itse. Nyt on vain tehokas keino tuoda esiin v…aa oloaan.
Kuinka monta someraivovoestiä sait jakuinka monelta eri henkilöltä? Ja kuinka monta sekopäätä näinkin suuresta kaupungista (ml koko pääkaupunkiseutu) löytyy?
Koska, esimerkkinä tämä taidemuseo, aivan ilmiselvästi ja helpon perustellusti huonot ideat elävät jonkin pienen sisäpiiriryhmän ajamana ja löytävät jostain oikoteitä päätöksentekoon ja kansalaisia edustava järjestelmä saa ne vain vaivoin estetyksi. Tämäkään ei ole lopullinen tilanne vaan ne tuodaan kusetuksensekaisena väsytystaisteluna alati uudelleen ”päätettäväksi” hieman eri muotoon puettuna, jos haluttua lopputulosta ei ole saatu.
Onhan se vähän ongelmallista ja päättävässä asemassa toimivia kohti vihaa synnyttävää, jos kuka tahansa, joka vielä kykenee senhetkisen älyllisen kapasiteettinsa puolesta iskemään kolikoita baaritiskille, voi perustellusti katsoa edes jollain merkittävällä käytännön tasolla ymmärtävänsä asiassa yksinkertaisia, todellisia ongelmia, joita merkittävä osa päättävää prosessia ei edes suostu tunnustamaan vaan leimaa tämän asian esille ottavan epätoivotuksi henkilöksi, ja näkee, että asiassa voisi samantien myös tehdä lopullisen päätöksen eikä veivata sitä loputtomiin.
Poliittinen järjestelmä tuo jostain syystä aika heikosti tuollaisia ihmisiä esille ja media ei tue kansalaista asiapohjaisessa päätöksenteossa vaan vaalikaudella kuin vaalikaudella koko homma usein jumittuu yhteen tai kahteen puheenaiheeseen ja hyvin kapeisiin näkökulmiin. Minusta on käsittämätöntä, miten edes perusarvoja ei kyetä tiedotusvälineissä välittämään äänestäjille, jolloin pienipalkkaiset sairaanhoitajat päätyvät äänestämään työväen ystävää Kokoomusta. Lisäksi nämä kaikki tyytymättömät ihmiset myöskin edustavat eri poliittisia ilmansuuntia, eivätkä siten kykene käyttämään joukkovoimaa järjestelmän uudistamiseksi. Muutenhan heidän äänestämänsä puolue paitsi uudistuisi nousisi myös heittämällä johtavan puolueen asemaan.
Tyytymättömyyttä, katkeruutta ja äänettömäksi jätettyjä. Näille ihmisille kannattaisi oikeast itehdä jotain siellä poliittisissa elimissa — enkä tarkoita objekteina. Voisi aloittaa vaikka aktiivisella kuuntelemisella ja jatkaa vuoropuheluun ja ymmärtämiseen.
Eihän se niin ole, että Guggenheim olisi ollut yksikäsitteisen huono idea, jonka vain kansan viisaus pystyi estämään. Sillä oli kannattajansa ja vastustajansa ja molemmilla oli näkemyksiinsä hyvät perusteet. Kysymys oli arvoista, ei kiistattomista tosiasioista.
En ymmärrä myöskään tuota väsytystaistelua. Ensin Guggenheimia ei hyväksytty, koska kokonaisuutta ei katsottu riittävän hyväksi, joten hankkeen puuhamiehet paransivat kokonaisuutta. Mikä tässä on arveluttavaa?
Edustuksellisen demokratian kannattajana minusta on myös oikein, että päätöksen tekivät kansan valitsemat edustajat, ei gallupien huutoäänestys. Poliitikoilla kun kuitenkin oli mahdollisuus perehtyä suunnitelmaan ja sen perusteisiin paremmin kuin esimerkiksi minulla.
Mikä tässä meni väärin? Miksi poliitikot eivät olisi toimineet vilpittömästi parasta ratkaisua hakien? Ja varsinkin: miksi viha?
Tämä on tärkeää pohdiskelua. Mikä on poliittisessa järjestelmässämme, demokratiassa, vikana, jos se jättää kovin suuren joukon ihmisiä tyytymättömiksi? Mitä sille pitäisi ja voisi tehdä?
