Listan voi käydä lukemassa itse tästä.
Hernesaaren osayleiskaava
Hernesaaressa on riidelty helikopterikentästä, jota suunniteltiin Hernesaaren ja Pihlajasaaren väliin keinosaarelle. Vihreät ovat vastustaneet sitä koko ajan taloudellisesti mielettömänä hankkeena. Hävisimme sen viimeksi kaupunkisuunnittelulautakunnassa, mutta kaupunginhallitus palautti osayleiskaavan valmisteltavaksi niin, että helikopterikentästä luovutaan.
Uudessa esityksessä on rakennusalaa 40 000 k‑m2 enemmän kuin aiemmassa. Helikopterikentän hintana olisi siis menetetty 1 000 asukasta. Kaiken kaikkiaan tänne on tulossa asukkaita noin 6 000 ja kerrosalaa 250 000 k‑m2. Jos Hernesaari olisi itsenäinen kunta, se olisi asukasluvultaan mediaanin tuntumassa.
Meren täyttöjä on yhdeksän hehtaaria. Lisäksi koko saarta pitää korottaa ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan oletetun nousun vuoksi. Louheelle on taas menekkiä.
Esitys on varsin kunnianhimoinen. Tästä on tulossa todella haluttu asuinalue. Kaupungin taloudenkannalta siitä tulee myös hyvä. Menot ovat alle 500 €/k‑m2 ja arvatkaa vain, myydäänkö tontit noin halvalla. Investointeja se kuitenkin vaatii ehkä jopa 200 M€. Toivottavasti ne edes saadaan investointikaton ulkopuolelle, koska niiden takana on noin puolen miljardin tulot.
Rakentamaan päästään vasta vuonna 2020, kun Hernesaaressa toimivan venäläisen telakan vuokrasopimus päättyy. Telakkatoiminta jatkuu olennaisesti pienemmällä alueella.
Sinänsä en ymmärrä, miksi venäläiset eivät luova Helsingin telakasta ja siirry Raumalle, jossa laivojen rakentaminen on logistisista syistä noin 20 % halvempaa. Raumalla sitä telakkaa sitä paitsi tarvittaisiin kipeästi.
Helsingin Sanomissa oli näyttävä juttu, jossa kerrottiin tämän tuhoavan Helsingin purjehduskaupunkina. Tapasimme lautakunnan puheenjohtajan, Risto Rautavan kanssa alan seuroja, joiden yksimielinen viesti oli, että tämä suunnitelma on hyvä. Vain pieni oppositio on toista mieltä.
Meilahden huvila-alueen suojelukaava
Pieniä muutoksia tehdään ja muutaman siirrettävä hirsitalo lisää ilmestynee maisemiin. Baanayhteys on merkitty Humallahdessa rantaan veden päälle. Ponttonilaituri?
Paciuksenkadun varsi on rajattu kaava-alueen ulkopuolelle. Sinne on ajateltu kortteliriviä.
Hissit poikkeamisluvalla Tehtaankatu 19:ssä
Risto Rautava pyysi tämän pöydälle. Näissä asioissa kaksi periaatetta iskee pahasti toisiaan korvalle. Minä en ymmärrä, miten 90 senttiä leveä porraskäytävä toimii, mutta se ei tietysti kuulu minulle. Suojeluarvot kuuluvat. Kyse ei ole loisteliaasta porraskäytävästä kuten monessa Kruununhaan kohteessa, vaan hyvätasoisesta työväenarkkitehtuurista. Hissin saisi rakentaa ottamalla tilat asunnoista, mutta tätä taloyhtiö ei halua tehdä.
Koulun piha laajenne tilapäisesti puistoon
Virasto suhtautuu myönteisesti Jessica Karhun tätä tarkoittavaan valtuustoaloitteeseen.
Hernesaari: taas yksi eloton autolähiö tulossa. Tehokkuus voisi olla jopa viisinkertainen, kuten todellisen tonttipulan tilanteessa olisi. 500+ asunnon taloissa yhteistilat (lounge, kuntosali, elokuvateatteri, uima-allas jne) voitaisiin järjestää tehokkaasti. Autopaikkoja aulapalvelun, Uberin ja Amazon Primen aikakaudella ei tarvitse kuin murto-osan nykyisestä (esim. 400 autopaikkaa, 1028 asuntoa: http://www.6sqft.com/construction-ramps-up-on-rockrose-mega-rental-at-the-foot-of-bjarkes-ski-slope/).
Upeat puitteet, kuten merellisessä Helsingissä usein, mutta elävää kaupunkia tästä ei tule nykymitoituksella. Eikä länsimaisen standardin mukaista kerrostaloasumista. Harmi.
Hernesaaren niemen havainnekuvaa riittävän paljon zoomaamalla näkee, että tässäkin suunnitelmassa parhaat merinäköalat on varattu autoille. Siis 2000 kg painaville peltilaatikoille, jotka seisovat suurimman osan ajasta paikallaan ja joita välillä käytetään liikuttamaan 20 kertaa kevyempää ihmistä paikasta toiseen. Siellä ne ovat havainnekuvassa riveissä niemen kärjessä isolla harmaalla ja muuten tyhjällä kentällä. Ja luultavasti talvella samalla paikalla ovat kirjavan pressumeren alla havainnekuvassa näkyvät veneet. Jotka voisi kuljettaa vesitse johonkin vähemmän keskeiselle paikalle talveksi.
Tämäkö on suunnittelijoiden käsitys tulevaisuuden kaupungista? Miten monta asukasta tälle harmaalle kentälle olisi sopinut, eli miten kalliiksi nämä vene- ja autopaikat rahassakin mitattuna todellisuudessa tulevat?
Kaksi kortteliriviä ei vielä generoi kovin kummoista palveluntarjontaa. Kriittinen massa olisi saattanyt syntyä jos nyt venesatamalle varattu alue olisi täytetty ja rakennettu korttelikaupungiksi. Venesatama istuisi mainiosti puiston jatkeeksi alueen itälaitaan koko rannan pituudelta kun tilan sinänsä järkevämpi maantäyttö rakennusmaaksi ei liene poliittisesti mahdollista. Puistoon olisi voinut jättää (jalkapallo-)hiekkakentän veneiden talvivarastointiin.
Joka tapauksessa suunnitelma on merkittävästi parempi kuin edellinen. Kummalliset kivetyt aukiot puistoissa ja rannoilla jaksavat kyllä hämmästyttää, aivan kuin ankeuttaminen olisi tahallista tai ainakin tuottamuksellista.
Muutenkin puistosuunnittelun osaaminen loistaa alueella poissaolollaan. Mereen rajoittuva ruohokenttä on elementtinä valmiiksi väljähtynyt ja lätäköiksi meren rannassa redusoituvat altaat tekevät lähinnä koomisen tai parhaassa tapauksessa yhdentekevän vaikutelman. Molemmat ideat ovat nähtävissä jo nyt Eiranrannassa ja todettavissa epäonnistuneiksi.
Mistä sitten saadaan korvaava sijoituspaikka helikopterikentälle?
Helikopteriyhteys Tallinnaan ei pelittänyt taloudellisesti, vaikka paikka oli lähes ilmainen. Se ei ole kannatttavaa liiketoimintaa. Jos haluat rahoittaa sata miljoonaa euroa maksavan kentän itse, niin siitä vain, mutta kunnan ei pidä haaskata rahojaan aivan järjettömiin hankkeisiin.
Liikennesuunnitelma ansaitsee vuolaat kehut raitioliikenteen näkökulmasta. Kaistaleveys on kautta linjan riittävä ja rata on kokonaisuudessaan omalla kaistallaan. Tässä on parannusta aiempiin versioihin. Päätepysäkki on kehittynyt korttelinkiertosilmukaksi siten, että silmukan keskellä on pyöreä rakennus(kokonaisuus). Pysäkkiväli on juuri sopiva, eli ei pysähdellä turhan tiuhaan mutta kävelymatkatkin jäävät kohtuullisiksi. Mutkia on helsinkiläisittäin vähän ja rata on muutoinkin taloudellisesti suunniteltu.
Nyt meillä on suunniteltuna moderni kaupunkiraitiotie Hietalahdentorilta Hernesaaren kärkeen. Bulevardi pitäisi ehdottomasti panna uusiksi ennen tämän toteuttamista.
En ajatellut liiketoimintaa, vaan sitä, mistä käsin pelastushelikopterit toimivat jatkossa?
Pelastushelikopterit eivät nytkään ole lähteneet Hernesaaren kupeessa olleelta kentältä.
Kuulostaa huolestuttavalta, jos Meilahdessa on merkitty baanayhteys Humallahdessa rantaan veden päälle. Luonnontilaiset rannat sentään pitäisi jättää rauhaan näiltä baanoilta.
Myös uuden pyöräilyväylän linjaaminen Taivallahteen Merikannontien varteen pilaisi hienon merellisen puistoympäristön. Alueelle mahtuvat nyt sulassa sovussa kulkemaan niin kävelijät, pyöräilijät kuin autotkin töyssyineen, kunhan kaikki vähän hiljentävät vauhtia.
Hypotermian uhatessa on käsittääkseni jokainen minuutti tärkeä. Suomenlahden keskellä lienee meriveden lämpötila tällä hetkellä noin +2 asteen paikkeilla. Hernesaaren kärki olisi kai ainakin meripelastushelikoptereiden kannalta riittävän lähellä merta.
Sakke, eivät ne pelastushelikopterit nytkään lähde Hernesaaren kentältä, vaikka sellainen on tai ainakin oli.
Mitenkähän nuo Hernesaaren havainnekuvan alatason parkkikentän autot pääsevät paikoilleen? Ja miksi ihmeessä rannassa ylipäänsä on parkkikenttä?
En kai minä tuollaista nyt väittänyt, enkä edes viitannut vielä Malmin lentokentän jo aiemmin ehdotettuun sulkemiseen.
Jos kyse on vähääkään isommasta pelastusoperaatiosta, missä pelastettavia on kymmenittäin (tai enemmän) voi sillä paikalla mihin merestä poimitut tuodaan, ja missä helikopterit voidaan tankata uudelleen, olla jostain lukemani mukaan jo isompaakin merkitystä kuin pelkällä lähtöpaikalla.
