Mistä talouskasvu on tehty?

Min­ua on häirin­nyt keskustelus­sa talouskasvus­ta ja tuot­tavu­u­den nousus­ta tui­jot­ta­mi­nen abstrak­tei­hin lukui­hin kat­so­mat­ta, mitä niiden takana piilee. Sik­si tämä kir­joi­tus siitä, miten talouskasvun näen.

Kun teol­lis­tu­mi­nen ja talouskasvu käyn­nistyy köy­hässä maat­alous­val­taises­sa maas­sa, kasvulle on kak­si pääasial­lista lähdettä:

(1) Työvoiman siir­tymi­nen mata­latuot­tois­es­ta maat­aloud­es­ta tuot­tavampi­in elinkeinoi­hin ja (2) tek­nol­o­gisen kuilun kiin­ni otta­mi­nen eli investoimi­nen ole­mas­sa ole­vaan teknologiaan.

Väli­vai­heena on mata­latuot­toisen ja vähän pääo­mia ja ammat­ti­taitoa vaa­ti­va teol­lisu­us – Suomes­sa tek­sti­ili ja vaate­te­ol­lisu­us – jos­ta myöhem­min siir­ry­tään korkeam­man jalostusas­teen tuotantoon.

Kehit­tyneis­sä mais­sa maat­alous­tuotan­toon riit­tää alle viisi pros­ent­tia työvoimas­ta. Ylimääräisen työvoiman siir­tymi­nen maat­aloud­es­ta mui­hin elinkeinoi­hin ei vähen­nä maat­alous­tuotan­non määrää, mut­ta lisää tuotan­toa muis­sa elinkeinois­sa. Tek­nol­o­gisen kuilun kiin­niot­ta­mi­nen merk­it­see investoimista tehtaisi­in ja infra­struk­tu­uri­in. Kasvu merk­it­see myös väestön muut­toa kaupunkei­hin. Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen vaatii siir­tymä­vai­heessa huo­mat­tavia investointeja.

Kasvu hidas­tuu huo­mat­tavasti, kun nämä kak­si kasvun lähdet­tä on käytet­ty lop­pu­un, kun maat­alous työvoimare­serv­inä on ehtynyt ja kun tar­jol­la ole­va teknolo­gia on otet­tu käyt­töön. Tämän jäl­keen kasvun läh­teenä on vain teknologi­nen kehi­tys, mikä tekee taloudel­lis­es­ta kasvus­ta väistämät­tä huo­mat­tavasti hitaampaa.

Työn tuot­tavu­u­teen kansan­talouden sisäl­lä vaikut­taa toisaal­ta siir­tymi­nen vähem­män tuot­tavil­ta aloi­ta tuot­tavam­mille – tai päin­vas­toin – ja tuot­tavu­u­den kohoami­nen kunkin alan sisäl­lä. Työn tuot­tavu­u­den nopea kasvu Suomes­sa vuo­teen 2008 saak­ka joh­tui ensin pääasi­as­sa maat­aloud­es­ta vapau­tu­vas­ta työvoimas­ta ja sen jäl­keen elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­u­den huimas­ta nousus­ta. Kun työ tuot­tavu­u­den kasvu pysähtyi Suomes­sa vuon­na 2008, syynä ei ollut yri­tys­ten laisku­us uuden teknolo­gian kehit­tämisessä ja käyt­töön oto­ssa, vaan asemien menet­tämi­nen hyvin tuot­tavas­sa elektroniikkateollisuudessa.

Tuot­tavu­ut­ta pitäisi aina mita­ta sekä eri alo­jen sisäl­lä että niiden välil­lä. Kun mitataan tuot­tavu­ut­ta alo­jen sisäl­lä huo­mataan, ettei tuot­tavu­u­den kasvu pysähtynyt vuon­na 2008, vaik­ka se koko kansan­talouden tasol­la las­ki, kos­ka hyvin tuot­ta­va elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­us kui­h­tui. Tuotan­non­alo­jen sisäl­lä tuot­tavu­u­den kasvu on jatkunut.

Suo­mi oli vielä toisen maail­man­so­dan jäl­keen euroop­palaisit­tain köy­hä ja kehit­tymätön maat­alous­val­tainen maa, jos­sa merkit­tävä osa kansas­ta eli vaa­ti­ma­ton­ta elämää pien­tiloil­la läh­es omavaraistaloudessa. Maa- ja met­sä­talouden osu­us väestöstä oli noin puo­let. Kansan­tu­lo henkeä kohden oli osa­puilleen nyky-Int­ian tasol­la. Siitä oli luon­te­vaa pon­nistaa ylös.

Nyt maa- ja met­sä­taloudessa työsken­televän väestönosan osu­us on pudon­nut alle kymme­ne­sosaan sodan jälkeis­es­tä ajas­ta samal­la, kun maat­alous­tuotan­non määrä on nous­sut ja puu­ta kor­jataan met­sistä enem­män. Työn tuot­tavu­us maa- ja met­sä­taloudessa on siis yli kym­menker­tais­tunut.  Yli miljoona ihmistä on siir­tynyt tuot­tavampi­in elinkeinoi­hin, mikä on ollut talouskasvun tärkein lähde. Väki on muut­tanut haja-asu­tusalueil­ta kaupunkei­hin ja pienem­pi­in taa­jami­in. Taa­ja­maväestön osu­us on jo läh­es 85 %.

Kiinalai­sista asui maaseudul­la 80 %, nyt enää noin puo­let. Kiinan talouskasvu on ollut ennen kaikkea siir­tymistä maat­aloud­es­ta kaupunki­maisi­in elinkeinoihin.

Kiina käyt­tää investoin­tei­hin rahaa selvästi enem­män kuin koti­talouk­sien kulu­tuk­seen. Pääosa investoin­neista on kaupunkien rak­en­tamista.  Uusia kaupunki­laisia tulee joka viikko läh­es 400 000. Muut­to kaupunkei­hin ei voi olla luon­teeltaan ekspo­nen­ti­aa­li­nen ilmiö vaan lähin­nä S‑käyrän muo­toinen. Tämä lop­puu jos­sain vai­heessa. Vuon­na 2025 las­ke­taan, että 70 pros­ent­tia kiinalai­sista asuu kaupungeista. Noi­hin aikoi­hin kaupunkien kasvun on hidas­tut­ta­va merkittävästi.

Kiinan val­ta­va hiilid­iok­sidipäästö­jen kasvu ei johdu pelkästään siitä, että maa tekee teol­lisu­us­tuot­tei­ta län­si­maille. Sen pääasialli­nen lähde ovat koti­maiset investoin­nit, ennen kaikkea käsit­tämätön määrä betonia.

Myöskään tek­nol­o­gisen kuilun kiin­niot­ta­mi­nen ei ole luon­teeltaan ekspo­nen­ti­aa­li­nen vaan sekin muis­tut­taa S‑käyrää.

Kiinan talouskasvun hidas­tu­mi­nen on vääjäämätön­tä eikä Suomen tai Japanin talouskasvun hidas­tu­mises­sa ole mitään ihmeellistä.

113 vastausta artikkeliin “Mistä talouskasvu on tehty?”

  1. Lähtöko­htais­es­ti kasvu on tehty lisäar­voa tuot­tavas­ta työstä, joka on tulok­sil­taan niin kil­pailukyky­istä, että joku asi­akas suos­tuu tulok­sia ostamaan.

    Tässä on huo­mat­ta­va se, että julkisen puolen työt, kuten hallintotö, koulu­tus, ter­vey­den­huolto, puo­lus­tusvoimat, poli­isi­työ, jne., eivät ole lisäar­voa tuottavia.

    Nyky­isin kan­nat­taa myös huo­ma­ta se, että kasvus­sa on vaikea­ta huomioi­da imma­te­ri­aali / good­will ‑arvo­ja. Näi­den kasvua ei voi kilo­is­sa tai rahas­sakaan oikein voi mita­ta, mut­ta ne ovat kuitenkin yhä tärkeämpiä huimaa vah­tia teknistyvässä taloudessa.

    Vielä vaikeam­paa on puhua vaikka­pa ympäristön arvon tai ihmis­ar­von määrän kasvusta.

    Lop­pu­jen lopuk­si taitaa olla paras­ta mita­ta kasvu rahassa. 

    Siis oikea vas­taus on: Kasvu on tehty rahas­ta, tai ainakin se mitataan rahalla?

    Jos joku on tästä eri mieltä, niin tulkaa jut­tele­maan, niin minä vien tei­dän rahanne ja jätän teille sen jonkin muun.

    Sep­po Korp­poo, joka tykkää rahasta

  2. Hyvä kir­joi­tus, taas. Näistäkin syistä johtuen mei­dän on niin kovin vaikea vas­ta­ta nou­se­vien talouk­sien haas­teeseen. Niiden on kohta­laisen help­po ajaa mei­dät kiin­ni, mut­ta ohit­ta­mi­nen ja jäl­keen jät­tämi­nen onkin sit­ten jo vaikeampaa.

    Suo­ma­laiset taisi­vat hyv­inä vuosi­na ottaa jonkin ver­ran ennakkoa tulev­as­ta hyv­in­voin­nista, ja sik­si mei­dän on nyt niin vaikea sopeu­tua muut­tuneeseen tilanteeseen. Leika­ta pitäisi, vaik­ka saavute­tu­ista eduista olisi niin muka­va pitää kiin­ni. Toisaal­ta elvy­tyk­sel­läkin olisi paikkansa, mut­ta vain siten, että se tukee tule­vaisu­u­den kasvua.

    Vielä vaikeam­mak­si nämäkin kysymyk­set käyvät, kun mukaan ote­taan ympäristön kestokyky tässä taloudel­lisen kasvun kil­pailus­sa. Voisim­meko tyy­tyä vähempään?

  3. Mik­si elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­u­den annet­ti­in kui­h­tua? Jos main­in­ta pitää paikkansa, eikö tuos­ta asi­as­ta olisi pitänyt tehdä kansalli­nen onnet­to­muus­tutk­in­ta? (Vai onko sel­l­ainen jo tehty?). 

    Puut­tuiko alal­ta “tun­tosarvet”, herkät mit­tar­it, jot­ka oli­si­vat jo hyvis­sä ajoin ker­toneet, mihin maail­mal­la ollaan menos­sa asi­akkaiden toivei­den osalta. Eikö kukaan uskaltanut ker­toa huono­ja uutisia eteen­päin, jos tapana oli (oliko?) lytätä lyt­tyyn tai elim­i­noi­da ensim­mäisek­si huono­jen uutis­ten tuojat? 

    Johtiko mah­dol­lis­es­ti huono työilmapi­iri tieto­jen kau­nis­telu­un, jota on havait­tu monin paikoin muual­lakin? Vai oliko suurin puute alku­un heikko­jen viestien tulkin­nas­sa tai ket­teryy­den puut­teessa, kun tilanteen dra­mati­ik­ka oli alka­nut paljastua.

  4. O.S:“Kehittyneissä mais­sa maat­alous­tuotan­toon riit­tää alle viisi pros­ent­tia työvoimas­ta. Ylimääräisen työvoiman siir­tymi­nen maat­aloud­es­ta mui­hin elinkeinoi­hin ei vähen­nä maat­alous­tuotan­non määrää,”

    Mihin tuo arvio perus­tuu ? Nyt Suomes­sa on 57 000 maati­laa ja kokon­aisu­udessaan työssäkäyviä on 2,68 miljoon­aa ? Jos maati­lan töis­sä on keskimäärin kak­si hlöä , niin mikä O.S:n mukaan on oikea määrä Suomen ruuantuotannolle ?

    Miten työ­paikat jakau­tu­isi­vat alku­tuotan­non , jalostuk­sen ja kau­pan kesken?

  5. Sep­po Korp­poo:

    Tässä on huo­mat­ta­va se, että julkisen puolen työt, kuten hallintotö, koulu­tus, ter­vey­den­huolto, puo­lus­tusvoimat, poli­isi­työ, jne., eivät ole lisäar­voa tuottavia. 

    Jos nuo työt eivät mielestäsi tuo­ta arvoa, eikö hyödyt­tömät turhak­keet kuten hallinto, koulu­tus, ter­vey­den­huolto, puo­lus­tusvoimat ja poli­isi yksinker­tais­es­ti kan­nat­taisi lopettaa?

  6. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun teol­lis­tu­mi­nen ja talouskasvu käyn­nistää köy­hässä maat­alous­val­taises­sa maas­sa, kasvulle on kak­si pääasial­lista lähdet­tä. (1) Työvoiman siir­tymi­nen mata­latuot­tois­es­ta maat­aloud­es­ta tuot­tavampi­in elinkeinoi­hin ja (2) tek­nol­o­gisen kuilun kiin­ni otta­mi­nen eli investoimi­nen ole­mas­sa ole­vaan teknologiaan. 

    Minus­ta on ole­mas­sa kol­mas ja neljäskin tek­i­jä, jot­ka on (3) koulu­tus- ja sivistys­ta­son nousu ja (4) työnku­vien erikois­tu­mi­nen. Osaamisen kehit­tymi­nen on tärkeä kasvun draiveri.

  7. Kasvu tarkoit­taa tul­la isom­mak­si. Kehit­tys tarkoit­taa tul­la eri­laisek­si, parem­mak­si. Lapsen kasvulle emme mah­da mitaan, kaik­ki lapset kas­va­vat, toiset parem­min kuin toiset, eli kehit­ty­vat parem­min kuin ne jot­ka pelka­s­taan kasvavat. 

    Kasvul­la on rajansa, kehi­tys on raja­ton. Kehi­tyk­seen liit­tyy hyv­in­voin­ti, onnel­lisu­us, iloisu­us, hyvat monipuoliset mah­dol­lisu­udet. rauha jne.

    Kehi­tyk­seen ei kuu­lu van­hat ajat­telumallit joiden mukaan kaik­ki ihmiset on olta­va tuot­tavia, per­in­teisia toi­ta teke­via, jonkun tiukan mallin mukaises­ti toimivia ja ajat­tele­via robotteja. 

    “Robot” sana kek­si tsekki­lainen, joka vait­ti, etta tule­vaisu­udessa robot­it teke­vat tyot ja ihmiset naut­ti­vat ela­mas­ta. Nautin­not vaa­ti­vat aikaa, puh­das­ta ympar­is­toa, avoin mieli ja yhteiskun­ta. Tarvit­taisi­in robot­ti joka osaisi jakaa tuot­tavu­u­den hedel­mat kaikkien kesken, kos­ka ihmiset emme osaa, emme halua. 

    Kakku olisi tarpeek­si suuri, riit­taisi suuri pala heille ket­ka halu­a­vat men­estya yrit­ta­mal­la ja rikas­tua seka niille joille men­estymi­nen kil­pailus­sa on merk­i­tyk­se­ton­ta ja kaikille naiden kah­den valilla. 

    Lop­ul­ta tama ajat­telu on yhta utopi­aa kuin lop­u­ton talouden kasvun idea.

  8. “Tämän jäl­keen kasvun läh­teenä on vain teknologi­nen kehitys”

    Onnek­si ei sen­tään. Jos olisi, hal­li­tus voisi lyödä han­skat tiski­in: “ei me mitään voi­da, kut­sukaan Pelle Pelo­ton apuun”.

    Sosi­aa­li­nen innovoin­ti on var­maan yhtä tärkeää kuin teknologi­nen. Suo­mi on tot­tunut Ruotsin — tai yleisemin pohjo­is­maisen mallin — matkimiseen. Nyt ylvästä perin­net­tä pitäisi var­maankin jatkaa, kun Ruot­si kas­vaa hur­jaa vauh­tia ja Suo­mi näivettyy.

    Mut­ta ei. Suomes­sa on ilmeis­es­ti raken­net­tu liian vah­va betonipe­rus­ta kolmikan­nan varaan.

    Mut­ta mik­si sit­ten Ruotsin “soin­in­vaarat” eivät kir­joit­tele talouskasvun lop­pumis­es­ta? Siel­lä hom­ma menee kuin aina ennen, jos sit­ten ei häm­mästel­lä Kiinaakin hur­jem­paa kasvua (absolu­ut­tis­es­ti).

    Nyt kan­nat­taisi uno­htaa “Suomen malli” ja seu­ra­ta Ruotsin mallia taas ker­ran. Tai edes Tanskan. 

    Voi tietysti olla, että euro on niin suuri markki­nahäirikkö Suomes­sa, että seu­raami­nen ei onnistu.

  9. “Sep­po Korp­poo, joka tykkää rahasta”

    Kan­nat­taa olla varovainen, jos lait­taa rahaa suuhun­sa. Voi olla, ettei kaik­ki rahan käsit­telijät ole muis­ta­neet käsihygieniaa.

  10. Pet­teri: Jos nuo työt eivät mielestäsi tuo­ta arvoa, eikö hyödyt­tömät turhak­keet kuten hallinto, koulu­tus, ter­vey­den­huolto, puo­lus­tusvoimat ja poli­isi yksinker­tais­es­ti kan­nat­taisi lopettaa?

    Klikkasin peukkua, kos­ka maini­tut instanssit ovat min­unkin mielestä tärkeitä! Niiden (ja mon­en muun asian) tärkeys valkenisi joillekin ehkä vas­ta sit­ten, jos niitä ei olisi. (Lukuis­ten eri seu­raus­vaiku­tusten myötä!)

  11. Juani­to:

    Kehit­tys tarkoit­taa tul­la eri­laisek­si, paremmaksi.

    Kehi­tys voi olla edis­tymistä, jota kuvaat, tai se voi olla taan­tu­mista, joka on päin­vas­tainen kehi­tys. Mon­esti on näkökul­makysymys onko joku asia taan­tu­mista vai edistymistä.

    Lop­ul­ta tama ajat­telu on yhta utopi­aa kuin lop­u­ton talouden kasvun idea. 

    “Tärkein­tä on liike, ei päämäärä”. Lop­ullista päämäärää ei ole ole­mas­sa. Tämä on päässyt Suomes­sa unohtumaan.

  12. Osmo Soin­in­vaara:
    Maat­alouden osu­us työvoimas­ta on Suomes­sa 4,4 pros­ent­tia ja edelleen laskussa.

    Sehän tiet­ty nousee ja las­kee poli­it­tisin päätöksin. Yhteys reaal­i­talouteen on parhaim­mil­laan heikko. Niil­lä, jot­ka vain nautiskel­e­vat rälssioikeuk­sis­taan, yhteys on men­nyt poik­ki tyystin.

  13. OS kysyy: “Mis­tä talouskasvu on tehty?”

    Se on tehty ideoista. Nimeno­maan sel­l­ai­sista ideoista, joista joku on valmis mak­samaan rahaa.

    Parhaat, eli eniten rahaa tuo­vat ideat näyt­tävät syn­tyvän aivan yllät­täen ja sattumalta.

    Omi­naista niille on ne, että ne eivät juurikaan syn­ny joit­tenkin sään­tö-orjail­i­joiden, byrokraat­tien, ay-mafiooso­jen tai pop­ulisti-poli­itikko­jen päissä.

    Ne syn­tyvät parhait­en vapait­ten miesten ja nais­ten päis­sä, eivät hegeliläis-max­i­lai­sis­sa sosialisti-päissä.

    Käytän­nön esimerkki:

    Voi investoi­da yhteen gin­tonikki­in ja aset­tua istu­maan aurinkoisen vene-sata­man teras­sille. Katse harhailee upeit­ten hempukoit­ten suunnassa…

    Sit­ten huomio kiin­nit­tyy siihen, että öky-veneit­ten vesir­a­jas­sa on mus­ta vii­va ja öljyä näkyy kel­lu­van koko rantavi­ivan pituudelta.

    Siinähän on sat­tunut öljyvahinko!

    Vähän ajan kulut­tua pitää men­nä toi­let­ti­in. Siel­lä huo­maa vessaharjan.

    Nap­paa sen mukaansa ja menee rantaan koet­ta­maan, että saako ves­sa­har­jal­la nos­tet­tua öljyä ylös vedestä. Ja kyl­lähän sitä nouseekin!

    Sit­ten vain rak­en­ta­maan sel­l­ainen laite, jos­sa suuri määrä har­jo­ja on kiin­nitet­ty pyörivään ketju-kul­jet­timeen, joka nos­taa öljyä aivan ällistyt­tävän määrän.

    Täl­lainen Suomes­sa yli 20 vuot­ta sit­ten kek­sit­ty ja paten­toitu laite nos­ti vedestä 5 ker­taa ennem­män öljyä kuin mikään muu öljyn­tor­jun­ta-laite maailmassa.

    Monivuo­tisel­la 24/7 ris­ki-yrit­tämisel­lä näitä laitei­ta on myy­ty ympäri maail­maa miljoonilla…

    Tästä se talouskasvu on tehty.

    Sep­po Korp­poo, joka sil­loin täl­löin ottaa pienet

  14. Jos jätetään kansan­talouden kasvu­mallit rauhaan ja tode­taan, että kasvu on pros­entin luokkaa tästä eteen­päin, inflaa­tios­ta ei ole apua (ei ole koskaan ollut) ja velan­ot­to on tapis­sa. Olisiko nyt aika sopeu­tua? Suurin osa poli­ti­ikoista elää ajatuk­ses­sa, jos­sa toinen puoli suo­ma­lai­sista on käsite­taitelijoi­ta ja toinen puoli istuu kat­so­mossa ja kaik­ki naut­ti­vat kohta­laista palkkaa (nos­te­taan palkkaa, niin saadaan lisää koti­markki­nakysyn­tää jep, jep). Suomen viiteryh­mä tulee ole­maan entiset itäblok­in­maat eivät Ruot­si tai Saksa.

  15. Kiinan val­ta­va hiilid­iok­sidipäästö­jen kasvu ei johdu pekästään siitä, että maa tekee teol­lisu­us­tuot­tei­ta län­si­maille. Sen pääasialli­nen lähde ovat koti­maiset imn­vestoin­nit, ennen kaikkea käsit­tämätön määrä betonia.

    Rahan his­to­ria on mie­lenki­in­toinen, ensim­mäi­nen nyky­muo­toinen raha oli velka­kir­jo­ja, joi­ta oli helpom­pi säi­lyt­tää ja kan­taa mukana kuin met­allista rahaa. Ensim­mäi­nen keskus­pank­ki oli Ruot­sis­sa ja keskus­pankki­jär­jestelmä on muo­dos­tunut tehokkaim­mak­si tavak­si luo­da talouskasvua.

    Ensim­mäi­nen asia mikä pikku­lapsellekin tulee mieleen on, että jos rahal­la on itsel­lään jokin arvo, mik­si emme vain painaisi uut­ta rahaa? Ja nopeasti lap­si oppii, että rahaa ei vain voi­da luo­da tyhjästä, se pitää ansai­ta oma­l­la työllä.

    Nykyi­nen jär­jestelmä on käsit­tääk­seni sel­l­ainen että uut­ta rahaa voidaan luo­da, jos on joku joka lupaa sen mak­saa takaisin, eli uusi raha on velkaa.

    Kun sanoit, että Kiinalaiset ovat investoi­neet val­ta­van määrän rahaa betoni­in, niin mis­tä tämä raha on peräisin? Käytän­nössä on luo­tu velka­kir­ja, jon­ka vasti­neek­si on saatu juuri sel­l­aista rahaa jota van­hem­mat pikkupoikaa kiel­sivät tekemästä. Erona vain on se, että raha on luovutet­tu jollekin joka on luvan­nut mak­saa sen takaisin pankille. Jos muis­tan oikein, niin tari­na jatkuu vielä niin, että kun raha on mak­set­tu takaisin pankille, pank­ki lupaa tuho­ta sen osan rahas­ta mikä luoti­in tyhjästä, mut­ta toki pank­ki voi pitää korot, jot­ka maksettiin.

    Jos olisi vain yksi pank­ki ja yksi raken­nut­ta­ja, niin sys­tee­mi toimisi vain, jos kaik­ki työmiehet ostaisi­vat pal­ka­llaan asun­non raken­nut­ta­jal­ta, joka mak­saisi velka­nsa pankille. Käytän­nössä täm­möi­nen ideaa­li­nen tilanne ei voisi toteu­tua, kos­ka työmiehillä ei olisi varaa mak­saa koko asun­toa ker­ral­la raken­nut­ta­jalle, puo­let palka­s­ta menee elämiseen ja toisaal­ta raken­nut­ta­jalle ei itselleen jäisi mitään voittoa.

    Pelas­ta­va aja­tus on tietenkin, että pank­ki myön­tää rak­en­ta­jalle rahaa asun­non rak­en­tamista varten. Esimerkik­si 20 vuo­den asun­to­lainal­la työn­tek­i­jä voisi ostaa itselleen asun­non itse rak­en­ta­mas­taan talosta. Täl­löin esim. jos asun­non rak­en­t­a­mi­nen mak­saisi 100.000 ja myyn­ti­hin­ta olisi 200.000 voisi raken­nut­ta­ja saa­da voit­toa 100.000 per asun­to ja mak­saa asun­non vielä takaisin pankille.

    Tämä vaatisi kuitenkin sen, että työn­tek­i­jät pystyvät mak­samaan omat velka­nsa pois.

    Ongel­ma on, että ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen kestää vain esim. kak­si vuot­ta ja raken­nus­miehet jou­tu­isi­vat työt­tömäk­si. Jot­ta pank­ki voisi luot­taa että raken­nus­miehet mak­sa­vat velka­nsa, raken­nus­miehillä pitäisi olla enem­män työ­mai­ta, eli hei­dän elin­ta­son­sa olisi jotenkin tur­vat­tuna. Onko raken­nus­miehillä tarpeek­si töitä 20 vuo­den ajak­si? Jot­ta näin olisi, pankin kan­nat­taa luo­da uusi raken­nusko­hde heti seu­raa­van jäl­keen, jot­ta raken­nus­miehet voivat siir­tyä sinne tekemään töitä.

    Lop­putu­los on kär­jistäen se, että raken­nus­mies on luonut elämän­sä aikana 10 asun­toa joista hän on saanut omis­tuk­seen­sa yhden asun­non. Samaan aikaan raken­nut­ta­ja on tien­an­nut jokaises­ta asun­nos­ta 100.000 myyn­ti­t­u­lo­ja, eli muu­ta­man miljoo­nan per ker­rosta­lo. Pank­ki taas on tien­an­nut korko­tu­lo­ja niisä rahoista mitä työn­tek­i­jät ovat mak­sa­neet 20 vuot­ta muu­tamia kym­meniä tuhan­sia per asuntolaina.

    Keskeinen oival­lus tässä jär­jestelmässä on se, että raken­nus­mies ei halu­aisi työsken­nel­lä 20 vuot­ta rak­en­ta­mas­sa tois­t­en asun­to­ja, mikäli hänel­lä ei olisi velkataakkaa niskassaan.

    Toinen oival­lus on, että rahaa pitää laskea liik­keelle niin paljon, että työmiehillä on varaa mak­saa myös velka­nsa korot pankille, muuten pank­ki ei kykene mak­samaan palkko­ja itselleen.

    Kol­mas oival­lus on, että jos työt lop­pu­vat työmiehiltä, lop­puu myös mak­sa­jat pankin veloille ja sitä kaut­ta raken­nut­ta­ja ei saa raho­jaan koskaan takaisin — pankin siis kan­nat­taa jatku­vasti luo­da uusia työ­mai­ta ja siten uut­ta velkaa, jot­ta työt eivät lopu kesken. Tämä tarkoit­taa käytän­nössä, että pankille olisi katas­trofi jos rak­en­t­a­mi­nen jostain syys­tä pysähtyisi.

    Koko tämä jär­jestelmä toimii ideaal­isti sil­loin, kun on käyn­nis­sä muut­toli­ike maal­ta kaupunkiin.

    Län­si­mais­sa muut­toli­ike on pysähtymässä, Kiinas­sa se on parhaas­sa vauhdissa.

    Mut­ta siis tuos­sa jär­jestelmässä keskeinen aja­tus on se, että ihmi­nen on saatu tekemään töitä sik­si, että on ole­mas­sa jonkin­lainen vel­ka joka hänen pitää mak­saa takaisin. Velkaa vas­taan ihmi­nen saa käyt­töön­sä ja lop­ul­ta omis­tuk­seen­sa asun­non, jol­la on ehkä jälleen­myyn­tiar­voa tai sit­ten ei.

    Asun­to­ja vas­taan oli help­poa myön­tää velkaa, yri­tyk­siä ja yri­tysideoita vas­taan taas vaikeam­paa. Yri­tysideoita on vaikea arvioi­da muuten kuin käytän­nössä, asun­to­jen arvoa paljon helpom­pi, mut­ta jotenkin tähän suun­taan pitäisi mennä.

    Ongel­ma mitä läh­estytään on, että jos kaik­ki asu­vat kaupungis­sa ja asun­to­jen tekem­i­nen muut­tuu ehkä helpom­mak­si, pitäisi kek­siä mui­ta tapo­ja luo­da ihmisille pääo­maa jota he voivat käyt­tää johonkin asi­aan mikä on heille tärkeää. Ja kun he tekevät töitä sen asian eteen he ehkä saa­vat aikaan jotain mikä hyödyt­tää mui­ta ihmisiä.

    Eli taval­laan jokaisen meistä koulut­tamiseen ja kas­vat­tamiseen käytetään esim. 200.000 yhteiskun­nan rahaa mut­ta jotenkin vain “olete­taan” että mak­samme sen takaisin.

