Kirjoitin twitterissä, että minun on vaikea uskoa, että kaupan aukioloaikojen vapauttaminen lisää kaupan työllisyyttä pitkällä aikavälillä, vaikka se aluksi on sitä ehkä tehnytkin.
Hauskaa, että moni veti tästä johtopäätöksen, että vastustin aukioloaikojen vapauttamista ja riensi vielä kertomaan, että kuluttajan asema kuitenkin paranee, vaikka työpaikkoja ei synnykään.
Minä kirjoitin vain noista työpaikoista. Kokonaiskäsitykseni on, että aukioloaikojen vapautuminen on hyvä asia. Miksi minun pitäisi tämän lähtökohdan perusteella uskoa, että se lisää työpaikkoja? Pitäisikö uskoa myös, että se tuo lomalaisille kauniimpia ilmoja? Miten keskustelu on näin hölmöä?
Miksi en usko, että työpaikkoja tulee lisää?
En usko, että aukioloaikojen vapauttaminen lisää suomalaisten syömistä. Sillä ei siis voi olettaa olevan vaikutusta päivittäistavarakaupan määrään kuin aivan marginaalisesti. (Jos aukioloajat ovat sopivampia, ruokaa ei tarvitse ostaa kerralla niin paljon ja sitä ehkä menee vähemmän hävikkiin. Myynti voi siis jopa vähentyä!)
Yleensäkin ihmiset käyttävät tulonsa. En jaksa uskoa, että kauppojen oleminen öisin auki saisi ihmiset lisäämään rahankäyttöä ja alentaisi siis nettosäästämistä (ja heikentäisi vaihtotasetta!)
Aukioloaikojen vapautuminen on vienyt pieniltä kaupoilta sen edun, että se saivat ainoina olla auki milloin huvitti. Nyt kun hypermarkettiinkin pääsee sunnuntaisin, paljon menee pikkukauppoja nurin. Suurmyymälät ovat tehokkaampia kuin pienet. Siksi tavaroiden jakelu tehostunee ja työvoimaa vapautuu kaupan alalta muihin elinkeinoihin. Sillä voi lopulta olla myönteinen vaikutus talouskasvuun, mutta edelleenkään se ei siis lisää kaupan työllisyyttä vaan heikentää sitä.
Voi tietysti olla, että työvaltaisten pikkukauppojen lahtaamisen tuoma säästö valuu siihen, että suurmyymälöissä tavara myynti ei kasva aukiolotuntien suhteessa ja jakelu tosiasiassa muuttuu tehottomammaksi – ja kuluttajahinnat nousevat. Jos kauppa myy seitsemässä päivässä yhtä paljon kuin ennen kuudessa, silloin sen kannattavuus heikkenee – ja aivan oikein – työllisyys lisääntyy.
Mutta luulen, että kilpailu pitää tällaisen haaskauksen aisoissa.
Siirry sisältöön
Miksi ihmisten pitäisi vähentää säästämistä, että voisivat lisätä rahankäyttöä päivittäistavaroihin? Hehän voivat kohdentaa niitä uudelleen, ostaa vaikka vähemmän jotain muuta.
Muutenhan viinien tuominen maitokauppaan ei muuta mitään. Ihmiset juovat sen minkä juovat, enempää ei haluta, eikä oikein olisi varaakaan. Eipä koodareiden tarvekaan ole siitä vähentynyt, että nykyään on tehokkaampia ohjelmointikieliä kuin 90-luvulla.
Mitä tulee työllisyyteen, niin se voi joko kasvaa tai vähentyä, ei voi tietää. Vähentyminen on ihan hyvä arvaus, mutta toisaalta kyllä pidemmät aukioloajat ja sitä kautta halvemmat hinnat saavat ihmiset käyttämään enemmän rahaa päivittäistavaroihin. Päivittäistavaraoihin virtaava lisäraha voi tulla hyvinkin vaikkapa ravintolamyynnistä, verkkokaupasta.
Ja ainakin ulkomaalaiset turistit käyttävät rahaa kaupoissa silloin, kun ne ovat auki ja harvemmin silloin, kun ne ovat kiinni.
Eli minä uskon että päivittäistavaroihin käytetään entistä enemmän rahaa. Työllisyydestä en uskalla sanoa mitään, se voi mennä ylös tai alas tai mennä päikseen +-0.
Kyllä minä muistan kuinka silloin, kun sunnuntaisin kaupat eivät saaneet olla ollenkaan auki, järsittiin sunnuntaisin vanhoja perunoita ja tehtiin jämistä pyttipannua (jos oli unohtunut käydä edellisenä päivänä kaupassa!). Ei sitä halunnut mennä Siwaan ja ostaa kallista normiruokaa. Sunnuntaiaukiolo kasvatti aivan varmasti meidän perheen päivittäistavaralaskua, vaikka joskus harvoin tulikin ostettua Siwasta kallis nakkipaketti.
Kun on enemmän mahdollisuuksia ostaa, niin ostoja tapahtuu enemmän. Se johtuu muun muassa seuraavista seikoista
1. On ihmisiä, jotka makuuttaa rahaa pankkitileillä, mutta avonaisen kaupan tullessa vastaan tekevät heräteostoksia
2. Kun kulutetaan enemmän, myös tehdään töitä enemmän. Jos minä haluan veneen, paiskoin kaksinverroin töitä. Joku ottaa lainaa, kun sitä tarjotaan. Ihmiset pystyvät vaikuttamaan tulotasoonsa
3. Osa rahasta ois menny verkkokauppaan ja ulkomaille
4. Kun kaupat myyvät enemmän, tarvitaan lisää työntekijöitä, lopulta tulee lisää ostovoimaa
Kaiken kaikkiaan tässä on niin paljon muuttujia, että ei voida sanoa, että sama raha menee sinne tai tänne. Mutta yleisesti voidaan todeta, että kaupan esteiden poistaminen lisää taloudellista toimeliaisuutta.
Kaupanteko ei koskaan ole nollasummapeliä.
Markkinataloudessa kuluttajalla on mahdollisuus valita asioiko kaupassa joka kilpailee edullisemmilla hinnoilla vai pitemmillä aukioloajoilla. Jos tai siis kun kuluttajat valitsevat pitemmät aukioloajat ja ovat valmiita maksamaan sen tuomasta lisämukavuudesta niin myös työpaikkoja syntyy.
Jos taas enemmistö kuluttajista valitsee mielummin edulliset hinnat ei aukioloajatkaan muutu.
Siispä jos halutaan, että kauppa lisäisi myyntiä, sen pitäisi lisätä palvelujen myymistä esim. ostosten keräilyä ja kotiinkuljetusta, kurkun viipaloimista, patongin täyttämistä jne. Näitähän on nähty, mutta ei isosti. Keräily ja kotiinkuljetus olisi nukkumalähiöissä myös tehokasta ja ekologista jos massat saataisiin käyttämään palveluja. Onhan se nyt Ö-luokan logistiikkaa, että kaikki ajaa omalla autollaan peltomarkettiin ja takaisin.
Pidemmät aukioloajat lisäävät siis ruuan hävikkiä
Tämä ilmiö tunnetaan sosiaalipsykologiassa hyvin ja sille on ihan oma englanninkielinen nimitys: the good-begets-good heuristic, ’hyvä johtaa hyvään -heuristiikka’. Siitä on tehty ihan kyselytutkimusdataan perustuvaa tutkimusta nimenomaan taloustieteellisten ja talouspoliittisten uskomusten alueella.
Tutkimukset osoittavat monien ihmisten uskovan, että kaikki talouden alueella tapahtuvat asiat, jotka ovat jostakin näkökulmasta hyviä, ovat kaikista muistakin relevanteista näkökulmista hyviä ja sitä paitsi vielä tukevat toisiaan – eli näiden hyvien asioiden vaihtoehtoiskustannus on oikeastaan negatiivinen.
Tästä on monia esimerkkejä:
– uskotaan, että koska matala inflaatio on hyvä asia ja matala työttömyys on hyvä asia, niin matala inflaatio madaltaa työttömyyttä tai matala työttömyys madaltaa inflaatiota (mitään NAIRUa tai Phillipsin käyrää ei siis ole olemassakaan)
– uskotaan, että koska säästäminen on hyvä asia, niin sitä ei voi koskaan olla liikaa edes nollakorkotilanteessa
– uskotaan, että koska inflaatio on paha asia, niin deflaatio on oikeastaan hyvä asia
– uskotaan käänteisesti, että koska deflaatio on paha asia, niin inflaatio on oikeastaan hyvä asia
– uskotaan, että koska ulkomaalaiset ovat jotain epäilyttäviä ählämeitä, niin työperäinen maahanmuutto haittaa talouskasvua (vrt. Brexit)
– uskotaan, että koska palkkajäykkyydet ovat palkansaajille hyvä asia, niillä ei voi olla mitään kielteisiä vaikutuksia esim. työttömyys- ja työllisyysasteeseen
Ja on syytä todeta painokkaasti, että tämä mekanismi toimii ihmisten päässä heidän politiikkapreferensseistään pitkälti riippumatta. Vaikkapa noista oman listani esimerkeistä osa on stereotyyppisen ”vasemmistolaisia” vääriä uskomuksia ja osa taas stereotyyppisen ”oikeistolaisia” vääriä uskomuksia. Jälkimmäisiin kuuluu nähdäkseni myös tämä Twitter-keskustelun aukiolouskomus.
