Minä ja keskipinta-alanormi

Vuokratur­van hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja Timo Met­so­la syyt­ti blo­gis­saan kokoomus­ta per­hea­sun­to­jen suosimis­es­ta Helsingis­sä. Hänen mukaansa kokoomuk­sen tavoit­teena muinaises­sa 75 neliön sään­nössä oli han­kkia kaupunki­in kokoomus­ta äänestäviä hyviä veron­mak­sajia vihrei­den ja vasem­mis­ton äänestäjien kustannuksella.

Kun kokoomus­laiset äläh­tivät ja sanoi­vat Met­solan syytök­sen ole­van käsit­tämätön­tä potaskaa, Met­so­la otti yhteyt­tä min­u­un saadak­seen vahvis­tuk­sen teo­ri­alleen. Min­un oli pakko sanoa, että hän on väärässä. Asun­to-ohjel­ma­neu­vot­teluis­sa joskus yli kymme­nen vuot­ta sit­ten minä toin pöytään tuon tavoitteen.

Oli kyse lap­siper­hei­den puolustamisesta

Tavoit­teenani ei ollut tuo­da hyviä veron­mak­sajia vaan puo­lus­taa lap­siper­heitä. Sinän­sä olen sitä mieltä, että Espoo har­joit­taa erit­täin aggres­si­ivista hyvien veron­mak­sajien valikoimista, joten puo­lus­tau­tu­mi­nen sitä vas­taan ei olisi mitenkään moraali­ton­ta, mut­ta siitä ei nyt ollut kyse. Sitä, mil­lä moti­iveil­la muut puolueet tuon tavoit­teen hyväksyivät, en voi tietää. Voi olla, että jotkut kokoomus­laiset lask­i­vat juuri niin kuin Met­so­la väit­tää. Kovin suur­ta vään­töä tuos­ta tavoit­teesta ei ollut. Sen hyväksyivät kaik­ki siltä istumalta.

Keskikoon piti koskea yhteen­las­ket­tuna koko kaupunkia

Nois­sa neu­vot­teluis­sa tarkoitin, että tuo 75 neliön keskikoko olisi tarkoit­tanut koko kaupunkia keskimäärin. Ajatuk­se­na oli, että jois­sain kaupungi­nosis­sa on luon­te­vaa tehdä vähän isom­pia asun­to­ja ja muual­la taas vähän pienem­piä. Virkamiehet tulk­it­si­vat tavoit­teen kuitenkin kiin­teästi jokaista kaupungi­nosaa ja jopa jokaista tont­tia koske­vak­si, mitä en ollut tarkoittanut.

Siihen aikaan muuten uusien asun­to­jen keskikoko Espoos­sa oli 91 neliötä, mut­ta siitä ei ole valitettu.

On kaupungi­nosia, jois­sa uusien asun­to­jen keskikoko ylit­tää markki­nae­htois­es­ti tuon asete­tun min­imineliömäärän. Näin tapah­tuu kaikil­la omako­tialueil­la. Niin­pä tuo virkami­esten uuteen uskoon vään­tämä tavoite oli efek­ti­ivi­nen oikeas­t­aan vain kan­takaupungis­sa, jos­sa paine pien­asun­toi­hin todel­lakin on tai ainakin oli suuri.

Lap­siper­heetkin halu­a­vat asua kantakaupungissa

Yritin protestoi­da tätä jäykkää tulk­in­taa vas­taan, mut­ta tulin pikkuhil­jaa toisi­in ajatuk­si­in. Oli itse asi­as­sa oikein hyvä, että esimerkik­si Kallios­sa, joka on täyn­nä hyvin pieniä asun­to­ja, edes uusis­sa asuin­talois­sa on tilaa myös per­heille. Tämä tavoite on aivan kan­sain­vä­li­nen. Tutus­tu­mis­mat­ka Kanadaan pal­jasti, että myös Kanadas­sa rai­vataan keskus­tas­ta kovaot­teisin kaavoituskeinoin tilaa lapsiperheille.

Sit­tem­min tilanne on asum­is­pref­er­enssien suh­teen muut­tunut täysin. Lap­siper­heet ovat palaa­mas­sa kan­takaupunki­in. Esimerkik­si Vallilas­sa lap­siper­hei­den määrä on nous­sut kymme­nessä vuodessa 70 pros­en­til­la. On viisaut­ta taa­ta lap­siper­heille myös asun­to­ja kan­takaupungis­sa, jos he halu­a­vat kan­takaupungis­sa asua.

Talon on pystyssä ainakin sata vuot­ta, markki­nat ajat­tel­e­vat tätä kuukautta

Pitäisikö vain luot­taa markki­noi­hin? Markki­nat eivät kat­so puol­ta vuot­ta pidem­mälle. Jos yksiöi­den kysyn­tä onkin suur­ta helmiku­us­sa 2016, se ei ehkä ole sitä helmiku­us­sa 2076. Talon iäk­si 60 vuot­ta on lyhyt. Kir­joi­tan tätä vuon­na 1908 raken­netus­sa talos­sa, joka on juuri perusko­r­jat­tu. Nyky­istä lap­siper­he­bu­umia kan­takaupungis­sa ei osat­tu ennus­taa vuon­na 2005 ja vaik­ka olisi osat­tukin, markki­nat eivät olisi sitä otta­neet tuotan­nos­sa huomioon, kos­ka raken­nus­li­iket­tä ei kiin­nos­ta, onko raken­nus käyt­tökelpoinen sen jäl­keen, kun se on saatu myy­dyk­si. Kaupunkisu­un­nit­telun sihti on pidempi.

