Samasta sähköstä sama hinta

Miltä kuu­lostaisi, jos sähköy­htiöt veloit­taisi­vat sähköstä enem­män niiltä, jot­ka käyt­tävät sitä säästeliäästi? Tämä veisi kan­nat­tavu­ut­ta sähköä säästäviltä investoin­neil­ta. Osta­jat nousi­si­vat vaa­ti­maan samaa hin­taa samas­ta sähköstä.

Juhana Var­ti­ainen on varoit­tanut yri­tysko­htai­sista työ­sopimuk­sista. Ran­skas­sa ay-liik­keen voima ulos­mi­ta­ta yri­tyk­sen tuot­tavu­u­den nousu palkanko­ro­tuksi­na on johtanut halut­to­muu­teen investoi­da. Paikalli­nen sopimi­nen voi vaaran­taa talouden kehityksen.

Samas­ta syys­tä kuin sähkön pitää mak­saa kaikille yhtä paljon, pitäisi työn hin­nankin olla kil­paileville yri­tyk­sille sama – myös Suomes­sa toimivis­sa lentoy­htiöis­sä. Jos jokin yri­tys ei näil­lä ehdoil­la pär­jää, sen on syytäkin vapaut­taa työvoimansa tuot­tavampi­en yri­tys­ten käyt­töön: luo­va tuho.

Vai onko­han sit­tenkään näin? Viime aikoina luo­va tuho on ollut melkein pelkkää tuhoa. Uusia työ­paikko­ja on syn­tynyt hitaam­min kuin van­ho­ja on kuol­lut pois. Voisiko kan­nat­ta­mat­tomis­sa yri­tyk­sis­sä tin­kiä yhteis­es­tä palkkata­sos­ta edes laskusuh­dan­teen aikana työ­paikko­jen turvaamiseksi?

Sak­sas­sa työe­htosopimuk­set jous­ta­vat huonoina aikoina alaspäin. Yri­tys ja sen työn­tek­i­jät voivat sopia val­takun­nal­lista tasoa mata­lam­mista palkoista. Samal­la työ­nan­ta­ja joutuu sitou­tu­maan säi­lyt­tämään työ­paikat, mikä ei aina yri­tyk­sen tilan­net­ta helpota.

Sak­sas­sa työt­tömyys on vähäistä, mut­ta työn tuot­tavu­us on kehit­tynyt heikosti. Työ­paikko­jen suo­jelem­i­nen luo­val­ta tuhol­ta hidas­taa kasvua pitkäl­lä aikavälil­lä. Sak­san malli on hyvä, jos arvostaa enem­män taloudel­lista tur­val­lisu­ut­ta kuin elin­ta­son nousua.

= = = =

Tekeeköhän EK viisaasti pakot­taes­saan liit­toko­htaisi­in sopimuk­si­in? Työe­htosopimusten ongel­ma on sopimusten sisäi­sis­sä jäykkyyk­sis­sä, ei eri alo­jen välisessä palkkarak­en­teessa. Liit­tok­ier­rokset voivat johtaa nousukaut­e­na palkkain­flaa­tioon ja sitä kaut­ta nousun tait­tumiseen, kuten kävi vuon­na 2007.

Työolo­jen yksi­tyisko­htainen sään­te­ly sopi enti­saiko­jen paperite­htaisi­in, mut­ta huonos­ti mod­erni­in talouteen, jos­sa työte­htävät ovat kaik­ki eri­laisia. Liit­toko­htaiset neu­vot­te­lut eivät takaa jous­tavampia sopimuksia.

Nyt sopimuk­sis­sa on paljon työn­tek­i­jöi­den eduk­si tehtyjä jäykkiä määräyk­siä, jot­ka mak­sa­vat työ­nan­ta­jalle paljon enem­män kuin hyödyt­tävät työn­tek­i­jöitä. Paikallis­es­ti olisi mah­dol­lista sopia niistä toisin niin, että kaik­ki voittavat.

Tarvit­taisi­in myös jous­toa yksilö­ta­sol­la, kos­ka luovil­la aloil­la yksilöi­den tuot­tavu­userot ovat todel­la suuria. Mata­la inflaa­tio ei jätä varaa palkkaliuku­mille yleisko­ro­tusten ja inflaa­tion väli­in. Työ­markki­nat toimi­si­vat parem­min, jos inflaa­tio olisi neljä prosenttia.

= = = =

Yksi haitalli­sista määräyk­sistä on sun­nun­taityön kaksinker­tainen palk­ka. Sen ansioista Suomes­sa per­hei­den ei ole tapana syödä sun­nun­tai­lounai­ta rav­in­tolois­sa. Melkein kaik­ki rav­in­to­lat ovat kiin­ni ja auki ole­vis­sa annok­set ovat järkyt­tävän kalli­ita ark­ilo­unaisi­in verrattuna.