Nopeasti lähes klassikkoasemaan noussut tiivis esitys tästä on israelilaisten tutkijoiden David Leiserin ja Ronen Arochin artikkeli Lay Understanding of Macroeconomic Causation: The Good-Begets-Good Heuristic, joka ilmestyi Applied Psychology -lehdessä 2009. Siitä on keskusteltu kansainvälisessä taloustiedeblogosfäärissä hyvinkin paljon, mutta Suomessa ei toistaiseksi käytännössä lainkaan. Pitäisi mielestäni keskustella.
”Miten keskustelu on näin hölmöä?”
Tämä johtuu siitä, että politiikassa valtaosa toimijoista on sen verran älyllisesti epärehellisiä, että jos he kannattavat (tai vastustavat) jotain asiaa, niin silloin kaikki asiaan liittyvä esitetään positiivisessa valossa (tai vastustamisen tapauksessa negatiivisessa valossa). Tämä voi tietysti monesti olla poliittisesti tehokasta, vaikkei tässä tosiasioista välitettäisikään.
Ajatusvirhe. Jos kauppa on auki pidempään, tarvitaan lisää työvoimaa sen takia, että tietty miehitys on pakko olla koko ajan ja tuntimäärät lisääntyvät käy tavara kaupaksi tai ei. Kyse ei ole siis liikevaihdon kasvusta tai laskusta vaan tuntimäärästä.
Joko olemassa oleville työntekijöille tulee lisää tunteja tai sitten palkataan lisää työvoimaa tekemään niitä tunteja.
Työvoiman palkkaus ei saa olla itseisarvo kun päättäjä päättää eikä myöskään se, että joillakin työntekijöillä tuntimäärät lisääntyy. Ay liike voi vetää herneet nenään, mutta kyllä ihminen saa valita itse tekeekö lisää tunteja vai ei. Nähdäkseni siihen on ihmisellä mahdollisuus vai saneelko ay liike nykyisin senkin, että mitä saa tehdä ja mitä ei?
Toinen on sunnuntai lisät. Nämä raamattuun perustuvat lepopäivät. Minulle ja monille sunnuntai on päivä missä tiistaikin ja palkka on sama minusta. Mallia voi ottaa muualta maailmasta kuten Jenkeistä.
No ei muuten ole. Hypermarketit logistiikkakeskuksineen ovat Suomen tehokkaimmat logistiset ketjut.
Hypermarkettien logistiikka on hiottua ennen tavaran tulemista kauppaan, mutta ika onnetonta siitä eteemnpäin. Alle kymmenen kilon erissä tuhansilla henkilöautoilla. Kokonaisuutena olisi edullisempaa tyuoda tavarfaty pakettiautolla lähikauppaan, jolloin tuo tehottomin osuus jäisi pienemmäksi. Kaupungeissa (=ruutukaava, ratikka ja hissi) logistiikka on tietysti vielä parempaa, kun tuo henkilöauto-osuus jää kokonaan pois ja kauppaan mennään kävellen.
Kuluttajan oman ajan vaihtoehtoista käyttöä ei ole laskettu varmaankaan mukaan yrityksen logistiikkaketjun kokonaisvaikutuksiin? 🙂
Samasta syystä peltolähiön omakotitalossa asuminen ja pendelöinti kahdella farmariautolla töihin, kauppaan, kotiin, lasten harrastuksiin ja kotiin on suurta resurssien tuhlausta. Mutta ei näy missään kustannuksena…
Se kapitalisoituu asutojen hintoihin, jotka eriytyvät kokoajan. Ihanneasunnon keskeltä peltgoa kaukana kaikesta saa nykyisin aika halvalla.
Onko asioilla vain hyviä tai vain huonoja puolia?
”Miten keskustelu on näin hölmöä?”, kysyi Osmo Soininvaara.
Niinpä. Johtunee varmaan siitä, että ihmiset ovat niin hölmöjä. Se masentaa ja tekee surulliseksi. Miten asioita voi kehittää, kun edes keskustelu niistä ei ole avointa ja vilpitöntä, vaan pyrkii tunteiden ja asenteiden pohjalta mollaamaan eri mieltä olevat?
Mistä päästäänkin siihen, että ihmisillä on vaikeuksia hahmottaa arvoa omalle ajallensa. Jos maitotölkin saa 10 snt halvemmalla käyttämällä sen hakemiseen 30 minuuttia enemmän, kuvittelee moni säästävänsä.
Toki, nukkumalähiöissä ei kauppaa ehkä ole, ja ajallisesti kaikkein tehokkainta on kotimatkalla töistä hurauttaa Prisman, Lidlin, tms. automarketin pihaan ja kuskata romppeet kärryllä autoon.
Joillekin tietty kaupassakäynti voi olla mieluinen harrastus…
>Miten keskustelu on näin hölmöä?
Minä kirjoitin täysin asialliset vasta-argumentit sekä täällä, että twitterissä, etkä sinä kommentoinut yhtäkään. Moni muukin tässä ketjussa laittoi asiallisia vasta-argumentteja, jotka kumioaa perusolettamuksesi. Että turha valitella hölmöstä keskustelusta
Sorry, aikani ei riitä mitäenkään kaikkien viestien kommentointiin. Erityisesti ei twitterissä. Tämä koko kirjoitus olikuitenkin tarkoitettu kommentiksi sinulle.
Tässä asiassa jään varmasti vähemmistöön, mutta minusta kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen ei ole mikään autuus. Niin kuin ylipäätään kaikki ”vapaus” ei lisää vapautta, kaikki kilpailu ei edistä hyvinvointiamme, kaikki tehokkuus ei ole tavoiteltavaa.
Kuten keskustelussa edellä käy ilmi, on kauppojen aukiolon vapauttamisella vaikutuksia moneen suuntaan. Siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voi tietysti olla perustellusti eri mieltä. Joka tapauksessa muutos ei ole yksinomaan myönteinen tai kielteinen.
Koen tavattoman mielekkääksi sen, että viikossa on rytmi pyhän ja arjen välillä, oli se sitten uskonnollista tai ei. Samoin on hienoa, että vuoteen sisältyy säännöllisiä juhlapäiviä. On puistattava ajatus, että päivät vain vierisivät samanlaisena puurona ilman tällaista rytmitystä.
Tuo minimimiehitys on yksi henkilö kassalla, toistaiseksi.Joten pienessä kaupassa kulut kasvavat kun aukioloaika kasvaa, koska normaalistikin ollaan lähellä minimiä
Isossa marketissa asiakaskunta jakaantuu laajemmalle ajalle kun aukiolo kasvaa, mutta kun henkilökuntaa on enemmän niin työntekjöitäkin voidaan jakaa laajemmalle ajalle ilman lisäystä.
Ainiastaan palvelutiskit tarvitsevat mahdollisesti lisää henkilökuntaa
Logistiikka kaupan hyllylle saakka on niin tehokasta, ettei suurempi volyymi lisää työpaikkoja.
Hyllytys ei ole kiinni aukioloajoista, se tehdään kuten ennenkin ns normaalityöaikoina
Työpaikkojen määrä kasvaa väliaikaisesti ennen kuin on saatu purettua pienkaupan ylikapasiteetti .
Se on todellista Ö-luokan logistiikkaa, että ihmiset veivaa ties kuinkan monessa liikkeessä kun niissä lähikaupoissa on riittämätön valikoima. Ei ne hyper marketit ole vahingossa syntynyt
Tässä oletetaan etteivät pienet kaupat joudu potkimaan työntekijöitä pois tai sulkemaan oviaan. Pienet kaupat ovat myös työvoimavaltaisempia kuin isot. Ajatusvirhe tosiaan.
Kaupunkien toimivuuden kannalta aukiolo on tietenkin hyvä asia. Mitä isompi kaupunki, sitä pidempään voidaan olla auki, koska satunnaisia tarpeita on riittävästi joka kellonaikaan. Jotta nämä tunnit voitaisiin hyödyntää, tottakai, apteekin tulisi metropolissa olla 24h ja varmaan moni muukin palvelu. Ihmiset voivat käydä ostamassa vaikka tupakkaa, Buranaa tai talouspaperia keskellä yötä, jos se on mahdollista. Sairastuin itse New Yorkissa flunssaan, kävin aamuneljältä apteekissa ja kahvilassa potemassa sitä. Oli ihan kiinnostava nähdä 5th avenue melkein tyhjänä.
Aluksi pitää pohtia valikoimaa, joka on hypermarketissa ylivoimainen. Käsittääkseni suurimmissa suomalaisissa hypermarketeissa on jo yli 25 000 tuotetta.
Asiakas saa siis todennäköisimmin sitä mitä hakee yhdestä ja samasta kauppakeskuksesta.
Kun asiakas ajaa kerran viikossa hypermarkettiin, niin hän tietää mihin ajaa, mitä ostaa ja minne ajaa sieltä. Se on yksinkertaista, hän vain ajaa hypermarkettiin, kerää ostokset ja ajaa kotiinsa.
