Sokoksen SOK laajenee asema-aukion alle
Parituhatta neliötä myymälätilaa tulee kahteen kerrokseen. Asiassa ilahduttaa se, että keskustan kaupallinen tarjonta paranee. Se, mitä tässä pitäisi vahtia on, miten käy jalankulkuyhteyksille. Vaikuttaisi kuin käytävä kohti Mannerheimintietä vähän kapenisi. Ainakin siitä poistuu tasainen nousu, joka korvautuu liukuportailla. Sitten kiinnostaa se, millaiset taloudelliset ehdot hankkeella on, mutta siitähän me emme saa tietää mitään, kun on tämä siiloutunut luottamusmieshallinto. Ensi vuona tämäkin on paremmin!
(Minua risoo huomattavasti se, että en äkännyt aikanaan asematunnelin piirustuksista, että hankkeen ajaja katkaisi ahneuksissaan suoran yhteyden tunnelissa Aleksilta metroon ja asemalle. (Yhteys on, mutta siinä on väärään suuntaan menevät raput, eli pitkä kierto.) Tämän kiusanteon taloudellista logiikkaa en tosin ymmärtänyt, koska nyt nuo tilat ovat ihmisistä tyhjillään.)
Jalankulkijan kantakaupunki
Mielenkiintoinen strateginen paperi jalankulkuolosuhteiden kehittämisestä. Pitänee tutustua huolellisesti. Odotan innolla esittelyä kokouksessa.
Kaivoskallion huviloiden asemakaavaehdotus
Pöydältä.
Pyysin pöydälle, koska on esitetty väite, että tämä katkaisisi yleiskaavaan merkityn viheryhteyden. Valituksia on tullut yhdeltä kansalaiselta. Piti tänään polkea katsomaan paikan päällä, mutta pyöräteille siroteltu teräväreunainen sepeli katkaisi matkani kahteen (!) rengasrikkoon.
Verkkosaaren pohjoisosan asemakaavaehdotus
Tämä oli meillä 3.5.2016. Nyt se on tullut lausunnoilta. Muutokset ovat niin vähäisiä, ettei tarvitse asettaa uudestaan nähtäville, eli siis vähäisiä. Tämä tuo noin 3600 lisäasukasta kalasataman alueelle.
Pirjontien ja Pirkkolantien asemakaavaehdotus
Tämä on näitä Raide-Jokeri ‑kaavoja. Tässä tuodaan 600 lisäasukasta radan vertaan. Asukkaita korpeaa, että omakotialueen viereen tulee kerrostaloja. Erityisesti korpeaa, että Pirkkolantien ja Pirjontien risteykseen on tulossa viisikerroksinen talo. Katsotaan, voisiko tätä vähän kohtuullistaa.
Laajasalon kauppakeskuksen bulevardikaava
Tämä on oikeastaan ensimmäinen moottoriteiden bulevardisointikaava. Samalla kauppakeskusta vahvistetaan. Uusia asukkaita tulee vajaat tuhat. On sitten kiva olla lautakunnassa, joka vie Helsinkiä tähän suuntaan!
Keski-Pasilan tornialueen arkkitehtuuri ja toteutuskilpailu
Tämä on selostettu edellisen kokouksen kohdalla. Pyysin tämän pöydälle, koska Mikko Särelä oli äkännyt, että alueen itäosasta ei ole kulkuyhteyttä länsiosaan, vaan joudutaan kiertämään sillan kautta. Yritetään löytää pehmeä muoto kehotukselle tutkia yhteyttä. Pehmeä muoto, koska voi olla, että se ei ole kohtuukustannuksin toteutettavissa.
Eteläisen postipuiston suunnitteluperiaatteet
Teknologinen kehitys vie pois postinlajittelukeskuksen ja tila vapautuu asuinrakentamiselle. Alueelle on tulossa tiukkaan ruutukaavaan runsaat 3000 asukasta ja parituhatta työpaikkaa. Vaikuttaa kelpo suunnitelmalta.
Minulla on tähän alueeseen tietty tunneside. Joskus noin 40 vutota sitten tein elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoa hallintovalituksen poikkeamisluvasta, jossa lajittelukeskus rakennettiin keskuspuistoon. Siis todellakin: poikkeamisluvalla. Valitukseni hylättiin, koska en omistanut maata siinä vieressä. Lainsäädäntö oli silloin sellaista. Pääsi asialla kuitenkin Hesarin etusivulle. Oli se sen verran törkeää poikkeamisluvan käyttöä.
Kävin viime kesänä jopa katsomassa, voisiko tämän liittää takaisin keskuspuistoon, mutta on pakko myöntää, että ei voi.
Asemakaava ja poikkeamislupa Tapanilan vanhan Veljestentien koulun tontille
Opetusvirasto ei tarvitse koulua enää koulukäyttöön. Kaava (menee valtuustoon) ja poikkeamislupa sallisivat koulussa myös asumista. Tapanilan asukkaat vastustavat tätä, koska haluavat koulusta kokoontumistilan. Jos asuminen sallitaan, järjestöjen tarjoukset häviävät hintakilpailun varmasti.
Museon lausunnossa muuten vaaditaan koulun säilyttämistä koulukäytössä museosyistä. Museon käsitys toimivallastaan näyttää olevan, että museo päättää mm. kaikesta.