Eikö Hernesaaren kärki olisi sopinut em. tarkoituksiin (sijaintinsa vuoksi) paremmin kuin esim. Helsinki-Vantaan lentokenttä, jos mahdollisuudet lopetetaan Malmilta?
Tuo havainnekuva näyttää hyvin, miksi kaavoitus on saatava kuntoon. Tuohon mahtuu ainakin kolme kortteliriviä, eli paljon enemmän toimintoja ja vähemmän kikkailua.
Mikä on muuten korttelin koko Hernesaaressa? Suomessa on käytetty viimeaikoina liian isoja kortteleita, koska on haluttu typeriä isoja pihoja. Esimerkiksi 70 m * 110 m on ihan toimiva, kun tehdään kuuteen kerrokseen. Samoin havainnekuva antaa ymmärtää, että koko kortteli myydään samalle grynderille. En epäile, että siinä pyörisi rahaa isojen grynderien ja poliittisten päättäjien välillä, mutta tuolla tavalla tehtynä, se on mahdollista.
Helikopterikenttä sinänsä on hyödyllinen varaus ja sopii Hernesaaren päähän ilman mitään keinotekoisia saariakin. Eivät Manhattaninkaan kentät ole missään erillisillä saarilla, vaan “melualueella” on rakennuksia. Sorvatkaa mielummin niitä huonosti valmisteltuja melusäännöksiä järkevämmiksi, se auttaa monessa muussakin paikassa.
Taisimme löytää hyvän paikan helikopterikentälle. Kalle, kerro missä asut!
“…Kyse ei ole loisteliaasta porraskäytävästä, kuten monessa Kruununhaan kohteessa, vaan hyvätasoisesta työväenarkkitehtuurista…”
Tuollaista ei ole ollut kerrostalorakentamisessa enää sotien jälkeen, ehkä joitakin 40-luvun lopun yhteisrahoituskohteita lukuunottamatta. Mielenkiintoista olisi tutkia, miksi sotien jälkeen työväenasuntojen taso on romahtanut?
Kaavoitus on varmasti yksi tekijä. Herra Jeanneret-Gris pitäisi laittaa postuumisti syytteeseen tekemästään vahingosta.
Toinen on rakennustekniikan muuttuminen huonommaksi. Elemettitekniikka toi kertakäyttökultuurin rakentamiseen ja se pitää hyväksyä. Elementtilähiöitä ei kannata korjata vaan laittaa matalaksi.
Kolmas ja tavallaan tärkein syy on kuitenkin rahoituksen muuttuminen. Väitän, että ulkopuolinen “ei kenenkään” raha on yksi suurimmista syistä. Kun ihminen, duunari tai duunareille asuntoja tuottava yksityinen sijoittaja, tekee taloja omalla rahalla, ollaan paljon tarkempia tuloksesta. En tältäkään näkökulmalta ymmärrä “sosiaalisen” asuntotuotannon olemassaolon edellytystä. ASO, HITAS yms. ja niiden rahoittaminen verovaroin on lopetettava.
Kommentti viimeiseen kohtaan Osmon listalla, yllä:
Karhut eivät siis näköjään kaikki nukukaan talviunta, vaikka Helsingissäkin on jo ollut pari viikkoa lunta.
Periaatteessa vastustan puistojen ja muiden ulkoilu- ja viheralueiden (kalliot ja vesialueet mukaanlukien) muuttamista muuhun käyttöön, mutta mitä ihmettä pitäisi ajatella tuosta, kesällä vihreän puiston päällystämisestä Lauttasaaressa “tilapäisesti” kivituhkalla?
Toivottavasti kyseessä ei ole mikään ENNAKKOTAPAUS, jota joku haluaa ehkä käyttää hyväkseen laajemmaltikin. Silloinhan tässä olisi kyseessä kaikkea vihreää ja erityisesti lähiluontoa ympäristössään arvostaville kaupunkilaisille varsinainen karhunpalvelus. Lähiluonto on monelle suorastaan pyhä!
Eikö tämän Jessican (ja sinun Osmo) olisi tärkeämpää patistaa kunnan virkamiehiä järjestämään Lauttasaareen lisää koulutiloja, jos Myllykallion kouluun eivät oppilaat enää edes mahdu?
Saarihan on täynnä lapsia ja lisää tulee koko ajan. Omassa taloyhtiössämme määrä on lyhyessä ajassa nelikertaistunut. Kaikki lapset eivät aina mahdu vaunuineen/rattaineen sekä vanhempineen edes Lauttasaarentietä pitkin ajaviin busseihin. Mopo on karannut kaupungin päättäjien käsistä, kun saarelle on kaavoitettu ja kaavoitetaan koko ajan lisää asuntoja, mutta asiaa ei mitenkään huomioida lisää tarvittavien palveluiden määrässä.
Koululaiset parakkeihin, parakkeja toinen toistensa päälle, ja vielä puiston päällystystä kivituhkalla! Jo on aikoihin eletty!
Kaupunkisuunnittelun ja kaupungin johdon tässä pitäisi lähinnä osoittaa katumusta työhönsa liittyvien, tähänastisten syntiensä tähden, luopua syntisistä suunnittelmistaan (liian isoja, ruman ruskeita pikseleitä myöten), pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkat ylleen!
Lauttasaareen on tuloss lisää koulutilaa.
Eikö suunnittelusta vastaavien ja sille tehtäviä antavien (kaupungin johdon) pitäisi edes jossain määrin osata ennakoida itse aiheuttamaansa, tulevaa tarvetta?
Poistaako muka kyseinen, kaupunginhallituksessa näköjään vasta viime maanantaina (11.1.2016) tehty päätös kokonaan edellä mainitsemani tarpeen säkeille ja tuhkalle?
Puiston päällystys kivituhkalla on aika raju toimenpide. Tuleekohan tuosta samanlainen aidattu alue, kuin koirapuisto Jätkäsaaren koillisnurkan liepeillä, Mechelininkadun alkupään — Hietalahdenrannan suunnalla?
Anteeksi pieni epätarkkuus. Eihän se ollutkaan koirapuisto, vaan ‘Ruoholahden koira-aitaus’, aivan Mechelininkadun alkupään kohdalla.
Tämä oma asuinpaikkani on sen verran tiheästi rakennettua, ettei tähän enää mahdu. Eikä rakennuksissa ole viime vuosisadan alkupuolela moista huomioitu, mutta tehtäessä varaus kaavaan nyt, se voidaan ottaa suunnittelussa huomioon. Laitimmainen talorivi rakennetaan joko konttoreiksi tai sitten niihin tehdään kunnollinen äänieristys.
Helsinki — Tallinna on luonnollinen kaksoiskaupunki ja helikopterille tai jollekin muulle nopealle yhteydelle on varmasti pidemällä aikavälillä tarvetta. Sen takia spåra kannattaa ulottaa kenttävaraukselle asti.
Koska saarta tullaan joka tapauksessa korottamaan, kannattaisi harkita kaksi kerroksisia pääkatuja. Autot saataisiin pois kaduilta kannen alle ja kulku paikoitukseen suoraan rakennusten alle. Jos tämä on liian radikaalia, niin tehkää nyt ainakin kunnolliset tekniset tunnelit johdoille ja kaapeleille niin, ettei katuja tarvitse repiä auki joka kerta.
Et tietenkään kannata minkään loisluokan — olkoot nämä vaikka helikopterimatkustajia — elättämistä verovaroin. Niinpä julkista rahaa tai ilmasta maata et tietenkään ole tyrkyttämässä vaan lähdet siitöä, että helikopterimatkustajat maksavat itse kaikki aiheuttamansa kustannukset maa-ala ja menetetty rakennusoikieus mukaan luettuna.
Nämä Itäpasilamaiset suunnitelmat kaksikerroksisesta liikenneratkaisusta eivät taida olla kovin suuressa suosiossa.
Nuo “parakkikoulut” ovat aika näppäriä. Yksi lapsistani kävi melkein koko ala-asteen tuollaisessa parakissa. Ei ollut kyllä minkäänlaista valittamista koulurakennuksesta ja käsittääkseni opettajienkin mielestä järjestely oli toimiva. Toimi siis erittäin hyvin!
Parakki siirrettiin kaiken lisäksi uuteen paikkaan, kun varsinaista koulun laajennusta alettiin rakentamaan. Ensin se oli koulun pihalla, mutta siirrettiin yhtenä kesänä siitä vähän kauemmas. Kun koulu aikanaan valmistui, parakeista tuli urheilukentän uudet pukukopit.
Lauttasaari on siinä vaiheessa kaupungistumista, että nyt sinne tarvitaan vähitellen kaupunkimainen kaava. Eli pääosa vihreästä pitää rakentaa. Ollakseen kannattava metrokin tarvitsee paljon nykyistä enemmän asukkaita Lauttasaareenkin. Pohjois — etelä suuntainen spåralinja täydentäisi julkisen liikenteen ja syöttäisi ihmiset tehokkaasti metroon.
Sanoitko joskus, ettet hallitse huumoria? Minä ainakin nauroin tälle ääneen!
Kun bussiliikennekin kai kohta vapautetaan, vai joko näin tehtiin, voi olla, että ihmiset valitsevat jatkossa aina kannaltaan PARHAANA pitämänsä tarjolla olevan VAIHTOEHDON. Se EI välttämättä ole aina metro.
Jo jokin aika sitten saamani vaikutelma lännen suunnalta Helsinkiin tulleesta Kirkkonummen bussilinjasta, jolla ajoin keskustaan asti, oli suorastaan yllättävän positiivinen. kokemus. Taksejakin löytyy … sekä fillareita ja tietysti henkilöautoja.
Hernarin hahmotelmakuvasta löytyy mielenkiintoinen detalji. Laivakadun varren toimistokolossi, havainnekuvan yläosassa risteilijän vieressä, on päätetty säästää! Kyseessä on varsin nukkavieru toimistorakennus (Google maps: http://bit.ly/1UXIMOt), jossa majailee mm. katsastuskonttori ja autokorjaamo. Pahaksi onnekseen toimistorakennus sijaitsee saaren ehkä parhaalla paikalla, rannalla mutta suojassa avomeren tuulelta.