Työn­tek­i­jäjär­jestö­jen mukaan sun­nun­taipalk­ka on osa kokon­ais­palkkaa. Sitä ei voi alen­taa, kos­ka palk­ka on muutenkin niin pieni. Sun­nun­taipalk­ka ei voi olla osa kokon­aisan­sioi­ta, jos rav­in­to­la on sun­nun­taisin kiin­ni. Kaikkia hyödyt­tävä ratkaisu olisi alen­taa sun­nun­taipalkkaa ja nos­taa muiden päivien palkkaa pitäen kokon­aisan­siot ennal­laan. Tästä pitäisi voi­da sopia työ­paikkako­htais­es­ti, jot­ta paikallis­es­ti löy­det­täisi­in oikea kor­vaus sun­nun­taityöstä. Ideaalia olisi mak­saa sun­nun­taista ja myös lauan­taista juuri sen ver­ran parem­paa palkkaa, että vapaae­htoisia löytyisi.

Kaik­ki voit­taisi­vat. Rav­in­to­la­henkilökun­nan työl­lisyys paranisi, rav­in­toloiden kan­nat­tavu­us paranisi ja per­hei­den valin­nan­va­paus paranisi.

Sun­nun­tain kaksinker­tainen palk­ka on kir­jat­tu työaikalaki­in. Työ­markki­na­jär­jestöt saa­vat sen kyl­lä muute­tuk­si, jos haluavat.

PAM:n kaivau­tu­mi­nen juok­suhau­toi­hin rav­in­toloiden sun­nun­tain palkois­sa osoit­taa luot­ta­muk­sen puutet­ta omaan neu­vot­telu­voimaan. Se voi olla real­is­tista, mut­ta tarkoit­taa samal­la, että kaik­ki häviävät

Juha Sip­ilän hal­li­tus teki suur­ta hait­taa yrit­tämäl­lä yksipuolis­es­ti pois­taa sun­nun­tain­työn kor­vauk­sen ilman, että palkkaa muil­ta päiviltä olisi vas­taavasti korotet­tu. Se ruokkii epäluuloja.

===

Talous voisi parem­min, jos mitään työe­htosopimuk­sia ei olisi, vaan palkat määräy­ty­i­sivät markki­noil­la, mut­ta työelämän heikoimpi­en kävisi perin ohrais­es­ti, jos he jou­tu­isi­vat yksin pär­jäämään työmarkkinoilla.

Työe­htosopimuk­sista on taloudelle hait­taa, mut­ta ne ovat vält­tämät­tömiä heikos­sa ase­mas­sa ole­vien suo­jelemisek­si. Eikö niitä siis voisi pois­taa ammat­tiryh­miltä, joiden ase­ma on niin vah­va, etteivät suo­jelua tarvitse?

Mitä Aka­va tekee tupo-pöydässä?

= = = =

Pieni­palkkaisimpi­in Suomes­sa kuu­lu­vat kau­pan osa-aikatyötä tekevät. He sai­vat pari vuot­ta sit­ten hal­li­tuk­sen bud­jet­tineu­vot­teluis­sa noin 200 euron koro­tuk­sen net­toan­sioi­hin­sa, kun sovitel­tu­un päivära­haan ja asum­is­tu­keen tuli 300 euron suo­jao­su­us. Onko PAM saanut ikinä tupo-pöy­dässä näin suur­ta voittoa?

Pieni­palkkaisten etu­jen puo­lus­ta­jan rooli on siir­tymässä val­ti­olle. Jos huonos­ti tuot­tavas­ta työstä yritetään sopi­mal­la saa­da parem­paa palkkaa, työt­tömyys nousee.

Mata­la­palkkaisia aut­taisi pieni perus­tu­lo. Sel­l­ainen ei kor­vaisi sosi­aal­i­tur­vaa, mut­ta lisäisi oikeu­den­mukaisu­ut­ta työ­markki­noil­la ja vähen­täisi työttömyyttä.

[Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä näkökulma-artikkelina]

 

53 vastausta artikkeliin “Samasta sähköstä sama hinta”

  1. “Työe­htosopimuk­sista on taloudelle hait­taa, mut­ta ne ovat vält­tämät­tömiä heikos­sa ase­mas­sa ole­vien suojelemiseksi.”

    En usko. Sosi­aalipoli­ti­ikalla (=pienel­lä min­imi­pal­ka­lla) voidaan ratkaista heikos­sa ase­mas­sa ole­vien tilan­net­ta parem­min kuin työe­htosopimuk­sil­la. Luulisin.

    Työe­htosopimuk­sil­la juuri estetään työ­paikko­jen syn­tymistä ja luo­daan syr­jäy­tymistä. Joku 300 euron min­imi­palk­ka yhdis­tet­tynä täysin vapaisi­in työ­markki­noi­hin olisi hyvä ensi­askel. Samaan aikaan toimeen­tu­lo­tukea, eläkkeitä ja/tai työt­tömyysko­r­vaus­ta alennettaisiin.

  2. Nol­la­sopimuk­sien ongel­ma on se, että niitä tar­jo­taan liian pienel­lä aika­mar­gin­aalil­la. On ymmär­ret­tävää, että kysyn­tä työvoimalle voi heit­el­lä, mut­ta kyl­lä pitkässä juok­sus­sa saadaan riit­tävästi dataa, jot­ta voidaan ennakoi­da työvoiman tarvetta.