Taustalla on se vielä suurempi kysymys: miksi länsimaissa kansa jakaantuu enenevässä määrin kahtia? Miksi käsitykset suunnasta, johon yhteiskuntaa halutaan kehittää, eivät kohtaa? Miksi nämä kahtiajakautuneet ryhmät eivät kuule toisiaan? Mitä tälle pitäisi ja voisi tehdä?
Ei yksikäsitteisen huono, mutta jollain tavalla ilmiselvästi ja helposti perusteltavasti huono kuitenkin.
Ilmeisesti et nyt vain ymmärrä, joten lopeta kysyminen.
Onkohan se pelkästään demokratian syy? Osasyynä saattaa olla neljäs valtiomahti.
On mielenkiirtoista seurata tänään julkaistujen PISA-tulosten raportointia ja analyysejä mediassa. Muutoksia huonoon suuntaan on kiistatta tapahtunut, mutta siinä, mikä nousee juurisyyksi, on luultavasti melkoista hajontaa.
Jos aikaa on, asiasta kiinnostuneiden kannataa käydä itse OECDn PISA sivuilla.
En malta olla jatkamatta: Katsotaan nyt kellosta, milloin tulee ensimmäinen selitys, ”…, että huonon kehityksen syynä ovat nykyisen hallituksen tekemät budjettileikkaukset koulutukseen”.
Aamun uutisissa, totta kai. Hymyä vain!
Tarkoitatko sitä, että tänne on tullut maahanmuuttajia?
Taloussanomissa oli tämmöinen juttu tänään:
http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000004895108.html
Samaan aikaan uutisoidaan, että postiväki pekää että jopa tuhansia ihmisiä joutuu työttömäksi.
Ongelma on lyhyesti se, että yritykset, jotka eivät investoi koneisiin ja automaatioon vaan investoivat ihmisiin eivät pärjää kilpailussa – tai jos ihmisiä tarvitaan, ne kannattaa joko siirtää ulkomaille tai hankkia ulkomailta.
Tässä on esim. kaksi uutista samasta aiheesta, ensin vuodelta 2015 ilouutinen:
http://rakennusliitto.fi/2015/11/13/lahes-tuhat-rakentajaa-tyollistyy-aanekoskella/
”Äänekosken uuden sellutehtaan rakentaminen helpottaa kummasti rakentajien työllisyystilannetta Keski-Suomessa. Jo lokakuussa työmaalla paiski hommia 300 rakentajaa, mutta ensi keväänä määrä kohoaa lähes tuhanteen.”
Sitten katsaus tilanteeseen 2016:
http://www.ksml.fi/talous/Harkimo-ihmettelee-Miksei-%C3%84%C3%A4nekosken-biotuotetehtaan-ty%C3%B6maa-ty%C3%B6llist%C3%A4-keskisuomalaisia/886464
”Työmaalla oli lokakuussa 1540 ulkomaista työntekijää, mutta vain sata paikallista, Hjallis Harkimo kirjoittaa blogissaan”
Viittasin pelkästään 6.12. julkaistuihin PISA-tutkimuksen tuloksiin.
Maahanmuutto huomioidaan PISAssa. Odotellaan ammattilaisten tekemiä kunnollisia analyyseja.
Pisa-kokeet pidettiin keväällä 2015, käsittääkseni ennen Sipilän hallituksen nimitystä. Sipilän 1. budjetti on vuoden 2016 budjetti.
Mielipiteesi Guggenheimista on pätevä. Se on kuitenkin vain mielipide, ei tosiasia. Monet ihmiset toisaalta kannattivat museota ja tekivät sen yhtä lailla pätevin perustein.
Meillä ihmisillä on kovin erilaisia arvoja ja siksi voimme niiden pohjalta päätyä aivan erilaisiin johtopäätöksiin. Kunnioitetaan tätä erilaisuutta ja annetaan demokraattisen prosessin hoitaa päätökset.
Et käsittääkseni kysynyt tuota.
Hankkeen kuin hankkeen perusteluissa pitäisi pystyä paljon parempaan.
No vihdoin tuli käytyä ja olipa se hyvä – ylitti odotukset ja täytyy käydä vielä uudestaankin, ei yhdellä käynnillä ehtinyt kuin kevyen yleiskuvan saada.