    Vai­h­toe­htoinen jär­jestelmä olisi, että jokainen ihmi­nen saisi esim. 18 vuot­ta täytet­tyään 100.000 lainan joka pitäisi mak­saa takaisin yhteiskun­nalle korkoi­neen. Mut­ta: lainaan liit­ty­isi ehto samaan tapaan kuin asun­to­laineen liit­tyy jokin ehto, se pitää käyt­tää johonkin järkevään eikä ihmi­nen itse saa suo­raan tätä rahaa vaan pank­ki tai muu myön­tää rahan harkin­nan jälkeen.

    Nykyi­nen sys­teemi­hän ei ole kovin kaukana tästä: esimerik­si opin­to­lainaa voi käsit­tääk­seni uuden ehdo­tuk­sen mukaan kerätä jopa 30.000 ja se on val­tion takaa­maa lainaa. Mut­ta mik­si rahaa pitäisi käyt­tää vain opiskelu­un, entä jos henkiöl­lä on jo valmi­ik­si osaami­nen ja yri­tysidea ja voisi käyt­tää rahan vaik­ka kan­sain­välistymiseen tai markkinointiin?

    Jos ihmi­nen halu­aisi vaikka­pa valmis­tua lääkärik­si, hän voisi sijoit­taa rahat lääkärink­oulu­tuk­seen, jos halu­aa yrit­täjäk­si täl­löin rahat voi käyt­tää yrit­täjyys­val­men­nuk­seen, yri­tyk­sen osakepääo­maan ja palkkoi­hin, rahoituk­sen hakemiseen tmv.

  16. Juani­to:
    Kasvu tarkoit­taa tul­la isom­mak­si. Kehit­tys tarkoit­taa tul­la eri­laisek­si, parem­mak­si. Lapsen kasvulle emme mah­da mitaan, kaik­ki lapset kas­va­vat, toiset parem­min kuin toiset, eli kehit­ty­vat parem­min kuin ne jot­ka pelka­s­taan kasvavat. 

    Kasvul­la on rajansa, kehi­tys on raja­ton. Kehi­tyk­seen liit­tyy hyv­in­voin­ti, onnel­lisu­us, iloisu­us, hyvat monipuoliset mah­dol­lisu­udet. rauha jne.

    Kehi­tyk­seen ei kuu­lu van­hat ajat­telumallit joiden mukaan kaik­ki ihmiset on olta­va tuot­tavia, per­in­teisia toi­ta teke­via, jonkun tiukan mallin mukaises­ti toimivia ja ajat­tele­via robotteja. 

    “Robot” sana kek­si tsekki­lainen, joka vait­ti, etta tule­vaisu­udessa robot­it teke­vat tyot ja ihmiset naut­ti­vat ela­mas­ta. Nautin­not vaa­ti­vat aikaa, puh­das­ta ympar­is­toa, avoin mieli ja yhteiskun­ta. Tarvit­taisi­in robot­ti joka osaisi jakaa tuot­tavu­u­den hedel­mat kaikkien kesken, kos­ka ihmiset emme osaa, emme halua. 

    Kakku olisi tarpeek­si suuri, riit­taisi suuri pala heille ket­ka halu­a­vat men­estya yrit­ta­mal­la ja rikas­tua seka niille joille men­estymi­nen kil­pailus­sa on merk­i­tyk­se­ton­ta ja kaikille naiden kah­den valilla. 

    Lop­ul­ta tama ajat­telu on yhta utopi­aa kuin lop­u­ton talouden kasvun idea.

    Tuo on on ihan meistä itses­tämme kiin­ni, jääkö se “riit­tävä kakun­pala kaikille” (ja “santsauskier­ros” toki niille, jot­ka sitä sen lisäk­si kaipaa­vat) peri­aate vain pelkäk­si utopi­ak­si. Jälkim­mäi­nen osa kakus­ta lie­nee jo syö­ty (vaik­ka ehkä joku kaipaa edel­lenkin lisää kakkua), mut­ta sen ensim­mäisen, kohtu­ullisen kokoisen palan osalta pitänee vielä tehdä töitä, jot­ta niitä riit­täisi kaikille.

    Aika moni on uskonut ns. “amerikkalaiseen unel­maan” ja kyen­nyt myös toteut­ta­maan sen laa­jas­sa, koko ison kansakun­nan käsit­tävässä mitas­sa. Mik­si ihmeessä mei­dän ei onnis­tu­isi tehdä tuos­ta kuvaa­mas­tasi visios­ta uusi pohjo­is­mainen tai “suo­ma­lainen unel­ma” ja muut­taa se vähitellen todeksi?

    Unelmien jakami­nen ei mak­sa mitään, mut­ta niiden toteut­ta­mi­nen voi vaa­tia kaik­il­ta jotakin — mah­dol­lisuuk­sien­sa, kyky­jen­sä sekä tah­ton­sa mukaan.

  17. Ei talouskasvua tarvi­ta, jos ei ole inflaa­tio­ta. Eletään niin kuin ennenkin. Hin­nat eivät nouse, ei myöskään palkat. Elin­ta­so säilyy.

    Työn tuot­tavu­us kas­vaa koko ajan, kos­ka työn tek­i­jät ovat luon­tais­es­ti älyl­lis­es­ti laisko­ja ja pyrkivät eri tavoin paran­ta­maan olo­suhteitaan ja työ­tapo­jaan. Työn tuot­tavu­u­den palkkion voi saa­da joko lisään­tyneenä palkkana eli siis elin­ta­sona tai lisään­tyneenä vapaa-aikana eli elämisentasona.

    Työn tuot­tavu­us lisää työn kohteena ole­van tuot­teen kil­pailukykyä, jos palkko­ja ei nos­te­ta eikä tuot­tavu­ut­ta ote­ta vapaa-aikana ja tietysti tuot­teel­la on menekkiä. Sil­loin se lisää kansantuloa.

    Kasvun tavoite ja eri­tyis­es­ti keskite­tyt tulosopimuk­set on ajanut yhteiskun­nan siihen, että työaikaa ei ole olen­nais­es­ti lyhen­net­ty neljäänkymme­neen (40) vuo­teen. Ain­oa lyhen­nys oli pekkas­va­paat. Kaik­ki työn tuot­tavu­us on lisät­ty palkkoihin. 

    Yhteiskun­nan tulee siir­tyä kokon­aisu­udessaan kuu­den tun­nin kak­sivuorotyöhön. Tämä on jo toteu­tunut kau­pan alal­la, mut­ta tavoite tulee olla kaikil­la toimi­aloil­la. Sil­loin työaikaan ei sisäl­lytetä ruokataukoa eikä lääkäris­säkäyn­te­jä. Kaikkien kansalais­ten palvelu­jen saatavu­us para­nee ilman työa­jas­ta varas­tamista. Tätä on sisäi­nen devalvaatio.

  18. Osmo Soin­in­vaara:
    Maat­alouden osu­us työvoimas­ta on Suomes­sa 4,4 pros­ent­tia ja edelleen laskussa.

    Ts. ruuan­tuotan­to on Suomes­sa todel­lakin kus­tan­nuste­hokas­ta. Enää ei ole varaa vähen­tää maatilo­jen määrää, kos­ka lisäte­host­a­mi­nen tuhoaa kestävän kehi­tyk­sen viljelykäytännöt.

  19. Surkuhu­paisaa Suomes­sa on, että sotien jäl­keen lopetet­ti­in kokon­aan kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen. Innos­tut­ti­in yhden arkkite­hdin näke­myk­sistä ja sen jäl­keen on tehty vain lähiöitä. Käsis­sä on ongel­ma, jota ei kyetä ratkaise­maan. Her­ra Charles-Édouard Jean­neret-Gris’n aiheut­ta­ma vahinko on kohtu­ullisen mittava.

  20. Sakke:
    Mik­si elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­u­den annet­ti­in kui­h­tua? Jos main­in­ta pitää paikkansa, eikö tuos­ta asi­as­ta olisi pitänyt­te­hdä kansalli­nen onnet­to­muus­tutk­in­ta? (Vai onko sel­l­ainen jo tehty?). 

    Puut­tuiko alal­ta “tun­tosarvet”, herkät mit­tar­it, jot­ka oli­si­vat jo hyvis­sä ajoin ker­toneet, mihin maail­mal­la ollaan menos­sa asi­akkaiden toivei­den osalta. Eikö kukaan uskaltanut ker­toa huono­ja uutisia eteen­päin, jos tapana oli (oliko?) lytätä lyt­tyyn tai elim­i­noidaen­sim­mäisek­si huono­jen uutis­ten tuojat? 

    Johtiko mah­dol­lis­es­ti huono työilmapi­iri tieto­jen kau­nis­telu­un, jota on havait­tu monin paikoin muual­lakin? Vai oliko suurin puute alku­un heikko­jen viestien tulkin­nas­sa tai ket­teryy­den puut­teessa, kun tilanteen dra­mati­ik­ka oli alka­nut paljastua.

    Elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­us eli Nokian kän­nykät hävi­sivät, kos­ka markki­noille tuli uusi peluri: Piilaak­son teknolo­giafir­mat. Ne ovat hallinneet teknolo­gia­markki­noi­ta suvereenisti jo 40 ‑luvul­ta lähtien. 

    Ennen Nokia kän­nyköi­den tuhoa Piilaak­so kävi euroop­palaisia vas­taan usei­ta teknolo­gia­so­tia ja voit­ti ne kaik­ki 6–0.

    Kuu­luisin — vaikkakaan ei suuren yleisön tiedosta­ma — tais­telu käyti­in 90 ‑luvul­la yleis­ten tietoverkko­jen teknolo­gias­ta. Euroop­pa tar­josi OSI arkkite­htu­uria, joka oli komiteatyön tulos, raskas ja kankea.

    Jenkeil­lä oli tar­jol­la kevyem­pi ja jous­tavampi malli, joka tun­netaan nimel­lä Inter­net. Jatko onkin sit­ten historiaa.…

    Nokial­la ei siis his­to­ri­an val­os­sa ollut mah­dol­lisuuk­sia Piilaak­son inno­vaa­tioylivoimaa vas­taan. Saman­lainen tilanne kuin Suo­mi — Usa kori­pal­los­sa. No ehkä Nokia pääkont­torin siir­to ajois­sa Piilaak­soon olisi voin­ut auttaa…

  21. Sep­po Korp­poo:
    Lähtöko­htais­es­ti kasvu on tehty lisäar­voatuot­tavas­ta työstä, joka on tulok­sil­taan niin kil­pailukyky­istä, että joku asi­akas suos­tuu tulok­sia ostamaan.

    Tässä on huo­mat­ta­va se, että julkisen puolen työt, kuten hallintotö, koulu­tus, ter­vey­den­huolto, puo­lus­tusvoimat, poli­isi­työ, jne., eivät ole lisäar­voa tuottavia. 

    Eli onko arvoisan kom­men­taat­torin mielestä niin, että vaikka­pa kun­nan oma ter­veysase­ma ei ole lisäar­voa tuot­ta­va, mut­ta jos kun­ta ulkois­taa sen ja ostaa täs­mälleen samat palve­lut yri­tyk­seltä, niin se täs­mälleen sama volyy­mi onkin lisäar­voa tuottavaa?

    Rohke­nen olla sitä mieltä, että jos kun­ta itse onnis­tuu muu­ut­ta­maan ter­veysase­mansa toim­intaa niin, että samoil­la resur­seil­la kuin ennen tehdään aiem­paa enem­män ter­vey­den­hoidon palve­lu­tuotet­ta, niin kysessä on talouskasvun osak­si las­ket­ta­va asia.

  22. BKT:n kasvu voidaan jakaa kolmeen perustek­i­jään: tuotan­toon per työn­tek­i­jä (=tuot­tavu­us), työl­lis­ten osu­u­teen työvoimas­ta sekä työvoiman kasvuun. 

    Jos ottaa tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­misen lisäk­si huomioon yllä­maini­tut tek­i­jät, talouskasvun voi olet­taa ole­van erit­täin heikkoa myös tulevaisuudessa.

  23. Sep­po Korp­poo:
    Lähtöko­htais­es­ti kasvu on tehty lisäar­voatuot­tavas­ta työstä, joka on tulok­sil­taan niin kil­pailukyky­istä, että joku asi­akas suos­tuu tulok­sia ostamaan.

    Tässä on huo­mat­ta­va se, että julkisen puolen työt, kuten hallintotö, koulu­tus, ter­vey­den­huolto, puo­lus­tusvoimat, poli­isi­työ, jne., eivät ole lisäar­voa tuottavia. 

    Tämä ei pidä alku­unkaan paikkaansa. Julkisen sek­torin tuot­ta­ma arvon­lisä on yli 20% suomen bkt:stä.

    Merkit­tävä osa suomen yksi­tyisen sek­torin työvoimas­ta (~10%) tuot­taa hallinnon ja johdon palvelui­ta (=byrokra­ti­aa). Nämä toteutetaan joko yri­tys­ten sisäl­lä tai oste­taan palveluina. 

    Jos siir­retään poli­isin työt var­tioin­tili­ik­keelle, yksi­ty­istämme sairaalat ja ter­vey­den­hoitopalve­lut ja ostamme julkisen sek­torin hallintopalve­lut yksi­tyiseltä toim­i­jal­ta, alka­isiko lisäar­voa tul­la kuin taikaiskus­ta? Sitä voisi tul­la vähän enem­män jos tuot­tavu­us saataisi­in ylös mut­ta mitenkään var­maa tämä ei ole.

  24. PekkaTyne: Elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­us eli Nokian kän­nykät hävi­sivät, kos­ka markki­noille tuli uusi peluri: Piilaak­son teknolo­giafir­mat. Ne ovat hallinneet teknolo­gia­markki­noi­ta suvereenisti jo 40 ‑luvul­ta lähtien. 

    Ennen Nokia kän­nyköi­den tuhoa Piilaak­so kävi euroop­palaisia vas­taan usei­ta teknolo­gia­so­tia ja voit­ti ne kaik­ki 6–0.

    Kuu­luisin – vaikkakaan ei suuren yleisön tiedosta­ma – tais­telu käyti­in 90 ‑luvul­la yleis­ten tietoverkko­jen teknolo­gias­ta. Euroop­pa tar­josi OSI arkkite­htu­uria, joka oli komiteatyön tulos, raskas ja kankea.

    Jenkeil­lä oli tar­jol­la kevyem­pi ja jous­tavampi malli, joka tun­netaan nimel­lä Inter­net. Jatko onkin sit­ten historiaa….

    Nokial­la ei siis his­to­ri­an val­os­sa ollut mah­dol­lisuuk­sia Piilaak­son inno­vaa­tioylivoimaa vas­taan. Saman­lainen tilanne kuin Suo­mi – Usa kori­pal­los­sa. No ehkä Nokia pääkont­torin siir­to ajois­sa Piilaak­soon olisi voin­ut auttaa…

    Sodankäyn­nis­sä, ja nähdäk­seni myös inno­vaa­tiois­sa, voi pieni ja ket­terä Daavid voit­taa (usein) jäh­meäli­ikkeisem­män Goljatin. 

    His­to­ri­aan kat­somi­nen ei saa johtaa tilanteeseen, jos­sa “autoa aje­taan eteen­päin peru­u­tus­peili­in kat­so­ma­l­la”. Sil­loin ensim­mäisen mutkan kohdal­la voi pää­tyä katuo­jaan tai päin seinää. His­to­ri­as­ta voi hakea oppia, mut­ta on turha kuvitel­la, että se tois­taisi itseään aina prikulleen samanlaisena.

    Piilaak­so on voin­ut olla joskus merkit­tävä paik­ka ja on sitä ehkä vieläkin. Jos siel­lä on yri­tyk­sil­lä sijoit­tumise­tu­ja, on siel­lä niiden kannal­ta myös erinäisiä hait­to­ja. Liian homogeenises­sa joukos­sa ei ehkä ole tilaa eri­laisin tavoin ajat­telulle ja jopa kyseenalais­tamiselle, joka voi joskus antaa sysäyk­sen aiem­paa parem­pi­en ideoiden kehittämiselle. 

    Kysyn vielä lopuk­si: onko esimerkik­si markki­noi­ta Nokian jäl­keen val­lan­neel­la Huaweil­la tai Sam­sungilla ollut pääkont­tori Piilaaksossa?

  25. “..kun maat­alous työvoimare­serv­inä on ehtynyt ja kun tar­jol­la ole­va teknolo­gia on otet­tu käyt­töön. Tämän jäl­keen kasvun läh­teenä on vain teknologi­nen kehi­tys, mikä tekee taloudel­lis­es­ta kasvus­ta väistämät­tä huo­mat­tavasti hitaampaa”

    Vaik­ka kasvus­ta tulee hitaam­paa, siitä samal­la voi tul­la tuot­tavam­paa ja hyödyl­lisem­pää. Nimit­täin onhan usein todet­tu, että kasvu­un Bkt:llä mitat­tuna sisäl­tyy myös hyödytön­tä ja haitallista, sel­l­aista mikä vaikeut­taa tule­vaa kasvua. Suuri osa kulut­tamis­es­ta, joka ei ole toimeen­tu­lon kannal­ta oleel­lista, on sel­l­aista, kos­ka siihen uppoaa varo­ja, joi­ta olisi tarvit­tu uuden tuotan­non kehit­tämiseen ja käyt­töönot­toon jo vuosia sit­ten, jot­ta Suo­mi pär­jäisi nyt siinä, mis­sä muut Euroopan maat. 

    Kiitän Osmo, että hän val­is­taa, mitä kaut­ta kasvu syn­tyy. Pitäisi­hän aiheen olla poli­ti­ikas­sa aivan keskeisessä ase­mas­sa. Min­is­tere­itä myöten päät­täjil­lämme näyt­tää ole­van harhalu­u­lo, että työn tuot­tavu­us paran­taa työl­lisyyt­tä, vaik­ka työn tuot­tavu­udel­la nimeno­maan tarkoite­taan, että tuote­taan enem­män tai parem­paa vähem­mil­lä työn­tek­i­jöil­lä. Toiv­ot­tavasti Osmon tek­stistä (edel­lä sitaat­ti) kävi selväk­si, että vain ja ain­oas­taan investoin­nit voivat paran­taa Suomes­sa tuot­tavu­ut­ta ja sitä kaut­ta palaut­taa maamme kil­pailukyvyn, mikä aikaansaa kasvun. Jos näin on, seu­raa johtopäätös, ettei palkkakus­tan­nusten alen­t­a­mi­nen ei juurikaan auta.

    “Kun työ tuot­tavu­u­den kasvu pysähtyi Suomes­sa vuon­na 2008 syynä ei ollut yri­tys­ten laisku­us uuden teknolo­gian kehit­tämisessä ja käyt­töön oto­ssa vaan asemien menet­tämi­nen hyvin tuot­tavas­sa elektroniikkateollisuudessa…Tuotannonalojen sisäl­lä tuot­tavu­u­den kasvu on jatkunut.”

    Jos investoidaan, se on samal­la ennen kaikkea uuden käyt­töönot­toa. Vuodes­ta 2008 alkoi tähän asti jatkunut investoin­til­a­ma. Se ei voin­ut johtua läh­es pelkästään elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­u­den asemien menet­tämis­es­tä. Eikö tämän alan alasajo tapah­tunut lyhyessä ajas­sa, mut­ta investoin­ti­ti­las­tot näyt­tävät samaa nol­lakasvua viimeiset kuusi vuot­ta? Suuri osa yri­tyk­sistä lisäsi osin­gon­jakoaan investoin­tien ase­mas­ta ja se näkyy sekä investoin­ti- että osinkoti­las­tois­sa. Enim­mäk­seen niiden yri­tys­ten joukos­ta, jot­ka toimi­vat toisin, löy­tyvät menestyjät.

    1. Kyl­lä työn tuot­tavu­ut­ta voidaan paran­taa myhös parem­mal­la johtamisel­la. Ei siihen aina terästä ja beto­nia tarvita.

  26. Miten hyvä idean pitää olla, että sen varaan kan­nat­taa perus­taa fir­ma? Voiko tuo­ta idean “hyvyyt­tä” mita­ta mitenkään etukä­teen? Voiko kaikkien tun­temien asioiden yhdis­te­ly uudel­la taval­la olla sel­l­ainen “hyvä” idea?

    Eikö ideoita pitäisi olla use­ampia? Entä jos on vain mon­en­laista osaamista, mut­ta ei juuri sel­l­aisia ideoita, joiden varaan voi perus­taa oman fir­man? Vaikut­taa aika mah­dot­toma­l­ta kasvuy­htälöltä, vai onko kyseessä peräti epäyhtälö?

  27. Jouni Matikainen tuos­sa edel­lä ei näytä ymmärtävän mikä on tuot­tavaa työtä ja mikä ei.

    Annan suuren arvon sille työlle jota esim. kun­nan ter­veyskeskus tekee.

    Esimerkik­si rakas­ta­mani vai­moni Mai­ja oli kätilö, jon­ka työtä arvostin erit­täin korkealle.

    Kansan­talouden kannal­ta Mai­jan työ ei kuitenkaan ollut tuotavaa.

    OS on oikein viisas mies. Antaisin suuren arvon jos OS voisi val­ot­taa tätä asi­aa tarkemmin.

    Sep­po Korp­poo, joka odot­taa guru-OSn kom­ment­tia tästä tärkeästä asiasta

    1. Kansan­talouden kannal­ta Mai­jan työ ei kuitenkaan ollut tuotavaa. 

      Mitenkähän kansan­talouden kävisi, jos ei olisi kätilöitä, lääkäre­itä, junan kul­jet­ta­jia opet­ta­jia ja muu­ta Sepon mielestä tuot­tam­a­ton­ta väkeä? Min­un on vaikea hah­mot­taa, miten Sep­po määrit­telee tuottavuuden.

  28. OS:“Kun työ tuot­tavu­u­den kasvu pysähtyi Suomes­sa vuon­na 2008 syynä ei ollut yri­tys­ten laisku­us uuden teknolo­gian kehit­tämisessä ja käyt­töön oto­ssa vaan asemien menet­tämi­nen hyvin tuot­tavas­sa elektroniikkateollisuudessa.

    Tuot­tavu­ut­ta pitäisi aina mita­ta sekä eri alo­jen sisäl­lä että niiden välil­lä. Kun mitataan tuot­tavu­ut­ta alo­jen sisäl­lä huo­mataan, ettei tuot­tavu­u­den kasvu pysähtynyt vuon­na 2008, vaik­ka se koko kansan­talouden tasol­la las­ki, kos­ka hyvin tuot­ta­va elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­us kui­h­tui. Tuotan­non­alo­jen sisäl­lä tuot­tavu­u­den kasvu on jatkunut.”

    Nokian rom­ah­duk­sen vaiku­tuk­set oli­vat täs­mälleen näin, mut­ta muiden toimi­alo­jen osalta väite tuot­tavu­u­den jatku­vas­ta kasvus­ta on ris­tiri­itainen. Muis­taak­seni ainakin Mali­ran­ta (myös Kajano­ja?) ovat osoit­ta­neet, että useim­mil­la muil­la toimi­aloil­la tuot­tavu­us ei Suomes­sa juuri kas­vanut 2000-luvun alussa.

    Väit­täisin, että varsinkin suur­te­ol­lisu­udessa (Kone poilukien) oli sil­loin laisku­ut­ta uusien teknolo­gioiden kehit­tämisessä. Ei tarvin­nut, kun oli nousukausi ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Palkol­lisetkin oli­vat tyy­tyväisiä, kos­ka Nokian aiheut­ta­ma tuot­tavu­u­den kasvu valui palkkoihin. 

    Todel­lisu­u­teen havah­dut­ti­in vas­ta 2010-luvul­la, ja nyt näyt­tää kohtu­ullisen hyvältä.

  29. dio­di:
    BKT:n kasvu voidaan jakaa kolmeen perustek­i­jään: tuotan­toon per työn­tek­i­jä (=tuot­tavu­us), työl­lis­ten osu­u­teen työvoimas­ta sekä työvoiman kasvuun. 

    Jos ottaa tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­misen lisäk­si huomioon yllä­maini­tut tek­i­jät, talouskasvun voi olet­taa ole­van erit­täin heikkoa myös tulevaisuudessa.

    En ole alan ihmi­nen, mut­ta min­ulle on syn­tynyt seu­raa­va käsi­tys: Eräs tapa määritel­lä BKT = tehty­jen tun­tien määrä x työn tuot­tavu­us, jos­sa työn tuot­tavu­us on työ­tun­nista markki­noil­ta saatu hin­ta. Itse suosin kval­i­tati­ivi­sis­sa tarkasteluis­sa aja­tus­ta, että työn tuot­tavu­us = suoriteyk­sikkö / tun­ti x suorit­teesta markki­noil­la saat­tu hin­ta / suoriteyksikkö.

    Julkisen puolen vaiku­tus­ta BKT:een on han­kala määritel­lä, sil­lä mikä on esim. kansane­dus­ta­jan tai ever­stin työ­tun­nin markki­nahin­ta. Ainakin jois­sain laskelmis­sa julkisen puolen BKT-vaiku­tus = julkisen puolen palkat.

    Muil­ta osin palkat eivät suo­raan vaiku­ta BKT:een. Käytän­nössä vaiku­tus on hyvin yksiselit­teinen: Jos suorite ei mene kau­pak­si, a.o. työ­tun­tien hin­ta markki­noil­la on nol­la. Tulee irtisanomisia.

  30. Os kysyy” Min­un on vaikea hah­mot­taa, miten Sep­po määrit­telee tuottavuuden.”

    Itse kysyin samaa OSl­ta koska­pa arvasin, että selvää vas­taus­ta ei tule.

    En ole tämän alan huip­pu-spe­sial­isti, mut­ta ajat­te­len vaa­ti­mat­tomil­la kyvy­il­läni seuraavasti: 

    Jos me kaik­ki rupeaisimme kätilök­si ja sit­ten pelkästään hoitaisimme syn­ny­tyk­siä, niin ennen pitkään me kaik­ki kuolisimme nälkään.

    Tämä työ ei siis ole tuottavaa.

    Jos taas kaik­ki alka­isimme hakkaa­maan halko­ja, myisimme niistä osan ulko­maille ja lop­ut käyt­täisimme talo­jemme lämmittämiseen.

    Ulko­mail­ta saaduil­la rahoil­la mak­saisimme kätilöi­den palkat ja ostaisimme ruokaa.

    Halko­jen hakkuu on siis lisäar­voa tuot­tavaa työtä.

    Mielestäni OSn kysymys: “Mis­tä talouskasvun on tehty” on sama kun kysy­isi, että paljonko on 1 + 1? Sit­ten ruve­taan viisas­tele­maan, että onpas vaikea kysymys…

    Suo­mi on nyky­isin sel­l­ainen maan, että tääl­lä ei saa sanoa, että se on 2.

    Sep­po Korp­poo, joka kir­joit­ti matem­ati­ikas­takin lau­daat­turin, mut­ta ei ymmär­rä täl­laista viisastelua

    1. Jos meil­lä kukaan ei hoitaisi syn­ny­tyk­siä, ennen pitkää ne halko­jen hakkaa­jat lop­puisi­vat. Käsi­tyk­sesi tuot­tavas­ta työstä on minus­ta, ei vain outo, vaan jopa virfheelli­nen. Sorry.

  31. Sep­po Korp­poo:
    Jouni Matikainen tuos­sa edel­lä ei näytä ymmärtävän mikä on tuot­tavaa työtä ja mikä ei.

    Annan suuren arvon sille työlle jota esim. kun­nan ter­veyskeskus tekee.

    Esimerkik­si rakas­ta­mani vai­moni Mai­ja oli kätilö, jon­ka työtä arvostin erit­täin korkealle.

    Kansan­talouden kannal­ta Mai­jan työ ei kuitenkaan ollut tuotavaa.

    Höp­sistä.

    Jos sama työ tehdään yhteiskun­nan toimes­ta tai yri­tyk­sen toimes­ta, ja siihen käytetään saman ver­ran resursse­ja, niin ko. työ on yhtä tuottavaa.

    Jos veron­mak­sa­jat mak­sa­vat syn­nyk­ses­tä X euroa ja syn­nyt­täjä itse Y euroa nyky­mallil­la, ja jos yksi­tyis­sairaalas­sa synyt­täjä mak­saisi itse X+Y euroa syn­ny­tyk­ses­tä, niin molem­mis­sa tapauk­sis­sa ko. palvelulle kokon­aisu­udessaan on kyl­lä maksaja.

    Itse asi­as­sa sen Sep­po Korp­poon esi­in otta­man ves­sa­har­jaöljyn­puhdis­tuskoneen osta­jat lienevät pääasi­as­sa yhteiskun­nal­lisia toim­i­joi­ta koti­maan markki­noiden osalta. Kansakun­nan tuot­tavu­us olisi kas­vanut myös, vaik­ka koneen olisi keksinyt pelas­tus­laitostyön­tek­i­jä virkatyönään ja niitä olisi alka­nut tekemään suo­ma­laisen yhteiskun­nan tarpeisi­in öljyn­tor­jun­tavi­ras­ton konepa­ja (jos sel­l­ainen olisi olemassa).

