Kirjoitin otsikon mukaisen väitteen edellisessä kaupunkisuunnittelulautakunnan listaa koskevassa postrauksessani. Mikko Särelä lähetti Lisää kaupunkia Helsinkiin ‑palstalle kuvaparin, joka kuvaa väitettäni havauinnoillisesti. Vuodesta 1960 vuoteen 2010 Helsingin seudun asukasluku on kaksinkertaistunut, mutta asutuksen vaatima maa-ala on kasvanut nolin kymmenkertaiseksi. Tämän me haluamme lopettaa!


Tuo kartta vuodelta 1960 on kyllä harhaanjohtava. Silloinkin asuttiin Espoon ja Helsingin maalaiskunan perukoilla. Taloja ei vaan ollut niin tiheästi mutta monissa paikoissa oli vanhoista huviloista tai rintamamiestaloista koostuvia kokonaisia kyliä.
1960 myös ausinpinta-ala oli murto-osa nykyisestä. Yksiö oli pitkälle 70-luvulle ihan normaali lapsiperheen asunto.
Rakentamalla Vartiosaareen, keskuspuistoon, pornaistenniemeen jne..
Melko paranoidia.
Vähänkin kriittisemmät silmät huomaavat tosin heti sen että karttahan kuvaa _rakennuskantaa_ kokonaisuudessaan ei asutusta.
Tuon huomaa viimeistään siinä että Helsinki-Vantaan lentokentän terminaalit hohtavat punaisena keskellä keskisen Vantaan tyhjyyttä.
Onhan tuota maata Suomessa. Eikö suurempi ongelma ole kulutuskulttuuri tavaroineen ja palveluineen eikä se, missä ihminen asuu?
Näistäkin lennoista voitaisiin kaiketi leikata 95 % eikä mikään ratkaisevasti muuttuisi. Paitsi tietysti se, että ihmiset eivät pääsisi lomalle.
https://www.youtube.com/watch?v=yx7_yzypm5w
Ihan aina en pysy maailmanparannuksessa mukana, kun yhtäältä poliitikot toivovat kuluttamista, mutta toisaalta yrittävät estää sitä. Vähän kuin Alkon pääjohtajan pesti, jossa on myytävä mahdollisimman paljon mahdollisimman vähän viinaa.
Mitä tämän lopettamiseksi sitten tehdään?
Eikö se vaatisi huomattavaa lisåkaavoitusta uusien kävelykeskustojen luomiseksi? Kai se on ainakin 20vuoden projekti ennenkuin asuintiheys saadaan kuntoon?
P.s. Motarien muuttaminen bulevardeiksi keskellä taajamaa ennenkuin ne taajamat on keskustakelpoisia tuntuu väärältä järjestykseltä. Ihan kuin huononnetaan infraa ilman parannuksia.
Esim. Tukholmassa eri keskustojen väliä pääsee erittäin hyvin motarilla tai loistavilla julkisilla.
Olettaisin, että kartassa yksi punainen pikseli vastaa tiettyä asukasmäärää. Onhan punaista Espoossakin, vaikkei paljon.
Ai siis minkä haluatte lopettaa? Kannattaa käydä Työväen asuntomuseossa Kulttuuritalon takana. Siellä näkee, miten asuttiin eri vuosikymmeninä. Suomi on vaurastunut ja se näkyy myös siinä, että alivuokralaisuus ei ole sinkkujen ainoa asumismuoto tai edes johtava asumisen muoto.
Neuvostoliitossa Pavel Ivanov voitti palkinnoksi taulun, mutta ei hakenut sitä, sillä hän sattui asumaan asunnon keskellä.
Mitä kuvissa on piirretty?
Miten ajattelitte lopettaa? Palaammeko 1960-luvun asumistasollle?
42 neliön yksiöni oli tuolloin perheasunto. Kuinka leveissä neliöissä kirjoittaja asuu? Otitteko alivuokralaisen keittiöön ja olkkariin ja asutko oman perheen kanssa makkarassa?
