Kaupunkisuunnittelulautakunta antoi lausunnon asumisen ja maankäytön ohjelmasta. Tämä ei siis ole päätös. Muutkin lautakunnat ovat antaneet lausuntoja. On sovittu, että ryhmien väliset varsinaiset neuvottelut käydään kaupunginhallitusvaiheessa. Nyt siis vasta vähän verryteltiin.
Lautakunta hyväksyi seuraavat muutokset:
Soininvaara Osmo + Moisio Elina
16 a/Lisäys:
Kaupunkisuunnittelulautakunnan mielestä asuntotuotantotavoitetta tulisi edelleen nostaa Helsinkiin kohdistuneen suuren asuntokysynnän sekä asuntojen hintojen ja vuokrien kohoamisen vuoksi. Vuoden 2019 asuntotuotannon tason tulisi olla vähintään 7 000 asuntoa. Vaikka tuotannon välitön nostaminen on mahdotonta, toimet tulevan asuntotuotannon nopeuttamiseksi tulisi käynnistää pikaisesti. Suurempi kaavatuotanto edellyttää kaupunkisuunnitteluviraston voimavarojen lisäämistä, jotta voidaan säilyttää kaavoituksen korkea laatu.
Demareilla oli samaa tarkoittava mutta vähän eri tavalla muotoiltu ehdotus. Minun ehdotukseni voitti demarien ehdotuksen. Itse asia hyväksyttiin yksimielisesti.
Tuotantotavoitteen nostaminen on vähän nikotuttanut virkamiehiä, mutta niin paljon on asuntopulasta tullut jkuraa päälle – ja aiheesta – että jotain oli tehtävä.
Rautava Risto + Niiranen Matti
UUSI KOHTA 42
AM-ohjelma tulisi päivittää tulevan valtuuston strategiatyön yhteydessä.
Hyväksyttiin äänin 7–1. Vastaan Lovén. Minusta tämä on hyvä tavoite, koska asunto-ohjelmassa on aika paljon muutostarpeita, jotka kuitenkin on nivottava valtuuston kokonaisstrategiaan.
Soininvaara Osmo + Moisio Elina
21 f
Lautakunta esittää, että paineeseen lisätä nopeasti pienten asuntojen määrää vastattaisiin suosimalla perheasuntojen kiintiössä sivuasuntoja edellyttäen, että ne pysyvät samalla omistajalla kuin pääasunnot. Näin perheasuntoon muuttava voisi panna sivuasunnon vuokralle ja liittää sen takaisin pääasuntoon, kun on perheen koon kasvaessa tullut tarve suuremmalle asunnolle.
Lyhytnäköisesti ajatellen tarvittaisiin nopeasti pieniä asuntoja, mutta pitkällä tähtäyksellä isoja asuntoja on liian vähän. Tämä sivuasuntomalli oli aiemmin toimiva. Sitä voisi tulla lisää. Hyväksyttiin äänin 7–1. Butler vastaan, Lovén tyhjää.
Seuraavat vastaehdotukset lautakunta hyväksyi yksimielisesti ilman äänestystä:
Vastaehdotus 8
Soininvaara Osmo + Moisio Elina
Siellä, missä pysäköintivaatimukset uhkaavat kaavojen toteutumista tulee harkita vähäautoisia ratkaisuja. Koska noin puolet helsinkiläisistä ruokakunnista on autottomia, ei ole vaikeata löytää asukkaita asuntoihin, joihin ei kuulu pysäköintipaikkaa tontin sisällä. Lähtökohtana tulee olla, etteivät pysäköintimääräykset saa estää rakentamista.
Toteuttamalla pysäköinti vaiheittain voidaan pysäköintipaikkojen kysyntä ja tarjota pitää tasapainossa.
Vastaehdotus 1
Rautava Risto + Niiranen Matti
Kohta 21 MUUTETAAN SEURAAVAKSI:
Neljäs ja viimeinen tavoite asuntotuotannon alla liittyy huoneistotyyppijakauman
ohjaamiseen. On tärkeää, että tontinluovutuksen yhteydessä huolehditaan alueiden monipuolisesta asuntokannasta. Keskeisintä on riittävän suuri asuntotuotannon kokonaisvolyymi. Näin vastataan sekä pienten että perheasuntojen tarpeeseen.
