Mitä iloa yksityisistä palveluista voisi olla terveydenhuollossa?

Kir­joituk­ses­tani ryöstökapi­ta­mista voisi saa­da sen käsi­tyk­sen, että ole jyrkästi kaikkia yksi­ty­isiä palvelu­ja vas­taan – Suomes­sa kun on tapana olla joko puoles­ta tai vas­taan ja vali­ta kaik­ki näköko­h­dat palvele­maan omaa kan­taa. Minä näen kuitenkin yksi­ty­i­sis­sä palveluis­sa myös mah­dol­lisu­u­den selvään laadun parane­miseen ja myös kus­tan­nusten säästöön. Kaik­ki on kiin­ni siitä, miten se tehdään.

On paljon asioi­ta, jois­sa yksi­tyiset ovat sekä halvem­pia että parem­pia.  Oheinen kuva on peräisi Atten­do Oy:ltä, mut­ta sen tiedot ovat kuu­den suurim­man kaupun­gin (Kuusikkokun­nat) raportista. Se on siis kun­ta­puolen käsi­tys asi­as­ta.  Van­hus­ten palve­lut tule­vat ostopalveluina selvästi halvem­mak­si kuin itse tehtynä. Ero on niin suuri, etteivät mitkään ”mutku” ‑seli­tyk­set sitä kumoa.Vanhuspalvelujen kustannukset

Eri­tyisen tehot­to­mia ovat suuret kun­nat. Tämä vähän viit­taa siihen, että kun­taor­gan­isaa­tiot eivät selviä iso­jen yksiköi­den mon­imutkaises­ta hallinnos­ta. Yksi­tyisel­lä puolel­la skaalae­tu menee toisin päin.

Vaik­ka yksi­tyiset tekevät halvem­mal­la, yleen­sä niitä pide­tään asi­akkaan kannal­ta paremp­ina. Jotkut ovat myös huono­ja, mut­ta valin­nan vapau­den toteutues­sa nämä kar­si­u­tu­vat pois. Huonoa julk­ista palvelua taas ei tapa mikään – siis tois­taisek­si.  Siihenkin valin­nan­va­paus voi auttaa.

Entä sit­ten henkilökun­nan riis­to? Huonoa kohtelua esi­in­tyy yksi­ty­isil­läkin, mut­ta pääsään­tönä on, että työvoima­pu­lan yllät­täessä työvoima lop­puu ensin julk­isil­ta. Outo halu ihmisil­lä on päästä yksi­tyiselle riistettäväksi.

(Eräässä sem­i­naaris­sa istu­in kauan sit­ten erään henkilöstövuokrausyri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jan vier­essä. Hän sanoi, että hei­dän eline­hton­sa on KVTES, ‑joka on niin jäykkä ja type­rä, että hei­dän on help­poa olla parem­pi työ­nan­ta­ja, kos­ka he voivat esimerkik­si räätälöidä työvuorot kun julki­nen jakaa han­kalat työvuorot tasan kaikkien kesken, vaik­ka han­kalat työvuorot ovat han­kalia vain joillekin.)

Viimeisenä oljenko­rte­na san­o­taan, että ne siirtävät voitot veroparati­i­sei­hin. Tämä vain pahen­taa asi­aa kun­ta­palvelu­jen kannal­ta. Ensin ollaan halvem­pia ja parem­pia ja sit­ten jää vielä voit­toa piilotettavaksi!

Nyt pitää ottaa vähän takaisin tätä yksi­ty­is­ten kehu­mista. Mais­sa jois­sa palve­lut tuote­taan yksi­tyis­es­ti ja rahoite­taan pakol­lisen vaku­u­tuk­sen kaut­ta, luulisi ter­vey­den­huol­lon tule­van halvem­mak­si, mut­ta se on sään­nön­mukaises­ti kalli­im­paa kuin tämä mei­dän verora­hoit­teinen ja julk­isi­in palvelui­hin nojaa­va. Yksi­tyi­nen tekee (melkein) kaiken halvem­mal­la, mut­ta se tekee liikaa ja vääriä asioi­ta. Kaik­ki hoito ja tutkimus on kan­nat­tat­tavaa, jos joku sen mak­saa. Tämä yli­hoidon ja kus­tan­nuste­hot­toman hoidon ongel­ma on se, joka voi tul­la hyvin kalli­ik­si, kun vai­h­damme jär­jestelmää lennos­sa ilman kun­non valmistelua.