    Vien­tipon­nis­te­lut toki oli­si­vat toden­näköis­es­ti jääneet heikoik­si, ja mah­dol­lis­es­ti hypo­teet­tisen öljyn­tor­jun­tavi­ras­ton konepa­jan toim­intapros­es­seis­sa voisi olla enem­män jäykkyyk­siä, kuin ao. masi­noi­ta nyky­isin valmis­ta­van konepa­jan toimin­nas­sa on. Mitenkään 100% var­maa sekään ei kuitenkaan ole.

  32. Jysky (Jones’in tilal­ta):
    Miten hyvä idean pitää olla, että sen varaan kan­nat­taa perus­taa firma?

    Ei sen tarvitse olla kovinkaan hyvä idea, jos hyvyy­del­lä tarkoite­taan jotain maailmmanvalloituspotentiaalia.

    Esimerkik­si “Täältä puut­tuu nakkikios­ki, perus­tan­pa sel­l­aisen” on var­masti usein ihan riit­tävän hyvä idea (olet­taen että nakkikioskille on aio­ta tarvet­ta). Ehkä jopa “myyn omaa työ­panos­tani kuten henkilöstövuokrausyri­tyk­set” voi olla riit­tävän hyvä idea, riip­puen tietenkin siitä mitä osaa ja kuin­ka hyvin pystyy työt organisoimaan.

    Voiko tuo­ta idean “hyvyyt­tä” mita­ta mitenkään etukäteen?

    Markki­natutkimuk­sel­la, asiantun­ti­jayri­tys­tä perustet­taes­sa voi vaik­ka soitel­la suo­raan poten­ti­aal­isille asi­akkaille ja kysel­lä olisiko kiin­nos­tus­ta. Kun saa ensim­mäisen mak­sa­van asi­akkaan kiinos­tu­maan, läh­tee eten­emään yri­tyk­sen perus­tamises­sa. Näin minä tein aikoinani kun perustin asiantuntijayrityksen.

    Voiko kaikkien tun­temien asioiden yhdis­te­ly uudel­la taval­la olla sel­l­ainen “hyvä” idea?

    Tietenkin, mut­ta hyvä idea voi olla myös ihan iki­van­ha idea. Esimerkik­si tili­toimis­to, insinööri­toimis­to, raken­nus­li­ike, erikois­tarvikekaup­pa. Kaikkia näitä ja näi­den vari­aa­tioi­ta on pil­vin pimein, ei tarvitse kek­siä pyörää uudelleen eikä liikei­dean tarvitse olla mitenkään uni­ik­ki tai mil­lään taval­la luova.

    Riit­tää kun tuot­teelle on tarvet­ta ja sen voi tuot­taa riit­täväl­lä laadul­la sopi­vaan hin­taan. Kil­pail­luil­lakin markki­noil­la voi olla ihan hyvin tilaa, jos osa ole­mas­saole­vista yri­tyk­sistä toimii tehot­tomasti tai huonosti.

    Juuri mietit­ti­in töis­sä että autoko­r­jaamoalal­la voisi olla ihan kohtu­ullisen help­poa pär­jätä, kun niin moni kor­jaamo hoitaa perusasi­atkin ihan päin per­set­tä. Kaikil­la on var­maan koke­mus­ta huonoista autoko­r­jaamoista. Sama jut­tu nakkikioskien kanssa, useim­mil­la niistä on kon­sep­ti täysin hukassa.

    Eikö ideoita pitäisi olla useampia?

    Ei vält­tämät­tä, mut­ta yleen­sä liike­toim­inta kehit­tyykin vähän eri suun­taan mitä oli alku­peräi­nen idea. Esimerkik­si Kotip­iz­za ei nykyään juurikaan toimi­ta pit­so­ja kotiinkuljetuksella.

    Varsinkin nyky­is­ten net­tikaup­po­jen aikana voi olla ihan järkevää tehdä mon­en­laista nap­pikaup­paa, joista sit­ten saa sivu­tu­lo­ja ja joista joku sit­ten läh­tee toiv­ot­tavasti vetämään.

    Entä jos on vain mon­en­laista osaamista, mut­ta ei juuri sel­l­aisia ideoita, joiden varaan voi perus­taa oman firman?Vaikuttaa aika mah­dot­toma­l­ta kasvuy­htälöltä, vai onko kyseessä peräti epäyhtälö?

    Mik­si yri­tyk­sen pitäisi kas­vaa? Mielestäni yri­tys­toim­inta on onnis­tunut­ta, jos se työl­listää ja antaa elan­non yrittäjälle.

    Eikä yri­tys­tä tarvitse vält­tämät­tä itse perus­taa, sel­l­aisen voi ostaakin. Nyt on suh­teel­lisen paljon van­ho­ja yrit­täjiä eläköi­tymässä ja halu­aisi luop­ua liike­toimin­nas­ta. Mut­ta mis­sään nimessä ei saa mak­saa liikaa. Jostain van­has­ta nakkiko­jus­ta huonol­la paikkaa ei kyl­lä kovinkaan mon­taa ton­nia kan­na­ta mak­saa ja usein tap­pi­ol­lis­es­ta yri­tyk­ses­tä ei kan­na­ta mak­saa yhtään mitään.

  33. Sep­po Korp­poo:
    Jouni Matikainen tuos­sa edel­lä ei näytä ymmärtävän mikä on tuot­tavaa työtä ja mikä ei.

    Annan suuren arvon sille työlle jota esim. kun­nan ter­veyskeskus tekee.

    Esimerkik­si rakas­ta­mani vai­moni Mai­ja oli kätilö, jon­ka työtä arvostin erit­täin korkealle.

    Kansan­talouden kannal­ta Mai­jan työ ei kuitenkaan ollut tuotavaa.

    OS on oikein viisas mies. Antaisin suuren arvon jos OS voisi val­ot­taa tätä asi­aa tarkemmin.

    Sep­po Korp­poo, joka odot­taa guru-OSn kom­ment­tia tästä tärkeästä asiasta

    Marx­i­laises­sa talousti­eteessä palve­lut eivät olleet tuotan­toa vaan tulon­si­ir­to­ja koti­talouk­sien ja/tai muun talouden sisäl­lä. Adam Smith muuten teki saman päätelmän, joka var­maan periy­tyi tätä kaut­ta sosial­is­tis­ten leirien talousoppeihin.

    Alku­tuotan­to ja jalostus tuot­ti­vat tuotan­non, muu­tasi­at oli­vat vain sen uudelleen­jakoa talouden sek­to­rien välillä.

    Parem­pi määritelmä on sel­l­ainen, mis­sä mikä tahansa panos­ten muun­to hyödykkeik­si (tavarat+palvelut) on tuotan­toa vaik­ka hyödyk­keeel­lä ei olisi markki­noi­ta. Tämä siis kat­taisi omaan kulu­tuk­seen sekä julkisen sek­torin mak­sut­ta tar­joa­mat palvelut.

    Peri­aat­teessa kaikkien tuot­ta­jien tuot­tavu­ut­ta voisi mita­ta suh­teessa toisi­in samankaltaisi­in, vaik­ka kan­nat­tavu­ut­ta ei voisikaan.

  34. Osmo Soin­in­vaara:
    Kyl­lä työn tuot­tavu­ut­ta voidaan paran­taa myhös parem­mal­la johtamisel­la. Ei siihen aina terästä ja beto­nia tarvita.

    Täs­men­nyk­siä, joil­la yritän havain­nol­lis­taa, mikä tuo kasvua. Kasvua saadaan aikaan Suomes­sa enää vain inno­vaa­tioil­la, siis jol­lakin tapaa uudel­la tuot­toisam­mal­la. Uuden­lainen joht­a­mi­nenkin voi osoit­tau­tua inno­vaa­tiok­si. Sil­loin johtamisen tarkoi­tus kasvun kannal­ta pitää olla se, että työn­tek­i­jää kohden tuote­taan enem­män tai sel­l­aista, jol­la on aikaisem­paan näh­den suurem­pi kau­palli­nen arvo. Teräk­sen ja betoninkin valmis­tuk­seen koko ajan ote­taan käyt­töön uut­ta, jos aio­taan senkin avul­la luo­da kasvua, mikä var­masti on valmis­ta­jien tavoite. 

    Kätilön Mai­jakin luo kasvua, jos hän oppii tehokkaampia menetelmiä lapsenpäästöön,hän saa siihen parem­pia välineitä tai työym­päristö, sairaalan joht­a­mi­nen mukaan lukien ym., on parem­paa ja taloudellisempaa.

    Pääsään­töis­es­ti vien­ti­tuotan­non varas­sa on Suomen talouskasvu, mut­ta Mai­ja kätilökin tuo kasvua inno­vaa­tioiden kaut­ta, jos niiden avul­la Suomes­sa selvitään vähem­mil­lä kätilöil­lä ja muil­la sote-henkilöil­lä. Jos kansan­talous toimii niin kuin odotamme, Mai­jan vapaut­tamista resurs­seista osa pää­tyy maas­samme kasvua luo­van vien­nin tarpeisiin.

    1. Pääsään­töis­es­ti vien­ti­tuotan­non varas­sa on Suomen talouskasvu,

      Ei ole. Merkas­ntil­is­min takana ollut talous­teo­ria kumot­ti­in 200 vuot­ta sitten.
      Ruot­sil­la menee nyt hyvin, Suomel­la huonos­ti. Ruotsin ja Suomen vien­ti on kehit­tyn­byt hyvin samal­la taval­la, Ruotsin kasvu on kiin­ni koti­markki­noista ja asun­to­tuotan­nos­ta. Jopa maail­man­talous pystyy klas­va­maan, vaik­ka joutuu tekemään sen täysin ilman vientiä.

  35. Tapio: Eräs tapa määritel­lä BKT = tehty­jen tun­tien määrä x työn tuot­tavu­us, jos­sa työn tuot­tavu­us on työ­tun­nista markki­noil­ta saatu hin­ta. Itse suosin kval­i­tati­ivi­sis­sa tarkasteluis­sa aja­tus­ta, että työn tuot­tavu­us = suoriteyk­sikkö / tun­ti x suorit­teesta markki­noil­la saat­tu hin­ta / suoriteyksikkö.

    Kor­jaan pahan epätäs­mäl­lisyy­den tekstissäni: 

    Työn tuot­tavu­us on tun­nin työstä markki­noil­ta saatu lisäar­vo (siis arvon­lisä / työ­tun­ti), ei siitä markki­noil­ta saatu hinta. 

    Muut koh­dat kor­jat­ta­va vastaavasti.

  36. Jysky (Jones’in tilal­ta): Miten hyvä idean pitää olla, että sen varaan kan­nat­taa perus­taa fir­ma? Voiko tuo­ta idean “hyvyyt­tä” mita­ta mitenkään etukäteen? 

    Itse luin sivuaineena yrit­täjyy­den korkeak­oulus­sa ja lyhyt vas­taus lie­nee siitä ja poh­jautuen omi­in koke­muk­si­in, että ide­al­la ei vält­tämät­tä ole niin suur­ta merk­i­tys­tä kuin sil­lä miten sen idean toteuttaa.

    Mon­et hyvät yri­tysideat nimit­täin ovat oikeas­t­aan äärim­mäisen yksinker­taisia. Toki kään­teis­es­ti voisi ajatel­la, että jos idea on erit­täin mon­imutkainen, sen onnis­tu­mis­mah­dol­lisu­udet heikkenevät.

    Hyvän idean usein toki tun­nistaa siitä, että ensim­mäi­nen kysymys on: eikö tätä muka joku ole jo tehnyt?

    Ajat­tele nyt vaik­ka jotain Piz­za-Online ‑palvelua. Melkein kuka tahansa teekkari pysty­isi koodaa­maan sen opin­to­jen ohes­sa melkein yhtä hyväk­si kuin mitä se sys­tee­mi oli.

    Mut­ta se mitä yrit­tämisessä tarvi­taan on jonkin­lainen oival­lus siitä miten saavu­tat asi­akkaat. On help­poa koo­da­ta Piz­za-Online mut­ta kuka tahansa ei jak­sa käy­dä main­os­ta­mas­sa sitä pit­se­ri­oille, kos­ka aina kun esit­telee jotain uut­ta, osa ihmi­sistä suh­tau­tuu siihen skep­tis­es­ti ja tyr­mää idean, mikä on henkises­ti raskasta

    Se kysymys minkä ammat­tisi­joit­ta­jat esit­tävä onkin, paljonko mak­saa yhden asi­akkaan han­kkimi­nen vs. paljonko yhdestä asi­akkaas­ta saa tuottoa.

    Eli jos 2000 euron lehti-ilmoituk­sel­la saat kas­vatet­tua myyn­tiä 10.000 euroa niin voi olla että ide­as­sa on jotain järkeäkin.

    Mut­ta sitä miten joku idea käytän­nössä toimii, sitä voi olla todel­la vaikea mita­ta. Esim. muinoin suosit­tu Sony Walk­man sai koetesteis­sä surkeat arvoste­lut ja Dysonin pölyn­imu­rit tehti­in busi­ness­mielessä täysin väärin.

  37. En oikein ymmär­rä tätä Sep­po Korp­poon ja hänen hen­gen­heimo­lais­ten­sa ajat­telua, jos­sa yksi­tyi­nen sek­tori ja eri­tyis­es­ti ulko­maankaup­pa kohote­taan arvoon ylitse muiden.

    Eiköhän kaik­ki työ, siis kaik­ki tarpeelli­nen työ, liene kokon­aisu­u­den kannal­ta tärkeää ja hyödyl­listä? Yhteiskun­nan kannal­ta ongel­ma on siinä, että kaik­ki tehty työ ei ole vält­tämät­tä kovin tarpeel­lista, tai ainakaan kovin tuot­tavaa, ja toisaal­ta työvoimaresurssia ei käytetä lähi­mainkaan tehokkaim­mal­la tavalla.

    Toisaal­ta yhteiskun­taa ja elämää ei pidä ajatel­la pelkästään talouden näkökul­mas­ta. On paljon asioi­ta, joi­hin talouden mit­tar­it eivät istu. On paljon arvo­ja, jot­ka eivät riipu ollenkaan tai ainakaan kovin voimakkaasti taloud­es­ta. Joskus taloudel­lis­es­ta tehokku­ud­es­ta kan­nat­taa tietois­es­ti tin­kiä näi­den muiden syi­den takia.

  38. Talous­teo­ri­aa pitäisi opet­taa alak­oulus­ta saak­ka maat­alous­tu­ki- ja vien­ti­te­ol­lisu­u­sopin sijaan.

  39. Tämä tuot­ta­van työn määritelmä on mielestäni kiin­nos­ta­va teema. Luulisin, että makro-ekon­o­mis­teille tämä on peruskurssin kamaa?

    Itseäni ei kiin­nos­ta keneenkään työn mol­laami­nen tai leima­ta joitakin ammat­tiryh­miä hyödyttömäksi.

    Koetan vain osaltani saa­da hah­motel­tua Suomen talousongel­mat jotenkin yksinker­taisek­si, kaikille ymmär­ret­täväk­si rautalanka-malliksi. 

    Täl­laiselle mallille näyt­täisi nyt ole­van kova kysyntä!

    Jos “tuot­ta­van työn” ‑idea ei ole tähän tarkoituk­seen oikea, niin mikä sitten?

    Suomen julki­nen sek­tori on EU-maid­en suurin. Se on yli 20% suurem­pi kuin näi­den maid­en keskiarvo.

    Maan talous on stag­naa­tios­sa ja Yhteiskun­ta / Kil­pailukyky-neu­vot­te­lut täyt­tä farssia, kun suurin työl­listävä pk-sek­tori on sul­jet­tu neu­vot­telu­jen ulkopuolelle!

    Työt­tömiä on järkyt­tävät puoli miljoon­aa. Kekko­nenkin aikanaan pani pystyyn hätäti­la-hal­li­tuk­sen, kun työt­tömiä oil satatuhatta. 

    Tart­tis tehdä jotain, vai mitä? Jokin kansalaisille ymmär­ret­tävä rauta­lan­ka-malli tässä ehkä aut­taisi? Mis­tä löy­ty­isi uusi Kekkonen?

    Voisiko tämän keskustelun tasoa jotenkin saa­da nouse­maan siitä, että “Korp­poo puhuu puto­ja, halu­aa lopet­taa kätilö­työt, jne”?

    Sep­po Korp­poo, joka toivoisi korkeata­soista debat­tia tästä tärkeästä teemas­ta ja joka on huolis­saan isän­maansa kohtalosta

    1. Suomen julkisen sek­torin koko on vähän yli 20 % joten ei se voi olla 20 % suurem­pi kuin muis­sa maissa.
      Mut­ta mietipä vaik­ka sitä öljyn­puhdis­tus­es­imerkkiäsi. Miten sen kek­simi­nen saat­toi olla tuot­tavaa työtä, jos öljyn puhdis­t­a­mi­nen mer­estä kuitenkaan ei sitä ole?
      Käytät merkan­tilis­tisia käsit­teitä, joista sinän­sä jo voi sanoa yhtä sun toista, mut­ta ennen kaikkea käytät sanaa tuot­ta­va työ aivan eri merk­i­tyk­sessä kluin mitä sil­lä yleiskielessä tarkoitetaan.

  40. Sep­po Korp­poo:
    Os kysyy” Min­un on vaikea hah­mot­taa, miten Sep­po määrit­telee tuottavuuden.”

    Itse kysyin samaa OSl­ta koska­pa arvasin, että selvää vas­taus­ta ei tule.

    En ole tämän alan huip­pu-spe­sial­isti, mut­ta ajat­te­len vaa­ti­mat­tomil­la kyvy­il­läni seuraavasti: 

    Jos me kaik­ki rupeaisimme kätilök­si ja sit­ten pelkästään hoitaisimme syn­ny­tyk­siä, niin ennen pitkään me kaik­ki kuolisimme nälkään.

    Tämä työ ei siis ole tuottavaa.

    Jos taas kaik­ki alka­isimme hakkaa­maan halko­ja, myisimme niistä osan ulko­maille ja lop­ut käyt­täisimme talo­jemme lämmittämiseen. 

    Aivan käsit­tämät­tömiä ajatuk­sia kaimal­ta. Koi­ta nyt vähän miet­tiä tai pala­ta esim. arvo­teo­ri­aan ja ajatel­la mis­tä arvo muo­dos­tuu ja mitä se on. Saat­taa olla kaikkien mei­dän kannal­ta parem­pi, että pysyt oma­l­la alal­lasi ja taot sitä rahaa halvoista suo­ma­lai­sista työn­tek­i­jöistä naut­tien, etkä pysähdy miet­timään sitä, että miten he ovat tähän maail­maan tulleet tai insinööritutk­in­ton­sa saa­neet riip­pumat­ta kodin köyhyydestä.

    Tietenkin kätilö­toim­inta on tuot­tavaa toim­intaa, sil­lä sil­lä on selvä posi­ti­ivinne arvo sen palvelun saa­jalle. Kätilöitä on palkat­tu kotei­hin ammoi­sista ajoista läh­tien avus­ta­maan syn­ny­tyk­sis­sä ilman julkisen sek­torin sotkeu­mista asi­aan ja Suomes­sa on jopa yksi­tyis­sairaala joka keskit­tyy myymään syn­ny­tys­palvelui­ta venäläisille! Mitä se sit­ten on, ellei lisäar­voa tuot­tavaa liiketoimintaa?

    Se, että joku hom­ma tehdään julkisen sek­torin toimes­ta ei vähen­nä tai ylipäätään muu­ta sen lop­putuot­teen arvoa sen saa­jalle. Saat­taa olla, että se vaikut­taa tuotan­non tehokku­u­teen, mut­ta ei edes vält­tämät­tä niin.

  41. BKT las­ke­taan Suomes­sa ns. arvonlisämenetelmällä.

    BKT voidaan laskea kolmel­la eri taval­la, jot­ka kaik­ki anta­vat saman lop­putu­lok­sen, ks. tilas­tokeskuk­sen sivut:

    http://tilastokeskus.fi/meta/kas/bktmarkkina.html

    1. insti­tu­tion­aal­is­ten sek­tor­ei­den tai eri toimi­alo­jen brut­toar­von­lisäys­ten sum­mana lisät­tynä tuoteveroil­la ja vähen­net­tynä tuotetukipalkkioilla; 

    2. koti­mais­ten insti­tu­tion­aal­is­ten yksiköi­den tavaroiden ja palvelu­iden lop­pukäytön sum­mana (kulu­tus, pääo­man brut­to­muo­dos­tus, vien­ti mii­nus tuonti); 

    3. tulo­jen sum­mana (palka­nsaa­jako­r­vauk­set, tuotan­to- ja tuon­tiverot mii­nus tukipalkkiot, brut­to­toim­intayli­jäämä ja sekat­u­lo, brut­to). HUOM: tästä puut­tuu kiin­teän omaisu­u­den kulu­mi­nen (pois­tot)

    Fir­mo­jen osalta BKT-osu­us las­ke­taan karkeasti siten että myyn­nistä saaduista tuloista vähen­netään toisil­ta fir­moil­ta oste­tut tuot­teet ja palvelut.

    Julkisen talouden puolel­la tuo­ta ei voi­da käyt­tää joten BKT-osu­us las­ke­taan (3. tapa) palkko­jen ja pois­to­jen sum­mana (ks. Wikipedia Bruttokansantuote).

    Suomen BKT:stä palve­lut muo­dosta­vat yli 70%. Vien­nistä myös läh­es 50% on palveluita.

  42. Soini­vaaran puhe koti­markki­noiden olete­tus­ta riip­pumat­to­muud­es­ta, suh­teessa globaali­in talouteen, on erään­laista merkan­til­is­mia. Kun tuon­ti mak­se­taan vien­nil­lä, tuotan­non panos­ten suhteet(hinnat) määräy­tyvät kan­sain­välisil­lä markki­noil­la. Tämä vai­h­dan­tamekanis­mi hei­jas­tuu koti­markki­noille eli tas­apain­os­sa suo­ma­lainen ja sak­salainen kätilö tien­aa­vat yhtä paljon.
    Kaup­pias pyysi liik­keessä osas­ta 20 euroa, sama osa löy­tyi Fil­ip­pi­ineiltä koti­in tuo­tu­na kahdel­la eurol­la. Molem­mat oli­vat osta­neet osan valmis­ta­jal­ta. Kaik­ki voivat kek­siä Uberin kaltaisia Inter­net- kaup­pa­paikkasovel­luk­sia, jos­sa hin­ta puoli­in­tuu. Tietysti julki­nen sek­tori hirt­täy­tyy ulko­mais­ten kau­pal­lis­ten toim­i­joiden kanssa ja mak­saa kalliisti.
    Pystyykö luku- ja kir­joi­tus­taitoinen merkono­mi tai muuten reipas henkilö omak­sumaan kir­jan­pito­lain­säädän­nön? Mihin sit­ten mais­tere­i­ta tarvi­taan? Onko joku laskenut tarpeet­toman ja ylik­oulu­tuk­sen kus­tan­nuk­sia, siis säästömielessä?

  43. Vin­ha Perä:
    BKT las­ke­taan Suomes­sa ns. arvonlisämenetelmällä.

    BKT voidaan laskea kolmel­la eri taval­la, jot­ka kaik­ki anta­vat saman lop­putu­lok­sen, ks. tilas­tokeskuk­sen sivut:

    http://tilastokeskus.fi/meta/kas/bktmarkkina.html

    1. insti­tu­tion­aal­is­ten sek­tor­ei­den tai eri toimi­alo­jen brut­toar­von­lisäys­ten sum­mana lisät­tynä tuoteveroil­la ja vähen­net­tynä tuotetukipalkkioilla; 

    2. koti­mais­ten insti­tu­tion­aal­is­ten yksiköi­den tavaroiden ja palvelu­iden lop­pukäytön sum­mana (kulu­tus, pääo­man brut­to­muo­dos­tus, vien­ti mii­nus tuonti); 

    3. tulo­jen sum­mana (palka­nsaa­jako­r­vauk­set, tuotan­to- ja tuon­tiverot mii­nus tukipalkkiot, brut­to­toim­intayli­jäämä ja sekat­u­lo, brut­to). HUOM: tästä puut­tuuki­in­teän omaisu­u­den kulu­mi­nen (pois­tot)

    Fir­mo­jen osalta BKT-osu­us las­ke­taan karkeasti siten että myyn­nistä saaduista tuloista vähen­netään toisil­ta fir­moil­ta oste­tut tuot­teet ja palvelut.

    Julkisen talouden puolel­la tuo­ta ei voi­da käyt­tää joten BKT-osu­us las­ke­taan (3. tapa) palkko­jen ja pois­to­jen sum­mana (ks. Wikipedia Bruttokansantuote).

    Suomen BKT:stä palve­lut muo­dosta­vat yli 70%. Vien­nistä myös läh­es 50% on palveluita.

    Koti­talouk­sien oma tuotan­to lop­puku­lu­tuk­seen jää tässä pois, vaik­ka sekin on tuotan­toa jos käytetään määritelmää että panok­set muun­netaan tuotoksiksi.
    Rav­in­to­las­sa syömisen vai­h­toe­hto on se, että panos­taa tun­nel­maan ja raa­ka-aineisi­in kun tekee itse.

  44. BKT:ssa pitäisi peri­aat­teessa olla mukana myös itsepa­lvelu ja tee-se-itse-työt, mut­ta niiden arvo ei käytän­nössä näy yhtä suure­na, kuin ostet­taes­sa samat suorituk­set vas­tavuorois­es­ti markki­noil­la. Esim. itse raken­net­tu talo voi olla käyt­tö- ja jälleen­myyn­tiar­voltaan saman­veroinen, kuin ostet­tu talo, mut­ta markki­na-arvo tulee näkyväk­si vas­ta, jos talo joskus myydään.

  45. Osmo kom­men­toi main­in­taani:” Pääsään­töis­es­ti vien­ti­tuotan­non varas­sa on Suomen talouskasvu,”

    Osmo Soin­in­vaara: Ei ole. Merkas­ntil­is­min takana ollut talous­teo­ria kumot­ti­in 200 vuot­ta sitten.
    Ruot­sil­la menee nyt hyvin, Suomel­la huonos­ti. Ruotsin ja Suomen vien­ti on kehit­tyn­byt hyvin samal­la taval­la, Ruotsin kasvu on kiin­ni koti­markki­noista ja asun­to­tuotan­nos­ta. Jopa maail­man­talous pystyy klas­va­maan, vaik­ka joutuu tekemään sen täysin ilman vientiä.

    Maail­man­talous kas­vaa, vaik­ka tekee sen ilman vien­tiä. Näin­hän sen täy­tyy olla. Miten täl­lainen kasvu toimii, sitä myös hah­mot­telin edel­lisessä kom­men­tis­sani Mai­ja kätilön tuot­tavu­u­den parantamisella.

    Suomel­la ja Ruot­sil­la on eroa myös tai jopa ennen kaikkea siinä, että Suomen talous on enem­män riip­pu­vainen vien­ti­t­u­loista, jos ker­ran Ruotsin kasvu on kiin­ni koti­markki­noista ja asun­to­tuotan­nos­ta? Tärkeä pohdin­nan arvoinen kysymys: eikö näin saisi olla varsinkin, jos ote­taan vakavasti luku­un velka­an­tu­misen vaarat molem­mis­sa maissa?

  46. BKT mit­taa oikeas­t­aan vain sitä paljonko inhimil­listä hätää lievitetään rahat­alouden piiris­sä ole­vien asioidan kautta. 

    Rahat­alouden omi­naisuuk­sia ovat valitettavasti:

    1. Läh­eskään kaik­ki asi­at eivät kuu­lu rahat­alouden piiriin
    2. Rahat­alous tuot­taa vääristymiä asioiden todel­lisi­in arvoihin
    3. Rahat­alouden tuotan­to perus­tuu inhimil­lisen hädän, ongelmien tai muiden tek­i­jöi­den hyödyntämiseen
    4. Rahat­aloudessa toimi­va palvelu toimii parhait­sen sil­loin, kun se ratkaisee jonkun ongel­man epätäydellisesti

    Läh­eskään kaik­ki asi­at eivät kuu­lu rahat­alouteen. Esimerkik­si yhdis­tys, jos­sa vapaae­htoisvoimin aute­taan van­huk­sia ei näy mitenkään BKT:n lisäyk­senä, vaik­ka se lievit­tää van­hus­ten hätää. Van­hempi­en ja las­ten tai iso­van­hempi­en toisilleen tekemät palveluk­set, käve­ly luon­nos­sa, pyöräi­ly, kala­tus tai muu luon­non­va­ro­jen käyt­tö yms. ovat kaik­ki tiety­iltä osil­taan ulkona rahat­alouden piiristä.

    Rahat­alous vääristää asioiden todel­lista arvoa. Tämä johtuu osit­tain kohdas­ta kolme, eli siitä että rahat­alous hyö­dyn­tää ihmis­ten hätää tai tarvet­ta. Rikkaiden ihmis­ten tarpeet ovat eril­i­aiset kuin köy­hien — vaik­ka hätää olisi enem­män köy­hillä, eli tarve­hier­arkian kolmion alaosas­sa on enem­män ihmisiä, niin var­al­lisu­u­den osalta kolmio seisoo kär­jel­lään: rahat­aloudessa rikkaan ihmisen ongel­man ratkaisemis­es­ta saadaan enem­män rahaa kuin köy­hän. Mikäli Afrikas­sa olisi enem­män rahat­alouden piiris­sä työsken­telviä ja parem­min toimeen­tule­via ihmisiä, malar­i­an ongel­ma olisi jo ratkaistu.