Ohjelmassa pyritään varmistamaan myös perheasunnoiksi soveltuvien eli vähintään kahden makuuhuoneen asuntojen riittävä osuus omistusasuntotuotannossa. Hitas-tuotannossa toteutetaan asuinrakennusoikeudesta keskimäärin 60–70 prosenttia perheasuntoina ja säätelemättömässä kerrostalotuotannossa keskimäärin 30–50 prosenttia riippuen alueen olemassa olevasta huoneistotyyppijakaumasta. Perheasuntojen määrän sääntely uustuotannossa on tarpeetonta alueilla, joilla perheasuntojen osuus asuntokannasta on ennestään suuri.
Huoneistotyyppijakaumaa ohjataan pääasiassa tontinluovutusehdoissa. Valtion ja yksityisellä maalla voidaan käyttää asemakaavamääräyksiin perustuvaa ohjausta. Vuokra-asuntojen kohdalla huoneistotyyppijakaumaa ei ohjata.
Tämä oli iso ratkaisu, vaikka muutos oli pieni. Säätelemättömässä tuotannossa perheasuntojen haarukka levisi 40 – 50 %:sta 30–50 prosenttiin ja taulukosta poistuivat suluissa olleet lukumääräosuuksia tarkoittavat luvut, mikä tekee mahdolliseksi rakentaa myös melko pieniä asuntoja.
Vastaehdotus 4
Soininvaara Osmo + Moisio Elina
21d
Lautakunta pitää kannatettavana, että Helsinkiin rakennetaan kysyntää vastaavasti myös melko pieniä, alle 30 neliön asuntoja. Siksi lautakunta esittää, että asuntojen kokosääntelystä poistetaan suluissa olevat luvut perheasuntojen lukumääräosuuksista, koska kirjaimellisesti otettuina ne ohjaisivat toteuttamaan myös muut kuin perheasunnot keskikooltaan melko suurina.
Teksti puhunee puolestaan
Vastaehdotus 3
Soininvaara Osmo + Moisio Elina
21b
Lautakunta pitää tärkeänä lapsiperheiden aseman turvaamista asuntotuotannossa. Siksi asuntojen koon sääntely on tarpeen. On myös pantava merkille lapsiperheiden kasvanut halua asua kantakaupungissa. Toisaalta helsinkiläisistä ruokakunnista peräti 80 % on yhden tai kahden hengen ruokakuntia. Tässä joukossa on kuitenkin perheasuntoihin jääneitä ikääntyneitä pariskuntia ja leskiä. Niinpä kolmen huoneen ja sitä suuremmissa asunnoista 58 % on yhden tai kahden hengen ruokakuntien asuttamia. Helsinkiläisistä ruokakunnista noin kolmannes on sellaisia yhden tai kahden hengen ruokakuntia, joissa vanhimman asukkaan ikä on alle 45 vuotta.
Tuota tilasto-osaa olen käsitellyt tällä blogilla aiemmin. Tieto siitä, että asuntokunnista 80 % on yhden tai kahden hengen kokoisia on vähän harhaanjohtava, koska tähän kuuluvat entiset lapsiperheet, joista lapset ovat muuttaneet pois.
Vastaehdotus 2
Soininvaara Osmo + Moisio Elina
20 a
Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Hitas-sääntely toteuttaa nykyoloissa huonosti sille asetettuja tavoitteita. Lautakunta esittää, että kaupunginhallitus asettaisi työryhmän selvittämään vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa välimuodon asuntotuotantoa siten, että Hitas-politiikan alkuperäiset tavoitteet toteutuvat.
HS jo melkein julisti, että tähän Hitas loppui. Tämä on vasta lautakunnan lausunto. Muutkin lautakunnat ovat antaneet lausuntoja. Minä esimerkiksi (ja koko vihreä ryhmä ymmärtääkseni) pitää tärkeänä, että meillä on välimuodon asuntoja, jotta Helsingistä ei tulisi kaupunkia, jossa asuu vain hyvin rikkaita tai hyvin köyhiä. On siis löydettävä korvie, ennen kin Hitas haudataan.