Peru­songel­ma julk­i­sis­sa palveluis­sa on luo­van tuhon puute.  Jos yksi­tyi­nen toimii huonos­ti – tulee kalli­ik­si tai jäl­ki on huonoa – toim­inta päät­tyy konkurssi­in tai toiv­ot­tavasti sitä ennen luovut­tamiseen. Julki­nen huono toim­inta voi jatkua lop­ut­tomi­in – tai ainakin siihen saak­ka, kun huono pomo lop­ul­ta kaikkien helpo­tuk­sek­si jää eläk­keelle – yleen­sä 68-vuo­ti­aana.  Toim­i­tusjo­hta­jan erot­tamis­es­ta yksi­tyisel­lä puolel­la taas voi päät­tää tek­stivi­estil­lä. (Olen ker­ran ollut näin tekemässä; tek­stivi­esti ratikas­ta: OK)

Yksi­tyi­nen on myös paljon parem­pi organ­isoimaan toim­intaansa uud­estaan.  Julkisel­la puolel­la kaik­ki muu­tok­set saa­vat aikaan hirveän haloon, ja valitet­tavasti moni poli­itikko kuun­telee tätä herkäl­lä kor­val­la. Sik­si pain­o­las­tia ker­tyy koko ajan lisää.

Julk­i­sis­sa palveluis­sa poli­itikot ovat aivan väärässä roolis­sa. Tästä olen kir­joit­tanut enem­män pam­fletis­sa Julkisen sek­torin tuot­tavu­us.

Yksi­tyiset osaa­vat kus­tan­nus­lasken­nan parem­min — ja eivät ain­oas­taan laske parem­min vaan toimi­vat sen mukaan. Niin kauan kuin muis­tan – olen ollut kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa 36 vuot­ta – on puhut­tu siitä, että ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set aleni­si­vat, jos peruster­vey­den­huolto toimisi parem­min. Yleis­lääkärin vas­taan­ot­to on muis­taak­seni 4 % julkisen ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sista. Jos tämä tärkein posti ei toi­mi, kaik­ki muut kus­tan­nuk­set karkaa­vat.  Tämä tosi­a­sia ei kuitenkaan paina, kun tehdään bud­jet­tia. Kaikesta pitää säästää ja niin­pä säästetään myös peruster­vey­den­hoi­dos­ta. Erikois­sairaan­hoi­dostakin yritetään säästää, mut­ta hoi­dos­ta on mak­set­ta­va laskun mukaan ja laskut kas­va­vat, kun peruster­vey­den­hoito ei toi­mi. Bud­jet­tikäytän­tö on alkeellista.

Parem­mal­la peruster­vey­den­huol­lol­la Atten­do onnis­tui alen­ta­maan erikois­sairaan­hoidon käyt­töä niis­sä kun­nis­sa, joiden soten se oli ottanut hoitaak­seen. Yksi­tyisen puolen kokon­aisop­ti­moin­ti toimii. MUTTA HUOM: tämä toimii vain, jos soteyk­sikkö mak­saa myös erikois­sairaan­hoidon laskut! Muuten kan­nustin on täysin vääristynyt ja sen mukaan toim­i­taan — erikois­sairaan­hoidon kus­tan­nuk­set kas­va­vat, eivätkä mitenkään vähän.

Kahvikeskustelu Atten­don Lau­ri Korkeao­jan kanssa toi min­ulle myös oival­luk­sen van­hus­ten hoidon kus­tan­nus­lasken­taan. Hei­dän mielestään julki­nen sek­tori las­kee väärin ja pitää sik­si van­huk­sia melkein heit­teille panoon saak­ka viru­mas­sa kodeis­saan. Laskelmista puut­tuu esimerkik­si se, että usein avut­tomak­si itsen­sä koke­va van­hus pää­tyy puolen yön aikaan sairaalan vas­taan­otolle, mikä ei sekään ole hal­paa. Lisäk­si koti­sairaan­hoito ja palve­lu­talot menevät eri momenteil­ta. Kansan­taloudel­lisen edullisu­u­den kannal­ta laskelmista puut­tuu myös se asun­to, joka vapau­tu­isi vuokrat­tavak­si, jos van­hus siir­ty­isi palve­lu­taloon, mut­ta on kokon­aan eri asia, miten tämä saataisi­in mukaan rahoit­ta­maan sitä hoitoa palvelutalossa.