Jos hypermarketti möisi tuotteensa verkkokauppana, niin tällöin tilanne on TSP ongelman optimointia. Usein ihmiset haluavat sen kauppakassin kotiovelle töistä tullessaan. Jos se ei ole siinä silloin, niin palvelu on hyödytön ja on sama mennä kauppaan. Näin ollen jakelu hypermarketista asiakkaille tapahtuisi sykleittäin, jolloin olisi vähemmän henkilöautoja liikenteessä, mutta rutkasti enemmän edes takaisin suhaavia jakeluautoja.
Jos taas ajateltaisiin, että lähikauppa olisi se noutopiste, niin se olisi fiksumpi ratkaisu. Asiakas voisi tilata kauppakassin sisällön edellisenä päivänä, jolloin kauppaketjun logistiikkakeskuksesta ajettaisiin tuotteet noutopisteeseen yön aikana.
Mutta, ongelmaksi muodostuisi varastotilan puute. Lähikaupoissa minimoidaan varastotila, mutta noutopisteessä taas varastotilan tarve on ilmeinen. On selvää, ettei asiakkaat ostaisi esimerkiksi lihaa tai kalaa näkemättä tuotetta. Tällöin lähikaupassa, joka toimisi noutopisteenä, olisi silti oltava liha-kalatiski ja heviosasto. Ehkäpä leipomo-osasto.
Sitten on vielä se, että hypermarketit ovat suosittuja. Eikä suosio näytä hiipuvan, koska hypermarketteihin ja kauppakeskuksiin investoidaan valtavia summia. Puhutaan yli sadasta miljoonasta per kauppakeskus/hypermarket.
Jotenkin olen ollut lukevinani kaupan edustajien sanomana, että ypermarketteiin ei enää investoida valtavia summia vaan kaupungistumisen myötä kauppa pyrkii takaisin kaupunkeihin.
Jos ihmiset käyvät suuremmissa kaupoissa eikä pienemmissä, silloin hyvillä liikepaikoilla vapautuu liiketiloja muuhun käyttöön, mikä mahdollisesti luo uusia työpaikkoja. Siis jos sen R-kioskin tai Alepan paikalle tuliskin kahvila tai kuntosali niin on kait mahdollista että kauppojen aukiolojen vapauttaminen loppujen lopuksi lisää työpaikkoja, vaikka just kaupan alan työpaikkojen määrä pysyisi ennallaan?
Lisäksi moni ajaa sinne kauemmas autolla ja kuvittelee edelleen säästävänsä.
Auton marginaalikustannukset ovat niin pienet, että bensakulut tulevat takaisin helposti jo pelkän maidon hinnassa.
Kyllä minä väitän että nimenomaisesti kaupassakäyntiin kuluva aika suhteessa hintaan ratkaisee. Itse saatan (joskus) ajaa Prismaan vain siksi, ettei lähikaupassa myydä tiettyä olutta.
Sivuhuomio edelliseen: pk-seudun lähikauppojen (Salet & vastaavat) olutvalikoimat ovat pienen otannan perusteella aivan olennaisesti paremmat kuin täällä missä asun (olisko vähintään kaksinkertaiset valikoimat?).
Voitko laittaa tähän jonkinlaisen lähteen, koska pikaisesti googlaamalla löydän kuitenkin vaan kirjoituksen siitä, miten kauppaketjut pyrkivät rakentamaan hypermarketteja kaupunkeihin. Ellei sitten ole niin, että kannatat semmoista kehitystä, jossa hypermarketit siirtyvät pellolta keskelle kaupunkia ja tarkoitit tätä viitatessasi kaupan pyrkimyksiin tulla takaisin kaupunkiin.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1305944797497
Itse asun Ison Omenan naapurissa usein parjaamassasi Espoossa, joten meikäläisen kauppareissujen logistiikka lienee paremmasta päästä. Itse myös pidän siitä, että Ison Omenan alakerran hypermarketit ovat nykyisin auki aina kello 23:n ja sitä mahdollisuutta on myös tullut käytettyä.
Asiakkaana kauppojen aukiolojen vapauttaminen on minustakin hyvä asia. Elämä on helpompaa, kun isoon, valikoimaltaan runsaaseen kauppaan voi päästä silloin, kun siihen on tarvis.
Pienten kauppojen toimintaa supermarkettien aukiolojen vapauttaminen tietysti vaikeuttaa ja johtaa lopulta ehkä monen niistä kaatumiseen.
Yhteiskunnallisesti supermarkettien aukiolojen vapauttamisesta on monenlaisia seurauksia: työttömyys saattaa lisääntyä, mutta toisaalta ihmiset vapautuvat uusiin töihin, jos he niihin kykenevät, esimerkiksi kouluttautumisen kautta; koulutuksen kysyntä voi kasvaa; autojen käyttäminen saattaa lisääntyä, kun ihmiset ajelevat ehkä entistä useammin supermarketteihin; ihmisten terveys voi em. syystä heikentyä joko siksi, että he istuvat (autoissa) entistä enemmän tai siksi, että ympäristö ajelemisesta johtuen saastuu entistä enemmän; teitä ja katuja täytyy lisääntyneen liikenteen vuoksi päällystää entistä useammin; polttoaineen menekki lisääntyy jne.
Ihmettelen aina sitä, miten Ranskassa voi onnistua se, että kaupungit ja muut taajamat ovat täynnään erilaisia pikkukauppoja. Liiketaloudelliset lainalaisuudet kun pätevät sielläkin. Tyytyvätkö ranskalaiset sitten pienempiin katteisiin, eivätkö he maksa liiketoiminnastaan veroja suomalaiseen tapaan, käyttävätkö he ”ilmaista” työvoimaa, esimerkiksi sukulaisia, tai yleensä pimeää, halvempaa työvoimaa, tekevätkö he pitempää päivää kuin suomalaiset, ovat työvoiman palkkaamisen sivukulut yleisesti pienemmät kuin Suomessa vai ovatko tuotteiden sisäänostohinnat edullisemmat kuin täällä, vai mistä on kyse?
Höpsismiä. Keskipasilaan on ilmeisesti jollain aikataululla tulossa ypermarketteja ja nämä nykyiset Itiksestä Esbohon riittävät kyllä lopettamaan lisää pieniä kauppoja. Meillä Kalliossa on varaa pitää kuukausitolkulla Franzeninkadun entistä Siwaa tyhjänä. Kai siihen tulee joskus joku räkälä, hieromalaistos tai seksikauppa. Muuta tänne ei oikein tule.
Vaikkei kaupanteko olisikaan nollasummapeliä, seurauksia tulisi tarkastella maamme taloudessa suurena nollasummapelinä, laajempana kuin isot vastaan pienet kaupat.Toisin sanoen: mikä on toisille lisää, se on joiltain toisilta pois, jollei ihmisten käytettävissä oleva raha lisäänny.
Jos kulutus ohjautuu enemmän ostoksiin kauppojen pitemmän aukiolon avulla – sehän on ollut elintarvikealan masinoima tavoite – jää vähemmän rahaa vaikkapa ulkomaan matkoihin. Jos vielä ulkomaalaisten turistien matkakassasta lisääntyvät Suomessa tehdyt ostokset, nämä näkymät voisivat olla maamme taloudelle hyviä asioita.
Jos kuitenkin säästäminen vähenee, koska on aikaisempaa helpompaa löytää hyviä ostosaikoja, se taas on paha asia. Se kasvattaisi osaltaan maamme velkaantumista. Yleensä nimittäin säästöt sijoitetaan rahoituslaitoksiin. Ne välittävät säästöt käytettäviksi muualla. Jos ne käytetään yritysten investointeihin eikä kuluttajien luototukseen, se ajan myötä lisää tuotantomahdollisuuksia niin, että talous voi kasvaa.
Miten aukioloajat vaikuttavat kauppojen tulokseen. Meneekö suurempi osa liikevaihdosta palkkoihin aukiolokilpailun takia?
Perustuuko tämä tutkittuun tietoon, vai onko kyseessä mielipide?
Edullisuudesta en tiedä mutta jos puhutaan hiilijalanjäljestä, omalla autolla ajelu hypermarkettiin ei ole itsestään selvästi huonompi valinta.
Suuri osa ruuan hiilijalanjäljestä tulee kylmäsäilytyksestä ja lämmityksestä, ei kuljetuksesta. Hypermarkettien energiatehokkuus on omaa luokkaansa verrattuna lähikauppoihin jos sitä mitataan energiatiheytenä neliömetriä kohden. Ero pienimpien kauppojen ja hypermarkettien välillä on 6-7 kertainen. Suhde noudattaa potenssilakia.
Kuluttajan käytöksellä voi olla suuri merkitys. Jos oletetaan, että kotona jääkaapissa säilytys tuottaa suuremman hiilijalanjäljen kuin lähikaupan jääkaappi, raja jossa lähikauppa on parempi ratkaisu voi tulee eteen jos kuluttaja käy harvemmin kaupassa. Yllättäen täysin päinvastainen järkeily kuin sinun lähtökohtasi. Entä jos suuren asutuskeskuksen lähellä oleva hypermarketti, jossa käydään 2-3 kertaa viikossa on optimaalinen ratkaisu.
Optimi voi tulla vastaan jossain näiden kahden ääripään välissä. Tämä on hyvä esimerkki asiasta, jonka vain hyviä tai vain huonoja puolia on vaikea tietää ellei asiaa tutki.
