Terveydenhuollon valinnanvapautta vastaan on käytetty argumenttina sitä, että se aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta, koska runsas palvelutarjonta ei ole mahdollista kuin kaupungeissa.
En tätä argumenttia hyväksy, ennen kuin joku kertoo, miten valinnanvapaus kaupungeissa heikentää paveluja syrjäseuduilla.
Muutoin kyse on ”ratikka-argumentista”. Tämän mukaan Helsingissä ei saisi olla raitiovaunuja, koska ne eivät ole realistinen mahdollisuus Utsjoella.
Alueelliseen eriarvoisuuteen liittyy kuitenkin toinenkin seikka. Selvityshenkilöraportissa esitetään, että laaja valinnanvapaus lisää matkakustannuksia. Onko tarkoitus, että saa valita palvelun kuinka kaukaa hyvänsä ja laskuttaa matkaustannukset yhteiskunnalla?
En tiedä, miten on koulukuljetusten osalla nyt Helsingissä, mutta aiemmin kunta maksoi lähimpään kouluun, mutta jos lähin koulu ei kelvannut, sai maksaa matkan itse.
Pitääkö elinsiirtoja tehdä Kainuussa, koska sieltä on lyhyt matka jollekin potilaalle kotiin?
Potilaana valitsisin sellaisen paikan, jossa operaatioita tehdän riittäväti.
Sen jälkeen ollaan Helsingissä tai jossain, vaikka kolme vuorokauttaa tehossa ja sen jälkeen neljä päivää tehostetussa tarkkailussa. Sillon ei matkusteta. Tämän jälkeen sitten voidaan jatkaa parin viikon hoitojakso oman maakunnan sairaalassa ja loppuosa vaikka oman terveyskeskusken vuodeosastolla. Ainakin siellä missä tarpeet kohtaavat hoidon.
Joo, tulee matkakuluja ja siirtokuluja. Entä paljon maksaa puolitaitoinen ja satunnaisesti käytetty hoitotiimi?
Entä syöpähoidot? Yliopistosairaala hoitaa. Matkakustannuksille vaihtoehto on yöpyminen potilashotellissa hoitojaksolla. Josko Kela valitsisi, että jos yö potilashotellissa on halvempi kuin matkakulut se on ihan ok? Säätöjä tai ainakin kulut pysyvät kurissa.
Eivät nämä ole niin vaikeita asioita suunnitella ja optimoida. Nokian kännykkätuotannon logistiikka oli paljon monimutkaisempi prosessi saada kustannustehokkaaksi.
Oleellista olisi yliopistosairaaloiden työnjako ja alueellinen ohjaus. Päiväkirugiaa lähempänä, muuta isommissa yksiköissä.
O.S. kirjoitti: ”Tämän mukaan Helsingissä ei saisi olla raitiovaunuja, koska ne eivät ole realistinen mahdollisuus Utsjoella.
Ei ehkä kuulu soteen, mutta voisiko joku kertoa, koska Lauttasaareen saadaan ratikka takaisin? Missasin yllättävän työesteen takia harmillisesti kaupunginosamme eilisen liikenneillan, jossa minun oli alunperin tarkoitus kysyä tuo kysymys. Saarella on nykyisin paljon enemmän asiakaskuntaa kuin silloin ennen, jolloin ratikka vielä kulki, joten realismin ehto täyttyy kyllä.
Jos Lauttasaari on osa kantakaupunkia, eikö jo alueellisen tasa-arvon ja valinnanvapauden takia ole saarelle saatava myös raitiovaunu?
Käsittääkseni metro on etupäässä tarkoitettu vain alamaailmaan päätynyttä väkeä varten, joten toivon että raitiovaunuista keskusteltaisiin paljon enemmän.
Lauttasaareen tulee metro. Lauttasaari ei ole kantakaupunkia vaan kuuluu liitosalueeseen, joka liitettiin Helsinkiin vuonna 1946.
Milloin Lauttasaareen on kulkenut raitiovaunu?
Tiedän että till Brändö en sådan har tarikerad.
Lauttaasaarene kulkee kaksi nopeaa bussiyhteyttä. Milloin sinne on kulkenut raitovaunu?
Kuljen harvoin metrolla, joten en osaa sanoa asiakaskunnasta mitään. Tänä iltana saatoin metronportille konsertista eläkkeellä olevna lukion lehtorin.
1900-1930 suurin piirtein, ennen kuin Lauttasaareen meni mitän siltaa, ja se oli hevosvetoinen eikä koskaan sähköistetty tai motorisoitu. Sillan valmistuttua sinne alkoi kulkea busseja mutta raitiotielle pidettiin jonkinlaista optiota auki senkin jälkeen.