Ongel­ma­ton­ta olisi ava­ta reilu kil­pailu elek­ti­ivisessä hoi­dos­sa, vaikka­pa lonkkaleikkauk­sis­sa (elek­ti­ivi­nen = ennal­ta suun­nitel­tu hoito). Jos mak­sa­ja tilaa lonkkaleikkauk­sen, ei ole riskiä yli­hoi­dos­ta. (Ris­ki olisi, jos lääkäri­ase­man ihmiset voisi­vat jalka­u­tua Alek­sille pyy­dys­tämään poti­lai­ta. Tait­tovirhekirur­gias­sa tätäkin melkein esi­in­tyy.)  Elek­ti­ivisen hoidon kil­pailu­tus johtaisi nopeasti nyky­istä opti­maalisem­pi­in yksiköi­hin. Tehdään­hän tekonivelkirur­giaa Suomes­sa noin 60 sairaalas­sa, mikä on kymme­nen ker­taa liian paljon. Ruot­sis­sa tämä johti sekä halvem­pi­in hin­toi­hin että parem­paan laatu­un. Laadun takeena oli­vat korkeat sank­tiot uus­in­taleikkauk­sista. Raha puhuu voimakkaam­min kuin nuhteet.

Mitä siis pelkään?

Taloudel­lise­na riskinä tässä on se, että lääkäri­ase­mat oppi­vat valikoimaan poti­laansa mikä johtaa siihen, että peruster­veistä mak­se­taan suur­ta ylikom­pen­saa­tio­ta.  Se voi lisätä kus­tan­nuk­sia paljon. Ja aivan väärään pri­or­i­teet­ti­in johtaa kil­pailu ter­veistä poti­laista, joi­hin kohdis­tu­va yli­hoito on sote-yksikölle hyvä sijoitus.

Paine valikoi­tu­miseen lievenisi, jos tehtäisi­in niin kuin Ruot­sis­sa kokeilu­jen jäl­keen: kor­vaus 60 % kap­i­taa­tion ja 40 % toimen­pitei­den suh­teessa. Sil­loin sairastele poti­las ei olisi sel­l­ainen taloudelli­nen riesa kuin tässä meille suun­nitel­lus­sa ääri­hin­noit­telus­sa. (Kap­i­taa­tio olisi opti­maa­li­nen, jos ei olisi valin­nan­va­paut­ta, vaan sama yksikkö hoitaisi alue­pe­rusteis­es­ti kaikki.)

Kos­ka valikoi­tu­mista ei voi estää, strate­giak­si pitäisi ottaa hin­noit­telu: ter­veestä ei mak­se­ta yhtä paljon kuin sairaas­ta – ei läheskään.

Nyt sote-yksiköltä vaa­di­taan toisaal­ta aivan liikaa päi­hde­huol­losta mie­len­ter­veyskuntoutuk­seen ja kaik­keen siltä väliltä. Näin pudote­taan tehokkaasti kaik­ki pienet markki­noil­ta. Monop­o­lis­tiset markki­nat toimi­vat huonos­ti ja pitävät hin­nat korkealla.

Suurin osa ihmi­sistä ei tarvitse kovin kum­moisia palvelu­ja. Olisi halvem­paa hoitaa hei­dät hal­val­la keveis­sä organisaatioissa.

On toden­näköistä, että työter­veyshuoltoa tar­joa­vat yksiköt tule­vat tar­joa­maan palvelu­ja myös per­heen­jäse­nille. Tämäkin on yksi tapa valikoi­da edullisia poti­lai­ta.  Pait­si että töis­sä ole­vat ovat ter­veem­piä kuin työvoiman ulkop­uolel­la ole­vat, myös hei­dän per­heen­jäse­nen­sä ovat keskimäärin parempiosaisia.

 

18 vastausta artikkeliin “Mitä iloa yksityisistä palveluista voisi olla terveydenhuollossa?”

  1. Hyvä avaus, kiitos tästä.

    Mielestäni näkökul­masi on hyvä mut­ta olet turhan mus­tavalkoinen ja pes­simisti­nen sen suh­teen miten hel­posti lääkäri­ase­mat voivat valikoi­da potilaitaan. 