—-
Energy consumption and conservation in food retailing
S.A. Tassou , Y. Ge, A. Hadawey, D. Marriottm, Applied Thermal Engineering
Lisäys edelliseen kommenttiin.
Olisiko pienissä marketeissa myös myös suurempi hävikki? Tuotteet menevät helpommin vanhaksi koska kysyntää ei voi ennustaa yhtä helposti kuin suurissa kaupoissa. Hedelmät ja vihannekset voivat saapua kauppaan runneltuina koska niitä siirrellään ja heitellään pieninä erinä ja kylmäketju on vähän huonompi.
Taidat olla oikeassa, mutta kaupan ollessa kauempana kuin omassa korttelissa alkavat käsivarret usein venyä painavia, kauppakasseja kantaessa.
Hei, ota lisäksi huomioon, että emmehän kai me sentään kaikki halua ollla apinoita! (… tai ainakaan gibboneita.) Vai suunnitteleeko joku kaupunkiin lisää bulevardeja sademetsän puilla, jolloin myös Tarzanin mieleenpainuvin etenemistyyli puusta-puuhun liaanien varassa, (ellei elefantilla elefanttilauman etunenässä ratsastusta lasketa) saattaisi ehkä onnistua. ”Bulevardin puu”, josta J.A. aikoinaan kirjoitti, ei ehkä apuvälineenä tuohon kulkutapaan ihmislapselle, koululaisellekaan sentään sovi. (Tarina kannattaa silti lukea, vaikka mökillä pärelastun valossa, sillä johan se lyhyt kertomus aika vanha onkin.)
Pikaratikoilla on pysäkit harvassa, eikä raitiovaunuja joka kadulla kulje. Pitäisikö harvenevilla (pitänee tarkistaa?) kaupoilla olla kaupungissa sellaiset itseoppivat (AI = Artificial Intelligence) AI- ostoskärryt joilla saisi ostokset kotitalonsa alaoven eteen (myös talvisin) ja jotka osaisivat sen jälkeen (reitin muistiinsa painaneena) palata samaa reittiä päinvastaisessa järjestyksessä kauppiaan luo ihan itsekseen, vaikka yöllä? Kätevää?
Moinen, sähköllä toimiva innovaatio edellyttäisi kai kuitenkin, että asiakas noudattaisi kotimatkan varrella jonkinlaisia sääntöjä, jotka pitäisi tuollaisen härvelin toimintaa varten tehdä. Käyttövoimaksi voisi kerätä latausta akkuihin mainitun asiakkaan kotimatkalla. Huom! Etupyörien pitäisi olla ulkokäytössä jonkin verran nykyisiä suuremmat, ettei matka tyssäisi kesälläkään heti ensimmäisen vesirännin kohdalle jalkakäytävään tehtyyn uraan.
Ideaa voi (minun puolestani) vapaasti käyttää, ellei joku muu ole sitä jo aiemmin keksinyt, sekä ehtinyt patentoida tai sen käyttöä IP-oikeuksillaan muutoin suojata.
Tämänkaltainen laite ei ehkä sovi silti ihan kaikille, eikä esim. sääntöjä ihan omavaltaisten periaatteidensa mukaan monin paikoin suuremmitta suruitta tulkitseville fillaristeille. Heidän käytössään laiteraukka saattaisi syyllistyä rikkomuksiin myös paluumatkallaan takaisin kauppaan!
Vai ryhtyisikö Osmo mielummin ”vanhaksi rouvaksi” ja kävisi ostoksilla Kauppatorilla kaupunkinorsun kera? Pitäisi ehkä olla käytössä autotalli. Havis Amandan suihkulähteen luona norsukin saisi juoda kyllikseen, jos Osmo poikkeaa Esplanadin kappelissa. Norsun nimeksi sopisi, jos saan ehdottaa, vaikkapa Babar!
PS. Moni city-maasturi on mielestäni kaupunkiimme nykyaikana aivan liian suuri, elleivät niiden kuskit ja matkustajat liene sitten kaupunkinorsuja! (… tai auton poikkeuksellisen isolle koolle löydy jokin muu, pätevä syy.). Italian kaupungeissa sentään kai useimmat autot sopivat paremmin moneen sikäläiseen kaupunkikuvaan. Asioilla on monenlaisia puolia.
Nyrkkisääntönä tässä voi käyttää nettotuntipalkkaansa työstään. Jos vaikkapa nettoaa töissä 20 euroa/tunti menetetyn vapaa-ajan vastineeksi, niin euron säästön takia kannattaa uhrata korkeintaan 3 minuuttia aikaansa. Halpaa kahvia ei ehkä kannata matkojen takaa raahata, mutta paremman tarjouskahvinkeittimen perässä ehkä kannattaa juosta…
Tämän ilmiön näkee muuten myös kaupunkisuunnitteluun liittyvässä keskustelussa. Jotkut henkilöt haluavat väittää, että tiiviimpi rakentaminen johtaa aina sekä ekologisempaan, taloudellisesti tehokkaampaan, reilumpaan että viihtyisämpään lopputulokseen.
Tuo kertoo vain rajusti aliverotetusta maasta / rakennusalasta. Helsingissä kiinteistöveron pitäisi olla moninkertainen nykyiseen verrattuna ja kunnallisveron vastaavasti rajusti nykyistä alhaisempi niin, että kunnan tulot pysyisivät karkeasti vakiona.
Voin kyllä omalta kohdaltani todeta että kaupungin keskusta tarjoaisi mielenkiintoisemman ympäristön kuin maakuntakeskuksen nukkumalähiö.
Puhumattakaan vielä jostain maaseudulla olevasta omakotitalosta!
Kyllä logistiikan seuraava vaihe on verkkokaupan eri muodot ja tavarat toimitetaan jostan kiinalisesta tai eurooppalaisesta varastosta suoraan kotiin
Sama koskee ruokaa. Tässäkin on useampia kehityssuuntia: Nille, jotka valmistavat ruokaa itse raaka-aineet toimitetaan kotiin
Woltin , Foodooran tapaiset toimituspalvelut yleistyvät ja valmiita ruoka-annoksia toimitetaan kotiin
Vanhusten ruokahuoltoa on moitittu ja nämä uudet palvelu,uodot mahdollistavat se, että vanhus saa yksilöllistä ravintolaruokaa kotiinsa eikä tarvitse tyytyä kunnan tylsään sosiaalisoppaan, joka ei ole halpaa kuten annetaan ymmärtää
Ainakin siinä vaiheessa, kun sinne avautuu myös Lidl. Jolloin ei tarvitse enää kävellä kilometriä hehtaarihalleissa, joissa ne 25 000 tuotetta on ripoteltu eri kulmiin. Ja olettaen, että kymmenien ellei satojen hieman eri tavoin keihotekoisesti maustettujen ja eri merkkisissä pakkauksissa olevien jugurttilaatujen sijaan riittää noin 10 eri variaatiota.
Hypermarkettien näennäinen valinnanvara luo tehottomuutta. Mutta on silti ainakin henkilöstökulujen kannalta tehokkaampaa, kuin samojen ketjujen pienten volyymien lähikaupat.
Saa nähdä, josko keskivertosuomalainen jonain päivänä oppii arvostamaan muutamaa laadukasta jugurttilaatua enemmän kuin sataa laadutonta. Tästä on osaltaan kyse myös niissä aiemmin mainituissa Ranskan pikkukaupoissa.
Tuollaisia ”Last Mile Logistics” ratkaisuja on ollut kehitteillä vuosia, niitä on olemassa ja niitä on tulossa. Toistaiseksihan kaupoissa vielä hyllytetään tuotteita käsin? Tuskin enää montaa vuotta.
https://www.youtube.com/watch?v=h9eRDyZJzSA
https://www.youtube.com/watch?v=z_R8feyCu-M
Ehkäpä Prismat ja Citymarketit ovat pian öisin täynnä hyllyttäviä robotteja. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että valitset tavarasi netissä ja haet vain robottien keräämät valmiit kassit/paketit autolla. Tai onhan tuo ulkomailta tuttu palvelu jo Suomessakin rajatusti saatavilla, ainakin Prisman verkkokauppa: https://www.foodie.fi/
Tuosta ei ole pitkä matka siihen, että joku tuokin ostospaketin kotiovellesi. Olen itseasiassa jo vuosia tilannut suurimman osan ostoksistani netistä, DPD/DHL tuo ne kotiovelle tai työpaikalle. Toistaiseksi vielä ihmiset ajavat noita autoja. Voisivathan ne kulkea automaattisesti öisinkin. Kun auton ei tarvitse kuljettaa ja suojata ihmistä, sen voi tehdä paljon kevyemmäksi ja tehokkaammaksi vain tavaroiden kuljetusta varten. Ja monet tekoälyn haasteet poistuvat, kun robottiauto liikkuu vain rajatulla alueella muutaman kilometrin säteellä.
Kaikki nuo asiat ovat jo nyt teknisesti mahdollisia, lähinnä lait ja ihmisten tottumukset ovat rajoitteena. En tiedä onko kaupan aukioloajoilla lopulta mitään merkitystä, koska seuraavan 10 vuoden aikana arviolta 90% yksinkertaisesta kassa- ja hyllytystyöstä tulee katoamaan.
Ehkäpä 20 vuodessa pääsemme jo siihenkin, että ihmisiltä kielletään rekan ajaminen.