Koen peräti kiusallisena päättää asiasta, koska rakennuksen käyttötarkoitus ei kuulu meidän lautakuntamme toimivaltaan. Asukastilana se varmaankin olisi hyvä, mutta näistä asioista päättävät muut lautakunnat, eikä tätä vaihtoehtoista hanketta ole meille mitenkään esitelty. Mutta jos me olemme ainoa luottamusmieselin, joka tästä asiasta pääsee päättämään, niin meidän siitä kai sitten pitää päättää. Kaava menisi koko valtuuston päätettäväksi, mutta poikkeamislupa yrittää kiilata sen edelle.
Tätä tämä meidän siiloutunut päätöksentekotapamme tietää.
Kuuleeko Sinnemäki?
Arabian kauppakeskukseen Lidlin myymälä
Tämä vaatii poikkeamisluvan, koska rakennusoikeus ylittyy. Kannatetaan!
Osmo Soininvaara: “(Minua risoo huomattavasti se, että en äkännyt aikanaan asematunnelin piirustuksista, että hankkeen ajaja katkaisi ahneuksissaan suoran yhteyden tunnelissa Aleksilta metroon ja asemalle. (Yhteys on, mutta siinä on väärään suuntaan menevät raput, eli pitkä kierto.) Tämän kiusanteon taloudellista logiikkaa en tosin ymmärtänyt, koska nyt nuo tilat ovat ihmisistä tyhjillään.)”
Se risoo minuakin joka kerta kun siitä kuljen. On todella raivostuttavaa, miten kaupallisen ahneuden takia meille käyttäjille aiheutetaan aivan tarpeetonta haittaa. Haitta on toki päivittäin pieni, mutta kumuloituu vuosien saatossa melkoiseksi. Ja mikä pahinta — haitta on täysin tarpeeton.
Vähäisenä ja merkityksettömänä henkilökohtaisena protestina en käytä ikinä mitään sillä alueella sijaitsevaa liikettä.
Tuo Laajasalon bulevardikaava ei vakuuta edes vähää alusta. Jos katu säilyy ~40 metriä leveänä, sen reunoille on rakennettava korkeampia kuin 5- ja 6‑kerroksisia kortteleja. Tuossa on nyt niin vähän kerrosneliömetrejä, että parempi olisi jättää motari paikalleen ja palata asiaan sitten, kun Helsingissä osataan taas kaavoittaa tehokkaasti.
Mikä tämä Asematunnelin katkaistu reitti siis tarkalleen on?
Ennen pääsi Stockan kellon kohdalta kohti asemaa niin, että laskeutui portaat asematunneliin ja jatkoi suoraan Kaivokadun ali asemalle, jossa piti nousta (liuku)portaat takaisin ylös. Vaihtoehtoisesti kääntyi vasemmalle kohden metroa. Nyt pitäisi mennä ensin kohti asemaa ja sitten tehdä 180 asteen mutka ja mennä portaita väärään suuntaan alas ja sitten uusi 180 asteen käännös kohden asemaa tai metroa. Kaikki menevät nyt asemalle maantasossa, vaikka voivat joutua liikennevaloihin. Asiakkaat eivät nyt tuo enää kuraa tunnelin kauppoihin, rahasta nyt puhumattakaan.
Kävelijöiden etua on vaikea ajaa, olette jo tehneet megalomaanisia virheitä, henki, vahvemman oikeudella. Helsingin henkinen ilmapiiri itäistyy.
Sen jälkeen kun Anttila lopetti on koko makkaratalosta tullut lähinnä nuorisojengien hengailupaikka. Laatuliikkeet on korvattu krääsäkaupoilla jne.
Jos Itä- ja Länsi-Pasilan väli pitää jatkossakin jalankulkea vain sillan kautta, niin onhan se törppöä. Olen koko ajan kuvitellut, että esim. VR:n veturitalli mahd. palveluineen tulisi kätevästi kävely- ja pyöräilyreitin varteen.
Pirkkola — tarkoitetaanko paikkaa, jossa oli ennen Pirjon krouvi? Viisikeroksinen talo kyllä parantaisi paikan autioita ilmettä.
Hyvä ettei mitään voida liittää takaisin Keskuspuistoon, jka kaipaa toimiakseen ennenkaikkea asutusta reunoilleen.
Joku voisi varmaan esittää H/K‑laskelman niiden Makkaratalon liukuportaiden kääntämiselle… Risovat minuakin, etenkin nyt kun uusi suorin reitti metrosta Aleksille (Kaivotalon läpi) on työmaan vuoksi poikki sekin.
Asematunneliinkin piti tulla isompi remontti ja facelift Makkaratalon tapaan. Onko hanke laitettu jäihin kun asiakasvirrat eivät enää kuljekaan tunnelin vaan katutason kautta? Itse en edes muista milloin olisi viimeksi ollut asematunnelin vanhalla, 60-luvulla rakennetulla puolella tai makkaratalon kellarikerroksessa.
Kuinka paljon arkkitehdeille opetetaan ihmisen käyttäytymistä? Lisäkoulutus maksaisi itsensä takaisin aika nopeasti ainakin kaupallisten tilojen suunnittelussa.
