Huopalahden asemanseudun kaava
Tämä kaava risoo minua suuresti. Risoi jo maaliskuussa, kun tämä oli meillä varsinaisessa käsittelyssä. Silloin olisi pitänyt vastustaa tätä pontevammin. Nyt kun se tulee lausuntojen jälkeen meille uudestaan, on vähän noloa edes yrittää kaataa sitä.
Ympäristöstään erotettuna kaava olisi oikein kiva ja suorastaan söpö. Vanhat rakennukset asemanseudulla suojellaan ja tehdään viehättävä puistokin. Ennen vanhaan VR rakensi asemien luo nättejä taloja henkilökunnalle. Näitä pitäisi suojella ympäri maata, erityisesti tietysti siellä, missä itse asema on lakkautettu.
Tämä nyt kuitenkin on raidejokerin ja rantaradan risteys. Luulisi suhteellisen edun periaatteen perustelevan aivan toisenlaista maankäyttöä.
VR (tai ratahallintokeskus) kuitenkin ehti myydä rakennuksen yksityisasunnoksi ja tähän nyt ollaan sopeutumassa. Valtio on aivan surkea maanomistaja.
Suomen lähetysseuran toimistotalo asuinkäyttöön Tähtitorninkadulla
Tällä kertaa virasto puolustaa asemakaavaa, jossa virasto muutetaan (palautetaan) asuntokäyttöön. Sata uutta helsinkiläistä, ellei noissa toimistoissa asuta jo nyt.
Haagan kauppalantiellä täydennyskaava
Radan varteen yksi asuintalo lisää. Kovin lähellä rautatien melualuetta, mutta insinööri osannee äänierityksen salat. Uusia haagalaisia 50.
Garden Helsinki arkkitehtikilpailun lähtökohdat
HIFK:n kaupunkikehittämishanke, johon sisältyy myös jäähalli. Olen joskus arvostellut tätä hanketta sanoen, että HIFK tavoittelee valtavaa taloudellista tukea alihintaisilla tonteilla. Minulle on vakuutettu, että tonttien hinnat ovat normaalitasoisia, joten se osa arvostelusta olkoon mitätön
Kolme toivomusta: vanhan jäähallin voisi murskata täyttömaaksi, Jalkapallon edellytyksiä ei saa heikentää, sillä onhan jalkapallo kuitenkin paljon isompi urheilulaji kuin jääkiekko, ja keskuspuiston puolelle ei pidä mennä siellä Eläintarhan urheilukentän tienoilla.
Viher- ja virkistysalueiden kehittämissuunnitelma
Hyvän näköinen paperi, mutta melkein satasivuiseen raporttiin tutustuminen kunnolla on liki mahdotonta. Tällaista raporttia pitäisi lukea keskittyen siihen, mitä siinä ei ole. Siihen ei pääse sisälle, koska ei tunne sitä keskustelua, joka on johtanut tähän kokonaisuuteen. Pyydän pöydälle saadakseni apua niiltä, jotka tuntevat asian paremmin.
Kalliossa varastotila muutetaan poikkeamisluvalla tanssistudioksi.
Joskus aina ihmetyttää, säädelläänkö tilojen käyttöä liiaksi. Jos talo tulee mielestään toimeen ilman varastotilaa, meidänkö sitä pitää valvoa, etteivät tee tyhmästi?
Oikaisuvaatimus Neitsytpolku 4 – voiko narulla työntää
Taloyhtiö haluaa muuttaa ensimmäisessä kerroksessa olevan liikehuoneiston asunnoksi. Alunperin se on ollut hiilikellarina. Virasto on hylännyt hakemuksen ja nyt se on meillä oikaisuvaatimuksena. Olisihan se kiva, että olisi paljon kivijalkakauppoja, mutta voiko narulla työntää. Vaikka ei olisi kauppa, voisi olla tietysti pienen luovan alan yrityksen toimisto. Onhan tilastollisesti havaittu, että ratikkaverkon äärellä luovuus on suurimmillaan.
”Joskus aina ihmetyttää, säädelläänkö tilojen käyttöä liiaksi.”
”Olisihan se kiva, että olisi paljon kivijalkakauppoja, mutta voiko narulla työntää.”
