En pääse ulkomaanmatkan takia kokoukseen. Mikko Särelä menee. (Esityslistaan tästä)
Nettimainonnan kasvu tuo 1100 asukasta Pasilaan
Tulojaan menettänyt MTV luopuu tiloistaan ja muuttaa jonnekin pienempiin tiloihin. Tilalle liki 1100 asukkaan asuinalue. Tämä oli meillä 8.12.2015. Nyt se on palannut lausunnoilta, eikä siihen tehdä olennaisia muutoksia.
Ei pöllömpi kaava!
Lauttasaaressa taas postimerkkikaava
Nahkahousuntie 5:stä puretaan teollisuus- ja varastorakennus. Tilalle koti 70 uudelle lauttasaarelaiselle.
Vattuniemi on menetetty mahdollisuus. Suunnittelemalla asuntoalue kokonaisuutena olisi voitu tehdä vaikka mitä.
Fillaripysäköinnin suunnitteluohje
Kovin tarpeellinen asiakirja ja tuntui hyvin laaditulta.
Poikkeamishakemus Pasilassa
Hartela haluaa luvan rakentaa enemmän pysäköintipaikkoja. Helsinki säätelee asuintalojen pysäköintipaikkoja ylöspäin (normi on vähintään …) ja toimistojen alaspäin (paikkoja saa olla enintään). Hakemusta perustellaan sillä, että toimistoissa on nykyisin väkeä pinta-alaa kohden enemmän kuin ennen, 12 m²/henki. Parkkipaikkoja tulee käytännössä kaksi kolmeatoista työntekijää kohden. Fillaripaikkoja saman verran. Tähän rakennettavaan toimistoon tulee näköjään tuhat työpaikkaa.
Kai kaupunki nappaa kaavoitushyödyn itselleen tuosta Nahkahousuntien kaavamuutoksesta.
Veikkaisin, että 2 fillaripaikkaa per 13 työntekijää ei riitä mihinkään.
Miksei voisi varata yhtä paljon tilaa per työntekijä pysäköintiin ajoneuvosta riippumatta? Ois reilua‘
Onkohan sittenkin parempi, että Vattuniemi tehdään postimerkkeinä, jolloin KSV ei suunnittele sitä piloille? Nyt siellä on ihan oikea katuverkko, noin esimerkiksi.
Jätkäsaaressa, jota kovasti mainostetaan kantakaupunkina tai ainakin sen jatkeena, on käytännössä lähiön katuverkko: muutama kokoojakatu ja umpikujia.
Kaksi pysäköintipaikkaa kolmeatoista työntekijää kohden ei riitä ainakaan tietotekniikan alalla. Useat yritykset eivät uskalla tulla tuollaisiin tiloihin, koska jos auton omistavilla työntekijöillä on hitunenkin neuvotteluvoimaa ja valinnanvaraa, he kiinnittävät liian vähäautoiseen sijaintiin kielteistä huomiota jo rekrytointiprosessin aikana.
Espoon Keilaniemi sijaitsee Kehä I:n sisäpuolella, mutta siitä huolimatta siellä on panostettu runsaasti pysäköintipaikkoihin. Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta samoin hylkäsi taannoin liikerakennusten pysäköintipaikkanormien kiristämisehdotuksen koko Espoon kaupungin alueella.
Jos Helsingin kaupunginvaltuusto hylkää Hartelan anomuksen, se samalla äänestää tyhjiksi jäävien ja käyttökelvottomien toimistotilojen rakennuttamisen puolesta.
Poikkeamislupa ei mene valtuustoon, vaan siitä päättää lautakunta lopullisesti.
“Vattuniemi on menetetty mahdollisuus. Suunnittelemalla asuntoalue kokonaisuutena olisi voitu tehdä vaikka mitä.”
Kertokaa nyt joku kerta etukäteen mitä pitäisi tehdä. Kaupunki on kohta täynnä erilaisia menetettyjä mahdollisuuksia.
Toimistorakennusten autopaikkojen rajoitukset ovat ihan turhaa ja idioottimaista byrokratiaa. Kyllä toimistotaloihin pitäisi saada rakentaa niin monta autopaikkaa kuin on kysyntää.
Helsingtin on pakko rajoittaa keskustassa olevien toimistojen parkkipaikkoja, koska muutakaan keinoa torjua ruuhkia ei ole. Tiemaksut olisivat fiksumpia, mutta niitä odotellessa on rajoitettava työmatkaliikennettä pytsäköintipaikoilla.
Jep, samanlaista hölmöilyä kuin asuinrakennusten miniminormit. Tässä tapauksessa poikkeamislupa kuitenkin myönnettäneen?
Reaktor, Siili, Futurice, Solita, Vincit, Codento, F‑secure, Unity, Symbio, … Kaikki halutuimmat IT-alan duunit on sellasella alueella missä ei oikein ole pysäköintipaikkoja.
Käsittääkseni tuo toimistotalo on Pasilassa, ei keskustassa. Toiseksi ei kaduille mahdu kuitenkaan niiden kapasiteettia enempää liikennettä. Se, että toimistoja rakennetaan sellaisiin paikkoihin, joihin edes osa viitsii tulla julkisilla on paljon parempi kuin toimistojen ajaminen pysäköintipaikkakatolla kauas kehäteiden reunoille, jossa julkiset eivät pelaa senkään vertaa.
Kuten totesin, tämän hinta on se, että suuri osa tietotekniikan alan asiantuntijoita ja kaupan alan ylempiä toimihenkilöitä työllistävistä yrityksistä ei sijoita toimintojaan yksityisautoilurajoitusvyöhykkeelle vaan esimerkiksi kehäteiden varteen.
On vanhanaikaista yleistää kaikkia tietotekniikkka-alan ihmisiä sellaisiksi jotka kulkee työmatkansa aina autolla.
On hyvä huomata, että monet mainituista yrityksistä toimivat periaatteella, ettei koko henkilöstö istu heidän omalla pääkonttorillaan vaan asiakasyrityksissä, jotka vastaavasti voivat sijaita ihan missä tahansa autovyöhykkeilläkin. Solita siirsi pääkonttoriaan viime vuonna muutamaa sataa metriä pohjoiseen rautatien länsipuolella olevalle uudelle alueelle ajautuen syrjemmäksi ydinkeskustasta, mutta ilmeisesti muutama ekstrapysäköintipaikka mielessä.
No siinä tapauksessa menevät autolla suoraan asiakkaiden luo töihin, jos eivät osaa muulla mennä, mutta ei se estä että pääkonttori olisi keskustassa. Palavereihin keskustaan on mukavempi tulla julkisilla sieltä autovyöhykkeeltä kuin omalla autolla ja tulee firmalle halvemmaksi kun ei tarvitse maksaa km-korvauksia joka palaverireissulta.
Töölönlahti on kyllä ydinkeskustassa eikä millään autovyöhykkeellä. Töölönlahden uudet konttoritalot ovat esimerkki siitä että ydinkeskusta ei ole menettänyt vetovoimaansa.
En tietenkään noin radikaalia ja virheellistä yleistystä tee, mutta 2 autopaikkaa 13 työntekijää kohden on ehdottomasti liian vähän. Tyypillisessä työyhteisössä useampi työntekijä kuin 2/13:sta asuu joko kehyskunnissa tai pääkaupunkiseudun heikon joukkoliikenteen tason ulkovyöhykkeillä.
Tuo 2 autopaikkaa 13 työntekijää kohden on se mitä hakija on pyytänyt (ja sai). Helsingin työmatkaliikenne perustuu joukkoliikenteeseen eikä se oikein voi muuhun perustuakaan.
Totta, mutta on optimistista ajatella, että heitä olisi vain 15% työntekijöistä. Pikemminkin on niin, että 15% ei käytä omaa autoa koskaan, 85% ainakin joskus.
Etätyöllä vähennetään sekä autopaikkojen, että konttorin tilantarvetta.
Toki, heidän asiakkaansa ovat ympäri maapalloa. Mutta väite siitä että IT-firmat jotenkin karttaisi keskustaa on ihan hölynpölyä. IT-firmat, kuten merkittävä osa muistakin yrityksistä, haluaa keskustaan.
Osmo on useaan kertaan todennut, että markkinatalous osoittaa nykyisen pysäköintinormin huonoksi asuntojen kohdalla, sillä kalliit paikat eivät käy kaupaksi. Yritysten kohdalla tilanne on selvästi toinen, sillä maksuhalua on.
Tosiasia on se, että niin kauan kuin liityntäpysäköintiä ei ole fiksusti järjestetty, ei pysäköintipaikkojen tarpeesta päästä eroon. Olisiko syytä miettiä mahdollisuutta tarjota kepin sijasta myös porkkanaa eli yrityksille oikeus osallistua myös liityntäpysäköinnin kustannuksiin samalla tavalla kuin työmatkalippuihin?