Ja varmaankin raitiovaunu kunhan Länsiväylä saadaan bulevardisoitua. Länsiväylän etäisyys Lauttasaaren metroasemalle on pienimmillään suuruusluokkaa 500m joten bulevardiratikka (ainakin) Koivusaaresta Ruoholahteen istuu luontevasti kokonaisuuteen.
No kyllähän tuo ilmiö on helppo perustella – jos pitää valita kasvattaako lapsen kaupungin rajojen sisäpuolella vai ulkopuolella, vaikka eroa matkassa olisi vain kilometri, mutta palveluissa eroa humattavasti, moni varmaan valitsee asunnon kaupungin rajojen sisäpuolelta ihan siksi että valintaa on enemmän.
Sama ilmiöhän on vaikka asunnon valitsemisessa vaikkapa työpaikkojen suhteen. Mitä enemmän valinnnanvaraa on, sitä paremmat mahdollisuudet saada töitä jne.
Toki, jos voidaan osoittaa, että vaikka syrjäseuduilla asuisi kuinka vähän ihmisiä, niissä olisi edelleen samat palvelut käytössä kuin ennen muuttoliikettä, niin olisit oikeassa – valinnanvapaus ei heikennä palveluita.
Toki kyse on niin yleisestä imiöstä, että pelkästään terveydenhuolto ei vaikuta asiaan, moni muukin tekijä puoltaa sitä, että ihmisen kannattaa muuttaa kaupungin alueelle jos se on mahdollista – nimenomaan valinnanvapauden vuoksi, oli kyse sitten puolisosta, asunnosta, työpaikasta, koulussa opetettavista aineista, harrastusmahdollisuuksista ja nyt ehkä terveydenhuollostakin.
Se on vain yksi asia lisää pitkään listaan, mutta ei voitane väittää että sillä ei olisi merkitystä kuitenkaan?
Kyllä siellä kaupungin rajan toisella puolellakin saa valita ne samat palvelut, ne ovat vain kilometrin kauempana.
Mutta laajemmin tuo ajatus kuulostaa vähän pahalta, että jos kaupungeista tulee parempia, ihmisille tulee suurempi halu muuttaa kaupunkeihin, joten kaupungeuista on tehtäövä huonompia.
Meillä Suomessa ei ihmisten ole pakko asua maalla ellei ammatti liity maatalouteen tai metsätalouteen, kalastukseen tms. Jokainen maalaislapsi pääsee kouluun taksilla ja jos haluaa jatkaa opiskelua niin asunto kaupungista löytyy ja saa opintotukea jne.
Yleisesti voi sanoa että julkisista palveluista vain korkeakulttuuripalvelut ovat heikommat maalla kuin kaupungissa. Maalla voi sitten vapaammin harrastaa kalastusta, metsästystä jne kuin kaupungissa. Ne jotka asuvat vapaaehtoisesti maalla tietävät kaikki nämä asiat.
Ei kaupungeista huonompia kannata tehdä, mutta kulkuyhteydet etenkin kriittisiin palveluihin pitäisi olla kunnossa.
Kaipa tuo alueellinen eriarvoisuus tulee ihan siitä Osmon esillä pitämästä kaupunkien houkuttelevuudesta asuinpaikkoina. Tämä korostuu semmoisissa ammateissa, joissa on paremmin vara valita missä työskentelee: lääkärit tahtovat pakkautua kaupunkehin ja siksi valinnanvara on siellä (missä tarjonta, tai nyt ei ainakaan siellä missä tarjonnasta on puutetta).
Tämä ei toki tarkoita sitä, että kaupunkeja yleensä ottaen pitäisi tahallaan tehdä huonommiksi paikoiksi asua, mielestäni tarkoittaa kumminkin sitä, että lainsäätäjän antamalla monopolilla toimivia lääkäreitä on löydyttävä töihin koko maassa, vaikka sitten lievällä pakolla: esimerkikisi lääkärintoimen harjoittaminen muuten kuin virkatyönä voisi vaatia määräaikaisen luvan, näiden määrää sitten säädeltäisiin siten, että syrjäseudullakin ovat virat täytettynä.
Noh, olen kyllä asunut maalla ja tiedän että ihan noin asiat eivät ole – silloin kun kävin lukiota linja-auto kulki aamuin illoin kaupunkiin, enää ei ole jäljellä kuin pysäkinpaikka siinä missä ennen kulki bussi kaupunkiin.
Postikin toki kulkee, mutta esim. sunnuntain lehteä pitää hakea laatikosta, joka on monelle usean kilometrin päässä kotoa. Kaupungissa aamulehti kolahtaa aamuyöstä laatikosta sisään, maalla se saapuu joskus kymmenen kieppeillä, jos hyvin käy.