Jo silloin, kun uutta Ruoholahtea alettiin rakentaa, periaatteena oli, että kivijalkoihin pitää tulla liiketiloja. Kun taloustilanne oli kehno, periaatteesta vähän joustettiin: liiketiloja tuli lähinnä pääkadun varteen ja osasta niistäkin tehtiin esim. pyörävarastoja ajatuksella, että ne voidaan muuttaa liiketiloiksi myöhemmin (ja siellä niitä pyörävarastoja on näyteikkunan takana edelleen…)
Tiukka linja kantakaupungissa saattaa siten olla ihan perusteltu: käyttötarkoituksen muutos jää helposti pysyväksi. Toinen asia on, että todellisessa elämässä tiloja käytetään siten kuin käytetään, riippumatta virallisesta käyttötarkoituksesta. Aikanaan piilokonttoreita jahdattiin…
Minä toivoisin Helsinki Gardenin kaavalta alueen piristämistä, nykyään Urheilukadun, Nordenskiöldinkadun ja junaradan sekä Helsinginkadun muodostamalla alueella on paljon epämääräistä joutomaata, parkkipaikkoja ja jalkapallon harjoituskenttiä. Aluetta olisikin syytä kehittää voimakkaasti.
Helsinki Gardenin kaavassa olisikin syytä ottaa Eläintarhan urheilukentän ja Olympiastadionin välinen pusikko ihmisten käyttöön ja rakentaa osalle nykyisistä jalkapallon harjoituskentistä uusia rakennuksia.
Hyvä pointti tuo Huopalahti-asia. Huopalahdesta tulee sen luokan raideliikenteen solmukohta, että kyseinen alue olisi välttämätöntä rakentaa huomattavasti nykyistä ja tämänhetkistä suunnitelmaa tehokkaammin.
Mikä Soininvaara kismittää Huopalahden asemakaavassa? En ole nähnyt sitä? Olen kuulut sellaista että kun asemasta tuli yksityisaluetta, läpikulku sen pihan kautta kiellettiin.
Kävely-yhteydet tunnelissa sijaitsevalle bussipysäkille kuitenkin toimivat, ja se pysäkki tuelee aikoinaan Raide-jokerin käyttöön.
Mitä HIFK:n hallihankkeesen tulee, niin kannattaisi HIFK:n johtohenkilöiden miettiä miten paljon seura säästäisi jos ostaisi itsensä osakkaaksi Pasilan Helsinki-Areenan (ent. Hartwall Areena) osakkaaksi. Helsinki ei ole niin iso jääkiekon kehto että tarvittaisiin 2 jättijäähallia. Jopa Tukholmassa kaupungin kaksi liigajoukkouetta AIK ja Djurgården käyttävät samaa hallia, vanhaa Johanneshovin hallia, eikä kumpikaan pelaa kotiotteluitaan jättikokoisessa Globenissa. Myös Tampereella Tappara ja Ilves käyttävät samaa hallia jne.
Se oli aikoinaan kun Harkimo rakensi Hartwall-areenan hän ei antanut IFK:lle lupaa pelata kotiotteluitaan siellä ja hifliläiset totesivat vain että happamia noi pihlajamarjat, ja jatkoivat pelaamista veronmaksajoien tukemassa vanhassa jäähallissa. Nyt kun Bogomoloff ja Rauramo ovat eläkeiässä niin hallin käyttö edullisin ehdoin loppuu, siksi kiire rakentaa uusi, mutta onko tarvetta kun Helsinki-areena on vajaakäytössä ja Jokereilla Venäjä-seikkailun takia rahasta puute?
Koko rantaradan varren maankäyttö on silkkaa järjettömyyttä Leppävaaraan asti. Kaupunkirata Leppävaaraan rakennettiin melkein 20 vuotta sitten ja kapasiteettia riittäisi varmaan kymmenille tuhansille uusille joukkoliikenteen käyttäjille, mutta väli ABB-Leppävaara on edelleen kuin jossain haja-asutusalueella. Nyt kun raide-jokeri tulee, niin koko radanvarsi pitäisi rakentaa kantakaupunkimaiseksi Leppävaaraan saakka yhteistyössä Espoon kanssa. Alueen liikenneinfraan on käytetty valtavat määrät rahaa ja pidän hieman vastuuttomana, etteivät kaupungit hyödynnä tehtyjä investointeja. Tämä ehkä enemmän kritiikkinä Espoon suuntaan, mutta ei Helsingin uudessa yleiskaavaehdotuksessakaan painoteta tätä suuntaa juuri ollenkaan, vaan Turuntien varsi esimerkiki on kaavoitettu perinteiseksi pientaloalueeksi (A4), vaikka Mäkkylän asema on vieressä. Samoin kaavat Pitäjänmäen aseman ympäristössä tuntuvat näpertelyltä. Ennen viheralueiden nakertelua pitäisi hyödyntää kaikki tiivistysmahdollisuudet raideliikenteen läheisyydessä.