    Valikoimista ei var­masti voi kokon­aan estää mut­ta kyl­lä tilaa­ja ja lain­säätäjä voi sitä kovasti vaikeut­taa. Lisäk­si on huomioita­va mainevaiku­tus joka myös jonkin ver­ran hillit­see lääkäri­asemien poti­las­val­in­taa: jos hyvän asuinalueen hyv­in­voi­va poti­las sairas­tuu vakavasti ja saa sen jäl­keen kalli­ina poti­laana huonoa kohtelua, niin kyl­lä tämä vähen­tää ko. lääkäri­ase­man houkut­tele­vu­ut­ta alueen ter­veellekin väelle.

    1. Lisäk­si on huomioita­va mainevaiku­tus joka myös jonkin ver­ran hillit­see lääkäri­asemien poti­las­val­in­taa: jos hyvän asuinalueen hyv­in­voi­va poti­las sairas­tuu vakavasti ja saa sen jäl­keen kalli­ina poti­laana huonoa kohtelua, niin kyl­lä tämä vähen­tää ko. lääkäri­ase­man houkut­tele­vu­ut­ta alueen ter­veellekin väelle.

      Joo, olet oike­as­sa, että lääkäri­ase­man kan­nat­taa hoitaa rikkaat, vaik­ka he sairas­tu­isi­vatkin, kos­ka maine. Sen sijaan voi suh­tau­tua hyvin tylysti alem­man sosi­aalilu­okan ongel­mat­a­pauk­si­in, kos­ka hei­dän siivoamisen­sa pois mui­ta häirist­semästä voi olla jopa vetovoimatekijä.

  2. Oikein hyvä kir­joi­tus. Hal­li­tuk­selle on tarkoi­tus tehdä julk­ista­ta ter­veysasemieta liikeyri­tyk­siä. Voi olla hyvä aja­tus. Ajatel­laan vaik­ka Län­simetroa, perus­tavaa laat­ua ole­va ongel­ma, mut­ta tun­tuu että se ei kuu­lu kenellekän. Arve­len että tuo ei yksi­tyisel­lä puolel­la olisi mahdollista.

  3. Osmo Soin­in­vaara: Kahvikeskustelu Atten­don Lau­ri Korkeao­jan kanssa toi min­ulle myös oival­luk­sen van­hus­ten hoidon kus­tan­nus­lasken­taan. Hei­dän mielestään julki­nen sek­tori las­kee väärin ja pitää sik­si van­huk­sia melkein heit­teille panoon saak­ka viru­mas­sa kodeis­saan. Laskelmista puut­tuu esimerkik­si se, että usein avut­tomak­si itsen­sä koke­va van­hus pää­tyy puolen yön aikaan sairaalan vas­taan­otolle, mikä ei sekään ole halpaa. 

    Kuka tässä maail­mas­sa halu­aa riu­tua viimeiset elon­hetket sairaala­pedis­sä? Kuole­maa ei kukaan pysty väistämään ja omaan sänkyyn nukah­t­a­mi­nen on inhimil­lisin tapa lähteä.

  4. Hin­ta on aina korkein mahdollinen.
    Kun­ta­puolen ongel­ma on totaa­li­nen jäykkyys ja ennen muu­ta se, että 313 kun­taa päät­tää omi­aan ja ihan lah­jakkaimpia sote alan päät­täjiä ei niin paljoa löydy. 

    Hyvät käytän­nöt lev­iävät hitaasti. Kalli­it tekni­ikat lev­iävät nopeasti, kos­ka niiden myymi­nen kan­nat­taa ja sitä tehdään voimalla.

  5. Ihmiset jot­ka eivät ole olleet omako­htais­es­ti työelämässä mis­sään tekemi­sis­sä kil­pailun kanssa, eivät voi ymmärtää sen kirit­tävää vaiku­tus­ta. Jos vain tekee duu­nia jos­sain, mis­sä kilailu ei näy, niin eihän sitä tajua. Tehtaan lat­tial­la tun­tuu että ain­oa paine tehdä asioi­ta paremin tulee johto­por­taas­ta, kun­nan tai val­tion hom­mis­sa ei tun­nu senkään vertaa.

    Ei nähdä sitä kuin­ka kil­pailu pakot­taa johto­por­ras­ta tekemään asioi­ta parem­min. Ja jos ei tee, niin edessä on hidas näivet­tymi­nen, jopa konkurssi.

    HUOM! Hyvin tekem­i­nen ei tarkoi­ta absolu­ut­tis­es­ti hyvin tekemistä. Pär­jäämiseen riit­tää, että tekee parem­min kuin kil­pail­i­jat, paikoil­la olemiseen riit­tää että yhtä hyvin kuin kil­pail­i­jat. Pahim­mas­sa tapauk­sesa siis yhtä huonos­ti. Eikä kil­pail­i­joi­ta parem­min pär­jäämi­nen vält­tämät­tä tarkoi­ta sitä, että työn­tek­i­jöitä hel­litään eduil­la tai asi­akkaille tar­jo­taan hal­paa palvelua.

