Talouskasvu on nykyisin suurelta osin kaupunkien kasvua. Uudet työpaikat syntyvät kaikkialla maailmassa lähes yksinomaan kaupunkeihin. Näin on ollut myös Suomessa viime vuosikymmeninä.
Meidän ongelmamme on viivästynyt kaupungistuminen. Se haittaa talouden kasvukykyisintä osaa.
Investoinnit saisi käyntiin Suomessa, jos vapauttaisimme kahleet kaupunkien kasvulta. Nuo kahleet ovat taloudellisia. Helsingissä yksi uusi asukas tuottaa investointitarvetta vähintään 30 000 euroa, joidenkin arvioiden mukaan 50 000 euroa. Tämä saa kasvukykyiset kaupungit jarruttamaan rakentamista, koska kasvua ei ole varaa rahoittaa.
Rahat olisivat kyllä olemassa. Asunnot ovat esimerkiksi Helsingissä niin järkyttävän kalliita, että siitä rahasta pitäisi riittää kaupungillekin tarpeeksi kasvun aiheuttamien menojen rahoittamiseen.
Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta kaavoitti viime vuonna uuttaa asuintilaa lähes 570 000 k‑m2 eli asunnot noin 14 000 asukkaalle. Asumisväljyys ei ole viime vuosina enää noussut, joten tämä voi hyvinkin olla myös asukasluvun kasvua – tai voisi olla, jos kaupungilla olisi rahaa saattaa nämä tontit rakennuskelpoisiksi.
Kaupunkien rakentaminen on hyvää elvytystä – investointi, jolle on olemassa maksaja. Lopputuloksena on yhteiskunta, jossa yhä useampi asuu hyvien työllistymismahdollisuuksien äärellä. Onhan työllisyys kaupungeissa selvästi korkeampaa kuin haja-asutusalueilla. Poikkeuksen tästä tekevät vanhat teollisuuspaikkakunnat, mutta ne ovatkin ihan eri asia.