Kivijalan liiketilat kannattaa ajatella eräänlaisena kiinteistöverona tai kaupunkikuvavelvoitteena. Kun kivijaloissa on tilaa, sinne syntyy palvelurakennetta joka nostaa alueen asuntojen arvoa yleisesti. Yksittäinen taloyhtiö joka onnistuu muuttamaan kivijalan asunnoksi voittaa selvää rahaa, mutta jos kaikki tekisivät niin, olisi lopputuloksena alueen viihtyvyyden heikentyminen ja asuntojen arvon lasku.
On vain tasapuolista että kivijalkatilojen riittävyydestä huolehtivat kaikki kantakaupungin taloyhtiöt joilla on siihen mahdollisuus. Aika paljon valitettavasti on esimerkiksi 60-luvulla rakennettuja taloyhtiöitä joissa kivijalkaliiketila ei ole käytännössä mahdollinen.
Miksei Huopalahden aseman lähelle voisi kaavoittaa yli 10-kerroksisia taloja ja näin sekä säilyttää vanhat rakennukset että sijoittaa paljon asukkaita solmukohdan viereen?
Kevätväsymyskö oli syynä ponnettomuuteen?
Kalliiksi tulee päättäjien päättämättömyys…
Vaikka kyllähän tuohon ristin muotoon saisi vielä korkeaa torniakin pystyyn jos halua vaan on vaikkei suojeluaikeista luovuttaisikaan.
Eli tunnelin viherkaton tilalle yhtenäinen tornitalojen rivi, ja rantaradan eteläpuolelle sitten se radan suuntainen tornitalo-melueste tarvittaessa vaikka jostain Paatsamatien hujakoilta aina Haagan pappilantielle asti.
Rantaradan eteläpuolen kalliollekin mahtunee kapea asuintalo-melueste ilman, että kohtuuttomasti luontoarvoja tuhoutuupi.
Kyllä Huopalahden aseman seudun tulevaisuuden äärimmäisen tärkeä liikenteellinen merkitys olisi syytä ottaa huomioon poikkeuksellisenkin painavasti.
Ja kaippa tuosta uudesta uljaasta aseman puistosta voisi myös vielä vähän nirhaista pois notta radan ja puiston väliin mahdutettaisiin kapea asuintalo-melueste.
Ideaa saa kernaasti ehdottaa. Vaikka jo heti huomenna…
Huopalahden asema on nyt todella kamala, kulku on blokattu joka suuntaan. Todella pimeitä nurkkauksia, rosvon unelma. Ei palveluita, ei edes kioskia tai makkarakoujua. NO, ei kaljakapakkaakaan.
Huopalahdella ja Oulunkylällä on raidejokerin myötä mahdollisuus kasvaa merkittäviksi aluekeskuksiksi, jotka saavutettavuutensa puolesta ovat niin hyviä, että kiinnostaisivat myös toimitilarakentajia. Keskukset lävistävä väyläkapasiteetti tulee häviämään vain Rautatieasemalle, Pasilalle ja Hakaniemelle, ehkä Leppävaaralle, joka myös hyötyy Jokerista.
Tässä vaiheessa on ihan turha kiirehtiä kaavoja. Ne ovat miltei väistämättä liian tehottomia. Kunhan jokeri on valmis, markkinoilla on parempi näkemys alueiden potentiaalista ja kaavoituksen rohkeudelle enemmän selkänojaa.
Virasto suunnitelkoon riittävästi asuntoja, niin että vanhat rakennukset säilyvät ja että viehättävä puistokin mahtuu. Siitähän virkamiehille maksetaan, kaupunkisuunnittelusta.
Kannattaisiko nolous jos se on kaupunkilaisten hyväksi ja onneksi? Nolostelette turhaan ja tyydytte paskaan kaavaan.
Valitettavasti Stadissa täydennysrakentaminen toimii periaatteella ”kaupunkikuvaan sopiva ja alueen kaavoitusperiaatteiden mukaisesti”, silloinkin vaikka kyseinen alue olisi alunperin rakennettu tehottomasti, huonosti ja halvasti. Eli siis ei Ogelista tai Huopalahdesta saada koskaan mitään elämää sisältäviä aluekeskuksia ihan sama kuinka monta sataa miljoonaa menee infraan. Mikäli jotain täydennysrakentamista tapahtuu, ne vanhat virheet vain toistetaan.
Etelä-Haaga näyttää oikein viihtyisältä alueelta. Mikä vimma on tuhota viihtyisiä alueita tiivistämällä? Onko tosiaan ”elämää sisältävä aluekeskus” kasa tornitaloja, joiden kaikkien asuntojen kaikista ikkunoista näkee raiteet? Tämäkö luo viihtyisyyttä ja pöhinää? Taitaa ihmisten yhteen sullomisen tehokkuus olla se ainoa motiivi eikä viihtyisyys.