On kyllä kerrassaan mainio idea rakentaa Nihtisilta/Keilaniemi/Säteri/Itäkeskus/Vantaanportti Pasilaan. Tässä onkin ollut sellainen ongelma, että moottoritieliittymät ovat turhan kaukana Helsingin keskustasta ja tällä Pasilan visionäärisellä suunnitelmalla sellainen saadaan kolmen kilometrin päähän Kolmen sepän patsaasta.
Siellä on kuokka lyöty maahan mutta paljoa ei ole vielä ehditty rakentaa. Kuka viheltäisi pelin poikki? Tämä on kuin junaturmaa katsoisi hidastettuna.
Väärään suuntan menevät liukuportat ilmeisesti halusivat kauppiaat, Anttila etunenässä.
Makkaratalo oli ihan mukava retro-kauppakeskus ennen remonttia. Varsinkin pääsisäänkäynti ravintolakerros-parvekkeineen ja soihtuineen oli omaa luokkaansa jollaista täällä ei ollut nähty kun se avattiin 50 vuotta sitten.
Minäkään en vielä paukuttelisi henkseleitä Laajasalon väylän valossa. Eikös näitä pitänyt tehdä sen takia, että tarvitaan mahdollisimman paljon uusia asuntoja uusille asukkaille? Nyt tehdään taas tuttua ja turvallista perusmatalaa, josta tehot puuttuvat.
Kaiken kukkuraksi tuonne on tulossa uusi ostari mallia laaja matalahalli ja sen viereen iso matala parkkitalo. Mitä tuhlausta. Varmuuden vuoksi talorivi tulee kadun ja ostarin+parkkihallin väliin suojaamaan näitä melulta ja pölyltä. Jos näillä mennään, tehkää siitä talorivistä ainakin 20-kerroksinen, kun varjostusongelmaakaan ei ole.
Olen samaa mieltä että Pirkkolantien ja Pirjontien risteyksessä oleva kerrostalo on sijainnilleen vähän tökerö ja sopimaton. Mutta ihan viimeinen asia mitä tässä kaavassa saa tehdä on pudottaa kemmejä. Nyt jo todella mitätöntä lisäystä. Erityisesti Pakilantien risteys on todella suuri pettymys, siihen olisi kuulunut selvästi kaupunkimaisempi ja “porttimaisempi” ratkaisu. Jos Pirkkolantien risteyksen taloa kohtuullistetaan mutta näitä kemmejä ei lisätä muualle, lopputulos on ala-arvoinen. Ja Pakilantien risteyksen talot pitäisi funtsia uudestaan joka tapauksessa.
Maunulan keskeisimmällä paikalla vanhan ostarin tontti (Raide-Jokerin tuleva pysäkki parvekkeiden alla, uusi kauppa vastapäätä) kaavoitettiin ~0,8 tehokkuudella tuttuun Maunula-tyyliin. Eikä ole edes omakotitaloja naapurissa. ATTn talot ovat tässä alkaneet jo nousemaan.
Luulisi että suuret ja kalliit infrahankkeet kannustaisi vähän parempaan, mutta näitä Maunulan/Pirkkolan ja Laajasalon kaavoja katsellessa ei oikein siltä näytä.
Sehän on ihan hyvä että esim. uusia bulevardeja päästään suunnittelemaan periaatteessa tyhjään tilaan ja niistä voidaan tehdä moderneja ja riittävän tilavia pyöräbaanoineen ja huoltopaikkoineen eikä vain soveltaa parhaan mukaan vanhassa ja ahtaassa kaupunkirakenteessa, mutta kun kerran näin päästään tekemään, niin pitäisihän se olla itsestäänselvyys että näiden massiivisten korttelien levyisten tie-alueiden varret silloin myös kaavoitetaan tehokkaammin. 6‑kerroksinen talo on ihan eri asia 20 metriä leveän ja 40 metriä leveän tien varrella.
Asematunnelin nykyinen kunto on niin häpeällinen, että julkisen vallan tulisi subventoida sen korjaus, jos se on yksityisessä omistuksessa. Nyt metroon menevät vierailijat joutuvat väistämään jopa vesisankoja, joihin tippuu vettä katosta.
Luojan kiitos, että Ruohonjuuri on Saarisen pihassa kaikkien kulkureitillä!
Pirjon Krouvi oli Pirjontien ja Pakilantien risteyksessä. Ode tarkoitti ilmeisesti entistä Pirkkolan Elantoa.
Pirkkolan Elannosta oli kyse. Siis entisestä.
Älkää nyt hyvät ihmiset Raide-Jokerin varren kaavoitusta väljentäkö. Pikemminkin tuolle Maunulan-Pirkkolan välille pitäisi kaavoittaa lisää kerrosneliöitä. Paras tapa taata niiden jokeripysäkkien lähellä olevien palveluiden elinkelpoisuus on rakentaa niin paljon kuin kehtaa, ja se on ihan oikeasti tarpeellista, jos halutaan edes vähän kaupunkimaisempaa ympäristöä. Esimerkiksi täällä Patolassa ei tällä hetkellä ole yhtikäs mitään paitsi keskisuuri ruokakauppa, joten tuo Käskynhaltijantien kaava tulee kuin taivaan lahjana.