Toimistorakennuksen vieressä sijaitsevat vanha Fordin konttori ja siilot ovat käsittääkseni Museoviraston tiukassa suojeluksessa. Ei kai suojelukaava ole vahingossa laajentunut betonibrutalistiseen konttorihirvitykseen?
Näppäriä …, toimi erittäin hyvin …, tuohon on helppo uskoa. Tässä “vähän” tekstiä kouluaiheesta minultakin:
Toiminnallisesti paljon tärkeämpää kuin kuin koulurakennus lienevät osaltaan toki oppilaat, opettajat sekä se, mitä ja miten opetetaan, ja ehkä ennen muuta se, mitä opitaan. Koulun koko merkitys oppilailleen voi olla silti paljon laajempi ja syvempi, kuin mitä päällisin puolin yleensä ymmärretään.
Koulu voi kertoa oppilaalleen aina myös jotakin siitä, miten häntä itseään ja tarpeitaan oppilaana ja koulutusta sekä opettajia arvostetaan. Se riippuu tietysti myös vertailukohdista. Mitäköhän asian tästä puolesta kertoo “väliaikainen” “parakkikoulu”, jota käydään maassamme esimerkiksi kuusi vuotta tai paljon pitempään?
Osalle meistä voi jopa koulun historialla ja arkkitehtuurillakin olla oma, tärkeä, ehkä monien osalta liiankin helposti unohduksiin jäävä merkityksensä. Koulu voi luoda oppimiselle ja elämälle muutenkin monin tavoin samanlaisen, osin erilaisen, kaikille silti pääosin hyvän perustan. (Poikkeuksiakin voi valitettavasti löytyä, mutta se mikä on yhdelle ongelma, voi olla toiselle haaste.)
Itse satun aina silloin tällöin, ohikulkiessani näkemään mm. isäni entisen koulun, koulurakennuksen, jonka suunnitteli Frans A. Sjöström jo vuonna 1878, sekä omat ja myös jälkikasvuni käyttämät koulut, joista viimeisimpänä Sebastian Gripenbergin aikaansaannos vuodelta 1880. Lähes kaikki ovat edelleen koululaisten (osa lukiolaistenkin) käytössä. Ei hassumpaa. Silti ainakin yksi poikkeus myös löytyy.
En tiedä miten pitkäaikaista käyttöä varten koulut Helsingissä yleensä suunnitellaan, mutta mielestäni yli sata vuotta käyttöikää on jo varsin hyvä saavutus, niin rakentajan ja arkkitehdin kuin uutta koulua suunnitellessa käytettyjen mitoitusarvojen ja muiden toiminnallisten ym. seikkojen osalta.
Kierrätys on usein hyvä idea, mutta on myös aika yllättävää, miten jo 1800-luvun loppupuolella osattiin myös ajatella kestävää kehitystä, ehkä joskus jopa nykyistä enemmän. Joskus silti maailma muuttuu tavalla, jota ei ole helppo ennustaa.
Viimeksimainitulla asialla saattaa olla vaikutusta oppilaiden myöhempään ajattelutapaan yleisemminkin. Ainakin uskon osaavani itse arvostaa myös sitä, että aikoinaan on kyetty saamaan aikaan jotakin pysyvää, sellaista joka kestää ajan mukanaan tuomia haasteita, kulumista, korjauksia, muutoksia ja muutostarpeita. Harva asia kestää ikuisesti..
Ymmärtääkseni ennätykset urheilussa ovat paljolti sitä arvostetumpia, mitä pitempään ne kestävät. (Arvokisat ovat asia erikseen.) Kenelle urheilu on tärkeää, voi olla iloinen parakkikoulun päätymisestä pukukopeiksi urheilukentän reunalla. Jokainen parakissa luistimia kouluaikoina jalkoihinsa sovittamaan päässyt lienee myös saanut talvisin niistä tarpeellisen suojan pakkaselta ja viimalta.
Claus Tandefelt, Liisa Karttunen ja Ossi Leppämäki, joiden suunnittelemassa koulussa aloitin aikoinaan oman opintieni, voivat “levätä rauhassa”. Kyseisen koulun rakennukset ovat edelleenkin pystyssä ja hyvässä, tuiki tarpeellisessa käytössä. Toivottavasti tilaratkaisut toimivat yhä. Ellei erityisiä, hyviä syitä ole, miksi rakennukset pitäisikään purkaa jo nyt, kun niillä on ikää vasta noin kuutisenkymmentä vuotta? Saattaisipa Väinö Vähäkallio ja moni muukin arkkitehti alkaa kääntyillä haudassaan, jos heidän kouluistaan olisi tehty pukukoppeja. Vaan voiko Vähäkalliokaan ‘levätä aivan rauhassa’?
Mm. ulkonaisilta piirteiltään minulle koululaisena tutuimmaksi käynyttä koulua, arkkitehti Vähäkallion työtä vuodelta 1937, jota pääsin ja ehdin käymään useita vuosia, kävin katsomassa uudelleen viime vuonna. Koulurakennus oli säilyttänyt monet funkis-tyyliset piirteensä. Reliefit pääsisäänkäynnin molemmin puolin taisivat nekin olla ennallaan, vaikka sisällä moni entinen, onnistunut ratkaisu (mm. avarat aulat, juhlasali) olikin kärsinyt mielestäni muutoksista aika pahasti. Osa tutuista näkymistä, jopa yksityiskohdista oli silti ilahduttavasti säilynyt.
Vanhoissa koulurakennuksissamme oli aikoinaan monta piirrettä, joista voi yhä vieläkin päätellä, että koulutusta, oppia ja sivistystä, sekä niihin liittyviä puitteita, osattiin ainakin aikoinaan arvostaa. Ehkä me oppilaatkin tuolloin päättelimme vähemmästäkin, että oman koulutyömme eteen kannatti tehdä töitä.
Toivottavasti lapsesi ymmärtää aikaamme, sen ongelmia ja olosuhteita, jos hän päätyy joskus ihmettelemään, miksi sai osakseen ao. vuosina “parakkikoulun”. Parempi toki aina sisätiloiltaan tärkeimmiltä piirteiltään hyvä koulurakennus kuin ei mitään, kuin toiminnan hankala epäkäytännöllisyys, liian pitkä koulumatka, paha tilanahtaus tai huono sisäilma ym. ongelmat. Moni painottaa enemmän ihmisiä kuin rakennuksia, mikä on mielestäni osapuilleen oikein. Koulu on silti monin tavoin tärkeä kokonaisuus, mitä ei pidä unohtaa.
Tämä aikakausi näyttää valitettavasti päätyvän maamme historiaan ajanjaksona, jolloin koulutuksen, oppilaiden, oppimisen ja kaiken sen eteen tehtävän työn arvostusta laskettiin monen päättäjän toimesta. Lienee osaltaan paljolti myös meistä itsestämme ja päätöksentekijöistämme kiinni, miten ja milloin käännämme kehityksen suunnan tästä jälleen kohti entistä parempaa …
Hyvä Osmo, kommentti blogi-kirjoitukseesi liittyen Hernesaaren osayleiskaavaehdotukseen:
Kaupunginhallitus on palauttanut 2013 lukuisista painavista syistä Hernesaaren osayleiskaavan takaisin valmisteltavaksi saatesanoilla, jossa ohjeistetaan jatkosuunnittelun tapahtuvaksi pääsääntöisesti olemassa olevan Hernesaaren puitteissa.
Uudessa, juuri julkaistussa ehdotuksessa mereen työntyvä osa on kooltaan niin valtava, ettei voida enää puhua uuden suunnittelun tapahtuneen olemassa olevan Hernesaaren puitteissa. Osayleiskaavan suunnittelu kattaa kolmenkymmenenkahden hehtaarin alueen, josta meritäyttöjen, laiturirakenteiden ja allonvaimennusponttoonien rajaama alue, pelkkä venesatama-allas on 11 hehtaaria ja täyttömaalle tehtävä NJK:n/purjehduskeskuksen alue 4 hehtaaria. ( ehdotuksen liite7)
Vaikuttaa siis siltä, että uudessa osayleiskaavaehdotuksessa on ymmärretty sanamuoto “olemassa olevan Hernesaaren puitteissa” niin, että olemassa oleva Hernesaari on se alue, joka kattaa edellisen ehdotuksen meren päälle piirretyn helikopterikentän alueen vain kentän ja sen varoalueen verran pienempänä. Kansa ymmärtää tämän olemassa olevan Hernesaaren kuitenkin niin, että jos Pihlajasaaresta lähtee uimalla pohjoiseen, alkaa olemassaoleva Hernesaari siitä missä uiminen loppuu. Kysynkin nyt, onko osayleiskaavasuunnittelu mielestäsi toteutunut 2013 “takaisin valmisteluun”- päätöksen poliitisen ohjauksen mukaisesti? ( Jos tämä osayleiskaava vahvistetaan, Pihlajasaareen voi tosiaan kohta mennä uimalla!)
Kahden juuri aloittaneen seitsenvuotiaan jollapurjehtijan isänä ihmettelen sitä, että tämä uusi osayleiskaavaehdotus ohjaa edelleen (meritäyttöjen ja venesatamarakenteiden takia) koko siviili- ja ammattiliikenteen tuon todella vilkkaan ja päivittäisessä kilpapurjehtijoiden (7‑vuotiaista olympiapurjehtijoihin) harjoittelukäytössä olevan harjoitus- ja rata-alueen päälle. Osayleiskaavaehdotuksessa on esitetty kohtuullisempia vaihtoehtoja, joissa vilkas vesiliikenne voi kulkea Carusellilta Hernesaaren kärkeen joko suoraan, tai rantaa pitkin — kulkematta vilkkaan harjoitus- ja rata-alueen päälle. Ehdotuksen liitteestä 3 voi kukin itse katsoa kuinka veneily-yhteyden tarve siirtyy meritäyttöjen ansiosta arviolta kolmesataa metriä nykyisestä itään suoraan rata- ja harjoitusalueen päälle. Samoin vilkas runkoväylä kapenee huomattavasti sen vilkkaimmassa kohdassa Pihlajasaaren pohjoispuolella. Tämä tulee kuvissa hyvin esille, vaikka liitteessä ei ole piirretty ollenkaan parhaillaan ruopattavaa Pihlajasaaren itäpuolelle avattavaa Tallinnan laivojen ja risteilijöiden vaihtoehtoista, Pihlajasaaren itäpuolelta kiertävää väylää.