    Mitä siis ajan takaa? No sitä, että nämä yhden työvuoron ajak­si solmit­ta­vat työ­sopimuk­set, jot­ka saadaan jos vas­taat tek­stari­in alle min­uutin sisäl­lä sen saa­pumis­es­ta, pitäisi kieltää.

    Nol­la­sopimuk­sia ei pitäisi kieltää. 

    On täysin type­r­ää pitää 20 työn­tek­i­jää hereil­lä klo 4 aikaan aamuyöl­lä ja kil­pailut­taa hei­dän sorminäp­päryyt­tään äly­puhe­li­men­sa kanssa. Siis, nopeit­en vas­tauk­sen lähet­tävä saa työvuoron. Lop­ut 16 räkii kat­toon loppupäivän. 

    Jotkut saat­ta­vat olla yli viiden yri­tyk­sen “poolis­sa” odot­ta­mas­sa ihmettä nimeltä työvuoro.

    Työvuoro pitäisi olla tiedos­sa viimeistään edel­lisenä päivänä ja työ­sopimus pitäisi solmia pysyväk­si, eikä vain yhden työvuoron mittaiseksi. 

    Työ­markki­nat pitäisi noin yleis­es­ti saa­da tehokkaam­mik­si, kos­ka Suomes­sa työvoima ja työ­nan­ta­jat eivät todel­lakaan kohtaa!

    En usko, että suo­ma­lai­sista tulisi euroop­palaisia vain sun­nun­tail­isät leikkaa­mal­la (ne pitäisi leika­ta joka tapauk­ses­sa). Sun­nun­tai on hyvä päivä suun­nitel­la seu­raavaa viikkoa, lenkkeil­lä, puuhastel­la ja nikkaroi­da, ottaa löysästi.

    Suurin osa suo­ma­lai­sista syö ja juo hyvin lauan­taina. Tästä on ihan tutkimusti­etoakin. Sun­nun­taina rav­in­to­laan? Eihän sil­loin enää, kos­ka maanan­taina on jo työpäivä.

  3. Mua ärsyt­tää, kun ammat­tili­ito­jen ja työan­ta­jali­it­to­jen annetaan määritel­lä työ­markki­noiden ja mil­tei koko poli­ti­ikan agen­da, se mis­tä kuu­luu puhua. Oden tek­stis­sä on samaa vikaa.

    Miten eri­lainen agen­da olisikaan, jos siihen pää­si­sivät vaikut­ta­maan edes hiukan työt­tömät, itsen­sä työl­listävät, pikku­ruiset per­heyri­tyk­set ja ns. vil­lit työnantajat. 

    Mut­ta kun ei saa, hei­dän kohtalok­seen tulee sopeutua 

    -työt­tömyy­teen tai har­maisi­in työmarkkinoihin,
    ‑yksin tai puoli­son kanssa työn paiskimiseen, kun apua ei uskalla palkata, ja
    ‑muiden tekemien sopimusten pakkonoudattamiseen.

    Mihin tämä johtaa?

    Työt­tömyys tietenkin kas­vaa hamaan tule­vaisu­u­teen. Mitään merkke­jä talouden piristymis­es­tä ei ole näköpi­iris­sä, pikem­min päin­vas­toin. Eikä työt­tömyys siis ole agen­dal­la sil­lä pain­oar­vol­la kuin vaikka­pa ahtaa­jan palkka

    Itsen­sä työl­listävien määrä jatkaa hur­jaa kasvuaan. Mut­ta laa­jentues­saan he palkkaa­vatkin apua Inti­as­ta tai mis­tä nyt työvoimaa tai mui­ta tuotan­non­tek­i­jöitä saakaan mur­to-osal­la täkäläis­es­tä palkkata­sos­ta — ja riskistä.

    Villeil­lä yrit­täjil­lä taas on kaiken muun lisäk­si kovat kan­nus­timet hoitaa apu har­mail­ta markki­noil­ta tai — jos pelot­taa — vuokratyönä. Mik­si pitäisi nou­dat­taa muiden tekemän sopimuk­sen henkeä tai kirjainta?

    Paikalli­nen sopimi­nen voisi peri­aat­teessa tuo­da helpo­tus­ta kaikille noille “hil­jaisille yhtiömiehille” — jos todel­la saisi sopia vapaasti myös huonom­mista ehdoista. Mut­ta niin ei tule tapah­tu­maan. Liitois­sa neu­votel­laan min­imi­palk­ka ja muutenkin oleel­lisik­si kat­so­tut minim­it ja siitä saa lip­sua vain ylöspäin kuten aina ennenkin. Ammat­tili­it­to­jen lin­noituk­set ovat val­loit­ta­mat­to­mia Suomessa.