Hyvä mielipide siinä kokonaisuudessaan nimimerkiltä “täydennysrakentaminen”.
Tässähän joutuu miettimään pian kantansa uudelleen näihin bulevardeihin, jos toteutus on nyt esitetyn kaltaista puolivillaista kurapaskaa. Parempi sitten säästää motareiden varret tuleville sukupolville kuin tuhlata nyt rakentamalla lisää Espoota Helsinkiin.
Elämäsi täytyy olla kyllä pelkkää ruusuilla tanssimista, jos väärään suuntaan kulkevat rullaportaat on todella raivostuttava asia. Tuollainen suunnitteluhan on ihan normaalia, koska raha ratkaisee. Maailma on täynnä tarpeetonta haittaa. Hyvänä esimerkkinä vaikka DVD- ja Blu-ray-levyjen aluelukitukset.
Ajanhukka: Kävele loppumatka metrolle nopeammin, niin saat hävityt sekunnit takaisin ja metron odotusaika ei lyhene yhtään.
Lisääntynyt matka: Saat lisää liikuntaa, joka ei ole monelle yhtään pahitteeksi.
Tällaisella ajattelulla saa monet pikkuongelmat häviämään elämästä ja voi keskittyä masentumaan/raivostumaan oikeista ongelmista.
Ironista on se, etteivät nuo rullaportaat pelastaneet Anttilaa konkurssilta.
Jos autoilijoille laitettaisiin puolen minuutin ylimääräinen kierros vaikka Lahdenväylälle (liikenne pienempää kuin asematunnelissa) aikamoinen urputus siitä tulisi Puoli minuuttia saataisiin aikaan vaikka laskemalla nopeus viiden kilometrin matkalla 120 kilometristä 1200 kilometriin. Jos tätä vielä perusteltaisiin sillä, että näin autoilijat huomaavat tiebnvarsimainokset paremmnin, voitte vain arvata mitä siitä seuraisi.
Ne autoilijat vasta huonoja ihmisiä ovatkin!
Tällaisten mietiskely on joka tapauksessa täysin turhaa, jos ihmisille on jäänyt vaihtoehto äänestää kirjaimellisesti jaloillaan. Tässä tapauksessa siis ilmeisesti ulkoilmassa (itse ei ole tullut reittiä musita syistä käytettäy vähään aikaan).
“Piti tänään polkea katsomaan paikan päällä, mutta pyöräteille siroteltu teräväreunainen sepeli katkaisi matkani kahteen (!) rengasrikkoon.”
Seuraavan kerran kun tikkaremminne kokoontuu sano Saurille että harjaa sepelit pois. Vähiä lumia ajetaan kuorma-autoilla 24/7 mutta sepeleitä ei voi siivota kun uusia joskus ennen Vappua levitetään.
Sillä maanpäällisellä vaihtoehdolla Asematunnelille on muuten toinen, pienempi mutta sitäkin käsittämättömämpi hidaste, nimittäin Steissin ulko-ovet, joista jokaisesta oviaukosta aukeaa vain toinen puolikas.
Suurimman osan vuorokaudesta tuo ei toki ole mikään ongelma, mutta ruuhka-aikaan pääovella saa välillä odottaa vuoroaan oman aikansa, ellei törkeästi änge väliin. (En nyt viitsi kaivella vanhoja kuvia tai filmejä varmistaakseni, mutta olettaisin Saarisen jäljiltä molempien puolikkaiden olleen käytössä.)
“Piti tänään polkea katsomaan paikan päällä, mutta pyöräteille siroteltu teräväreunainen sepeli katkaisi matkani kahteen (!) rengasrikkoon.”
Tilannekuva hölmölästä: pokupyöräkaistalla makaa tappajasepeli samalla kun vieressä ajat sitten sulaksi suolattuja autokaistoja hiotaan nastarenkailla kaupunkilaisten hengitettäväksi.
Onpas outo kommentti. Autoilijoille (ja muullekin liikenteelle) on koko tämän vuoden järjestetty ylimääräistä viivettä, joka on kestänyt usein puoli tuntia, ei suinkaan puoli minuuttia, kun koko kaupunki on ollut täynnä katutöitä, joissa ei tapahdu yleensä yhtään mitään. Näin on saatu aikaan se absurdi tilanne, että esimerkiksi ajomatka Sturenkadulta Mannerheimintielle Helsinginkadun kautta Töölönlahden pohjukan ohi kestää tuon puoli tuntia, kun kaikki seisoo.
Mistähän nämä syvät psykologiset arviot autoilijoiden reaktioista oikein mahtavat olla peräisin? OS ei taida kovinkaan aktiivisesti seurustella intohimoisten autoilijoiden kanssa.
Onko tosiaan näin vaikea hahmottaa kommentin alkuperäistä merkitystä. Työmaa (väliaikainen tila), esimerkiksi yllä kuvattu, ja työn tulos (pysyvä tila), esimerkiksi mainittu jalankulkijoille tehty kiertotie, ovat kaksi täysin eri asiaa.