Jokaisesta liitteestä puuttuva uusi laivaväylä, joka edelleen merkittävästi huonontaa Pihlajasaaren ja Hernesaaren välisen aukon veneilyturvallisuustilannetta
SPV:n puheenjohtaja (omissa nimissään) ja NJK pursiseurana haluavat tuoreissa asiaa kommentoivissa keskusteluissa eri foorumeilla rata-alueen merkattavaksi karttoihin niin, että kilpailutoiminnan jatkuminen alueella mahdollistuu. Vedoten tukeen jota he keskusteluissa ovat Olympiakomitealta saaneet. Samalla he esittävät tukensa tälle meritäyttöjen osalta ylimitoitetulle suunnitelmalle, joka vaarantaa kyseisen rata-alueen ohjaamalla siviili- ja ammattiliikenteen sen päälle nimenomaisesti harjoittelun ja kilpailemisen ko. Rata-alueella vaarantaen.…
On todella hienoa, että rakentamisen alle jäävän NJK:n Koivusaaren tukikohdan tilalle syntyy uusi tukikohta Hernesaareen. Kaikki alueen seurat toivottovat NJK:n lämpimästi tervetulleeksi Hernesaareen. Tämä on lajillemme ja kilpapurjehdukselle ehdottoman hyväksi. Näemme jo nyt isommat starttaajamäärät eri luokkien keskiviikkokisoihin sekä yhä tiiviimmän yhteistyön seurojen välillä kisojen järjestämisessä.
Osayleiskaavaehdotuksessa jää kuitenkin epäselväksi se, mitä tarkoitetaan samalle alueelle kaavoitetulla purjehduskeskuksella. Se ei voi olla yhtä kuin NJK, joka ei tarvitse 770 uutta venepaikkaa Koivusaaressa menettämänsä noin 200 venepaikan lisäksi.
Eikä SPV, joka ei ole pursiseura. Eikä se voi olla myöskään Olympiakomitea jolla myöskään ei ole viittäsataa matkapurjevenettä sijoitettavaksi Hernesaaren kärkeen NJK:n uuden kotisataman naapuriin. Sunny Car Centerkin taitaa olla pois kuvioista. Mikä on siis se taho, joka pyörittää, hallinnoi ja rahoittaa osayleiskaavaehdotukseen rata- ja harjoitusalueen päälle suunniteltua purjehduskeskusta?
Juuri julkaistun osayleiskaavaehdotuksen liitteissä on myös vaihtoehtoisia toteutuksia retkivenesatamalle. Nämä vaihtoehtoiset suunnitelmat vaarantavat vähemmän rata- ja harjoitusalueen turvallisuutta sekä helpottavat vilkkaan väylän siviili- ja ammattiliikennettä.
Luulisi, että kaikkien asiaan liittyvien tahojen olisi helppo liputtaa osayleiskaavan selostuosan sivun 79 maltilisempien vaihtoehtojen puolesta, esim. pienellä muokkaukselle ve1:een
turvallisuusnäkökohdat tulisivat otetuksi paremmin huomioon, runkoväylän ahtain kohta ei kapene aivan yhtä paljon, rata- ja harjoitusalue säästyy, NJK saa tukikohtansa ja vielä kasvuvaraa nykyiseen venepaikkamäärään. Lisäksi veronmaksajien rahaa säästyy.
Kokonaan osayleiskaavaehdotuksen ulkopuolella on samanaikaisesti laskettu vesirakentamisen ammattilaisten toimesta aivan eri suuruusluokan lukuja per venepaikka kuin tässä osayleiskaavaehdotuksen arvioissa: valmiiseen infraan, olemassaoleviin palveluihin tukeutuvassa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Merisataman ympäristössä, niinikään kaupungin omistamalla maa-alueella, voidaan toteuttaa retkivenepaikkoja murto-osalla Hernesaaren kärjen venepaikkahinnasta, johtuen sekä edellämainituista, mutta erityisesti myös halvemmista meritäytöistä vain kolmen metrin syvyyteen ja vielä väylien ulkopuolella.
Jos ei ollut taloudellista järkeä helikopterikentässä, niin löytyykö sitä sitten 10–17 metrin meritäyttösyvyyteen ja kaivuihin perustuvasta 11 hehtaarin pienvenesatamasta, jossa yhden venepaikan hinnaksi tulee yli 90 tuhatta euroa? ( vs. 6t€/venepaikka Merisatamassa…)
Purjehdusseurojen keskinäikset riidat eivät kuulu yleiskaavalla ratkaistaviin asioihin.
Eiköhän sellaisessa suuronnettomuustilanteessa, jossa koptereita tarvitsisi välillä tankata, pelastusjohdolla ole keinot ja toimivalta tankkiauto sopivan kentän viereen, tuossa tai jossain muussa rannassa. Tarvittaessa niiden pysäköityjen risteilyalustenkin katolla on kai lähes poikkeuksetta koptereille merkattu tasanne. Vakituinen toiminta vaatii melualueet.
Hyvä Osmo, kommentti blogi-kirjoitukseesi liittyen Hernesaaren osayleiskaavaehdotukseen:
Kaupunginhallitus on palauttanut 2013 lukuisista painavista syistä Hernesaaren osayleiskaavan takaisin valmisteltavaksi saatesanoilla, jossa ohjeistetaan jatkosuunnittelun tapahtuvaksi pääsääntöisesti olemassa olevan Hernesaaren puitteissa.
Uudessa, juuri julkaistussa ehdotuksessa mereen työntyvä osa on kooltaan niin valtava, ettei voida enää puhua uuden suunnittelun tapahtuneen olemassa olevan Hernesaaren puitteissa. Osayleiskaavan suunnittelu kattaa kolmenkymmenenkahden hehtaarin alueen, josta meritäyttöjen, laiturirakenteiden ja allonvaimennusponttoonien rajaama alue, pelkkä venesatama-allas on 11 hehtaaria ja täyttömaalle tehtävä NJK:n/purjehduskeskuksen alue 4 hehtaaria. ( ehdotuksen liite7)
Vaikuttaa siis siltä, että uudessa osayleiskaavaehdotuksessa on ymmärretty sanamuoto “olemassa olevan Hernesaaren puitteissa” niin, että olemassa oleva Hernesaari on se alue, joka kattaa edellisen ehdotuksen meren päälle piirretyn helikopterikentän alueen vain kentän ja sen varoalueen verran pienempänä. Kansa ymmärtää tämän olemassa olevan Hernesaaren kuitenkin niin, että jos Pihlajasaaresta lähtee uimalla pohjoiseen, alkaa olemassaoleva Hernesaari siitä missä uiminen loppuu. Kysynkin nyt, onko osayleiskaavasuunnittelu mielestäsi toteutunut 2013 “takaisin valmisteluun”- päätöksen poliitisen ohjauksen mukaisesti? ( Jos tämä osayleiskaava vahvistetaan, Pihlajasaareen voi tosiaan kohta mennä uimalla!)
Kahden juuri aloittaneen seitsenvuotiaan jollapurjehtijan isänä ihmettelen sitä, että tämä uusi osayleiskaavaehdotus ohjaa edelleen (meritäyttöjen ja venesatamarakenteiden takia) koko siviili- ja ammattiliikenteen tuon todella vilkkaan ja päivittäisessä kilpapurjehtijoiden (7‑vuotiaista olympiapurjehtijoihin) harjoittelukäytössä olevan harjoitus- ja rata-alueen päälle. Osayleiskaavaehdotuksessa on esitetty kohtuullisempia vaihtoehtoja, joissa vilkas vesiliikenne voi kulkea Carusellilta Hernesaaren kärkeen joko suoraan, tai rantaa pitkin — kulkematta vilkkaan harjoitus- ja rata-alueen päälle. Ehdotuksen liitteestä 3 voi kukin itse katsoa kuinka veneily-yhteyden tarve siirtyy meritäyttöjen ansiosta arviolta kolmesataa metriä nykyisestä itään suoraan rata- ja harjoitusalueen päälle. Samoin vilkas runkoväylä kapenee huomattavasti sen vilkkaimmassa kohdassa Pihlajasaaren pohjoispuolella. Tämä tulee kuvissa hyvin esille, vaikka liitteessä ei ole piirretty ollenkaan parhaillaan ruopattavaa Pihlajasaaren itäpuolelle avattavaa Tallinnan laivojen ja risteilijöiden vaihtoehtoista, Pihlajasaaren itäpuolelta kiertävää väylää.
Jokaisesta liitteestä puuttuva uusi laivaväylä, joka edelleen merkittävästi huonontaa Pihlajasaaren ja Hernesaaren välisen aukon veneilyturvallisuustilannetta
SPV:n puheenjohtaja (omissa nimissään) ja NJK pursiseurana haluavat tuoreissa asiaa kommentoivissa keskusteluissa eri foorumeilla rata-alueen merkattavaksi karttoihin niin, että kilpailutoiminnan jatkuminen alueella mahdollistuu. Vedoten tukeen jota he keskusteluissa ovat Olympiakomitealta saaneet. Samalla he esittävät tukensa tälle meritäyttöjen osalta ylimitoitetulle suunnitelmalle, joka vaarantaa kyseisen rata-alueen ohjaamalla siviili- ja ammattiliikenteen sen päälle nimenomaisesti harjoittelun ja kilpailemisen ko. Rata-alueella vaarantaen.…
On todella hienoa, että rakentamisen alle jäävän NJK:n Koivusaaren tukikohdan tilalle syntyy uusi tukikohta Hernesaareen. Kaikki alueen seurat toivottovat NJK:n lämpimästi tervetulleeksi Hernesaareen. Tämä on lajillemme ja kilpapurjehdukselle ehdottoman hyväksi. Näemme jo nyt isommat starttaajamäärät eri luokkien keskiviikkokisoihin sekä yhä tiiviimmän yhteistyön seurojen välillä kisojen järjestämisessä.