Mitä 60-luvun asumistasolla on mitään tekemistä tämän kanssa? Tää voi tulla tietty uutena juttuna joillekin, mutta kerrostaloasunnot voi olla myös isoja. I KNOW — ENNENKUULUMATONTA! :O
Otsikon väite on pöyristyttävää huuhaata, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
No daa — väki karkaa Nurmijärvelle ja Keravalle ja Kirkkonummelle kun sieltä on halvempi tulla julkisilla duuniin kuin pkseudulta. Ajaako kaikki vihreiden kannattajat pummilla kun hintoja voi joukkoliikenteessä nostaa noin törkeästi? Ei tämä julkisten käyttöä lisää vaan vähentää. Js sitten vingutaan autoista hui! Tosin kohta ne duunit on Vantaalla ja Keravalla ja helsinkiläiset ihmettelee miten sinne pääsee. Pendelöinti on taattua jos ei osaa pyhällä hengellä elellä.
Ja sitten on niin, että tuollaiset Jätkäsaaren kaltaiset kivikaupungit ovat epäonnistuneita. Tulee muuten ankea asuinalue sataman viereen. Lähinnä täynnä kuolleita hoitamattomia kukkaistutuksia viheralueita korvaamassa. Kapeat pimeät asuinkujat. Paljon asuntoja joihin aurinko ei koskaan paista. Sen kun jotain rakentaa pyöräytetään ja niille osille jotka valmistuivat 2–3v sitten ei ole saatu mitään viheralueita vieläkään valmiiksi. Helvettiä sekä turisteille että asukkaille että rakentajille että takseille. Voi olla että tiivistä on. Viihtyisää ei ole.
Mietin seuraavaa tarinaa, jonka opettajaystäväni kertoi lapsuudestaan 50-luvun Töölössä. Vanhemmat olivat toimittajia, eivät siis suuri- eivätkä myöskään kovin pienituloisia ja asuivat kaksiossa tai kolmiossa Eino Leinonkadulla. Lapsi taisi olla kolme
Perheessä oli palkattu kotiapulainen, kai 16 kesäinen reipas tyttö. Hän nukkui keittiössä; aina illalla petasi itselleen 60 cm leveän vuoteen keittiön pöydän ja seinän väliin.
Eiköä pitänyt itseään mitenkään huono-osaisena. Hänellähän oli ensimäistä kertaa elämässä kaikki mukavuudet, kerrassaan kylpyhuone käytettävissä.
Luuletko että muiden kuntien kasvu loppuu, jos Helsingin suunnitelmat puolitoistakertaistaa asukaslukunsa onnistuvat? EI varmastikaan. Helsinki on kasvanut tähän saakka, ja muut seudun kunnat sen mukana. Helsingin kasvu heijastuu jatkossakin mitä todennäköisimmin naapurikuntiin kasvuna. On pään pensaaseen laittamista kuvitella, että muut kunnat “uhrautuisivat” ja jättäisivät kasvamatta, jos Helsinki kasvaa niin paljon kuin pystyy. Edustamallasi kasvupolitiikalla metropolin pinta-ala jatkaa kasvuaan.
Juho. Uskotko, että kaavoitus saa aikaan väestönkasvua? Missä olit kun punasteleva opettaja yritti selittää näitä asioita?
Tätä on vaikea lopettaa, koska ihmiset vastustavat kaikkea kaupunkirakenteen tiivistämistä, oli se sitten täydennysrakentamista tai golf- tai lentokenttien ja viheralueiden ottamista asuntokäyttöön.
Vastustamisen seurauksena asutus hajaantuu laajalle alueelle. Kansa siis valitsee mieluummin liikennehelvetin. Ei ehkä tietoisesti, mutta siihen kai vastustaminen johtaa.
Lentokenttä on Vantaalla ja kasvu tulee sen ympärille kun duunit on siellä. Toki helsinkiläiset voi pendeloida merenrannalta Vantaalle töihin ja asua kivikaupungissaan ahtaasti.
Tästä “ympäristörikoksesta” pitää syyttää niitä jotka päättivät asioista 100–50 vuotta sitten. Myös Helsingissä.
