Hernesaaren osayleiskaava
Ehdotus on niin hyvä, että päädyimme keskustelemaan aika toisarvoisista asioista.
Venesatama On täysin epärealistista ajatella, että kaupunginvaltuusto vähentäisi muita investointeja – esimerkiksi koulujen peruskorjauksia tai yhden pikaratikkaradan – saadakseen aikaan 70 M€ maksavan venesataman ja kilpapurjehduskeskuksen. Perussuomalaisten Nuutti Hyttinen tekikin ehdotuksen, että jatkosuunnittelun lähtökohdaksi otetaan pienempi venesatama. Se meni läpi äänin 5–4 (ps, vas, sdp ja Elina Moisio vihr). En tätä esitystä kannattanut, vaikka itse tavoitteesta olinkin samaa mieltä sen takia, ettei kaupunkisuunnitteluvirasto suunnittele venesatamia eikä erityisesti rahoita niitä. Me varaamme vain alueen, jonka sisälle joku muu sitten suunnittelee ja rakentaa sataman. Minusta meidän ei pitänyt tätä aluetta mennä rajaamaan.
Ei rajaamista esittänyt Hyttinenkään. Hän ei esittänyt muutosta kaavakarttaan, joten lausuma jäi mielenilmaisuksi. Muita virastojahan se ei velvoita. Ehkä kuitenkin oli hyvä tällainen mielenilmaisu esittää, jotta jokin realismi säilyisi siellä liikuntaviraston puolellakin.
On kuitenkin teoriassa mahdollista, että jokin Helsingin ulkopuolinen taho löytyy kilpapurjehduspaikkaa rahoittamaan.
Korkea rakentaminen. Lautakunta oli aiemmin esittänyt Hernesaaren pohjoisosaan vähän korkeampaa rakentamista (16 kerrosta), mutta havainnekuvat oli tehty ajatuksella, että siinä olisi kahdeksan kerrosta. Yleiskaavaan ei kuitenkaan ole tapana laittaa rakennuskorkeuksia. Esittelijät huomauttivat, ettei korkeampi rakentaminen tuo lisää tehokkuutta. Tämä johtuu siitä, että joku on tullut kirjoittaneeksi lakiin, että kahden vierekkäisen rakennuksen vähimmäisetäisyys on niistä korkeimman korkeus.
Pysäköinti Lautakunnassa kysyttiin, miksi näin hyvä paikka on rakennettu noin väljästi. Valmistelija sanoi, että on tämä ihan kantakaupunkimainen tehokkuus, johon minun oli pakko sanoa, että katajanokkalainen pitää tuota ihan lällynä, eihän siinä päästä edes kolmosen korttelitehokkuuksiin. Esittelijä vastasi, että Katajanokka on rakennettu ennen autopaikkamääräyksiä. Nyt ei Katajanokan rakennustapa ole mahdollinen.
(Joku sanoi, että Hernesaareen on tulossa hyviä veronmaksajia, joilla yleensä on auto. Oli pakko vastata, että me Katajanokan slummissa olemme todella häpeissämme surkeasta tilastamme.)
Hernesaareen on tulossa parituhatta autopaikkaa. ( 100 M€- 140 M€) Jos aikoisin muuttaa Hernesaareen ja tarvitsisin autoa aivan välttämättä, toivoisin, että autopaikkanormi olisi alempi, jotta muilla ei olisi niin paljon autoja. Tuosta tulee autoilijan kannalta mahdoton sumppu. Olisi järkevää kaavoittaa sinne vähemmän autopaikkoja, koska mitä tekee autolla, jolla ei pääse pois Hernesaaresta.
Siitä pidetään huolta, että ratikka on omalla kaistallaan turvallisesti korokkeen suojassa niin, että edes ratikalla pääsee pois.
Nämä kaikki kolme asiaa ovat sellaisia, että ne ratkaistaan asemaavojen yhteydessä, paitsi ehkä tuo venesatama, josta päätetään muualla.