Motiivi on se että hyvien (ja kalliiden) liikenneyhteyksien ääreen tulee myös paljon liikennettä. Tämä saavutetaan yksinkertaisesti rakentamalla paljon asuntoja. Tämä puolestaan lisää tarvetta palveluille jne. Tästä syntyy aluekeskuksia. Tähän ei vaadita tornitaloja, mutta tätä ei todellakaan saavuteta 50-80-lukujen alle 0.5 tonttitehokkuuksilla, eikä myöskään sillä että näitä sen autoiluaikakauden metsälähiö-ihannekaavoitusperiaatteita noudatetaan vielä 2010-luvullakin ihan vain siksi että ”se nyt vaan on miten tämä on aikoinaan rakennettu”.
Kyllä stadista aina löytää hehtaaritolkulla ”viihtyisiä ja väljiä” alueitakin. Mutta tällaiset runkokohdat liikenteessä pitäisi käyttää hyväksi rakentamalla kaupunkia. Usko tai älä, mutta moni pitää sitä viihtyisämpänä.
Hämeenlinnanväylän melualueelle rakentamisesta on noussut hirveä poru, koska pölyiset ja roskaiset pusikot ovat niin tärkeää virkistysaluetta. Oikein adresseja kasataan. Toisaalta myös liikenteen solmukohtiin osuvien vanhojen metsälähiöiden tiivistämistä vastustetaan.
Tässä se on pähkinänkuoressa Helsingin ei-puolueen anti kaupungin kehittämiseen, vastaus kasvupaineeseen. Vaaleissa ääni perussuomalaisille. Syyllinen Suomen viime vuosien heikkoon taloudelliseen kehitykseen löytyy muualta kuin peilistä.
Eihän tässä mistään jääkiekosta ole kysymys, vaan siitä että bisnesmiehet haluavat itselleen tontteja ja rakennusoikeutta Nordenskiöldinkadun varrelta ja Eläintarhan urheilupuistosta hotelleja, asuntoja ja liikekeskuksiaan varten. Miksi kaupunki antaa vetää itseään nenästä?
No eipä niin. Voivathan hifkiläiset hakea erikseen rakennusoikeutta muutamalle kerrostalolle siitä huolimatta, ilman jääkiekkokoplausta, mutta meniskö läpi?
Näinhän tuo on… paitsi käytännössä kun sinällään viehättävä kylä de facto isoloituu konkreettisen brutaalilla tavalla rantaradan, Vihdintie sekä Hämeenlinnanväylän motarin pyhään kolmiyhteyteen… ja että oikeastaan tällainen ehanuus on totta koko Haagan kauppalan osalta. Ikävä kyllä.
Siksi käsittämättömänä pidänkin leimallisesti hyvin merellisen itä-Helsingin alisuoriutumista vuodesta toiseen näissä Helsingin asuntomarkkinoiden kauneuskisoissa oikeastaan vain siksi, että sieltä tosiaan löytyy se yksi iso kauneusryppy, Itäväylä (joka olisi hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä kansittamisella ja/tai bulevardisoinnilla).
Ei sillä etteikö itselleni maistuisi paljonkin kunnianhimoisemmat uudistukset myös idässä…
Itäväylällehän voisi periaatteessa jättää vain automaattipikaratikkaväylän (jota jatkettaisiin aina Porvooseen asti ja pitemmällekin jos tarvetta on).
Kulosaarelaiset saisivat kerta kaikkiaan opetella tulemaan toimeen ilman autoa. 🙂
Kehä ykkönenkin voisi ihan hyvin päättyä Lahdenväylän kohdalla. Siirtykööt sieltä normaaliin katuverkostoon. Autolla pääsisi edelleen kotoa töihin ja takaisin, mutta siihen pitäisi vaan varata enemmän aikaa. Vaihtoehtoisesti voisi alkaa käyttää julkista liikennettä, ja vaikka sitten sähköfillarillakin terästettynä.
Esikaupunkien kerrostalokeskittymiä voisi palvella älykkäiden automaattiminibussien verkosto joka arkipäiväisin keskittyisi kaksi kertaa päivässä syöttämään jengiä tehokkaasti lähimmälle metroasemalla tai pikaratikkapysäkille (ja sieltä taas pois).
Muun aikaa toimisivat sitten jonkinlaisena kutsupalveluna.