Osayleiskaavaehdotuksessa jää kuitenkin epäselväksi se, mitä tarkoitetaan samalle alueelle kaavoitetulla purjehduskeskuksella. Se ei voi olla yhtä kuin NJK, joka ei tarvitse 770 uutta venepaikkaa Koivusaaressa menettämänsä noin 200 venepaikan lisäksi.
Eikä SPV, joka ei ole pursiseura. Eikä se voi olla myöskään Olympiakomitea jolla myöskään ei ole viittäsataa matkapurjevenettä sijoitettavaksi Hernesaaren kärkeen NJK:n uuden kotisataman naapuriin. Sunny Car Centerkin taitaa olla pois kuvioista. Mikä on siis se taho, joka pyörittää, hallinnoi ja rahoittaa osayleiskaavaehdotukseen rata- ja harjoitusalueen päälle suunniteltua purjehduskeskusta?
Juuri julkaistun osayleiskaavaehdotuksen liitteissä on myös vaihtoehtoisia toteutuksia retkivenesatamalle. Nämä vaihtoehtoiset suunnitelmat vaarantavat vähemmän rata- ja harjoitusalueen turvallisuutta sekä helpottavat vilkkaan väylän siviili- ja ammattiliikennettä.
Luulisi, että kaikkien asiaan liittyvien tahojen olisi helppo liputtaa osayleiskaavan selostuosan sivun 79 maltilisempien vaihtoehtojen puolesta, esim. pienellä muokkaukselle ve1:een
turvallisuusnäkökohdat tulisivat otetuksi paremmin huomioon, runkoväylän ahtain kohta ei kapene aivan yhtä paljon, rata- ja harjoitusalue säästyy, NJK saa tukikohtansa ja vielä kasvuvaraa nykyiseen venepaikkamäärään. Lisäksi veronmaksajien rahaa säästyy.
Kokonaan osayleiskaavaehdotuksen ulkopuolella on samanaikaisesti laskettu vesirakentamisen ammattilaisten toimesta aivan eri suuruusluokan lukuja per venepaikka kuin tässä osayleiskaavaehdotuksen arvioissa: valmiiseen infraan, olemassaoleviin palveluihin tukeutuvassa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Merisataman ympäristössä, niinikään kaupungin omistamalla maa-alueella, voidaan toteuttaa retkivenepaikkoja murto-osalla Hernesaaren kärjen venepaikkahinnasta, johtuen sekä edellämainituista, mutta erityisesti myös halvemmista meritäytöistä vain kolmen metrin syvyyteen ja vielä väylien ulkopuolella.
Jos ei ollut taloudellista järkeä helikopterikentässä, niin löytyykö sitä sitten 10–17 metrin meritäyttösyvyyteen ja kaivuihin perustuvasta 11 hehtaarin pienvenesatamasta, jossa yhden venepaikan hinnaksi tulee yli 90 tuhatta euroa? ( vs. 6t€/venepaikka Merisatamassa…)
Tuo kaupunginhallituksen palautusesitys ei ole sellainen sitova päätös, josta ei voisi poiketa samassa järjestyksessä kuin se on tehty. Tämä ei ole kannnanotto itse asiaan vaan siihen, ettei tässä ole mitään juridista ongelmaa. Minua epäilyttää tuossa isossa purjehduskeskuksessa lähinä se, miten se rahoitettaisiin. Meillä on sitäva investointikatto. En oikein usko, että valtuusto jättää koulujen remontteja tekemättä, jotta saataisiinpurjehduskeskus ja hyvin kalliita laituripaikkoja isoille veneille.
Ei ole kyse millään tavoin pursiseurojen keskinäisistä riidoista,
vaikka niitäkin saattaa jossain saattaa olla. Kyse on siitä, onko osayleiskaavan suunnittelu edennyt niissä reunaehdoissa jotka sille asetettiin kun osayleiskaavaehdotus palautettiin suunnitteluun 2013. Suunnittelun tuli jatkua “pääsääntöisesti olemassa olevan Hernesaaren puitteissa” Lainaus osayleiskaavaehdotuksesta.
Mutta puolueiden väliset riidat ilmeisesti ratkaistaan? Miksi Hernesaarta ei kehitetä päätöksen mukaisesti olemassa olevan maa-alueen puitteissa? Yksikään pursiseura ei hyödy mereen kaadettavista miljoonista.
Tuosta olen vähän eri mieltä. Minusta kaupunkimaiseen yhdyskuntarakenteeseen kuuluu raitiotie ja kaiketi siellä laidoilla jokin bussilinjakin. Busseja ei saada koskaan kannattaviksi, eikä helsinkiläisellä osaamisella näemmä spåraakaan. 🙂 Silti noita loisia pitää jossakin määrin ymmärtää, toki ei nykyisen kaltaista tolkutonta rahan kylvämistä.
Kaikki Itä-Pasilassa asuvat tuttuni pitävät järjestelystä! Itse olen asunut Tapiolassa ja siellä järjestely toimii mielestäni oikein hyvin sekä Itä- että Länsituulen kujalla. Ongelma muodostuu, kun ulkopuolisen on vaikea hahmottaa katua ja sen päällä olevaa kantta.
Miksi jätetään tarpeellisia uusia kouluja rakentamatta, vaikka uusia asuinrakennuksia rakennetaan koko ajan lisää, kuten esimerkiksi Lauttasaaressa (Heikkiläntien suunnalla)?
Alueen lapsiluvun kasvua nostaa myös asukassukupolvien normaali kiertokulku. Tulevien koululaismäärien arviointi ennakkoon ei ole käsittääkseni mitään vaikeaa, korkeampaa matematiikkaa vaativaa rakettitiedettä.
Kyseessä taitaakin olla lähinnä kaupungin (“matalaotsaisten”?) päättäjien poliittisen tahtotilan puute toimia ottaen huomioon alueen (tässä tapauksessa Lauttasaaren) asukkaiden todelliset tarpeet.
Ensin viedään saarelta yksi sen asukkaiden identiteetin näkyvä, symbolinen tunnus (,eli vesitorni). Samaan aikaan tehdään pakon edessä vain vähin mahdollinen alueen lasten koulutuksen hyväksi. Venäjän vähemmistökansalaisuuksien kohtelustako tässä kaupunki on ottanut mallia?
Otetaanko Hedengrenin talo (rakennustyömaiden välissä!), siitä lisäkerroksia vuokraten, kohta kokonaan koululaisten käyttöön? Kuinka monen sukupolven tulee vielä jatkossakin käyttää niitä samoja, “tilapäiseen” koulukäyttöön aikoinaan tuotuja parakkeja?
Hedengrenin toimistotaloa koskeva vuokrasopimus on tehty tiettävästi vuoteen 2024 asti. Mitä muuta tapahtuu siihen mennessä ja sen jälkeen? Tietäisikö Osmo?
Koulukysymys Lauttasaaressa on ratkaistu pysyvillä järjestelyilla vuoteen 2024 mennessä. En ole seurannut asiaa yksityiskohtaisesti muuta kuin tiedn, että on hoidettu. Sitä, miten tällainen viivästys pääsi syntymään, en ymmärrä. Lapsiperheiden käyttäytyminen on muuttunut niin, että Helsinkiin tulee erityisesti kantakaupunkiin palöjon ennustettua enemmän lapsia, mutta vaikuttaako tämä todella myös Lauttasaaressa?
Kyse ei liene pelkästään omasta taloyhtiöstämme, vaan kyllä kyseessä voi olla isompi ilmiö. Odottavia äitejä näki täällä jo kesällä ja syksyllä mielestäni useammin kuin ennen, samoin rattaita pitkin syksyä ja alkutalvea busseissa. Kattavimmat ja tarkimmat tiedot taitaa saada kunkin alueen äitiysneuvolasta.
Sinänsä lapsiluvun vaihtelu etenee jonkilaisissa kanttiaalto-sykleissä. Jos jossain asuu esim. yksinäinen leski, tai pariskunta, jonka lapset ovat lentäneet pesästä, voi mennä vaikka 20–50 vuotta ennen kuin asunto tyhjenee. Sen jälkeen asuntoon voi muuttaa pariskunta, joka saa esim. 1–4 lasta nopeaan tahtiin. Naapurin dinkkupariskunnat saattavat silloin myös tuolloin innostua asiasta … , ja osa heistä voi saada myös kaksoset.
Lisäksi tulee ottaa huomioon lisärakentaminen, mitä täällä on ollut jo aika paljon. Muuttovoittoa saatiin aiemmin muistakin kaupunginosista.
Vaikka lapsilukuja tasoittanee luontainen vaihtelu eri talojen välillä, en sinänsä yhtään ihmettele, vaikka kokonaisvaihtelu olisi lapsiluvun osalta voisi olla hyvinkin suurta. Lauttasaarella on ollut toistaiseksi aika hyvä maine, vaikka kaupungin johto, yleiskaavoittaja ja kaavoittaja pyrkivät jälleen, jostain kumman syystä tekemään nähtävästi kaikkensa asiantilan heikentämiseksi. (Morton Grodzins ei liene heille vielä riittävän tuttu nimi.)
Nukutaanko kaupungintalolla ehkä jonkinlaista “Ruususen unta” lapsi- ja koululaismäärän kasvun suhteen, vaikka tiedossa on, että edellisestä seuraa jälkimmäinen. Ulkona liikkuessa ja busseissa kannattaa katsella muutakin kuin omaa älypuhelinta.
Mitä ihmettä? Olipa hyvä, että huomasin asian edes nyt.
Mikä onkaan Hernesaaren osayleiskaavan (19.1.2016) liite numero 31? Se on vähän tavallisesta poikkeava “raportti”, jonka aiheena on Hernesaaren ‘alueidentiteetti’. Siinä kerrotaan työryhmistä, jotka saivat tehtäväkseen kehittää ja rakentaa Hernesaarelle omaa “alueidentiteettiä” sekä toki myös tuon työn tuloksista.
Herää kysymys, miksi tällainen “alueidentiteetti”-raportti on laadittu? Eikö jokaiselle ihmiselle ja alueelle muodostu jo ihan itsestään oma identiteetti? Jos joku joutuu kovin suurten muutosten myllerrykseen, onko silloin vaarana ehkä identiteettikriisi? Hernesaaren osalta olisin tuollaista raporttia kuvitellut vähiten tarvittavan.