    Rahat­alous ei voi toimia mikäli ihmiset ovat tyy­tyväisiä. Län­si­maisil­la ihmisil­lä alkaa jo olla kaikkea mitä he tarvit­se­vat ja sik­si heitä on vaikeampi saa­da osta­maan rahal­la uusia asioi­ta tai vaikeampi motivoi­da tekemään töitä lisära­han han­kkimisek­si. Esimerkik­si kova­palkkainen lääkäri voi arvostaa vapaa-aikaa enem­män kuin töi­den tekemistä ja tekee vaikka­pa vain puo­let ajas­ta töitä, puo­let kalastelee mökillä.

    Ter­vey­den­huolto on yksi niistä seg­men­tistä, jos­sa län­si­mainenkin ihmi­nen jos­sain vai­heessa elämään­sä kohtaa tämän inhimil­lisen hädän. Esimerkik­si syöpälääk­i­tys saat­taa mak­saa Yhdys­val­lois­sa vuo­den aikana $100.000 ja tässä on vain lääk­i­tyk­sen osuus. 

    Lääke­te­ol­lisu­u­den tulot syöpälääk­i­tyk­ses­tä rom­ah­taisi­vat heti, jos joku kek­sisi tavan hoitaa Syöpä jol­lain muu­ta­man euron pil­ler­il­lä. Tämä on siis tuo viimeinen koh­ta, eli mikä tahansa toimi­ala mikä ratkaisee jonkun ongel­man liian hyvin ja liian edullis­es­ti lakkaa käytän­nössä ole­mas­ta hyvin nopeasti. Rahat­aloudessa toimi­vat lääkeyri­tyk­set ovat siis ase­mas­sa, jos­sa niiden ei kan­na­ta kehit­tää lääket­tä joka tuhoaa kokon­aisen teollisuudenalan.

    Inter­net aiheut­ti ongelmia paper­ile­hdille, öljy kivi­hi­ilelle, sähkö öljylle ja niin edelleen. Eli aina kun kehi­tys vie jonkin toimi­alan tekni­ikkaa eteen­päin se saa aikaan myös rom­ah­duk­sen rahat­aloudessa ole­vi­in palvelui­hin. Jos­sain vai­heessa toimi­ala lakkaa läh­es täysin ole­mas­ta, esimerkik­si puu­laivo­ja tai ter­van­polt­toa ei juuri enää tarvi­ta. Laivo­ja vielä käytetään, mut­ta on mah­dol­lista että jon­ain päivänä rahti­laivo­jakaan ei enää tarvi­ta. Vir­tu­aal­i­todel­lisu­us voi jon­ain päivänä tehdä tur­is­minkin siinä muo­dos­sa mis­sä me sen nyt tun­nemme samal­la taval­la van­hanaikaisek­si kuin Inter­net on tekemässä paper­ile­hdis­tä van­hanaikaisia. 3D todel­lisu­udessa kun voidaan vierail­la paikois­sa, joi­hin muuten ei uskallet­taisi men­nä tur­val­lis­es­ti, edullisem­min ja ilman pelkoa sairas­tu­mis­es­ta, varkaud­es­ta tai ter­ror­is­ti­hyökkäyk­sen kohteek­si joutumisesta.

    Rahat­alous ja BKT ohjaa­vat siis ihmiskun­taa ikäänkuin seu­raa­maan vääriä mittareita.

  47. Tuos­ta vien­nin merk­i­tyk­ses­tä BKT:lle saa hel­posti virheel­lisen käsi­tyk­sen, esim. ETLAn sivuilta.

    Siel­lä san­o­taan mm.: “Tavaroiden ja palvelu­iden vien­nin arvo [2014] oli 77,8 mrd euroa ja vien­nin osu­us BKT:sta 37,9 %. Tuon­nin BKT-osu­us oli 38,7 %.”

    Tuo sana “osu­us” edel­lä on hyvin harhaan­jo­hta­va. Se mitä tarkoite­taan on että vien­nin arvon suhde BKT:hen on tuo eo. pros­ent­tiluku. BKT ei kuitenkaan muo­dos­tu tuotet­tu­jen (ja viety­jen) tavaroiden arvos­ta vaan niiden tuo­mas­ta lisäarvosta.

    Jos nuo kaik­ki “osu­udet” las­kee yhteen, saa sum­mak­si läh­es 140%, ilman tuon­tia. Tuon­tikin ilmoite­taan tuos­sa “osuute­na” BKT:stä, mut­ta se on negati­ivista osu­ut­ta eli vähen­netään. Täl­löin päästään 100% BKT:stä.

    Erään näkemäni arvion mukaan viennnin tuo­ma lisäar­vo olisi luokkaa 20% BKT:stä.

    Sanoin edel­lä että palve­lut muo­dosta­vat läh­es 50% vien­nistä. Tämä oli hie­man epä­tark­ka ilmaisu, mut­ta kon­tek­stista kävi ilmi että tarkoitin sitä että vien­nin tuo­mas­ta lisäar­vos­ta palve­lut muo­dosta­vat n. 50%, ks.

    Pajari­nen, Mika ja Rou­vi­nen, Petri (30.5.2013). ”Yli puo­let Suomen vien­nistä palveluita”.
    ETLA Muis­tio No 14. http://pub.etla.fi/ETLA-Muistio-Brief-14.pdf

    Kuten tuos­sa muis­tios­sa tode­taan Suomen kan­nat­taisi lisätä palvelu­vi­en­tiään. Sen tuo­ma lisäar­vo voi olla lähel­lä palvelun markki­nahin­taa, kos­ka väl­i­tuot­tei­ta ei juurikaan tarvi­ta toisin kuin tavar­avi­en­nis­sä. Se on myös alue jos­sa meil­lä on parem­mat mah­dol­lisu­udet kil­pail­la kuin bulkki­tuot­tei­den valmis­tuk­ses­sa (esim. Supercell).

  48. Pitäisikö heti alus­ta alka­en olla yri­tyskump­panei­ta, ja mis­tä heitä löytäisi? Olisiko uudessa fir­mas­sa syytä olla mukana vähin­tään yksi insinööri, hoita­mas­sa tekni­ikkaa, vai peräti diplo­mi-insinööri(?), yksi ekono­mi, pitämässä huolen talousasioista, ja yksi juristi, huole­hti­mas­sa laki­asi­at kun­toon? (Huom! Jälkim­mäis­tenkin pitäisi olla luotet­tavaa väkeä!)

    Entä robot­it? Ei kai niitä vielä sen­tään jokainen fir­ma tarvitse, varsinkaan, kun, yllä­tys, yllä­tys, julkisel­la puolel­la työsken­nel­lessäni olen itse läh­es sel­l­aisen tavoin tot­tunut jo pitkään, ilman yli­työko­r­vauk­sia työskentelemään. 

    Joku, oliko­han se eräs raitio- tai rautatievaunu­jen kanssa pää­työn­sä tehnyt Wöh­ler-nimi­nen sak­salainen insinööri, on kyl­lä joskus aikoinaan esit­tänyt jopa todis­tei­ta siitä, että jopa met­al­li voi väsyä. Esimieheni lie­nee taas ollut aika pitkään siinä uskos­sa, että minä en voi, vaikken edes pidä yleen­sä juuri talvi- tai pääsiäis­lo­mia, pait­si mitä nyt eilen!

    Wöh­lerin mukaan stres­si kai lieve­nee kuor­mi­tussyk­lien myötä. Minus­ta on kyl­lä jostain syys­tä jo aika pitkään tun­tunut kuitenkin ihan päin­vas­taiselta. Syk­le­jä on ollut jo vaik­ka kuin­ka mon­ta, mut­ta stres­si­ta­so (ainakin oma­l­la kohdal­lani) on vain kum­masti kasvanut. 

    Pitäisi var­maan tutus­tua sen A. Wöh­lerin teo­ri­oi­hin uudelleen, ja vähän tarkem­min, jos vaik­ka olisin uno­htanut jotain oleel­lista, tai ymmärtänyt ehkä jonkin asian väärin. Tai sit­ten kysyn esimieheltäni, joka luul­lak­seni tun­tee Wöh­ler’in teo­ri­at ainakin min­ua paremmin.

  49. Osmo Soin­in­vaara: Ruot­sil­la menee nyt hyvin, Suomel­la huonos­ti. Ruotsin ja Suomen vien­ti on kehit­tyn­byt hyvin samal­la taval­la, Ruotsin kasvu on kiin­ni koti­markki­noista ja asun­to­tuotan­nos­ta. Jopa maail­man­talous pystyy klas­va­maan, vaik­ka joutuu tekemään sen täysin ilman vientiä.

    Ruot­sil­la on men­nyt hyvin, mut­tei aivan tas­apain­ois­es­ti. Kiivaan yksi­tyisen kulu­tuk­sen ja yksi­ty­is­ten investoin­tien seu­rauk­se­na koti­taloudet ovat velka­an­tuneet pahoin.

    Kasvu pelkkien koti­markki­noiden perus­teel­la on toki mah­dol­lista, mut­ta pien­ten maid­en näyt­tää ole­van helpom­paa kas­vat­taa BKTä kas­vat­ta­mal­la myös vien­tiä. Monis­sa suuris­sa (kehit­tyneis­sä) mais­sa ulko­maankau­pan osu­us on pieni, monis­sa pienis­sä (kehit­tyneis­sä) mais­sa puolestaan suuri.

    (Seu­raa­va tek­sti sopisi parem­min osioon “Minne kasvu katosi”, mut­ten osan­nut sitä sinne siirtää.)

    Suomen muut­ta­mi­nen palveluy­hteiskun­naksi taitaa olla poli­it­tis­es­ti paljon vaikeam­paa kuin vien­nin kas­vat­ta­mi­nen. Sehän tarkoit­taisi Suomen muut­tamista piikay­hteiskun­naksi, jos­sa osa työn­tek­i­jöistä ei eläisi työstä saadul­la pal­ka­lla. Veroki­ilan oleelli­nen pienen­tämi­nen ehkä aut­taisi, mut­ta eräät vas­tus­ta­vat jopa koti­talousvähen­nys­tä piikay­hteiskun­taa syn­nyt­tävänä. Veroki­ilan oleelli­nen pienen­tämi­nenkin taitaa olla poli­it­tis­es­ti mahdotonta.

    Vasem­mis­ton vas­tus­ta­ma “piikomi­nen” kai tarkoit­taa, että työn­tek­i­jän työ­nan­ta­jana on yksi tai use­ampi yksi­tyi­nen ihmi­nen. En oikein ymmär­rä, mik­si tämä on pahek­sut­tavaa ver­rat­tuna siihen, että työn­tek­i­jän työ­nan­ta­jana on yri­tys, kun­ta tai val­tio. Se saat­taisi olla jopa tehokkaam­paa, sil­lä kun yksi­tyi­nen ihmi­nen työl­listää toisen, hän hoitaa mon­en­moi­set hallinnol­liset, tuotan­nono­h­jauk­sel­liset ja esimi­este­htävät ilmaiseksi.

  50. OS, jos julki­nen sek­tori Suomes­sa on noin 20 pros­ent­tia, niin EU-keskiar­vo on noin 16.
    Julki­nen sek­tori on Suomes­sa EUn suurin.

    1. Julki­nen sek­tori on Suomes­sa EUn suurin.
      Ei ole tutus­tu tilas­toiden perusteisi­in. Net­to onolen­naisem­paa kuin brut­to. Edelleen, julkisen sek­torin BKT osu­us ei tarkoi­ta tulosi­ir­to­ja vaan tuotan­toa, siis palvelu­ja, maan­puo­lus­tus­d­ta poli­ise­ja ym. Vähän yli 20%.

  51. Rahal­la ei tee mitään. Yli­jäämäi­nen vien­ti ei ole tuot­tavaa, ain­oas­taan Roope-setä voi uida rahas­sa. Meille muille tuot­tavu­us mitataan ihan vaan siinä mitä voi kuluttaa. 

    Raha on toki hyödylli­nen kir­jan­pidolli­nen väline mut­ta se mit­taa jotain vain sil­loin kun sil­lä jotain oste­taan. Vien­ti on sitä että kansan­talous tuot­taa *jollekin muulle*

  52. Osmo Soin­in­vaara:
    Suomen julkisen sek­torin koko on vähän yli 20 % joten ei se voi olla 20 % suurem­pi kuin muis­sa maissa.

    Het­ki­nen, mik­si ei? Jos keskiar­vo on esim. 17% niin siitä 20% suurem­pi on 20,4%. Jos siis puhutaan suh­teel­lis­es­ti osu­ud­es­ta. Vai tarkoititko, että esim. Sak­san talous on niin iso, ettei Suomen julki­nen sek­tori (absolu­ut­tis­es­ti euromääräisenä) voi olla keskiar­voa isom­pi kos­ka isot maat vetävät sen keskiar­von niin ylös?

    Eli mis­tä tässä nyt oikeas­t­aan puhutaan?

    Ja tuo Sepon tuot­tavu­uskäsi­tys on kyl­lä itsen­sä kanssa niin ris­tiri­itainen, ettei sitä oikeas­t­aan voi käyt­tää yhtään mihinkään. Pait­si tietenkin net­tiväit­te­lyn pohjana.

  53. Korp­poo näyt­täisi sekoit­ta­van julkiset menot ja julkisen sek­torin tuot­ta­man osu­u­den BKT:stä.

    Julki­nen sek­tori tuot­taa vähän päälle 20% Suomen BKT:stä.

    HS:ssä olleessa artikke­lis­sa ver­rat­ti­in julk­isten meno­jen suu­ru­ut­ta BKT:hen, mikä on ihan eri asia.
    BKT ei muo­dos­tu julk­i­sista plus yksi­ty­i­sistä menoista.

    Net­tome­nenot, jois­sa siis on mm. pois­tet­tu kah­teen ker­taan las­ke­tut menot, on oikeampi mit­tari ver­tailus­sa kuin bruttomenot. 

    Tosin net­tomenois­sakin on vielä mukana yksi­tyisen sek­torin eläk­keet, noin 15 mrd eli n. 7.3% ver­ratu­na BKT:hen. Kun tuo vähen­netään HS:ssä olleesta luvus­ta 50.6%, päästään luku­un 43.3%, joka on lähel­lä kokon­aisveroast­et­ta n. 44%, joka on net­tomeno­jakin parem­pi mit­tari eri maid­en vertailuun.

    1. Nois­sa brut­tomen­over­tailuis­sa vääristää sekin, että Suomes­sa tulon­si­ir­rot ovat verotet­tavia tulo­ja ja sen vuok­si suurem­pia kuin mais­sa, jois­sa ne mak­se­taan net­tomääräis­inä, sii­is verot­tom­i­na, Edelleen meil­lä lap­sil­isät ovat meno, kun ne monis­sa muis­sa mais­sa tehdään vähen­nyk­senä veros­ta. Meil­lä ne siis suurenta­vat ja muual­la pienen­tävät julkisen sek­torin bruttokokoa.

  54. Nim­imerk­ki “Jysky” ei tai­da tietää, että Wöh­ler’in käyris­sä on kyse jän­ni­tys­ta­sos­ta, jol­la lukuis­ten peräkkäis­ten kuor­mi­tussyk­lien rasit­ta­ma kap­pale mur­tuu. Kyseessä on ns. väsymis­mur­tu­ma. Kuor­mi­tuk­sen kas­vat­ta­mi­nen kuor­mi­tussyk­lien kasvun myötä voi olla todel­la vaarallista!

    Mitä enem­män kuor­mi­tussyk­le­jä, sitä mata­lampia kuor­mi­tuk­sia kap­paleelle (tai “Jyskylle”?) voidaan sal­lia, muuten se voi men­nä poik­ki. Sitä en tiedä, onko kukaan soveltanut tuo­ta Wöh­ler’in rajakäyrän kaltaista käyrää ihmisi­in työelämässä, vaik­ka voisi kuvitel­la, että asi­aa kan­nat­taisi ainakin tutkia. Tarkoi­tan täl­lä lähin­nä sitä, että talous­teo­ri­aan ko. käyrää ei ehkä voi soveltaa, ellei van­hem­mille ikälu­okille anneta esim. sen mukaises­ti oikeut­ta tehdä keven­net­tyä työpäivää, tai — viikkoa, jol­loin ehkä nuorem­mille ja vetreäm­mille, tai lomautetuiile/työttömille löy­ty­isi parem­min töitä. 

    Kevyem­mäl­lä kuor­mal­la saat­taisi sal­lit­tu­jen syk­lienkin määrä kas­vaa kum­masti var­maan “Jyskynkin” kohdal­la, mikä sopisi mielestäni aika hyvin eläk­er­atkaisun eläk­keelle siir­tymisikään liit­tyneisi­in nos­to­toimi­in. Olisiko tässä ideaa talouskasvun aikaansaamiseksi?

    Esimerkik­si, jos joku on noin 40 vuo­den työu­ran aikana tehnyt töitä vaikka­pa yhteen­sä 12000–15000 päivää, voisi hänen kohdal­laan työkuor­man lep­pois­tamisas­te olla ehkä jopa noin 60%. Jos tuo on liikaa, voi lasku­pe­rus­teena käyt­tää tehty­jen työvi­ikko­jen kokon­ais­lukumäärää. Sil­loin lep­pois­tamisas­teek­si saataisi­in silmämääräis­es­ti ehkä jo kohtu­ullisem­mik­si kat­sot­ta­vat 40–45 %.

    Näinä ankeina aikoina, kun talous on tiukem­mal­la, voitaisi­in laskelmis­sa jopa työkuukausien lukumäärää, jol­loin lep­pois­tamis­vara olisi maini­tun pitkän työu­ran lop­pu­vai­heis­sa noin 33 — 35 %:n luokkaa. Voisin kuvitel­la, että “Jyskykin” olisi vain iloinen, jos voisi kah­den ikä­toverin­sa kanssa aut­taa työl­listämään yhden työt­tömän, tai jonkun uraansa vas­ta aloit­tel­e­van, mut­ta hum­mailun­sa jo ehkä vähem­mälle jät­täneen nuoren humman.

    PS. Huom! Kaikissa edel­lä kuva­tuis­sa arviois­sa käytin apuna alu­mi­inin S‑N-käyrää, “brit­tle alu­mini­um, UTS 320 MPa”, jon­ka löysin Wikipedi­as­ta, August Wöh­lerin avulla! 

    Mik­si alu­mi­inin? En usko, että meistä kovin moni, “Jyskykään”, on oikeasti terästä. Pyrkii kai vain ilmeis­es­ti hoita­maan hom­mansa, Metro-tyt­tö­jen muis­tele­man Pollen tavoin, kun­nol­la lop­pu­un asti.

  55. Erk­ki Liika­nen: “… minus­ta tämä talouden ana­lyysi, talouden perusasi­at — fak­tat — eivät kuu­lu poli­ti­ikan piiriin.” 

    Kun tätä keskustelua lukee, niin tulee sel­l­ainen fiilis, että tähän ei halua puut­tua pitkäl­lä tikul­lakaan. Erkin toive näyt­tää jo toteutuneen.

  56. Voisiko joku laskea/tietää nämä kak­si asiaa:

    1) Mis­sä kohdas­sa talout­tamme tuot­tavu­u­den lisäämi­nen antaa tehokkaim­man kasvun
    2) Mil­lä toimil­la tuo kasvu voidaan siinä kohas­sa saada

    Olemat­ta mikään makro­talous-guru, arvaan, että 1) on keskisu­urien (alle 250 työl­listävät) yri­tys­ten luo­mat uudet työpaikat. 

    Täl­laisia kasvuhakuisia yri­tyk­siä on arvioni mukaan noin 2000. Ne ovat jo kas­va­neet riit­tävän suurik­si, niil­lä on jo tes­tatut tuot­teet ja markkinaosuus.

    Jos jokaisen niistä saisi suos­tu­maan siihen, että palkkaisi­vat 50 uut­ta työn­tek­i­jää, siitä tulisi 100 000.

    Mil­lä ehdol­la yri­tys sit­ten suos­tu­isi nuo ihmiset palkkaamaan?
    Yrit­täjänä tiedän vas­tauk­sen: Työl­listämiskyn­nyk­sen radikaali pudo­tus, laa­ja paikalli­nen sopimi­nen ja ennen kaikkea ris­ki-yrit­täjän oikeu­den­mukainen palkitseminen.

    Sat­un nyt ole­maan jutuis­sa valmis­tu­vien lah­jakkaiden juuri valmis­tu­vien opiske­li­joiden kanssa.

    Ovat kaik­ki lähdössä pois Suomes­ta. Tämä on kuulem­ma pas­ka maa, jos­sa ei ole juuri yhtään kun­non työ­paikkaa edes horisontissa…

    Meneekö se nyt näin?

    Sep­po Korp­poo, joka itsekin voisi työl­listää näitä upei­ta nuo­ria, jos vain siihen myön­net­täisi­in mahdollisuus

  57. Vin­ha Perä: Tuos­ta vien­nin merk­i­tyk­ses­tä BKT:lle saa hel­posti virheel­lisen käsi­tyk­sen, esim. ETLAn sivuilta.

    Erään näkemäni arvion mukaan viennnin tuo­ma lisäar­vo olisi luokkaa 20% BKT:stä.

    Tärkeä täs­men­nys, kiitok­sia! Aiheesta on eri­no­mainen artikke­li: http://www.suomenpankki.fi/pdf/172643.pdf

    Vuon­na 2009 tuo vien­nin tuo­ma lisäar­vo oli n. 24% BKT:stä. Voisi kuvitel­la, että se on nyt hie­man pienempi.

  58. Vien­ti on usein kovas­sa kil­pailus­sa. Jos kil­pail­luil­la aloil­la ammat­tili­it­to pakot­taa palkat ylisu­urik­si, monil­ta menee työ. Kil­pailema­ton palkanko­ro­tus menee muiden alo­jen työn­tek­i­jöi­den mak­set­tavak­si ja heiken­tää niiden työl­lisyyt­tä. Pahin­ta olemme me julkisen sek­torin väki. Pitäisi mak­si­moi­da kil­pailu ja min­i­moi­da ay-val­ta, etenkin julk­isil­la ja pääo­maval­taisil­la aloil­la, kuten ahtaami­nen. Tan­skan lain­säädän­tö toisi meillekin hyvän työllisyyden.

    Kil­pail­lus­sa taloudessa inno­vaa­tiot syn­tyvät ja lev­iävät nopeam­min ja tek­i­jät ja pääo­mat siir­tyvät nopeam­min tuot­tavam­mille aloille. Kil­pailua pitäisi lisätä kaikin keinoin. Raja­ton kasvu voidaan yhdis­tää parem­paan ympäristöön.

  59. Palka­nsaa­ja: Kil­pail­lus­sa taloudessa inno­vaa­tiot syn­tyvät ja lev­iävät nopeam­min ja tek­i­jät ja pääo­mat siir­tyvät nopeam­min tuot­tavam­mille aloille.

    Ain­oa ongel­ma vain on, että kun asi­aa tarkastelee niin tämä on vain illuusio.

    Kuten tuos­sa pitkässä kir­joituk­ses­sani asi­aa raa­paisin, inno­vaa­tiot ovat vain epätäy­del­lisyy­den hyödyntämistä.

    Esimerkik­si avoimen lähdekood­in ohjelmis­tot ovat tuot­tavu­u­den BKT käsit­teen ulkop­uolisia osia. Ne lisäävät tuot­tavu­ut­ta kuitenkaan olemat­ta mak­sullisia palveluita.

    Jos Lin­ux olisi ollut riit­tävän hyvä, se olisi voin­ut esimerkik­si tehdä koko Microsoft­ista tarpeet­toman ja samal­la olisi kaatunut hur­ja joukko yri­tyk­siä. Peri­aat­teessa koko ohjelmis­to­te­ol­lisu­us voitaisi­in pois­taa BKT:sta jos ohjel­mat oli­si­vat riit­tävän hyviä. 

    Voi olla, että jon­ain päivänä kaik­ki ohjel­mat on kek­sit­ty ja tarpeek­si hyvää musi­ikkia, eloku­via ja taidet­ta on niin paljon siir­tynyt tek­i­jänoikeuk­sien ulkop­uolelle, että siinä on enem­män kuin ihmisen elin­iäk­si kulutet­tavaa ilmaisek­si. Mitä sit­ten tehdään?

    Markki­na­t­alous pyrkii luo­maan meille koko ajan uusia tarpei­ta ja tässä on juuri talouden ongel­ma — syöpälääket­tä ei kan­na­ta kek­siä, kos­ka se tuot­taa hyvin rahaa, mut­ta pele­jä kan­nat­taa kek­siä, kos­ka rikkail­la län­si­maisil­la ihmisil­lä suurin ongel­ma on tyl­syys. Tämän vuok­si Suomen puhu­tu­in ja kehu­tu­in liikemies ei ole lääkete­htail­i­ja vaan pelien kehit­täjä. Kun Sheikil­lä on tyl­sää, hän voi osoit­taa suu­ru­ut­taan käyt­tämäl­lä öljyra­ho­ja osta­mal­la puolel­la miljoon­al­la dol­lar­il­la Clash of Clans valuuttaa.

    Avoin tiedon jakami­nen on hieno idea, mut­ta se on epäy­h­teen­sopi­va rahat­alouden kasvumekanis­mien kanssa.

    Vapaa talous voi tuot­taa uusia inno­vaa­tioi­ta, mut­ta vaki­in­tuneet teol­lisu­u­de­nalat tekevät kaikken­sa estäk­seen tuon “vapaan kil­pailun” käyt­täen vapaan kil­pailun mekanis­me­ja. Tämän koki mm. Richard Bran­son yrit­täessään lanseer­a­ta Vir­gin Colaa kil­pail­i­jak­si Coca Colalle/Pepsille — hänet käytän­nössä muserrettiin.

    Jos esim. limona­di­te­ol­lisu­us, eloku­va­te­ol­lisu­us ja main­os­te­ol­lisu­us tiede­tään erit­täin häikäilemät­tömästi toimiviksi aloik­si, mitä voidaan sit­ten sanoa patent­tien kyl­lästämästä elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­ud­es­ta, kemi­ante­ol­lisu­ud­es­ta tai lääke­te­ol­lisu­ud­es­ta — ovatko ne sen parempia?

    Nykyi­nen talous ei sinän­sä pako­ta yri­tyk­siä ylläpitämään epätäy­del­lisyyt­tä mut­ta se kar­sii nopeasti pois ne, jot­ka tekevät omas­ta toimi­alas­taan tarpeet­toman tar­joa­mal­la niin hyvää palvelua, että asi­akkaan todel­li­nen ongel­ma poistuu.

    Sama kos­kee toki yhtälail­la julk­ista sek­to­ria. Ehkä jopa vielä pahem­min. Ei mikään viras­to halua tehdä toimia, joka ratkaisee asi­at niin että se itse muut­tuu tarpeet­tomak­si. En usko, että helpol­la löy­tyy kun­nan­jo­hta­jaa, joka toteaa että voisimme lakkaut­taa oman kun­tamme touhut ja siir­tyä osak­si toista kun­taa kos­ka se olisi kaikkien etu.

    Lisäk­si kun sanoit tuos­sa että

    tek­i­jät ja pääo­mat siir­tyvät nopeam­min tuot­taville aloilla

    Niin mitä luulet, kun Inter­netin tapet­tua paper­ile­hdet, työt­tömäk­si jäänyt toimit­ta­ja etsii tuot­tavam­paa alaa, mikä se voisi olla? Main­osle­htien jakami­nen portaikkoihin?

  60. Julkiset menot ovat vähän harhainen mit­tari sik­si, että julk­i­sista menoista iso osa on samal­la julk­isia tulo­ja. Kun julki­nen sek­tori omis­taa kiin­teistöjä joi­ta se vuokraa toiselle julkisen sek­torin toim­i­jalle, niin vuokrat ovat julk­isia meno­ja. Julkisen sek­torin työn­tek­i­jöi­den brut­topalk­ka on julki­nen meno. Julkiselle puolelle ostopalvelu­na tehdys­tä palvelus­ta mak­se­taan ALV yms ja nämä las­ke­taan julk­isi­in menoihin. 

    Jne. Sik­si julkiset menot suh­teessa BKT:hen ovat hie­man huono mit­tari. Ei nyt merk­i­tyk­setön, mut­ta sil­lä lail­la huono, että sen “rasitus­ta” kuvaa­va arvo riip­puu niin mon­es­ta muus­ta tek­i­jästä, että on ilman näitä mui­ta tek­i­jöitä mah­do­ton­ta ver­tail­la kah­den eri maan vas­taavaa lukua toisiinsa.

  61. Sep­po Korp­poo:

    Sat­un nyt ole­maan jutuis­sa valmis­tu­vien lah­jakkaiden juuri valmis­tu­vien opiske­li­joiden kanssa.

    Ovat kaik­ki lähdössä pois Suomes­ta. Tämä on kuulem­ma pas­ka maa, jos­sa ei ole juuri yhtään kun­non työ­paikkaa edes horisontissa…

    Meneekö se nyt näin?