    Meistä näyt­tää ole­van tulos­sa yksi­ty­isyrit­täjien maa. Jotkut pitävät kehi­tys­tä hyvinkin myön­teisenä. Ehkä niin saadaan liitot joskus kuri­in ja agen­dalle kasvu, ei saavute­tut edut. Toisaal­ta yksi­ty­isyrit­täjien maa ei sit­ten ole pohjo­is­mainen hyvinvointiyhteiskunta. 

    Jokainen päät­tää itse mitä siitä ajat­telee. Yhä use­ampi ei kauheasti edes väl­itä, kos­ka suun­nit­telee tule­vaisu­ut­taan ulkomailla.

    PS. Ei Suo­mi tietenkään mikään surkimus­maa ole, ikäviä tren­de­jä vain on ennenku­u­lumat­toman paljon.

  4. Parhaim­mil­laan luo­va tuho on tehokas kon­sep­ti, mut­ta osalle ihmi­sistä se on liian rank­ka jut­tu. Joillekin perus­tu­lo voi mah­dol­lis­taa luo­van tuhon, mut­ta joidenkin kohdal­la se voi olla este tälle. Taval­laan tarvit­taisi­in kahdet työ­markki­nat: toiset niille, jot­ka halu­a­vat tasaista tur­val­lisu­ut­ta; toiset niille, jot­ka halu­a­vat ottaa riskiä. Mut­ta voiko saman maan sisäl­lä olla sekä Sak­sa että Irlanti?

  5. Taas viisas kir­joi­tus, joka osoit­taa miten yksioikoista tavanomainen keskustelu näistä asioista on (esimerkik­si ehdo­ton ei liit­tok­ier­roksille, tai vas­taavasti ehdo­ton kyl­lä). Asi­at nyt vain ovat nyky-yhteiskun­nas­sa mon­imuo­toisia, eivät mustavalkoisia.

    Ja itse asi­as­sa tämäkin kir­joi­tus on yksinker­tais­tus ja ottaa käsit­te­lyyn vain joitain tämän suuren vyy­h­den ulot­tuvuuk­sista. Silti nämä asi­at oli­si­vat yhteiskun­nan kokon­aisu­u­den kannal­ta parem­mas­sa jamas­sa kuin mitä ne nyt ovat, jos tek­isimme kuten Osmo Soin­in­vaara ehdottaa.

    Miten todel­lakin tas­apain­ot­taa taloudelli­nen hyv­in­voin­ti ja työn­tek­i­jän turvallisuus?

  6. Suomen työ­markki­nat lähtevät kokopäivä­työn ole­tuk­ses­ta. Lähtöko­h­ta on pielessä ja neu­vot­teli­jat van­han liiton jääriä. Tek­isi hyvää, jos molem­mil­la puo­lil­la neu­vot­telui­ta vetäisi osa-aika-yrittäjä.

  7. Sama sähkö ver­taus ei ole rel­e­vant­ti työvoiman osalta, kos­ka ei ole kah­ta saman­laista työn­tek­i­jää. On hyviä, huono­ja ja hyvin huono­ja työn­tek­i­jöitä. Avoimel­la sek­to­ril­la, ainakin tuotan­nos­sa, on helpohkoa määritel­lä oikea palk­ka. Helpoim­mil­laan on kilo­ja ja kap­palei­ta. Julkisel­la sek­to­ril­la taas tun­te­mani määrit­te­ly-yri­tyk­set ovat lähin­nä nau­ret­tavia, joskus jopa itkettäviä.

    Eli avoimel­la- ja julkisel­la sek­to­ril­la ei voi olla samankaltainen työe­htoratkaisu ollak­seen tehokas. Julkisel­la sek­to­ril­la pitäisi olla alhaisem­mat palkat tämän logi­ikan mukaan. Näin onkin johta­jil­la ja asiantun­ti­joil­la. Alhaisem­mat palkat taas on per­in­teis­es­ti kor­vat­tu jol­lain muul­la: lomil­la, eläke-eduil­la ja var­mal­la työpaikalla. 

    Työ­paikat eivät pitkään aikaan ole olleet var­mo­ja, eläke-edut men­neet ja lomatkin on kyseenalais­tet­tu, niin ollaan tilanteessa jos­sa johta­jien ja asiantun­ti­jio­den palkko­jen julkisel­la sek­to­ril­la on joustet­ta­va reilusti ylöspäin lähivuosina.

    Minus­ta kehi­tys osoit­taa lähin­nä heikkoa lasken­tataitoa. Työ­nan­ta­jana val­tio ei ole kyen­nyt arvot­ta­maan etu­ja ja on tehnyt vain huono­ja ratkaisuja.

  8. Ter­ve,

    Taas nakee miten kaukana tuo Suomen maail­ma on siita todel­lis­es­ta maail­mas­ta mita tas­sa ympar­il­la on. Ota riskia, halua tur­val­lisu­ut­ta. Ma enaa tie­da mita tuo­hon pitais sanoa. Vai etta luo­va tuho on tur­valli­nen kon­sep­ti. No joo, niin kai.