Meilahden huvila-alue
Elina Moisio pyysi pöydälle selvittääkseen jalopuumetsän kohtaloa.
Siitä Seurasaaren sillan pysäköintialueesta todettiin, että pysäköintipaikkojen määrä laskee noin kahdella. Vaikka nykyinen parkkikenttä on merkitty aukeaksi, sinne voidaan osoittaa pari invapaikkaa.
Muut asiat esityksen mukaan sellaisenaan.
Eikö tuollaiset lait pitäisi muuttaa, koska eihän siinä ole mitään järkeä jos kahden vierekkäisen rakennuksen vähimmäisetäisyys on niistä korkeimman korkeus. Jotenkin aika outoa että jos haluttaisiin rakentaa korkeampaa paikkaan johon useampi torni mahtuisi vierekkäin, niin siinä korkeampien tornien välissä pitäisi olla aina useampi matalampi tekele.
En tajua miksi noin keskustaan pitää rakentaa noin paljon autopaikkoja. Jos haluaa asua keskustassa, niin eikö voitaisi olettaa että pääosainen liikkumisväline olisi julkinen kulkuväline. Jotenkin tuntuu typerältä että tilaa keskustassa pitää varata noin paljon rumiin parkkipaikkoihin.
Jos teet sata metriä korkean talon, seuraavan talon on oltava sadan metrin päässä ihan siit6 riippumatta, onko se yksikerroksinen vain satametriä korkea. (Korkeamman pitää olla sitten taas kauempana) Määräys puhuu 45 asteen kulmasta, mutta tätä se on suomeksi.
Etäisyyden asuinhuoneen pääikkunan edessä samassa tai naapurikiinteistössä olevaan vastapäiseen rakennukseen
tulee olla vähintään yhtä suuri kuin vastapäisen rakennuksen korkeus huoneen lattiatasolta mitattuna, ellei
asemakaavasta muuta johdu. Pääikkunan edessä tulee kuitenkin olla vähintään 8 metrin etäisyyteen asti rakentamatonta
tilaa. Pientalossa saa mainittu etäisyys tontilla tai rakennuspaikalla olla viihtyisyyden vaatimukset
huomioon ottaen pienempikin.
Eihän nuo venepaikat ole juurikaan autopaikkoja kalliimpia. Eikö nekin voisi määrätä pakollisiksi? Hyvillä veronmaksajilla on vene!!
Viitataanko oheiseen rakennusmääräyskokoelman G1 kohtaan? Ellei asemakaavasta muuta johdu, viittaisi, että varsin hyvin voitaisiin kaavoittaa tiheämpään. Tuo 8m pääikkunan edessä lienee se alaraja kerrostaloissa…
Ei taitaisi muuten Kalasatamaankaan nousta kuin yksi torni kahdeksan sijaan…
2.4 Suhde ympäristön rakennuksiin ja ympäristöön
2.4.1 Määräys
Etäisyyden asuinhuoneen pääikkunan edessä samassa tai naapurikiinteistössä olevaan vastapäiseen rakennuk- seen tulee olla vähintään yhtä suuri kuin vastapäisen rakennuksen korkeus huoneen lattiatasolta mitattuna, ellei asemakaavasta muuta johdu. Pääikkunan edessä tulee kuitenkin olla vähintään 8 metrin etäisyyteen asti raken- tamatonta tilaa. Pientalossa saa mainittu etäisyys tontilla tai rakennuspaikalla olla viihtyisyyden vaatimukset huomioon ottaen pienempikin.
Nykyrakentamisen tyyli yksipuolistaa kaupunkia erittäin valitettavalla tavalla. Helsinki köyhtyy tästä enemmän kuin kukaan arvaakaan. Hernesaaresta lähti Puukeskus, myös Ruskeasuolla / Pikku Huopalahdessa aloittanut, sittemmin Tattarisuolla toiminut Köyhien Stocka, katoaa (Ks. HS/27.1.2016/s. A18-A19).