    Sep­po Korp­poo, joka itsekin voisi työl­listää näitä upei­ta nuo­ria, jos vain siihen myön­net­täisi­in mahdollisuus

    Ter­ve­menoa vaan. Ja ter­ve­tu­loa takaisin, niinkuin mon­et tekevät. Aika moni läh­tee suu vaah­dos­sa “ulko­maille”, mut­ta ei ymmär­rä sitä että omat kom­mer­venkkin­sä siel­läkin on. Ja ral­lienglan­nil­la ei vält­tämät­tä pär­jää esimerkik­si Sak­sas­sa tai Kiinas­sa. Ja kuten “ulko­mail­la” työsken­nelleet tietävät, byrokra­t­ian taso on aivan nex­til­lä lev­ellil­lä kun men­nään pohjo­is­maid­en ulkop­uolelle. Yllä­tyk­senä tulee myös ihan jokainen uusi kus­tan­nus, jot­ka Suomes­sa ja Ruot­sis­sa hoide­taan vero­tuk­sen kaut­ta. Ja lisäk­si on aivan eri asia olla lähetet­ty työn­tek­i­jä kuin muut­taa pysyvästi. Monel­la “ulko­mail­la” työskel­ntele­vistä ei jälkim­mäis­es­tä ole kokemusta.

  62. Sep­po Korp­poo:
    Ovat kaik­ki lähdössä pois Suomes­ta. Tämä on kuulem­ma pas­ka maa, jos­sa ei ole juuri yhtään kun­non työ­paikkaa edes horisontissa…

    Meneekö se nyt näin?

    Sep­po Korp­poo, joka itsekin voisi työl­listää näitä upei­ta nuo­ria, jos vain siihen myön­net­täisi­in mahdollisuus

    Näin se valitet­tavasti menee. Suo­mi on verot­ta­mas­sa itseään hengiltä, eikä töitä ole kuin 80 %:lle työvoimas­ta. Vaik­ka tuo ulko­maille muut­to on Suomen kannal­ta todel­la kur­ja asia, ymmär­rän ratkaisun yksilö­ta­sol­la hyvin. Näitä on paljon, ja määrä lisään­tyy koko ajan. Asi­as­ta vaan ei juuri puhuta.

  63. YLE kir­joit­ti eilen: “Nige­ri­as­sa tek­sti­il­i­työn­tek­i­jän kuukausi­palk­ka on alim­mil­laan 70 euroa, kiinalainen halu­aa työstään jo 500 euroa kuussa.”

    Voisin jatkaa siihen, että suo­ma­lainen AY-liike taitaa vaa­tia tek­sti­il­i­työn­tek­i­jälle lähem­mäs kah­ta ton­nia, minkä vuok­si niitä tek­sti­il­i­työn­tek­i­jöitä ei sit­ten ole. Ja jos joku menisi ja yrit­täisi kaikesta huoli­mat­ta sel­l­aisia palkata, niin poten­ti­aaliset työn­tek­i­jät var­maan ilmoit­taisi­vat, ettei kan­na­ta herätä aamul­la ja lähteä tehtaalle koko päiväk­si, kun melkein samat rahat saa eri­laisi­na tuk­i­na tekemät­tä mitään.

    Tähän “oikea” vas­taus on tietysti, että glob­al­isoituneessa maail­mas­sa Suomes­sa kan­nat­taa tehdä vähän eri­laisia töitä – tehtaat kehi­tys­mai­hin, tuoteke­hi­tys ja korkeate­knolo­gia tänne meille. Mut­ta rohke­nen int­tää vas­taan: mitä ihmettä me teemme kaikille niille, joiden älykkyys ei riitä vaa­ti­vaan asiantun­ti­jatyöhön? Suo­ma­laisel­la yhteiskun­nal­la ei ole tar­jo­ta heille juuri mitään muu­ta kuin niitä sosiaalitukia.

  64. Anonyy­mi kulut­ta­ja: Ter­ve­menoa vaan. Ja ter­ve­tu­loa takaisin, niinkuin mon­et tekevät. Aika moni läh­tee suu vaah­dos­sa “ulko­maille”, mut­ta ei ymmär­rä sitä että omat kom­mer­venkkin­sä siel­läkin on. Ja ral­lienglan­nil­la ei vält­tämät­tä pär­jää esimerkik­si Sak­sas­sa tai Kiinas­sa. Ja kuten “ulko­mail­la” työsken­nelleet tietävät, byrokra­t­ian taso on aivan nex­til­lä lev­ellil­lä kun men­nään pohjo­is­maid­en ulkop­uolelle. Yllä­tyk­senä tulee myös ihan jokainen uusi kus­tan­nus, jot­ka Suomes­sa ja Ruot­sis­sa hoide­taan vero­tuk­sen kaut­ta. Ja lisäk­si on aivan eri asia olla lähetet­ty työn­tek­i­jä kuin muut­taa pysyvästi.Monella “ulko­mail­la” työskel­ntele­vistä ei jälkim­mäis­es­tä ole kokemusta. 

    Itse en muista vaah­toa näh­neeni kuin: kylpyam­meessa (Hel­ga-neiti vain valitet­tavasti puut­tui!), joskus luon­nos­sa, sekä ker­ran erään aiem­man, alku­un sat­un­naisi­na (myöhem­min tosin asi­aan liit­tyvän epä­var­muu­den takia kaikki­na) päiv­inä pelä­tyn esimieheni suupielis­sä. Senkin vielä osa meistä kesti!

    Entäpä sit­ten, jos oma­lle, pitkään kehitetylle eri­ty­isosaamiselle ei tun­nu löy­tyvän laa­jem­paa kysyn­tää koti­maas­sa, kun nyky­isin monin paikoin yliko­ros­tunut muo­to­seikko­jen pain­o­tus tun­tuu sulke­neen ovet joka puolelta? 

    Vaikut­taa siltä, että ainakin tääl­lä Suomes­sa moni työ­nan­ta­ja tai rekry­toi­ja halu­aa vain jostain kum­man syys­tä lan­nistaa osaa­vat ja vielä innokkaatkin työn­tek­i­jät (heit­tämäl­lä hei­dät pihalle) ja ‑hak­i­jat, pait­si jos he ovat ulko­mail­ta kotoisin. HR-pääl­liköi­hin, urapolku­mallien kehit­täji­in vai mui­hin päätök­sen­tek­i­jöi­hinkö Jus­si Val­to­nen Fin­lan­dia-palk­i­tun kir­jansa otsikol­la viittasi?

    Ehkäpä minäkin, jos joskus oman fir­man olen perus­tanut, laadin piru­ut­tani työn saan­nin (tai pitämisen) edel­ly­tyk­sik­si jotain yhtä mah­do­ton­ta, jos halu­an sen (olete­tun) men­estyk­sen ja toimin­nan lopet­taa. Kun on seu­ran­nut, ketkä niitä kum­mallisin vaa­timuksin luon­nehdit­tu­ja vakansse­ja saa­vat, niin ei voi kuin ihme­tel­lä, mis­tä työ­nan­ta­jat niitä muo­to­seikat täyt­täviä, mut­ta muuten jopa mitään osaa­mat­to­mia, ja itses­tään ehkä vain eniten meteliä pitäviä “takariv­in taave­ja”, vai pitäisikö sanoa “eturivi­in itsen­sä tunkenei­ta taave­ja” oikein löytävät?

    Maati­lan uuden pehtorin, joka päästää hölmöyk­sis­sään kaik­ki tilan hevoset, ja vaikka­pa Here­ford-kar­jan karkaa­maan, voi luul­lak­seni sen­tään vaa­tia etsimään ja hake­maan ne valiot takaisin tal­li­in sekä navet­taan. Mm. tilan taitavimpi­en hevos­mi­esten sekä renkien IP-osoit­tei­den takaisin­haku maail­mal­ta, jonne ne joku ilmeis­es­ti vain oman laiskuuten­sa ja type­r­yyten­säkin takia päästi, voi olla aika paljon vaikeam­paa. Täm­möistäkin olen muual­la tapah­tuneen kuullut!

    Entä mitä on tehtävis­sä sil­loin, jos esimerkik­si joku tuore pehtori kerää kaik­il­ta oppi­maan innokkail­ta rengeiltä (ja myöskin renkipoikien ulot­tuvil­ta) pois esim. maami­es­taidon ja muut kir­jat (tilan­säästön nimis­sä!), täy­den­tää niil­lä vain omat hyl­lyn­sä, ja aikoo hävit­tää (tai lähet­tää tutulleen Kuo­pi­oon, mikä on käytän­nössä melkein sama asia) sen jäl­keen kaik­ki muut, muka­mas ylimääräiset ja tarpeet­tomat kap­paleet, luvat­en ehkä (ehkä kiilu­vin silmin?), että “kyl­lähän te voitte niitä tul­la hänen hyl­lykkön­sä ja pöytän­sä ääreen joskus iltaisin luke­maan, jos jou­dat­te ja päivän löysäi­lyn jäl­keen vielä jak­sat­te!” Mitä ihmettä tuostakin pitäisi ajatel­la, jos vas­taavaa tapah­tu­isi muil­lakin aloilla?

    Kum­mallista on meno nyky­isin aika monel­la eri tahol­la, ei ehkä vain jois­sakin maan yliopis­tois­sa, tai muis­sa organ­isaa­tiois­sa, joista olen kuul­lut. No, ehkä men­estyväm­mät kasvuyri­tyk­set ja muut, jo vaki­in­tuneem­mat, vankat ja tule­vaisu­ud­estaan huol­ta pitävät työ­nan­ta­jata­hot, ovat asia erik­seen. Niis­sä ei tuol­lais­ten pehtor­ei­den touhu­ja luulisi var­maankaan kovin pitkään kat­selta­van. Niiden kyl­lä uskoisi tietävän ja tun­te­van parem­min men­estyk­sen ja kasvunkin vankim­mat lähtökohdat!

  65. Tero Tolo­nen: Ain­oa ongel­ma vain on, että kun asi­aa tarkastelee niin tämä on vain illuusio.

    Kuten tuos­sa pitkässä kir­joituk­ses­sani asi­aa raa­paisin, inno­vaa­tiot ovat vain epätäy­del­lisyy­den hyödyntämistä.

    Esimerkik­si avoimen lähdekood­in ohjelmis­tot ovat tuot­tavu­u­den BKT käsit­teen ulkop­uolisia osia. Ne lisäävät tuot­tavu­ut­ta kuitenkaan olemat­ta mak­sullisia palveluita.

    Jos Lin­ux olisi ollut riit­tävän hyvä, se olisi voin­ut esimerkik­si tehdä koko Microsoft­ista tarpeet­toman ja samal­la olisi kaatunut hur­ja joukko yri­tyk­siä. Peri­aat­teessa koko ohjelmis­to­te­ol­lisu­us voitaisi­in pois­taa BKT:sta jos ohjel­mat oli­si­vat riit­tävän hyviä. 

    Voi olla, että jon­ain päivänä kaik­ki ohjel­mat on kek­sit­ty ja tarpeek­si hyvää musi­ikkia, eloku­via ja taidet­ta on niin paljon siir­tynyt tek­i­jänoikeuk­sien ulkop­uolelle, että siinä on enem­män kuin ihmisen elin­iäk­si kulutet­tavaa ilmaisek­si. Mitä sit­ten tehdään?

    Markki­na­t­alous pyrkii luo­maan meille koko ajan uusia tarpei­ta ja tässä on juuri talouden ongel­ma – syöpälääket­tä ei kan­na­ta kek­siä, kos­ka se tuot­taa hyvin rahaa, mut­ta pele­jä kan­nat­taa kek­siä, kos­ka rikkail­la län­si­maisil­la ihmisil­lä suurin ongel­ma on tyl­syys. Tämän vuok­si Suomen puhu­tu­in ja kehu­tu­in liikemies ei ole lääkete­htail­i­ja vaan pelien kehit­täjä. Kun Sheikil­lä on tyl­sää, hän voi osoit­taa suu­ru­ut­taan käyt­tämäl­lä öljyra­ho­ja osta­mal­la puolel­la miljoon­al­la dol­lar­il­la Clash of Clans valuuttaa.

    Avoin tiedon jakami­nen on hieno idea, mut­ta se on epäy­h­teen­sopi­va rahat­alouden kasvumekanis­mien kanssa.

    Vapaa talous voi tuot­taa uusia inno­vaa­tioi­ta, mut­ta vaki­in­tuneet teol­lisu­u­de­nalat tekevät kaikken­sa estäk­seen tuon “vapaan kil­pailun” käyt­täen vapaan kil­pailun mekanis­me­ja. Tämän koki mm. Richard Bran­son yrit­täessään lanseer­a­ta Vir­gin Colaa kil­pail­i­jak­si Coca Colalle/Pepsille – hänet käytän­nössä muserrettiin.

    Jos esim. limona­di­te­ol­lisu­us, eloku­va­te­ol­lisu­us ja main­os­te­ol­lisu­us tiede­tään erit­täin häikäilemät­tömästi toimiviksi aloik­si, mitä voidaan sit­ten sanoa patent­tien kyl­lästämästä elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­ud­es­ta, kemi­ante­ol­lisu­ud­es­ta tai lääke­te­ol­lisu­ud­es­ta – ovatko ne sen parempia?

    Nykyi­nen talous ei sinän­sä pako­ta yri­tyk­siä ylläpitämään epätäy­del­lisyyt­tä mut­ta se kar­sii nopeasti pois ne, jot­ka tekevät omas­ta toimi­alas­taan tarpeet­toman tar­joa­mal­la niin hyvää palvelua, että asi­akkaan todel­li­nen ongel­ma poistuu.

    Sama kos­kee toki yhtälail­la julk­ista sek­to­ria. Ehkä jopa vielä pahem­min. Ei mikään viras­to halua tehdä toimia, joka ratkaisee asi­at niin että se itse muut­tuu tarpeet­tomak­si. En usko, että helpol­la löy­tyy kun­nan­jo­hta­jaa, joka toteaa että voisimme lakkaut­taa oman kun­tamme touhut ja siir­tyä osak­si toista kun­taa kos­ka se olisi kaikkien etu.

    Lisäk­si kun sanoit tuos­sa että

    Niin mitä luulet, kun Inter­netin tapet­tua paper­ile­hdet, työt­tömäk­si jäänyt toimit­ta­ja etsii tuot­tavam­paa alaa, mikä se voisi olla? Main­osle­htien jakami­nen portaikkoihin?

    On myös esitet­ty että IPR ei ole saman­lainen omis­tu­soikeu­den kohde kuin per­in­teiset kiin­teistöt, arvopa­per­it yms, vaan kyse on val­tion tai val­tioiden myön­tämästä monop­o­lista tietyin ehdoin. Toinen kysymys on että tuotet­taisi­inko inno­vaa­tioi­ta riit­tävästi jos kaikil­la olisi mah­dol­lisu­us hyö­dyn­tää tietoa? Monop­o­lin vai­h­toe­hto voisi olla kiin­teät kan­nustin­palkkiot ilman monop­o­lia tiedon hyödyntämiseen.Mutta miten nämä palkkioiden kulut jaet­taisi­in eri val­tioiden kesken?

    Mon­et yri­tyk­set hyö­dyn­tävät avoin­ta lähdekood­ia ja myyvät sit­ten itseasi­as­sa asiantun­ti­japalvelui­ta asi­akkaille. Jos kukaan ei mak­saisi lisens­seistä niin sof­t­a­te­ol­lisu­us olisi lähempänä raken­nesu­un­nit­te­lu­toimis­toa, joka myy asiantun­te­mus­ta vai­htele­vi­in kohteisiin.

  66. Elääköhän Anonyy­mi ihan tätä päivää kun toiv­ot­taa edel­lä nuoret lähtemään maasta?
    Sen lisäk­si tuulee hei­dän vielä palaa­van tähän AY &
    vero-hel­vetti­in kun tulee koti-ikävä…
    Itse olen asunut ja tehnyt töitä kuudessa maas­sa. Sen perus­teel­la väitän asian­laidan ole­van päinvastoin.
    Kan­nat­taa pitää mielessä, että kovata­soisim­mat nykyn­uoret ovat kieli­taitoisia ja heil­lä on valmi­it kon­tak­tiverkot maailmalla.
    Kyl­lähän sit­ten voi aina käväistä Suomes­sa naut­ti­mas­sa upeas­ta kesästä ja ihmettelemässä mil­lainen taka­pa­ju­la maas­ta on tullut…
    Sep­po Korp­poo, joka lähet­tää ter­veiset täältä aurinkois­es­ta ja pro­gres­si­ivis­es­ta Tallinnasta

  67. Sep­po Korp­poo: Voisiko joku laskea/tietää nämä kak­si asiaa:
    1) Mis­sä kohdas­sa talout­tamme tuot­tavu­u­den lisäämi­nen antaa tehokkaim­man kasvun
    2) Mil­lä toimil­la tuo kasvu voidaan siinä kohas­sa saada
    Olemat­ta mikään makro­talous-guru, arvaan, että 1) on keskisu­urien (alle 250 työl­listävät) yri­tys­ten luo­mat uudet työpaikat.

    Henkilöko­htais­es­ti pidän tuo­ta hie­man riskialt­ti­ina vastakkainasetteluna.

    Suurin arvon­lisäys yleen­sä syn­tyy sil­loin, kun pienen yri­tyk­sen tuote saadaan jonkun ison brändin alle.

    Eli jos Suo­ma­lainen kek­si­jä kek­sii eri­no­maisen Har­vesterin lisäosan, sitä kan­nat­taisi myy­dä Pon­ssen brändil­lä tai jos joku kek­sii lois­ta­van kän­nykän, se kan­nat­taisi lisen­soi­da Nokian brändin alle.

    Google­han tekee tätä niin­päin, että se ostaa hyviä fir­mo­ja, esim. Androidin tek­i­jöi­den fir­man ja sen jäl­keen myy Androidia main­os­alus­tana yri­tyk­sille. Googlen brändil­lä saavute­taan mak­si­maa­li­nen arvonlisäys.

    Keskisen Hikipa­ja Oy siis voi olla lajis­saan maail­man paras, mut­ta jos se saisi lisen­soitua tuot­teen­sa jonkun globaalin brändin osak­si, se tuot­taisi enem­män rahaa.

    Pitkäjän­teisel­lä työl­lä toki voidaan luo­da uusia globaale­ja brän­de­jä, mut­ta se miten kansan­talous saataisi­in nousu­un olisi että tänne luo­daan niitä brän­de­jä lisää.

    Tämä on se syy mik­si pidin esim. Epicin val­in­taa ter­veysjär­jestelmän toimit­ta­jak­si Helsinki­in niin haitallise­na, kos­ka meil­lä on tääl­lä paljon omaakin nou­se­vaa ohjelmis­to­te­ol­lisu­ut­ta, joka on keskit­tynyt nimeno­maan tiedon hallintaan. Basware, M‑Files etc. sekä yhä kas­va­va joukko kan­sain­välis­es­ti toimivia ja palkit­tu­ja ohjelmistointegraattoreita.

    Talous­poli­it­tis­es­ti se oli mielestäni ihan yhtä haitalli­nen päätös kuin Nokian päätös ottaa Microsoft kän­nyköi­den käyt­töjär­jestelmäk­si — ikäänkuin pyrit­täisi­in voit­toon sitä kaut­ta että luovute­taan ja tun­nuste­taan että emme me osaa tätä hommaa.

  68. Ensik­si halu­aisin peukut­taa diodille ja Vin­halle Perälle siitä, että he tuo­vat keskustelu­un käsit­teel­listä selkeyt­tä. Eri­tyis­es­ti tuot­tavu­u­den käsite innoit­taa monia keskustelijoi­ta mitä kum­mallisimpi­in, käsit­teen arkikäytöstä juon­tu­vi­in aja­tus­seikkailui­hin. Kansan­talouden tilin­pidos­sa tuot­tavu­us on tarkkaan määritel­ty: arvon­lisä per työ­tun­ti. Ja kun kätilönkin aikaansaa­ma arvon­lisä, muun julkisen sek­torin tapaan, on (palkka)kulut, ei kätilön tuot­tavu­us ollenkaan riipu syn­nytet­ty­jen vau­vo­jen lukumääristä (ja tässäpä juuri onkin julkisen sek­torin ongel­ma). Jos syn­ny­tyk­set tehdään yksi­tyisessä markki­nalähtöis­es­ti toimi­vas­sa sairaalas­sa, arvon­lisä onkin tulo­jen ja väl­i­tuotekäytön ero, karkeasti siis se mitä jää palkkoi­hin ja sairaalan omis­ta­jan yrit­täjä­tu­lok­si. Yksi­tyisel­läkään sek­to­ril­la arvon­lisä ei riipu syn­ny­tys­ten lukumäärästä enem­pää kuin sairaalan tulot siitä riippuvat.
    Toisek­si tah­toisin huo­maut­taa kansan­talouden tilin­pidon yhdestä kum­ma­jais­es­ta, joka on siel­lä luul­lak­seni alun­perin kan­sain­välisen ver­tail­tavu­u­den takia: “kiin­teistöalan toim­intaan” kuu­lu­vas­ta “asun­to­jen hallinnas­ta” (L68202). Sen osu­us BKT:stä on yli 10% — samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin koko sähkö- ja elek­tron­i­ikka­te­ol­lisu­us oli vuon­na 2007 — mut­ta se on silti puh­taan lasken­nalli­nen tuotan­to­erä (omis­tusasu­jien lasken­nalli­nen vuokra heille itselleen). Se kuu­luu palvelui­hin, mut­ta onko sen roikot­ta­mi­nen talouskasvu­laskelmis­sa lainkaan perusteltua?

  69. Kiitos Terolle ja Kenille valai­se­vista kommenteista.

    Paljonko tulisi lisää talouskasvua, jos 100 000 keskipalkkaista ja keski­tuot­tavaa ihmistä, sen sijaan että ovat työt­töminä, rupea­vatkin töihin?

    Sep­po Korp­poo, jota tämä luku valai­sisi vieläkin enemmän

  70. Sep­po Korp­poo:
    OS kysyy: “Mis­tä talouskasvu on tehty?”

    Se on tehty ideoista. Nimeno­maan sel­l­ai­sista ideoista, joista joku on valmis mak­samaan rahaa.

    Parhaat, eli eniten rahaa tuo­vat ideat näyt­tävät syn­tyvän aivan yllät­täen ja sattumalta.

    Omi­naista niille on ne, että ne eivät juurikaan syn­ny joit­tenkin sään­tö-orjail­i­joiden, byrokraat­tien, ay-mafiooso­jen tai pop­ulisti-poli­itikko­jen päissä.

    Ne syn­tyvät parhait­en vapait­ten miesten ja nais­ten päis­sä, eivät hegeliläis-max­i­lai­sis­sa sosialisti-päissä.

    Käytän­nön esimerkki:

    Voi investoi­da yhteen gin­tonikki­in ja aset­tua istu­maan aurinkoisen vene-sata­man teras­sille. Katse harhailee upeit­ten hempukoit­ten suunnassa…

    Sit­ten huomio kiin­nit­tyy siihen, että öky-veneit­ten vesir­a­jas­sa on mus­ta vii­va ja öljyä näkyy kel­lu­van koko rantavi­ivan pituudelta.

    Siinähän on sat­tunut öljyvahinko!

    Vähän ajan kulut­tua pitää men­nä toi­let­ti­in. Siel­lä huo­maa vessaharjan.

    Nap­paa sen mukaansa ja menee rantaan koet­ta­maan, että saako ves­sa­har­jal­la nos­tet­tua öljyä ylös vedestä. Ja kyl­lähän sitä nouseekin!

    Sit­ten vain rak­en­ta­maan sel­l­ainen laite, jos­sa suuri määrä har­jo­ja on kiin­nitet­ty pyörivään ketju-kul­jet­timeen, joka nos­taa öljyä aivan ällistyt­tävän määrän.

    Täl­lainen Suomes­sa yli 20 vuot­ta sit­ten kek­sit­ty ja paten­toitu laite nos­ti vedestä 5 ker­taa ennem­män öljyä kuin mikään muu öljyn­tor­jun­ta-laite maailmassa.

    Monivuo­tisel­la 24/7 ris­ki-yrit­tämisel­lä näitä laitei­ta on myy­ty ympäri maail­maa miljoonilla…

    Tästä se talouskasvu on tehty.

    Sep­po Korp­poo, joka sil­loin täl­löin ottaa pienet 

    Oletko aivan var­ma, ettei tuo esimerkkisi ratkaisu syn­tynyt jonkin tutkimuk­sen myötä? Voi kai joskus olla niinkin, että tutk­i­taan asi­at 1a, 1b ja 1c, mut­ta rahoituk­sen puut­teessa ehkä 1c:n paran­net­tu malli, 1c v.2, jää tutki­mat­ta. Sil­loin ehkä koke­muk­set ja kir­jatut tulok­set jo tehdys­tä tutkimustyöstä, sekä tiety­nasteinen harmis­tu­mi­nen (tutki­mat­ta jääneen 1c:n paran­netun mallin v.2 takia) saa­vat aiv­ot rak­sut­ta­maan ehkä jopa jonkun ihan syyt­tä suot­ta hutk­i­tun tutk­i­jan päässä.

    Joskus on myös käynyt niin, että kun pyritään tutki­mal­la löytämään ratkaisu yhteen ongel­maan, tehdään sat­tumoisin aivan yllät­tävä havain­to jostain ihan muus­ta, jos­ta inno­vaa­tio ja markki­noille kel­paa­va, tarpeelli­nen ja halut­tu tuote läh­teekin kehittymään. 

    Kauan sit­ten lapse­na näin kotikaupungis­sani Helsingis­sä kadun­lakaisi­joi­ta, joil­la oli mukanaan har­ja sekä kah­den “fil­lar­ipyörän” varas­sa liikku­va säil­iö, johon oli kiin­nitet­ty vielä kalte­va taso, jolle roskat lakaisti­in. Kadun­lakaisukonei­den myötä nuo kato­si­vat kai kaupungista kokonaan. 

    Tietääk­seni kuitenkin 80-luvul­la, ehkä aiem­minkin, har­jailti­in kyl­lä myös yhtä sun toista muu­takin kuin katu­ja, tore­ja, tiske­jä tai pelkkiä ham­pai­ta. Havain­to­ja on syytä tehdä ja kehit­tää aina avoimin mielin, sil­loin ehkä hyvän idean saa­neelle ja sitä hyö­dyn­tävälle JÄÄ käteen­sä muu­takin kuin pelkkä vessaharja.

  71. Hyviä IDEOITA pitää siis kehit­tää havain­to­jen, mik­sei myös tieteen ja lasken­nankin poh­jal­ta. Kokeelli­nen tutkimus on silti nyky­isin ihan liikaa hutkit­tu menetelmä. Joku ilkeä sanoo, että se mak­saa liikaa. Keu­la­port­tien kestävyyt­tä laivois­sa ei taidet­tu juuri paljonkaan tutkia ennen Eston­ian onnet­to­muut­ta. Siitä voi tuo ilkeä vähän päätel­lä, mitä tutki­mat­ta jät­tämi­nenkin voi maksaa …

    Vain kun­nol­lis­ten kokei­den ja tes­tausten avul­la on esimerkik­si mon­et uudet tieteel­liset teo­ri­at ja lasken­nal­liset nenetelmät ja niiden tulok­set mah­dol­lista vahvis­taa halu­tuis­sa, tai ainakin tun­ne­tuis­sa olosuhteissa.

  72. Tuo Sak­en esit­tämä ver­taus onkin hyvä, kun ajat­telee Suomen nyky­isiä talous-ongelmia. Olen nimit­täin joskus vas­tan­nut laivo­jen lujuuslaskelmista.

    Esto­nia oli suu­nitel­tu his­to­ri­al­lis­ten, uusi­in olo­suhteisi­in sopi­mat­tomien luju­us­lasken­ta-sään­tö­jen mukaan.

    Sään­nöt juon­tu­i­v­at sel­l­aisil­ta ajoil­ta, jol­loin laivo­jen keu­lat oli­vat suip­po­ja ja keu­la-visi­ire­jä (autokan­nen keu­la-luukkua) ei ollut ollenkaan.

    Sit­ten varus­ta­mot alkoi­vat tila­ta uuden­tyyp­pisiä auto­laut­to­ja, jois­sa oli lev­eä keu­la, jot­ta siihen saati­in asen­net­tua visiiri.

    Eräs sak­salainen insinööri suun­nit­teli aluk­sen voimas­saole­vien sään­tö­jen mukaan ja tuli tehneek­si kak­si traag­ista virhettä: 

    Ensin­näkin hän suun­nit­teli ylöspäin aukea­van visi­irin ja toisaal­ta yhdisti sen rak­en­teeseen törmäyslaipion.

    Tör­mäys­lai­pio on laivois­sa sitä varten, että jos alus tör­mää johonkin ja rikkoo keu­lansa, tämä taaem­pana sijait­se­va lai­pio pysyy ehjänä ja estää veden sisääntulon.

    Ammat­ti­taido­ton mut­ta sään­töjä tarkasti nou­dat­tanut sak­salais-insinööri ei ollut ymmärtänyt tämän rak­en­teen heikkout­ta, eikä myöskään osan­nut mitoit­taa visi­irin kiin­ni­tyk­siä riit­tävän vahvoiksi.

    Eston­ian tapauk­ses­sa vielä ymmärtämätön kapteeni ajoi laivaansa kovas­sa myrskyssä suo­raan iso­ja aal­to­ja päin, koval­la vauhdilla.