    Ja sina Tom­pe­lo, ja sin­un itse­naiset tyol­lis­ta­jat, pikku­ruiset yrit­ta­jat ja per­heyrit­ta­jat. Voi olla etta niil­la tama maa pelaste­taan, mina en sita usko.

    t. Mikkpo

  9. Maan rajo­jen yli on juuri tul­lut kym­meniä­tuhan­sia ihmisiä joille sun­nun­tai vas­taa meikäläisel­lä käsi­tyk­sel­lä joko tiis­tai­ta tai maanan­tai­ta vähän alku­peräis­es­tä koti­maas­ta riippuen.

    Olisiko kamalaa jos lauan­tail­isän nimi vai­hdet­taisi­in semi­py­hälisäk­si ja sun­nun­tail­isä pyhälisäk­si ja työn­tek­i­jä saisi itse vapaasti vali­ta miltä viikon­päivältä hän nos­taa semi­py­hälisää ja miltä päivältä pyhälisää?

    Näin työläisenä kuvit­telisin, että luo­va tuho on kovasti haitallista yhteiskun­nalle vain jos se johtaa hel­posti pitkäaikaistyöttömyyteen.

  10. Tom­pe­lo: Meistä näyt­tää ole­van tulos­sa yksi­ty­isyrit­täjien maa. Jotkut pitävät kehi­tys­tä hyvinkin myön­teisenä. Ehkä niin saadaan liitot joskus kuri­in ja agen­dalle kasvu, ei saavute­tut edut. Toisaal­ta yksi­ty­isyrit­täjien maa ei sit­ten ole pohjo­is­mainen hyvinvointiyhteiskunta. 

    Yksi­ty­isyrit­täjyys rin­naste­taan jo nyt jois­sain tapauk­sis­sa työ­suh­teeseen, ja tulk­in­taa voidaan var­masti laa­jen­taa niin, että yrit­täjätkin saadaan työe­htosopimusten piiriin 😉

  11. mikko kale­vi siito­nen:
    Terve,

    Taas nakee miten kaukana tuo Suomen maail­ma on siita todel­lis­es­ta maail­mas­ta mita tas­sa ympar­il­la on. Ota riskia, halua tur­val­lisu­ut­ta. Ma enaa tie­da mita tuo­hon pitais sanoa. Vai etta luo­va tuho on tur­valli­nen kon­sep­ti. No joo, niin kai.

    Ja sina Tom­pe­lo, ja sin­un itse­naiset tyol­lis­ta­jat, pikku­ruiset yrit­ta­jat ja per­heyrit­ta­jat. Voi olla etta niil­la tama maa pelaste­taan, mina en sita usko.

    t. Mikkpo

    Pienyrit­täjät ovat usein vähän koulutet­tu­ja ja tuot­ta­vat aika mata­lan teknolo­gian tuot­tei­ta ja palveluita.

    Suo­mi ei todel­lakaan nouse suos­ta näil­lä, vaan äärim­mäisen korkeata­soisel­la teknolo­gial­la ja laadul­la, jota viedään maailmalle.

    Siihen päästään vain siten, että yliopis­to­jen rahoi­tus tur­vataan ja maa­han houkutel­laan myös maail­man lah­jakkaimpia nuo­ria näi­hin yliopistoihin.

    Suomen yliopis­toista pitäisi supis­taa sisäänot­tomääriä rajusti, muut­taa opin­to­tu­ki stipendik­si ja lainaksi. Sisään ei pää­sisi kuin läpäisemäl­lä val­in­tako­keen. Ei ikära­jo­ja, ei mitään ensim­mäisen hakuk­er­ran etuiluja.

    Lop­ut nuoret voidaan koulut­taa ammat­tiko­rkeak­ouluis­sa, joiden koulu­tusjär­jestelmää voidaan muun­taa entistä enem­män oppisopimusk­oulu­tus­ta kohden.

    Eli, he jot­ka halu­a­vat yksi­tyiselle sek­to­rille töi­hin, meni­sivät ammat­tiko­rkeak­oulu­un ja he, jot­ka halu­a­vat aka­teemisik­si tutk­i­joik­si, tekemään aka­teemista tutkimus­ta ja han­kkei­ta yhdessä yri­tyk­sien tuoteke­hi­tyksyk­siköi­den kanssa, meni­sivät yliopistoihin.

    Lukioon lisää luon­non­ti­eteitä, taloustiedet­tä ja elämänkat­so­muskurssi, johon kuu­luisi elämän perushallintaa aina empa­ti­as­ta, astioiden tiskaamisen kaut­ta suru­un. Vähen­täisin esimerik­si uskon­toa ja his­to­ri­aa. Lisäisin kiel­ten opiskelua, myös äidinkieleltä.

    Kas­vat­taisin lukion kurssimäärää sataan kurssi­in ja tek­isin lukios­ta nelivuotisen. 

    Lukiot ja ammat­tik­oulut pitäisi yhdis­tää, ja tuon neljän vuo­den aikana opiske­li­ja val­it­sisi joko yliopis­toon tähtäävän teo­reet­tisem­man lin­jan tai ammat­tiko­rkeak­oulu­un tähtäävän käytän­nöl­lisem­män linjan.