Haagan nykyistä luontevampi liittäminen osaksi muuta ympäröivää todellisuutta sen sijaan lienee paljon vaikeammin toteutettavissa…
Itäväylän molemmat puolet ovat kuitenkin jo asutuskäytössä tai sellaiseen soveltuvat, Haagassa motarin toisella puolella on Keskuspuisto…
Aika kalliiksihan se tulisi kansittaa koko roska Metsäläntieltä kehälle asti kun ottaa huomioon, että asumista ei voisi toiselle puolelle lisätä käytännössä oikeastaan yhtään (ja sama juttu myös Metsäläntiellä jos se kansitettaisiin tai kaivettaisiin tunneliin).
Junanradan kattaminenkin taitaa olla pelkkää utopiaa.
Näistä Haagaa ahdistavista väylien ”kehittämisprojektien” konkreettisista tuloksista lienee myös melko hyvin pääteltävissä kuinka tärkeänä kriteerinä ylipäätään nähdään se, että Haaga saataisiin ”ulos kuplastaan”. Ei sitä halua vaan taida olla oikeasti olemassa…
***
Frendi asuu perheineen Haagan torin kyljessä.
Olohuoneesta on periaatteessa ihan kivä katsella vehreää vaikkakin hyvin flättiä Kauppalanpuistoa – mutta ei itse puistossa erityisemmin tee mieli viettää aikaa… eikä kyllä välttis sillä omalla partsillakaan. I do wonder why…
Mutta mahtava juttu tietenkin minun näkökulmastani, että hekin joka tapauksessa seudullaan kuitenkin enemmän tai vähemmän tuntuvat viihtyvän.
***
Haagalaiset tyypillisesti kiittelevät hyviä yhteyksiä. Siis se sama perustelu mikä pätee mihin tahansa maakunnan asutuskeskukseen: pääsee nopeasti pois [= ihmisten ilmoille]! 🙂
Vaikka saatetaan se Keskuspuistokin – ainakin nimeltä – mainita.
Tiedä sitten mikä se totuus on, että kuinka paljon vastaajat Keskuspuistossa tosiasiallisesti käyvät, siis siellä viihtyvät (enkä siis laske tähän kyseisen pöpelikön halki tapahtuvaa työmatkafillarointia).
Kyllä noilta etelä-haagan tuttaviltakin juoksutossut löytyvät, ja suksetkin, mutta puheiden perusteella taitaa kumpaisenkin lajin harrastaminen olla enempi tyyliin kerta tai kaksi vuoteen… Ei sillä, että Helsingissä ulos hiihtämään joka vuosi edes pääsisi vaikka haluaisikin.
Luultavaa on, että 70/80-luvun taitteessa syntyneistä lapsosista suurimmalla osalla alkaa jo olla sen verran mittavasti sotavammoja omasta takaa ja/tai elintasovatsaa ja ennen kaikkea mukavuudenhalua, että vaikka olisi mielenkiintoakin lenkille tai ladulle, siihen ei välttis fyysisesti enää kunnolla pysty (= eikä siksi järkeä tehdä ollenkaan, or so the popular logic goes) – ja vaikka pystyisikin, ei ole aikaa koska töllö, netti, pleikkari, skidi(t).
Muuten kyllä ymmärrän hyvin Keskuspuiston tuntumaan asettuvia jos hiihto – tai edes lenkkeily – on oikeasti lähellä sydäntä. Tai vaikka sienestäminen/marjastaminen. Tai sitten siksi, että sieltä löytyy se oma pieni viljelypalsta.
Mut emmä rehellisesti oikein muuten ymmärrä Keskuspuiston vetovoimaa.
Voisiko kyse olla enimmäkseen siitä, että se toimii ihan miellyttävänä työmatkafillarointireittinä sulan maan aikaan (ja joillekin harvoille ympäri vuodenkin)?
Vaiko ihan vaan siitä, että Keskuspuistoon nyt vaan tupataan automaagisesti liittää näitä myyttisiä virkistys- ja luontoarvoja? Vain siksikö, että se niin usein mainitaan milloin minkäkin keskustelun yhteydessä (ja mieluusti silloinkin kun se ei oikeastaan liity koko aiheeseen)?
Vai onko jengistä vaan kivaa sanoo, että asuu Keskuspuiston vieressä, ts. ei missään tapauksessa lähelläkään itä-Helsingin slummeja? 😉
***
Niin tai näin, en ainakaan itse kokisi kovinkaan mielekkääksi maksaa suhteellisen paljon siitä ilosta, että saa kutsua itseään vielä virallisesti helsinkiläiseksi, vaikka samalla rahalla saisi laadukkaampaa pöpelikössä (ja käytännössä yhtä kaukana merestä) asumista Helsingin ulkopuolelta.
Tietenkin itsekkäistä syistä täytyy olla tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, että erittäin moni helsinkiläinen suostuu asumaan sisämaassa kalliisti.