Tuo on sosialismia ja sosialismi ei ole yhteiskuntajärjestys, joka pystyisi luomaan kestävällä tavalla elinmahdolisuuksia ihmisille. En pidä ajatuksesta.
Sinänsä Osmon havainto siitä, että olisi pitänyt suunnitella suurempia kokonaisuuksia on oikein. Lauttasaari kuuluu Kehä I:n sisäiseen alueeseen, joka mielestäni pitää viimeistään tässä vaiheessa kaavoittaa kokonaan ruutukaavaan.
Mitä tontille sitten rakennetaan, ei kyllä kuulu pätkääkään kaupungille, se on tontin omistajan asia. Väitän ettei pinemmällä ohjauksella saada aikaiseksi ainakaan huonompaa tulosta ja säästetään turhien virkamiesten palkat.
Vattuniemi on kaavoitettu ruutukaavaan.
Mikä instanssi tässä on ollut hakijana? Ilmeisesti ei yksikään yritys, jolle tiloja haluttaisiin tarjota vuokralle.
Kannatat havaintojeni mukaan yleensä vapaan sorttista markkinataloutta. Ei kai siihen kuulu se, että yhteiskunta lahjoittaisi etuuksia yrityksille?
Tontinhankinta toimii kunnissa yleensä niin, että kunta ostaa omistajilta käypään hintaan raakamaata, kaavoittaa sen, ja sitten myy kalliimmalla (jos paikka on liiketaloudellisesti kiinnostava) uuteen käyttötarkoitukseensa.
Kunta ei siis toimi niin, että kaavoittaisi vaikkapa lisää rakennusoikeutta yksityisille maille, lahjoittaen näin kaavoituksesta koituvan huomattavan maan arvonnousun tuolle yksittäiselle maanomistajalle.
Samoin tilanteessa jossa Nahkahousuntiellä kaavoitetaan varastorakennuksen tilalle jotain taloudellisesti kannattavampaa, ei olisi hyvän hallintotavan mukaista lahjoittaa kaupungin kaavoituspäätöksestä syntynyttä kaavoitushyötyä jollekin yksittäiselle taholle / tontin nykyiselle omistajalle / vuokraajalle. Järkevämpää olisi esim. ostaa tontti pois (jos joku yksityinen sen omistaa), ja sitten myydä kalliimmalla takaisin. Mikä tahansa menetelmä, jossa kaavoirushyötyä ei lahjoteta lottopottina jollekin ulkopuoliselle, käy.
Sanot ettei se, mitä tontille rakennetaan, kuulu pätkääkään kaupungille. Normaalitila Suomessa on kuitenkin se, että kaupunki päättää, mitä ja paljonkio millekin tontille saa rakentaa. Muutokset näissä päätöksissä ovat hyvin rahanarvoista tavaraa, ja siksi niitä ei pitäisi tehdä yhtä suosien.
Jos siirtyisimme malliin, jossa tontille todella saa rakentaa mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, siirtymävaiheessa kaupunkin kannattaisi ottaa tässäkin tapauksessa kaavoitushyöty itselleen. Se voisi siis myydä tontin vapailla markkinoilla eniten tarjoavalle, vapaaseen rakentamiskäyttöön.
Tavoitteeni on siis se, että sääntöjä ei muuteta kesken pelin toisia suosien. Siksi kaavoitushyötyjä ei pitäisi Nahkahousuntielläkään jaella. Sitä en tiedä onko jaeltu. Jos on, asiaan olisi syytä palata.
Uskon, että sinäkään et halua kannattamaasi markkinatalouteen tällaisia hallinnon joillekin maanomistajille jakelemia lottopotteja. Mikä olisi oma ratkaisusi asiaan?
Mitä isompi it-firma on, sen varmemmin se on etäällä keskustasta (Tieto, CGI, Fujitsu, Capgemini, HP, IBM). Listaamistasi yrityksistäkin vain pienimmät ovat keskustassa. Ruoholahti ei ole enää keskustaa. Ja seuraava askel Ruoholahdesta on Espoo.
Vielä kun olisi umpikortteleita, joissa olisi suljetut sisäpihat. Nykyisessä rakentamisessa kaupungista katoaa kokonaan puolijulkinen piha-alue.
Se riippuu aivan yrityksen/työpaikan toimialasta, työntekijöiden ikä‑, koulutus- ja sukupuolijakaumasta ym.
Jos jokin työpaikka joka sijoittuu Pasilaan jonne on hyvät junayhteydet eri puolelta pk-seutua katsoo että 2 autopaikkaa / 13 työntekijää riittää, ja kaupunki on samaa mieltä, niin miksi täytyy kiistää?
Tuo 2 autopaikkaa per 13 tyontekijää eli 0,15 paikkaa per työntekijä on laskettu 12 neliötä per työpiste mitoituksen mukaan. Joku puhelinpalvelukeskus voi tuollaisella mitoituksella toimia, muttei oikein firma, jossa tehdään töitä yhdessä ja jossa käy asiakkaitakin.
Käytännössä vähän paremmissa työpaikoissa, joissa löytyy monenlaista neukkaria ym, kokonaisuudessaan tilaa on luokkaa 20 neliötä per henki ja jos niistä on 70 % tyypillisesti kuormitettu, autopaikkoja on tuollaisessa talossa normipäivänä käytössä noin 3,5 autopaikkaa kymmentä työntekijää kohti.
Käy oiekin hyvin kunhan se yksityinen voi kieltäytyä myymästä tarjottuun hintaan.
Alunperin ei kyse ollut keskustasta, vaan parkkipaikoista. Ruoholahdessa on aika nihkeesti parkkipaikkoja. Ja kyllä, kaikki mitkä vaatii paljon tilaa on usein siellä missä tila on halvempaa. Väite kun oli että IT-firmat jotenkin karttaisivat alueita joissa parkkipaikkoja on vähän, ja se nyt vaan on väärä väite.
Keskustassa ei ole vapaata toimistotilaa. Se on halutuinta ja kalleinta aluetta koko kaupungissa. Parkkipaikkojen puutteesta huolimatta. Erittäin hunosti menestyvät toimistot, joissa on paljon parkkipaikkoja eikä lainkaan joukkoliikennettä lähellä.
KISS
Vaihe I ruutukaava Kehä I:n sisälle
Vaihe II ruutukaava Kehä III:n sisälle
Missäs näistä firmoista on työtyytyväisyys suurin ja mitkä firmat tekevät parasta jälkeä? Nuo Kehän kolossit vaiko astetta pienemmät putiikit ydinkeskustassa? Tästä otoksesta voisi päätellä, että softafirmojen tulisi ehdottomasti sijoittua ydinkeskustaan.
Tuo lienee heitto? Se ei pidä joka tapauksessa paikkansa. Liikenteellisesti halutussa toimistokiinteistössä on kolme tasavertaista tekijää:
— riittävästi parkkitilaa sekä omalle väelle että asiakkaille
— alle 500 metriä (mielellään alle 300 m) lähimmälle raideliikenteen asemalle tai pysäkille
— valvottu säilytyspaikka työmatkaliikkujien polkupyörille ja kunnolliset sosiaalitilat vaatteiden vaihtoon.
Eri toimialat ja yritykset painottavat sitten noita kolmea tekijää eri tavalla. Mutta kuten tuossa yllä tuli esille, ei esimerkiksi konsultti- tai tietotekniikkatalon kannata sijoittua kiinteistöön ilman parkkipaikkoja, koska sen jälkeen ei saa pätevää työvoimaa.
Vähiten tyhjää toimistotilaa on siellä, missä pysäköintipaikkoja on niukimmin ja päinvastoin.
Kannatan tuota asennetta, että nykyiselle omistajalle tulisi pääsääntöisesti tarjota mahdollisuus olla myymättä maitaan ja jatkaa alueella perinteisen kaltaista toimintaa. On tosin ymmärrettävää, että joskus yhtesikunta joutuu turvautumaan pakkolunastuksiinkin. Esimerkiksi moottoritietä ei voi linjata helposti niin, että se kulkisi vain niiden alueiden halki, joiden omistajat ovat halukkaita myymään.
Oliko näistä Nahkahousuntien omistussuhteista tarkempaa tietoa? Kuka omistaa tontin? (tai pitkät vuokrasopimukset tms.)
Tämä ei kyllä pidä paikkansa. Keskustassa on merkittävästi tyhjää toimistotilaa, joka ei muun muassa parkkipaikkojen puutteen, hiukan kehnon saavutettavuuden tai kehnon muunneltavuuden vuoksi kelpaa käyttäjille.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan listallakin on jatkuvasti hakemuksia, joissa ei-houkuttelevia konttoreita muutetaan asunnoiksi, toki nuo kohteet ovat usein perinteisen toimistoalueen laidoilla.