Nyyh! 🙁
Jos talossa on, tai sinne (uuteen taloon) tehdään autotalli tai ‑halli, onko mitään estettä pitää siellä yhtä tai useampaa hevosta?
Mitä rajoituksia Helsingissä liittyy yksityisen kaupunkilaisen hevosenpitoon?
Saako hevosella tai hevosella ja kaksipyöräisillä rattailla tai nelipyöräisillä ‑vaunuilla kulkeva, ratsastaja, ohjastaja tai ajuri, käyttää esim. pyöräteitä?
Hevosella ratsastaen voisi päästä kulkemaan helpostikin ulos pitkänomaisen Hernesaaren, ehkä myös Jätkäsaaren tulevista liikennesumpuista.
Korkeita rakennuksia koskevilla säännöillä ei ole siis mahdollista rakentaa tiivistä kaupunkia. Harmi sinänsä, koska moni haaveilee kantakaupunkimaisesta asumisesta. Korkeampi rakennuskanta mahdollistaisi paremman maankäytön tehokkuuden ja ehkä paremmin takaisi että alue voisi palveluineen kehittyä omaleimaiseksi.
Tämä tulee käsittääkseni rakentamismääräyskokoelman G1-osasta*, jonka määräys 2.4.1 kuuluu näin:
“Etäisyyden asuinhuoneen pääikkunan edessä samassa tai naapurikiinteistössä olevaan vastapäiseen rakennukseen tulee olla vähintään yhtä suuri kuin vastapäisen rakennuksen korkeus huoneen lattiatasolta mitattuna, ellei asemakaavasta muuta johdu.
Pääikkunan edessä tulee kuitenkin olla vähintään 8 metrin etäisyyteen rakentamatonta tilaa. Pientalossa saa mainittu etäisyys tontilla tai rakennuspaikalla olla viihtyisyyden vaatimuksen huomioon ottaen pienempikin.”
Eikö tämä ole tulkittavissa niin, että asemakaavalla kyseisestä määräyksestä voi poiketa, kuitenkin siten että etäisyys on vähintään 8 metriä ja pientalojen (townhouset!) kohdalla vähemmänkin?
*) https://www.edilex.fi/data/rakentamismaaraykset/g1.pdf
Tuo on hyvä huomio, että tuosta valokulmamääräyksestä voidaan asemakaavalla poiketa.
Kyllähän Harjun tai Punavuoren rakennustiheydellä, korkeudella ja asuntojakaumalla saadaan tosi korkeita asukastiheyksiä (yli 20000 asukasta neliökilometrille rakennettua aluetta.), jos halutaan.
Esimerkiksi Kumpulan ja Vallilanlaakson loma-asuntoalueet, joita myös siirtopuutarhoiksi kutsutaan olisivat erinomaisilla paikoilla ja ne olisikin syytä kaavoittaa asumiskäyttöön ja rakentaa hyvin tiheästi.
Onkin käsittämätöntä, että Helsingin yleiskaavassa loma-asuntomainen palstaviljely on selkeästi asetettu kaupunkimaisen asumisen edelle.
Eläinten pitopaikkojen ominaisuudet on sikäli säänneltyjä, että tuskin onnistuisi. Leveys ei taida riittää, parkkiruudun koon puolesta olisi vielä joitain vuosia sitten onnistunut. Pyöräteillä tai jalkakäytävillä ei saa ratsastaa, paikka on ajoradalla tai pientareella. Pyörätiemerkin yhteyteen voinee kiinnittää ratsastustie-liikennemerkin jos niin halutaan, jolloin siinä saisi ratsastaa.
Neljä kerrosta ja kivijalka, läpiajokaduilla ja aukioiden kohdalla 5–6 kerrosta + kivijalka on aika onnistunut ratkaisu kantakaupungissa. Riittää asukkaita, palveluita ja valoa. Tiheys on aivan riittävä kaupunkimaiseen asumiseen palveluineen.
Edellyttää tietysti että kadut rakennetaan samassa mittakaavassa eli varsin kapeiksi. Esimerkki: Eerikinkatu.