Mutta molempiin pätee edelleen sama sääntö: sekä tietöiden tilapäisjärjestelyissä että pysyvissä liikennejärjestelyissä autoliikenne on edelleen se, jota käytännössä aina priorisoidaan. Vaikka kaupungin virallinen prioriteettijärjestys on jo pidempään ollut kevyt liikenne, joukkoliikenne, autoilu.
Siihen ongelmaan, että autoilla pystyy helposti tukkimaan miten monikaistaisen kadun tahansa ja estämään etenemisen, on tiiviisti rakennetussa kaupungissa erinomainen ratkaisu: kevyt liikenne ja joukkoliikenne. Niin myös mainitulla Sturenkatu — Mannerheimintie — välillä. Missä autojen reitti kulkee tälläkin hetkellä leveillä kaistoilla ja kevyt liikenne on aidattu kapeisiin ja mutkitteleviin ränneihin. Toinen hyvä huono esimerkki löytyy Pasilasta.
Paljonkohan Raide-Jokerin varteen vaaditaan rakennettavaksi autopaikkoja.
Olkiukko on monesti tehokas retorinen väline kun halutaan luoda keinotekoisia vihollisia ja vahvistaa me vs. muut ‑asetelmaa.
Kärjistettyjä uhkakuvia luomalla suunnataan omien kannattajien katse pois oleellisista ja monesti ikävistäkin kysymyksistä.
Erilaiset tietyöt ovat ohimeneviä ja yleensä lopputuloksena niillä yrietetään parantaa liikkumista.
Väärin päin käännetyt liukuportaat ovat pysyvä ratkaisu.
Taitaa olla aika yleinen ajatusvirhe kauppiailla. Muistelen, että Kampin kauppakeskuksessa oli aivan vastaava kukkanen, mutta onneksi vierekkäiset liukuportaat oli rakennettu kulkemaan eri kerroksiin, jotta ongelma voitiin korjata vaihtamalla liukuportaiden kulkusuunta puolessa portaista. Sivulta katsoen siis kahden kerroksen väliset liukuportaat muodostavat X‑kirjaimen.
Jos liukuportaat olisi rakennettu niin, että kahdet vierekkäiset liukuportaat kulkevat samojen kerrosten välillä eri suuntiin, korjaaminen olisi ollut mahdotonta. Tuollainen ratkaisu toimii, jos liukuportailla kuljetaan vain kahden tason väliä, kuten metroasemille, mutta monikerroksisessa kauppakeskuksessa se hukkaa asiakkaan aikaa, kun ei voi vain jatkaa yksistä liukuportaista seuraaviin, vaan pitää kiertää liukuportaikon toiselle puolelle, jotta voi jatkaa matkaa ylös. Tämä vaihtoehto näyttää sivulta katsottuna /-merkiltä.
Kuvittelevatko kauppiaat, että asiakkaiden pakkokävelyttäminen kerroksissa tuo lisää asiakkaita? Se voi toimia, jos asiakas on ajan kanssa katselemassa, mutta kiireistä asiakasta, joka etsii jotain tiettyä tuotetta turha kiertely suututtaa.
Tämän epävirallisen priorisoinnin näkee loistavasti kadulla.
Esimerkiksi eilen kävelin kotoa postin kautta päiväkodille. Matkaa on vain reilut puolitoista kilometria ja siitä huolimatta tapahtuivat nämä:
1) Iiriksen pihasta tuleva taksi ei poistunut ajoväylää, vaan päätti oikaista viistosti suojatien kohdalle. Kun en vihreää odotellessani suostunut väistämään, taksi koukkasi oikealta jalkakäytävän kautta parkkiruudun läpi ajoradalle.
2) Gotlanninkadun uudella hienolla kevyen liikenteen väylällä on Hansasillan alle jalkakäytävälle lähes aina pysäköity autoja, vaikka vieressä on Cittarin iso parkkipaikka ja ajoradallakin pitkä syvennys.
3) Asiakkaankadulta kurvasi kaksi autoa (toinen näistä pakettiauton kokoinen taksi) Postin ajoväylän kohdalta jalkakäytävälle, jota pitkin matka jatkui mattopesulan kulmalle ja siitä Lyypekinkujaa (kevyen liikenteen väylä) kohti Cittarin tilapäistä parkkipaikkaa. Tätä viimeistä “oikotietä” käyttää yllättävän moni, vaikka virallinen ajoreitti parkkipaikalle on sekä Kauppakartanonkadulta että Gotlanninkadulta.
Piilopriorisoinnin tästä tekee valvonnan puute. Jos valvontaa ja siitä seuraavia rapsuja olisi riittävästi, noita jalkakäytäväoikaisuja ja väärinpysäköintejä ei tehtäisi.
Tilanne alkaa olla aika mahdoton, kun ei voi enää luottaa siihen, että koulumatkalla lapset eivät jää jalankulkuväylällä auton alle, vaikka yhdessäkään kohdassa reitillä ei ole mitään laillista syytä ajaa autolla. Minä itse olen ollut jäädä jalkakäytävällä ajavan auton alle useita kertoja. Kerran auto kurvasi poikkikadulta suoraan jalkakäytävälle ja jouduin hyppäämään pois alta. Kuski ei mielestään tehnyt mitään väärää. Toisella kerralla Postin pakettiauto oli peruuttaa päälleni jalkakäytävältä suojatielle (minulle paloi vihreä), kuski ei mielestään tehnyt mitään väärää. Kolmannella kerralla Postin pakettiauto kurvasi jalkakäytävälle postilaatikon viereen, kun kuljin jalkakäytävää alle 10-vuotiaiden lasten kanssa. Auto pysähtyi alle puolen metrin päähän 5‑vuotiaan lapsen vierelle. Kuski ei mielestään tehnyt mitään väärää. Ja sitten on tuo Lyypekinkujan tapaus, jossa kaksi auto ajaa melko lujaa jalkakäytävällä, eikä tässäkään tapauksessa kuski tehnyt mielestään mitään väärää.