Puhelin- ja tietoliikenneyhteydet eivät nekään aina ole ihan priimaa, tiet ovat kelirikon armoilla, lunta luodaan heti kun isäntä on ehtinyt vetää kumpparit jalkaan, hiekotus järjestyy kottikärryllä ja lämmitys ja vesi – joo, ne ovat oma lukunsa nekin.
Olet kyllä oikeassa, että metsästystä ja kalastusta toki teoriassa voi harrastaa ”vapaammin” maalla, mutta yhtälailla hyville paikoille pitää jotenkin kulkea, autolla, mopolla tai pyörällä ja voihan tuossa Tammerkoskessakin kalastaa kai ihan lohikalaa, lyhyempi matka itselläni täällä kaupungissa on hyville kalavesille siis kuin mitä aikanaan maalla asuessani.
Olen kyllä monasti sanonut sitäkin, että maalla asumisessa on paljon hyvääkin. Mutta onhan se ihan väärä käsitys, että palvelut olisivat maalla jotenkin samaa luokkaa kuin kaupungissa.
Lisäksi väärä käsitys on sekin, että maalla tai maalaiskaupungeissa olisi vain maa- tai metsätalouteen liittyviä työpaikkoja. Karkeasti ottaen sieltä löytyy ihan samantyyppisiä töitä kuin kaupungeistakin, mutta tietenkin resurssit niiden pyörittämiseen ovat paljon pienemmät ja valinnanvaraa on vähemmän. Eli siis on opettajia, muusikoita, taiteilijoita, lääkäreitä, tietokonekauppiaita, kulttuurisihteereitä, pankinjohtajia ja niin edelleen. Joku n. 10.000 asukkaan maalaiskaupunki pyörittää yleensä jo melkoista määrä ammattiryhmiä, mutta mikä sitten on palveluiden taso riippuu aina vähän tuurista.
Nähtyäni Länsiväylän iltapäiväruuhkan nostattaman pölypilven toissapäivänä (tietystä suunnasta suhteessa auringon valoon) en enää tiedä, mitä bulevardisoinnista pitäisi ajatella.
Missään KSL:n tai valtuuston päätöksiä varten laaditussa kuva-aineistossa ei sellaista valtaisaa pölypilveä ainakaan voi nähdä, asuntorakentajien markkinointimateriaalissa vielä vähemmän. Olisiko jo Länsiväylän kevätpesun aika?
Ei tietenkään vielä silloin, jos lämpötila on pakkasen puolella!
Tuo idea siinä että syrjäseudun palvelut pitäisi olla samat kuin kaupungeissa on mahdoton edes toteuttaa. Kaupungeissa asuu aina enemmän ihmisiä pienellä alueella. Jos Moskovan alueen kokoa verrataan Uralinvuorilta Vladivostokiin asti olevaan alueeseen ja sitten sanotaan että samat palvelut niin Moskovassa kuin Uralilta Vladivostokiin niin en usko että moskovalaiset pitäisivät siitä että heidän hienossa kaupungissa olisi lähes tulkoon siperialainen palvelutaso.
Utsjoella tai Ivalossa ei palvelut juuri muutu Soten mukana.Jos asioita hoidetaan järkevästi
Ivaloon voi tulla joku yksityinen,joka laskee volyymeihin turismin mutta utsjokiset saavat tyytyä nykyiseen tasoon.
Eikä se hoidon taso nytkään ole ollut kummoinen , lähinnä perusterveydenhoidon ja pienten vammojen paikkailua
Vähänkin vakavammat tapaukset on vain arvioitu, annettu ensiapua ja pakattu ambulanssiin tai hekoon ja lähetetty Rovaniemelle tai Ouluun.
Matka kumpaankaan ei pitene Soten myötä.
Lääkäri tarvitsee nykyaikaista hoitoa varten muutakin kuin stetoskoopin eikä noissa pienissä terkkareissa riitä volyymit a) ammattitaidon ylläpitoon b) koneiden ylläpitoon.
Tyhjänpanttina ei kannata pitää erikoislääkäriä eikä kalliita koneita.
Syrjäseudut ovat kepun ja persujen peruskannatusaluetta ja he pitävät mekkalaa lähinnä poliittisista syistä
Kumpikin kalastelee ääniä propagandalla ja kumpikin haluaa jakaa rahaa Kepulandiaan.
Kepulandiassa ainoita oikeita veronmaksajia ovat kylän koirat , siksi rahaa on saatava muualta
Raitiovaunu olisi pitänyt vetää Lauttasaareen jo 1950-luvulla. Näin tämä tilapäinen ratkaisu olisi ollut käytössä 60 vuotta. Keskustasta Vattuniemeen, saaren eteläreunalle, menee tällä hetkellä jopa 22 bussia tunnissa eikä tuollainen määrä kerta kaikkiaan ole tervettä millään mittarilla.