Tänään rappuja noustessani törmäsin City-marketin lähettiin, joka toi naapurin rouvalle ostokset kotiin. Palvelu on kuulemma ilmainen, kunhan ostos on riittävän suuri.
Minusta fiksuin tuntemani aukiololainsäädäntö on ranskalaisilla. Sunnuntai on sunnuntai ja kaupat kiinni. Muuten aukiolo on vapaata. Sunnuntaiaukiolon sijasta olisin paljon mielummin nähnyt pitkät lauantaiaukiolot.
Minäkin voin todeta ihan saman asian, mutta en oikein tiedä miten tämä liittyy minun kommenttiini.
Ei tämäkään asia ole aivan yksioikoinen. Autoilun kuluthan ovat paljon enemmän kuin pelkät bensakulut, mutta näitä erilaisia pääoma- ja huolto- ja mitä kaikkia kuluja ei tavata ottaa kustannuslaskelmissa huomioon. Eräänlaista silmien sulkemista tosiasioilta sekin.
Mitä taas tulee ajankäytön kustannuksiin niin vierastan ajatusta, että kaikelle ajankäytöllekin lasketaan taloudellinen arvo. Kun pötköttelen nautinnollisesti kotisohvallani, on se taatusti taloudellisesti tehotonta.
Kun haen suosikkioluttani lähikauppaa kauempaa, en tee sitä taloudellisista syistä. Olen valmis maksamaan omista mieltymyksistäni. Jos sen sijaan haen siitä samasta kaupasta maitotölkin, joka on hivenen halvempaa kuin lähikaupassa, ja perustelen sitä taloudellisuudella, en selvästikään ymmärrä kokonaisuutta.
Ellen sitten kävele kauempaan kauppaan kuntoilumielessä ja käytä vapaa-aikaani mieluiten juuri kävelemällä, mutta silloinkin taloudellisuus on vain yksi peruste muiden joukossa.
Todennäköisesti ja todennäköisesti.
Eri kaupoissa on erilaisia valikoimia ja etenkin noissa uusissa lähikaupoissa alkaa valikoima olla jo sellainen että en ainakaan itse keksi mitään isoja puutteita.
Esimerkiksi nyt juuri uusittu Sale sisältää jo sellaisia tuotteita, joita yleensä ei ole totuttu näkemään lähikaupoissa, mm. pienpanimoiden oluita tai hyvälaatuisia kahvipapuja. Ei sieltä tietenkään mitään tuoretta lohta saa. Mutta sitä varten voi kävellä tai pyöräillä kauppahalliin, jossa on ihan siihen erikoistunut liike, käydä torilla, tai jos ei itse jaksa tehdä kävellä tien toisella puolella olevaan kalaravintolaan. Tee-se-itse -mies tietenkin kalastaa omat taimenensa tuosta kaupungin läpi virtaavasta koskesta.
Olen kokeillut kaikkia vaihtoehtoja ja niissä on omat puolensa – riippuu vähän missä asuu. Jos asuu lähiössä, niin ei autolla kannata ajaa minnekään pieneen kauppaan, jos on auto käytössä niin mieluummin sitten ajaa jonnekin Prismaan jossa on ilmaista pysäköintitilaa.
Mutta jos asuu kaupungin keskustassa tilanne on täysin erilainen. Tässäkin aika moni ihminen asuu 50-100m päässä kaupasta, monella on kaupan ovelle pidempi matka kuin autotalliin.
Valitettavasti tämä kätevyys on leivottu myös asuntojen hintoihin sisään. Se on todella sääli, koska etenkin ihan keskustassa asuminen on kyllä varsin mukavaa.
Ja, toisin kuin jotkut yrittävät väittää, se että on paljon vaihtoehtoja, ei kyllä keskustassa asuvaa haittaa. Jotenkin se on vaan mukava, että on tuhansia erilaisia aktiviteetteja joista voi valita.
Kyse on silti aika pienestä ympyrästä, keskustan viehättävyys heikkenee oman kokemukseni mukaan jo parin kilometrin säteellä, ellei käytössä ole jotain nopeaa joukkoliikennettä, kuten junaa tai metroa.
Ehkä tietynlainen selitys nykytilalle löytyy siitä, että vanhus ei ole kunnalle asiakas vaan kulujen lähde. Tällainen tuottamaton yksilö pyritään ehkä ihan tarkoittamatta dehumanisoimaan jolloin tätä voi käsitellä esineenä tai tuotantoeläimen kaltaisena… 🙂
Ymmärrän tämän logiikan, mutta miten tuo 20€ on käytännössä ulosmitattavissa vaikkapa henkilöllä joka on kuukausipalkkaisessa työssä. Esim. tilanne, jossa työpäivän jälkeen kierrän hiukan kauempana olevan kaupan kautta pyörällä vs. käyn lähimmässä kivijalkakaupassa. Hieman kauempana olevasta kaupasta saan tuotteet 5 euroa halvemmalla, mutta aikaa menee 20 minuuttia enemmän. Eli tämän Pojun pähkäilyn mukaan ei kannata. Toisaalta tuon säästyneen 20 minuuttia käyttäisin kotona esim. internetin selailuun tai kitaran rämpyttelyyn, josta ei minulle makseta mitään. Tällöin olen kyllä sitä mieltä, että tosiasiassa kannatti käydä hiukan kauempana ja säästää 5 euroa vaikka aikaani kului 20 minuuttia enemmän.
Jos se hypermarket on järkevässä paikassa, sinne voi mennä kävellen tai pyörällä. Esimerkiksi Itäkeskuksen Citymarket on asutuksen keskellä ja sinne pääsee hyvin ilman autoakin.
Riippuu toki paljon talouden koosta, kuinka paljon ostoksia on, mutta esimerkiksi lapsiperheen viikonloppuostokset ovat käytännössä aina yli 10kg. Kävellen olen kantanut kotiin vaa’alla punnittuna 32kg, vaikka nykyisin ostokset pyritäänkin kuljettamaan pyörällä.
Pikainen laskutoimitus paljastaa, että viikonloppuostosten pakolliset osat painavat melkein 30kg. Siihen päälle sitten harvinaisemmat ostokset eli ne, joita ei osteta joka viikko ja saatetaan päätyä yli 40kg. Meillä tosin on monta lasta. Hedelmät, kasvikset ja juurekset painavat yllättävän paljon, samoin maito ja maitotuotteet. Viikonloppuostoksilla pitäisi pärjätä vähintään keskiviikkoon, mieluiten torstaihin asti. Silloin tehdään täydentäviä ostoksia yhden tai kahden kassillisen verran (maitoa, lisää hedelmiä, leipää yms).
Meitä toki on enemmän kuin tyypillisessä helsinkiläisessä lapsiperheessä, mutta kyllä tavallinenkin pieni lapsiperhe kuskaa kaupasta kotiin ainakin 20kg tavaraa viikossa.
N
Meillä on ollut kolme lasta ja hyvin on ostokset pystytty kotiin kantamaan. Autoton käy kaupassa päivittäin ja syö siksi tuoretta leipää-
Hypermarketin suosiota lisää nimenomaan se, että se pystyy tarjoamaan sellaista, mitä pieni kauppa ei. Pienessä erikoistumattomassa päivittäistavarakaupassa ei voi olla monipuolista kalatiskiä, koska pienen kaupan asiakaskunta ei riitä. Toki tarjolla voi olla laadukasta kalaa, mutta valikoima on väistämättä suppea. Sama koskee kaikkia muitakin osastoja.
Toki hypermarket voitaisiin korvata joukolla lähekkäin toimivia erikoisliikkeitä (lihakauppa, kalakauppa, leipoma, maitokauppa, hedelmä- ja vihanneskauppa), jolloin asiakkaita ehkä riittää hyvän ja monipuolisen valikoiman ylläpitoon. Mutta onko ero lopulta kovin iso, jos nuo kaikki ovat yhden ison marketin sisällä omina osastoinaan?
Minusta kaupan koko ei ole ongelma, jos kauppa on järkevässä paikassa asutuksen keskellä. En pidä peltomarketeista, joihin ei pääse kuin autolla, mutta jättimäinen hypermarket keskellä kaupunkia ei minusta ole ongelma. Minusta viime aikojen panostukset on tehty nimenomaan asutuksen keskellä sijaitseviin hypermarketteihin, kuten Itiksen Citymarket. Jo nyt ennen uudisrakennusta, siellä on ollut jo vuosia hyvä kalatiski, kohtuullisen hyvä lihatiski ja ihan oikea leipomo (olkoonkin Fazer), eikä pelkkä paistopiste. Toki valikoimasta näkee, että ei olla Keskustan kalleimmalla alueella, sillä monissa tuotteissa valikoima painottuu halpaan ja keskihintaiseen ja kaikkein kalleimmat ja laadukkaimmat vaihtoehdot joko puuttuvat tai ovat harvinaisia.
N,
Myös minun vastenmielisyyteni hypermarketteja kohtaan koskee peltomarketteja. Kauppa saa olla isonkin, kunhan sinne pääsemiseen ei tarvitse maaseutuolosuhteisiin suunniteltuja kulkuneuvoja.