Jos kevyttä liikennettä oikeasti halutaan priorisoida, olisi aika lisätä valvontaa ennen kuin joku oikeasti kuolee jalkakäytävällä ajavan auton alle.
N:
“Jos kevyttä liikennettä oikeasti halutaan priorisoida, olisi aika lisätä valvontaa ennen kuin joku oikeasti kuolee jalkakäytävällä ajavan auton alle.”
Joo, ja sitten olisi kiva löytää muutama fillaristi, jotka ajavat sääntöjen mukaan.
Mistä sinä ne pyöräilijät tähän tempaisit? Tokihan liikennevalvonnan lisääminen vähentäisi myös pyöräilijöiden törttöilyjä. Eikö valtavasti yleistynyt kevyen liikenteen väylillä autoilu ole sinusta vakava ongelma?
Asenteista kertoo aika paljon se, että työpaikkani ikkunasta näkyy puiston läpi kulkeva kevyen liikenteen väylä. Sitä ovat käyttäneet oikotienä kuorma-autot, pakettiautot, taksit ja tavalliset henkilöautot. Miten kenellekään voi tulla edes mieleen ajaa satoja metrejä kevyen liikenteen väylää autolla.
Suurin osa sekä pyöräilijöistä että autoilijoista pyrkinee noudattamaan sääntöjä. Pieni osa katsoo olevansa sääntöjen yläpuolella. Sääntöjä rikkova autoilija on vaaraksi muille, sääntöjä rikkova pyöräilijä vaarantaa lähinnä itsensä.
Auto painaa 2000 kg ja kulkee tehokkaalla moottorilla. Polkupyörä painaa 20 kg ja kulkee ihmisvoimalla. Eri kertaluokan aseita jalankulkijan kannalta siis.
On suorastaan ihme, miten kuuliaisesti omalla lihasvoimalla liikkuvat noudattavat sääntöjä liikenneympäristössä, joka on rakennettu lähes 100%:sti autoilijoiden ehdoilla. Yhtenä syynä on juuri auton tuhovoiman aiheuttama pelotevaikutus — vaikka ratin takana istuu vain ihminen. Tilannetta auttaa suhteuttamaan kun esimerkiksi palauttaa mieleen, miten monet liikennevalot tarvitaan Aleksanterinkadulla, joka on liikennemääriltään yksi maan suurimmista väylistä (oikea vastaus: 0 kpl).
Mielenkiintoista kuulla, miten paljon 2000 kg painavien ja nastarenkailla puolet vuodesta katua hiovien peltilaatikoiden läpiajoa ja ylivaltaa jalankulkijan kantakapunki tarkoittaa 2010-luvulla.
Ovat kokemukset näköjään kovasti erilaisia eri puolilla kaupunkia. Totta kai väärällä kaistalla ajaminen on tuomittavaa. Mutta kantakaupungissa väärin pyöräily ei ole poikkeus, se on sääntö. Enpä ole tähän mennessä meinanut jäädä auton alle jalkakäytävällä, ajoradalla kylläkin. Mutta fillarin alle jääminen jalkakäytävällä — varsinkin kadunkulmissa — ja suojateillä on erityisesti kesällä jokapäiväinen tilanne ja sitä paitsi omalla kohdallani kerran jo toteutunutkin. Anteeksipyynnön asemesta tuli lommojen lisäksi kaupan päälle hitonmoinen kiroilu.
En voi hyväksyä jalkakäytävällä ajoa ja olen itsekin ollut jäädä pyöräilijän alle. Mutta aivan yhtä paljon kuin pyöräilijät ajavat jalkakäytävällä kävelevät jalankulkijat pyöräteillä. Se on jopa vaarallisempaa, koska pyöräilijä olettaa (väärin) että ymmärtävät edes väistää, kun ovat kielletyllä alueella.
Tämä on yleisesti hoettu fraasi jolla ei ole totuusarvoa.
Itse olen ollut huomattavasti useammin vaarassa väärässä paikassa olevan pyöräilijän kuin väärässä paikassa olevan autoilijan törttöilijän seurauksena.
Autoilijat ajavat yleensä varovasti väärässä paikassa vaikka ajoneuvolla on kokoa ja massaa. Jalkakäytävällä pyöräilijät kompensoivat usein massan puutetta vauhdilla ja totaallisella holtittomuudella.
Pyörätörtteilyjä puolustamatta, mitkä on pyörä- ja autoliikenteessä tapahtuneiden kuolemantapausten suhteet kuski/ulkopuoliset?
