Empatiasta ja argumentin totuudellisuudesta

Helsin­gin Sanomien yleisönosas­ton mätäku­un keskustelu lähti liik­keelle mielipi­dekir­joituk­ses­ta, jos­sa san­ot­ti­in, että köy­häl­lä ei ole varaa syödä ter­veel­listä ruokaa, kos­ka ter­veelli­nen ruo­ka on kallista.

Minäkin protestoin mielessäni, sil­lä ter­veelli­nen ruo­ka ei ole kallista. Pakaste­tut ran­skan­pe­runat ovat kalli­ita, mut­ta tuoreet juurek­set eivät ole. Näin myös moni vas­tasi ja syn­nyt­ti vasta­lauseen myrskyn, jos­sa ydin­sanomana oli, että ylim­ieliset kir­joit­ta­jat eivät ymmär­rä köy­hän tilannetta.

Maria Ohisa­lo kir­joit­ti face­book-sivul­laan hyvän kitey­tyk­sen asi­as­ta. https://www.facebook.com/OhisaloMaria/?fref=nf&pnref=story.

Maria on ehdot­tomasti oike­as­sa ja kiteyt­ti asian hyvin, mut­ta kuitenkin. Pitäisi erot­taa, onko väite tot­ta empaat­tisu­ud­es­ta ja siitä, onko se oikei­den arvo­jen puolel­la. Jos esitetään falske­ja väit­teitä vain, kos­ka halu­taan tukea sor­ret­tu­ja, päädytään fal­ski­in politiikkaan.

Jos esteenä syr­jäy­tyneelle ter­veel­lisen ruuan syömiseen ei olekaan ter­veel­lisen ruuan hin­ta vaan jokin muu, väite, että se johtuu ter­veel­lisen ruuan kalli­ista hin­nas­ta, suosit­taa kor­jaavak­si toimen­piteek­si luo­mu­ru­uan sub­ven­tio­ta[1], kun pitäisi puut­tua niihin mui­hin esteisiin.

Kat­so myös tämä, kak­si viimeistä kappaletta.

[1] Tässä argu­men­tis­sa on toinenkin ongel­ma, mut­ta asia var­maankin tuli ymmärretyksi.