Asuntoja kannattaa rakentaa sinne, missä niistä ollaan valmiita maksamaan enite – siis sinne, missä ihmiset haluavat asua. Jos ollaan tarkkoja, sinne, missä asunnoista on ylöikysyntää. Jos pääkaupunkiseudun asukkaista vain joka kolmas esimerkiksi haluaa asua kantakaupungissa, kantakaupunkia on rakennettava lisää, koska sitä on vähemmän kuin yksi kolmannes. Jos tämä olisi tietokonepeli, jossa resursseja voi siirtää miten tahansa, kaikki rakentaminen kannattaisi kohdistaa kantakaupunkiin niin kauan kunnes markkinat ovat tasapainossa. Näin ei kuitenkaan voida eikä kannata tehdä, joten rakennettakoon niitä toiseksi parhaitakin.
Tämä koski siis sijaintia. Se ei tarkoita, että kannattaa rakentaa vain luksusasuntoja poreammeineen, koska niille ei ole juurikaan kysyntää.
Toiseksi raportissa sanotaan se itsestään selvä asia, että kaupungin kannattaa ottaa maaomaisuudestaan rahaa niin paljon kuin vain saa siitä. Väkiluvun kasvu on joka tapauksessa kaupungille erittäin kallista.
Tämä ei ole kaikille itsestään selvää. Rakennusliikkeet ovat saaneet monet uskomaan, että ne myisivät hyvää hyvyyttään asuntoja halvemmalla, jos vain saisivat tontit halvemmalla. Jotkut uskovat jopa joulupukkiin, mutta tämä väite ei pidä paikkaansa. Rakennusliike ottaa asunnosta niin paljon kuin saa, eikä siihen, paljonko siitä saa, vaikuta mitään se, paljonko rakennusliike on maksanut tontista.
Mutta merkittävä huomio, jota en ole tullut ajatelleeksi. Anni Sinnemäki sanoo toisaalla netissä, ettei tämä 400 euroa kuussa alennus ARA-asunnoista ole totta, koska kaupungin pitää verrata sitä, paljonko se saa maanvuokratuloja eikä paljonko asukkaat maksavat vuokraa asunoistaan. Maan vuokrassa ero on vain vasjaat sata euroa/asunto.
Mistä tämä ero tulee? Jos kaupunki olisi rakennuttanut nuo asunnot itse ja vuokrannut vapailla markkinoilla, se saisi niistä 400 € kuussa enemmän. Kenen taskuun katoaa tuo 300 €? Se Jätkäsaaren oloissa noin 30 miljoonan euron arvoinen kysymys.
Mutta ehkä ei sentään. Seuraavat laskelmat on tehty olettaen, että asunnon keskikoko on 60 m².
Vesa Peipisen mukaan vuokrantasaus tukee Jätkäsaaren asuntoja 2,5 €/m2/kk, millä selittyy 150 € eli puolet tuosta erosta. Tätä tukea ei maksa kaupunki vaan toiset ARA-asukkaat halvemmilla alueilla. Samalla minun on myönnettävä, että kaupungille ei näistä asunnoista koidu 7 miljoonan euron kustannusta vaan noin viisi miljoonaa.Runsaat kaksi miljoonaa on tukea muilta ARA-asukkailta. Vöäärinbkäsitysten välttämiseksi: pidän vuokrien tasausta ARA-kannan sisällä perusteltuna. [Tätä kappaletta on julkaiseminsen jälkeen korjattu.]
Toinen puoli saattaa selittyä pysäköinnistä. Ara-kiinteistöjä on kohdeltu pysäköinnissä muita hellävaraisemmin. Pysäköintinormi on 20 % löysempi ja niille on sallittu jopa maantasoista pysäköintiä. (Se muuten on suurempi tuki kuin jos kaupunki olisi maksanut niiden kalliit luolapaikat.) Tästä saattaa selittyä toinen 150 €/kk.
Kannattaisi kuitenkin selvittää, onko kaupunki antanut maaomaisuutensa tuoton valua vääriin taskuihin.
= = =
Yksi tapa jakaa kaupungin maaomaisuuden tuottoa syy yksityisiin taskuihin on tämä välimuodon vuokra-asunnot, jotka on velvollisuus pitää vuokra-asuntokäytössä 10 vuotta ja sitten myydä ne maksimaalisella voitolla. Tälläinen on julkisen omaisuuden vartastamista. Tähän toimintaa ei ole mitään syytä antaa tontteja kuin huutokaupan perusteella.
Muuten olen sitä mieltä, että kaupungin kannattaisi alkaa tuottaa markkinaehtoisia vuokra-asuntoja itse. Siis sellaisia, joista Jätkäsaare3ssa saisi 400 € enemmän kuin Ara-asunnoista. Se on paljon parempi ajatus kuin lahjoittaa tontteja sijoittajien rahastukeen noille välimuodon ratkaisuilla. Kaupunki voisi tyytyä osapuilleen VVO-tasoiseen vuokraan, mutta ottaa rahat itselleen ja nopeuttaa niillä asuntojen tuotantoa.
Normaalioloissa en tällaista esittäisi, mutta asuntomarkkinat ovat nyt niin pahassa epätasapainossa, että yksityinen tarjonta – jonka liikeidea perustuu toimeentulotuella ja asumistuella hyötymiseen – ei toimi kunnolla. e tuottaa paljon yli VVO-tasoista vuokraa.