    Näi­nollen Eston­ian pyöreä keu­la sai aal­loista niin val­ta­van iskun, että koko visi­iri irtosi ja vei men­nessään myös törmäyslaipion.

    Tämän seu­rauk­se­na vesi syöksyi esteet­tä sisään Eston­ian avoimelle autokan­nelle, alus kaa­tui ja upposi.

    Suomen talous on nyt saman­laises­sa tilanteessa kuin Esto­nia tuolloin: 

    Suomen talouden rakenne ei enää vas­taa nyky­isiä olo­suhtei­ta ja se on jo vakavasti vau­ri­oitunut. Vet­tä tulee sisään koval­la vauhdilla…

    Onko maan kapteen­it nyt niin hul­lu­ja, että aja­vat taloutemme tieten tah­toen ja koval­la vauhdil­la täystuhoon?

    Sep­po Korp­poo, joka on suun­nitel­lut yhden upon­neen matkus­ta­ja-aluk­sen, Bir­ka Prin­cessin. Se upposi 2007 Sea Dia­mond-nimisenä Kreikan vesil­lä, kun se ajoi kiville ja vesir­a­jan alle tuli hel­vetin pitkä vaurio …

  73. Osmo Soin­in­vaara: Mitenkähän kansan­talouden kävisi, jos ei olisi kätilöitä, lääkäre­itä, junan kul­jet­ta­jia opet­ta­jia ja muu­ta Sepon mielestä tuot­tam­a­ton­ta väkeä? Min­un on vaikea hah­mot­taa, miten Sep­po määrit­telee tuottavuuden.

    Yritän määritel­lä Sep­po Korp­poo ‑laisen tuottavuuden.

    Ensin pitää määritel­lä per­heen käsite. Per­he voi olla nor­maalin per­heen, yksilön, kun­nan, yri­tyk­sen, val­tion tai vaikka­pa maa­pal­lon kokoinen yksikkö, jon­ka talouden tuot­tavu­ut­ta tässä tarkastel­laan. Ehkä on helpoin tarkastel­la vaikka­pa Suomen kokoista yksikköä.

    Tuot­tavaa työtä on kaik­ki se työ, joka tuo lisää rahaa tai muu­ta hyödyl­listä perheeseen.

    Tätä pitää vähän tarken­taa. Per­heen ulkop­uolelle jäävät per­heen ulkop­uoliset ihmiset ja luon­to ympäril­lämme. Tuot­tavaa työtä voi siis olla kaup­pa rajan yli tai resurssien keräämi­nen luon­nos­ta (kai­vok­set, maat­alous, met­sä­talous, mar­jo­jen poiminta).

    Per­heen sisäl­lä voi myös olla hyödyl­listä työtä, kuten opet­ta­jan, tuo­marin, kaupung­in­jo­hta­jan, kätilön, poli­isin, ammat­tiupseerin ja varus­miehen työ. Täl­laisia vält­tämät­tömik­si kat­sot­tu­ja per­heen sisäisiä töitä voisi kut­sua vaikka­pa “tarpeel­lisik­si” töik­si. Tämän tyyp­pis­ten töi­den kohdal­la per­he tyyp­il­lis­es­ti sopii sisäis­es­ti, paljonko näitä töitä tulee (per­heen kus­tan­nuk­sel­la) tehdä, jot­ta saavute­taan sopi­va tasapainotila.

    Toinen kat­e­go­ria per­heen sisäisiä hyödyl­lisiä töitä ovat työn­jaon opti­moin­ti­in liit­tyvät työt. Jos suu­tari tekee kengät itselleen ja räätälille, ja räätäli tekee vaat­teet itselleen ja suu­tar­ille (per­heen sisäl­lä), työn­teko voi tehos­tua. Kan­nat­taa siis jakaa tehtävät niille, jot­ka ne parhait­en osaa­vat ja tehokkaim­min tekevät. Tämä työ ei “tuo­ta” mitään per­heen sisäl­lä, mut­ta säästää aikaa ja vaivaa. Kut­su­taan näitä töitä vaikka­pa (per­heen sisäisik­si) “palveluik­si”.

    Tämän määritelmän mukainen tuot­ta­va työ on siis työtä, joka tuo lisää voimavaro­ja per­heelle. “Tarpeel­liset” työt ja “palve­lut” eivät ole tuot­tavaa työtä, vaik­ka ovatkin hyödyl­lisiä. Tuot­tavas­ta työstä ne poikkea­vat siinä, että niitä kan­nat­taa tehdä vain tiet­ty rajalli­nen sovit­tu tai toim­intaa opti­moi­va määrä, kun taas tuot­tavaa työtä voi ja kan­nat­taa tehdä peri­aat­teessa rajat­ta (jos vain per­heen ulkop­uolisen maail­man resurssit tähän riit­tävät). Palvelukat­e­go­ri­aan lue­taan myös virk­istys- ja viihdepalvelut.

    VIhreät puhu­vat usein palveluy­hteiskun­taan siir­tymis­es­tä. Jos sana palvelu lueaan tuos­sa ilmauk­ses­sa edel­lä kuvaa­mal­lani taval­la, syn­tyy selvä ris­tiri­itati­lanne tuon palveluy­hteiskun­ta­mallin ja Sep­po Korp­poo ‑laiseen tuot­tavu­u­den käsit­teen välille. Näin sik­si, että (per­heen sisäis­ten) palvelu­iden määrän jatku­va kas­vat­ta­mi­nen ei tuo­ta mitään uut­ta, vaan vain kulut­taa resursse­ja sen jäl­keen, kun men­nään yli edel­lä kuvatun töi­den suju­voit­tamiseen liit­tyvän opti­maalisen töi­den keskenäisen jakamisen tason. Se että puo­let Suomes­ta pesisi toisen puo­likkaan paito­ja, ja se toinen puoli sen ensim­mäisen puo­likkaan, olisi siis hölmöläis­ten hom­maa. Esite­tyssä mallis­sa todel­lista uut­ta sisältöä (ei pelkkää opti­moin­tia) saa siis vain per­heen ulkop­uolelta, luon­nos­ta tai kau­pankäyn­nin kaut­ta muilta.

    Huom: Palve­lut muut­tuvat per­heen näkökul­mas­ta tuot­tavak­si työk­si, jos niitä myy­dään per­heen ulkop­uolelle (esim. matkailu tai aiem­min myy­ty­jen lait­tei­den huollot).

    Tässä mallis­sa ei huomioitu tekni­ikan ja tieto­taidon kehitt­tymistä, vaan oletet­ti­in, että tarkasteltaval­la aikavälil­lä ei syn­ny uusia kehit­tyvän tekni­ikan tai tieto­taidon tuot­tamia lot­tovoit­to­ja. Eri­tyis­es­ti koulu­tus voi olla tässä mielessä hyödyl­listä. Tästä enem­män joku toinen kerta.

    Ja tietenkin tulee huomioi­da luon­non kestokyky. Edel­lä esite­tyn mallin sokea ykiyksinker­tais­ta­va hyö­dyn­tämi­nen voi johtaa luon­non silmit­tömään tuhoamiseen (kuten vaikka­pa bio­talouden kas­vat­tamisen korostamiseen 🙂 ).

  74. Aus­tri­an: On myös esitet­ty että IPR ei ole saman­lainen omis­tu­soikeu­den kohde kuin per­in­teiset kiin­teistöt, arvopa­per­it yms, vaan kyse on val­tion tai val­tioiden myön­tämästä monop­o­lista tietyin ehdoin. Toinen kysymys on että tuotet­taisi­inko inno­vaa­tioi­ta riit­tävästi jos kaikil­la olisi mah­dol­lisu­us hyö­dyn­tää tietoa? 

    Kyl­lä var­masti tuotet­taisi­in, ohjelmis­toala on tästä hyvä esimerk­ki. Avoin tiedon jakami­nen ei vähen­nä inno­vaa­tio­ta ja jos jokin asia on aidosti niin vaikea, että sen voisi paten­toi­da voi olla että sitä ei edes tarvitse paten­toi­da, kun ei sitä kukaan rahoit­ta­ja ymmär­rä tai pysty varas­ta­maan vain yksinker­taisen kuvauk­sen perus­teel­la. Eikä kenenkään tietenkään tarvitse etukä­teen huudel­la keksin­nöistään, jos se on todel­la hyvä.

    Taide, musi­ik­ki etc. on tiet­ty vähän mutkikkaampi asia, Mik­ki Hiirikin on tietyn­lainen IPR-inno­vaa­tio, muis­te­len luke­neeni että Dis­ney lob­basi “Mick­ey Mouse Pro­tec­tion Act” lak­i­na tun­netun muu­tok­sen jot­ta ensim­mäiset Mik­ki Hiiri ‑eloku­vat eivät olisi siir­tyneet vapaasti levitettäviksi:

    https://en.wikipedia.org/wiki/Copyright_Term_Extension_Act

    Mut­ta kysymys siitä tehäisi­inkö inno­vaa­tioi­ta jos niitä ei voitaisi paten­toi­da on vähän has­su. Hyvä ver­tailuko­h­ta on ohjelmis­toala: vähen­sikö avoin lähdekoo­di ja Lin­ux inno­vaa­tioiden määrää ohjelmistoalalla? 

    Tääl­lä on käsitel­ty aihet­ta vähän laa­jem­min — kiin­nos­ta­va aja­tus olisi pikem­minkin palki­ta keksin­nöistä kuin paten­teista, tosin mon­et kek­si­jät tek­i­sivät keksin­töjä joka tapauk­ses­sa riip­pumat­ta siitä saisiko siitä rahaa vai ei.

    http://www.hbs.edu/faculty/Publication%20Files/14–036_88022f59-a293-4a6f-b643-b205304bce91.pdf

    Pol­i­cy mak­ers have respond­ed to grow­ing evi­dence that non-patent based mech­a­nisms can work. Under the 2011 Amer­i­ca COMPETES Reau­tho­riza­tion Act, Fed­er­al agen­cies such as the Nation­al Sci­ence Foun­da­tion have the pow­er to spon­sor prizes for excep­tion­al innovations. 

  75. Sep­po Korp­poo: Paljonko tulisi lisää talouskasvua, jos 100 000 keskipalkkaista ja keski­tuot­tavaa ihmistä, sen sijaan että ovat työt­töminä, rupea­vatkin töihin?

    Niin ja ajat­telep­pa sitä, että jot­ta nuo 100.000 ihmistä saadaan töi­hin ei vält­tämät­tä edes tarvitse aluk­si luo­da yhtä mon­taa työ­paikkaa, voi olla että riit­tää esim. 10.000 uut­ta korkean jalostusas­teen työ­paikkaa, joiden ker­ran­nais­vaiku­tuk­set luo­vat toisen moko­man uusia työ­paikko­ja, jot­ka taas luo­vat uusia työ­paikko­ja jne.

    Tietääkö joku jotain ker­ran­nais­vaiku­tuk­sista ja miten ne toimivat?

    Sep­po sanoi, että talous on kuin lai­va, mut­ta mitä jos se onkin kuin lentokone? 

    Kun nos­te lakkaa alas koke­ma­ton lentäjä pyrk­isi nos­ta­maan nokkaa ylös tai jar­rut­ta­maan kun oikea tapa olisi vain painaa nok­ka alas ja kiihdyttää.

    Eli jos tulee lama pitäisi investoi­da ja ottaa velkaa, kos­ka a) vel­ka on laman aikana hal­paa ja b) jos ihmiset pas­sivoitu­vat se vain pas­sivoi lisää.

    Jos ette usko niin kat­sokaa mitä Sak­sa ja Irlan­ti ovat tehneet viimeiset 10 vuot­ta tai kat­sokaa miten velka­an­tunei­ta Ruot­salaiset koti­taloudet ovat suh­teessa Suo­ma­laisi­in. Ruot­sis­sa on oltu ikäänkuin siinä mielessä ovelia, että val­tion ei ole tarvin­nut ottaa velkaa kun se on tehty koti­talouk­sille helpoksi.

  76. Tero Tolo­nen: Jos ette usko niin kat­sokaa mitä Sak­sa ja Irlan­ti ovat tehneet viimeiset 10 vuot­ta tai kat­sokaa miten velka­an­tunei­ta Ruot­salaiset koti­taloudet ovat suh­teessa Suo­ma­laisi­in. Ruot­sis­sa on oltu ikäänkuin siinä mielessä ovelia, että val­tion ei ole tarvin­nut ottaa velkaa kun se on tehty koti­talouk­sille helpoksi.

    Suomes­sa koti­talouk­sien ei vält­tämät­tä tarvit­sisi edes velka­an­tua, kun­han vain saataisi­in se nau­ret­ta­va rahan sukan­var­teen jem­maamin loppumaan. 

    Nol­lako­rkoisil­la pankki­tileil­lä on val­tion velan ver­ran rahaa lahoa­mas­sa käsi­in. Eikä sitä olisi pakko edes kulut­taa, jo sijoit­ta­mi­nen kan­sain­välisi­in yri­tyk­si­in toisi use­am­man mil­jardin euron vien­tipon­nis­telu­ja vas­taa­van pääo­mat­u­lon kotimaahan.

  77. Tero,

    Ajat­te­len 100 000 työt­tömän työl­listämistä seuraavasti:

    500 000 ihmisen työt­tömyy­destä aiheutuu noin 5 mil­jardin kulut.

    Suomes­sa on arvioni mukaan noin 2000 kasvuhaluista ja ‑kyky­istä pk-yri­tys­tä, joista kukin voisi työl­listää noin 50 uut­ta työn­tek­i­jää Suomessa.

    Noil­la yri­tyk­sil­lä on jo valmi­it tuot­teet ja markki­natkin vetävät. Nyky­olois­sa Suomen AY- ja vero­hel­vetis­sä ei kuitenkaan kan­na­ta investoi­da ja työllistää.

    Arvioidaan nyt kuitenkin karkeasti paljonko brut­tokansan­tuote lisään­tyy, jos 100 000 työtön­tä saa työpaikan.

    Brut­tokansan­tuot­teemme on noin 200 mil­jar­dia ja sen saa aikaan noin 2 miljoon­aa ihmistä, eli noin 100 000 per henkilö.

    Näin 100 0000 työt­tömän työl­listämisel­lä saadaan 10 mil­jar­dia lisää brut­tokansan­tuotet­ta ja 1 mil­jar­dia säästöä työt­tömyysku­luis­sa = yhteen­sä 11 mil­jar­dia / vuosi.

    Tulok­se­na olisi siis noin 5,5 % lisäys brut­tokansan­tuot­teeseen. Tämä olisi val­lan eri­no­mainen tulos!

    Miten olisi, jos laitet­taisi­in pk-sek­torin asi­at sel­l­aiseen kun­toon, että tääl­lä kan­nat­taisi yrit­tää ja työllistää?

    Pes­simisti samoisi, että ei onnistu!

    Kan­nat­taa nimit­täin muis­taa, että suuryri­tyk­set vähen­tävät Suomen työn­tek­i­jöitään, mut­ta törkeästi monop­o­lisoi­vat Yhteiskun­ta/K­il­pailukyky-neu­vot­telu­ja.

    Val­lan­hi­moi­set AY-mafioosot komp­paa­vat jäse­nien­sä edun vas­tais­es­ti mukana. 

    Tuo poruk­ka on jo heit­tänyt neu­vot­teluista ulos suurim­man työl­listäjän, eli pk-sek­torin. Sille ei halu­ta antaa murusiakaan!

    Sip­ilän jäl­keen Stub­bikin pyl­listi pk-seto­rille, kun kumar­si AY-mafialle.

    Pk-sek­to­rille näyt­tääkin jäävän vai­h­toe­hdok­si vain lähtö ulko­maille, suur­te­ol­lisu­u­den perään?

    Sep­po Korp­poo, joka ei meinaa uskoa tätä todeksi

  78. Sep­po Korp­poo: Paljonko tulisi lisää talouskasvua, jos 100 000 keskipalkkaista ja keski­tuot­tavaa ihmistä, sen sijaan että ovat työt­töminä, rupea­vatkin töihin?

    Mielestäni “tuot­tavu­us” seu­raa työn­tek­i­jää vain osit­tain. Vaik­ka sitä mitataan työn­tek­i­jää tai työ­tun­tia kohti, paljon riip­puu myös ympäristöstä jos­sa työn­tek­i­jä pääsee tuot­tavu­ut­taan toteuttamaan.
    Mut­ta leik­itään­pä Sepon ajatuk­sel­la ja laite­taan 100 000 työtön­tä tuot­ta­maan! “Keski­tuot­tavu­us” tarkoit­ta­nee sitä, että kukin tuot­taa arvon­lisää noin 2 ker­taaa oman palkkansa ver­ran, san­o­taan 80 000 euroa vuodessa, joten keski­tuot­tavu­udel­la oike­as­sa ympäristössä joukko aikaansaa 8 mil­jardin lisän BKT:hen ja rapi­at (ker­ran­nais­vaiku­tuk­set) päälle.
    Parhaas­sa tapauk­ses­sa tämä edel­lyt­tää, että löy­tyy fir­ma joka pystyy myymään joukon työ­panok­sen koti­maa­han niin ettei se ole pois nyky­isiltä toim­i­joil­ta — tai ulko­maille (ei väliä kor­vaavu­ud­es­ta — nythän ratkaistaan vain Suomen ongelmia).
    Kansan­talouden tilin­pito ESA 2010 voisi peri­aat­teessa tar­jo­ta joitakin temp­pu­ja BKT:n paisut­tamisek­si, vaikka­pa hal­li­tuk­selle vaa­likau­den lop­pu­rutis­tuk­sek­si. — Palkataan koko joukko vaikkpa Tal­vi­vaaraan sekoit­tele­maan kip­sikak­ka-allas­ta ja sovi­taan tilas­tokeskuk­sen kanssa, että “tuotan­to” kir­jataan investoin­niksi (ohjelmis­toke­hi­tyk­sek­si omaan käyt­töön), varas­to­jen kas­vat­tamisek­si tai tuotan­nok­si omaan käyt­töön. Jatke­taan tuotan­toa niin kauan kuin rahoit­ta­jil­la rah­keet riittävät…

  79. Keskimääräisel­lä päivä­pal­ka­lla voi ostaa vuo­den perunat, tai polkupyörän tai äly­puhe­li­men ‚tai kymme­nen litraa viinaa. Suo­mi on vau­raan­pi kuin ikinä.
    Ei luulisi ole­van vaikeaa arvioi­da, kuin­ka suuri osa työtäteke­vistä tarvi­taan tuot­ta­maan- maamme luon­non­va­rat kestävästi huomioiden- riit­tävä lisäar­vo koko kansan kohtu­ullista elämän­ta­soa varten. Ja kuin­ka paljon tarvi­taan tämän joukon
    huolen­pitoon (lääkärit,opettajat,papit,kauppiaat).
    Val­is­tunut arvauk­seni on yhteen­sä 500000 lisäar­voa tuot­tavaa, miljoon­aa huolenpitäjää.Ken tietää tarkem­min , kertokoon.
    Mikäli arvioni on oikean­su­un­tainen, voidaan tode­ta puheet kestävyys­va­jeesta tai kansalais­palkan mah­dot­to­muud­es­ta hölynpölyksi.
    Sille ongel­malle, ettei nyky­suo­mi enää tarvitse hitai­ta, mut­ta vahvo­ja miehiä ‚taik­ka näp­päriä aloitetekyvyt­tömiä naisia on vaikeampi löytää ratkaisua.
    Tois­temme paito­jen­pe­su ei liene perin hyvä idea , mut­ta jos Suomes­sa olisi vaikka­pa puolim­iljoon­aa hiero­jaa , onnel­lisu­usin­dek­simme saat­taisi koho­ta merkittävästi.

  80. Esa Parkat­ti:
    Keskimääräisel­lä päivä­pal­ka­lla voi ostaa vuo­den perunat, tai polkupyörän tai äly­puhe­li­men ‚tai kymme­nen litraa viinaa. Suo­mi on vau­raan­pi kuin ikinä.

    Aivan. Suomen talouden sekaisu­us ei johdu siitä, että emme olisi vau­rai­ta ja ettemme tuot­taisi riit­tävästi, vaan siitä, että poli­itikomme (ja poli­itikko­jen alaisu­udessa työ­markki­na­jär­jestöm­mekin) ovat solm­i­neet yhteiskun­tamme ja eri­tyis­es­ti sen talouden sään­nöt umpisolmuun.

    Ei luulisi ole­van vaikeaa arvioi­da, kuin­ka suuri osa työtäteke­vistä tarvi­taan tuot­ta­maan- maamme luon­non­va­rat kestävästi huomioiden- riit­tävä lisäar­vo koko kansan kohtu­ullista elämän­ta­soa varten.

    Nykyi­nenkin työmäärä voi tuot­taa ylel­lisen kulu­tus­ta­son, vaikkakin ehkä hie­man alhaisem­man kuin minkä ihmiset oli­vat saavut­ta­neet juuri ennen lamaa.

    Ja kuin­ka paljon tarvi­taan tämän joukon
    huolen­pitoon (lääkärit,opettajat,papit,kauppiaat). Val­is­tunut arvauk­seni ony­h­teen­sä 500000 lisäar­voa tuot­tavaa, miljoon­aa huolenpitäjää.Ken tietää tarkem­min , kertokoon.

    Voi lähteä siitä, että pide­tään noi­ta huolen­pitäjiä ainakin alku­un tasan enti­nen määrä. Ei siis ole tarpeen leika­ta perus­palvelu­iden määrää (vaik­ka poli­itikot näyt­tävät näin usko­van). Jos kansan­talous ei tuo­ta yhtä paljon rahaa kuin aiem­min, voi olla järkeväm­pää leika­ta perus­palvelu­iden toteut­ta­jien kulu­tus­ta­soa kuin hei­dän työ­paikko­jen­sa määrää.

    Mikäli arvioni onoikean­su­un­tainen, voidaan tode­ta puheet kestävyys­va­jeesta tai kansalais­palkan mah­dot­to­muud­es­ta hölynpölyksi.

    Jonkin­lainen kestävyys­va­je meil­lä mielestäni kuitenkin on. Riip­puu kai siitä, miten ter­mi määritel­lään. Toisaal­ta nykyi­nen BKT riit­täisi (eli ei ole vajet­ta), mut­ta toisaal­ta nykyi­nen velka­ve­toinen talouden­pito ei kan­na pitkälle (eli on vajetta).

    Kansalais­palk­ka (jota kut­sun mielu­um­min perus­tu­lok­si, kos­ka en halua mak­saa täyt­tä palkkaa jouten­losta) on mah­dolli­nen ja toimi­va ratkaisu oikein toteutet­tuna. Hal­li­tuk­sen viimeiset puheet osit­tais­es­ta perus­tu­losta ovat vähän pelot­tavia, kos­ka kuu­losta­vat siltä, että jäl­jelle jää sekä van­ha että uusi byrokra­tia, vaik­ka perus­tu­lon ehkä keskeisin aja­tus on purkaa byrokratiaa.

    Sille ongel­malle, ettei nyky­suo­mi enää tarvitse hitai­ta, mut­ta vahvo­ja miehiä ‚taik­ka näp­päriä aloitetekyvyt­tömiä naisia on vaikeampi löytää ratkaisua.

    Läh­den siitä, että kaikkia tarvi­taan ja kaikille työkyky­isille löy­tyy järkevää työtä. On tietenkin eri­no­maisen hyvä asia, jos osa työn­tek­i­jöistä on joitain pelike­hi­tyshir­mu­ja, jot­ka tuot­ta­vat hyvin kau­pak­si käyviä tuot­tei­ta tuhan­nen muun edestä. Tasais­es­ti ja omil­la ehdoil­laan kehit­tyvä maa kyke­nee kyl­lä huole­hti­maan kaik­ista, sor­tu­mat­ta sel­l­aiseen palkka­haitarin venyt­tämiseen, joka ajaa perustyön­tek­i­jät bar­rikaadeille, tai sor­tu­mat­ta nos­ta­maan perus­du­unarei­den etuuk­sia niin korkeik­si, että pelinke­hit­täjätkään eivät niitä jak­sa mak­saa (muut­ta­vat ehkä maas­ta). Lisähyvä ja kulu­tuk­sen alen­tamiset voi siis edelleen jakaa sopi­vas­sa suh­teessa kaikille. Jos ihmiset usko­vat jär­jestelmän oikeu­den­mukaisu­u­teen, he viihtyvät, tuot­ta­vat ja luottavat.

    Asi­at voi siis nähdä myös posi­ti­ivis­es­ti. Ihmis­ten kyvykkyys kas­vaa jatku­vasti, joten ongelmia ei pitäisi olla Muut kehit­tyvät maat otta­vat osansa, mut­ta Suomel­la on varaa jous­taa. Pitää hyväksyä se, että maa­pal­lon resurssien jaos­sa tapah­tuu muu­tok­sia. Pitää olla esimerkik­si valmius luop­ua osas­ta luon­toa kulut­tavaa toim­intaamme, sil­lä se, että me lisäisimme kulu­tus­tamme ja samal­la myös kehit­tyvät maat lisäi­sivät, ajaa luon­non var­masti vaikeuksiin.

    Tois­temme paito­jen­pe­su ei liene perin hyvä idea , mut­ta jos Suomes­sa olisi vaikka­pa puolim­iljoon­aa hiero­jaa , onnel­lisu­usin­dek­simme saat­taisi koho­ta merkittävästi.

    Onnel­lisu­us on tosi­aan BKT:tä parem­pi mit­tari. Hieromi­nen on mukavaa, ja kulut­taa vähem­män luon­non resursse­ja kuin vaikka­pa loma­len­not etelään. Tule­va taloudel­lis­es­ti ja luon­non kannal­ta toimi­va yhteiskun­tamme voi hyvin siir­tyä hie­man palvelu­iden suun­taan. Mut­ta tämä edel­lyt­tää tietenkin sen hyväksymistä, että mate­ri­aaliset kulu­tus­tot­tumuk­semme laske­vat vas­taavasti. Hiero­ja syö siis aamu­palal­la entistä use­am­min kaurapuuroa.

  81. Ken: Mielestäni “tuot­tavu­us” seu­raa työn­tek­i­jää vain osit­tain. Vaik­ka sitä mitataan työn­tek­i­jää tai työ­tun­tia kohti, paljon riip­puu myös ympäristöstä jos­sa työn­tek­i­jä pääsee tuot­tavu­ut­taan toteuttamaan.
    Mut­ta leik­itään­pä Sepon ajatuk­sel­la ja laite­taan 100 000 työtön­tä tuot­ta­maan! “Keski­tuot­tavu­us” tarkoit­ta­nee sitä, että kukin tuot­taa arvon­lisäänoin 2 ker­taaa oman palkkansa ver­ran, san­o­taan 80 000 euroa vuodessa, joten keski­tuot­tavu­udel­la oike­as­sa ympäristössä joukko aikaansaa 8 mil­jardin lisän BKT:hen ja rapi­at (ker­ran­nais­vaiku­tuk­set) päälle.
    Parhaas­sa tapauk­ses­sa tämä edel­lyt­tää, että löy­tyy fir­ma joka pystyy myymään joukon työ­panok­sen koti­maa­han niin ettei se ole pois nyky­isiltä toim­i­joil­ta – tai ulko­maille (ei väliä kor­vaavu­ud­es­ta – nythän ratkaistaan vain Suomen ongelmia).
    Kansan­talouden tilin­pito ESA 2010 voisi peri­aat­teessa tar­jo­ta joitakin temp­pu­ja BKT:n paisut­tamisek­si, vaikka­pa hal­li­tuk­selle vaa­likau­den lop­pu­rutis­tuk­sek­si.– Palkataan koko joukko vaikkpa Tal­vi­vaaraan sekoit­tele­maan kip­sikak­ka-allas­ta ja sovi­taan tilas­tokeskuk­sen kanssa, että “tuotan­to” kir­jataan investoin­niksi (ohjelmis­toke­hi­tyk­sek­si omaan käyt­töön), varas­to­jen kas­vat­tamisek­si tai tuotan­nok­si omaan käyt­töön. Jatke­taan tuotan­toa niin kauan kuin rahoit­ta­jil­la rah­keet riittävät…

    Tämä kansan­talouden tilipi­don mukainen tuot­tavu­us ei tosi­aan ole absolu­ut­tisen var­ma mittari. 

    Kat­so­taan­pa sitä muodossa
    tuot­tavu­us = arvonlisä(BKT)/työntekijät

    Taan­tu­mas­sa yri­tyk­set joutu­vat alen­ta­maan tuot­tei­den­sa hin­taa, mis­tä seu­raa että arvon­lisä piene­nee ja tuot­tavu­us siten laskee.

    Samoin käy jos osa korkean arvon­lisän tuotan­nos­ta kokon­aan lop­puu, kuten Nokian matkapuhelintuotanto.

    Jos taan­tu­ma jatkuu pitem­pään tai muut­tuu peräti lamak­si niin jonkin ajan kulut­tua yri­tyk­set vähen­tävät työn­tek­i­jöitään. Täl­löin tuot­tavu­us nousee, kos­ka vähem­mäl­läkin työn­tek­i­jämääräl­lä saadaan sama arvon­lisä aikaisek­si. Kään­töpuolel­la on sit­ten lisään­tynyt työttömyys.