Totta myös Oulussa. Jalankulkijat kävelevät pyöräpuolella ja pyöräilijät korotetulla jalkakäytävällä, vaikka pyöräkaista on kadulla vieressä. Itse käytän molempia siirtymistapoja. Joskus on tehnyt mieli keskisormea näyttää tasaisesti kummallekin osapuolelle.
Ainoa turvallinen vaihtoehto näyttää olevan, että varovainen siirtymispyöräily, sanotaan alle 12 km/h ja vauhtipyöräilyretit erotetaan toisistaan.
Kävelijät pyöräteillä liikennesuunnittelullinen ongelma, joka johtuu aika paljon siitä, että suunnittelussa kävelijät ja pyöräilijät on niputettu yhteen.
Turvallisuuden parantamiseksi pyöräilyväylät olisi parempi erottaa kävelijöistä yhtä selvästi kuin autokaistat on nykyään erotettu jalkakäytävistä.
Vaikka itsekin viime aikoina vähän enemmän pyöräilleenä täytyy kyllä tunnustaa, että kun hyppää pyörän selkään liikennesääntöjä alkaa soveltaa aika eri tavalla. Toisaalta silloin harvemmin kun autoa ajaa, noudattaa kiltisti liikennesääntöjä.
Kun on oppinut pyöräilemään alle kymmenvuotiaana ja pyöräillyt kesät talvet kaikki teinivuodet, pahat tavat ovat todella syvässä. Punaisia päin ajoa, hiljaista yksisuuntaista väärään suuntaan ajamista tai oikaisuja jalkakäytäviä pitkin ei tulisi mieleenkään tehdä autolla. Polkupyörällä niitä tulee ihan puolivahingossa.
Toki samalla vanhalla logiikalla takaraivossa myös käsittelee kaikkia kävelijöitä ja autoilijoita vaarallisina vihollisina, jotka yrittävät teilata pyöräilijän ja väistää kaikkea, liikennesäännöistä huolimatta.
Kyllä jalankulkijat tunkeujtuvat joukolla väylille, jotka on merkitty pelkästään pyörille. Etelä-Espalla Kappelin kohdalla, Kappatorilla Pohjois-Espalla, Kirjan rannassa ja niin edelleen.
Kun kerran kysyt: jalankulkijan kantakaupunki tarkoittaa kaikkia niitä Helsingin niemen jalkakäytäviä ja kävelykatuja, joilla jalankulkijan pitäisi voida kävellä turvallisesti. Vaan kun ei voi, koska aina jostain sujahtaa värisokea fillaristi, joka ei erota punaista valoa vihreästä eikä tunne yhtään liikennemerkkiä.
Asiasta on mielenkiintoista keskustella mm. oman talon fillaristin kanssa, joka rikkoo joka päivä kaikkia sääntöjä. On oman ilmoituksensa mukaan ajanut näin 30 vuotta ja aikoo tehdä niin jatkossakin. Että tällaisia tapauksia.
“Jaettu” kevyen liikenteen väylä on varmasti paholaisen keksintö, koska fillaristeja ei saa mikään mahti pysymään omalla puolellaan.
Väärin ajelevat pyöräilijät aiheuttavat suurimman vaaran lapsille. Jälki on paljon pahempaa kuin aikuiseen törmätessä ja ohjaustangon sarvi on sopivasti pään korkeudella.
En ole kantakaupungissa pyöräillyt, mutta monessa paikassa lainmukainen pyöräily on tehty mahdottomaksi. Olisi se pyöräilijöillekin mukavampaa ajaa ennustettavasti mielekkäitä reittejä ja inertiaa hyödyntäen.
Monessa paikassa on täysin järjettömästi vuoronperään korttelin välein yhdistettyä kevyenliikenteenväylää, erotettuja pyöräteitä, ja sitä punaista kaistaa, jossa autot ajavat päälle, ja silloin tällöin käsketään toiselle puolen katua (tai autojen sekaan), koska yksi pätkä pitää jostain käsittämättömästä syystä pyhittää vain jalankulkijoille. Sitten on tietysti nämä tällä tavalla luodut pyöräilyumpikujat ja pätkät, jossa on useampia ristiriitaisia merkintöjä, haalistuneita merkintöjä, joista ei tiedä ovatko voimassa, tai jostain syystä annettu eri säännöt eri suunnalta tuleville. Ja tietysti, vaikka maalaukset ja merkit onkin joskus vaihdettu, suojateiden reunakivet on silti jätetty väärin.
Siinä sitten varmaan muut liikkujat ihmettelevät, että mitähän hemmettiä se tuokin ajaa siksakkia. Ja kun eivät ymmärrä tai itse edes merkintöjen mukaan liiku niin sitten pitää ohittaessa väkisinkin vähän soveltaa. Eikä pidä ihmetellä, jos kiinnostus lopahtaa seurata tuollaisia älyvapaita merkintöjä. Ainakin tuollaisen jatkuva tarkkailu vie tarpeettomasti huomiota pois siitä pääasiasta (ja on pois kaikkien turvallisuudesta).