Eerikinkatu ei paranisi tuplaamalla talojen korkeus, päinvastoin jo aika pienellä korotuksella saataisiin pimeä läpikulkukuilu mallia Urho Kekkosen katu.
Katuja vertailemalla voi huomata kuinka iso merkitys on a) sillä että aurinko valaisee koko seinän b) pintamateriaalilla.
Mutta Eerikinkatua ei saa rakentaa, parkkipaikkanormi.
Saako Punavuoren kaltaista kaupunkia enää rakentaa parkkipaikkoja koskevien säädösten vuoksi. Ei taideta saada rakennettua yhtä tiheään kun tilaa pitää jättää autoille. Tai siis tarkemmin parkkipaikoille.
Erinomaista, hra anomuumi! Yleensä näille löytyy pohja kyseenalaistamalla ja penkomalla säädöksiä, ja kaikkien olettama “totuus” saattaakin olla vain jonkun aikoinaan tekemä tarkoitushakuinen tulkinta. Tällainen jaksaa muistuttaa internetin positiivisista mahdollisuuksista nykyisen mouhotuksen aikana. Suuri kiitos!
Vaikka pysäköintinormin soveltaminen Hernesaaren kaltaisessa liikennesumpussa on sinänsä tavanomaista kunnallishallinnon idiotismia, ei Eerikinkadun 1300 paikan pysäköintitila nyt erityisen pahalta katukuvassa näytä vaikka tyylillisen ristiriidan aikaansaamiseksi on selvästi käytetty aikaa ja vaivaa.
Tätä tarkoittaa onnistunut kaksitasoinen henkilöautoliikenneratkaisu, ei Itä-Pasilaa.
Hernesaaren kaavoituksen osalta tuo onkin kunnossa. Matka tyssä kuitenkin Bulevardille, joka pitäisi saada kuntoon. Käytännössä siis kieltää yksityisautot Aleksanterinkadun tyyliin.
Tässäkin on hyvä paikka turhan sääntelyn purkuun. 🙂 Vanhalla Helsingissäkin pitkään noudatetulla Berliinin rakennusjärjestyksellä saa aikaan riittävän tehokasta kaupunkia (6 kerrosta ja umpikortteli), mutta silti pitää olla mahdollisuus rakentaa kunnolla korkeaa kortteli korttelin viereen. Niihin kuiluihin ei valo kajasta, mutta niillä on muita hyviä puolia.
Kieltää… no, Uudenmaankatu on korttelin päässä etelässä ja Lönkka sitten pohjoisessa, nämä ovat sellaisia yksisuuntaisia, liki autoliikenteelle pyhitettyjä väyliä. Niille varmaan mahtuisi Bulsan liikenne oikein hyvin, jos autoilua puistokadulla rajoitettaisiin tai jopa — niin — kokonaan kiellettäisiin.
Samoilla päänraapimisilla voisi funtsia myös muutaman korttelin pätkän Fredasta ja vaiks Yrjönkadusta muutettaviksi sellaisiksi kävelypainotteisiksi tai autoilun suhteen rajoitetuiksi kaduiksi. Silleen kielletyiksi autoliikenteelle, ainakin läpiajomielessä ja pysäköinnin puolesta kanssa, mutta tontilleen tarpeen mukaan voisi vielä ajella tai jakelut toimitella.
Bulevardi on hienoimpia katuja Helsingissä ja siitä olisi helposti saatavissa vielä hienompi. Samassa läjässä joukkoliikenteen tuotot ja houkuttelevuus kasvaisivat Hernesaaren ja koko Etelä-Helsingin osalta.
Eikä tästä sitten enää puutukaan kuin rakennusviraston havittelema vanhojen puiden “uusiminen”, joka jäi edelliseltä katu- ja puisto-osaston esimieheltä Osmo Torviselta tekemättä: “Sitten kunnostaisin Munkkiniemen Puistotiellä ja Bulevardilla olevat puut, jotka alkavat olla elinkaarensa lopussa.” Siis vanhat puut nurin, ja pikkutaimet tilalle. Vai miten puita muuten muka “kunnostetaan”?