Aja­tus, että vaikka­pa Kallio pitäisi vara­ta pelkkiä lapset­to­mia talouk­sia varten on sekä väestöl­lis­es­ti kovin yksin­puo­li­nen, myös aivan väärin asukkai­ta kohtaan. Ihmiset saat­ta­vat tykästyä asuinalueeseen­sa ja verkos­toitua naa­purei­den­sa kanssa. On väärin ja tyh­mää, jos las­ten tulo merk­it­see automaat­tis­es­ti pakko­muut­toa muualle. Sik­si esimerkik­si Kallioon ja sen ympäristöön tarvi­taan kiireesti per­hea­sun­to­ja, vaik­ka on luon­nol­lista, että Kallios­sa on enem­män pien­asun­to­ja kuin vaikka­pa Marjaniemessä.

Lisäk­si kaiken asun­topoli­ti­ikan yksi keskei­sistä tavoit­teista on puo­lus­taa lap­siper­heitä. Jos asun­noista on pulaa, miten on kun­ni­akkaam­paa kohdis­taa tämä pula lap­siper­heisi­in kuin muuhun väestöön. Kun Met­so­la kir­joit­taa blo­gis­saan,  että olen vas­tu­us­sa yksiöpu­las­ta, otan mielel­läni vas­taan ansion siitä, että lap­siper­hei­den asun­top­u­la on min­un ansiostani vähän pienempi.

Vaik­ka hyväksynkin siis sen, että tätä pin­ta-alanormia sovel­let­ti­in tasais­es­ti kaikissa kaupungi­nosis­sa toisin kuin olin tarkoit­tanut, en vieläkään pidä tont­tiko­htaista tulk­in­taa järkevänä. Vaikka­pa Mel­lun­mäen metroase­man kort­telis­sa voisi minus­ta olla lähin­nä sinkkua­sun­to­ja tiivi­is­sä kort­telirak­en­teessa ja vaa­ti­mat­toman kokoiset pihat. Per­hea­sun­to­ja olisi vas­taavasti enem­män vähän kauem­pana metroase­mas­ta. Sil­loin pitäisi tietysti myös autopaikkanormin jous­taa, kos­ka ei niil­lä sinkuil­la auto­ja niin mah­dot­toman paljon ole.

Tuo 75 neliön keskikoko­vaa­timus oli muodoltaan epäon­nis­tunut, kun sitä alet­ti­in soveltaa tont­tiko­htais­es­ti. Alet­ti­in tehdä talo­ja, jos­sa keskikokoa nos­tet­ti­in yhdel­lä tai kahdel­la jät­tikokoisel­la asun­nol­la. En vieläkään ymmär­rä, mitä taloudel­lista järkeä siinä oli, mut­ta niin vain tehti­in. Nykyi­nen sääte­ly, joka kos­kee vähin­tään kol­men huoneen asun­to­jen määrää ja yhteistä pin­ta-alao­su­ut­ta, on osuvampi.

Yhtään neliötä ei ole jäänyt rakentamatta

Asun­top­u­laa pin­ta-alanor­mi ei ole pahen­tanut. Se on vain suun­nan­nut sen eri taval­la. Rajoi­tus on efek­ti­ivi­nen oikeas­t­aan vain kan­takaupungis­sa (ja tont­tiko­htaisu­u­den vuok­si vaikka­pa metroasemien kort­teleis­sa), Kan­takaupungis­sa ei ole yhtään kohdet­ta, joka olisi jäänyt rak­en­ta­mat­ta sen takia, että on vaa­dit­tu raken­net­tavak­si myös per­hea­sun­to­ja. Pienem­mät tuo­tot niistä on ehkä saanut, mut­ta se on kokon­aan eri asia.

Entä Espoon vas­tuu sinkku­jen asuttamisesta?

Kysy­isin syyt­tävältä sormelta vielä, mik­si syytetään pien­asun­top­u­las­ta Helsinkiä, jon­ka asun­tokan­nas­sa pien­asun­to­ja on paljon enem­män kuin naa­purikaupunkien asun­tokan­nas­sa. Eikö Espool­la ole sinkku­jen asut­tamis­es­ta mitään vastuuta?

Sinkuista ja dinkuista läh­es puo­let vanhuksia

Usein vedo­taan siihen, että helsinkiläi­sistä koti­talouk­sista 80 % on yhden tai kah­den hen­gen talouk­sia. Tästä joukos­ta läh­es puo­let on van­hus­talouk­sia. He asu­vat enti­sis­sä per­hea­sun­nois­sa elämän­sä lop­pu­un asti, kos­ka Suomes­sa on estet­ty vero­lain­säädän­nöl­lä se, että muut­taa pienem­pään asun­to­jaan ja ostaa hin­nan erol­la itselleen lisäeläk­keen ja elää mukavasti. Lap­siper­heisen tilan­net­ta paran­taisi olen­nais­es­ti, jos yhden van­huk­sen asut­ta­mat per­hea­sun­not saataisi­in lap­siper­hei­den käyttöön.

Mini­a­sun­to­jen ylikysyn­tä johtuu toimeen­tu­lotuen järjettömyyksistä

Uusista asun­noista huo­mat­ta­va osa, joidenkin arvioiden mukaan puo­let, menevät sijoi­tusasun­noik­si. Toimeen­tu­lotues­sa on sel­l­ainen jär­jest­tömyys, että se mak­saa yksin asu­valle saman vähän yli 650 euroa kuukaudessa, oli asun­to kuin­ka pieni tai huono tahansa. Näin vuokra­markki­noille on tul­lut min­imivuokra. Jos sekä 35 neliön että 12 neliön asun­nos­ta saa saman 650 euroa, sijoit­ta­jan kan­nat­taa tietysti ostaa mah­dol­lisim­man pieniä asun­to­ja. Täl­lainen jär­jes­vas­taisu­us ei voi jatkua pitkään.