Kaivoin kokouksen esityslistan esiin. Siinä lukee seuraavaa:
“Korttelialue on yksityisomistuksessa. Kaavaratkaisu on tehty hakemuksen johdosta ja kaavaratkaisun sisältö on neuvoteltu hakijan kanssa.”
Eli yksityiselle ollaan tuon tahon itsensä pyynnöstä tekemässä kaavamuutosta. En osaa arvioida, paljonko tontin statuksen muuttaminen teollisuus- ja varastokäytöstä asuinkerrostalokäytöksi hyödyttää tontin omistajaa. En havainnut esittelyssä myöskään laskelmaa tästä. Periaatteessa tässä voisi olla siirtymässä merkittäviäkin summia hakijalle. Ehkä asiaa paremmin tuntevat kommentoivat, jotta korruption läsnäolon mahdollisuus saadaan (toivottavasti) selitettyä hankkeesta pois.
Esityslistassa todettiin myös: “Kaavaratkaisun toteuttamisesta ei aiheudu kaupungille kustannuksia.” Ei kai sitten tule tulojakaan, kun niitä ei mainittu, eli mahdolliset kaavoitushyödyt voisivat tämän perusteella olla menossa yksityiselle hakijalle. Onko hyötyjä arvioitu ja asiasta jotain päätetty?
Arvonleikauksesta vastaa kiinteistölautakunta. Ymmärtääkseni leikattavaa arvonnousua kyllä syntyy.
Aika lailla on vapaata toimistotilaa tarjolla keskustassakin ja hintataso on käytännössä samaa tasoa kuin koko pääkaupunkiseudulla. Ellei sitten keskusta tarkoita vain Espaa ja Aleksia.
Nykyisin isoissa yrityksissä osataan mitoittaa työpisteiden määrä niin, että niitä on vähemmän kuin työntekijöitä ja kellään ei ole nimettyä omaa paikkaa.
Viimeisen virkkeen logiikka ei ihan avaudu. Joka toinen työntekijä kulkee henkilöautolla, mutta 30% on poissa työpaikalta joka päivä?
Tarjolla olevien pysäköintipaikkojen määrän ja toimistotilan hinnan ja kysynnän välillä on toki jonkinlainen korrelaatio, vähän kuin jäätelönsyönnin ja hukkumiskuolemien välillä.
Ihan niin kuin jäätelöä syömällä uimataidot eivät häviä, niukat parkkipaikat eivät lisää toimistojen kysyntää, vaan itse asiassa parkkipaikkojen vähyys ja kalleus heikentää toimistotilan houkuttelevuutta kun muut syyt vakioidaan.
Miksi siis korrelaatio on kuitenkin havaittavissa? Se johtuu kolmannesta tekijästä; ihan kuin hukkumiskuolemat ja jäätelönsyönti riippuvat molemmat lämpötilasta, parkkipaikkojen niukkuus ja toimistotilan kysyntä riippuu merkittävissä osin sijainnista eli maan hinnasta. Korkea maan hinta taas kannustaa korkeaan ja tehokkaaseen rakentamiseen, joka tekee autopaikkojen rakentamisesta suhteessa kallista, jolloin parkkipaikkoja on tarjolla niukasti.
Toisaalta alueilla, joilla maan hinta on matala voidaan helposti ja halvalla rakentaa paljon parkkipaikkoja.
Petteri, on siinä korrelaatiossa myös kausaliteettia.
Jos olisimme rakentaneet Helsingin keskustan moottoritieliittymäksi (jota aikanaan ehdotettiin), se olisi ollut luonteeltaan vähän niin kuin Keilaniemi, se ei olisi ollut houkutteleva paikka toimistoille, asunnoille aikä ravintoloille. Jos teemme kaupungista automyönteisen, saamme ihmisvihamielisen. Sellaisiakin kaupunkikeskustoja on maaimalla rakennettu, eivätkä ne ole järin vetovoimaisia. Jos halutaan hillitä autoliikennettä muuten kuin ruuhkauttamalla tiet seisovilla ruuhkilla, ainoa lain toistaiseksi sallima keino on rajoittaa työmatkapysäköintiä.
Olisihan Espoo voinut tehdä neitselliselle maalle rakentamalla paljon houkuttelevamman keskustan kuin mitä Helsinki on rakentanut, mutta päätti valita parkkikenttien maiseman. Empiria osoittaa, että joidenkin toimintojen kannalta se on hyvä valinta, mutta kokonaishoukuttelevuuden kannalta huono.
Tarkoittaako tuo sitä, että kiinteistölautakunta tulee jälkikäteen arvioimaan arvonnousun, ja veloittaa suon summan sitten omistajalta. Pitäisi kai antaa omistajalle vielä mahdollisuus peräytyä, jos hinta on korkea. Tässä selityksessä eivät nyt ole palaset vielä aivan kohdallaan. Onko jotain jo sovittu omistajan kanssa ennakkoon?
Arvonleikkauksesta on selvä taulukko, ja kiinteistönomsitaja on hakemusta tehdessään tiennyt, paljonko leikataan. Valtuusto ei hyväksy kaavaa, ennen kuin sopimus arvonleikkauksesta on tehtty.
Olen tällä hetkellä töissä yhdessä niistä kehätiefirmoista ja olen ollut yhdessä toisessa niistä. Välillä olin yhdessä joka toimi ydinkeskustassa kunnes meidät ulkoistettiin yhteen näistä kehätiefirmoista. Joo, voitte arvata missä olin eniten tyytyväinen.
Tuo pitää paikkansa, mutta vain spårahelsingissä. Sen ulkopuolella työmatkaliikenne perustuu pääosin henkilöautoon, koska järkevää satelliitikuntien verkostoa ei ole ja Helsinki menettää työpaikkoja, joihin voisi tulla junalla muualta.
Tuo on sosialismia ja heikentää meidän kaikkien elinmahdollisuuksia. En pidä tuollaisesta ja ihmettelen, miten tuollainen syöpä on päässyt syntymään.
Kalle, jos ihailet ryöstökapitalismia, jossa valtio lahjoittaa sopiville tahoille valtavia omaisuuksia, kannattaisiko sinun hakeutua Venäjälle. Suomessa arvonnoususta leikataan 35 %, Sveitsin joisskin kantoneissa 90%. Sosialistinen Sveitsi?
Ongelma on siinä että suomalainen IT-insinööri ymmärtää sanalla “ravintola” ABC-huoltamoa tai Mäkkäriä.
Ydinkeskustan monta astetta pienemmät firmat eivät tee kuin pienen osan siitä mitä “kehän kolossit”. Työnjälkikään tuskin kovin paljon heittää. Imagossa on eroja, koska julkisuudessa noteerataan vain suuret firmat ja epäonnistumiset.
Isoissa firmoissa voi olla jollakin osastolla erinomainen työtyytyväisyys ja toisella heikko. Kaikki kuitenkin panostavat nykyään työtyytyväisyyteen.
Yritys joka tuottaa luonteensa vuoksi suuria logistiikkaa, tavaroita tai ihmisiä — ei oikein kuulu kaupungin keskustaan. Sen onkin hyvä olla kehäteiden varrella. Kesklustan kävelyvyöhykkeelle on kyllä tulijoita enemmän kuin mahtuu.
No nyt kuvio näyttää jo selvemmältä, mutta ei täysin terveeltä. Ehkäpä yksityisten tonttien kaavoitus etenee nykyisin seuraavalla tavalla.
Yksityinen hakija pyytää tontilleen aiempaa arvokkaampaa kaavoituspäätöstä. Kaupunki kaavoittaa pyynnön mukaan. Kaupunki tietää päätöksensä nostavan tontin arvoa, ja leikkaa tuosta arvonnoususta osan itselleen (35%?). Yksityisen hakijan tontin arvo nousee, ja tuosta arvonnoususta suuri osa lahjoitetaan yksityiselle hakijalle (65%?).
Se mistä en tässä pidä on se, että kaupunki näyttää lahjoittavan veronmaksajien rahoja yksityisille firmoile. Tässä myös kohdellaan eri firmoja eri tavoin. Joku saa kaavoituksessa lottopotin, toinen ei mitään (ja kolmas ehkä menettä tonttinsa alihintaan tien alle?). Järjestelmä on myös hyvin altis korruptiolle, koska pienin päätöksin siirrellään suuria rahoja suurille pelureille.