Vastaehdotus 1
Moisio Elina + Rautava Risto
21 e Edelleen lautakunta esittää, että perheasuntojen osuutta tarkasteltaisiin tonttikohtaisuuden sijasta alueellisesti. Tällöin yhdessä korttelissa olevat townhouse ‑asunnot voisivat vähentää perheasuntojen määrää naapurikortteleissa.
Olen se kelmi, joka aikanaan toi pinta-alavaatimuksen asunto-ohjelmaan. Minä tarkoitin, että se olisi keskiarvo koko kaupungista, mutta siitä tulikin tonttikohtainen. Tarkasteltaisiin nyt edes kaupunginosakohtaisesti.
Vastaehdotus 5
Soininvaara Osmo
21 c Suomessa ei asuntopolitikalla kannusteta ikääntyneitä muuttamaan entisistä perheasunnoistaan pienempiin asuntoihin. Myyntihinnan erotusta ei verotuksen vuoksi esimerkiksi voi muuttaa lisäeläkkeeksi. Vanhusten palvelutalojen rakentaminen jouduttaisi perheasuntojen vapautumista lapsiperheiden käyttöön sekä ARA-asunnoista että vapaiden markkinoiden asunnoista.
Tästä voisi kirjelmöidä valtiota. Mutta kaupunki voisi itsekin kaavoittaa enemmän palveluasuntoja, niin saataisiin perheasuntoja perheille.
Näitä ei hyväksytty:
Lovén Jape + Buttler Pekka
muutetaan kohta (19) muotoon:
Kaupungin oman asuntotuotannon määrällinen tavoite on vähintään 1 500 asuntoa
vuodessa, joista puolet on tarkoitus toteuttaa ARA-vuokra-asuntoina
ja puolet Hitas‑, asumisoikeus- tai osaomistusasuntoina. Säätelemättömiä
asuntoja todetaan rakennettavan vain alueiden tasapainoisen
rakenteen varmistamiseksi. Kaupunkisuunnittelussa tulee huolehtia riittävästä kaavatuotannosta myös kaupungin omaan asuntotuotantoon
Tämä hylättiin kokoomuksen ja vihreiden äänin. Minä sinänsä kannatin tätä tavoitetta, mutta oli sovittu, että nämä asiat jätetään kaupunginhallitusneuvotteluihin, koska yhden luvun muuttaminen vaikuttaa moneen muuhunkin ja riippuu vähän siitä, mitä muuta tehdään. Minusta ATT voisi tehdä myös kovanrahan asuntoja – esimerkiksi sekataloja.
Vastaehdotus 2
Lovén Jape + Buttler Pekka
muutetaan kohta (17) muotoon:
Hallinta- ja rahoitusmuotojen osalta AM-ohjelmassa linjataan vuosittaisesta asuntotuotannosta seuraavasti:
- 30% on ARA-vuokra-asuntoja
— 35 % on välimuodon asuntoja
— 35 % on sääntelemätöntä vuokra- ja omistustuotantoa
Tässä sisältönä oli nostaa ARA-.asuntojen osuutta 25 %:sta 30 %:iin. Muut kunnat ovat sitoutuneet 20 prosenttiin, eivätkä kehyskunnat siihenkään. Tämäkin haluttiin kaupunginhallituksen neuvotteluihin ilman ennakkokantoja.
Ehdotuksen puolesta äänestivät vain kaksi demaria.
Asuntojen koon sääntely on vastoin lapsiperheiden etua, koska kaikki hintaa nostavat markkinahäiriöt maksaa lopulta asiakas, oli hänellä tai sitten ei ollut lapsia. Paras ja nopein keino auttaa lapsiperheitä on poistaa sekä vuokra-asumisen että omistusasumisen tuki, mutta eihän fiksukaan poliitikko uskalla sanoa sitä ääneen. Joskus tuntuu, että poliitikot aliarvioivat äänestäjiä.
