Asuntojen hintojen eriytyminen jatkuu. Tilasto viime vuoden viimeiseltä neljännekseltä on nyt julkaistu. Sen saa tästä. Helsingissä nousivat erityisesti Helsinki 1-3:ssa eli kaikkialla muualla kuin Itä-Helsingissä. Kehyskunnissa hinnat laskevat edelleen.Kalliit alueet muuttuvat entistä kalliimmiksi ha halvoilla alueilla hinnat pikemminkin laskevat.
Vanhojen kerros- ja rivitaloasuntojen neliöhinnat ja muutos edellisestä vuodesta olivat viimeisellä neljänneksellä :
Helsinki 1 6116 € +3,2 %
Helsinki 2 4801 € +2,8 %
Helsinki 3 3571 € +4,3 %
Helsinki 4 2704 € -1,8 %
Espoo 3253 € + 0,5 %
Vantaa 2615 € + 0,4 %
Kehyskunnat 2138 € -1,9 %
Koko maa – PKS 1699 € -0,9 %
Johtopäätökseni on edelleen sama: asuntoja pitää rakentaa sinne, missä ihmiset haluaisivat asua! Helsingin on nopeutettava asuntotuotantoa tuntuvasti!
Hintojen alentuminen Itä-Helsingissä ei ole pelkästään iloinen asia.
Jos pitäisi jäädä Suomeen, niin tottahan toki sitä asuisi Helsingissä.
Hintataso suhteessa siihen, mitä sillä hinnalla saa, on vain liikaa. Asunnot ovat taattua suomalaista ultrarumaa arkkitehtuuria ja ilmasto mitä on. Kesällä on hetken kivaa ja sitten alkaa tämä harmaus, joka kestää ja kestää.
Suurimman osan pääkaupunkiseudun asunnoista voisi jyrätä maan tasalle ja rakentaa uudestaan.
Pelkän rumuuden johdosta saisi antaa purkutuomion lähes kaikelle viimeisen sadan vuoden aikana Suomessa rakennetulle rakennuskannalle. Sopii toki ABC-Suomeen, että rumuus pyritään maksimoimaan ja rakennusten laatu minimoimaan aivan kaikilla mittareilla mitattuna.
Korkeampia taloja (10-15 kerrosta) ja väljemmin. Kaavassa pitäisi olla selkeästi se, ettei saisi enää rakentaa rumaa roskaa. Suomalaisesta perinteestä ja mytologiasta saisi kyllä upeaa arkkitehtuuria.
Sitten ihan aikuisten oikeesti: miksi helvetissä (anteeksi) sallitaan megalomaaniset mainoskyltit- tornit? En tiedä mitään niin ärsyttävää, kuin mainokset katukuvassa! Tämä oikein huipentaa tämän ultrarumuuden tavoittelun, kun tiettyjen ketjujen jättilogot rumentavat maailmaa kaikkialla!
Eikö sitä Prismaa tai muuta vastaavaa voi mitenkään muuten ilmaista kuin jollain kirkkailla väreillä? Eikö kauppakeskusta voisi edes yrittää rakentaa ympäristöönsä sopivaksi?
Tai eikö niitä peltomarketteja voisi rakentaa maan alle? Eihän niissä kuitenkaan ole ikkunoita tai luonnonvaloa! Samalla kun rakennetaan parkkiluolasto sille hyperdupersupermegastorelle, niin sen kaupankin voisi tunkea sinne pois miljöötä rumentamasta!
Tai, mitä jos kielletään peltomarketit kokonaan? Kaupungin laidalle riittää logistiikkakeskus, josta tilatut ruuat ja tavarat tuodaan kotiovelle sovittuun aikaan. Pienemmät ostokset voi tehdä lähiön pikkukaupasta nk. juokseville tarvikkeille.
Olisivat antaneet vaikka sen Talvivaaran 250 miljoonan euron tukipaketin verkkokauppa.comille pienenä ruokaverkkokaupan kehittämistukena. Uskallan väittää, että se olisi synnyttänyt enemmän työpaikkoja, kuin ikuinen rahareikä Kainuun korvessa!
On paljon, paljon, paljon mielekkäämpää napata ruokakassi, ja kävellä se muutama sata metriä lähimpään kauppaan kadunkulmassa, kuin mennä autolla, etsiä parkkipaikkaa, haahuilla hehtaaripeltolootassa, etsiä taas autoa ja lopulta sitten huomata kotona, että se hiiva unohtui ja pitäisi leipoa pizzaa.