Toinen ongelma ghypermarketeissa on, että ne aikovat tehdä erikoiskaupalle samaa kuin kauppaketjut ovat tehneet ruuan tarjonnalle: heikkolaatuista bulkkia, vaihtoehdot pois.
Aina vähän huvittavaa kun jengi esittää ikään kuin aukioloajat olisivat olleet tähän asti todella heikolla tolalla.
Jopa landella saa ruokaa kaupasta pöytään joka ikinen päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Jos jonkun mielestä Siwan ruokalaskusta seuraisi automaagisesti suurin piirtein ruokakunnan talouden romahtaminen niin silloin on tehty hälwetin huonoja talouspäätöksiä joissain paljon kriittisimmissä asioissa.
Ollaan aika v*tun kaukana pula-ajasta, ma sanon.
***
Öiseen aikaan osa nakkikiskalle normaalisti jonottavista preferoisi toki hakea hiukopalansa mielummin lähimmästä siperian valinnasta vaikka einespizza olisikin laadullisesti vähemmän inspiroiva valinta.
Nopeus on useimmiten valttia. Varsinkin kännissä ja krapulassa. Ja tunnetusti em. tiloissa asioiville hinta on usein enemmän tai vähemmän yhdentekevä kriteeri.
Plus samalla välttyy pienempää todennäköisemmältä väkivallan uhalta. Kyllä Saarioisten kylmää lättyäkin sentään paljon mielummin kakoo kurkusta alas kuin tissuttelee maitoa ja grillikuumaa makkaraperunanaa hampaattomana…
***
Huvittaa myös myrsky vesilasissa joka syntynyt S-ketjun päätöksestä alkaa seurata yksilöidysti mitä jengi todella hyllyiltä kotiin kantaa.
Jokaisen virheän pitäisi peukuttaa ja toivottaa lykkyä pyttyyn kaikille vastaaville hankkeille.
Hävikki – ainakin kaupan osalta – pieneni lopulta aivan olemattomaksi.
Ilolla tervehdän! Homma tehostuisi Lidl:mäiseksi alta aikayksikön ja urpommillekin selviäisi kuinka hemmetin yksipuolisesti VALTAOSA ihmisistä syöpi.
Elämme sittenkin Neuvostoliitossa ainoastaan sillä erolla, että haluamiamme tuotteita on ihan oikeastikin olemassa riittävä määrä.
Toisin sanoen kauppa pärjäisi nykyistä paljon vähäisemmillä käsipareilla kun sujuuhan se nyt paljon nopeammin hyllyn täyttö kun siellä on 3-4 eri varianttia per tuoteryhmä verrattuna tilanteeseen jossa niitä voi olla kymmeniä.
Robots anyone? Stefan Lindfors vaan suunnittelemaan uutta uljasta designlavaa niin avot! Myyntivolyymiä voi tällaisessa skenaariossa kasvattaa huomattavastikin ilman, että tarvitsisi palkata yhtään uutta käsiparia. Pikemminkin käy niin, että yhä useammalle kenkää persuksille.
***
Lähikauppojen huono/välttävä tarjonta johtuu ketjuista siis siitä, että ei ole itsenäisiä kauppiaita eli todellisia yrittäjiä vaan pelkkia palkollisia joiden ammattitaito rajoittuu keskusvarastolta valittavan bulkin tilaamiseen.
Lähikauppa epäonnistuu niin kauan kunnes asiakkaat alkavat vaatia kauppiaalta ammattimaisuutta. Ammattimainen kauppias tilaa paitsi sitä mitä asiakas toivoo – mutta myös sellaista jota hän ei ymmärrä toivoa mutta joka hänelle todennäköisesti myös maistuisi.
***
Asiakas ehkä saisikin ”todennäköisesti” sitä mitä haluaa liikkeestä josta löytyy 25K erilaista tuotetta, mutta sama asiakas ei välttis preferoi ko. liikkeessä asioida koska kamojen keräämisessä menisi ikä ja terveys..
Vihaan käydä Prismoissa ja Cittareissa juuri em. syystä. Käyn mielummin tutuissa lähikaupoissa hakemassa bonkin koska voin suorittaa operaation verrattain nopeasti ja vaivattomasti. Usein jopa ihan poskettoman vikkelästi.
Spessummat tuotteet haen sitten kauppahallista tai torilta. Niissä – toisin kuin hehtaarihalleissa – on monasti ihan kiwakin asioida. Ei oo samanlainen ressi ja v*tutus päällä nääs.
***
Työllisyys ”lisääntyy” jos ihmiset ovat ennen aukioloaikojen sääntelyn purkua kokeneet syövänsä vähemmän kuin haluaisivat.
Päätellen siitä, että keskivertotaloudessa heitetään syömäkelpoista rogeen jopa 30 pinnan edestä, on aika vaikea nähdä, että tällaisesta ilmiöstä voisi todella olla kyse.
Työllisyyden ”lisääntyminen” tarkoittaa ainoastaan sitä, että alityöllistetyt saavat jatkossa kasaan jokusen tunnin kuussa enemmän mikä luultavasti ei muuta yhtään kenenkään elinehtoja oleellisesti suuntaan taikka toiseen.
Ja itseasiassa nämäkin ”vapautuneet” tunnit ohjattaneen mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman tarkkaan uusille opiskelijatyttösille ja -pojille koska heille voi maksaa vähemmän ja koska he tulevat töihin silloin kun isäntä määrää eivätkä mussuta siitä (ainakaan työnantajan kuullen), tai jos mussuttavatkin, niin tiedostaen, että ensimmäisen ja viimeisen kerran (mihin osalla hyvin toimeentulevista opiskelijoita varaa epäilemättä onkin).
Saman aikaisesti lienee vääjäämätöntä, että yhä useampi pienen volyymin putiikki joutuu panemaan lapun luukulle ennemmin kuin myöhemmin.
Kouluja käymätön kaupan kassa ei ole keskimäärin kovin kuranttia työvoimaa tässä maailmassa, ikävä kyllä, eli toiveet heidän nopeasta työllistymisestä – tai työllistymisestä ylipäätään – on noh, toiveajattelua enemmän kuin mitään muuta.
Mutta hei, hipsterit ja turhautuneet insinöörimiehet ja jakkupukurouvat pääsevät jatkossa asioimaan ruokakaupassa vieläkin joustavammin.. Kyllä siitä ilosta kannattaa meidän kaikkien muidenkin maksaa!
Ennustan, että jatkossakin jengi jonottaa kiltisti enemmän tai vähemmän siinä samassa ruokakaupparyysiksessä kuin tähänkin asti. Ja kaikilla naama norsunv… Because niinku siis niinhän sen TÄYTYY olla?
Millä muulla tavalla ihminen voisi osoittaa olevansa ahkera työssäkäyvä veronmaksaja ellei änkemällä ruokaostoksille samaan aikaan muiden kohtalotowerien kanssa?
En olisi yhtään yllättynyt jos samasta joukosta löytyisi ihan rehellisiä pitkäaikaistyöttömiäkin. Lienee tärkeätä tuntea, että on arvoa itsekin. Lienee tärkeätä tuntea, ettei ainakaan itse joudu olemaan kassalla töissä?
Niin tai näin, suunta kohti 24/7 yhteiskuntaa jatkaa voittokulkuaan vaikkei se lopultakaan tee meistä kenestäkään yhtään sen onnellisempia – tai edes vähemmän kärttyisiä.
Luultavasti vanne kiristyy vain entisestään..
Kulut eivät kuitenkaan kerry mitenkään lineaarisesti ajetun kilometrimäärän funktiona. Nykyaikaisissa autoissa huoltovälit tuppaavat olemaan sellaiset, että jos ajaa vuosittain vähemmän kuin jonkun 20-25 Mm, niin huoltojen aikarajat napsahtavat ennemmin kuin km-rajat. Renkaidenkin osalta voi käydä helpommin niin, että ne on vaihdettava ennemmin turvallisuuden (kumin kovettuminen) kuin liiallisen kulumisen vuoksi.
Käytänössä siis, jos vuosittainen ajomäärä jää alle 20 Mm, niin lisäkilometrin hinta on aika tarkalleen polttoainekustannusten hinta. (Jos taas halutaan laskea, että onko auton omistamisessa ylensäkään mitään järkeä, niin tällöin kaikki kustannukset on huomioitava.)
Jos asuu talossa jossa on paljon vanhuksia, portaissa ravaa koko päivän ihmisiä. Aamuhoitokäynnit, päiväkäynnit, iltakäynnit. Ruokatoimitukset useilta eri toimittajilta, kaupat, diakonissalaitoksen ateriapalvelut, ravintoloiden ateriapalvelut, ruokatoimitukset, suurimman osan näistä maksaa kunta palvelusetelillä. Joskus on vierasparkkipaikalla ruuhkaa palveluntarjoajien autoista.
Kummallisinta tässä on, että vaikka ateriatoimittajia on yli kymmenen kappaletta, hinnat vaihtelevat vain vähän (muutaman euron) ja ruuan laadussa on vain pieniä eroja. Voisiko hinta tulla siitä että jakaja ajelee henkilöautolla laajalla alueella eikä ehdi muutaman tunnin sisällä jakaa kovin montaa ateriaa.