Kaavoituksessa rakennusoikeuden määrää tontilla rajoitetaan. Käytännössä rakennuttaja hyödyntää Helsingissä kaiken mahdollisen rakennusoikeuden ja tontin hinta määräytyy rakennusoikeuden mukaan. Tämä vaikuttaa siihen, millaisia asuntoja on kannattavinta rakentaa. Pelkästään rakennuskustannusten kannalta olisi tuottoisinta rakentaa isoja asuntoja, koska niissä on suhteellisesti vähemmän kalliita huonetiloja (märkätilat, keittiöt) ja yhteistiloja. Rajoittamatonta rakennusoikeutta lienee turha ehdottaa, mutta voitaisiin kokeilla, mitä tapahtuu, jos kaavoitetaan kerrosalan sijaan asuntojen lukumäärä…
Lisää asuntoja, ennen kaikkea lisää ~25 m² asuntoja pienituloisille ja/tai niille jotka käyttävät fyrkkansa mieluummin muuhun kuin asumiseen, ja enemmän järjenkäyttöä parkki- ja esteettömyysnormeihin. Kuulostaa hyvältä.
Harmi että byrokratiassa taitaa mennä vuosia ennen kuin näiden pohjalta päästään kaavoittamaan, mutta sitten kun päästään niin on mielenkiintoista seurata saadaanko alue/tonttitehokkuuksia yhtään korkeammiksi. Erilaiset melu‑, ilmanlaatu‑, ikkuna‑, valoisuus- ja varjostusnormit luultavasti edelleen estävät oikean kaupungin rakentamisen, mutta ihme jos näillä ei parempaan suuntaan päästä.
Esim. Hernesaareesta voisi saada huomattavasti järkevämmän paikan “uusilla säännöillä” (miten ihmeessä on kuviteltu että tuhansien autojen liikennöinti saataisiin toimivaksi tuolla sijainnilla, kun se on mahdottomuus jo Jätkäsaaressa?!), mutta se juna taitaa valitettavasti olla jo mennyt.
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos jollain alueella sallittaisiin rakentaminen huomattavasti kevennetyin normein (käyttöturvallisuutta lukuun ottamatta). Tehtäisiinkö todellakin vain pimeitä asuntoja, joissa on huono äänieristys eikä autopaikkoja lainkaan, ja mitä näistä asunnoista suostuttaisiin maksamaan tai kelpaisivatko kuluttajille ollenkaan? Vai panostaisivatko rakentajat sittenkin asumisen laatuun, että saisivat houkuteltua ostajia, joilla myydä asunnot hyvällä hinnalla.
Tuo on varmaan kuitenkin yksi parhaita tapoja tukea lapsiperheitä, koska se ei tuota kannustinloukkua. Lapsiperheiden erittäin hyvätasoinen sosiaaliturva on esimerkiksi toinen tapa tukea lapsiperheitä mutta se saattaa aiheuttaa sen että köyhät tekevät enemmän lapsia kuin rikkaat ja keskituloiset.
Tuollaisia asuntojahan on vaikka kuinka paljon ja melut, varjostukset tai autopaikan puuttumiset vaikuttavat vaikuttavan asuntojen hintaan hieman mutta ei paljoa. Minusta nuo kolme normia pitäisi ehdottomasti purkaa koska näin saataisiin rakennettua tiiviimmin ja jollei vaikka halua asua Mannerheimintien varrella tai katukuilun 1. kerroksessa asuntoja löytyy muualtakin hieman kalliimmalla.
Normeilla on hyvä tarkoitus. Ihminen ei saa itse päättää missä elää, vaan pitää elää normien mukaan terveellisissä olosuhteissa. THL tekee parhaansa, että ihmiset pakotettaisiin myös normien mukaisiin elintapoihin, koska muu on terveydelle pahasta. Asian kääntöpuoli on, että normien mukainen elämä saattaa olla kallista tai tylsää, mistä syntyy hyvinvointitappiota. Erityisesti Suomessa normien tarvetta tunnutaan usein perustelevan sillä, miten paljon taloudellista hyötyä niistä saadaan. Valinnanvapaudella ei ole niin väliä…
Ei tietenkään “vain” pimeitä asuntoja, ja kyllähän nykytekniikalla saadaan hyvät äänieristykset ja ilmanvaihdot ihan siinä missä ennen normeja rakennetuissa vanhoissakin taloissa nykyään on. Pointtini oli lähinnä se että rakennuttaja saisi käyttää tonttinsa ahneesti, rakentaa mahdollisimman paljon kerrosneliöitä, laittaa tehokkuuden kaiken muun edelle ja jättää ne valoisuudet, varjostukset, parvekkeet ja pyörätuolilla pyörittävät kylpyhuoneet taka-alalle. Tämä mahdollistaisi myös tyylikkäämpien ja persoonallisten (=ehkä vähemmän käytännöllisten) asuntojen rakentamisen, mikä on tärkeää, arvokasta ja laadukasta kaupunkikuvaa.