  6. “Hei­dän mielestään julki­nen sek­tori las­kee väärin” ‑väit­teemme nojaa esim. tähän Sitran tutkimukseen: 

    https://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia94.pdf

    s. 35 perkaa koti­hoidon kokon­aiskus­tan­nuk­sia, joista käy ilmi että kak­si ylin­tä kus­tan­nuskvar­taalia (yht. 17%) koti­hoidon asi­akkaista Tam­pereel­la olisi tosi­asi­as­sa edullisem­pi hoitaa tehoste­tus­sa palveluasumisessa. 

    (Joka Pet­teri meil­lä on kaikkea muu­ta kuin sairaala­pedis­sä riu­tu­mista, tuol­la hie­man tun­nelmia –> https://www.facebook.com/attendomummola/.)

    Hesari on puolestaan tuoneut esi­in yleistyvän koti­hoidon ja ensi­hoitote­htävien voimakkaan kasvun Hgissä:

    http://www.hs.fi/kaupunki/a1447396988760
    http://www.hs.fi/kaupunki/a1457502766411

    Vili Läh­teeno­ja
    Tiedot­ta­ja, Attendo

  7. Kuu­den suurim­man kun­nan kohdal­la esim. van­hus­puolel­la on aitoa kil­pailua, mikä voisi pitää kus­tan­nuk­set kuris­sa. Muual­la Suomes­sa sitä on vähem­män, tai käytän­nössä ei lainkaan -> kus­tan­nuk­set karkan­neet pilviin.

    Ske­naario 2: Jos kyseessä on varakas van­hus, kun­nat viivyt­televät hoitopäätök­siä, jon­ka seu­rauk­se­na yksi­tyi­nen imee ensin van­huk­set kuiv­ak­si. Kun­nat ei mak­sa takau­tu­vasti hoitoseteleitä ja kos­ka mon­et joutu­vat hoitoon aku­ut­ti­ta­pauksi­na, hei­dät sijoite­taan jon­nekin, mis­sä on tilaa. Usein kalli­ille yksi­ty­is­puolelle. Tästä hyö­tyvät sekä kun­nat (kau­ni­im­mat tilas­tot, kun päätök­siä voidaan siir­rel­lä tilikaudelta toiselle) että bisnes.

  8. Tulee mieleen koke­mus ham­mashoi­dos­ta julkiselta puolelta: juuri­hoidon jäl­keen ham­mas oli tule­htunut ja kivut oli­vat sietämät­tömät, söin buranaa var­maan 3000mg vain että sai nukut­tua pari tuntia.

    Kos­ka oli viikon­lop­pu yliop­pi­laiden ter­vey­den­hoito oli kiin­ni ja päätin käy­dä kokeile­mas­sa julk­ista sairaan­hoitoa. Oli hil­jainen päivä ja odotushuoneeseen asti kuu­lui hoita­jien iloinen kalkatus ja nau­run­re­mak­ka. Ainakin jol­lain oli hauskaa.

    Sit­ten jos­sain vai­heessa kut­sut­ti­in sisään ja kat­sot­ti­in tilan­net­ta — hoitona huuleen työn­net­ti­in pieni lasiput­ki, dreeni, jos­ta “mätä saa val­ua ulos”. Hom­ma hoidet­tu ja poti­las ulos. Iloinen päivä saa jatkua.

    En ole koskaan ollut niin järkyt­tynyt sairaalakäyn­nin jäl­keen, tun­tui että ketään ei oikeasti kiin­nos­tanut koko hom­ma, vaik­ka en ollut lääkäri niin arvasin että se lasiput­ki ike­nessä ei auta mitään. Eikä se auttanutkaan.

    Viikon­lop­un jäl­keen pääsin lop­ul­ta yliop­pi­laiden ter­vey­den­huoltoon, jos­sa lääkäri määräsi kah­ta eri antibioot­tia tule­hduk­sen lopet­tamiseen, käytän­nössä se ratkaisi tilanteen heti.

    Keskeinen ero näi­den kah­den tapauk­sen välil­lä oli asenne: julkisel­la puolel­la työn mit­tari oli se, että poti­las saati­in koti­in, YTHS taas keskit­tyi siihen että poti­laan ongel­ma saati­in ratkaistua.