Onko ns. ”tipping point” jo saavutettu Itä-Helsingissä?
Jos otetaan huomioon, että ”asuntoja pitäisi rakentaa sinne, missä ihmiset haluaisivat asua” JA toisaalta tiedetään, että ”ihmiset haluavat kohtuuhintaisia asuntoja”, niin eikö tästä seuraa silloin, että niitä asuntoja pitäisi rakentaa nimenomaan Itä-Helsinkiin?
Oletetaan, että ihmiset pitävät enemmän hernekeitosta kuin kaalikeitosta, jonka takia kaalikeiton markkinahinta on halpa ja hernekeitosta tyaistellaan pitkin jonoin ja hernekeiton hinta nousee. Toisaalta kaikki toivovat, että ruoka olisi halpaa. Kumpaa pitää tehdä siis lisää, kaalikeittoa vai hernekeittoa?
Kiitos, oikein mielenkiintoinen analyysi.Asuntoasiat ja asumistyypit kiinnostavat eläkeläisiä, koska tulevaisuus tuo väistämättä muutoksia elintasoon ja asumismuotoihin. Asioiden oikea ennakoiminen on kullan arvoista.
Halvin/helpoin tapa pienentää eriytymistä on luoda Helsingille vastenmielinen maine. Kaupungin 10 tärkeintä mielipidevaikuttajaa voisi kertoa alkaneen inhota Helsinkiä ja muuttavansa sieltä pois. Kaupunki voisi maksaa heidät toimimaan näin.
Itä halpa. Länsi kallis.
On maailmanlaajuinen ilmiö, että rikkaat asuvat kaupungin länsipuolella ja köyhät itäpuolella. Syyn on oltava syvällä ihmisen käyttäytymistä ohjaavassa alitajunnassa.
Helsingillähän on jo ydinkeskustaa ja muutamaa lähiötä lukuunottamatta aika vastenmielinen maine. Kilvan kehutaan Espoossa, Kauniaisissa ja ympäryskunnissa asumista. En tajua miten tämä vähentäisi eriytymistä. Johtaisi vain siihen että varakkaampi puoli tekisi kuten aiemminkin eli suuntaisi Espoon puolelle, kehyskuntiin tai kauniaisiin kun rahat eivät riitä asumiseen Helsingin ydinkeskustassa.
Itse jämähdin Helsinkiin, mutta täytyy sanoa että Espoo ja Kauniainen olisi houkuttanut enemmän maineen puolesta. En kuitenkaan halunnut ottaa jumalatonta pankkilainaa, jotta voisin saada hieman varakkaammat naapurit kun asuinpaikastani länsipuolella Helsinkiä pääsee tosi nopeasti Helsingin keskustaan. Sain ostettua suuren ja ihan kivan perheasunnon siedettävän näköisestä rakennuksesta (ei neukkukuutio). Asuinalueeni keskustakin on oikeastaan ihan kiva vaikka muutama alue lähellä on mielestäni aika järkkyjä ja rumia.
Se että Helsingin mainetta huononnettaisiin vielä lisää johtaisi vain siihen että kohta Helsingin lähiöihin ei muuttaisi enää kukaan täyspäinen.
Asuin aiemmin muutaman vuoden ajan idässä ja sain siitä ihan tarpeekseni. Joten ymmärrän jos joku haluaa hakeutua sieltä pois. Pidän itseäni avomielisenä, mutta siellä oli meikäläisellekin hieman liikaa äksöniä ja mieheni oli täysin kyllästynyt koko alueeseen ja sen asujaimistoon.
Lännen suosion taustaksi kerrotaan että 1800 luvun Englannin kaupungeissa länsi oli parempi koska vallitsevat tuulet olivat lännestä ja siten teollisuuden ja lämmityksen savut kiusasivat vähemmän. Mutta mielikuva on tärkeä: Espoon itäinen kolkka, oikein itis, on nimetty Westendiksi.
Ei tuo eriytymistä välttämättä pienentäisi. Noiden pitäisi kehua kilvan Itä-Helsinkiä ja haukkua Etelä-Helsinkiä, niin ehkä se siitä sitten (jos siis ihmiset ovat todella täysin mielipidevaikuttajien vietävissä.)