“Esittelijät huomauttivat, ettei korkeampi rakentaminen tuo lisää tehokkuutta.”
Jos rakennetaan korkeampia rakennuksia, niin rakennusten ympärille jää (siis säädösten määräyksestä) paljon enemmän tilaa. Tätä tilaa voidaan sitten käyttää virkistysalueena, parkkipaikkoina, leveämpinä katuina ja kevyenliikenteen väylinä, etc…
Ymmärrä kyllä että käytännössä tonttien koko rajaa rakennusten sijoittelua. Itse ajattelen hyvänä mallina esimerkiksi New Yorkin tiheää korkeaa rakennuskantaa ja näiden vastapainona/mahdollistamina suuria yhtenäisiä virkistysalueita.
Eihän Helsingissä voi olla muunlaista rakennustiheyttä, jos tästä aiotaan joskus tulevaisuudessa tehdä kaupunki. Nyt uusia alueita kaavoittavat jäljestä päätellen selvästi maalta muuttaneet arkkitehdit. Tiivistä, kaupunkimaista kaavaa ei osata tehdä edes ihan keskustaan.
Samoin vaikuttaa siltä, että asemakaavoittajia on aivan liikaa, koska on aikaa puuhastella kaikenlaisten detaljien kanssa. Ei kaavoitaminen ole mitään rakettitiedettä. Tehdään sopivan kokoisia neliöitä, esimerkiksi 80 m * 270 m on osoittautunut ihan hyväksi ja siihen voi rakentaa kaikkea omakotitaloista pilvenpiirtäjiin. Suomessa aikaisemmin käytetty 100 m * 120 m toimii myös. Jaetaan kortteli riittävän pieniksi tonteiksi. Korttelien väliin piirretään kapeita katuja pohjois — etelä ja itä — länsi suuntaan. Joka kahdeksas katu on leveämpi. Leveiden katujen risteykseen tehdään liikenneympyrä. Kysytään geologeilta, jos joku kortteli on rakennuskelvoton, niin siihen tulee sitten puisto. Mikä ihme tässä voi maksaa ja kestää?
Ei ollenkaan, sillä ne kuuluvat kaupunkeihin. Helsingissä ei ole pulaa maasta, joten puutarhapalstojen ja lento- sekä golfkenttien hätyyttelylle on aina jokin muu syy. Mikä se kulloinkin on, voi vaihdella, mutta todennäköisesti siihen aina liittyy perisuomalainen kateus. Itse en pidä kateutta mitenkään yhteiskuntaa eteenpäin vievänä voimana, joten siitä olisi hyvä päästä.
Puistojen isoja lehtipuita tulee seurata ja uusia suunnitelmallisesti, koska muuten niistä tulee vaarallisia. Jos osa töistä on jätetty tekemättä, se tarkoittaa käytännössä, että jossain on sitten kokonaisuudessaan vähän pienempää puustoa.
Esitetyssä laajuudessa venesatama peittäisi näkymiä merelle ja Pihlajasaareen. Olennaisesti pienempi venesatama riittäisi kyllä NJK:lle ja mahdolliselle kilpapurjehduskeskukselle. Pihlajasaaren ja Hernesaaren välinen salmi säilyisi leveämpänä ja kilpapurjehdusrata kaventuisi vähemmän. Siinä mielessä Hyttisen ehdotus ansaitsisi kaiken tuen.
Olisi täysin järjetöntä uhrata Helsingin kaikki rannat asuntorakentamiselle. Hernesaaren kärkeen voisi perustaa vaikka lentovenesataman ja paljon muuta, pelkkiä asuntoja hyödyllisempää. Gryndereitten ja kiinteistöalan ahnaiden petojen kyltymättömyydestä kärsii kohta Suomessa koko kansa.