Hajaantuminen tapahtui siksi että Suomi oli ennen sotaa ja pitkälle sen jälkeen pääomaköyhää. Helsinki panttasi aluksi parhaita rakennusalueitaan teollisuudelle. Monien oli pakko muuttaa kaupungin ulkopuolelle koska ei ollut varaa asua kantakaupungissa. 1950–60 luvulla keksityt sosiaaliset ohjelmat taas ohjasivat ihmisiä uusiin lähiöihin. Tapiolan esikuva olivat sodanjälkeisen ajan esikaupungit Tukholmassa, brittiläisissä, ranskalaisissa ja saksalaisissa kaupungeissa. Se että alettiin rakentaa 30 km päähän keskustasta on jo aika suomalaine ilmiö. Sen syynö oli jälleen pääomaköyhyys. Helsingillä ei ollut irroittaa maita rakennusliikkeille, jotka ostivat maata halvalla Espoosta ja Vantaalta ja “jalostivat” sen omien väitteidensä mukaan omalla rahjoituksella, vaikka kaikkihan tiesivät että asunnonostajat rahoittivat sen, mutta muita vaihtoehtoja ei siihen aikaan ollut. Autoistumusta ei siihen aikaan vielä pidetty minään suurena haittana.
Vielä 1960-luvulla olisi Helsingillä ollut mahdollista rakentaa lähiöitä tiiviimmin, keskuspuistoa ja muita viheralueita vähän napsimalla koska metsiä keskellä kaupunkia ei pidetty niin arvokkaana kuin nyt.
Silloin olisi ollut mahdollista rakentaa uusiin likellä toisiaan oleviin lähiöihin pikaraitiotie-tyyppinen metroverkosto, mutta Helsinki aikaili ja Espoo ja Vantaa menivät lähiörakentamisessa ohi. Helsingin ainoaksi suureksi lähiöpainotukseksi jäi itä-Helsinki joka sai huonon maineen liiallisen vuokra-asunto-osuuden ja sitä kautta seuranneiden sosiaalisten ongelmien takia.
Kymmenet vuodet Helsingin kasvu on saanut aikaan kasvua myös naapurikunnissa. Miksi tämä muuttuisi? Jos ei muutu, myös naapurikunnissa jatketaan rakentamista. Mihin perustuu ajatuksesi, että naapurikunnissa ei kasvatettaisi rakennettua maa-alaa enää jatkossa, vaikka Helsingissä rakennettaisiin yhä kiihtyvään tahtiin? Sellainen mahdollinen toive, että kun Helsinki rakentaa paljon, se imee kaiken kasvun lähialueilta, ei toteutune, koska ei ole toteutunut ennenkään. On todennäköistä, että naapurikunnat jatkavat kuten ennenkin, ja kasvavat Helsingin kyljessä (sekä väkimäärä että rakennettu pinta-ala).
Jos kaikki maailman kaupungit jatkavat tuolla linjalla, tähän liittyy myös väestön kasvua. Jos tiedät, mikä paikka autioituu, kun Helsingin seudun väestömäärä kasvaa, niin kerro. Muistaakseni olet sanonut, että Suomen maaseutu ei ole se lähde. Siispä joko Helsinkiläiset lisääntyvät, tai ihmiset lisääntyvät muissa maissa ja muuttavat sitten Helsinkiin (tuskin muutkaan maat autioituvat). Osaatko kertoa, miten maapallon väkiluku pysyy kohtuudessa, jos politiikkasi mukaisesti maapallon kaikki puolen miljoonan ja suuremmat kaupungit kasvattavat väkimääränsä puolitoistakertaiseksi, ja pienemmätkin yrittävät samaa?
Parempi lääke olisi vaatia väestönkasvun hillitsemistä, ja samalla vähentää uusien asuntojen rakentamista. Uuden betonikaupungin rakentaminen tuottaa myös hiilidioksidipäästöjä. Suomessa kaikilla on jo koti, joten luonnon kannalta voisi olla parempi käyttää niitä asumiseen, eikä peittää uutta maata asfaltilla ja betonilla.
Ihan totta, kerrostaloasunnot voivat olla isoja, mutta puhe oli tiivistämisestä. 1960 Helsingin keskustassa asui enemmän ihmisiä, koska he asuivat ahtaammin. Kallion yksiöt olivat työläisten perheasuntoja.
Jos halutaan, että keskustassa asuu enemmän ihmisiä, niin on muutama vaihtoehto, kuten voidaan asua ahtaammin, rakentaa korkeampia taloja tai sitten nakertaa puistoja, täyttää merta tai näitä kaikkia. Onko vielä jotain muita mahdollisuuksia?