Suomalaisessa julkiseen kaavoitukseen perustuvassa järjestelmässä järkevämpi tapa toimia olisi se, että kaavoittaja pitäisi kaavoitushyödyt itsellään eikä lahjoittelisi niitä yksityisille firmoille. Yksi reilumpi menettelytapa olisi ostaa vanha tontti pois (tai toissijaisesti pakkolunastaa, jos on pakko), ja myydä se sitten uudelleen kaavoitettuna eniten tarjoavalle. Muitakin tyylejä voisi käyttää. Oleellista tässä on kai vain se, lahjoitetaanko kaavoitushyödyt niille, joiden tonteille kaavoitetaan jotain aiempaa arvokkaampaa, vai toimiiko kaavoitus neutraalisti, antamatta lottovoittoja poliittisin päätöksin kenellekään.
Koska kunnalla on periaatteellinen pakkolunastusoikeus, sen ei tarvitse lahjoitella rahoja, vaikka se haluaisi välttämättä kaavoittaa jonkin tietyn tontin jollain uudella haluamallaan tavalla. Entiselle omistajalle kuuluu ehkä sopiva korvaus, jos kaupunki pakottaa sen lopettamaan tontilla aiemman toimintansa, ja vie siltä tontin uutta yhteiskunnalle tärkeää käyttötarkoitusta varten. Mitään tuollaista kipukorvausta suurempia summia kunnan ei pitäisi kaavoituksen yhteydessä lahjoitella kenellekään.
Eikö tämän asian voisi hoitaa riittävän korkealla kiinteistöverolla?
Voisi. Kiinteristöveron pitäisi silloin olla yhtä korkea kuin se on Yhdysvalloissa, jolloin ansioton arvonnousu leikkautuu kokonaan yhteiskunnalle.
Silloin — paitsi, että kiinteisöveron pitäisi olla pari prosenttia TONTIN arvosta, se pitäisi määrätä niin kuin laki edellyttää, todellisen arvon mukaan, eikä verottajan kaavamaisen päätöksen mukaan, jolla ei ole kuin vähäinen korrelaatio tontin arvon kanssa.
Ei ole pätevä peruste sosialismille, että joku muu hölmöilee. Ymmärrän infran rakentamisesta tulevien kulujen jyvittämisen tonteille, mutta en rahan suoranaista varastamista omistajilta.
Miksi aina pitää vain leikata?
Suomen kansa on lopen kyllästynyt toistuviin leikkauksiin. Niitä on ollut nyt, tähän mennessä jo aivan liian monta kierrosta. Pitäisi keskittyä nyt vain siihen arvonnousun luomiseen! Kaikki muu on turhaa ja hyödytöntä.
Tarkoitan toki sitä, että siitä arvonnoususta tulee sataa (kuten Helsingissä yllättäen tänään iltapäivän lopulla) JOKAISEEN laariin. Eikä vain 515 miljoonan euron veronpalautuksina jaeltavaksi.
Samppakaljaan ja paakelseihin nekin rahat vain törsätään, jolloin voittajina lienevät myös Kauppatorin monet naurulokit, jotka ovatkin oppivaista sorttia. Osaavat jo löytää tiensä torikojujen päälle viritettyjen suojaverkkojenkin alle! Hyödyllisempää olisi kouluttaa ihmisiä!
Ei pidä toimia niin, että Osmo & kumppanit voi väkisin kiskoa arvonnoususta kaikki “nyhtökaurat ja olutohrat” vain itselleen ja tänään toivottavasti oikein kunnolla kastuneen fillarimafian jäsenille! Ehkä ymmärtävät tämän jälkeen sukkapukujaan kylpyammeen yllä kuivaksi vääntäessään lopulta myös joukkoliikenteen monet hyödyt!
Osa arvonnoususta kuuluu ilman muuta maanomistajille. Kaavoittajahan on rooliltaan vain kuin oven avaava portsari, jolle joku tyytyväiseksi saatu asiakas voi heittää parhaimmillaan lantin.
Jos tontti maksaa Katajanokalla tuhat kertaa enemmän kuin vaikkapa Porkkalassa, onko se maanomistajan ansiota. Vai olisiko ympärille rakentuneella kaupungilla mitään osuutta siihen?
Tuota voi vielä vähän avata, sillä siitähän nyky-Suomessa on kyse. Tonttimaan osaltahan kunnilla on monopoli: oikeus pakkolunastaa maata, yksinoikeus kaavoitukseen ja oikeus tehdä spekulatiivisia kauppoja. Tähän vielä lisätään oikeus rakentaa, omistaa, vuokrata ja myydä asuntoja niin markkinoilla kuin päättäjien kavereillekin. Eli ihan puhdasta ryöstökapitalismia ilman omaisuuden suojaa. Oligarkin asemassa on kaupunki ja sen päättäjät.
Minusta parhaat tai karmeimmat kirjoitukset miten sen ottaa pitkälti vaietusta aiheesta ovat Osmo juuri sinun kynästäsi. Kerroit miten maa-asioita hoidettiin aikoinaan Espoossa. Ne ovat myös tietääkseni ainoita kirjallisia esityksiä aiheesta. Mm, miten Keilaniemi varastettiin omistajaltaan, mikä johti lopulta itsemurhaan. Samat mekanismit ja vähän lisää on kunnilla käytössä nykyään.
Omaisuuden suoja on yksi terveen yhteiskunnan piirteistä. Se ei maanomistuksen osalta toteudu tänä päivänä Suomessa. Jotta kaupunkirakentaminen olisi tehokasta ja toimivaa, on kuntien monopoli koko ketjuun katkaistava tavalla tai toisella. Mistä ja miten on keskustelun paikka.
Korjaus:
Taisivat ollakin YLE:n uutisen mukaan veronkevennyksiä, eli ei sentään veronpalautuksia.
No, onko tuolla nyt niin väliä, saattaa joku päättäjäkin ehkä ajatella. Kyllä sillä on väliä, miten noin suuri rahasumma maassamme käytetään.
“Anna miehelle kala, ja ruokit hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan, ja ruokit hänet loppuelämäksi.”
Ymmäärsinkö oikein, että lahjoitatte kuitenkin suuren osan kaavoituksen arvosta tuolle maanomistajalle, jonka ansiota arvonnousu ei ole? Vielä kaupungin rakentumista vähemmän maanoistajan ansiota on se, että päätitte kaavoittaa tontin uudelleen, ja siten nostaa sen arvoa. Miksi siis lahjoitatte?
Juho Laatu: ‘…järkevämpi tapa toimia olisi se, että kaavoittaja pitäisi kaavoitushyödyt itsellään eikä lahjoittelisi niitä yksityisille firmoille…’ No nyt voi olla samaa mieltä. Mökkikuntien rantakaavat ovat huima tulonsiirto kuntalaisilta maanomistajille. Luodaan mökkitontteja parhaille paikoille maanomistusten suhteessa ja annetaan maanomistajan rauhassa rahastaa. Vielä pahempaa kuin maatalouden pinta-alatuet. Niitähän voisi nimittää ‘kansalaisosingoiksi’. Mitä suurempi varallisuus, sitä enemmän tukea.
Tosin kesämökkien kiinteistövero on paljon korkeampi kuin muu kiinteistövero, joten saa se kuntakin jotain.
Tietääkseni helsinkiläisistä talouksista yli puolet on autottomia. Autollisissakaan talouksissa ei varmasti ole yleensä kahta autoa. Tästä voisi päätellä, että suurin osa helsinkilöisistä ei koskaan aja omalla autolla, koska sitä autoa ei ole.
Kuten esim. autolauttojen satamaliiketoiminta?
Jos katsotaan työssäkäyviä henkilöitä, heistä suurimmalla osalla on käytössä auto, joko oma tai taloudessa käytettävä.
Autottomat talouksista suuri osa on yhden hengen talouksia ja työvoiman ulkopuolella olevat (opiskelijat, työttömät, eläkeläiset) ovat autottomien ryhmässä voimakkaasti yliedustettuina.
Liikkumistottumukset Helsingin seudulla 2012 tutkimuksen mukaan 49 % 18 vuotta täyttäneistä Helsinkiläisistä on auto käytössä aina tai melkein aina ja 19 % silloin tällöin ja vain 31 % ei ole autoa käytössä kuin korkeintaan hyvin harvoin.
Jos otetaan kohderyhmäksi työssäkäyvät autollisten osuus kasvaa ja autottomien osuus pienenee tuosta merkittävästi.
Liikenne- ja parkkipaikkasuunnittelussa onkin tehtävä valintoja, halutaanko Helsinkiä kehittää pääosin työvoiman ulkopuolella olevien autottomien ehdoilla vai otetaanko myös autollisten työssäkäyvien tarpeet huomioon.