En tiedä miten tämän ratkaisisi muuten kuin keskittämällä kuljetukset alueittain. Jos jokainen henkilö samalla alueella saisi ruokakuljetukset palvelusetelillä samalta toimittajalta, ruuan laatua olisi vara parantaa. Tai voisiko kuljetuksen ja ruuan valmistuksen erottaa? Kaikki toimittaisivat ruokansa yhteen paikkaan jakoalueella ja yksi kuljetusyritys hoitaisi jakelun. Ruoka pitää kuitenkin toimittaa muutamien tuntien sisällä kaikkialle.
Pavunlaskiat unohtavat aina ottaa huomioon sen tosiseikan, että autojen kiinteät kulut pitää ottaa huomioon myös muita kulkuvälineitä käytettäessä, koska ne pitää maksaa joka tapauksessa. Tämän takia autoa kannattaa käyttää koska sen on johonkin tarpeeseen hankkinut. Esimerkiksi joukkoliikenteen lipun hinta on henkilöauton kiinteät kulut + lipun hinta + 50 % subventio veroista.
Me olemme autoton talous ja pärjäämme kahdella kauppakäynnillä viikossa, vaikka lapsia on peräti neljä. Toki vaihtoehto olisi käydä kaupassa päivittäin, mutta se ei jostain syystä houkuta.
Tuossa näkee suomalaisen kaavoituspolitiikan tason. Tälläkin foorumilla, jolla taso on keskimääräsitä paljon parempaa, sekoitetaan lähiö ja maakuntakeskus suloisesti toisiinsa! Alan olla sitä mieltä, että kaavoitus pitää ostaa kokonaan jostain ulkomailta, jossa se osataan.
Aliexpress on jo olemassa. Sen kautta tavarat tulevat kiinalaisen nyrkkipajan tai isommankin tehtaan takahuoneesta suoraan kotiin tai ainakin postiin.
Ihan mielenkiintoista, mitä vaatteet maksavat kun ei ole välikäsiä. Kohta Suomen postilla ei taida kyllä olla paljon muuta toimitettavaa kuin ulkomaalaisia verkko-ostoksia, joista saa olemattomat tulot.
Mutta et sinä voi vyöryttää noita kuluja yksittäiselle reissulle. Et säästä yhtään auton huolto-, pääoma-, katsastus- tai vakuutuskuluissa vaikka kävisit lähikaupassa kävellen, paitsi jos auto on vain kauppareissuja varten.
Tietenkin sille jokainen laskee jonkin arvon (vaikka ei uskoisi, kun katselee tokmannin ämpärijonoja).
On oikeastaan henkilön omasta tilanteesta kiinni, miten hyvin ”ulosmittaus” onnistuu. Voi olla, että työntantaja tarjoaa mahdollisuuden tehdä 15 minuuttia ylitöitä, josta nettoaa sen 5 euroa ilman ylityölisääkin, jonka voi sitten ”tuhlata” lähikaupan kalliimpaan hintaan ja säästää 5 minuuttia aikaansa verrattuna kauemmassa kaupassa käymiseen. Tuntuuko kaupassa käyminen työltä vai vapaa-ajalta on sitten jokaisen oma asia. Mitä mukavampi työ, sitä arvottomampaa vapaa-aika on suhteessa tuntipalkkaan. Mitä ikävämpi työ, sitä enemmän pitäisi vapaa-aikaansa arvostaa. Ikävimpien töiden tekijöiden kannattaa voittaa iso potti rahaa lotossa ja ”ostaa” työnantajaltaan vapaa-aikaa niin paljon kuin sitä on ”myytävänä”, eli irtisanoutua. Samalla tavalla ikävien asioiden viemää aikaa pitäisi arvottaa rahassa tuntipalkkansa mukaan ja mukavampien asioiden viemää aikaa vähemmän, jos ollenkaan, koska ”arvo” on mukavuudessa.
”Tienaaminen” juoksemalla tarjousten perässä ei nosta veroastetta, mutta ei myöskään näy eläkekertymässä.
Asia ei ole tietenkään niin mustavalkoinen, kun nyrkkisääntöni sanoo. Mikäli pyöräilystä kaukaiseen markettiin nauttii yhtä paljon kuin kitaran rämpyttämisestä, niin toki tuo 5 euron säästö kannattaa käydä hakemassa. Jos taas joutuisi kyntämään sohjossa joulukuisessa pimeydessä, niin houkutus on pienempi. Nyrkkisääntö siis auttaa hahmottamaan rahansäästön ja ajankäytön välisiä mittasuhteita ja mielekkyyttä, mutta lopullinen päätös tietysti syntyy lukuisten asianhaarojen yhteisvaikutuksesta. Ehkä siellä kauemman kaupan lähistöllä on joku virasto, jossa saa samalla reissulla hoidettua jonkun tärkeän asian?
Siinä vaiheessa on jo hävinnyt niin paljon muitakin työpaikkoja, että sosialismi on toivottavasti myöskin ehtinyt kehittyä. Muuten jälki on rumaa.
Toisaalta on väärin jättää nämä kulut täysin laskematta. Muutenhan työnantajakin voisi maksaa kilometrikorvauksen sijasta bensarahaa. On totta, ettei niiden laskeminen ole suoraviivaista eivätkä ne ole lineaarisia, mutta eivät ne silti kokonaan katoa.
Tietysti jos lähtökohta on se, että auto pitää olla joka tapauksessa (kuten maaseudulla usein pitääkin), ja se maksaa minkä maksaa, voi esimerkiksi pääomakulun jättää ikään kuin huomioimatta. On se silti olemassa.
Pienet marketit tarjoavat Keski-Euroopassa samaa bulkkia kuin Suomessakin, ja sanoisin niitä olevan suunnilleen samalla tiheydellä – tosin tiivis kylä-pikkukaupunkirakenne sallii ainakin yhden kaupan per kylä, kävelymatkan päässä asutuksesta. Tästähän Osmo on kirjoittanut paljon. Mutta erilaisten pikkukauppojen kirjo tulee leipomoista, lihakaupoista jne. jotka tarjoavat laatua ja palveluja joita Suomessa ei saa oikein mistään: lähiruokaa, hyvää tuoretta leipää (ei markettien paistopisteen bulkkia). Ranskassa arvostetaan hyvää ruokaa ja raaka-aineita aivan toisella tavalla kuin Suomessa, ja vaikka hypermarketista saa Keski-Euroopassakin leivät halvemmalla, monet ihmiset maksavat laadusta ihan mielellään.
Käyn silloin tällöin lomailemassa Poravancessa, lähellä Aptin kaupunkia. Apt on noin Nurmeksen kokoinen kaupunki, mutta ruokakaupan taso ylittää Stockan herkun. Miten on Nurmeksessa? Sitä, kuinka alas duopoli on vienyt ruuan tarjonnan Suomessa ei ymmärrä, ellei käy ulkomailla. Tästä kärsii erityisesti suomalaisen maatalous.
Oli ehkä joskus noin.
Ruokakaupat ovat kyllä ainakin täällä omilla kulmilla Pariisissa joka päivä auki klo 22 asti.
Eikä teillä ollutkaan jääkaappia ja pakastinta? Muisitkvunaoi kuvaan ne tulviat aravanoirmeihin joskus 1976.
Pienten lähikauppojen sunnuntaiaukiolo sallitiin jo 80-luvulla.
Tuo nyt ei ole aina kovin yksinkertainen asia.
Entä, jos pitää työstään, ja haluaa tehdä sen hyvin, pääosin mukavien kollegoittensa kanssa/tavoin, mutta pomo on eräiden muiden kera luonut työpaikalle pelon ilmapiirin, mm. vihjailemalla silloin tällöin, kuka kulloinkin on ehdottanut irtisanomistasi, jolloin et voi luottaa heistä juuri yhteenkään. Ilmassa haisee lisäksi menneitten ja tulevien YT-kierrosten vaikutusten kirous … Kenellekään et voi juuri asioista puhua! Miksi muuten irtisanomisilmoituksiin on kirjattu: ”Osittain salassa pidettävä?”
Nauti siinä sitten mukavasta(?) työstäsi, kun ko. olosuhteet työpaikalla syövät osan työtehostasi ja ongelmia on liki mahdoton unohtaa vapaa-ajallakaan. (Aamuöisinkään). Organisaation kulissit (”hyvänä työympäristönä!”) ovat kuitenkin edelleen pystyssä. Luulisin silti, että ongelmat niiden takana olisivat ratkaistavissa.
En tiedä moniko maamme, sen yritysten ja työntekijän omaltakin kannalta tärkeää työtä tekevä räpiköi/taistelee vielä työpaikallaan vastaavan negatiivisen kierteen syövereissä. Fiksuimmat, nuoret ja koulutetut osaajat, jotka eivät ole kotomaamme ”turpeeseen” sidottuja, voivat lähteä esim. ulkomaille helpoiten. Kun työpaikkojen määrä vain vähenee maassamme, ei tässä kai auta enää muu, kuin olla vain ”tough enough” aivan loppuun asti.
Moni työyhteisö on tietyiltä osiltaan pahasti sairas! Jos avaat suusi, ja puhut ongelmista, mm. pomon raivokohtauksista ja siitä, mitä niiden kanssa pitäisi menetellä, saanet siitä palkaksi vain tiedon lopputilistä, sillä kosto elää varmasti vahvana narsistien keinovalikoimissa. Pitäisikö ottaa mallia? (Hah, turha luulla, sillä säälin kaikkia asianosaisia.)