    Tuo keski­tuot­tavu­us 80000€/työntekijä on lähempänä oikeaa kuin Sep­po Korp­poon esit­tämä luku. Se saadaan jaka­mal­la BKT, n. 205 mrd työl­lis­ten määräl­lä joka oli helmiku­us­sa n. 2.4 mrd, ks.
    http://www.findikaattori.fi/fi/41

    ja tulok­sek­si tulee n. 85400 €/työntekijä.

    Brut­tokansan­tuot­teessa on mukana kiin­teän pääo­man kulu­mi­nen (pois­tot) n. 39 mrd. Net­tokansan­tuote, jos­sa pois­to­ja ei ole mukana voisi antaa parem­man kuvan.

    Paljon on peistä taitet­tu myös yksikkö­työkus­tan­nuk­sista, johon pätee samat, edel­lä­maini­tut asiat.

    Yksikkö­työkus­tan­nus = palkkakulut/arvonlisä(BKT)

    Taantumassa/lamassa arvon­lisä piene­nee joten yksikkö­työkus­tan­nuk­set ensin nousee. Kun yri­tyk­set sit­ten vähen­tävät työn­tek­i­jöitään laman seu­rauk­se­na, piene­nee yksikkö­työkus­tan­nus (mut­ta työt­tömyys kasvaa).

    Jos palkkaku­lu­jen nousua hillitään enem­män kuin kil­pail­i­ja­mais­sa, suh­teelli­nen yksikkö­työkus­tan­nus piene­nee edelleen ja jos poten­ti­aal­ista kysyn­tää on niin myyn­ti ja arvon­lisä kas­vaa, mikä voi mah­dol­lis­taa parem­man työl­lisyy­den jatkos­sa (kil­pailukykysopimus pähkinänkuoressa).

  82. onko tästä kehi­tyskeskustelus­ta uno­hdet­tun­väestön kasvun merkitys.
    jos väestö lisään­tyy kansan­tu­lon pysyessä ennal­laan köy­tyvät kaik­ki keskimäärin vaik­ka bkt pysyy ennallaan.
    käsit­tääk­seni kai­ki halu­aisi­vat että lap­sil­la olisi helpom­paa kuin itsel­lämme eli halut­taisi­in elin­ta­son kasvua. tästä seu­raa käsi­tyk­seni mukaan vält­tämät­tömyys kasvulle.
    jos väestön määrä pysyy ennal­laan mut­ta halutam
    elin­ta­son kasvua on tuot­tavu­u­de­na kasvettava.
    olen touhun­nut kore­as­sa mis­sä väestön kasvua pyritään saa­maan aik­sek­si näil­lä perustein. siel­lä per­hei­den ja viral­lisen poli­ti­ikan ris­tiri­ita on aika näkyvä. poruk­ka ei halua lisän­tyä vaik­ka val­tio tah­toisimkos­ka per­hen elin­ta­so nousee parem­min pienessä perheessä.
    meil­lä maa­han­muu­toa perustel­laan samal­la taval­la. tilas­toil­la voidaan osoit­taa väestönkasvun merk­i­tys, mut­ta siinä tulee harhak­si se etei etnis­ten ruoka­paikko­jeen lisän­tymi­nen tuo­ta vai­h­to­taset­ta. asun­to­tuotan­toa jne. osmon jo mainit­se­maa maal­ta­muu­ton tapaista lisäar­voa kansan­tuot­teeseen kyllä.
    jos kansan­tu­lo ei tässä yhtey­dessä kas­va jakau­tuu se use­am­malle suulle eli keskimääräi­nen elin­ta­so laskee.
    tulee sama ris­tiri­ita kuin kore­as­sa yksi­tyisen edun ja yleisen edun välille.

  83. Vin­ha Perä: Tämä kansan­talouden tilipi­don mukainen tuot­tavu­us ei tosi­aan ole absolu­ut­tisen var­ma mittari. 

    Kat­so­taan­pa sitä muodossa
    tuot­tavu­us = arvonlisä(BKT)/työntekijät

    Taan­tu­mas­sa yri­tyk­set joutu­vat alen­ta­maan tuot­tei­den­sa hin­taa, mis­tä seu­raa että arvon­lisä piene­nee ja tuot­tavu­us siten laskee.

    Samoin käy jos osa korkean arvon­lisän tuotan­nos­ta kokon­aan lop­puu, kuten Nokian matkapuhelintuotanto.

    Jos taan­tu­ma jatkuu pitem­pään tai muut­tuu peräti lamak­si niin jonkin ajan kulut­tua yri­tyk­set vähen­tävät työn­tek­i­jöitään. Täl­löin tuot­tavu­us nousee, kos­ka vähem­mäl­läkin työn­tek­i­jämääräl­lä saadaan sama arvon­lisä aikaisek­si. Kään­töpuolel­la on sit­ten lisään­tynyt työttömyys.

    Tuo keski­tuot­tavu­us 80000€/työntekijä on lähempänä oikeaa kuin Sep­po Korp­poon esit­tämä luku. Se saadaan jaka­mal­la BKT, n. 205 mrd työl­lis­ten määräl­lä joka oli helmiku­us­sa n. 2.4 mrd, ks.
    http://www.findikaattori.fi/fi/41

    ja tulok­sek­si tulee n. 85400 €/työntekijä.

    Brut­tokansan­tuot­teessa on mukana kiin­teän pääo­man kulu­mi­nen (pois­tot) n. 39 mrd. Net­tokansan­tuote, jos­sa pois­to­ja ei ole mukana voisi antaa parem­man kuvan.

    Paljon on peistä taitet­tu myös yksikkö­työkus­tan­nuk­sista, johon pätee samat, edel­lä­maini­tut asiat.

    Yksikkö­työkus­tan­nus = palkkakulut/arvonlisä(BKT)

    Taantumassa/lamassa arvon­lisä piene­nee joten yksikkö­työkus­tan­nuk­set ensin nousee. Kun yri­tyk­set sit­ten vähen­tävät työn­tek­i­jöitään laman seu­rauk­se­na, piene­nee yksikkö­työkus­tan­nus (mut­ta työt­tömyys kasvaa).

    Jos palkkaku­lu­jen nousua hillitään enem­män kuin kil­pail­i­ja­mais­sa, suh­teelli­nen yksikkö­työkus­tan­nus piene­nee edelleen ja jos poten­ti­aal­ista kysyn­tää on niin myyn­ti ja arvon­lisä kas­vaa, mikä voi mah­dol­lis­taa parem­man työl­lisyy­den jatkos­sa (kil­pailukykysopimus pähkinänkuoressa).

    Yksikkö­työkus­tan­nus­ta las­ket­taes­sa käytetään läh­es aina BKT:n volyy­mi-indek­siä ja työvoimakus­tan­nusten nimel­listä indek­siä. Eli BKT:n hin­nan­muu­tos ei vaiku­ta vaan tuotan­non volyymin sekä työvoimakus­tan­nusten nousu. Eli jos BKT kas­vaa reaalis­es­ti paljon niin työvoimakus­tan­nuk­setkin voivat nous­ta ilman että yksikkö­työkus­tan­nuk­sis­sa tapah­tuu muutosta.

  84. Eikös suurem­mat talouskasvun ajat ovat ajoit­tuneet yleen­sä sotien jälkeen?

    Eli jos halu­aa suur­ta talouskasvua, täy­tyykö toivoa jonkin­laista suur­ta kri­isiä tai sotaa?

  85. Sep­po Korp­poo:
    Tuo Sak­en esit­tämä ver­taus onkin hyvä, kun ajat­telee Suomen nyky­isiä talous-ongelmia.


    Ammat­ti­taido­ton mut­ta sään­töjä tarkasti nou­dat­tanut sak­salais-insinööri ei ollut ymmärtänyt tämän rak­en­teen heikkout­ta, eikä myöskään osan­nut mitoittaa


    Suomen talouden rakenne ei enää vas­taa nyky­isiä olo­suhtei­ta ja se on jo vakavasti vau­ri­oitunut. Vet­tä tulee sisään koval­la vauhdilla…

    Onko maan kapteen­it nyt niin hul­lu­ja, että aja­vat taloutemme tieten tah­toen ja koval­la vauhdil­la täystuhoon?

    Sep­po Korp­poo, joka on suun­nitel­lut yhden upon­neen matkus­ta­ja-aluk­sen, Bir­ka Prin­cessin. Se upposi 2007 Sea Dia­mond-nimisenä Kreikan vesil­lä, kun se ajoi kiville ja vesir­a­jan alle tuli hel­vetin pitkä vaurio … 

    Jos sään­nöt, ohjeet ja määräyk­set, tai niiden toteu­tustapa ovat huono­ja, kuka sil­loin on vastuussa?

    Laivas­sa­han tulee kai aina olla pääl­likkö, tai jonkun toimia hänen sijaise­naan, mut­ta ker­ral­laan vas­tu­us­sa voi kai olla vain yksi pääl­likkö. Vas­tu­un­jaon tulee olla aina selkeä. Jos pääl­likkö päät­tää ajaa kar­ille, vas­tuu tuos­ta on sil­loin käsit­tääk­seni yksin hänel­lä. Mitä muut voisi­vat tuol­loin tehdä?

    Jäykässä organ­isaa­tios­sa muut kai vas­taa­vat vain omista tehtävistään ja niiden nou­dat­tamis­es­ta, vaik­ka seu­rauk­set (laivan kulku­un puut­tumat­to­muud­es­ta) oli­si­vat val­lan kamalat. Huh!

    Miten mah­toi laivansa kiville aja­neen kapteeni Schet­ti­non perämi­esten käy­dä Ital­ian tuomiois­tu­imes­sa? Olisiko hei­dän pitänyt puut­tua asioiden kulku­un jo sil­loin kun se oli vielä mah­dol­lista? Sai­vatko he tuomion­sa vas­ta laivan vau­ri­oiden syn­nyn jälkei­sis­sä tapah­tu­mis­sa tehtävien­sä hoita­mis­es­ta tai hoita­mat­ta jät­tämis­es­tä? Voiko ongelmien ennal­taehkäisy olla mer­i­lais­sa kielletty?

    Löy­tyykö mer­i­lain tulkin­noista tapauk­sia maail­mal­takaan, jois­sa esimerkik­si yliperämies olisi muiden perämi­esten tuel­la syr­jäyt­tänyt tehtävi­in­sä ker­takaikkisen sopi­mat­toman pääl­likkön­sä. Min­ulle ei tule mieleen juuri muu­ta kuin Boun­ty-laivan kap­ina, mut­ta esimerkik­si laivaväen huonon kohtelun ja muiden (kai muidenkin perustel­tu­jen) syi­den takia kap­inaan ryhtyneistä päällystön tai miehistön jäsenistä muu­ta­ma taisi saa­da (Ami­rali­teetil­ta?) peräti hirt­to­tuomion, osa kuitenkaan ei. Laki oli tuol­loin ankara. Takaisin Bri­tan­ni­aan lop­ul­ta selvin­nyt kapteeni Bligh sai sen sijaan levit­tää kär­simys­tä vielä muual­lakin, kun pää­tyi kai myöhem­min pom­mit­ta­maan Ami­rali­teetil­ta alleen saa­mal­la uudel­la laival­laan Kööpen­ham­i­naa! Ehkä hän oli tuo­hon tarkoituk­seen sopi­va henkilö.

    Miten pitkälle lojali­teetin esimies­val­taa kohtaan tulee ulot­tua nykypäivän Suomes­sa, tai mitä muu­ta on tehtävis­sä, jos luot­ta­muk­sen perus­ta alkaa säröil­lä, tai pääl­likkö tai jokin rahanahne varus­ta­mo esim. lisälastin ja ‑tien­estien toivos­sa, tai yhden, jostain muus­ta näkövinkke­listä ehkä hyvältäkin kuu­losta­van syyn takia, halu­aa jät­tää käyt­tämät­tä laivansa mm. merel­lä pystyssä ja vakaana pitämistä varten suun­nitel­lut pain­o­las­tivesisäil­iöt laivan kaksoispohjassa?

    Joku voi häipyä laival­ta heti ongelmien ensi merkkien myötä, joku toinen vielä ennenkuin on liian myöhäistä. Mitä tulee vas­tu­un­tun­toisen perämiehen tuol­loin tehdä laivaan jäävien hyväk­si, jos kapteeni on esim. merel­lä harho­jen val­las­sa, viihtyy ehkä liian pitkään maail­man monis­sa sata­maka­pakois­sa, tai on menet­tänyt nav­igoin­ti­taiton­sa, ehkä jopa johtamiskykyn­sä laivan pääl­likkönä, osin näkökykyn­sä, tai ainakin kuulonsa?

    Tässä maas­sa on aika mon­es­sa paikas­sa jo niin h‑vetin mon­ta asi­aa ihan viku­ral­laan, että jotain tart­tis todel­la tehdä. Vaik­ka osa asioista on meil­lä hyvin, paljon on myös tehty aivan jär­jet­tömiä päätök­siä, joista jo useim­mat vähääkään näke­mys­tä omaa­vat (vielä tois­taisek­si lojaalit) voivat (suur­ta sisäistä tuskaa ja ris­tiri­itaisia tun­tei­ta tun­tien) ennakoi­da minkälaiseen kivikkoon ne lop­ul­ta Suo­mi-laivamme johtavat. 

    Mil­loin tulee ihmisen hyvän harkin­nan, osaamisen ja jär­jen astua esim. vir­ka-asteikon hier­arkian vaa­timusten ja lojaal­i­u­den kahlei­den edelle? Pelas­tusve­neet kai ainakin on syytä pitää kun­nos­sa ja huole­htia omas­takin osaamis­es­taan niiden käytön suh­teen, mut­ta eikö tärkeäm­pää olisi kuitenkin yrit­tää pelas­taa koko lai­va mah­dol­li­sine matkus­ta­ji­neen ja miehistöi­neen, ja jos se saadaan pelastet­tua, tehdä lisäk­si parhaansa nos­taak­seen laivaan takaisin sieltä jo veden varaan joutuneet? 

    Jos pelas­tustyöt laimin­lyödään laival­la, voi mer­i­lain nojal­la luul­lak­seni kai siitäkin seu­ra­ta syyte. Päteekö sama peri­aate Suomes­sa myös maanka­ma­r­al­la ja maan talouden sekä mon­en muun asian hoita­misen kohdalla? 

    Kysymyk­set ovat vaikei­ta, mut­ta niin lie­nee myös maamme tilanne. Kuka puhal­taisi pil­li­in­sä? Mis­tä löy­tyy maamme talouden pelas­ta­va “Lit­tle Toot”?

  86. sari:
    onko tästä kehi­tyskeskustelus­ta uno­hdet­tun­väestön kasvun merkitys.
    jos väestö lisään­tyy kansan­tu­lon pysyessä ennal­laan köy­tyvät kaik­ki keskimäärin vaik­ka bkt pysyy ennallaan.
    käsit­tääk­seni kai­ki halu­aisi­vat että lap­sil­la olisi helpom­paa kuin itsel­lämme eli halut­taisi­in elin­ta­son kasvua. tästä seu­raa käsi­tyk­seni mukaan vält­tämät­tömyys kasvulle.

    Eikö olisi järkeväm­pää tähdätä väkimäärän alen­tamiseen. Ilmas­to ja luon­to säästy­i­sivät, ja las­ten elin­ta­so ja viihtyvyys parani­si­vat. (Kasvus­sa olisi järkeä vain jos maa­pal­lo olisi rajat­toman suuri — mut­ta kun ei ole.)

    jos väestön määrä pysyy ennal­laan mut­ta halutam
    elin­ta­son kasvua on tuot­tavu­u­de­na kasvettava.

    Tuot­tavu­us kas­vaa tekonolo­gian kehi­tyk­sen myötä koko ajan (talouden kasvus­ta riippumatta).

    olen touhun­nut kore­as­sa mis­sä väestön kasvua pyritään saa­maan aik­sek­si näil­lä perustein. siel­lä per­hei­den ja viral­lisen poli­ti­ikan ris­tiri­ita on aika näkyvä. poruk­ka ei halua lisän­tyä vaik­ka val­tio tah­toisimkos­ka per­hen elin­ta­so nousee parem­min pienessä perheessä.
    meil­lä maa­han­muu­toa perustel­laan samal­la tavalla.

    Kasvun aikaansaami­nen on tietenkin täysin vas­tu­u­ton peruste maahanmuutolle.

    tilas­toil­la voidaan osoit­taa väestönkasvun merk­i­tys, mut­ta siinä tulee harhak­si se etei etnis­ten ruoka­paikko­jeen lisän­tymi­nen tuo­ta vai­h­to­taset­ta. asun­to­tuotan­toa jne. osmon jo mainit­se­maa maal­ta­muu­ton tapaista lisäar­voa kansan­tuot­teeseen kyllä.
    jos kansan­tu­lo ei tässä yhtey­dessä kas­va jakau­tuu se use­am­malle suulle eli keskimääräi­nen elin­ta­so laskee.
    tulee sama ris­tiri­ita kuin kore­as­sa yksi­tyisen edun ja yleisen edun välille.

    Yksi­tyiset näyt­tävät ole­van Kore­as­sa fik­sumpia kuin val­tio — eikö niin?

  87. Jos fir­ma ajaa konkurssi­in, ensisi­jainen syylli­nen on toim­i­tusjo­hta­ja, mut­ta kyl­lä siitä kuseen joutuu hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ja koko hallituskin.

    Talousti­eteen pro­fes­sori Mat­ti Viren antoi juuri neu­von Suomen hyvä­tu­loisille yrit­täjille: “Pakatkaa laukkunne kun vielä ehditte”

    Mat­ti taitaa olla viisas mies?

    Eikä siitä elin­tärkeästä paikallis­es­ta sopimis­es­takaan näytä tule­van mitään…

    Toim­i­tusjo­hta­ja Sep­po Korp­poon kai sit­ten pitää lähteä hake­maan laukkuja…

  88. Aus­tri­an: Yksikkö­työkus­tan­nus­ta las­ket­taes­sa käytetään läh­es aina BKT:n volyy­mi-indek­siä ja työvoimakus­tan­nusten nimel­listä indek­siä. Eli BKT:n hin­nan­muu­tos ei vaiku­ta vaan tuotan­non volyymin sekä työvoimakus­tan­nusten nousu. Eli jos BKT kas­vaa reaalis­es­ti paljon niin työvoimakus­tan­nuk­setkin voivat nous­ta ilman että yksikkö­työkus­tan­nuk­sis­sa tapah­tuu muutosta.

    Hyvä kom­ment­ti muis­tut­ta­maan siitä että yksikkötyökustannus-termi(kään) ei ole yksikäsitteinen.

    Ainakin seu­raavia eri vivahtei­ta on:
    — nimelli­nen yksikkötyökustannus
    — reaa­li­nen yksikkötyökustannus
    — suh­teelli­nen yksikkötyökustannus
    — yksikkö­työkus­tan­nusten suh­teelli­nen muutos

    Varsinkin viimemainit­tua usein tulk­i­taan keskustelu­foo­rumeil­la ja muual­lakin samak­si kuin todel­lis­ten yksikkö­työkus­tan­nusten ero, mitä se ei tietenkään kerro.

    Suomes­sa keskustelu kil­pai­lykyvyn paran­tamisen tarpeesta perus­tuu ymmärtääk­seni aika paljon Suomen Pankin Lau­ri Kajano­jan artikke­li­in, jos­ta löy­tyy perustelu­ja sille miten noi­ta eri tapo­ja kan­nat­taa käyttää:

    http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/artikkelit/kuinka-paljon-kustannuskilpailukyvyn-pitaisi-parantua/

    Ote sieltä:

    Kus­tan­nuskil­pailukykyä mitat­taes­sa työkus­tan­nusten tason nousu suh­teutetaan usein johonkin tuotan­non muu­tos­ta kuvaavaan muut­tu­jaan, joka kuvaa samal­la yri­tys­ten palka­n­mak­sukyvyn muu­tos­ta. Tuotan­toon suh­teutet­tu­jen työkus­tan­nusten kasvu kaup­pakump­pan­i­mai­hin ver­rat­tuna heiken­tää talouden ulkoisen tas­apain­on edellytyksiä.

    Täl­laise­na kus­tan­nuskil­pailukyvyn mit­ta­ri­na käytetään usein nimel­lisiä yksikkö­työkus­tan­nuk­sia. Sil­loin työkus­tan­nuk­set suh­teutetaan työn tuot­tavu­u­teen, joka las­ke­taan tuotan­non määrän muu­tok­sen perus­teel­la. Toinen vai­h­toe­hto on käyt­tää tuotan­non määrän sijas­ta tuotan­non arvoa. Täl­laista mit­taria kut­su­taan reaal­isik­si yksikkö­työkus­tan­nuk­sik­si. Se kuvaa kään­teis­es­ti tuotan­non kan­nat­tavu­ut­ta, ja samal­la se kuvaa myös työn tulo-osu­u­den kehitystä.

    Suomen tapauk­ses­sa hyödyl­lisiä mittare­i­ta ovat sekä nimel­liset että reaaliset yksikkö­työkus­tan­nuk­set, mut­ta niiden hyödyl­lisyys ei koske kaikkia toimi­alo­ja. Talouden avoin­ta sek­to­ria tarkasteltaes­sa tuotan­non kan­nat­tavu­us on hyödylli­nen mit­tari, kun taas nimel­liset yksikkö­työkus­tan­nuk­set eivät Suomen tapauk­ses­sa sitä ole (Kajano­ja 2012). Tähän on syynä Suomen talouden avoimel­la sek­to­ril­la aiem­min vallinnut kan­sain­välis­es­ti hyvin poikkea­va hin­take­hi­tys (kuvio 3). Hin­to­jen alen­e­m­i­nen tarkoit­taa, että tuotan­non määrän kasvu ei ole merkin­nyt vas­taavaa tuotan­non arvon kasvua. Tuotan­non kan­nat­tavu­us ja yri­tys­ten palka­n­mak­sukyky eivät riipu tuotan­non määrän vaan sen arvon kasvusta.

    Tuotan­non kan­nat­tavu­u­den tasover­tailut eivät nekään ole hel­posti tulkit­tavis­sa kus­tan­nuskil­pailukyvyn kannal­ta. Esimerkik­si Sak­san teol­lisu­u­den monil­la toimi­aloil­la kan­nat­tavu­u­den taso on reaal­is­ten yksikkö­työkus­tan­nusten avul­la mitat­tuna ollut pitkään heikom­pi kuin monis­sa muis­sa mais­sa ilman, että tuotan­to olisi siir­tynyt Sak­sas­ta pois. Taustal­la saat­taa olla toimi­alo­jen rak­en­teeseen liit­tyviä tekijöitä.

    Nimel­lis­ten yksikkö­työkus­tan­nusten osalta tasover­tailu­ja ei puolestaan ole ylipään­sä mielekästä esit­tää. Syy on se, että tämän suureen laskemises­sa käytet­ty työn tuot­tavu­us perus­tuu tuotan­non määrän kehi­tyk­seen, joka kuvaa aina muu­tos­ta jostain perusvuodes­ta. Kan­sain­välisiä ver­tailu­ja kulut­ta­jahin­to­jen tasos­ta on saatavis­sa, mut­ta vas­taavia ver­tailu­ja ei ole ainakaan laa­jasti käytet­tävis­sä työn tuot­tavu­u­den määräl­lis­ten taso­jen vertaamiseksi.

    Yksi mah­dolli­nen läh­estymistapa on ver­ra­ta kus­tan­nuskil­pailukyvyn mittarei­den nyky­isiä arvo­ja niiden pitkän aikavälin keskiar­voihin. Kuten edel­lä on esitet­ty, täl­laises­sa ver­tailus­sa hyödyl­lisi­in mittarei­hin kuu­lu­vat suh­teel­liset työkus­tan­nuk­set ja tehdas­te­ol­lisu­u­den suh­teelli­nen kan­nat­tavu­us reaal­is­ten yksikkö­työkus­tan­nusten kään­teis­lu­vun avul­la tarkasteltuna.
    ———–

    Yksikkö­työkus­tan­nusten käyt­töä ver­tailui­hin on arvostel­tu esim. täällä:
    http://www.worldeconomicsassociation.org/newsletterarticles/ulc/

  89. Sep­po Korp­poo:
    Jos fir­ma ajaa konkurssi­in, ensisi­jainen syylli­nen on toim­i­tusjo­hta­ja, mut­ta kyl­lä siitä kuseen joutuu hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ja koko hallituskin.

    Maineen kannal­ta näin var­maan on, mut­ta esimerkik­si vahin­gonko­r­vausten osalta osakey­htiön hal­li­tuk­sen jäsen­ten vas­tuu on käytän­nössä suurem­pi, kos­ka hal­li­tuk­sel­la on n.s. yleistoimivalta.

  90. Vin­ha Perä: Yksikkö­työkus­tan­nusten käyt­töä ver­tailui­hin on arvostel­tu esim. täällä:
    http://www.worldeconomicsassociation.org/newsletterarticles/ulc/

    Kiin­nos­tavin kuvaa­ja nois­sa artikkeleis­sä oli tehdas­tuotan­non läh­es lin­eaari­nen lasku, joka on läht­enyt jo 1970-luvul­ta alkaen.

    http://www.eurojatalous.fi/fi/kuviot/graafi/tehdasteollisuuden-tyollisyysosuus-ja-sen-trendi/

    Antaa ajat­telemisen aihet­ta. Jos sama tahti jatkuu niin 40 vuo­den päästä tuotan­toa ei käytän­nössä ole lainkaan — tai tuotan­toa on, mut­ta ihmisiä tai ihmistyötä se ei työl­listä juuri lainkaan.

    Tässä on yksi maail­manku­va jota pitäisi pohtia. 40 vuot­ta kuluu yllät­tävän nopeasti. Soin­in­vaarakin on pohdiskel­lut näitä, mm.

    http://www.soininvaara.fi/2014/02/23/enta-kun-robotit-tekevat-tyot/

    http://www.soininvaara.fi/2015/12/10/tavaroista-on-tulossa-ilmaishyodykkeita/

  91. Tero Tolo­nen tuos­sa edel­lä sanoo: “Jos sama tahti jatkuu niin 40 vuo­den päästä tuotan­toa ei käytän­nössä ole lainkaan – tai tuotan­toa on, mut­ta ihmisiä tai ihmistyötä se ei työl­listä juuri lainkaan. Tässä on yksi maail­manku­va jota pitäisi pohtia.”

    Tero on oikeal­la asial­la, mut­ta pohtimi­nen ei nyt paljoa auta, kun paskat on jo housussa.

    Ehdotankin, että kaik­ki kyn­nelle kykenevät ilmestyvät tänne talouselämän etur­in­ta­malle. Tääl­lä asi­akas sanoo kiertelemät­tä ja päin naa­maa justi­in­sa sen, mitä pitää heti tehdä.

    Sit­ten enem­pää pohti­mat­ta, on pan­ta­va talikko heilumaan ja antaa paskan lentää!

    Joku älypää voi jopa kek­siä sel­l­aisen vir­tu­aali-talikon, jos­ta asi­akas on valmis mak­samaan miljoonia? 

    Sep­po Korp­poo, joka tykkää talikkohommista

  92. Sep­po Korp­poo:
    Tero Tolo­nen tuos­sa edel­lä sanoo: “Jos sama tahti jatkuu niin 40 vuo­den päästä tuotan­toa ei käytän­nössä ole lainkaan – tai tuotan­toa on, mut­ta ihmisiä tai ihmistyötä se ei työl­listä juuri lainkaan. Tässä on yksi maail­manku­va jota pitäisi pohtia.”

    Tero on oikeal­la asial­la, mut­ta pohtimi­nen ei nyt paljoa auta, kun paskat on jo housussa.

    Ehdotankin, että kaik­ki kyn­nelle kykenevät ilmestyvät tänne talouselämän etur­in­ta­malle. Tääl­lä asi­akas sanoo kiertelemät­tä ja päin naa­maa justi­in­sa sen, mitä pitää heti tehdä.

    Sit­ten enem­pää pohti­mat­ta, on pan­ta­va talikko heilumaan ja antaa paskan lentää!

    Joku älypää voi jopa kek­siä sel­l­aisen vir­tu­aali-talikon, jos­ta asi­akas on valmis mak­samaan miljoonia? 

    Sep­po Korp­poo, joka tykkää talikkohommista

    Miten pitkälle eteen­päin asi­akas tai talouselämän etur­in­ta­ma asioi­ta on poht­in­ut? Eikö siel­lä ole yleen­sä edet­ty aika lail­la vain nyky­hetken tai korkein­taan huomis­päivän tarpei­ta ajatellen, ennakoiden että kaik­ki jatkuu koko ajan vain kaiken aikaa samaa rataa. 

    Jos joku ehdot­taa ratkaisuk­si entistä heikom­min kestävien tuot­tei­den valmis­tamista, ei se tai­da olla mitään kestävää kehi­tys­tä, vaik­ka näin jo paljolti tehdään. Toisaal­ta, kun hyv­in­voin­ti levit­täy­tyy ja saavut­taa globaal­is­tikin tietyn tason, ei kulu­tus enää kas­va, mut­ta automaa­tion kas­vaes­sa pian mikään muu ei käy enää kau­pak­si kuin ener­gia, ruo­ka ja varaosat, joi­ta robot­tien huolto- ja kor­jaus­fir­mo­jen robot­it tilaa­vat robo­t­i­soi­tu­ista tehtaista. 

