Alustuspuheenvuoroni Kultarantakeskusteluissa

Min­ul­la oli kotout­tamista koskevas­sa keskustelus­sa toinen avaus­puheen­vuoroista. Toisen piti maa­han­muut­ta­jien puolelta Malai Sahim. Keskustelu käyti­in Chatham House rulen alaisu­udessa, mikä oikeut­taa min­ut julk­ista­maan oman puheen­vuoroni, mut­ta ei ker­tomaan muiden puheenvuoroista. 

Tarkastelukul­mani on kansan­talouden ja eri­tyis­es­ti julkisen talouden etu. Tämä ei lop­ul­ta ole ris­tiri­idas­sa human­itääris­ten tavoit­tei­den kanssa, pikem­minkin päinvastoin.
Ikään­tyvälle kansakun­nalle maa­han­muut­to on voimavara tai rasite täysin riip­puen siitä, kuin­ka hyvin työl­listymisessä onnis­tu­taan. Niin­pä tarkaste­len kotou­tu­mista lähin­nä vain työl­listymisen kaut­ta. Se ei ole ain­oa näköko­h­ta, mut­ta ylivoimais­es­ti tärkein.
Pidämme kun­nia-asiana tur­va­ta maa­han­muut­ta­jille samat edut ja oikeudet kuin kan­ta­suo­ma­laisil­la. Maa­han­muu­ton määrän kas­vaes­sa voimakkaasti hyvää tarkoit­ta­vat peri­aat­teet kään­tyvät hel­posti niitä vas­taan, joi­ta niil­lä halu­taan suo­jel­la. Tästä syn­tyy kaik­ki tai ei mitään ‑asetel­ma, kun moni halu­aisi edes jotain sen sijaan, ettei mitään.
Hyvä esimerk­ki tästä oli taan­noinen venäläis­mum­mon karko­tus. Suo­mi ei halun­nut ottaa taloudel­lista vas­tu­u­ta hänen hoivas­taan, mut­ta ei toisaal­ta voin­ut ottaa vas­taan per­heen lupaus­ta, että he huole­hti­vat siitä kyl­lä itse.
Joskus kan­nat­taa pohtia, mikä kaik­ki voisi olla parem­min, jos oikeuk­sista voisi käy­dä kaup­paa. Tiedän hyvin, ettei täl­lainen neu­vot­telumah­dol­lisu­us sovi suo­ma­laiseen oikeusvaltioajatteluun.
Pako­laiset ovat valikoitunut­ta joukkoa
Se, että annamme ihmissalakul­jet­ta­jien vali­ta, ketkä miljoon­ista poten­ti­aal­i­sista pako­lai­sista pää­sevät maa­hamme, merk­it­see human­itääris­ten näköko­h­tien kannal­ta aivan nurinkurista valikoitumista.
Kolikon toinen puoli on, että pako­laisik­si valikoituu keskimäärin hyvin aloitekyky­istä ja kyvykästä joukkoa. Tästä osoituk­se­na on, että maa­han­muut­ta­jat ovat perus­ta­neet paljon yri­tyk­siä – suh­teessa selvästi enem­män kuin kan­ta­suo­ma­laiset. Tämä voi tietysti johtua työsyr­jin­nästä. Kun ei pääse palkkatyöhön, on perustet­ta­va työ­paik­ka itse.
Työ­markki­noil­la nämä posi­ti­ivis­es­ti valikoituneet maa­han­muut­ta­jat kil­pail­e­vat samoista työ­paikoista vähän koulutet­tu­jen suo­ma­lais­ten kanssa. Niin­pä he ovat usein parem­paa työvoimaa. Tätä työ­nan­ta­jat eivät ole oikein oival­ta­ne­et – vielä. Huonos­ti koulute­tu­ille kan­ta­suo­ma-laisille tilanne muo­dostaa pienen uhan lyhyel­lä, vaan ei pitkäl­lä aikavälillä.
Työl­listämisessä ker­mankuor­in­ta kannatettavaa
Maa­han­muut­ta­jien työl­listämisessä on suositeltavaa aloit­taa helpoim-mas­ta päästä samas­ta syys­tä kuin kalas­ta­ja lait­taa verkkon­sa sinne, mis­tä kalaa saa helpoiten uhraa­mat­ta aja­tus­takaan kaikkien kalo­jen yhtäläiselle mah­dol­lisu­udelle tul­la kalastetuksi.
Helpoim­mas­ta päästä aloit­ta­mi­nen on kan­nat­tavaa kansan­talouden kannal­ta, saadaan­han työl­listämis­toimista näin paras mah­dolli­nen tulos. Se on myös muiden maa­han­muut­ta­jien etu, sil­lä mitä enem­män meil­lä on työelämässä Malalai Sahimin kaltaisia, sitä helpom­paa muidenkin on päätä töihin.
Jos voisi neu­votel­la oikeuk­sista, kan­nat­taisi tur­va­paikan hak­i­joista v‑lita syr­jään ne, jot­ka voisi­vat päästä maa­han työperäis­inä maa­han­muut­ta­ji­na ja tar­jo­ta heille työlu­paa vai­h­tokaup­pana tur­va­paikka­hake­muk­sen perumisesta.
Viime vuon­na tulleista pako­lai­sista yli kolmel­la tuhan­nel­la oli aka­teem­i­nen loppututkinto.