Urban Helsingin korttelikonsepti: http://www.urbanhelsinki.fi/project/urban-helsinki-kortteli‑2/
Ei se rakentamisen laatu yleisesti juurikaan muuttuisi, suurin osa asunnoista olisi ihan niin kuin nytkin, olisi vaan enemmän tarjontaa ja enemmän vaihtoehtoja eri kokoisille lompakoille.
Tällä hetkellähän kaupungin suosituimmat ja arvokkaimmat asunnot ovat nimenomaan niitä mitkä on rakennettu ilman sen kummempia normeja.
Lapsiperheiden tukemiseen on aivan armasti paljon tehokkaampiakin keinoja, kuin käskeä rakentamaan suuria asuntoja.
Ihan ensimmmäiseksi tulisi mieleen päivähoitomaksuje nollaaminen. Tällöin tuki menee suoraan lapsiperheille ja *vain* lapsiperheille.
Tämä taitaa olla kuitenkin vähän liian yksinkertainen tapa jakaa tukea.
Itseäni häiritsee katumelu (tai junan melu, asun radan vieressä) huomattavasti vähemmän kuin naapureiden äänet. Katumelu on kaiketi tutkitusti terveydelle haitallista, vaikka siitä ei kokisi subjektiivista haittaa, mutta siitä huolimatta itse nauttisin enemmän asunnosta, jossa suurempi äänieristyspanostus on tehty sisäpintoihin kuin ulkoseiniin.
Tiheässä rakentamisessa asuntojen rungot ovat yleensä niin leveitä, että 25 m² asunnot ovat helposti pitkiä ja kapeita putkia — jos niihin halutaan edes se yksi ikkuna.
Melu- ja ilmanlaatunormit liittyvät suoraan autojen määrään. Niin kauan kuin autopaikkoja vaaditaan yhtä paljon kuin tällä hetkellä, esimerkiksi nyt Hernesaaressa, on etenkin kokoojakatujen ilmanlaatu automaattisesti niin huono, että rajoituksia tarvitaan. Ilmansaasteet tappavat Suomessa arviolta 1800 ihmistä vuodessa ja kaupungissa niiden merkittävin syy ovat autot ja niiden nastarenkaat.
Tarkoitat varmaan syviä? Mutta jep, juurikin näin. Näinhän ennen sotia rakennettu kantakaupunki on tehty. Idea nimenomaan oli että nämä kerrosneliöt ja asunnot jotka nykynormeilla jää rakentamatta tiputtaisi kaikkia korttelin asuntojen hintoja tasaisesti. Aivan varmasti näihin 25 m² edukkaisiin yhden ikkunan “putkiin” olisi kuitenkin tulijoita.
235 metrin syvyisiä asuinrakennuksia ei kyllä ole. Luulisin, että 20 metriä on maksimi.
Mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että ilmansaasteet tappavat 1800 ihmistä vuodessa?
Toisin sanoen, kyseessä on hyvä tuki, koska se ei mene köyhille vaan varakkaille?
Samoin kuin mitä tarkoittaa, että jotkut asiat moninkertaistavat riskin kuolla? Kaikkihan lopulta kuolevat…
Ilmeisesti näissä tarkoitetaan, että ihmiset kuolevat keskimäärin ennen kuin muuten olisivat kuolleet. Eli pitäisi sanoa, että elinikä lyhenee keskimäärin tietyn verran, kun riskiä x on yli kynnysarvon y ajan z. Jotta asiasta saisi oikean kuva, tämä pitäisi vielä esittää kolmiulotteisena taulukkona, mistä näkisi esim. lyhytaikaisen korkean altistuksen vaikutuksen tai pitkäaikaisen matalan altistuksen vaikutuksen. Yleensä tilastoanalyysit taidetaan vain tehdä sen verran suppealla aineistolla, ettei tällaisia relaatioita pystytä määrittämään.