Olen itse nähnyt mökkirakennuslupien myöntämisen ongelman luonnonsuojelullisena (rantojen säästämiseen liittyvänä) kysymyksenä. Jos tuota aspektia ei oteta huomioon, kyse on aika paljon samasta asiasta kuin omakotitalojen rakentamisessa (kunnallistekniikka-alueen ulkopuolelle). Talon rakentaminen omille maille on taas ollut historiasta periytyvä luonteva oikeus. Jossainhan jokaisen on täytynyt asua. Näiden yksittäisten rakennusten kohdalla lahjoitusten ongelmaa ei ole siinä mielessä, että oikeudet ovat samat kaikille kaikkialla Suomessa (jos verrataan saman tapaisia alueita toisiinsa). Pienasumisen ja mökkeilyn kaavoitusoikeus on jokseenkin sama ja pysyvä kaikkialla.
Tuon pitkän selittelyn tarkoitus oli osoittaa, että mökkitonteissa ei ole yleensä kyse yhden suosimisesta toisen kustannuksella, vaan mökkirakentamisen sallimisesta kaikille suunnilleen samoin ehdoin. En ole mikään ylettömän mökkirakentamisen ystävä, mutta ainakin sen puolen säännöt näyttävät tasapuolisilta.
Nahkahousuntien tapauksessa ongelma näyttäisi olevan siinä, että yksi firma saa valtavan taloudellisen edun kaupungin kaavoituspäätöksen seurauksena. Kaupungilla olisi mahdollisuus olla lahjoittamatta tuota pottia, ja käyttää se sen sijaan veronmaksajien hyväksi, mutta jostain syystä kaupunki ei näin tee. Ehkä kyseessä on “maan tapa”, johon on jo totuttu. Ehkä halutaan ummistaa silmät. Jos tuollaisia taloudellisia etuja todella lahjoitellaan, minusta käytäntö pitäisi muuttaa.
Mökkien kohdalla pohtisin ensimmäisenä sitä ongelmaa, pitääkö kaikki Suomen rannat rakentaa täyteen vai ei. Jos halutaan rakentaa, niin en näe nykyisissä käytännöissä kovin suuria ongelmia. Voi olla, että epätasapuolisuutta löytyy kuntatasolla, jos vain yhdelle rannalle on sallittu paljon mökkejä, ja toiselle vastaavalle rannalle lupia ei ole myönnetty. Tuollaiset mahdolliset vinoumat pitäisi tietenkin korjata.
Jos kunnat myöntävät auliisti mökkitonteille lupia, kyse voi olla siitä, että ne haluavat kunnan talouden kasvavan. Varmaankin samat ajatukset OS:nkin päässä, kun Nahkahousuntien kaavoja muutellaan. Merkittävin ero näiden kahden tapauksen välillä tulee kai siitä, että Nahkahousuntiellä ollaan ehkä lahjoittamassa potentiaaliselle tontin rakentajalle paljon suurempaa pottia, kuin olisi kaupungin taloudenpidon kannalta järkevää. Jos ymmärsin OS:n sanat oikein, kaupunki perii vain osan tontin arvonnoususta itselleen, vakka voisi periä täyden hinnankin. Rakennusintoa oletettavasti läytyisi, vaikka tontin hinta (tai maksu lisäkkaavoituksesta) olisi korkeampikin.
Keskeisin ongelma on siis se, että kaupunki ehkä lahjoittaa rahoja tilanteessa, jossa voisi, ja jossa sen kannattaisi pitää ne itsellään. Toinen ongelma on suuri korruption riski (itse asiassa koko oletetun käytännön voi jo tulkita korruptioksi, joka suosii alalla toimivia suuria yrityksiä).
Mökkikysymyksestä en löytänyt vastaavaa joidenkin yksittäisten tahojen kunnan intressien vastaista suosimista.
Oletan että haluat lopettaa tuon oletetun kaupungin etujen vastaisen käytännön Helsingin kaavoittamisessa. Kiitos tuesta tuolle segmentille, vaikka en löytänyt aivan samaa säveltä kasnssasi mökkien kohdalla. Vähäisempi mökkikaavoitus riittäisi minulle, mutta syyni ovat luonnonsuojelullisia, eivät korruptioon liittyviä.
Mitä mielestäsi omistajan omistuksiin tässä tapauksessa kuuluu?
1) Jos kaupunki nostaa kaavoittamalla jokun tontin arvon kaksinkertaiseksi, kuuluuko tuo arvo tontin omistajalle?
2) Entä onko naapuritontinkin omistajalla oikeus vaatia ja saada tuollainen lisärakennusoikeus (koska muuten omistaja ei voisi käyttää laillista omaisuuttaan)?
3) Entä kannatatko mallia, jossa rakennusoikeutta rajoittavaa kaavaa ei olisi, vaan kaikki rakentaisivat tontilleen sen verran kuin haluavat?
Kaava yleensä tehdään siitä syystä, että ei tarvitsisi jokaisen mökin kohdalla erikseen tehdä suunnitelutarveratkaisua / poikkeamislupaa. Tonttien määrää taas rajoittaa ns. kantatilaperiaate, jolla pyritään maanomistajien tasapuoliseen kohtelemiseen. Mökkitontin arvo ei kasva kaavoituksen yhteydessä. Se on saman arvoinen myytiin se poikkeamisluvalla tai kaavan perusteella.
Näin on. Ja Helsingin osalta pitää vielä huomioida, että monissa työpaikoissa enemmistö työntekijöistä ei ole helsinkiläisiä.
Myös ulkokuntalaisista suurin osa tulee keskustan työpaikkoihin joukkoliikenteellä. Jos on henkisiä esteitä joukkoliikenteen käyttöön, kannattaa valita tylöpaikka muualta.
Helsingin seutu on jaettu lukuisiin osaoptimointiyksiköihin, joiden päätöksenteossa ei oteta muiden osaoptimointiyksiköioden asukkaiden etua huomioon millään tavoin. Tämä on ollut nimenomaan muiden osaoptimointiyksiköiden toive. Helsingissä olisi ollut kannatusta seudulliselle päätöksenteolle, mutta erityisesti kehyskunnat ovat mustasukkaisia osaoptimointioikeudestaan.
Tuosta on kuulemma tehty selvitys, jonka mukaan Helsingin keskustassa ei ole ruuhkia, vaan liikaa liikennevaloja. Ei ole olemassa mitään järkisyytä rajoittaa paikoitusta. Ismit on sitten erikseen.
Jalankuilkijana toivosin, ettei liikennevaloja olisi lainkaan, jolloin jalankuilkija menee aina ensin ja autoliikenne pystyisi etenemään vain, jos todellakaan ei ole yhtään jalankulkijaa aikeissa ylittää suojatie. Poistimme joitakin liikennevaloja Espalta, mutta niitä on tuotu takaisin, koska autot eivät päässeet eteenpäin lainkaan, koska jalankulkijoiden virta oli jatkuva.
Kaupungin maankäytön monopoli on ongelman ydin. Miksi kaupungin pitäisi päättää rakennettavista neliöistä tai kuutioista? En tiedä yhtään sellaista perustetta.
Rakentamisessa sen sijaan esimerkiksi harjakorkeudella ja kattokaltevuudella (kuka idiootti piirtää tasakattoja Suomen ilmastossa) on merkitystä valoisuuteen. Valoisuudella taas on merkitystä viihtyvyyteen ja jopa terveyteen.
Teit juuri tasakattokaavan. Jos määritellään harjakorkeus, kannattaa tehdä tasakatto, koska harjakorkeuden alle mahtuu silla tavoin enemmän neliöitä.
Heh heh. Kuntien härskiydessä saattaa olla eroja, mutta käypää hintaa en tiedä koskaan käytetyn maksuperusteena. Ongelman ydin on juuri kunnan monopoli. Monopoli ei edes teoriassa ole koskaan tehokas.
No, huh, huh! Kylläpä joillakin tuntuu olevan äärimmäisen nurinniskoin oleva maailmankuva…
Tilannehan on oikeasti se, että kunta kaavoitusmonopoliaan hyödyntämällä estää tonttien omistajia hyödyntämästä omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Voidaan toki keskustella siitä, että jonkilainen koordinaatio yhdyskuntarakentamisessa on jossain määrin perusteltua, mutta väite, että kaupunki olisi tässä joku arvonluoja tai kyse olisi jostain “veronmaksajien rahoista” on niin kaukana totuudesta kuin mahdollista.
Ainoa perusteltu syy johonkin rahansiirtoihin tontin omistajan ja kaupungin välillä olisi ainoastaan kaavoituskulujen ja rakentamisen aiheuttamien uusien infrastruktuuri-investointien kattaminen.
Parasta olisi siirtyä nykyisestä mallista niin kauaksi kuin mahdollista — eli esim. kaavoitusoikeudesta kaavoitusvelvollisuuteen, jossa kunnan olisi avoimien selkeiden ehtojen täyttyessä pakko kaavoittaa tontti omistajan haluamaan käyttöön. Tällöin myös Juhon pelkäämän korruption mahdollisuudet jäävät olemattomiksi.