Oletettavasti haagalaisillekin rakkaaseen Keskuspuistoon päästäkseen – siis ilman pakkoa vetää keuhkot täyteen motarilla hurjastelevien pakokaasuja – on hagislaisille bygatty peräti _yksi_ kapea alikulkutunneli.
Ja ikään kuin kruununa kakussa (etelä-)hagislaiset pannaan kävelemään lähes 250 metriä pitkä ja 4 metriä kapea silta/pengerrys 8 kaistaisen Vihdintien yli mikäli jalkamiehelle tulee asiaa ”toispuol jokkee”.
LOL. On siinä viihtyisyyttä vaikka muille jakaa…
***
Itse asuin vuoden päivät (2002-2003) Pohjois-Haagassa, Näyttelijäntien eteläpäässä.
Vain hieman kärjistäen Haagassa mihinkään suuntaan ei voi kovinkaan pitkään käppäillä ennen kuin etenemisen pysäyttää massiivinen tieväylä josta pitäisi jotenkin selvitä kunnialla.
En tiedä muista, mutta minusta tämä fakta sai Haagassa asumisen tuntumaan varsin ahdistavalta kokemukselta. Kyllä se oli pienimuotoisen eksistentiaalista kriisin paikka tuolloin, ma luulen. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: tulipahan pantua musiikkia narulle. 🙂
P-Haagan suunnalla asuessa(kin) Keskuspuisto on oikeastaan se ainoa järkevä optio jos ja kun haluaa nauttia edes jonkinlaisesta luontosuhteesta (minkä luultavasti suurin osa paikallisista natiiveista osaisi kertoa kysyjälle unissaankin).
Mutta en silti osaa vieläkään sanoa kumpi oli mentaalisesti ynnä visuaalisesti masentavampaa: siirtymä Keskuspuistoon, vai sieltä pois…
Niin tai näin, myös itse ”metsäilyn” rentouttava vaikutus muistutti vähän nollasummapeliä kun motarin äänimaisema on oikeastaan siellä pysyvä elementti – ainakin nuilla nurkilla hiippaillessa.
Ja kun metsästä vähentää pusikot, kasvimaapalstat ymv. pois, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä oikean metsän kanssa, niin onhan se vähän anti-kliimaksi koko Keskuspuisto.
Se ei onnistu olemaan oikein kumpaakaan: ei sen enempää kunnon metsää kuin hoidettua puistoakaan.
Sellainen kaikkialle sikin sokin risteilevien pyöräteiden täyttämä verkostohan se on, jonka ehanuuden vielä täydentää penseät epäsäännöllisen säännölliset poikittaiset ajotieväylät. Se siitä ”esteettömästä” kulusta Töölönlahdelta Suomen Lappiin…
Joka tapauksessa, jos tämä on sellaista metsää – tai luontoa ylipäätään – jota keskivertohelsinkiläinen osaa arvostaa ja myös tahtoo lisää, niin se ei kyllä lupaa kauhean hyvää oikeastaan minkään asian suhteen.
Mutta kuten todettua, vaihtoehdot varsinkin P-Haagassa oli – ja on – vähissä (lukuunottamatta Alppiruusupuistoa, mutta ei se oikein pitempään luonnossa reippailuun kauhean hyvin sovellu vaikka sinällään onkin melkoisen uniikki, jopa taianomainen, paikka).
Mitä Haagassa asumiseen muuten tuli, niin kuvaavaa lienee, että aika usein sitä tuli suunnattua nimenomaan E-Haagan läpi suunnistaen kohti Kaupunkia, sivistystä. 😉
Ei niin mukava puoli tuossa on se, että sen nelisen kilometriä saa kertymään mittariin jo siinä vaiheessa kun pääsee vasta odottelemaan omaa vuoroaan päästä Tukholmankadun yli (nyt pääsee onneksi jo alikin) jos ja kun halusi nauttia tästä Merellisestä Helsingistä jonka arvoa niin helsinkiläisille itselleen kuin turisteillekin yritetään – aivan oikein! – kovasti kalloon teroittaa.
Mutta jos ei steppaile Malminkartanon asemalta Kartanonmetsään, tai täyttömäelle, Paloheinän huipulle tai Kivikon/Jakomäen maisemiin, niin eipä tuolta Helsingin sisämaasta Helsingin kiistaton merellisyys välity oikeastaan millään muotoa.
Arkikokemuksen kannalta aikalailla sama asia kuin jos asuisikin jossain Pohojanmaalla vaikka tokihan Helsingissä sentään jonkinlaista topologiaa voi havaita ympärillään…
Pohjoiseen suuntautuva sinällään elähdyttävä Mätäjokirundikin tuli kyllä myös tutuksi.