Rakentamisen laadun heikentäminen ei ole ratkaisu asuntojen hintaan, koska rakentamisen hinnalla ja asuntojen hinnoilla ei ole mitään yhteyttä Helsingin asuntomarkkinoilla. Jopa rakentamisen laadun ja rakentamisen hinnan välinen yhteys on usein vähintäänkin hatara.
Ratkaisu on kaavoittaa helvetisti lisää, ja niin pienille tonteille että rakennuttajiksi pääsisi muutkin kuin kolme suurinta kartelliyritystä.
Myös lainsäädännön muuttaminen enemmän vuokra-asumista suosivaksi auttaisi, koska silloin markkinoille saataisiin enemmän markkinaehtoisia kiinteistösijoittajia, joilla olisi sekä intressi että kyky panostaa sekä laatuun että hintaan. Myös erilaisten hybridiratkaisujen (asuntoja, toimistoja ja liiketilaa samassa talossa) tekeminen tulisi hallinnollisesti helpommaksi, kun kiinteistön osaomistajina ei olisi dementointuneita mummoja jotka eivät ymmärrä kiinteistötaloudesta mitään.
Suomalainen malli, jossa jokaisen siihen pystyvän kannattaa omistaa oma asunto, tekee järkevän kiinteistökehityksen asuntomarkkinoilla käytännössä mahdottomaksi, ja on omiaan inflatoimaan asuntojen hintoja kun täydet amatöörit tekevät valtavan suuria investointeja ihan fiilispohjalta.
Viittaa siihen vahvasti, että rakennusoikeuden määrä on reippaasti alakanttiin.
Liian sitova. Saisiko kolmen asunnon tontille tehdä niiden lisäksi ilman muita lupia tuhannen neliön liikkeen? Kaavoittajalta on vietävä pääosin valta säädellä tontin käyttötarkoitusta, se kuuluu tontin omistajalle.
Hyvä tapa on määritellä kerrosten määrä ja maksimi kerroskorkeus. Eli käytännössä palata vanhaan viisi kerrosta ja vintti säädökseen. Tämä vielä niin, että kaavoitetaan Kehä I:n sisäpuoli kerralla kokonaan ruutukaava-alueella ja sama säädös koko alueelle. Se ei kuulu kaavoittajalle, onko tontilla yksikerroksisia omakotitaloja vai viisikerroksisia toimisto‑, tuotanto- tai asuintaloja.
Johtopäätös on niin virheellinen, että on vaikea ymmärtää, miten tuohon on päädytty. Oikein tehty, asuntokohtainen autotalli tai ‑paikka vähentää keskustassa autoilun tarvetta. Jos autolle on turvallinen kohtuuhintainen paikka kotona, voi auton jättää huoletta kotiin ja mennä töihin fillarilla tai spåralla. Onko nimimerkki Koti-isä koskaan asunut kaupungissa ja ollut töissä?
Pitää paikkansa, mutta tuo vaatisi perintöveron poistoa ja pääomaverotuksen kohtuullistamista muutenkin sekä ns. “sosiaalisten asuntotuottajien” pilkkomista ja myymistä. Ei kovin trendikkäitä vaihtoehtoja sääntösuomessa.
Näin ei saisi ajatella, mutta kyllä, on tärkeää että myös keskituloisia lapsiperheitä ja melko pienituloisia, mutta asumisensa kokonaan itse maksavia perheitä tuetaan. Työelämän ulkopuolella olevien lapsiperheiden tukemisesta asuntomarkkinoilla ei sitä vastoin tarvitse välittää, koska heille maksetaan joka tapauksessa asunto yhteiskunnan varoista.
Millä logiikalla näin siis olisi? Jos jollakin alueella olisi hirvittävä parkkipaikkapula, silloinhan ei tekisi mieli lähteä ollenkaan liikkeelle autolla koska joka kerta on vaivalloista etsiä parkkipaikka palatessa.
Tässä on ihan hyvää pohdintaa: miksi nykyinen kaavoitus määrää ne asiat, mitkä se määrää?