    Tilas­to­jen val­os­sa julki­nen puoli var­maan hoiti asian ns. kus­tan­nuste­hokkaam­min -> kos­ka poti­las ei palan­nut niin ongel­ma var­maankin ratke­si. Käyn­ti­ni pää­tyi tilas­toi­hin yht­enä onnel­li­sista men­estys­tari­noista ja käsi­tys siitä että dreenin tökkäämi­nen ylähu­uleen on toimi­va hoit­o­muo­to sai vahvistusta.

    Itsel­leni tuo käyn­ti vaikut­ti niin, että käytän nykyään vain yksi­ty­istä ham­mashoitoa. Ja kaikkea muu­takin yksi­ty­istä, kos­ka tiedän, että siel­lä keski­tytään siihen ongel­maan mikä itsel­läni on, ei siihen että min­ut saadaan nopeasti oves­ta ulos.

    Asenne ei tietenkään ole kiin­ni siitä onko töis­sä yksi­tyisel­lä vai julkisel­la puolel­la, mut­ta johto­por­taan viestin­tään ja työnku­vaan voi vaikut­taa se onko tavoit­teena saa­da asi­akkaat jäämään asi­akkaik­si vai pääsemään heistä eroon.

  9. Vili Läh­teeno­ja:
    “Hei­dän mielestään julki­nen sek­tori las­kee väärin” ‑väit­teemme nojaa esim. tähän Sitran tutkimukseen: 

    https://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia94.pdf

    s. 35 perkaa koti­hoidon kokon­aiskus­tan­nuk­sia, joista käy ilmi että kak­si ylin­tä kus­tan­nuskvar­taalia (yht. 17%) koti­hoidon asi­akkaista Tam­pereel­la olisi tosi­asi­as­sa edullisem­pi hoitaa tehoste­tus­sa palveluasumisessa. 

    Kun koti­hoidon tun­tikus­tan­nus tukipalveluineen on Tam­pereel­la 89,73 euroa tun­ti, kalli­itkin laitospalve­lut näyt­tävät edullisilta. 

    Minus­ta on selvästi nähtävis­sä, että kil­pailut­tamisel­la ja valin­nan­va­paudel­la on saatavis­sa eniten kus­tan­nussäästöjä aikaan nimeno­maan van­hus­ten koti­hoi­dos­sa, kun kun­nalli­nen palvelun­tuotan­to on nykyään niin tavat­toman tehotonta.

  10. Pet­teri: Kuka tässä maail­mas­sa halu­aa riu­tua viimeiset elon­hetket sairaala­pedis­sä? Kuole­maa ei kukaan pysty väistämään ja omaan sänkyyn nukah­t­a­mi­nen on inhimil­lisin tapa lähteä.

    Suurin osa omai­sista! Usein nimeno­maan he vaa­ti­vat, että kuole­man­sairas­ta syöpä- tm. poti­las­ta teko­hen­gitetään ja lääk­itään sairaalas­sa niin pitkään kuin mah­dol­lista. Ja superkalli­in erikois­sairaan­hoidon (eikä hoito ilmaista ole tk-vuodeosas­tol­lakaan) on pakko suos­tua kaikki­in vaa­timuk­si­in tai muuten häk­ki heilahtaa.

    Kaiken kukku­rak­si suo­ma­laiset vaa­ti­vat erikois­sairaan­hoidol­ta entistä laa­jem­paa palve­lu­tar­jon­taa, maail­man kalleimpia lääke­hoito­ja ja uus­in­ta ter­veyste­knolo­giaa. Sit­ten vielä ihme­tel­lään, mik­si mak­samme vero­ja… Tai no, meitä net­toveron­mak­sajia on kuitenkin melko vähän Suomessa.

  11. Verolle pan­tu: Suurin osa omai­sista! Usein nimeno­maan he vaa­ti­vat, että kuole­man­sairas­ta syöpä- tm. poti­las­ta teko­hen­gitetään ja lääk­itään sairaalas­sa niin pitkään kuin mah­dol­lista. Ja superkalli­in erikois­sairaan­hoidon (eikä hoito ilmaista ole tk-vuodeosas­tol­lakaan) on pakko suos­tua kaikki­in vaa­timuk­si­in tai muuten häk­ki heilahtaa. 