Jalankulkijat muuten tekisivät pyöräilijöistä paljon lainkuuliaisempia ja vaarattomampia, jos vain kävelisivät tien reunassa (mielellään oikealla mutta periaatteessa aivan sama kummassa) ja jättäisivät aina tilaa niin vastaantulijoille kuin mahdollisille ohittajillekin. Tämä on kollektiivinen ongelma, sillä yhden ns. urpon ohituksen jälkeen on pyöräilijä usein tahtomattaan aivan väärässä paikassa ja sitten ihmetellään, miten nämä pyöräilijät ajavat ihan miten sattuu.
Kelloa voi aina soittaa, mutta se on sitten ihan sattumasta kiinni, mihin suuntaan väistö tapahtuu, jos yleensäkään tapahtuu. Joskus ei väistetä vaan käännytään katsomaan — yleensä vieläpä sille puolelle eteen, jossa olisi enemmän tilaa ohittaa. Jos kyseessä on ryhmä, he aloittavat sivusuuntaisen liikehdinnän, jolla ilmeisesti pyritään täyttämään viimeinenkin edes puolittain vapaa kaista. Koiranomistajat tuntuvat ymmärtävän, mitä varten kelloa soitetaan, ja heitä varten sitä mielellään soittaakin jo ihan vain etukäteisvaroitukseksi, vaikka tilaa löytyisikin, jotta koira pidetään pois tieltä kurissa. On hieman kummallista, miten ihmislapsista huolehtivilla on tuossa suhteessa lähes poikkeuksetta paljon löysempi kuri.
Minusta on kummallista, että tämäkin keskustelu kääntyi pyöräilijöiden tekemisiin, kun todellinen vakava ongelma on jalkakäytäväautoilu.
Viimeksi tänään jouduin väistämään, kun taksi kääntyi pääkadulta sivukadun jalkakäytävälle, ajoi pitkin jalkakäytävää ja kääntyi sitten pihalle kohdalta pihalle. Miksi taksi ei voinut kääntyä pääkadulta sivukadun ajoradalle ja ajaa pihaan suoraan ajoradalta? Miksi piti ajaa jalkakäytävää?
Pelkästään tällä viikolla olen itse nähnyt 6 jalkakäytävällä ajamista, kymmenittäin jalkakäytävälle pysäköintejä (paikoissa, joissa kadun reunassa on pysäköintiruutuja tai ajoradalle saa pysäköidä) ja ison määrän suojatiesääntöjen rikkomisia. Olenpa nähnyt myös pari suojatielle pysäköintiä, joista toisessa tapauksessa kuski ei ollut edes autossa.
Tänään mm. yksi kaupunkimaasturi hurautti reippaasti päin punaista jalankulkijoiden painonappivaloissa — niin reippaasti, että jalankulkijoille paloi jo vihreä.
Haluaisin huomauttaa, että näistä virheistä suurin osa on tapahtunut pimeällä eli autoilija ei voi mitenkään olla varma, että valojen katveessa ei ole jalankulkijoita, sillä heijastimet näkyvät vain, kun jalankulkija on lamppujen valokeilassa.
Pyöräilijöiden ajovirheitä olen tällä viikolla nähnyt vain pari ja nekin varsin lieviä.
Kaiken huippuna on kokoomusjohtaja, joka vielä tuomion saatuaankin yrittää syyllistää päälleajamansa mopoilijan. Eikö tämä kaikki kerro aikamoisesta asenneongelmasta osalla autoilijoista?
Polkupyöräilijät pysyvät nähdäkseni lähes täydellisesti omalla puolellaan, mutta jalankulkijat eivät, ja jalankulkijan ohittaminen vaatii jalankulkijoiden puolelle siirtymistä ja silloinhan polkupyöräilijä on väärällä puolella.
Pyöräilijä pysyy yleensä aina omalla puolellaan, koska katsoo reittiä eri tavalla kuin jalankulkija ja siksi hahmottaa sen, kummalla puolella pitää ajaa. Poikkeuksen muodostavat rinnakkain pyöräilevät ja vilkkaasti keskenään keskustelevat, jotka voivat ajaa ihan miten tahansa.
Varsinkin työmatkapyöräilijöillä on kokemuksen kautta syntynyt tuntuma siihen että “oma” puoli hahmottuu puutteellisista merkinnöistä huolimatta.
Satunnaiset ja lyhyttä matkaa kävelevät eivät välttämättä edes huomaa kulkevansa “väärässä” paikassa. Merkinnät ovat korttelien päissä ja lähiöissä jopa puolen kilometrin päässä. Väylään on tehty korkeintaan viitteelliset maalaukset tai symboliset arkkitehtuurikiveykset erottamaan puoliskot.
Pyörän kuva on maalattu asvalttiin ehkä sadan metrin välein eikä se erotu kun maali on kulunut tai lumi ja hiekka on peittänyt (paksujakin maalauksia on kokeiltu mutta niihin taas pyöräilijä kaatuu sateella jarruttaessaan).
Jälleen kerran on kyse siitä että kaupunkisuunnittelun tehtävä on tehdä liikenneympäristöstä sellainen että sitä “osaa” käyttää ilman kaavakartasta googlattavia tarkistuksia.
Ei ole mitään järkeä jos kansalaisen pitää erikseen kysyä kuvan ja karttalinkin kanssa virkamieheltä facebookissa että miten tietyssä paikassa kuljetaan “oikein”.
Liikennettä ei voi suunnitella työpöydän ääressä.