    Yhteiskun­ta ei silti var­maankaan kestä sel­l­aista tilan­net­ta, jos­sa tulon­jaon bal­anssi polar­isoituu äärim­milleen, tai edes liiak­si. Äärim­milleen vietynähän tuo merk­it­sisi (ei-real­is­tise­na) tilanteena sitä, että meil­lä olisi tuloast­eikon yläpäässä vain yksi ain­oa pääo­man ‘valkoinen kääpiö’ tai peräti elämässä kaiken ihmisille tarpeel­lisen han­k­in­nan mah­dol­lis­ta­van ostovoiman itselleen imevä sin­gu­lar­i­teet­ti, eli ‘mus­ta aukko’. 

    Kansalais­ten kap­ina syn­ty­isi jo kauan ennen tuol­laista tilan­net­ta. Jos kukaan ei poh­di asi­aa aika­janal­la nykypäivä-“ylihuominen”, kehitä ja ota käyt­töön ratkaisua (tai ratkaisu­ja) “yli­huomisen” ongelmi­in, jot­ka ovat jo osin tääl­lä, tapah­tuu yhteiskun­nas­sa vääjäämätön ajau­tu­mi­nen sinne ‘pimey­den ytimeen’, mis­sä kai aikakin seisah­tuu. Mustil­la aukoil­la on erit­täin vah­va vetovoima, mut­ta luulen, että vielä kan­nat­taisi yrit­tää kään­tää “avaru­us­laivamme” kurssi.

    Jo nyt on tul­tu tilanteeseen, jos­sa Sepon sanoin “p‑kat on jo housu­is­sa”. Täl­lä menol­la sitä samaa tulee sinne kuitenkin koko ajan lisää, jol­loin lop­ul­ta ei mitkään, jous­tavim­matkaan henkselit sitä enää tääl­lä kestä. 

    Olisiko ajatuk­ses­sa perus­tu­losta sit­tenkin ideaa, mut­ta miten se rahoite­taan kuvaa­mal­lani, pitkäl­lä aika­janal­la? Ensi työk­si pitäisi var­maankin paran­taa osaamisen ja sen tarpeen yhteenso­vit­tamisen helpottamista.

  93. Sakel­la on tuos­sa edel­lä mie­lenki­in­toinen filosofinen joh­dat­telu, mut­ta konkre­ti­aa voisi siihen lisätä.

    Jos laivas­sa on kovas­sa myrskyssä mer­i­hädässä ja vet­tä tulee sisään, niin ei kan­na­ta paljonkaan unel­moi­da hauskas­ta illas­ta rantaka­pakas­sa, vaan on parem­pi että kaik­ki ovat kiin­ni pumpuis­sa tai tukki­mas­sa vuotoja.

    Täl­löin on ymmär­ret­tävää, että vapaa­matkus­ta­jia ja taivaan­ran­nan maalare­i­ta kat­so­taan karsaasti.

    Sit­ten kun lai­va on taas tur­val­lis­es­ti sata­mas­sa, voi osa-aikaises­ti jatkaa kokon­aan uusien ideoiden kehit­tämistä, ottaa pienet ja filosofoida.

    Sep­po Korp­poo, joka on useinkin pumpuissa

  94. Sep­po Korp­poo: Jos laivas­sa on kovas­sa myrskyssä mer­i­hädässä ja vet­tä tulee sisään, niin ei kan­na­ta paljonkaan unel­moi­da hauskas­ta illas­ta rantaka­pakas­sa, vaan on parem­pi että kaik­ki ovat kiin­ni pumpuis­sa tai tukki­mas­sa vuotoja. 

    Ööhh.. Jos ker­ran on jo “paskat housu­is­sa” niin sehän tarkoit­taa sitä, että lai­va uppoaa, tehti­in­pä sit­ten mitä tahansa. Täl­löin oikea tapa toimia on kek­siä ratkaisu, joka pelas­taa kaik­ki ihmiset. Ihmisiä aivan yksinker­tais­es­ti hukkuu enem­män mitä enem­män heitä laite­taan pump­pui­hin tai vuo­to­ja tukki­maan, jos laivaa ei voi­da pelastaa.

    Näyt­täisi kovasti siltä, että kun yleinen tuot­tavu­us on onnis­tut­tu nos­ta­maan yli keskiver­toih­misen tuot­tavu­u­den (tai riit­tävän lähelle listä), kap­i­tal­is­mi ei enää toi­mi, kos­ka tuotet­tu raha enenevässä määrin pää­tyy muille kuin sen kulut­tavalle enem­mistölle. Tästä johtu­vat tulo­erot tuot­ta­vat suuria ongelmia, vaik­ka tilanteessa kaikkien toimeen­tu­losta (perushyvälle tasolle asti) huole­hdit­taisi­inkin. Pitäisi siis tutkia pitem­män tähtäi­men suun­nitelmia (var­maankin mielu­um­min evo­lu­tion­is­tisia kuin rev­o­lu­tion­is­tisia sel­l­aisia), jol­la syöksykier­teestä päästään pois, ja sit­ten toteut­taa niitä.

    Täl­lä het­kel­lä ongel­mana käsit­tääk­seni on nimeno­maan julkisen sek­torin ali­jäämä. Siitä pää­sisi eroon työl­listämäl­lä työt­tömät. Toinen, per­in­teinen, vai­h­toe­hto on kas­vat­taa val­tion tulo­ja eli nos­taa vero­ja ja puut­tua veronkier­toon, vero­su­un­nit­telu­un, jne. Jos tarvit­tavien vero­jen mak­su ei ker­ran kel­paa, pitäisi pakot­taa työ­nan­ta­jat palkkaa­maan työvoimaa 10% lisää eikä tehdä vastik­keet­to­mia tulon­si­ir­to­ja yri­tyk­sille. Muu on tahal­lista kur­jis­tamista eikä sille tielle lähdet­tyä sille nimit­täin tule loppua.

  95. Anonyy­mi,

    Olen samaa mieltä siitä, että nyky­menol­la Suo­mi-lai­va on tuhoon tuomittu.

    Opti­misti­na olen kuitenkin kat­son, että vielä on mah­dol­lisu­us tehdä pelas­tavia toimenpiteitä.

    Tuos­sa edel­lä laskeske­lin, että jos pk-sek­torin 2000 kasvukykyiselle fir­malle annetaan mah­dol­lisu­us työl­listää 100 000 työtön­tä, saisimme siitä noin 5%:n BKT-boost­in. Tämä on hur­ja luku!

    Tämä tietenkin edel­lyt­tää yleis­si­tovu­u­den lopet­tamista, työ­paikkako­htaista sopimista ja ris­ki-yrit­täjän oikeu­den­mukaista palkitsemista.

    Nykyiset yri­tystuet ovat tutk­i­tusti suurelta osin tehot­to­mia ja ne voidaan niiltä osin lopettaa.

    Suomen pelas­tus on työl­listävässä, ket­terässä ja uut­ta luo­vas­sa pk-sek­toris­sa. Muu­ta keinoa ei sit­ten olekkaan.

    Sep­po Korp­poo, pk-yrittäjä

  96. Sep­po Korp­poo:
    Sakel­la on tuos­sa edel­lä mie­lenki­in­toinen filosofinen joh­dat­telu, mut­ta konkre­ti­aa voisi siihen lisätä.

    Jos laivas­sa on kovas­sa myrskyssä mer­i­hädässä ja vet­tä tulee sisään, niin ei kan­na­ta paljonkaan unel­moi­da hauskas­ta illas­ta rantaka­pakas­sa, vaan on parem­pi että kaik­ki ovat kiin­ni pumpuis­sa tai tukki­mas­sa vuotoja.

    Täl­löin on ymmär­ret­tävää, että vapaa­matkus­ta­jia ja taivaan­ran­nan maalare­i­ta kat­so­taan karsaasti.

    Sit­ten kun lai­va on taas tur­val­lis­es­ti sata­mas­sa, voi osa-aikaises­ti jatkaa kokon­aan uusien ideoiden kehit­tämistä, ottaa pienet jafilosofoida.

    Sep­po Korp­poo, joka on useinkin pumpuissa

    Sep­po on osin oikeil­la lin­joil­la, mut­ta ei aivan varauk­set­ta. Kan­nat­taako laivan kapteenin muka komen­taa kaik­ki miehet pump­pui­hin? Eikö laulus­sakin osa miehistöstä, tusi­nan ver­ran, men­nyt ‘mas­toi­hin’ (vähen­tämään pur­jei­ta), jot­ta lai­va pär­jäisi parem­min horison­tis­sa jo näkyvän, läh­estyvän ja pian alka­van myrskyn tul­lessa sen kohdalle? 

    Entä kapteeni? Jos hän ei seu­raa silmil­lään, mitä horison­tin suunnal­ta (ja myös lähempää) on luvas­sa, voi lai­va olla koh­ta hukas­sa, ja pää­tyä haak­sirikkoon. (Sopii Seponkin ehkä käy­dä Tähti­torn­in­mäen pat­saal­la kat­so­mas­sa mil­laisia kauhu­ja sel­l­ainen voi tuo­da tullessaan!). 

    Pystyykö Sep­po päät­telemään, voiko lai­va olla vaaras­sa, jos esimerkik­si messin val­ovent­ti­ilistä näkyy mil­loin taivas, mil­loin horisont­ti ja mil­loin taas esim. laivan kanssa samaan suun­taan etenevien main­inkien täyt­tämä meri? Tätä ei ehkä kan­na­ta lähteä ensim­mäisek­si ainakaan oikeil­la, merikelpoisuuten­sa rajoil­la olevil­la laivoil­la kokeile­maan. Oikei­den johtopäätösten teko edel­lyt­tää tieto­ja ja osaamista (ja koulu­tus­ta, joka aut­taa käyt­tämään tieto­ja oikein).

    Pump­pauk­ses­ta voi toki tietyis­sä tilanteis­sa olla paljonkin hyö­tyä. Onhan jopa pump­paa­jille pystytet­ty muis­tomerkke­jä. Jos Sakke joskus eksyy Iso-Bri­tann­ian Southamp­toni­in, hän kyl­lä halu­aisi nähdä sinne v. 1914 pystyte­tyn muis­tomerkin: “The Titan­ic Engi­neer’s Memo­r­i­al”. Nuo “pump­paa­jat”, reilut kolmisenkym­men­tä miestä, antoi­vat sanan­mukaises­ti kaikken­sa, jot­ta mah­dol­lisim­man moni tuhoon tuomi­tun laivan matkus­ta­jista ehtisi pelas­tua. Muis­tomerkin pal­jas­tusti­laisu­us sai koolle tiet­tävästi jopa satatuhat­päisen yleisön. 

    Ei pidä kuitenkaan kuvitel­la, että pump­paus olisi ain­oa tai paras keino pelas­taa ihmishenkiä. Jo paljon ennen Titan­ic’in aikaa sai Bri­tan­ni­as­sa eräs enti­nen, konkurssinkin tehnyt yrit­täjä, ja enti­nen hiilikaup­pias, sit­tem­min poli­itikko, sai aikaan erit­täin merkit­tävän uud­is­tuk­sen. Hän, Samuel Plim­soll nimeltään, jopa par­la­mentin ‘rois­toille’ nyrkkiä puiden, onnis­tui (anteek­sipyyn­nön jäl­keen) mm. siel­lä ja muual­la teh­dyn pitkäjän­teisen työn ansios­ta saa­maan aikaan jotain, jota (Sepon ylistämä?) rahanahne yri­tys­maail­ma oli alku­un vas­tustel­lut. Aikaansaan­nos oli tämä: “Mer­chant Ship­ping Act” v. 1876. Sen seu­rauk­se­na vielä nyky­isinkin jokaisen laivan kyl­keen merk­itään ns. “Plim­sol­l’in merk­ki”, joka ker­too miten paljon kuhunkin laivaan saa las­tia enin­tään ottaa. 

    Erään­lainen horisont­ti-vii­va (horisontti=taivaan-ranta) tuo luke­mat­to­mia ihmishenkiä pelas­tanut merk­ki min­un mielestäni taval­laan on. Voi olla, että Plim­soll on yksi eniten ihmishenkiä pelas­taneista brit­ti­par­la­men­taarikoista, vaikkei ehkä koskaan ollut itse pump­pua käsitel­lyt, tosin kuin Sep­po tai Sakke.

    Ei pidä silti myöskään uno­htaa omia, tärkeän merenkulkualan merkkimiehiämme Suomes­sa. Eräs heistä, Jaakko Raho­la, sai pitkäjän­teisen ja merkit­tävän tutkimustyön­sä ansios­ta aikaan suuria. Raholan vakavu­uskri­teeri (jon­ka perus­teet hän esit­teli vuo­den 1939 alkupuolel­la, siis ennen talvi­so­dan alkua), otet­ti­in yhteiskun­nal­lisen vaikut­tamistyön ansios­ta käyt­töön sit­tem­min ympäri maail­maa, ja on var­masti aut­tanut pelas­ta­maan niin’ikään luke­mat­to­mia ihmishenkiä. 

    Raho­la ymmär­si var­maankin eräi­den muiden tavoin myös että mm. kala mais­tuu nälkäiselle. Luul­lak­seni hän sen ymmär­si sen lisäk­si, että kalas­tus­taidon opet­ta­mi­nen, eli koulu­tus, oli paljon tehokkaam­paa apua kuin pelkkä kala lau­tasel­la. Raho­la­han toi­mi aikoinaan jopa Teknil­lisen korkeak­oulun pro­fes­so­ri­na, johti sit­tem­min koneinsinööriosas­toa ja lop­ul­ta koko korkeak­oulua, joka on nyt­tem­min osa Aalto-yliopistoa.

    Vaan mik­si nyky-yhteiskun­ta Suomes­sa ei enää vaiku­ta arvosta­van hyvää, mut­ta usein mon­elta hel­posti piiloon jäävää tutkimus‑, koulu­tus- tai insinööri­työtä (tai niihin liit­tyviä toimia)? Se työ ei ole todel­lakaan mitään taivaan­ran­nan­maalar­in työtä, vaik­ka osin myös tule­vaisu­u­teen ja koko yhteiskun­nan hyväk­si kohdistuu. 

    Pitäisikö jokaisen fir­man muka opet­taa kaikille työn­tek­i­jöilleen jopa alansa perustiedot ja taidot sekä rak­en­taa omat yksi­tyiset tutkimus­laitok­sen­sa, jos eteen tule­vi­in ongelmi­in ne eivät löy­dä omin voimin itse ratkaisua? Se ei olisi ainakaan Sak­en mielestä kovin tehokas­ta, sil­lä onhan meil­lä sen­tään yliopis­to­jakin olemassa. 

    Ope­tus, tutkimus ja yhteistyö tuo­vat voimaa pienelle maalle. Vaik­ka pumput ovat sille tärkeitä, ei sen kansan kaikkia kykyjä, osaamista ja tar­moa kan­na­ta, ainakaan Sak­en mielestä, vain pump­pu­jen pari­in siirtää. 

    Dynaamises­sa, muut­tuvas­sa maail­mas­sa Suo­mi tarvit­see osaamista ja uuden osaamisen kehit­tämistä, tutkimus­ta ja koulu­tus­ta, sekä voimien­sa, tieto­jen­sa ja taito­jen­sa käyt­töä monipuolisin, järkevästi jae­tu­in keinoin. Täl­lainen poli­ti­ik­ka aut­taisi parem­min estämään Suo­mi-laivaa vajoa­mas­ta, pitämään se tur­val­lis­es­ti ja vakaasti, joskus tyy­nen, joskus myrskyävänkin meren pinnalla.

  97. Sakke puhuu niin selvää lai­va-alan jar­gonia, että Suomen laivas­ton alilu­ut­nan­tin (res.) sydän­tä aivan lämmittää.

    Olin joskus TKKn Laivan­rak­en­ta­jien ker­hon puheen­jo­hta­jana ja sil­loin jostain syys­tä laitet­ti­in ker­hon ryyp­py­lasin kyl­keen tuo Plimsoll-merkki…

    Sep­po Korp­poo, iki-teekkari ja fir­mansa kapteeni, joka kat­soo horisonttiinkin

  98. Suomea ver­rataan usein Ruot­si­in. Vuosi­tuhan­nen alus­ta teol­lisu­ustyön­tek­i­jöi­den määrä on vähen­tynyt Suomes­sa 30% ja Ruot­sis­sa vain 30%, kir­joit­taa Roger Wess­man, ks.
    ”Hyvästit teol­lisu­ustyö­paikoille (Farväl till industrijobben)”
    http://www.forummag.fi/farval-till-industrijobben/

    Joten tässä ei ole eroa.

    Pk-sek­to­ria ehdote­taan sit­ten ratkaisuk­si työl­lisyy­den paran­tamiseen. Suo­ma­laiset Pk-yri­tyk­set eivät kuitenkaan ole kovin hyviä vien­ti­markki­noil­la, näin san­o­taan. Ilmeis­es­ti tarvi­taan isom­pi yri­tys joka hoitaa vien­nin ja Pk-yri­tyk­set toimi­vat sit­ten alihankkijoina. 

    Hyvä esimerk­ki on telakat. Tämä on myös hyvä esimerk­ki siitä että Suo­mi voi pär­jätä vain erikois­tu­mal­la. Kore­alaiset valmis­ta­vat stan­dard­i­laivo­ja usko­mat­toman hal­val­la. Siinä kil­pailus­sa me ei pär­jät­täisi, eikä siitä paljon jää käteen kore­alaisillekaan, taitaa tul­la pikem­minkin tappiota.

    Mut­ta mis­tä niitä uusia isom­pia yri­tyk­siä saataisi­in, jot­ka pystyvät vien­ti­in ? Tähän ei luul­tavasti kovin nopeasti saa­da ratkaisua, joten pitänee tyy­tyä jo ole­mas­sa ole­vi­in lyhyel­lä tähtäimellä.

    Suomes­ta viedään kyl­lä paljon puo­li­valmis­tei­ta, mut­ta siel­lä kat­teet ovat pieniä. 

    Kulu­tus­tavar­avi­en­tiä tarvit­taisi­in lisää, mut­ta pelkäl­lä bulkil­la me ei siel­läkään pär­jätä. Muu­mi-muk­ista saa parem­man kat­teen kuin ”no-name” –vas­taavas­ta.

    Viihdepuolel­la meil­lä on esim. Rovio ja Super­cell, mut­ta eivät ne suur­ta joukkoa työl­listä. Super­cellil­lä taitaa olla n. 170 työn­tek­i­jää vaik­ka liike­vai­h­toa on yli 2 mrd.

    Hel­posti sor­ru­taan myös yksit­täisen ihmelääk­keen etsimiseen tai lumoi­hin. Kuten san­o­taan: ei ole ole­mas­sa hopealu­o­tia (”there is no sil­ver bul­let”). Tai vas­taavasti: jokaiseen mon­imutkaiseen ongel­maan on ratkaisu joka on selkeä, yksinker­tainen ja … väärä (“For every com­plex prob­lem there is an answer that is clear, sim­ple, and … wrong”).

    Suomen Pank­ki on lis­tan­nut 9 ongel­maa jot­ka vaikeut­ta­vat Suomen tilan­net­ta, ks.
    http://yle.fi/uutiset/suomen_pankki_yhdeksan_syyta_miksi_suomi_jai_muista_jalkeen/8757646

    Kaup­patase oli kuitenkin viime vuon­na 2.5 mrd yli­jäämäi­nen ja vai­h­to­tase suurin piirtein tas­apain­os­sa (0.3 mrd plus­sal­la). Suo­mi ei siis syö enem­pää kuin tien­aa, kuten usein väitetään. Suomes­sa on investoin­ti­va­je, ks.
    http://rogerwessman.com/2016/03/20/ongelma-ei-syomavelka-vaan-investointivaje/

    Vain investoimal­la voidaan paran­taa kil­pailukykyä pitkäl­lä tähtäimel­lä ja jos ei investoi­da tiputaan kelkasta.

  99. Sep­po Korp­poo:
    Sakke puhuu niin selvää lai­va-alan jar­gonia, että Suomen laivas­ton alilu­ut­nan­tin (res.) sydän­tä aivan lämmittää.

    Sakelle ovat tut­tu­ja myös HMS Bul­wark että HMS Newcastle.

  100. Vin­ha Perä: Mut­ta mis­tä niitä uusia isom­pia yri­tyk­siä saataisi­in, jot­ka pystyvät vientiin ?

    Kasvus­trate­gioi­ta on toki mon­en­laisia, mut­ta vält­tämät­tä yri­tyk­siä ei tarvitse “saa­da” tai rak­en­taa alus­ta asti niitä voidaan myös ostaa.

    Ost­a­mi­nen on joskus ain­oa vai­h­toe­hto han­kkia asi­akkuuk­sia — Kone, Nokia ja Basware ovat kas­va­neet osta­mal­la ulko­maisia ja koti­maisia yri­tyk­siä osak­si organ­isaa­tio­taan. Osaamisen lisäk­si on ostet­tu myös uusia asi­akkai­ta, joi­ta ei muuten olisi voitu saa­da hal­tu­un järkeväl­lä aikajänteellä.

    Suo­ma­laiset pär­jäävät B2B kau­pas­sa, kos­ka siinä ei tarvitse olla mikään torikauppias. 

    Ihmiset tun­te­vat parem­min Rovion ja Super­cellin vaik­ka jol­lain yhdel­lä isol­la B2B ohjelmis­to­talol­la on usei­ta ker­to­ja enem­män väkeä töis­sä ja täm­möisiä fir­mo­ja on Suomes­sa paljon. 

    Täm­möi­sis­sä ehkä hie­man tyl­sänku­u­loi­sis­sa ERP ja toimin­nanoh­jausjär­jestelmis­sä yhdis­tet­tynä johonkin per­in­teiseen teol­lisu­u­de­nalaa on potentiaalia.

    Ohjelmis­tom­arkki­na on vas­ta kehit­tymässä, paljon asioi­ta on vielä kek­simät­tä, joten ulko­maisia yri­tyk­siä voitaisi­in vielä ostaa kun ne ovat vielä pienehköjä.

  101. Tuos­sa edel­lä Vin­ha Perä näyt­tää aliarvioivan pk-sektoria.

    Kan­nat­taa muis­taa, että pk-sek­tori vas­taa yli puoles­ta sekä yri­tyspuolen työ­paikoista, että liike­vai­h­dos­ta. Uusista työ­paikoista se luo 90%.

    Vien­nistä sen osu­us on 20% luokkaa, mut­ta epä­suo­ra vien­ti suuryri­tys­ten kaut­ta var­maankin toisen moko­man lisää.

    Jos kp-sek­torin toim­inta-olo­suhtei­ta paran­netaan oleel­lis­es­ti pois­ta­mal­la tuplavero­tus, laa­jal­la työ­paikkako­htaisel­la sopimisel­la ja merkit­tävästi alen­ta­mal­la työl­listämiskyn­nys­tä, tämä sek­tori läh­tee raju­un kasvuun.

    Kan­nat­taa muis­taa, että esimerkik­si Sak­sas­sa Mit­tel­stand-sek­tori on koko maan uuden teknolo­gian ja talouske­hi­tyk­sen moottori.

    Kyl­lä käy kateek­si saksalaisia.

    Sep­po Korp­poo, 28 vuot­ta pk-vientiyrittäjänä

  102. Sep­po Korp­poo: jos pk-sek­torin 2000 kasvukykyiselle fir­malle annetaan mah­dol­lisu­us työl­listää 100 000 työtöntä, […] 

    Siel­lä ne ovat kortis­tossa. Pk-sek­tori menee ja palkkaa.

    Jos olisin johtaisin ammat­tiy­hdis­tyk­siä, lait­taisin tuon yhdek­si ehdok­si palka­nalen­nuk­si­in ja ‑jäädyt­tämisi­in, heiken­nyk­si­in, jne., joi­hin myös tulisi takaisin­mak­supykälä, mikäli ehdot eivät toteudu. Mui­ta oli­si­vat osinko­jen ja johta­jien (ja hal­li­tuk­sen) palkkioiden tms. sit­o­misen tuo­hon palkkauk­seen ja investoin­tei­hin. (Takaisin­mak­sue­hto voitaisi­in myös toteut­taa lainana, jol­loin asi­aa voitaisi­in valvoa yri­tysko­htais­es­ti, tms.) Jär­jestäisin TES:iin mukaan myös prekari­aatin, jne., mut­ta tämä nyt jo menee asian ohi.

    Tämä tietenkin edel­lyt­tää yleis­si­tovu­u­den lopet­tamista, työ­paikkako­htaista sopimista ja ris­ki-yrit­täjän oikeu­den­mukaista palkitsemista. 

    Siinäpä se sit­ten tulikin: “Tietenkin” edel­lyt­tää, ettei täyt­tä palkkaa tarvitse mak­saa ja että voit­to­pros­ent­ti kas­vaa ja neu­vot­telu­ase­ma para­nee sanelu­ase­mak­si. Olen samaa mieltä riskiyrit­täjän “oikeu­den­mukaises­ta palk­it­semis­es­ta”, jos hän myös kan­taa kaiken riskin. Tähän asti täl­lainen riskiyrit­tämi­nen ei vain oikein ole kan­nat­tanut vaan on ollut järkeväm­pää pikem­minkin pienen­tää yrit­täjän riskiä, mis­tä pitäisi myös seu­ra­ta pienem­pi palkkio. Epäilen, että tästä ollaan aika lail­la eri mieltä.

    On se vain niin kum­mallista, miten näi­hin talkoisi­in osal­lis­tuu aina vain se heikom­pi osa­puoli! Että sem­moista yhteiskun­ta­sopimus­ta taas täl­lä ker­taa. Vir­si tun­tuu aina ole­van sama. Mik­sei työ­nan­ta­japuolelle voi­da koskaan antaa kep­piä? Mik­si sille puolelle pitää aina olla vastik­kee­ton porkkana?

    Sep­po Korp­poo: Kyl­lä käy kateek­si saksalaisia. 

    Niin­pä. Siel­lä työn­tek­i­jöil­lä on val­taa myös fir­man sisäl­lä, mikä johtaa järkeväm­pään reagoin­ti­in. (Sekään toki ratkaise yhteiskun­nal­lista osaop­ti­moin­tion­gel­maa vaan siihen tarvi­taan TES:et ja TuPo.)

  103. anonyy­mi:On se vain niin kum­mallista, miten näi­hin talkoisi­in osal­lis­tuu aina vain se heikom­pi osapuoli!

    Sin­ul­ta on men­nyt ohitse, että yri­tyk­set ovat “oman osansa tehneet” vuodes­ta 2008 eteen­päin. Toisin sanoen voit­to­jen osu­us Suomes­sa tapah­tu­vas­sa toimin­nas­sa on laskenut ajoista ja palkko­jen osu­us taas kas­vanut. Samaan aikaan kun lama lykkäsi liike­vai­h­dot jyrkkään lasku­un, palkat otti­vat mah­tavaa etukenoa hyv­inä aikoina tehty­jen koro­tusten takia.

    Tämän kaiken lop­putu­lok­sea yri­tyk­set ovat lopet­ta­neet investoin­nit Suomeen, kun samal­la rahal­la saa parem­mat tuo­tot muualla.

    Jos tätä halu­taan kor­ja­ta niin min­un on kyl­lä vaikea nähdä, miten se onnis­tuu siten, että “yri­tyk­setkin osal­lis­tu­vat talkoisi­in”. Ongel­man kor­jaami­nen kun tarkoit­taa, että yri­tys­ten taskui­hin on taval­la tai toisel­la sul­lot­ta­va entistä enem­män seteleitä, toisin sanoen voit­to­jen on kasvettava. 

    Setelei­den sul­lomiseen on use­ampia tapo­ja, voidaan laskea kus­tan­nuk­sia, nos­taa myyn­ti­hin­to­ja, paran­taa tuot­tei­ta, antaa vero­helpo­tuk­sia, helpot­taa toim­intaym­päristöä, rak­en­taa infraa jne jne jne. Mut­ta jot­ta niistä olisi hyö­tyä, yri­tys­ten viivan alle on jäätävä enem­män kuin nyt.

    Täl­laista tavoitet­ta ei pakkoin­vestoin­tio­hjel­mat kyl­lä oikein vie eteen­päin, kyl­lä niiden investoin­tien pitää perus­tua aina liike­toimin­nan kan­nat­tavu­u­teen eikä siihen, että jos­sain kabi­neteis­sa ollaan sovit­tu, että Kemi­järvelle raken­netaan nyt sel­l­ute­hdas, kos­ka poruk­ka X tarvit­see töitä. Ja sit­ten jos palkankorotukset/alennukset sido­taan­jo­honkin investoin­ti­aste­seen, niin se sit­ten vähän kyl­lä vesit­tää itse itseään. En minä ainakaan investoisi, jos kus­tan­nus­laskel­mat perus­tu­isi­vat siihen että ensi vuon­na on halvem­paa, kun real­isti­nen vai­h­toe­hto on näin käy.

    Itse paljon mielum­min tyy­ty­isin nykyti­lanteeseen, kuin pistäisin pääni pakkoin­vestoin­tien hirt­tosil­mukkaan. Teol­lisu­udelle on paljon järkeväm­pää siirtää tuotan­to ulko­maille ja antaa työt­tömien jatkaa kortis­tossa, kuin aloit­taa mitään type­r­iä yhteiskun­ta­sopimusve­toisia investointiohjelmia.

Vastaa käyttäjälle Petteri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.