Täysin uusien kaupunginosien kohdalla voitaisiin myös miettiä sitä, että niiden kaavoitus jäisi kokonaan maanomistajien oikeudeksi — samalla toki seuraisi velvollisuus vastata kunnallistekniikan rakentamisesta.
Mitä tulee pohdintoihin siitä, että onko oikeudenmukaista, että tontti jossain Stadingradin keskustassa maksaa enemmän kuin Pihtiputaan peräkylällä, niin mitä sitten? Joku voittaa lotossa miljoonia, toinen vain euron-pari ja suurin osa ei mitään — pitäisikö lottokin muuttaa sellaiseksi, että kaikki saisivat yhtä paljon takaisin?
Jos ryöstökapåitalismin hengessä jokainen saisi kaavoittaa tontilleen niin paljn ja mitä haluaa, miten kaupunkiin syntyisi yhtään puistoa. Kuka rahoittaisi raideinvestoinnit? Paine korruptioon ainakin nousisi suureksi, kun raideliikenteen investoinniut lisäsivät joidenkin tonttien arvon korvauksetta moninkertaiseksi.
Tämän lisäksi kaupungista tulisi erittäin ruma, jossa talojen räystäskorkeudella ja väreillä ei ole mitään yhtenäisyyttä, vaan kaikki talot ovat vähän erikorkuisia ja eri etäisyydella kadusta
Se olisi titysti hyvä, että kukaan ei tuhlaisi maata pientalorakentamiseen kuin jossakin Huitsin nevadassa.
Helsinkiläisten liikkumistottumukset 2014 ‑tilaston mukaan työmatkoista vain 24% tehtiin autolla. Vertailun vuoksi polkupyörällä tehtiin 15%. Eli jos pyöräily jatkaa kasvuaan, luvut ovat kohta samaa luokkaa. Joukkoliikenne oli ylivoimaisesti suosituin kulkumuoto (49%).
Mainitsemasi luvut siis johtavat harhaan. Työssäkäyvillä saattaa olla taloudessaan usein auto käytettävissään (tutkimuksesi perusteella), mutta tosiasia on, että autolla tehtyjen työmatkojen osuus on melko pieni, varsinkin kun suhteuttaa siihen kuinka paljon ne täyttävät Helsingin katuja.
Jees, rakentaminen on periaatteessa sallittua, ja tässä annetaan pientä ohjausta päälle, suosimatta erityisesti ketään.
Ja mitäköhän OS ajattelisi, jos muu Suomi haluaisi pysäyttää Helsingin tiivistämisen? 🙂 Olisikohan yhteisessä päätöksenteossa kyse siitä, että Helsinki haluaisi kuulla, miten nurmijärveläisten mielestä Helsingin keskustaa pitäisi rakentaa, vai siitä, että Helsinki haluaisi kertoa nurmijärveläisille, mikä on oikea tapa heidän kotikuntaansa? Ja mitäköhän nurmijärveläiset ajattelevat yhteisestä päätöksenteosta puolen miljoonan asukkaan Helsingin kanssa? 🙂
Pystyn kuvittelemaan joitain etuja, kuten vaikkapa sellaisen, että kaava varmistaa sen, että kukaan ei rakenna petrokemian tehdasta keskelle omakotialuetta. Joku yhteisesti päätetty suunnitelma voi siis olla hyväksi.
Jos puhutaan vain määristä, niin kaupunki/maakunta/valtio voisi osoittaa alueita, joilla rakentamisen määrällä ei ole rajoja. Mutta jossain muualla rajat rakentamisen määrälle voivat olla hyväksi (ei tornitaloa keskelle puutarhamasta omakotialuetta).
Jos kaavoitus on pitkäjänteistä, tontin ostaja tietää tonttia ostaessaan, mitä kaavaan kuuluu (nyt ja jatkossa), ja voi näin maksaa tontista (ja sen mukana tulevasta rakennusoikeudesta) markkinoiden mukaisen hinnan.
Minun käsitykseni on se, että vapaaehtoisissa kaupoissa voi ehkä yleisestikin puhua käyvästä hinnasta. Pakkolunastuksia on harvemmin. Niissä (heikko) käsitykseni on, että mennään vähän alihinnoissa. Havaintoni perustuvat enemmän pikkukuntien käytäntöihin kun Helsingin (mahdollisesti korruptoituneempiin) toimintatapoihin.
Monopoli on pääsääntöisesti tehoton toimintatapa. Mutta tämä koskee eniten liike-elämää. Demokraattisille päätöksentekoelimille haluamme usein antaa mahdollisimman vahvan monopolin niihin asioihin, joista se päättää. Pätee myös kaavoitukseen, vaikka päätös olisi se, että jollain alueella tontille saa rakentaa neliöitä ja kuutioita vapaasti. Säännöt olisivat selvät ja samat kaikille tuollakin alueella.
Tontin omistaja on todennäköisesti tontin ostaessaan tiennyt, paljonko tontille saa rakentaa, ja maksanut tontista tämän rajoitteen kanssa sopusoinnussa olevan hinnan. Muutos kaavaan olisi muutos siihen, mitä tontin omistaja omistaa.
Ongelma on tässä siis se, että Helsinki näyttää lahjoittavan suurille firmoille suuria omaisuuksia pientä maksua vastaan.
Kuvailemasi systeemi olisi reilu, jos tontin ostaja tietäisi, että hänellä on oikeus vaatia haluamansa kaltainen kaava tontille. Näin tontin hinta olisi jo ostettaessa korkea, eikä muuttuisi, vaikka kaavaa muutettaisiin.
Nahkahousuntien tapauksessa näyttäisi olevan kyse kuitenkin siitä, että tontinomistajan tontin arvoa ollaan nostamassa hallinnollisella päätöksellä aiempaa korkeammaksi kaavamuutoksella. Tämä ei ole reiilua, eikä vastuullista kaupungin rahojen käyttöä.
Tästä olen samaa mieltä. Jossain voisi kokeilla vapaatakin rakennusoikeutta. Tätä maan arvonnousua ei tietenkään lahjoitettaisi alueen nykyiselle omistajalle, vaan kaupunki järjestäisi asian niin, että halukkaat saavat ostaa noita (kalliihkoja) tontteja markkinahintaan.
Kaavoitus nostaa hintoja. Pihtiputaan keskustassa tontti maksaa enemmän kuin sen laitamilla. Tasapuolisuus taataan yleensä niin, että kunta ostaa ensin maata käypään hintaan, sitten kaavoittaa sen, ja myy käypään hintaan edelleen. Joskus kunnat myyvät tontteja myös alempaan hintaan kuin millä ovat maan ostaneet.
Tämä olisi hyvä suunnitelma myös Nahkahousuntielle. Valitettavasti tilanne näyttää kuitenkin vähän siltä, että pöydän alta kulkee turhaa rahaa/etuuksia väärään suuntaan.
Määrittelemällä vain harjakorkeus, käy juuri noin nykyisellä, sairaalla grynderirahoituksella. Jos käytössä olisi terve rahoitus, ei noin kävisi. Määrittelemällä räystäs- ja harjakorkeus, päästään haluttuun tulokseen.
Nykyisellä rahoitusjärjestelyllä malli ei takaa esimerkiksi riittäviä säilytys- ja paikoitustiloja. Pidemmällä aikavälillä ainoa tie terveeseen rakennuskantaan on pääseminen eroon gryndereistä ja takaisin järjestelyyn. jossa käyttäjä rahoittaa.
Tällaista näkee monissa suurkaupungeissa (esim. Lontoo, New York jne), mutta pääasiassa markkinat ohjaavat rakentamaan korkeata siellä, missä maan arvo on korkein. Jos jollakulla on varaa pitää kallis tontti tehottomassa käytössä, se on omaa tyhmyyttä — tai joissain tapauksissa sen näyttämistä, että on varaa niin tehdä… Markkinaehtoisesta rakentamisesta kyllä helposti seuraa, että keskustassa ei ole monella varaa asua tai on varaa vain pieneen asuntoon, mutta niin näyttää käyvän myös monessa kaupungissa, jossa on vahva kaavoitus ja sosiaalisen asumisen ohjelma.
Ihan vain teoreettisella tasolla voi todeta, että markkinatalous on huomattavasti vähemmän herkkä korruptiolle kuin monopoli tai suunnitelmatalous. En väitä, että korruptiota olisi Suomessa samalla tavalla kuin joskus kerroit Espoon maankäytön asioista aikoinaan, ja ainakin kiinnijääneitä on kovin vähän.
Oletteko kokeilleet myös suojateiden vähentämistä? Niitäkin on liikaa Helsingissä. Sen uskoisin purevan ainakin asuinalueilla ja Manskulla. Lisäisi turvallisuuttakin jonkun Hollantilaisen tutkimuksen mukaan.