Ymmärrän nyt aiempaa jonkin verran paremmin, miksi mm. Työterveyslaitokselta, joka on käsittääkseni Suomessa se laitos, jossa tällaisia ja monia muitakin työelämän kipupisteitä ja vaivoja on tutkittu, on leikattu budjettia. Miksi paha ongelma, josta sen kohteiden on vaikeinta puhua, halutaan kieltää, jopa valtiovallan taholta? Onko ratkaisu muka jo keksitty?
(Pitänee lukea myös T. Alasoinin näköjään osin omalla ajallaan (Työministeriölle) tekemä työpoliittinen tutkimus Nro 5 vuodelta 1990, jonka ’pelastin’ itselleni erään organisaation hylkykirjojen hyllystä. Tuo taisi olla Alasoinin tekemä väitöskirja, joka näemmä tarkastettiin Helsingin yliopistossa. Se ei ole välttämättä ihan oman alani keskeisintä sisältöä, mutta ajattelin silti, jos vaikka ratkaisun avain, tai edes ’johtolankoja’ löytyisi sieltä (?).
Jos maallemme halutaan parempaa kilpailukykyä, tulisi sen ongelmat kartoittaa ja ratkaista Suomessa organisaatio, ala ja yritys kerrallaan, esimerkiksi aakkosjärjestyksessä.)
Työpaikan ilmapiiri on osa työtä. Vaikka saisi tehdä työssään juuri niitä asioita, joiden tekemisestä nauttii kovasti (suurimmalla osalla tuskin on näin optimaalinen tilanne), niin kyllä huono ilmapiiri työpaikalla tuhoaa mukavan työn edellytykset. Jos ongelmia on mahdoton unohtaa vapaa-ajallaan, niin silloin on pakko myöntää, ettei pidä työstään (työ pitää siis sisällään annettujen työtehtävien lisäksi olosuhteet, joissa työ tehdään).
Oman näkemykseni mukaan työpaikoilla kiinnitetään huomiota työturvallisuuteen ja ergonomiaan liittyviin asioihin, mutta henkisen hyvinvoinnin edistämiseen ja turvaamiseen ei ole juuri mitään keinoja tai halua.
Eiköhän tässä ole taustalla myös noissa maissa pitkään vallinnut kotiäiti/rouvakulttuuri. Kun perheessä on rouva kotona, on hänellä aikaa kiertää 3-4 eri liikkeessä tekemässä päivän ruokaostokset. Harva töissäkäyvä suomalaisäiti tai -isä on halukas vastaavaan.
Voisiko tuo johtua osittain pomon liian suuresta stressistä ja siitä, ettei hän kestä painetta? Höyrypannuissakin on varoventtiili. Liian kuuma höyrynpurkaus tai tulistunut höyry voi vahingoittaa helposti ihmisiä lähipiirissä.
Ehkä joku voisi myös selittää pomolle, miten esimerkiksi laivan laidoitus kestää aaltokuorman rankan iskun. Sen ensimmäisenä kohtaava ulkolaidoituksen yksittäinen levy ei sitä ehkä yksin kestäisikään, vaan tukirakenne sen takana, kaaret, jäykkääjät ja kehyskaaret, polviot ja palkit, ottavat kantaakseen kukin osan kuormasta yhdessä. Yhtenäisenä kokonaisuutena rakenne kestää paremmin kuin sen osat erikseen ja toisistaan erillään.
Kun koko rakenteen jokainen osa toimii yhdessä, jakaa kuormaa ja tarvittaessa myötää hieman suurimman kuormituksen aikana, eikä petä, kestää tuo isojakin kuormia. Ei pidä unohtaa, että aikoinaan niitattujen laivojen vuosikymmeninä, saattoi joskus jokainen yksittäinen niittikin olla tärkeä. Jos niittiliitoksen yksikin niitti pettää tai poistetaan äärikuorman alla, eivät jäljelle jääneet ehkä enää kuormaa kanna.
Jo höyrylaivojen aikana opittiin tietämään, että on myös tärkeää, että potkuri, akseli, laakerit (mm. työntövoiman vastaanottava), höyrykone, kattila jne. toimivat hyvin yhdessä. Laivan kapteenin, konepäällikön ja koko miehistönkin tulee toimia yhteistuumin. Ilman kaikkien saumatonta yhteispeliä (ja joskus luotsia) voi laiva päätyä ajelehtimaan avuttomana, päätyä karille, tai upota.
Päättäjien olisi kannattanut lukea riittävästi, esim. Kipling’iä, ennenkuin lähtivät leikkaamaan Suomi-laivasta paloja, kuten viimeksi opetusta ja tutkimusta. Opiskeluun ja lukemiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa, vaikka sitten jonkin kirjan yhteen lukuunkin kuluisi joskus jopa monen Päivän työ.
En näe mitään syytä sille, miksi marketissakin ei voisi olla hyvää laatua. Kuten sanoin, Itäkeskuksen Citymarketissa on Fazerin leipomo, joka mainostaa, että leivät on leivottu jauhoista asti paikalla. Pitää paikkansa, jos uskon sitä leipiä hyllyttänyttä henkilöä, jonka kanssa asiasta juttelin. Hän kertoi itse olleensa paikalla aamusta asti tekemässä taikinaa ja paistamassa leipiä.
Leipomo voisi varmasti olla jonkun muunkin kuin Fazerin, mutta ihan hyviä ne leivät minusta ovat.
Siältää osan mutta vain osan totuudesta. Jos kaupta ovat smasa orttelissa, niin nopeatsihan niisä käy. Se,mminkin kun kauppia stietää asiakkana tarpeet. nSemminkin kun samlla kuule korttlein uutiset (juorut).
Ruokaa tehdään enemmän kotona perusaineksista.
En kyllä moittisi Suomea huonosta leipätarjonnasta, pikemminkin täysin päinvastoin. Mitä itse on noissa välimeren maissa käynyt, niin kyllä se on nimenomaan kalatiski, mikä aiheuttaa kateutta.
Saksassa taas on hyviä bratwursetja. Mutta leivät? Ei kyllä koskaan ole tarvinnut ihastella ulkomailla että onpas hyvä leipätarjonta, pikemminkin päinvastoin. Ei siellä ole ruisleipää, rieskaa taikka karjalanpiirakkaa. On vain vaaleata leipää ja sitten on vaaleata leipää ja sitten vielä lisää vaaleata leipää. Espanjalaista boccataa voi ihan hyvin tehdä täälläkin, ei siihen espanjaista patonkia tarvita.
En toki tarkoittanutkaan, että tämä olisi ainoa syy. Mutta kyllä kaupassakäyntiin menee selvästi enemmän aikaa, jos pitää 3-4 eri kaupassa jonottaa vuoroaan (joissakin tapauksissa vielä erikseen palvelutiskille ja kassalle), vaikka kaupat olisivatkin lähekkäin.
Meillä = HOK-Elannolla? Juu, varmasti voi olla tila tyhjillään maailman tappiin, ei jää rahasta kiinni.
Vakavammin, kiinteistöön on tulossa putkiremontti, joten uuden vuokralaisen löytäminen liiketiloihin määräajaksi voi olla haastavaa. Sellaisenaan pitäisi tilojen kelvata, remontointi on tässä vaiheessa melko kannattamaton vaihtoehto.
Toveri Stalin on lausunut: ”Toverit. Dialektikka opettaa meille, että meidän tulee tarkastella asioita monesta näkökulmasta, sillä vain yhdestä näkökulmasta tarkastelemalla saamme niistä yksipuolisen kuvan.”
Tämän opetti meille suuri Stalin.
Enpä tuohon osaa mitään sanoa, kun käsitykseni ranskalaiseta elämänmenosta perustuu lähinnä Kaurismäen elokuvaan le Havre.
Ideaalinen markkinatalous ei päde tällä hetkellä ruokakauppojen kohdalla. Markkinoilla vallitsee tällä hetkellä oligopoli, ja ideaalitapauksessakin tarjontaa rajaa kauppojen sijainti ja niiden saavutettavuus suhteessa normaaleihin kulkureitteihin. Käytännössä mahdollisuutta valintaan ei ole kuin rajatusti. Esimerkiksi itselläni on kyllä 10 kilometrin säteellä kaksinumeroinen määrä ruokakauppoja pikkukaupoista Prismoihin ja Citymarketeihin, mutta niistä kaikki kuuluvat kolmeen ketjuun (S, K ja Lidl), ja tarjoavat hyvin samanlaista tuotevalikoimaa, hyvin samanlaista aukioloaikatarjontaa, vieläpä samojen ketjujen kauppojen sisällä samankokoisten kauppojen kohdalla identtisin hinnoin. Ketjut määräävät hinnat, eikä pikkukaupoissa minkään tuotteen hinta ole saman ketjun isoa kauppaa (Prisma tai Citymarket) edullisempi. Eivätkä ne kilpaile laadullakaan. Hintakilpailu on näissä ketjuissa osoitettu suurimmille kaupoille, ja pienempien rooli on asettaa hintansa sitten siitä hintatasosta ylöspäin, ja pitää yllä samaa valikoimaa, jota muutkin samojen ketjujen kaupat ylläpitävät – ja olla sen tarkemmin erikoistumatta.