Eikö tosiaan riittäisi, että kaavoituksella määritetään mitä vaikutuksia, eli oikeastaan häiriöitä, tontin käytöllä saa olla lähialueelle? Tällöin riittäisi määrittää
— tontin rakennuksien maksimikorkeus (varjot); — tontilla tapahtuvan toiminnan korkein sallittu melutaso tontin rajoilla (estää metelöivän tuotannon rakentamisen keskelle pääosin asuinaluetta);
— korkeimmat sallitut ilmapäästöt, vesipäästöt, ja valopäästöt;
— korkein sallittu päivitäinen kävijämäärä (estää supermarketin rakentamisen keskelle asuinaluetta);
— sekä mitä muuta häiriötä tontti voi aiheuttaa naapureilleen.
Koska vallankäyttö ja virkamies tietää paremmin. Neuvostoperinteestähän nykyisessä kaavoituksessa pohjimmiltaan on kyse.
Nykyään kyllä tiedostetaan, ainakin viimeiset kymmenen vuotta siis, ettei ohjaus ja määräily tuota hyvää kaupunkia, mutta koneisto ja sen työllistämä ammattikunta suojelee itseään.
Sinänsähän nykyistä kuntavetoista kaavoitusta ei voi syyttää koko sotien jälkeisestä kaupunkirakentamisesta, ainoastaan parin viimeisen vuosikymmenen. 50–60-luvuilta lähtien on kyllä rakennettu paskaa kaupunkia, mutta aluksi ja pitkään se johtui harhaisista visioista, yksityisautoilu nähtiin ratkaisuksi kaupunkien liikkumiseen.
60–70-80 ‑lukujen aluerakentamisbuumissa kaavoitus ulkoistettiin rakennusliikkeille. Huonoa hallintoa ja nykyisen kuntavetoisen kaavoituksen pilkunrakastelun voikin nähdä tietynlaisena antiteesinä sille.
90-luvulla ei muistaakseni rakennettu, se oli hyvä vuosikymmen kaupunkirakentamisen kannalta 😀
Se täytyy vielä lisätä, että rakentamisessa kannattaisi aina muistaa, että virheet tehdään vähintään puoleksi vuosisadaksi, usein pidemmäksi aikaa, koska puolen vuosisadan päästä ei olla vielä valmiita myöntämään virhettä, eikä ole välttämättä varaa puskutraktoriratkaisuun.
Tänä päivänä rakentamista leimaa samanlainen kiire kuin huonoimpina vuosina (vaikka jälki ei ihan yhtä huonota taida olla). Määrä ennen kaikkea. Osmokin täällä muistaa mainita aina kuinka monelle uudelle helsinkiläiselle ksl:n kokouksissa saadaan koti.
Maailma tuskin valmiiksi tulee koskaan, mutta kyllä tätä menoa leimaa kova yritys. Suurilla ikäluokilla on vähän sellainen viimeinen ponnistus menossa.
KAupunkisuunnittelussa sinänsä suunta on oikea. Ei kymmenen vuotta sitten olisi voinut kuvitella, että jotkut kaupunkibulevardit ovat yleiskaavassa tai ihan oikeasti on sellainen pöhinä, että Stadia on liian vähän ja DDR-lähiötä kylliksi.
Luultavasti myöskään nyt ei voi käsittää sitä, että kuinka nopeasti autopaikkanormeista ja muista kaupunkirakentamisen esteistä lopulta päästään eroon, kun pyörä on pyörähtänyt, nuoremmat ottavat vallan ja alkavat rakentaa sellaista Helsinkiä kuin haluavat.
Mikä tässä on pointti? No esimerkiksi se, että satamista olisi tullut paljon paremmat kymmenen kahdenkymmenen vuoden päästä, mutta niin vain oli kiire tuhlata nekin. Nyt sitten odotellaan sata vuotta.
Minä vuonna se pinta-alavaatimus tuli AM-ohjelmaan?
Se tuli joskus noin vuonna 2005, 75 m². Siihen aikaan keskipinta-ala Espoon uustuotannossa oli 91 m²
Pitäskö sun mielestä nyt 2020 korjata se, että oletusarvoisesti katsottais alueellista jakaumaa ja vain erikoistilanteessa tontin sisäistä jakaumaa?
Eli toisinpäin kuin mitä nyt on ollut 15 vuotta ja yhä ehdotetaan tulevaisuudelle?
Oisko tää pahimpia AM-ohjelman kupruja?