Kos­ka jokainen työl­listyvä maa­han­muut­ta­ja on kansan­talouden kan-nal­ta voimavara, kan­nat­taisiko ottaa kiel­teisen tur­va­paikkapäätök­sen saaneista maa­han työlu­val­la ne, jot­ka ovat ennen kiel­teistä päätöstä työl­listyneet pysyvän olois­es­ti? Ruot­si tekee näin. Ilmeis­es­ti taloudel­liset kan­nat­tavu­us­laskel­mat on helpom­pi tehdä kru­unuis­sa kuin euroissa.
Ketä vaa­timuk­sel­la samas­ta palka­s­ta suojellaan?
Suomes­sa on ehdo­ton lähtöko­h­ta, että maa­han­muut­ta­jia ei saa syr­jiä palkois­sa tai työe­hdois­sa. Mon­es­sa muus­sa maas­sa tämä on aivan toisin.
Ketä vaa­timuk­sel­la samas­ta palka­s­ta suo­jel­laan, maa­han­muut­ta­jaa riis­tol­ta vai suo­ma­laisia työn­tek­i­jöitä kil­pailul­ta? Huono suomen kie­len taito ja työkult­tuurin tun­te­mus ovat työ­nan­ta­jan silmis­sä rasite, ainakin työ­suh­teen alus­sa. Jos tästä ei saa minkään­laista kom­pen­saa­tio­ta työvoiman hin­nas­sa, maa­han­muut­ta­ja jää herkästi palkkaa­mat­ta. Vaa­timuk­sel­la piti suo­jel­la maa­han­muut­ta­jaa, mut­ta tosi­asi­as­sa hän­tä suo­jel­laan työpaikalta.

Maa­han­muut­ta­jat tulisi voi­da ottaa töi­hin har­joit­teli­japal­ka­lla, joka tietysti vai­h­tu­isi täy­teen palkkaa koke­muk­sen karttues­sa. Toinen vai­h­toe­hto on kom­pen­soi­da työ­nan­ta­jan koke­ma hait­ta palkkat­uel­la, mitä tapah­tuukin. Tämä vai­h­toe­hto on maa­han­muut­ta­jan kannal­ta hyvä ja val­tion­talouden kannal­ta huono. Se on huono myös maa­han­muut­ta­jan kannal­ta, jos ja kun palkkatukimäärära­hat loppuvat.