    Lisäk­si oppi­lai­ta ei jaet­taisi suku­ni­men­sä tai asuin­paikkansa perus­teel­la ryh­mi­in, vaan osaamisen ja tavoit­tei­den­sa perusteella.

    Tähän uuteen lukion ja ammat­tik­oulun yhdis­telmään tuo­taisi­in myös use­an kurssin mit­tainen yrit­täjäkurssien kokon­aisu­us. Peruskurssi, talouden­pito, liikei­dea ja oper­ati­ivi­nen toiminta.

    En todel­lakaan tarkoi­ta, että tule­vaisu­u­den rautak­ouran pitäisi lukea uudessa ammat­tik­oulun ja lukion yhdis­telmässä filosofi­aa. Vaan tarkoi­tan sitä, että hän voisi halutes­saan kohen­taa vaikka­pa kieli­taitoaan ja ehkäpä ottaa yrit­täjäkursse­ja. Tai jopa lukea sen yhden filosofi­an kurssin, jos siltä tuntuu.

    Lisäk­si tässä ammat­tik­oulun ja lukion yhdis­telmässä pitäisi olla ehdot­tomasti valmius oppisopimuskoulutukseen.

    Lopuk­si vielä, että aivan kaik­ki siir­ty­i­sivät suo­raan tähän uuteen koulu­un yläk­oulus­ta ilman mitään vaatimuksia. 

    Siis laa­jen­taisin oppivelvol­lisu­u­den yläk­oulus­ta tähän uuteen ammat­tik­oulun ja lukion yhdistelmään.

    Suo­ma­laiset nuoret pää­sevät liian helpol­la niin ammat­tik­oulus­ta kuin lukiostakin, ja niiden sisäl­lön koetaan ole­van liian irral­laan reaal­i­maail­man tarpeista.

    On täysin type­r­ää ylläpitää duaal­i­mallia toisen asteen tasol­la, kun seu­raaval­la tasol­la on toinen duaal­i­malli. Toisen asteen kouluk­seen riit­tää yksi opis­to, jos­ta siir­ry­tään jom­paan kumpaan korkeam­man asteen opistoista.

    16–20 vuo­den ikä on vaar­al­lisin ikä syr­jäy­tymisen kannal­ta. Sil­loin nuoret on pidet­tävä kouluis­sa vaik­ka väk­isin. Vaik­ka miten nuori ret­telöisi ja riehuisi, niin hän­tä ei pidä päästää vapaak­si, vaan hänet pitää hakea vaik­ka väkisin.

    Päi­hdeon­gelmi­in ja masen­nuk­si­in on ole­mas­sa keinot, enkä tarkoi­ta pilleripurkkia.

    Jokainen syr­jäy­tynyt taparikolli­nen mak­saa yhteiskun­nalle liian paljon, että sel­l­aista pitäisi sallia.

    Kaik­ista ei todel­lakaan saa mitään kympin oppi­las­ta, mut­ta aivan taa­tusti kaik­ista on johonkin työhön. 

    Jokaisen yhteiskun­nan jäse­nen pitäisi ottaa osaa yhteiskun­nan rak­en­tamiseen edes jol­lain tavoin.

  12. Kan­nat­taa muis­taa, että TES on jonkin­lainen tas­saa­va min­imi­palk­ka. Palkkarak­en­teessa on henkilöko­htaisia jous­to­ja, jos halu­aa parem­pia tek­i­jöitä heille on mak­set­ta­va enemmän.

    Nyky­mallis­sa kaik­ki fir­mat saa­vat hyviä työn­tek­i­jöitä. Jos sovi­taan kovin paikallis­es­ti, joku yri­tys saa­nee päähän­sä tehdä hom­mia hin­ta edel­lä ja mak­saa mah­dol­lisim­man vähn. Jokainen vähääkää osaava­mopi alkaa etsiä parem­paa palkkaa tar­joavaa työnantajaa.

    Jos pysyvyy­del­lä ja ammat­ti­taidol­la ei ole väliä ja jos työvoima on kar­jaa ja mas­saa, sil­loin var­maan EK:n johdon ideat toimi­vat. Palkataanko yhtään asiantun­ti­jaa tai edes hit­saria tuol­la ide­al­la min­nekään? En oikein usko.

  13. Työvoiman hin­nan pitäisi lähivu­osikym­meninä laskea käytän­nössä nol­laan esimerkik­si kau­pan alal­la ja kul­je­tusalal­la mikäli on tarkoi­tus kil­pail­la automaa­tion kanssa. Työvoimaan osal­lis­tu­misen kog­ni­ti­iviset reunae­hdot kiristyvät jatkuvasti.

    Kehi­tys on luon­nol­lista. Eihän pien­ten las­ten tai eläkeläis­tenkään tarvitse enää työskennellä.

    Eiköhän pitäisi alkaa pohti­maan sitä mil­lainen yhteiskun­ta meil­lä tule­vaisu­udessa pitäisi olla jot­ta niil­läkin ihmisil­lä joiden työ­panos­ta ei tarvi­ta on ihmis­ar­voinen elämä?