Mutta kun oli selvää, että määränpäässä odottaa joka tapauksessa se iki-ihana Kantsun asemanseutu perussäätämisineen, niin kyllä sitä piti vähän etukäteen funtsia, että viitsiikö sitä oikeasti lähteä jos ja kun siellä kumminkin taas ehkä käynnissä natiivien välinen äänekäs välienselvittely – tai muuten vaan assalla aggressiivisesti tai vain oudosti käyttäytyviä sekakäyttäjänoloisia epeleitä.
Kehä ykkösen yli ei juuri hotsittanut lähteä ruokaostoksia tekemään. Eikä Suomen suurimmassa Prismassa päivittäisten ostosten tekeminen houkuttaisi nytkään yhtään sen enempää…
Pelkästään se köpöttelymatka Näyttelijäntietä pitkin P-Haagan kirjastoonkin oli – ja lienee edelleenkin – aika ankea kokemus.
Ruokakaappia pystyi onneksi täydentämään Thalianaukion jommassa kummassa lähikaupassa (joista Siwa sittemmin lopettanut). Isommat ostokset piti käydä roudaamassa wanhan telamiinaa raahaavan pioneerin varmoin ottein P-Haagan aseman S-market Lassilasta(?).
Hyvää liikuntaa ja ihan kiva metsäväinen reitti käveltäväksi, ei siinä mitään, mutta tuo asemanseutu itsessään oli aiwan helevetin luotaantyöntävä – ja on sitä edelleenkin kun kävin viime vuonna muistelemassa menneitä.
Sossu sijainnee edelleenkin(?) samassa paikassa joten tapahtumaköyhyydestä ei tarvinne tämän päivän p-haagalaistenkaan kärsiä…
Toinen luotaantyöntävä paikka oli – ja on ehkä edelleenkin? – P-Haagan ostari.
Ostarista koilliseen kallion päälle aikaansaatu sosiaalikeissien sijoituskeskittymä piti omalta osaltaan tehokkaasti huolen siitä, ettei kyseiselle ostarille myöskään koskaan tarjoutunut todellista mahdollisuutta puleerata kasvojaan.
En tiedä ilkeäisikö tuota sen ajan mittapuulla ajateltua asuintornien keskittymää slummiksi haukkua, mutta sen suuntainen fiilis siitä kyllä välittyi…
Kyseinen mielikuva vahvistui kerta heitolla piipahdettuani iloisen seurueen kanssa ihan vitsillä yhden talon kivijalkaan mahdutetussa kaljakuppilassa/yökerhossa. Naisista ja miehistä koostuva seurueemme ei tainnut ehtiä kokonaisuudessaan vielä edes istahtaa alas kun joku erittäin aggro nuori neiti oli jo sillä tuulella, että nyt alkaa turpaanvetämistalkoot.
Tuli enemmän kuin snadisti olo kuin olisi yht’äkkiä tippunut keskelle jotain landella sijaitsevaa kylän ainoaa neljään asti aukiolevaa kuppilaa jonne on ulkopaikkakuntalaisiilta pääsy kielletty tapon uhalla. 🙂
Sen(kin) ajan arkkitehtien hienoissa visioissa tuohonkin paikkaan oli takuulla osattu piirustaa tasokas ruokaravintola… joka – mikäli sellaista ikinä todella vuokralaiseksi saatiin – muuttui ensin vähän vähemmän tasokkaaksi syöttöläksi, kunnes löysi lopullisen kutsumuksensa muuttumalla yhdeksi tuhansista anonyymeista suomalaisista juottoloista jonne ne sossusta anotut lantit aika usein loppuviimein kuitenkin päätyvät. Aamen.
Tiivistäen: asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät (eikä varsinkaan jos niitä tiirailee vain lintuperspektiivistä käsin Google Mapsin avittamana).
Tällainen erään kaiffarin näkemys Haagassa asumisen auvosta. Kuulisin kernaasti jonkun nykyisen haagalaisen mietteitä millaista siellä tänä päivänä on elää, asua ja yrittää.
Tämä on P-Haagan paikallinen ongelma. Aikoinaan Kalliossa asuessa tuli ulkoiltua Keskuspuistossa enemmänkin, mutta etelästä tullessa Metsäläntien jälkeen äänimaisema muuttui niin epämiellyttäväksi ettei sinne tullut parin ensimmäisen kerran jälkeen enää mentyä. Ehkä jossain Maunulan-Pirkkolan laidalla olisi ollut paremmin.
