Rooma — Firenze 4. päivä

Kartte 4(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Nos­tal­gi­sista syistä olin ajatel­lut ajaa Cor­ton­aan Toscanas­sa. Sinne oli yli sata kilo­me­tre­jä, mut­ta maas­to näyt­ti helpol­ta. Orvi­eton jäl­keen oli nousu yli veden­jaka­jan ja lopus­sa parin sadan metrin nousu itse Cor­ton­aan. Jos Sur­face olisi toimin­ut kun­nol­la, en olisi tehnyt näin karkeaa arviontivirhettä.

P1000994
Orvi­et­to Clas­si­co on hyvää valkoviiniä
P1000995
En nous­sut Orvi­et­toon. Var­maankin olisi, jos olisi ollut louna­sai­ka.

Ensim­mäiset noin 45 km kilo­metriä menivätkin nopeasti tasaises­sa maas­tossa ja myötä­tu­u­lessa. Cor­to­nan jälkeinen nousu oli tolkut­toman jyrkkä ja työtä lisäsi se, että fil­larire­itin mukainen tie sisäl­si myös jyrkkiä alamäk­iä, jot­ka piti nous­ta uud­estaan. Ihan kiva reit­ti, mut­ta min­ul­la oli fil­laris­sa väärät väl­i­tyk­set. Yksi­toista pros­ent­tia on min­ulle vähän liikaa – siis täl­lä fil­lar­il­la. Tämä oli var­maankin suun­nitel­tu maastopy­örille. Olisi kan­nat­tanut hylätä fil­larire­it­ti ja ajaa pääti­etä, kos­ka se olisi ollut paljon loivempi.

En voin­ut syyt­tää kuin itseäni. Olin sopin­ut Cycle Cen­terin kanssa puuhunki­ipeämis­vai­htei­den asen­tamis­es­ta Rid­ley­heni tätä matkaa varten, mut­ta annoin sen olla, kos­ka en ollut suun­nitel­lut korkealle nou­se­via vuoristotaipaleita.

Ylämä­ki päät­tyi joskus ja seurasi pitkä alamä­ki. Tässä vai­heessa laskin vielä, että Cor­tona on saavutet­tavis­sa ennen pimeän tuloa. Sit­ten tuli oma moka. Vai­h­toe­htona oli vähän kiertävä ja tyl­sä reit­ti laak­son poh­jal­la ja suorem­pi, mut­ta vähän kumpuil­e­va ja siis var­maankin kau­nis reit­ti laak­son laitaa. Aja­tus ajaa tasaises­sa pel­tomaise­mas­sa 50 km ei mitenkään houkutel­lut. Here suosit­ti tätä kumpuil­e­vaa reittiä.

P1010003
Ylämäkien nousemis­es­ta palk­i­taan hienoil­la maisemilla

Se vähän kumpuile reit­ti nousi häm­mästyk­sek­seni takaisin korkeuk­si­in. Reit­ti oli kau­nis, eikä aivan yhtä jyrkkä, joten ei siinä mitään, mut­ta Cor­to­nan sain unohtaa.

P1010005
Tääl­lä päin julk­i­sivu­ja ei rapata.

Yövyin Cit­ta del­la Pieve ‑nimisessä vuoris­tokylässä ja söin jumalaisen hyvän ater­ian. Gril­lat­tu lam­mas oli taivaallista.

Korkeus 4
Tästä piti tul­la help­po taival, mut­ta päivä olikin matkan mäk­isin. Nousua yhteen­sä 1280 metriä, mikä on vuoris­tossa ihan taval­lista, mut­ta tämän piti olla tasankopy­öräi­lyä. Viimeisen 36 kilo­metrin aikana nousua 980 metriä ja laskua 630 metriä. Keskimääräi­nen kalte­vu­us 4,4 %. Ja oli siinä tasaistakin. 

3 vastausta artikkeliin “Rooma — Firenze 4. päivä”

  1. Ter­ve,

    Noin siina kay. Itse yritin polkupy­oral­la Pene­dos­ta Maua­han ja siita edelleen Maron­baan ja Maringa­han. Ensim­maiset 15km oli­vat ok. Sit­ten piti nous­ta n.1000 m serpentiinia,joka siihen aikaan oli hiekkati­eta. (nyt se on betonia).

    Nojoo, niin siina kay. Mina vain sanon etta ehka .Ok, var­ma en ole. Oli se silti hauskaa!

    Koite­taan. t.Mikko

  2. Tässä näem­mä sopisi taakse “tour-de-france” cus­tom-pak­ka. Yksi helevetin iso ja muut vauhti­rat­tai­ta tasamaalle. Iso väli pakas­sa merk­it­see sitä, ettei kovin juo­hev­asti se ain­oa mäki­vai­hde mene päälle, crunchcrunch. Lisäk­si pitää tiet­ty muis­taa, että etu­ratas pitää vai­h­taa ensik­si pienem­mälle, kun nor­maa­liketjun pitu­us ei riitä.

Vastaa käyttäjälle Seppo Ryväs Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.