Tässä on kyllä mennyt syyt ja seuraukset monessakin mielessä,pahasti sekaisin.
Ensinnäkin sen kaupunkirakenteen hajautumisen suurin syy on se että keskustan ja metro — ja junareittien välittömäön läheisyyteen ei ole kaavoitettu riittävästi. Suuri joukko haluaisi asua kaupunkimaisessa kaupungissa mutta asuntoja ei ole tarjolla, varsinkaan sellaisella hinnalla jonka pystyisi maksamaan. Tässä siis suurin ympäristörikoksen tekijä on Helsingin kaupunki. Siitä on ihmisiä trhansyyttää tai rangaistusmaksuja määrätä jos joku tulee työn perässä janjoutuu ostamaan asunnon mistä saa.
Siis, vauhdilla maaliikennekeskus ja vuosaaren satama ulosmjantilalle varsinkin pasilaan kunnon pilvenpiirtäjäkeskusta.
Toiseksi, on jo moneen kertaan ja monesta lähteestä todettu että ihmisrn aiheuttama ympäristökuorma tai hiilijalanjälki riippuu kulutustottumuksista„ei asuinpaikasta. Tottatoki Kirkknummellata voimkulkea ökymaasturillamkeskustaan ja lämmittää talonsa suorasähkölle mutta niin se keskustanasukaskin voi käyttää “autorahansa” ulkomaanmatkoihin ja asunnon lämpö tulee kivihiilestä.
Taimtoisena ääripäänä, se Kirkkonummelainen voi lämmittää talonsa maalämmöllä jokamkäyttää tuulisähköä ja kulkea matkansa junalla tai sähköautolla. Tällöin hiilijalanjälki on nolla, siihen ei pääse keskustassa millään.
Kate. Luitko ollenkaan kirjoitukseni. Sitähän yritin sanoa, että kun Helsinkiin ei ole kaavoitettu tarpeeksi, tuloksena on ollut mitä vastuuttomampi kehitys ja siksi ylewiskaavassa suuntaa käännetään edes vähän.
Suuri määrä tutkimuksia ymnpäri maailmaa kertoo, että kaupunkirakenteen hajaantuminen lisää ympäristöpäästöjä. Tässä yhteydessä vedotaan yhteen (1), jonka tulos on, että kun asuminen kaupungissa on niin tavoiteltavaa, sinne valikoituu varakkaita ja tästä vedetään ilman sen parempaa dataa, että varmaankin ne sitten tuottavat suuremmat päästöt. Lisäksi tiiviinä kaupunkina on pidetty sellaisia alueita kuin Pakila ja jopa suuri osa Espoota. Sitä, miten elämä elämänmuodossa ratikka ja hissi toimii, ei ole edes tutkittu, koska siitä ei ole dataa.
TYut5kimuksessa on keskeisenä oletuksena, että kun suurituloiset käyttävät enemmän rahaa ruokaan, heidän täytyy ostaa sitä enemmän sen sijaan että ostaisivat laadukkaampaa tai peräti luomua.
Valitulla ajanjaksolla 1960-luvulta 2010-luvulle Suomen väestö on keskittynyt hyvin, hyvin voimakkaasti maakuntien kuntakeskusten ympärille ja maaseutu autioitunut.
Iso osa tästä muuttovirrasta on osa tuota Helsingin seudun laajentumista.
Entä, jos tätä muuttoliikettä ei olisi tapahtunut, mutta teknologia olisi kehittynyt kuten se teki?
Uhratkaapa hetki sille ajatukselle, että Suomen väestö olisi jäänyt 1950-luvun lopun laajuuteen, mutta muuten oltaisiin saavuttu tähän pisteeseen.
Tällöin Helsinki olisi tiivis, eikä laajentumista olisi tarvittu Helsingin seudulla.
Ymmärrän kyllä sen ajatuksen, että koska muuttovirta edelleen jatkuu, niin se halutaan pakata Helsingin seudulle tiiviimmin, ettei laajennuta enää tästä suuremmaksi esimerkiksi kehä 4, kehä 5 jne.