Palkkatu­ki on melko iso ja siten ehkä jopa ylikom­pen­saa­tio huonos­ta kieli­tai­dos­ta. Rapor­tis­samme ”Lisää mata­la­palkkatyötä!” esitimme Juhana Var­ti­aisen kanssa puol­ta pienem­pää palkkatukea tuke­maan maa­han­muut­ta­jien työl­listymistä. Tuen tulee olla määräaikainen ja sen tulisi pienen­tyä liukuen. Pysyvälle tuelle ei liene tarvet­ta, ovathan maa­han­muut­ta­jat pääsään­töis­es­ti posi­ti­ivis­es­ti valikoitunut­ta joukkoa.
Olemme saa­neet lehdis­tä lukea, että Sak­sas­sa maa­han­muut­ta­jat pan­naan töi­hin euron tun­tipal­ka­lla. Ennen kuin repäisemme vaat­teemme tämän törkey­den edessä, kan­nat­taa muis­taa, että on tätä meil­läkin kuntout­ta­van työ­toimin­nan nimisenä koti­maisi­in pitkäaikaistyöt­tömi­in kohdis­tu­vana. Siitä saa työ­markki­nat­uen päälle yhdek­sän euroa päivässä.

Käytän­nössä palkat­tomas­ta työhar­joit­telus­ta ei saa muo­dos­tua mitään pysyvää, kil­pailua vääristävää orjatyö­markki­naa. Kohta­laisen lyhyt määräai­ka, jon­ka jäl­keen pitäisi siir­tyä tavanomaiseen työ­suh­teeseen. Jos työ­suhdet­ta ei syn­ny, ei samalle työ­nan­ta­jalle tule osoit­taa uut­ta työharjoittelijaa.
Tur­va­paikan­hak­i­jois­sa on niitä, jot­ka etsivät Euroopas­ta vain parem­paa elämää. He käyt­tävät kiis­tat­ta väärää kanavaa. Voisiko se johtua siitä, että oikea kana­va, työperäi­nen maa­han­muut­to eli siir­to­laisu­us, on tukossa?
Ihmis­ten muut­to työn perässä köy­hiltä alueil­ta rikkaille niin maan sisäl­lä kuin kan­sain­välis­es­ti on luon­nol­lista ja sitä pide­tään kaikkia hyödyttävänä.

Kana­da on hyö­tynyt val­tavasti työperäis­es­tä maa­han­muu­tos­ta. Sisään otet­ta­vat valikoidaan itsekkäästi. Aka­teem­i­nen lop­pututk­in­to esimerkik­si avaa ovat automaattisesti.
Onko Kanadan itsekkyys väärin? Olisi, jos maa ei kan­taisi osu­ut­taan human­itääris­es­tä maa­han muu­tos­ta. Myös pako­lais­ten kotou­tu­mi­nen on Kanadas­sa paljon helpom­paa työperäisen maa­han­muu­ton ja tästä kumpua­van monikult­tuurisu­u­den ansiosta.
Posi­ti­ivi­nen diskriminaatio
Lopuk­si vähän maa­han­muut­ta­jalas­ten koulutuksesta.
Kan­ta­suo­ma­laiset per­heet ovat alka­neet väl­tel­lä koulu­ja, joiden oppi­lais­sa on paljon huonos­ti suomea osaavia maa­han­muut­ta­jia. Tämä on ratio­naal­ista. Jos luokas­sa on paljon oppi­lai­ta, jot­ka vievät mui­ta enem­män opet­ta­jan huomio­ta, muut saa­vat opet­ta­jan huomio­ta vähemmän.
Tämä on iso ja vaar­alli­nen ongel­ma. Asi­aan on puu­tut­ta­va pikaises­ti posi­ti­ivisen diskrim­i­noin­nin keinoin eli anta­mal­la enem­män voimavaro­ja kouluille, jois­sa on äidinkieleltään vierask­ielisiä oppi­lai­ta. Helsingis­sä näin tehdäänkin, mut­ta aivan liian pien­imuo­tois­es­ti. Opetuk­sen – myös kan­ta­suo­ma­lais­ten saa­man opetuk­sen — on olta­va maa­han­muut­ta­javal­tai­sis­sa kouluis­sa yhtä hyvää. Tähän kuluisi koko maas­sa joitakin kym­meniä miljoo­nia euro­ja. Vai­h­toe­hdon hin­ta on paljon suurempi.