Eräs lentoveneen tai pikemminkin ehkä liitoaluksen prototyypin visio oli esillä HS:n artikkelissa tasan kuukausi sitten, 17.3.2016 (s. A13). Sellainen kulkuneuvo perustuu suomalaisen insinöörin ja keksijän, Toivo Kaarion ideoihin, joita hän sai ilmeisesti rakenneltuaan lennokkeja ja havainnoituaan Santahaminan ja kantakaupungin välillä talvella kulkeneita moottorirekiä, ja testattuaan pintaliitäjiä Taivallahden jäällä jo 1930-luvun puolivälissä. (Kaarion nimi löytyy muuten jopa Wikipediasta, ks. esim. kohdasta: “hovercraft”).
Hernesaareen voisi sopia nykyisen Arctechin telakan lisäksi hyvin myös kaupungin ulkoiluviraston työvenetukikohta ja muitakin veneilyyn liittyviä toimintoja. Alueella voisi toimia esimerkiksi merialan uuden, kasvavan elinkeinon haaran yrityksiä, jotka nostavat Suomen suosta. Sinne tarvitaan vain reilusti tiloja joukolle yrityksiä, jotka uskaltavat luoda uutta kokeilemalla, ehkä alkuun muutamin erehdyksin, mutta koko ajan parantaen ja kasvaen.
Tässä olisi Helsingille yksi menestyksen resepti. Hernesaaren tai Munkkisaaren alueella on aikoinaan ollut tukikohta jopa nelipotkurisen ilmatyynyaluksen koeajoille. Tarvitaan malli- ja prototyyppipajoja, varastoja sekä riittävästi toimistotiloja pienille ja keskikokoisille yrityksille, joista osa voisi keskittyä myös alan lukuisten, uusien IT-ratkaisujen kehittämiseen yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa.
Myös lännessä, vaikkapa Koivusaaressa (vain kahden metropysäkin päässä Otaniemestä!) voisi toimia tuollainen prototyyppi‑, puolimalli- tai testipaja, muutamien pienten, kevytrakenteisten toimistomotellien kera. Päättäjämme ovat joko pelkästään syntisen ja lyhytnäköisen rahanahneita tai umpisokeita, kun eivät näe mitä mahdollisuuksia kaupungin ranta-alueilla piilee.
Jos ja kun merenpinta nousee nopeasti (ehkä jopa seitsemän metriä) Grönlannin mannerjäätikön sulamisen myötä (ks. HS/17.4.2016, s. B5), on sulaa hulluutta pyrkiä rakentamaan Helsingin rannoille uusia, tylsiä kaupunginosia. Kohta voi olla enemmän käyttöä jopa uusille “Nooan arkeille”!
Pieni täsmennys edelliseen on ehkä tarpeen:
Kuten kaikkien merkittävien keksintöjen kohdalla on myös ilmatyynyaluksen ja pintaliitäjänkin tapauksessa voinut ideoita alunperin olla ja kehitystyön jatkajia olla samoin useita.
Olennaista on kuitenkin se, kuka kykenee ratkaisemaan pahimmat teknis-taloudelliset ongelmat (ml. rahoitus) ja rakentamaan keksinnöstään/innovaatiostaan myyntikelpoisen, sekä rakentajalleen että käyttäjilleen lopulta kannattavan tuotteen, jonka mahdolliset haitat ympäristölleen ovat joko olemattomat tai ainakin riittävän vähäiset.
Ongelmien ratkaisu ei useinkaan ole mahdollista pelkästään teoriassa, siis ilman että laitteita päästään testaamaan (kokeilemaan) myös laboratoriossa ja sen jälkeen myöskin käytännössä. Sen vuoksi tarvitaan erilaisia malli‑, puolimalli- ja prototyyppipajoja sekä monenlaisia koelaboratorioita.
Valitettavasti em. pajojen ja koelaboratorioiden merkitys ei ole monelle päättäjälle kovin selvä. Ehkä he vain sitten ostavat kehittyneemmät kulkuneuvot mielummin ulkomailta (, ainakin nykyisellä ruplan kurssilla).