    Tot­ta. Sairaan­hoi­dos­sa olisi saatavis­sa suuria säästöjä yksinker­tais­es­ti siirtämäl­lä erit­täin huonokun­toiset, paran­tu­mat­tomasti sairaat ja äärim­mäisen kalli­isti hoidet­tavista sairauk­sista kär­sivät paljon herkem­min saattohoitoon.

    Kri­teer­it, ketä hoide­taan ja ketä ei, pitäisi päät­tää poli­it­tis­es­ti. Ilman selkeitä pelisään­töjä merkit­tävä osa yhteiskun­nan resurs­seista kuluu kovin hyödyt­tömi­in väistämätön­tä hiukan pitkit­tävi­in hoitoi­hin, joil­la ei saavute­ta merkit­täviä tuloksia.

  12. Kos­ka valikoi­tu­mista ei voi estää, strate­giak­si pitäisi ottaa hin­noit­telu: ter­veestä ei mak­se­ta yhtä paljon kuin sairaas­ta – ei läheskään.

    Ei auta. Jokaises­sa hin­talu­okas­sa, jon­ka tilaa­ja osaa kek­siä, on vielä yllin kyllin infor­maa­tio­ta poti­laan poten­ti­aalis­es­ta han­kalu­ud­es­ta tai help­poud­es­ta. Veriko­keen jäl­keen ollaankin jo paljon viisaampia.

    Diag­nos­ti­ik­ka para­nee koko ajan. Parinkymme­nen vuo­den päästä voi muu­ta­mal­la kympil­lä selvit­tää poti­laan koko per­imän, halusi hän sitä tai ei. Elämänkaari ja elin­ta­vat selviävät tätäkin halvem­mal­la kyse­lyl­lä face­booki­in tai internetpalveluntarjoajalle.

  13. Vaik­ka yksi­tyiset tekevät halvem­mal­la, yleen­sä niitä pide­tään asi­akkaan kannal­ta paremp­ina. Jotkut ovat myös huono­ja, mut­ta valin­nan vapau­den toteutues­sa nämä kar­si­u­tu­vat pois. 

    Kar­si­u­tu­mista ei voi tapah­tua jos kysyn­tää on enem­män kuin tarjontaa. 

    Yksi­tyisen puolen tehostet­tu palvelu­a­sum­i­nen ei ole asi­akkaan kannal­ta parem­paa. Palvelu­a­sum­i­nen on halvem­paa yksi­tyisel­lä, kos­ka se on huonom­paa ja sitä valvotaan vähem­män. Vain kak­si tarkas­tuskäyn­tiä koko Etelä-Suomes­sa usei­den vuosien aikana. Ei koskaan pis­to­tarkas­tuk­sia, vaan ensin pyy­de­tään vas­tine ja annetaan aikaa kor­ja­ta epäko­dat tilapäisesti. 

    Säästöjä saadaan kun van­huk­sia pide­tään janos­sa jot­ta vaip­po­ja ei kulu. Muis­ti­sairai­ta van­huk­sia kohdel­laan huonos­ti. Äiti­ni edun­valvo­jana olisin valmis mak­samaan kun­nalle ylimääräistä, jot­ta äiti­ni pää­sisi kun­nan palvelu­a­sun­toon, mut­ta hänel­lä on liikaa omaisu­ut­ta. Palvelusetelil­lä voi vali­ta jonkun ja toivoa parasta.

  14. Kovin moni sotes­sa ja moni­tuot­ta­ja­mallis­sa (ihan aiheestakin) huo­let­ta­va asia kor­jaan­tu­isi, jos meil­lä olisi ajan­ta­saista ja ver­tailukelpoista tietoa sote-palvelu­jen kus­tan­nuk­sista, laadus­ta yms., siis ylipäätään jär­jestelmän toimin­nas­ta. Sil­loin ei tarvit­sisi mutu­il­la ainakaan yhtä paljon kuin nykyisin.

    Tänään julka­isti­in yli 50 kun­nan alueel­la tehty­jen ns. palvelu­paket­tien pilot­ti­hankkei­den tulok­set, jos­sa tieto on pyrit­ty saa­maan liik­keelle eri siiloista ver­tail­tavas­sa muo­dos­sa ja asi­akasko­htais­es­ti. Tieto ja joht­a­mi­nen sekä eri toim­i­joiden roolien selkeä määrit­te­ly ovat uudessa sotes­sa avainasemassa. 