En ihan voi tätä touhua muutoin ymmärtää, kuin jonkinlaisena yrityksenä ehkäistä tai peitellä jotakin. (Keinotekoisuuttako?) Tai sitten kyseessä on vain jonkin viestintätoimiston hyvän lobbaustyön tarpeeton tulos.
Tajusivatkohan työryhmien jäsenetkään minkälaisen “pelin” “pelinappuloiksi” heidät oikeastaan oli houkuteltu? En syytä heitä siitä, sillä olisin itsekin saattanut heidän asemessaan tuollaiseen toimeen ehkä helpostikin harhautua, vieläpä hyvässä ja vilpittömässä uskossa, kuin viaton lapsi.
Asian tekee mielenkiintoiseksi mm. se, että samaan aikaan, kun kaupunki pyrkii kehittämään ja rakentamaan Hernesaarelle omaa uutta alueidentiteettiä, eli käsittääkseni ehkäisemään identiteettikriisin siellä, se pyrkii riisumaan ja hävittämään jo reilusti yli 20 000 asukkaan Lauttasaarelta ja siihen kuuluvalta Koivusaarelta niiden jo pitkän ajan kuluessa, vuosikymmenien saatossa muodostuneen vehreän alueidentiteetin, johon jo yllä aiemmin ja joskus ehkä ennenkin olen viitannut.
Tämä kaupungin toimintatavan luonne ei ole mielestäni OK. Tämä ei ole myöskään aivan mitätön ja vähäpätöinen asia. Identiteetin muuttaminen väkisin, yhden kriisin aiheuttaminen siellä, ja toisen täällä, vieläpä asianomaisten vastustuksesta huolimatta, vaikuttaa melkoisen kyseenalaiselta toimintatavalta, valtapeliltä, jonka motiivi on kaikkea muuta kuin ylevä, ja kaupunkisuunnittelulle sopiva. Miksi kaupungissa ei sovelleta lähidemokratiaa, antamalla ihmisten päättää itse asioistaan?
Muistaako joku vielä “murjaanien” kuninkaan sanoja: “Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki.” Ne eivät ihan helposti kaikilta unohdu.
Talvi osaa olla upea. Lauantai-lltapäivänä Koivusaaren maisemissa se oli suorastaan häikäisevän upea, vaikka aurinko ei taivaankannella kovin korkealla ollut edes ehtinyt käymään.
Odotan myös kevättä. Linnut laulavat silloin taas omilla reviireillään. Niillä on toivoakseni silloin vielä identiteetti tallella, jotta jaksavat reviiriään tarpeen vaatiessa puolustaa.
Espoon Karhusaarentien itäpuolen metsikköön ensi keväänä palaavista linnuista en tosin viime viikon loppupuolen hakkuiden jälkeen enää tiedä. Työn jälki on hakkuualueen reunalta nähtynä siellä melkoisen tyrmistyttävä kokemus, kun koko metsikkö on kadonnut.
PS. Hernesaaren osayleiskaavan liiteaineiston vuorovaikutusraportti, nähdäkseni kaksiosainen, on yhteensä 125 sivua pitkä, vaikka aluksi erehdyin luulemaan sitä vain 5 sivua pitkäksi. Vastaavasti Lauttasaareen kuuluvan Koivusaaren osayleiskaavaa koskeneen tuoreimman vuorovaikutusraportin pituus oli 225 sivua. Monet tahot (ja henkilöt) ottivat kantaa, mutta miten kannanotot otettiin/otetaan lopulta huomioon?
Onko tuon Meilahden aluetta koskevaan esitykseen pyritty kätkemään Seurasaaren sillan mantereen puoleisen, pienen pysäköintialueen eliminointi? Miksei asiaa ei tuoda esityksessä esiin selvemmin?
Osa Seurasaaren kävijöistä ei tule paikalle bussilla tai fillarilla. Miksi tietyn kävijäryhmän, joka käy paikalla hiljaisina aikoina, ei massatapahtumissa, mahdollisuuksia saavuttaa Seurasaari, pyritään tällä esityksellä aika olennaisesti heikentämään?
Eikö kaupunki ymmärrä, että kaikki eivät kulje fillareilla, joille ainakin hiljaisina aikoina on tuolta alueelta aina löytynyt tilaa?
Nämä tietokonerenderit eivät ole mitään tarkkoja rakennussuunnitelmia, eikä semmoisia yleiskaavavaiheessa missään taida ollakaan. Tuolla rakennuksella kaiketi on omistaja, ja jos omistaja ei ole ryhtymässä taloaan purkamaan eikä se ole ristiriidassa uuden kaavan kanssa, niin miksipä kaupunki poistaisi sen kuvasta? Tosin luulen, että tuon aikakauden toimistotalolle tulee noutaja ennemmin tai myöhemmin. Vastaavia ollaan juuri purettu tai purkamassa mm. Pasilassa, Vallilassa ja Kalliossa, kun toimistoista on ylitarjontaa ja noita vanhoja on vaikea muuttaa nykyvaatimusten mukaisiksi toimistoiksi tai asunnoiksi.
Seurasaaren pysäköintialue on suuri asfalttikenttä, joka muodostaa tympeän portin saareen kuljettaessa. Saareen on erinomaiset joukkoliikenneyhteydet ja vain pieni osa kävijöistä saapuu autolla. Oman auton käytölle saareen kuljettaessa ei ole muita perusteluita kuin mukavuudenhalu. Myös sen vuoksi, että alueella ei ole erillisiä pyöräteitä, tulisi tavoitteena olla autoliikenteen minimointi.
Se ruma pysäköitialue siirretään vähän kauemmas Seurasaaren sisääntuloporttia rumentamasta.
“suuri …” ja “…tympeä…”? Hah!
Et ole tainnut tuolla käydäkään. Eihän siinä ole autopaikkoja kuin enää muutama harva. Aiemmin niitä oli muistaakseni aika paljonkin enemmän.
“… erinomaiset …”
Mittaatko matka-aikaa kenties Takahikiän “kerran-päivässä”-postibussiaikataulut mielessäsi?
“… vain pieni osa …”
Niinpä! Juuri sen vuoksi ne harvat, vielä jäljellä olevat paikat olisi syytä säilyttää.
Jos noin tunnin pituisen matka-ajan (sinne) saa tippumaan noin kuudesosaan siitä, mitä HSL:n reittilaskuri nopeimmaksi yhteydeksi kertoo, on ajansäästö (50 minuuttia) helppo käyttää muihin, yhteiskunnallisesti hyödyllisiin tms. tarkoituksiin, esim. palaneiden kattolamppujen vaihtoihin yms. vähän raitista ulkoilmaa saaneen ja saaren oravia syöttäessä ilahtumaan päässeen yksinäisen vanhuksen kotona.
Et siis soisi hänelle tuota pientä iloa, kerran tai kaksi vuodessa, kun mieli on hällä vieläkin synkkä bussilinjan 24 hölmöstä muutoksesta nykyiselle linjalleen, kiertämään aiemman lähipysäkin kaukaa.
PS. Kaupunki on monimutkainen systeemi, jossa ei aina Osmokaan voi arvata, mitä kaikkea yksi, jonkun mielestä hyvä, toisen mielestä huono, pienikin muutos voi saada aikaan.
Periaatteet, joilla syntyy C. Montgomeryn kuvailema “Happy City” yhtäällä, eivät ehkä (jonkun yllätykseksi) saakaan aina samaa aikaan toisaalla.
Sakke,
Se pysäkäintialue siirrettiin pari kolmesataa metriä kauemmaksi.
Mihinkäs ne pyörätuolia käyttävät saaressa kävijät jättävät autonsa? Vai eikö niillä ole niin väliä?
Herra isä. Autoilevat laiskimukaset menevät kuvitteellisen puyölrätuolia tarvitsevan ja itse ajavan selän taakse. Voi siihen tietysti yhden invapaikan laittaa. Hweti kun ensin olemme saaneet läpi esityksen, että invapaikalle luvatta pysäköimisestä tulee kymmenkertyainen pysäköintisakko. Nyt invapaikkojen laittaminen on vähän turhauttavaa, koska osa autoilijoista ei kunnioita merkkiä lainkaan. Todettakoon, että sikllä pyörätulolilla on joka tapauksessa päästävä siitä eteenpäin. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta se 300 metrin matka Heikinniementieltä on mahdotonta.
Minne?
Viittaatko menneisiin, vai esillä olevaan suunnitelmaan? Niitä kahta ei pidä sekoittaa. En näe kaavakartalla tuolla etäisyydeää yhtään uutta tai edes aiemmasta laajennettua parkkialuetta.
Pari kolmesataa metriä voi Seurasaarentien viertä pitkin olla (Heikinmäentien alkupisteestä, missä on joskus aiemminkin pysäköityjä autoja nähty) rollaattoria tai talutusapua tarvitsevalle hyvälläkin kelillä pitkä matka. Näin varsinkin, jos edestä ja takaa höökivät ne Helsingissäkin kuuluisiksi tulleet “kiiluvasilmäiset” sukkapuku-fillaristit, jotka vain odottavat tilaisuutta päästäkseen merkkaamaan pyörän runkoon uuden kaadetun/telotun tai muuten säikäytetyn mummon tai vaarin ruksin. Ja ainahan vielä bussikin saattaa siinä jonkun nuoremmankin ylle lätäköstä kurat heittää.
Reitti Johannesbergintien ja Meilahdentien kulmauksesta on jyrkkine ylämäkineen ja useine mutkineen monelle pitkä ja hankala sekin. … vaikka olisi sitten aika varhainen sunnuntai-aamu.
Ymmärrätkö Osmo lainkaan vanhemman väestönosan haasteita? Heidän, joista ei enää ole kaikista ajamaan polkupyörällä esim. jo hieman hidastuneiden refleksien tai tasapainoaistin ajoittaisten ongelmien myötä. Mieti hieman, missä ajassa tämä, nyt jo ehkä päälle yhdeksänkymppinen väki jaksaa kulkea sen kolmesataa metriä? Moniko toteaa jo sen sillan ensimmäisen katetun osan kohdalla, ettei enää jaksakaan eteenpäin?