Jos kaupungin viihtyisimmät alueet rakennetaan täyteen, on lopputulos yhtä kehno kuin vedellä jatkettu hernekeitto. Sellaisesta muistaakseni Rahikainenkin aikoinaan totesi, että: ”Siellä se herne toverijaan ehtii, mutta turhaa on työnsä.”
Liikaa tiivistämällä voi kaupungillemme tyypillinen kiva vehreys kadota, kuin herneet Rahikaisen pakista.
Itä-Helsingin ongelma ratkeaa, kun halvat mörskät puretaan ja tilalle rakennetaan sen verran tyyristä ja uutta, ettei ongelmia aiheuttavilla asukeilla ole varaa asua siellä. Kyllä Suomessa maata riittää, jossa örveltää ja riehua. Nuorisojengit voisi loppusijoittaa vaikka Lappiin, Kainuuseen tai Pohjanmaalle muiden narkkareiden ja spurgujen sekaan.
LK
Kannattaa nyt kuitenkin huomata, että asuntojen hinta Itä-Helsingissä ylittää niiden hinnan Länsi-Espoossa
Hyvä, nyt ollaan pääsemässä tärkeiden ja vaikeiden kysymysten äärelle. Ne kuulunevat päätöksentekijän kannalta pohjimmiltaan ryhmään ”wicked problems”! Nämä kysymykset ovat usein monimutkaisia, mutta ehkä tämä ”sopankeittäjän ongelma” antaa mahdollisuuden avata asiaa.
Kysymyksen oikea muotoilu on usein erittäin tärkeä asia, jotta voimme löytää vastauksen siihen todelliseen, suurimpaan ongelmaan. Myös kaikki tarpeelliset reunaehdot on hyvä tuntea.
Tarvitsemme siis aluksi lisää tietoja. Miten isot maatikut tai varastot ”sopankeittäjällä” on a) herneitä ja b) kaalia varten käytettävissään?
Lähtökohtaisesti pitäisi kai olettaa, että hänen kasvimaansa ovat pinta-alaltaan, tai kasvisvarastonsa tilavuudeltaan rajalliset. Tämä on ns. ”resurssikysymys”. Resurssi ovat lähes aina rajallisia, ja ne rajoittavat muutenhallitsematonta kasvua.
Yksinkertaisuuden vuoksi on tässä kai oletettava, että ”sopankeittäjä” voi saada soppaa varten vettä Päijänne-tunnelin kautta lisää täysin rajoituksetta, vaikka todellisuudessa myös nuo resurssit voivat ehtyä. Jos soppaa vesitetään, on lisäksi syytä huomata, että samalla sen ravintoarvo heikkenee. Ravintoarvo lienee itsessään paljon mutkikkaampi kysymys, mutta nyt on kai vain oletettava sen koostuvan herneistä ja kaalista.
Ilmaisen, tai edullisen sopan markkinointi voi tuoda paikalle joukoittain väkeä. On kuitenkin huomattava, että sopan ravintoarvo voi heikentyä liikaa vesitettynä niin paljon, että paikalla oleva väki, joka yrittää joko herne- tai kaalisoppaansa syödä, alkaa ”s-käyriensä” mukaisesti muuttaa muualle, kapinoida, tai vain menehtyä ravinteiden puutteessa.
Ihmisten joukossa on myös eri ryhmiä, jotka aina tarjonnan, prioriteettiensa sekä resurssiensa mukaantekevät valintoja. Rahoitetaanko hernesopan myynnillä kenties ilmaisen kaalisopan tuotanto ja myynti? Kaalisopan valmistus ei ole ”sopankeittäjälle” ilmaista.
”Sopankeittäjän ongelma” ei ole näinollen todellisuudessa ihan helppo ratkaista. Se vaatii monen eri asian hallintaa ja hyödyntämistaitoja (mm. ekologian, populaatiodynamiikan, talouden ja kaupunkisuunnittelun osaamista), tai edes ymmärrystä kuunnella, … asukkaita, sekä kaikkia em. aloja tuntevia.
Vaikka tavoitteena olisi ”kiva kaupunki”, on vaarana niin kaupunkikuvan kurjistuminen, väestöräjähdys, yleinen tyytymättömyys, kapinointi, populaatiokato sekä rahapula.
Jotenkin tuntuisi yksinkertaisimmalta oletukselta, että asuntoja kannattaa rakentaa sinne, missä ihmiset haluavat asua.