Pyörällä tai autolla likkuessa on se hankaluus, että kun on siirtynyt liikkumaan jalan, on aina palattava samaan pisteeseen, oman kulkupelin luokse. Se rajoittaa aika usein kulkijan vapautta mukavimman reitin valintaan.
Autoihin liittyy vielä kaupungissa (ja jostain syystä jopa Espoossa, joka ei mielestäni ihan kaupungilta näytä!) usein parkkipaikan löytämisen vaikeus. Ainakin Helsinki olisi paremmin toimiva, ja viihtyisämpikin, jos vaikkapa kolmasosa tai puolet parkkipaikoista olisi vapaina. Juhannuksena voi joskus kokea tämänkaltaista herkkua!
Pitäisikö sallia ajo kaupungissa vain vuoden 1916 mallia olevilla Detroit Electric- autoilla (sellaisella kai Mummo Ankkakin kaupungissa kävi), tai eilispäivän Havannan malliin, 50-luvulla ja sitä ennen rakennetuilla, vanhoilla, mutta jotakuinkin hyväkuntoisilla veteraani-autoilla?
Empiirisesti todettuna pyöräily loppuu lähes tyystin kun siirrytään lokakuun puolelle ja jatkuu taas toukokuussa. Joitain hc-fillaristeja tietysti on, mutta niitä näkee yhden tai kaksi päivässä. Tulevaa Hämeentien hukkakäyttöä odotellessa.
1994 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla oli kussakin likimäärin sama määrä omakotitaloja, Helsingissä eniten. Näitä Huitsin Neavoidta oli mm. Herttoniemessä, Käpyläss, Malmilla, Tapanilassa ja Pitäjänmäellä.
Panin HS:sta uutisen 50 vuoden takaa: enää ei löydä tilaa penerakentamiselle. tosin rivareita edelleen rakennettiin ainakin 70-luvulle saakka.
Välillä syytä muistaa, ette emme ole kaupungissa yksin. Valojen vaihtumista on syytä itsekunkin malttaa odottaa. — Tosin vä’häöisen liikentene aikan minulla on tpaana joksu kvellä punaisia vasten. Autolal en tee sitä koskana, ja yritän olla kiihdyttämätä päästäksnei juuri ja juuri vihreilleä yli.
Osaoptimointi tuntuu olevan kirosana. Kuka sitten osaisi määritellä pääkaupunkiseudun kokonaisedun? Helsingin kaupunginvaltuusto? Kenen etu on, että tänne muuttaa lähivuosikymmeninä suunnitelmien mukaan tuhansia uusia helsinkiläisiä?
Ei se ainakaan nykyisten helsinkiläisten etu ole. Täällä on jo kaikki palvelut ja tällä väestöllä ne myös kyetään pitämään, ei tänne enää tarvita lisää väkeä. Kannattaa muuten tutustua San Franciscon kaupunkisuunnitteluun, kun seuraavaa matkaa mietitte.
Juho Laatu: “Talon rakentaminen omille maille on taas ollut historiasta periytyvä luonteva oikeus. Jossainhan jokaisen on täytynyt asua. ” Juuri näin. Tilaa kohti yksi rakennuspaikka ja loppujen kaavoitushyöty kunnalle, niinkuin vaatimus Nahkahousuntiellä. Mökkiseudullani Lounais-Suomessa tilanomistajille on rantakaavassa osoitettu kymmeniäkin rakennuspaikkoja. Ei niitä poikkeusluvilla olisi, vaan hyväveli meinigillä kunnantoimistossa. Yhtä vähän ovat saavutettu etu kuin lupa toimistolle. Rosvot kiinni.
Kävelijöitä ei yleensä huomioida kunnolla. Heitä on aina enemmän kuin fillaristeja.
Ja lisäksi Helsingistä on tulossa yksi yleinen vessa. Koffin puisto haisee kuselle. Hernesaaren ja löylyn kesäkaljoittelijat kusevat pitkin rantoja. Helsingistä lähtee kunnon duunit ja jäljelle jää raflat.
Tuo on oikein ja laajemminkin on paha yleistää. Tietotekniikka-alalla palkat eivät myöskään kaikilla ole niin korkeita, että kaikilla olisi mahdollisuus asua spåra Helsingissä ja käyttää mielellään julksia.
Kuten olen tuonut aikaisemminkin esille, tarvitaan normaalisti:
— riittävästi parkkipaikkoja,
— raideliikenteen läheisyys ja
— vartioitu pyöräparkki sekä sosiaalitilat työmatkaliikkujille.
Tietotekniikka-ala on, jollei lasketa laitostuneita konsulttifirmoja mukaan, luovaa, mutta samalla kovaa ja hektistä. Sen takia mm. työmatkaliikkujia on keskivertoa enemmän firmoissa, joissa työntekijät ovat yli 40.
Mutta pääosin vain pakosta. Eli tuollaisessa tapauksessa työntekijä, joka on niin hyvä, että voi valita, valitsee työnantajan, jolla on parkkipaikka tarjota. Olen ollut palkkaajan puolella ja tiedän sen. Emme kyenneet kilpailemaan palkalla, mutta kylläkin kaikilla kolmella yllämainitulla tekijällä.
Helsingin ympäristössä ei ole samanlaisia pendlauskaupunkeja, kuin suurten eurooppalaisten kaupunkien ympäristössä on: 10 000 asukasta kävelyetäisyydellä asemasta ja kaikki kaupungin palvelut minikoossa. Emme irroita asemanseutuja emokunnista, kuten esimerkiksi britit tekevät kehittäessään alueita. Toisaalta siirrämme väkisin, mm. haittaamalla paikoitusta ja henkilöautoliikennettä, yrityksiä pois keskusta alueelta, johon voisi pendlata, siis jos olisi jostain mahdollisuus pendlata.
Yritämme kaikkemme estääksemme metropolialueen muodostumisen Helsingin ympärille. Helsingin ainoa tehtävä tässä kuviossa on rakentaa tiivistä ruutukaavaa tiiviisti kuuteen kerrokseen. No Pasilassa 60, mutta joka tapauksessa tiivistä. Valtion on tehtävä kuntauudistus, jossa radanvarren asemaseudut irrotetaan emokunnistaan, jotta ne kehittyvät järkevästi.
Ei näyttänyt Kallen resepti toimivan Espalla. Nyt pitäisi alentua kokeilemaan jotain. Pitääkö tästä vetää se johtopäätös, että lopulta sokea kana löytää jyvän.
Tästä olen jokseenkin samaa mieltä. Sekä kaupunkikaavoituksen että mökkikaavoituksen tulee olla taspuolista.
Ongelma Nahkahousuntiellä on siinä, että OS:n kirjoitusten perusteella voi epäillä, että kaavoittaja ei aio pitää kaavoitushyötyjä isellään, vaan aikoo lahjoittaa ne jollekin yksityiselle. Esiintyneiden numeroiden perusteella voi jopa pelätä, että 65% arvioidusta arvonnoususta oltaisiin lahjoittamassa pois. Ehkä OS täsmentää, kun kerran tietää.
Miten suuri on kaavoituksen tai uudelleenkaavoituksen omakustannushinta kaupungille, jos tontilla
A) ei ole aluksi muuta kuin oravia, ja tietysti pesäpuita,
B) on omakotitalo, asukkaina tontilla vaikkapa Saukki ja pikkuoravat,
C) rivitalo(ja),
D) pienkerrostalo(ja), joissa 2 asuinkerrosta,
E) talo(ja), joissa kerroksia 3–4, (vaan ei hissiä),
F) talo(ja), joissa kerroksia K kappaletta, (talossa hissi),
ja kaupunki haluaisi kaavoittaa tont(e)ille talon tai taloja, jo(i)ssa on N‑kerrosta?
Löytyykö mistään jotain laskentakaavaa, jolla voisi selvittää, minkäkorkuisia uusia taloja pitäisi em. tapauksissa vähintään rakentaa, jotta aiemmat asukkaat voisivat muuttaa niihin yhtä lähelle kattoa lisäkustannuksitta, ikkunat ilmansuunnat säilyttäen? (… ja rakennusaikainen asuminen jossain muualla mukaanlukien.)
Lisäehtona olisi, että EI tehtäisi mitään ankeaa Kalasatamaa, jossa puistokaduillakaan ei ole puita, tai Vattuniemen kaltaista tiivistämöä, vaan aivan uutta ja erilaista, asukkaiden ja satunnaistenkulkijoiden kannalta viihtyisää aluetta.