  14. Suomen laki pitäisi muut­taa niin että alako­htaiset ay-liitot lakkaute­taan ja sal­li­taan vain liit­to­ja jot­ka sit­ten kat­ta­vat koko palka­nsaa­jak­en­tän. Niin kuin vaikka­pa tuo sun­nun­taityö rav­in­to­la-alal­la, se sun­nun­taityöpykälä sit­ten kos­kee kaikkia palka­nsaa­jia yhtälail­la eikä ammat­in­val­in­ta enää määrit­tele jonkun sun­nun­taiva­paa­ta vähem­män tärkeäk­si.. Tai rav­in­to­latyötä “kut­sumusam­matik­si” kos­ka sunnuntailounas.. 

    Ay-liike sit­ten neu­vot­telee kokon­ais­val­tais­es­ti minimipalkasta,työntekijänmääreestä — eli min­i­mi- ja mak­sim­i­tun­neista, indek­siko­ro­tuk­sista ja noista vapaista. Alako­htaiset neu­vot­te­lut palkkata­sos­ta tapah­tu­vat työ­nan­ta­jan ja palka­nsaa­jan välil­lä. Tätä san­o­taan markki­na­t­aloudek­si, olen uskos­sa että Suo­mi on markki­na­t­alous. Ammat­tili­it­to­ja kuitenkin tarvi­taan kos­ka yri­tys on lail­lis­tet­tu dik­tatu­uri ja jonkin­lainen vas­tavoima on tarpeellinen.

    Min­imi­palkko­ja tarvi­taan kos­ka ei ole järkevää teet­tää töitä joille ei ole oikeasti tilaus­ta ja markki­nan määräämää järkevää hintatasoa. 

    Turha kai sanoakaan että 9 euron päivät pitäisi lopet­taa kos­ka etelä­val­tiois­sakaan ei ole enää orjatyövoimaa, joten mik­si Suomes­sa on?

    Suomes­sa on “min­imi­palk­ka” ihmisille, mut­ta se ei koske 9 euron duunare­i­ta kos­ka heil­lä ei ole ihmisarvoa.

  15. mikko kale­vi siito­nen: Ja sina Tom­pe­lo, ja sin­un itse­naiset tyol­lis­ta­jat, pikku­ruiset yrit­ta­jat ja per­heyrit­ta­jat. Voi olla etta niil­la tama maa pelaste­taan, mina en sita usko.

    Ehkä ei tämä maa mut­ta aika mon­en suo­ma­laisen ja per­heen talous.

  16. Nykyään puo­lik­si eläk­keel­lä jo…:
    Suomen laki pitäisi muut­taa niin että alako­htaiset ay-liitot lakkaute­taan ja sal­li­taan vain liit­to­ja jot­ka sit­ten kat­ta­vat koko palka­nsaa­jak­en­tän. Niin kuin vaikka­pa tuo sun­nun­taityö rav­in­to­la-alal­la, se sun­nun­taityöpykälä sit­ten kos­kee kaikkia palka­nsaa­jia yhtälail­la eikä ammat­in­val­in­ta enää määrit­tele jonkun sun­nun­taiva­paa­ta vähem­män tärkeäk­si.. Tai rav­in­to­latyötä “kut­sumusam­matik­si” kos­ka sunnuntailounas.. 

    Pohtimisen arvoinen idea mut­ta tuskin auto- ja kul­je­tustyön­tek­i­jät tai toise­na ääripäänä lääkärit suos­tuu saman liiton jäsenek­si, kos­ka edun­valvon­tak­en­tässä on nii suuria painopiste-eroja.

    Nykyään puo­lik­si eläk­keel­lä jo…:

    Ay-liike sit­ten neu­vot­telee kokon­ais­val­tais­es­ti minimipalkasta,työntekijänmääreestä – eli min­i­mi- ja mak­sim­i­tun­neista, indek­siko­ro­tuk­sista ja noista vapaista. Alako­htaiset neu­vot­te­lut palkkata­sos­ta tapah­tu­vat työ­nan­ta­jan ja palka­nsaa­jan välil­lä. Tätä san­o­taan markki­na­t­aloudek­si, olen uskos­sa että Suo­mi on markki­na­t­alous. Ammat­tili­it­to­ja kuitenkin tarvi­taan kos­ka yri­tys on lail­lis­tet­tu dik­tatu­uri ja jonkin­lainen vas­tavoima on tarpeellinen. 

    Sen lail­lis­te­tun dik­tatu­urin ole­mas­saolon huo­maa kyl­lä siitä että työ­paikoil­la ei äänestetä yleen­sä mis­tään vaan johto päät­tää. Ja nyt en tarkoi­ta palka­s­ta vaan sel­l­ai­sista ulkoi­sista asioista kuten mis­sä työ­paik­ka on, miten sen työpis­teet ja muut tilat on järjestetty,saako kaik­ki edes oman työpis­teen, pääseekö työ­paikalle mil­lään muul­la kuin autol­la, miten ruokailu on jär­jestet­ty jne. Työn­tek­i­jä on taval­laan 8 tun­tia päivässä jonkun muun val­takun­nan kansalainen kuin Suomen.