Tässä suhteessa uskoisin Keskuspuiston laadun merkittävästi paranevan jos ajonopeudet laskevat ja tien viereen saadaan talorivi melumuuriksi.
Riippuu varmaan näkökulmasta ja henk.koht. preferensseistäkin onko kyse vain P-Haagan ongelmasta.
Oman näkemyksen/kokemuksen mukaan pätee enemmän tai vähemmän koko Haagan alueelle.
Henk.koht. pidän just tuota motarin ja Vihdintien risteysaluetta ehdottomasti yhtenä koko Helsingin vastenmielisimmistä lokaatioista.
Kehä ykkösen jälkeen alkaa Keskuspuistossa jo helpottaa, mutta oikeastaan pitäisi jaksaa siirtyä aina Paloheinään asti ennen kuin saattaisi erehtyä kuvittelemaan, että on jossain oikeassa metsässä kaukana pahasta maailmasta.
Siitä absoluuttisesti samaa mieltä, että kaikki voisi olla toisin jos näytettäisiin vihreää valoa bulevardisoinnille ja meluesteen rakentamiselle uuden talorivistön muodossa.
Olen aidosti ymmälläni ettei populääri vihreä kupla sisäistä, että aikaansaatu laatu korvaisi menetetyn snadin (liikenne)vihreäleikkauksen moninkertaisesti.. Mutta jos on lusikalla annettu niin…
Pirkkolan urheilupuiston kohdilla alkaa puolestaan Kehä ykkösen melu haittaamaan merkittävästi. Ongelmaa lisää se, että tuo alue on mäellä, joten melu pääsee alueelle melko esteettä monesta suunnasta. Metsäläntien ja Kehä ykkösen välillä keskuspuisto taitaa suurelta osin sijaita jonkinlaisella harjanteella, jolloin Hämeenlinnanväylän varren matalat puut ja pensaat eivät kovin tehokkaasti estä melua, joka kantautuu korkeammille alueille. Varsinkin talvella kun puissa ei ole lehtiä tuo Hämeenlinnanväylän varsi on todella rujoa seutua. Itse myös pohjois-Haagassa asuneena en varmaankaan siksi oikein ymmärrä tätä Keskuspuistosta syntynyttä kohua. Puheet metsän rakentamisesta osoittavat, ettei ihmisillä ole tietoa edes siitä, minne rakennetaan ja miksi. Monien mielikuva Keskuspuistosta todennäköisesti liittyy Pasilan ja Ruskeasuon väliseen vanhaan metsään.
Helsingissä on todella paljon hienoa säästämisen arvoista luontoa, muualla; tämän motarin varren meluisan pusikon säilyttäminen ei ole mielestäni sen arvoista että sitä luontoa kannattaisi ottaa muualta korvaavaksi rakennusmaaksi tai että täydennysrakennetaan lasten leikkipaikat pihoilta.
Keskuspuiston nykyiset asukkaat teltoissa ja muissa hökkeleissä ovat myös epämiellyttäviä. Leirien kohdella haisee kusi ja paska. Joten ainakaan yksin siellä ei koskaan uskalla liikkua, kun ei tiedä mitä pusikon takana on. Keskuspuisto ei ole oikeasti metsää, se on ryteikköä ja pusikkoa.
Hui kauheeta… täällähän alkaa kuulua ihan eri suuntaisia näkemyksiä Keskuspuiston jokaisen neliömetrin kaikkinaisesta ehanuudesta verrattuna siihen mitä puiston väkisinrakastamiseen ammattihirttäyttyneet aiheesta mieluusti, usein ja kovaäänisesti tuppaavat esittämään.
Voisiko ollakin niin, että totuus saattaisi jälleen kerran löytyä jostain näiden kahden äärinäkemyksen keskivaiheilta…?
Ei varmaankaan koska koska kossukola ja lämmin maito.
Vähän myöhempään aiheeseen: Sörnäistenrannan suunnitelmat näytti keskustelusivulla kivalta, mutta tarkempi korttelitutkielma näytti että sinne ollaan tekemässä poikkikaduista käytännössä umpiseinäisiä parkkihalliväyliä; alimmat kerrokset vain ”yhteinen/tekninen tila” ja ajoportit pihakannen alaisiin pysäköintihalleihin. Autot pääsevät turvaan tulvavesiltä (yli +3.0 m), mutta kortteleiden kaupungista irralliset pihakannet olisivat tasolla 7+ m. Ei mitään läpikäveltäviä umpikortteleita urbaanin kadun varrella, vaan pistetaloja parkkihallin päällä – kuulostaa Itä-Pasilan virheiden toistolta.
Pahalta kuulostaa… Linkki?