Joutuuhan sitä kävelemään joka tapauksessa sillan yliu Seurasaareen. Ja yksinkö tämä rollattorimummo tätä autoa ajoi? Lisäksi myös jalkakäytävät kunnostetaan.
Kaikilla on auto, ja kaupunki pitää suunnitella sillä olettamuksella, että kaikki (ituhippipyöräilijöitä lukuunottamatta) liikkuvat omalla autolla, ja nauttivat siitä. Huonokuntoisten, puolisokeiden ja ‑kuurojen vanhusten paikka liikenteessä on ratin takana.
Ja takseja ei ole keksitty.
Uskomaton väittely Seurasaaren sillan kupeessa olevasta parkkipaikasta. Olisi hyvä tietää, miksi autolla saapuva ei voi kävellä 300m autolta sillalle, jos saaressa on kuitenkin tarkoitus kävellä useampi kilometri. Vai kokeeko autoilija tien vieressä kävelyn epämiellyttäväksi.
Saareen on tälläkin hetkellä huoltoajo sallittu ja silloin tällöin esimerkiksi siellä olevaan ravintolaan tuodaankin taksilla oikeasti liikuntarajoitteisia.
Kuten aiemmin totesin, terveelle ihmiselle oman auton käytölle saareen kuljettaessa ei ole muita perusteluita kuin kuvitteellinen mukavuudenhalu. Nykyisen parkkipaikan siirto lisää merkittävästi ympäristön viihtyisyyttä.
Nyt alat Osmo liikkua heikoilla jäillä. Kehotan varovaisuuteen!
Oletko kokeillut taittaa sitä (tai sitä toista) 300 metrin matkaa pyörätuolilla 75 ta 85 vuoden ikäisenä?
Lieventävänä asianhaarana “viimeisellä tuomiolla” puolestasi voitaneen ehkä tässä asiassa ottaa huomioon fillarisi vaihteiden mahdollisesti ylisuuri (21?) määrä, jolloin et ehkä ylämäkiä enää edes huomaa. Linkolan Pentti, metsien ystävä, voisi tuumata jotakin nasevaa ehkä jo nyt tuommoisestakin elämää helpottavasta mukavuudenhalusta.
Johannesbergintien suunnasta on mäki vieläkin jyrkempi. Kumpikin silta on sen sijaan havaintojeni mukaan vaakasuorassa. Pitäisikö jokainen vanha ihminen kuskata siltaa pitkin taksilla suoraan saareen? Tuota voinee kannattaa korkeintaan Taksiliitto.
Invalidi on erään määritelmän mukaan henkilö, jolla on sairauden tai vamman takia alentunut työkyky. Vanhuus ei ole tietääkseni sairaus tai vamma, mutta ihmisen kyky kävellä voi terveenäkin heikentyä vanhuuden myötä vähitellen, jolloin jossain vaiheessa sen 300 metriä jaksaa vielä tasaisella aika hyvin, vaan ei enää ylämäkeen yhtä hyvin. Katujen ylityksetkin on tietystä iästä lähtien (tai kunnosta riippuen) tehtävä erityisellä huolella.
Eräs iäkäs sukulaiseni kaatui kaupungissa kompastuttuaan ilmeisesti jalkakäytävän (sillä paikalla) matalahkoon reunakiveen, kun väsyneen jalka ei enää iän myötä noussut tarpeeksi entiseen tapaan. Tunnetko ainoastaan fillarilla edelleenkin ajavia teräsvaareja?
10-kertaisia sakkoja ajaessasi, älä unohda muistuttaa kaikkia liikennesääntöjä rikkovista fillaristeista, jotka lienevät hekin vain jonkinlainen osajoukko. Osa toki rikkoo vain osaa säännöistä, silloin kuin se heille sopii. Jos joukko-oppi on sinulle tuttua, tietänet, että joukon A osajoukko B ei voi olla joukkoa A mahtavampi.
Jalankulkijat ovat Helsingissä kaikkein suurin joukko, joka kasvaa vuosien myötä paljon, kun ihmisten elinikä yhä pitenee. Miten senioreiden tai jalankulkijajoukon “mahti” tai edes heidän kohtelias huomioiminen mahtaa näkyä tätä nykyä Helsingin päätöksenteossa, joka tuntuu välillä suorastaan palvovan vain kaksipyöräistä epäjumalaa?
Sakke. Ei siinä ole pysährtymiskieltoa. Sen pylörätuolia käyttävän 85-vuotiaan vanhuksen saa jättää pois ja sillan korvassa. Yksin tämä tuskin sitä autoa ajaa. Jotain käveltykykyä Seurasaareen menijältä vaaditaan, koska sinne sillä autolla ei kuitenkaan pääse.
Laupias taivas. Mikähän asennemuutos täällä Suomessa on tapahtunut, kun näissä julkisten alueiden
”kehitys”ratkaisuissa autoa ajavan pyörätuolinkäyttäjän elämää järjestelmällisesti heikennetään. Vuosia sitten täälläkin pääsin ajamaan siltaa pitkin Seurasaareen, josta jaksoin tutustua itse saareenkin sen muutama sata metriä, mihin voimat riittivät. Nyt pysäköintipaikka halutaan viedä yhä kauemmaksi Heikinniementielle. 300 metriä sinne tai tänne, punnerra punnerra! Seurasaaren sillan päästä Heikinniementielle on pitkään ylämäkeä (sinulle tasainen, minulle ylämäki), johon ne saaressa tarvittavat käsivoimat hupenevatkin. Tarvitseeko joka matkalle olla avustaja työntämässä?
USAssa Georgian Stone Mountain ‑puistossa kun olin, niin paikka autolle järjestyi varmasti mahdollisimman lähelle. Samoin muualla Euroopassa ajatus on lähinnä se, miten tuon pyörätuolinkäyttäjän elämää helpotettaisi.
Täällä ajatus on, että ”kyllä sen nyt tuosta matkasta täytyy selvitä, muutoin saattaa vielä nauttia muita enemmän!” Aikuiset miehet yrittävät perustella asiaa, josta eivät näköjään tiedä hölkäsen pöläystä. Voin tulla kesälämpimällä näyttämään miten siitä matkasta pyörätuolilla selviän ja mikä on mahdotonta.
Kyllä sinne invapaikka järjestyy. Nyt puhutaan kokonaisesta parkkikentästä.
Invapaikka voi olla ihan hyvä olemassa. Ihmettelen vielä sitä, missä tuolla voisi saada esimerkiksi vähän huonojalkaisen, ja/tai lievistä muistihäiriöistä kärsivän vanhuksen pysymään aloillaan sen aikaa, että hänen saattajansa sen vapaan autopaikan autolleen (ei vanhuksen autolle) varmasti löytää? Pitääkö ehkä helpostikin omille teilleen katoava vanhus kytkeä siksi aikaa kiinni pyöräparkkiin?
Parkkikentästä? Eikös ne autot ole enää tänä päivänä tarkoitus pysäköidä siellä nykyisin kauniisti jalkakäytävän ja tien reunaan, kuten ainakin aiemmin? Paikkoja oli aiemmin ehkä viitisentoista, kaikki tien reunassa leveähkön aukion molemmin puolin. Näitä tavallisia paikkoja ovat käyttäneet myös ihan tavalliset lapsiperheet, niin tavallisina viikonloppuina kuin mm. hyvin suositun “joulupolun” aikaan. Parkkipaikoille oikein pysäköidyt autot eivät ole nähdäkseni voineet mitenkään estäää kenenkään kulkua Seurasaareen.
Suunnitelmasta en huomannut tarkempaa tietoa siitä, montako paikkaa sinne on tarkoitus jättää heitä kaikkia (, eli eri käyttäjäryhmiä) varten jäljelle?
Kaavasuunnitelma näytti vähän siltä, kuin kaikki 15 paikkaa lakkaisivat olemasta. Se vähentäisi Seurasaaren saavutettavuutta tiettyjen käyttäjäryhmien osalta pahasti. Sen vuoksi tämä nykyinen suunnitelma ei kuulosta hyvältä!
Fillarimafialle suosittelen malttia. Sopu sijaa antaa, ja silloin muillekin jää tilaa!
Paljonko Hernesaareen tulee kaupungin vuokra-asuntoja ja Hitas-asuntoja, vai eikö tätä tiedetä vielä tässä vaiheessa?
Meilahden asemakaavamuutoksen selostuksen aiempaa huolellisempi lukeminen (ja sen eri kohdissa, sivuilla 24 ja 27 annettujen tietojen yhdistäminen) selvitti lopulta, että aukion poistuvat 14 pysäköintipaikkaa on näköjään tarkoitus korvata loppupeleissä VAIN YHDELLÄ lisäpaikalla siellä Heikinniementien pään kohdalla. Se olisi suorastaan yllättävän radikaali vähennys.
Selostuksen sivulla 24 käytetty monikkomuoto antaa (jopa hieman harhaanjohtavasti) ymmärtää, että kyse olisi useasta uudelleensijoitettavasta parkkipaikasta, lukumäärää erittelemättä. Koko kuvion varsinainen juoni käy kuitenkin ilmi myöhemmin, selostuksen sivulta 27. Moniko KSL:n jäsen sen edes huomasi?
Vähintään yksi invalidipaikka voi ehkä olla tuolla alueella lukumäärän osalta riittävä, ehkä ei, mutta sijainti uudessa, hankalammassa paikassa ei sitä todellakaan ole. Miksi ihmeessä kaikkien muiden käyttäjäryhmien “siirrettävät” parkkipaikat tämän suunnitelman mukaan hävitetään kaikki, kun varsinkin isompien tapahtumien aikaan niistä on lähes aina ollut huutava pula?
Yleensä tavallisina lauantai- tai sunnuntai-iltapäivinäkään ei tuonne kannata juuri parkkipaikkojen pahan puutteen takia omalla autolla edes mennä. Talvella sinne Seurasaareen on ollut aiemmin mahdollista saapua jopa hiihtäen, esim. Lauttasaaresta, Munkasta ja Töölöstä, jos meren jääkansi kestää ja keli muuten sallii. Jos talvet ovat jatkossa lauhempia, se ei ehkä enää onnistu.