Ei ole ihan yksinkertaista määritellä, missä ihmiset haluavat asua työssäkäyntialueen sisällä. Nykyiset asuntohinnat kertovat jotain nykyhetkestä, mutta vähemmän arvostetuista alueista voi tulla haluttuja ja arvokkaita, kun niitä kehitetään ja markkinoidaan, tai muoti muuttuu.
Vaihtoehtoinen yksinkertainen oletus on, että asuntoja kannattaa rakentaa sinne, missä on parhaat liikenneyhteydet.
Sienimuhennosta ja kesäkurpitsapaistosta. Jos aina tehdään sitä, mitä markkinat mukamas haluavat, maailma ei kehity koskaan paremmaksi. Neuvostoliitossa jonotettiin myös kaalinpäitä, kun talous ei toiminut.
Tuossa tulee Helsingin ns. ’hyvillä alueilla’ aika äkkiä vastaan ns. ”tipping point”. Kannattaa perehtyä tuohon käsitteeseen sekä systeemidynamiikkaan, tai kysellä niiltä, jotka asioista edes jotain tietävät.
PS. Eikö tuntuisi myös yksinkertaisemmalta olettaa, että aurinko kiertää maata?
Kannattaa myös lukea (vaikka uudelleen, kuten minäkin tein) kirja ”Kasvun rajat” alun perin kai 1970-luvulta (, jonka suomensivat aikoinaan Kyösti Pulliainen, Pertti Seiskari ja (vähän yllättäen!) Hannu Taanila.)
Systeemiteoria voi toivottavasti auttaa kertomaan monille, miksi joillakin muutoksilla voi olla yllättävät, jopa aivan päinvastaiset vaikutukset kuin mitä voisi yksinkertaisesti ajatellen kuvitella.
Mahtaako kertomus farmari Thomas Austin’ista, toimistaan v. 1859 ja tapahtumista sen jälkeen, monelle enää tuttu? Ongelma ei liene myöskään Helsingille vieras. Se vain osoittaa, miten populaation liiallinen kasvu voi saada aikaan jopa eroosio-ongelmia. Helsingissä sekä niitä, että toisaalta ei-toivottuja merentäyttöjä ja/tai liikaa tiivistämistä.
(Oma lähteeni, koskien Australian ongelmia, löytyy sivuilta 403-408 WSOY:n v. 1962 painamassa, Aarno Peromiehen käännöksessä v. 1959 ilmestyneestä kirjasta ”NUR NEUES UNTER DER SONNE”, jonka toimitti H. Pleticha, ja jota luin jo koululaisena kauan sitten. Tapahtumista löytyy tietoa myös wikipediasta, ks. ”Https:/en.m.wikipedia.org/wiki/Rabbits_in_Australia”)
Juuri vuoden lopulla hesarissa Vuokraturvan edustaja varoitti vuokranantajia nostamasta vuokria ja pitämään hyvistä vuokralaisista kiinni. Espoossa vuokrat ovat jo kääntyneet laskuun ja Helsingissä vuokrat ovat pysyneet käytännössä ennallaan 2015. Helsingin uusista asunnoista 60% on vuokra-asuntoja.
Asuntokauppa ilmeisesti piristyi hieman ja siksi hinnat lähtivät nousuun. Jokohan se EKP:n elvytys alkaa näkyä? Hinnat nousivat nyt samalle tasolle, jossa ne olivat 2013 puolivälissä, jatkuuko nousu jää nähtäväksi. Ilmeisesti kuitenkin asuntokauppojen määrä on edelleen alhaisella tasolla. Ihmiset jumittavat yksiöissään, vaikka suurempaan olisi tarve.
Missä tuollainen tipping point on muka oikeasti saavutettu?
Suunnilleen kaikkien maailman kasvavien suurkaupunkien tiheimmin rakennetut alueet ovat kaikkein kalleimpia ja suosituimpia.
Helsingissä on vaan ongelmana valtava suojeluvimma. Mitään ei saa purkaa, eikä mihinkään pusikkoon saa rakentaa.
Helsingin kaavoitus pitäisi laittaa uusiksi niin, että Kehä I:n sisäpuolista aluetta aletaan tiivistää erittäin järjestelmällisesti. Käsittelyyn on syytä ottaa niin pusikot, puistot, luonnonsuojelualueet kuin myös alitiheästi rakennetut alueet.