    Aiheesta tarkem­min sekä lop­pu­ra­port­ti ja sen tiivis­telmä tääl­lä: http://www.sitra.fi/uutiset/laajat-pilotit-tuottivat-arvokasta-tietoa-soten-uudistamiseen

    Juk­ka Vahti, viestin­täasiantun­ti­ja, Sitra

  15. Sote-puolel­lakin pitäisi alkaa saa­da säästöjä aikaan dig­i­tal­isoimal­la palvelu­ja. Eivät pankitkaan toi­mi enää kuin 1970-luvul­la, mik­si siis ter­veyskeskuk­set? On vaikea nähdä, miten tehostamishyö­ty­i­hin päästäisi­in julkisen sek­torin ter­veysor­gan­isaa­tios­sa, varsinkin kun emme vielä tarkalleen tiedä, miten muu­tos tulee tapah­tu­maan. Yksi­tyisen sek­torin kir­i­tys on sik­si sote-uud­is­tuk­ses­sa tarpeen.

  16. Lisäys aikaisem­paan kommenttiini. 

    Aito kil­pailu olisi sitä, että van­huk­set joil­la on paljon omaisu­ut­ta voisi­vat päästä kun­nan ja ARA-rahoitet­tui­hin tehoste­tun palvelu­a­sumisen asun­toi­hin, jos mak­sa­vat siitä kil­pailukykyisen hinnan. 

    Nyt tilanne toimii siten, että mon­et kun­nal­liset hoitokodit sijoit­tuvat palvelun laadun suh­teen keskiar­voon tai sen ylitse, mut­ta niihin ei pääse mak­samal­la. Asi­akkaalle hie­man kalli­impi yksi­tyi­nen tar­joaa usein huonom­paa laat­ua (ja epä­var­muut­ta hoidon tasos­ta) eikä kun­ta pääse tien­aa­maan hyväl­lä laadul­la. Van­huk­sen ja omais­ten pitää olla tarkkana. Jos halu­aa yksi­tyiseltä var­masti parem­paa laat­ua joutuu mak­samaan todel­la suo­laisen hinnan. 

    Palvelu­a­sun­to­jen palvelu voitaisi­in kil­pailut­taa parem­min, jos kaikkialle pää­sisi mak­samal­la rahaa ja kun­nat jot­ka osaa­vat jär­jestää hoidon hyvin voisi­vat käyt­tää rahat kil­pailu­lu­un yksi­tyisen sek­torin kanssa lisä­paikko­jen muodossa. 

    Lakiehdo­tus: Yksi­ty­is­ten van­hus­ten­huol­lon toim­i­joiden valvon­ta pitäisi saat­taa vähin­tään samalle tasolle (tarkas­tuskäyn­nit, yllä­tys­tarkas­tuk­set) kuin Elvi­ran eläin­suo­jelu on. Eri­tyis­es­ti demen­ti­apoti­laat ovat usein aivan yhtä avut­tomas­sa ase­mas­sa kuin eläimet.

  17. Julkisen puolen kus­tan­nus­lasken­nan tekem­i­nen on vaikeaa ‚sil­lä julkisen sek­torin organ­isaa­tio sisältää paljon jaet­tavia kulu­ja ja usein nämä jaot ovat karkei­ta yleistyk­siä ja voivat aiheut­taa vääristymiä

    Usen jakope­ruste on pääluku ja työ­val­taiset toimin­not saa­vat ylimääräisiä kulu­ja esim pääomasta.

    Esim aikoinaan kiin­teistöku­lu­ja jaet­ti­in Telessä päälu­vun mukaan toimin­noille. Varsi­nainen teleli­ikenne tarvit­sikin paljon kiin­teistöjä, mut­ta oheis­palvelu­ja tuot­ta­vat henkilö­val­taiset alat eivät niitä tarvinneet

    Seu­rauk­se­na oli vääristymiä kustannuslaskennassa

    Julki­nen sek­tori on myös yhtä aikaa tuot­ta­ja ja osta­ja ja näitä ostoon liit­tyviä transak­tioku­lu­ja jae­taan usein oma­lle tuotan­nolle, ei ostopalvelulle

    Muutenkin näis­sä laskelmis­sa oston kulu­ja ei las­ke­ta vaan kat­so­taan tuot­ta­jan välit­tömiä kuluja

    Tässäkään tapauk­ses­sa ei ole esitet­ty miten laskel­ma on tehty, joten on vaikea ottaa kan­taa luku­jen oikeellisuuteen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.