”Terveydenhuollon valinnanvapautta vastaan on käytetty argumenttina sitä, että se aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta, koska runsas palvelutarjonta ei ole mahdollista kuin kaupungeissa.
En tätä argumenttia hyväksy, ennen kuin joku kertoo, miten valinnanvapaus kaupungeissa heikentää paveluja syrjäseuduilla.”
Eihän kukaan sanonut, että se heikentäisi palveluja syrjäseudulla vaan että se luo eriarvoisuutta. Sä myös itse kirjoitit noin, mutta et sitten ymmärrä omaa tekstiäsi.
Eriarvostumisen näkee hyvin vaikka koulutuksessa. Ei syrjäseudun kouluista löydy mitään liikunta- tai musiikkiluokkia, hädin tuskin päteviä opettajia. Niissä lapsille tarjotaan aivan täydellinen minimi ja usein alle, kun kukaan ei kuitenkaan valita asiasta. Ja miksi tarjottaisinkaan, kun kaikki vähänkään paremmat oppilaat lähtee kuitenkin pois kunnasta, niin miksi niihin suotta rahaa tuhlaamaan.
Kyllähän tuo on niin väärä väite kuin olla ja voi.
Jos katsoo tuot kartaa niin näkee että Suomessa on tietty elämänlanka jolla menee paremmin kuin muualla
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/joissain-kunnissa-jopa-45-prosenttia-tuloista-tulee-erilaisina-tukina/4705324
Jos tuommoisia yleistyksiä vetää, niin voisi sanoa, että Helsinki on Laihian ja Limingan välissä tulonsiirroissa? Semmoista Kontiolahden luokkaa.
Ja tosiaan en sano, että se on iloinen asia, että Helsinki on Laihian tasolla noissa tilastoissa – pääkaupungilla pitäisi mielestäni mennä paljon, paljon paremmin koska se on tämän maan finanssikeskus ja koko maan keskeisin yrittäjyyden keskus.
Eli Suomen alamäki on Helsingin alamäki ja toisinpäin.
Huolestuttava trendi on se, että Helsinki aletaan joissan piireissä ohittaa ja hypätään suoraan Tallinnaan yritysverotuksen ja palkkojen verotuksen vuoksi.
Ihan käytännön esimerkkinä, vaikka joku it-alan yrittäjä jonka palkasta veroprosentti on Suomessa yli 50% – kun tämmöisiä aletaan houkuttelemaan tänne, muuttavatko Tallinnaan vai tulevatko tänne maksamaan yli puolet palkasta veroja.
Päätökset siitä missä jamassa Suomi on nyt makaa on tehty lopulta Helsingissä – Eduskuntatalossa. Suuri osa siitä vallasta mikä tässä maassa on makaa siellä ja toisaalta myös vastuu.
Ja toki siinä painaa myös noiden syrjäseutujen tukeminen, mutta jonkinlainen ratkaisu pitäisi löytää. Eivät ne Helsingin 40.000 työtöntä ja tämä koko Sote-soppa mitään pieniä ongelmia nekään ole, mutta jos jotain muutosta halutaan niin sitä pitäisi mielestäni hakea sieltä missä sitä aktiivisesti voi tapahtua, eli parantamalla yritysten toimintaedellytyksiä.
Tämä jo 3 vuotta vanha uutinen
http://www.verkkouutiset.fi/talous/Yritykset%20muuttavat%20Viroon-3204
Mutta kyllä tuo on yleinen aihe jos puhutaan Suomen tilanteesta yrittäjien kesken. Yritysvero pitäisi poistaa ja tuloveron progressio pitäisi loiventaa.
Tarkalleen ottaen ei pidä paikkaansa, että ”aiemmin kunta maksoi lähimpään kouluun, mutta jos lähin koulu ei kelvannut, sai maksaa matkan itse.”
Termi on lähikoulu, ei lähin koulu. Ne ovat eri asia. Esimerkiksi meidän lapsemme virallinen lähikoulu, jossa hänelle on ensisijainen paikka, on 1.5 kilometrin päässä suorinta kävelyreittiä. Turvallisempi reitti on 1.6 km. Lähempänä on toisen koulun 1-2 luokkien sivutoimipiste, jonne on matkaa 0.9 km ja joka on tutun päiväkodin vieressä. Tämän koulun päätoimipisteeseen on matkaa 1.3 km.
Saimme juuri päätöksen, jonka mukaan lapsi pääsee tuohon lähimpään kouluun, jos suostumme itse maksamaan koulumatkat. Päätös on tietysti tehty vakioformaattiin, mutta tuntui hassulta, että kaupunki olisi periaatteessa valmis maksamaan matkakulut kauemmas, mutta ei lähemmäs.