— - — - —
PS. Kävin äsken Mustikkamaalla, jonne Kalasatamasta sinne rakennetun sillan tarpeen ymmärrän kolhon asuinalueen asukkaiden ulkoilutarpeen kannalta, mutta ympäristön pahasti lisääntyneen roskaamisen syytä en tajua. Kenen idea on levitellä roskaa suurin määrin täpötäysien roskisten ympärille. Se on erittäin vastenmielinen näky! Uimarannan luonakin oli rikottu pulloja ja kaikkea muuta roskaa ja jätettä. Näin taitaa käydä, jos ulkoilualuetta per asukas on liian vähän!
Kenen poliitikon sukulainen on mahtanut suunnitella nykyisin käytössä olevan, typerän roskismallin, josta lintujen on kaiken lisäksi äärimmäisen helppo kiskoa niitä ulos, ympäristöä sotkemaan? Miksei enää käytetä aiemmin käytössä olleita, isompia, kannellisia roskiksia, joita tietääksen ainakaan lokit ja varikset eivät osanneet avata?
Millä tämä kasvavan urbaaniuden ylistäjien tavoitteiden toteutuksen mukana kasvava ja leviävä ongelma saataisiin edes jonkinlaisiin aisoihin? Otettaisiinko käyttöön Singaporen roskaamissakotuksen malli? Riittäisikö 250 euron sakko per näkyviin jätetty tölkki, roska tai sirpale?
Vai pitäisikö Helsingistä karkottaa pois ne henkilöt (porttikiellon kera), jotka eivät osaa käyttäytyä täällä siistien kaupunkilaisten tavoin?
Tuo pyöräilyn luku antaa pyöröilyn markkinaosuudesta aika mairittelevan kuvan. Ko. tutkimus on tehty ajalla 2.9.–7.10.2014. Käytännössä se kuvaa aika lailla syyskuun tilannetta.
Jos otetaan esimerkiksi baanan käyttäjien vuorokausilaskuri vuodelta 2014, se näyttää tältä:
Tammikuu: 537
Helmikuu: 542
Maaliskuu: 1115
Huhtikuu: 2107
Toukokuu: 2827
Kesäkuu: 2927
Heinäkuu: 3338
Elokuu: 3521
Syyskuu: 3294
Lokakuu: 2050
Marraskuu: 1340
Joulukuu: 748
Lähde: Pyöräliikenteen laskennat Helsingissä 2015
Pyöräilyn osuus näyttää noiden lukujen ja Helsinkiläisten liikuntatottumukset raportin lukuja yhdistelemällä olevan heinä-syyskuussa 14–17 % ja joulu-helmikuussa 2–4 %. Vuoden keskiarvo työmatkapyöräilylle on 9–10 %.
Toisaalta autoilun ja joukkoliikenteen luvut ovat todennäköisesti korkeampia talvella kuin kesällä.
Talvi kasvattaa joukkoliikenteen, ei autoilun suosiota.
Jotenkin ei yllätä, että Helsingissä päätettiin viedä valoja pois juuri Espalta. Ikään kuin olisi haluttu kokeilun epäonnistuvan. Tai onnistuvan, jos kokeilun tarkoituksena oli nimenomaisesti olla parantamatta liikenneolosuhteita. Espaa parempia paikkoja valojen poistamiselle olisi esim. Mannerheimintie Kiasmasta pohjoiseen tai Hämeentie.
Mannerheimintiellä on niin vilkas liikenne — sekä jalankulkijoita että autoja — että syntyisi valtgavat ruuhkat, jos liikenteen pitäisi pysähtyä aina, kun joku on ylittämässä katua, eikä autoille ja raitiovaunuille olisi ylipääsyä lainkaan. Muistakaa tgämä. Jos suojatiellä ei ole valoja se on täsmälleen sama asia kujin että jalankulkijalle palaa aina vihreä valo.
Kauniainen, Kerava, Järvenpää ja Hyvinkää ovat syntyneet juuri tuolla tavalla ja ne ovat juuri kuvaamasi kaltaisia minikaupunkeja. Yleisesti ottaen koko pääradan varsi on täynnä noita pikkukaupunkimaisia taajamia joista on max 30 minuutin matka junalla Helsingin keskustaan.
Eli haluat amerikkalaista autokaupunkia? Minusta eurooppalainen suurkaupunki, jossa on sekä asuntoja että toimitilaa, on viihtyisämpi.
OS tietenkin. Helsinki kokonaisoptimoi, muut osaoptimoivat. 😉
Asioista päätetään joko seudullisesti, jolloin periaatteessa kokonaisoptimointi, tai kunnallisesti, jolloin osaoptimointi. Eio voi olla niin, että Helsingin asioista päätetään seudullisesti ja muiden kunnallisesti. Joko tai.
Lyö kaavat Exceliin. Tonttimaan hinnaksi voisi arvioida kantakaupungin laidoilla n 1000 e / kerrosneliömetri. Olewtetaan että on hehtaaritontti, 10 000 m², mikä rakennetaan tehokkuudella 2.0 (eikös tämä ollut jotain sitä larun tehokkuutta?). Tontin arvoksi tulisi siis n 20 miljoonaa euroa. Oravanpesätontille ja omakotitontille tämä olisi lottovoittoa. Rivitalo- tai pienkerrostalotontti voisi olla rakennettu esim tehokkuudella 0.5, tällöin kiinteistön markkinahinta olisi luokkaa 5000 m² * 3000 e/m2 eli n 15 miljoonaa euroa, eli uusi kaava ei oikein mitään tuo jos vanhat pitää alta purkaa. Tietty jos muuten pystyy tonttia tiivistämään niin jotain tuottoa siitä tulee, mutta ei mitään uusia kämppiä vanhoille asukkaille kumminkaan.
Ja jos ennestään on jo tontilla kunnollinen kerrostalo suuremmalla tehokkuudella niin aika haastavaa tuosta suurempia voittoja saada, ellei sitten just jotain Kalasataman torneja aleta tekemään.
Kun seuraavan kerran menette fillarilla Kauniaisiin, käykää ihailemassa osuuskaupan keskusvarastoa Keran aseman vieressä. Hehtaarihalli, toinen hehtaari rekkojen kääntymispaikoille ja kolmas hehtaari henkilöautojen parkkipaikkana. Tämä taitaa olla osa Kallen Kauniaisidylliä?
Osuuskaupan keskusvarasto on muuten muuttamassa (ellei peräti jo muuttanut) jonnekin Sipoon ja Keravan rajalle, varmaan ettei kenellekään tulisi houkutusta käydä julkisilla töissä… Siinä radanvarressahan on suunnilleen Inexin naapurina jo valmiiksi ainakin Agan ja Algolin hylätyt isot kiinteistöt, ehkä alueelle jossain vaiheessa keksitään jotain parempaakin käyttöä. (Mikään näistä kolmesta ei muuten sijaitse Kauniaisissa.)
Kävisikö Helsingille kaavoituspolitiikan muuttaminen nurmijärveläisten mielen mukaiseksi? Veikkaan että ei. Ehkä tarkoitus on enemmänkin muuttaa Nurmijärven politiikka Helsingille mieluisaksi. Veikkaan että kyllä.
Maakuntakaava meillä jo on. Eikö sen pitäisi olla sopiva ja riittävä ohjeistus kunnille paikallista kaavoitusta varten? Vai onko Helsingillä jokin erityinen lisätarve vaikuttaa naapureihinsa?
Onko maailmassa(si) jokin paikka jota saa roskata.
“Me and my world!” Hmm …, aika mielenkiintoinen kysymys, varsinkin psyko-sosiaalisesta näkökulmasta asiaa tarkastellen … Eikö käsite “roskaaminen” ole oikeastaan syntynyt kasvaneen sivistyksen myötä? Voiko sivistynyt ihminen roskata ympäristöään?
Ämmässuon kaatopaikka Espoossa taitaa ehkä olla ykkössijalla niistä (harvalukuisista) paikoista, joista kysyit.
Tervemenoa sinne … , saatan tulla joskus perässä, … jos vain ymmärtäisin sitä ennen, miksi joku voi saada roskaamisesta sellaisen subjektiivisen tai ryhmässä koetun nautinnon, joka ylittää määrältään aiheuttamansa kumulatiivisen mielipahan kaikkien muiden kanssaeläjiemme keskuudessa. … tai voisin kuvitella itseni osaksi tuollaista ryhmää.
Ei muuten ole. Tyttäreni oli pari vuotta sitten siellä kesätöissä. Kaksi kertaa ajoin hänet työpaikalleen kaasuvoimalaitokselle, joka on kaukana pääportista. Yhtään roskaa ei näkynyt missään. Kaikki on huolellisesti organisoitunutta. Roskan laittaminen roskikseen ja kaatopaikalle ovat sama asia, muuta eri mittakaavassa. Roskaamista ei ole kumpikaan.