Puheeni Nuori lääkäri ‑päivien avajaisissa (3/5): Sote-uudistus

Kävin per­jan­taina avaa­mas­sa Nuori lääkäri ‑päivät Kata­janokalla. Lai­tan pitämäni puheen nauhal­ta puret­tuna ja vähän stil­isoitu­na tähän viiteen osaan palasteltuna.

Meil­lä on ter­vey­den­huol­los­sa tekeil­lä val­lanku­mouk­selli­nen muu­tos. Ei vain se, että julki­nen ter­vey­den­huolto siir­tyy kun­tien vas­tu­ul­ta maakun­nille, mikä on sinän­sä perustel­tua. Tätä voi ver­ra­ta osu­uskaup­poi­hin, jot­ka oli­vat 30 vuot­ta sit­ten hätää kär­simässä, kos­ka K‑ryhmä hakkasi ne men­nen tullen. Sil­loin kun­tapo­h­jaiset osu­uskau­pat yhdis­tet­ti­in maakun­nal­lisik­si, ja nyt nämä maakun­nal­liset osu­uskau­pat vuorostaan jyräävät K‑ryhmän. Suurimpia kaupunke­ja luku­un otta­mat­ta kun­ta on huono poh­ja ter­vey­den­huol­lol­la niin kuin se oli aikanaan huono poh­ja vähit­täiskau­palle. Maakun­nalli­nen ter­vey­den­hoito on tot­ta kai paljon järkevämpää.

Laadullis­es­ti suurem­pi muu­tos on valin­nan­va­paus ja yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon kanssa kil­pailem­i­nen. Yksi­ty­i­sis­sä ter­veyspalveluis­sa on paljon hyviä puo­lia. Yksi­ty­is­ten yri­tys­ten hallinto yksinker­tais­es­ti toimii parem­min- Ei aina, mut­ta huonos­ti johdet­tu yksi­tyi­nen yri­tys menee pian nurin. Kun­nan saami­nen konkurssi­in vie pidem­pään, maakun­nas­ta nyt puhu­mat­takaan, vaik­ka joidenkin kun­tien taival onkin päät­tynyt pakkoli­itok­seen taloudel­lisen epäon­nis­tu­misen vuok­si. Luo­va tuho on yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon vahvuus.

Tähän liit­tyy kuitenkin suuria ongelmia taloudel­lis­ten kan­nus­timien kohdal­la. Sitä saa mis­tä mak­saa. Oikeas­ta asi­as­ta mak­sami­nen on muu­tok­sen kinkkisin koh­ta. Julkisen puolen ongel­ma taas on sitä saa mitä mit­taa ‑tilanteet.

Tämä voi siel­lä yksi­tyisel­lä puolel­la johtaa val­in­taan, pitääkö nou­dat­taa Hip­pokra­teen valaa vai taloudel­lisia kan­nus­timia. Päät­täjien tehtävänä on yrit­tää pois­taa ris­tiri­ita näi­den kah­den peri­aat­teen väliltä, mut­ta on siinä vähän haasteita.