Koska kaupungille on selvästi kysyntää, sitä pitää tuottaa lisää ja jos joku haluaa paljon luontoa ympärille, voi sitten muuttaa vaikka Nurmijärvelle.
Westendin nimi juontaa tietenkin siitä, että aluetta nimettäessä oletettiin Helsingin ja Espoon rajan jossakin vaiheessa siirtyvän pakkoliitoksella lännemmäksi samoin kuin Helsinki oli laajentunut pohjoiseen ja itään aiemmin. Westendillä oli siis tarkoitus tarkoittaa Helsingin länsipäätä. Espoo on kuitenkin tähän asti saanut puolustettua hallintoaluettaan Helsingiltä viimeistä neliösenttiä myöden, mikä on jonkinlainen ihme.
En osaa epäillä Mikko N tietoa Westendistä. Jään ihmettelemään tuossa asetelmassa: kuka nimen antoi?
Näyttääkö Kruununvuoren sillan toteutuminen todennäköiseltä?
Kruunuvuoren silta tulee. Jotenkinhan se liikenne on järkestettävä.
Erään, tuntemani määritelmän mukaan ”tipping point” tarkoittaa tätä: ”the point, where a slow, reversible change becomes irreversible, often with dramatic change.” Muitakin määritelmiä voi toki löytyä, ja tarkasteluajanjaksokin voi myös vaikuttaa niihin.
1) Esimerkiksi Chicago lienee kai aika tunnettu esimerkki ilmiöstä. Hylättyjä autiokaupunkeja löytyy maailmasta useita.
2) Viittaan muutokseen joka alkaa juuri väkimäärän kasvusta. Kuka haluaa asua rakennustyömaan vieressä? Väen suuri tiheys houkuttelee paikalle yleensä epäsosiaalista ainesta, jolle kaupunki järjestää usein mm. segregaation ehkäisymielessä tuetut asunnot (, kuvitellen sinisilmäisesti ehkä, että alueen kantokyky on rajaton, mitä se ei ole), rikollisuustilastoihin, rikollisuus vs. väestöntiheys. En viittaa paikkoihin, joissa maltillinen kasvu osataan hallita hyvin.
Kaupungeilla, kuten tähdillä, on jokaisella useita, erilaisia vetovoimatekijöitä ja erilaisia hylkimistekijöitä. Ao. tekijöistä osa vaikuttaa suoraan, mutta osa vasta viiveellä, koska ne käyvät usein ilmeisiksi vasta tietyn ajan jälkeen. Todellinen ”tipping point” voi olla jo siinä vaiheessa kaukana takanapäin, kun poismuuttoaalto alkaa ketjureaktion tavoin.
3) Rakennussuojelu ei ole vimma, vaan Helsingin etu. (Vrt. Turku ja ns. ”Turun tauti.”)
4) Miksi korttelissa puiston reunalla olevat asunnot ovat kalliimpia kuin korttelin vastakkaisella puolella, pelkin katunäkymin?
Oletko jo käynyt riehumassa Kehä I:n päässä (lännessä), missä on nyt jäljellä vain raiskattu aukio, metroaseman takana, entisen metsätilkun paikalla?
5) Mihin oikein perustuu tuo ajattelusi: ”sitä on tuotettava lisää”? Ei kaupunki ole mitään tuote, kuin auto, makkara tai olut, jonka tuotantoa voidaan vain tuotantoprosessia kiihdyttämällä kasvattaa. Se on kuin elävä organismi, vaikka on sitä joku myös koneeseenkin joskus verrannut.
Edustatko ”tuotteen” valmistajaa, tai tuohon tahoon kytkennässä olevaa ryhmää? Miltä osin tässä on kyse kulutushyödyketuotannosta, jossa pätevät massatuotannon lait, tai kaupasta, jossa laatua tiputtamalla ja myyntiä lisäämällä jonkun voitot kasvavat. Paraneeko esim. Katajannokka, Kallio tai Lauttasaarikaan siitä, jos niihin sullotaan 10000 – 40000 asukasta lisää? Ei tuo ole lainkaan noin yksioikoista.
Miten tämä projekti voisi vaikuttaa asioihiin? http://yle.fi/uutiset/kesko_rakentaa_itakeskukseen_uuden_kauppakeskuksen/7745662