Osmo, eikö edes “Hullujen junasta” tai “Katuvaunusta” löydy muka lainkaan dadaa? Aaro kertoo kyllä ainakin sen, mihin liika tiivistäminen voi mm. ratikassa tavallisen pienen miehen johtaa.
Juu, ja Heikki Jylhän “New Yorkin hissipoika” antaa taas aika oivallisen kuvan urakehityksen monista eri mahdollisuuksista, joita riittävän iso kaupunki taloineen jo aikoinaan hissipojillekin soi.
Optimismi on syytä säilyttää aina, vaikka hissi menisi joskus välillä myös alaspäin. Se on edelleen tuon runon oiva opetus tänäänkin aika monelle.
Pohjalta voi jälleen ponnistaa, vaikka vihellellen, tai hyvän hissipuheen kera! Voisin yrittää tuota ehkä itsekin …
“Etsiikö joku pääjohtajaa, no tässäpä on tarjolla yksi. Jos Suomi-laivan kurssi näyttää kulkevan mutapohjaa tai karikkoa kohti, ei enää ole niin väliksi sen, kuka sinnepäin sitä alkuun johti. Nyt on tärkeintä saada kurssi käännetyksi, ja lepattavat purjeet pullistumaan lopulta, näin myös joku muu yksin ja yhdessä meidän muiden kanssa selvästi jo pohti.”
Kuten sanot, ymäärrettävä ajatus ja toive. Samaa mieltä siis. Analysoin tässä kuitenkin vähän lisää sitä, miksi jotkut noin toivovat, ja miksi toive voi olla katteeton.
Pääsääntö on se, että jos yksi kasvaa, niin naapuritkin saavat kasvusta osansa.
Jos Helsinki päättää rakentaa jonain vuonna tuplasti tavanomaisen määrän lisää, voi olettaa, että naapurikunnissa asuntojen kysyntä alenee jonkin verran (ja Helsingissäkin asuntojen hinta putoaa jonkin verran). Jos seuraavana vuonna ei rakenneta enää ylimitoitetusti, tilanne palaa normaaliksi, ja ympäristökunnissa kysyntä kasvaa ja väki lisääntyy.
Jos Helsinki jatkaa ylimitoitettua rakentamista joka vuosi hamaan tulevaisuuteen, ympäristökunnissakin pysytään hieman alemmalla kasvu-uralla kuin normaalisti. Helsingin koon runsas kasvu nostaa kuitenkin kysyntää myös ympäristökunnissa, ja niidenkin kasvu kiihtyy vastaavasti. Keinotekoinen Helsingin kasvattaminen siis lisäisi Helsingin rakentamista ja väkimäärää runsaasti, ja tekisi samaa ympäristökunnissa, mutta pienelllä viiveellä.
Jotta ympäristökuntien kasvua saataisiin rajoitettua myös tilanteessa, jossa niiden viereinen kaskuskaupunki kasvaa rajatta, niille pitäisi asettaa joitain kasvurajoitteita. Oletetaan vaikka, että maakuntakaavaan kirjattaisiin niiden pysyminen jokseenkin nykyisen kokoisina. Nyt Helsingin kasvu voisi pysyä Helsingin rajojen sisäpuolella. Mutta jos tavoite oli kasvun ja maapinta-alan peittämisen hillitseminen, maakuntakaava varmaankin säätäisi vastaavat kasvurajoitukset myös Helsingille. Näin myös Helsingin viheralueet säästyisivät.
Kasvun rajoittamisessa on se perusongelma, että käytännössä kaikki Suomen kunnat haluavat kasvaa. Helsingin lisäksi myös Vantaa ja Nurmijärvi haluavat kasvaa. Syitä on monia.
Yksi perussyy on kuntapatrioottisuus. Oma kunta on hienoin ja kaunein, ja haluaa lisää valtaa, rahaa ja mainetta. Ihan luonteva asennoitumistapa. Ehkä ihmisten pitäisi kuitenkin nykyään huomioida jo luonnon kestokyvyn rajallisuus, ja siksi tyytyä entiseen kokoonsa.