Kun kevään pyöräilykausi jälleen koittaa, saattaa Seurasaari olla yksi suosituimmista retkikohteista myös pyöräilijöiden osalta. Osa Seurasaaren vieraista voi tulla myös kauempaa, jolloin polkupyörän käyttö ei ole enää realistinen vaihtoehto, ainakaan useimmille realisteille.
Jos isojen massatapahtumien aikaan halutaan ko. aukiolle enemmän väljyyttä, sen luulisi järjestyvän helposti, esim. järjestämällä paikalle liikenteen ohjaaja ja sopivia, tilapäisiä liikennemerkkejä, esim. kartioita ja naruja niiden välille varoitusviireineen.
Seurasaaren saavutettavuutta ei pitäisi heikentää merkittävästi yhdenkään käyttäjäryhmän osalta. Heihin kuuluvat myös turistit, diplomaatit ja liikemiehet (ulkomaisine vieraineen).
On harhaluuloa kuvitella, että ihmisten liikuntakyvyn raja olisi binäärinen. Siinä on eri asteita, mikä huomataan esimerksi jo koulun liikuntatunneilla. Vanhemmiten erot voivat jopa kasvaa. Luokittelu invalidin ja ei-invalidin välillä on vain käytännön sanelema yksinkertaistus. Minkälainen mahtaisi olla maamme kaikkien kansalaisten tulosten jakautuma maratonilla? Osa ei-invalideista tuupertuisi matkan varrella.
Meilahden asemakaaavamuutoksen valmistelussa ei ehkä ole tehty ajan puutteen vuoksi tarkasteluja tältä osin riittävän laajasti. Nykyisellään se vähentää sekä Seurasaaren, että Tamminiemessä sijaitsevan Urho Kekkosen museon saavutettavuutta.
Kaikki alueella kävijät eivät ole sporttisia 20–40 vuotiaita. Olisi mielenkiintoista tietää kummankin kohteen käyttäjäprofiilit, ja miten ne jakautuvat esimerkiksi eri aikoina. Voisin kuvitella, että Urho Kekkosen museossa käy enemmän heitä, jotka voivat väsyä jo matkalla Heikinniementieltä museoon sen verran, etteivät enää (tuon pidemmän matkan takia) jaksa perillä nousta portaita. Museo on muuten auki tänäänkin klo 11–17. Tässä tämä. Ei muuta.
Tässä tuoreita havaintojani tältä aamulta Meilahdesta, mm. leveältä tienpätkältä Seurasaarentie 15:n kohdalla:
Noin klo 09:40 oli pysäköityjä h‑autoja (molemmin puolin tietä) yhteensä yhdeksän (9) kappaletta, ja ehkä reilut puoli tuntia myöhemmin, eli noin klo 10:15 yhteensä 14 kappaletta. Paikat täyttyivät siis tuohon aikaan lumisateesta huolimatta (tai sen takia!) aika nopeasti.
Tullessamme tähän osaan Meilahtea ei Heikinniementien alkupään parkkialueella ollut ainuttakaan autoa, ja toisella, Johannesbergin tien kohdalla vain yksi, joka oli ollut siinä nähtävästi yli yön.
Kyseiset parkkipaikat olivat siis ahkerassa käytössä, vaikka lumisade oli tuolloin ihan kohtuullinen. Seurasaaressa näkyi olevan liikkeellä kaikenikäisiä, lapsista aina eläkeläisiin. Ainakin yksi orava sai saarella pähkinänsä. Pulkat olivat käytössä, mutta joku työnsi myös lastenvaunuja siltaa pitkin. (Pulkanvedossa olisi ollutkin ehkä kevyempi työ.)
Väkeä tuli tuolloin paikalle sekä jalan, kuten minä, että bussilla 24, ehkä 6–7 henkeä havaitulla kerralla, edellisiä en laskenut, mutta heitä taisi olla vähemmän. Lisäksi tuli niin aikuisia lasten kera jo mainituilla henkilöautoilla. Invalideja pyörätuolien kanssa en juuri tuolloin nähnyt, mutta en tuota ihmettele, kun ottaa huomioon ainakin vielä silloin auraamattomien jalkakäytävien lumitilanteen heidän kannaltaan. Toivottavasti ne aurataan myös muiden käyttäjien kulkua helpottamaan.
Sillan kaiteen jatkeeseen meren puolella oli kiinnitetty yksi ainoa lumen täysin peittämä, hylätyltä näyttänyt polkupyörä. Tilaa olisi ollut vaikka kuinka monelle muulle. Mm. pyöränjälkien puutteesta saattoi päätellä, ettei tuo tai (mikään muu) pyörä ollut liikkunut alueella (jälkiä jättäen) ainakaan lumisateen alkamisen jälkeen. Jalanjälkiä ja pulkanjälkiä näkyi sitäkin enemmän.
Vain yksi polkupyörä näkyi olevan liikkeellä noihin aikoihin aamulla: sitkeä “sissi”, joka näytti taistelevan eteenpäin pyrkiessään vastatuuleen, kohti etelää pitkin Pikkuniementietä. Sukset olisivat saattaneet olla hänelle parempi vaihtoehto! Paikalta poistuessa tuli vielä vastaan turistiryhmää paikalle tuonut pikkubussi.
Mitä tästä voi päätellä:
Seurasaari näyttää olevan suosittu käyntikohde, vaikka sataisi aika sankasti lunta. Se näyttäisi saavan tuohon aikaan mukavuudenhaluiset pyöräilijät pysymään sisätiloissa ja reippailemaan/virkistymään haluavat autoilijat ulkoilmaan, nauttimaan Helsingin hienon ulkoilu- ja virkistysalueen ja ulkomuseon mainiosta, talvisesta käyttömahdollisuudesta. Yksi pääsky ei kesää tee, mutta tekeekö yksi fillaristi sunnuntaisena talviaamuna Pikkuniemessä Seurasaaren ahkerimmassa käytössä olevat parkkipaikat tarpeettomiksi?
Pysäköintikielto Seurasaarentie 15:n kohdalla (ja sitä vastapäätä) olisi vähentänyt Seurasaaren havaitun/päätellyn kävijämäärän tarkasteluaikana ehkä jopa puoleen. Tämäkö on KSV:n suunnittelijoiden tavoite?
Syy on täsmälleen sama kuin niillä urheilun harrastajilla, joiden on pakko ajaa auto pitkin jalkakäytävää tai pyörätietä urheilupaikan oven viereen laittomalle paikalle, vaikka 50–100 metrin päässä on hyviä parkkipaikkoja. Tai niillä autoilijoilla, jotka ajavat auton kaupan oven eteen jalkakäytävälle, vaikka tien puolella pysäköinti on sallittu. Syy on yksinkertaisesti laiskuus ja välinpitämättömyys.
Oletko Osmo tosiaan sitä mieltä, että suomalaiset sotalaivat on syytä rakentaa venäläisten omistamalla telakalla?
Helsingin telakka on toimittanut laivoja Venäjälle käsittääkseni jo sata vuotta sitten ja luulisin sen tilauskirjoissa, sekä tilaajien tulevia aikoja koskevissa ajatuksissa, riittävän laivoja myös pitkälle tulevaisuuteen.
Rauman telakalla on tietääkseni ollut viime aikoina käynnissä ainakin laivojen korjaustoimintaa. Sinne voitaneen ehkä saada lisää muutakin aktiviteettia, kun Suomi alkaa jälleen uusia laivastonsa aluksia (, ettei tarvitse sen vuoksi esim. Italiaan asti lähteä).
Raumalla voisi astua kuvaan mukaan ehkä myös muidenkin erikoisalusten tilaajia, jotka eivät halua tilata laivojaan samalta telakalta kuin “kilpailijansa”. Vastaavia tilanteita on ollut tietääkseni joskus ennenkin. Silloin tilaajan vaihtoehdot olivat Helsinki ja Turku, Helsinki ja Rauma, sekä jopa Hietalahti ja Vuosaari olleet Suomen valttikortteina, mm. Uudenkaupungin ja jopa Savonlinnan ohella.
Laivanrakennus tarjoaa valtavan paljon muutakin työtä kuin jollekin ehkä ensimmäiseksi mieleentulevat levysepän ja hitsaajan hommat laivan ahtaassa kaksoispohjalohkossa tai taivasalla. Suurin osa terästyöstä tehdään käsittääkseni lohkohalleissa. Puuta, alumiinia ja lasikuitua on täällä osattu ennenkin käsitellä, ja varmaan jatkossakin.
Laivalohkot voivat tosin olla aika suuria, joten isoja halleja tarvitaan niiden kokoamista ja maalausta varten. Lohkoja ja kokonaisia laivarunkoja voi nykyään tilata eri puolilta maailmaa. Osalla niitä toimittavista tuotantolaitoksista voi tosin olla kiirettä tai tuotanto muuten liian hidasta, tai hinta kovin korkea. Silloin saattaa olla hyvä vaihtoehto, mikäli kykenisi hoitamaan työt itse. Sellainen mahdollisuus auttanee myös välillä pitämään alihankkijoiden hinnat kohtuutasolla.
Varustelu ja koko laivan toimintakuntoon saattaminen lienee kuitenkin eniten työllistävä vaihe, ainakin jos laiva on tyypiltään sellainen joiden hyvästä laadusta Suomi on tullut maailmalla tunnetuksi.
Ei pitäisi koskaan sulkea silmiään uusiltakaan mahdollisuuksilta. Niiden poissulkeminen ulottuviltaan on mielestäni hölmöä politiikkaa. Välimerellä on jo nähty, mihin huono politiikka voi pahimmillaan johtaa. Siellä on moni paatti uponnut kovin ikävin seurauksin. Sen sijaan että vetäisimme irti pohjatulpan veneestämme olisi syytä tilkitä vuodot ja ryhtyä äyskäröimään vettä yhdessä, kun kerran samassa veneessä kuitenkin ollaan.
Laivanrakennus on parhaimmillaan huipputekniikkaa. Veneiden ja laivojen merkitys on koko ihmiskunnalle suurempi kuin moni arvaakaan. Miksei tuo olisi sitä silloin myös Helsingille?