Toinen perussyy on raha. Suuri kunta pärjää taloudellisesti. Kunnan koon kasvattaminen tuo sinne enemmän kallispalkkaista väkeä kuin kuihtuvaan naapurikuntaan. Hyvistä veronmaksajista kannattaakin kilpailla. Jos tähän halutaan vaikuttaa rahan kautta, pitäisi kai korjata valtion ja kuntien rahoitusjärjestelmää niin, että valtio keräisi nykyistä enemmän rikkaiden verotuloja, ja kuntien tulot olisivat enemmän suhteessa asukasmäärään (peruspalveluiden tuottamisen voi olettaa vaativan jokseenkin kiinteän määrän rahaa per asukas).
Kunnille ja kuntalaisille pitää kuitenkin jättää jotain insentiiviä siitä, että hoitavat taloutensa hyvin. Mutta väkimäärän ja rakentamisen kasvun ja naapureita suuremmaksi kasvamisen ei siis pitäisi korostetusti hyödyttää kunnan taloutta.
Sitten vielä takaisin blogikirjoituksen otsikkoon. Jos haluamme estää metropolin pinta-alan laajentumisen, käytännössä pitää kai rajoittaa nykyistä kasvuintoa joko kielloin tai poistamalla rahalliset insentivit. Ilman rajoitteita Helsingin lisäkasvu kasvattaa myös naapureita (korkeintaan siirtää niiden kasvua muutamalla vuodella eteenpäin).
Ja mikä olisi sitten järkevä vihreä vihreä tapa rakentaa tulevaisuutta? Pitäisi tunnustaa se, että luonnon kestokykyä koettelevan kasvun järkevät rajat on jo saavutettu, ja ihmisen ei tulisi enää tuota rasitetta lisätä. Homma ei toimi niin, että joku on vapaamatkustaja ja muut ovat vastuullisia. Jos Nurmijärvi ottaa uuden entistä paremman suunnan, myös Helsingin ja kaikkien Suomen (ja maailmankin) kuntien tulee ottaa uusi suunta. Se että yksi maksimoi kasvunsa johtaa siihen, että muutkin katsovat oikeudekseen tehdä täsmälleen samoin.
Onko Espoo ympäristörikos? Ruokakauppaan 1km, ostariin 4km, pieni piha, ei viikonloppumatkoja mökille, en tarvitse kalliita liikenneinvestointeja. Onko tässä jotain vikaa. Ihmettelen Helsingin kalliita asumis- ja liikennekustannuksia. Onneksi siellä ei juuri tarvitse käydä.
Jos ympäristörikoksia mitataan pitkinä kulkumatkoina, Helsinki tai sen luoma pääkaupunkiseutu kokonaisuudessaan on ehkä suurin ympäristörikos. Uudellamaalla on Suomen pisimmät työmatkat, ja sen kai selittää nimenomaan pääkaupunkiseudun yhteiskuntarakenne. Pitkiä työmatkoja ei luo Espoon omakotiasutus, vaan ehkä enemmän se kokonaisuus, jossa työpaikat ovat usein esim. Helsingissä, mutta työntekijät asuvat muissa alueen kunnissa.
Blogin otsikko halusi ehkä viitata myös kerrostajojen vs. omakotitalojen vaatimaan maapinta-alaan per asukas. Pikkukunnan koko asujaimiston voisi saada mahtumaan yhteen kerrostaloon. Mutta todennäköisesti kuntalaiset eivät tuollaista asumismuotoa haluaisi. Suomessa asutuksen alle jäävä pinta-ala ei ole vielä kovin suuri ongelma (metsätalous, suotalous, vesivoima ja mökit ovat ehkä pahempia). Helsinki rakentaa lisää, ja pikkukuntienkin keskustoissa rakennetaan vähän lisää. Kerrostalot säästävät toki vähän, ja on hyvä rakentaa jonnekin myös tiiviitä betonikeskustoja niitä haluaville.
Pääkaupunkiseudulla pinta-alaa syö lähinnä väkimäärän kasvu. Luontoa säästävä vaihtoehto tälle olisi asukkaitten pitäminen pääsääntöisesti heidän nykyisillä (jo rakennetuilla) asuinsijoillaan.
Jos Espoossa asuisi vain yli 70-vuotiaita niin ei olisi ongelma, mutta työikäiset espoolaiset eivät suostu asumaan noin jos ei tee pari ulkomaanmatkaa vuodessa, ja kaksi autoa pitää olla perheessä että pääsee töihin ja kauppoihin.