  17. Mut­ta onko työ­panos eri ammateis­sa niin homogeeni­nen että yksi hin­ta työ­tun­nille on järkevä olet­ta­ma? Entä jos eri yri­tyk­sis­sä työsken­televät omak­su­vat joitain yri­tysko­htaiseen tuotanto­funk­tioon liit­tyviä asioi­ta, jot­ka tekevät työ­panok­sen arvon pienem­mäk­si eri ympäristössä?

  18. Pohjo­is­mainen sähköpörssi on har­vo­ja markki­noi­ta, joidenkin keskitet­ty­jen finanssi­markki­noiden ohel­la, jos­sa kaik­ki kau­pankäyn­ti tapah­tuu tukku­markki­noil­la tas­apain­o­hin­taan. Ei ole mah­dol­lista sil­lä markki­nal­la tehdä kaup­paa siitä hin­nas­ta poikkeaval­la hinnalla.

    Vähit­täis­markki­noil­la on toki eri­laisia hin­to­ja, varsinkin eri kanavis­sa ole­via hin­to­ja voi var­i­oi­da vapaammin.

    Mut­ta sähköy­htiöt tai vähit­täiskaup­pa eivät yleen­sä pysty hin­noit­tele­maan tuot­teitaan asi­akkaan mak­sukyvyn mukaan.

  19. > aut­taisi pieni perus­tu­lo. Sel­l­ainen ei korvaisi
    > sosi­aal­i­tur­vaa, mut­ta lisäisi oikeudenmukaisuutta
    > työ­markki­noil­la ja vähen­täisi työttömyyttä

    Perus­tu­lon kan­nat­ta­jat usein ajat­tel­e­vat, että perus­tu­lo on erään­lainen palkanko­ro­tus perus­tur­vaan, että sosi­aalietu­udet sälyvät entisel­lään ja sen päälle vielä mak­se­taan perustulo.

    Perus­tu­lo voi toimia vain, jos samal­la vas­tuu itsen­sä elät­tämis­es­tä siir­tyy vas­taavas­sa määrin kunnal­ta kansalaiselle. Tämä käytän­nössä tarkoit­taa, että perus­tur­vas­ta tulee mak­sulli­nen palvelu: Perus­tur­van hak­i­ja mak­saa kun­nalle perus­tu­lon­sa, jot­ta tässä kau­pas­sa saisi perus­tur­van itselleen.

  20. Kolme kohtaa nousi esi­in Oden hyvästä kirjoituksesta:

    Sak­sas­sa työe­htosopimuk­set jous­ta­vat huonoina aikoina alaspäin. Yri­tys ja sen työn­tek­i­jät voivat sopia val­takun­nal­lista tasoa mata­lam­mista palkoista. Samal­la työ­nan­ta­ja joutuu sitou­tu­maan säi­lyt­tämään työ­paikat, mikä ei aina yri­tyk­sen tilan­net­ta helpota.

    Samal­la työ­nan­ta­ja joutuu sitou­tu­maan säi­lyt­tämään työpaikat… 

    Meil­lä on ohimenev­inä sivu­lau­seina vilahdel­lut main­in­to­ja siitä, että jous­to­vaa­timuk­sis­sa työ­nan­ta­jat eivät ole esit­täneet mitään vastinet­ta työn­tek­i­jöi­den joustoille.

    Ode jatkaa:

    Sak­sas­sa työt­tömyys on vähäistä, mut­ta työn tuot­tavu­us on kehit­tynyt heikosti. Työ­paikko­jen suo­jelem­i­nen luo­val­ta tuhol­ta hidas­taa kasvua pitkäl­lä aikavälil­lä. Sak­san malli on hyvä, jos arvostaa enem­män taloudel­lista tur­val­lisu­ut­ta kuin elin­ta­son nousua.

    Vas­taus on selvä: taloudelli­nen tur­val­lisu­us on tärkeää, haaskaa­van ylel­lisyys­ta­son nos­t­a­mi­nen huip­pu­un on tuhoisaa. En sikäli oikein ymmär­rä edes Oden kysymyk­se­naset­telua, että eihän Sak­sas­sa ole alhainen elin­ta­so! Suomes­sa on huono taso vaik­ka mis­sä asi­as­sa, vaik­ka ruokakau­pas­sa onkin 1572 eri­laista karkki­jogurt­tia tarjolla.

    Viisaasti san­ot­tua tämäkin:

    Kaikkia hyödyt­tävä ratkaisu olisi alen­taa sun­nun­taipalkkaa ja nos­taa muiden päivien palkkaa pitäen kokon­aisan­siot ennal­laan. Tästä pitäisi voi­da sopia työ­paikkako­htais­es­ti, jot­ta paikallis­es­ti löy­det­täisi­in oikea kor­vaus sun­nun­taityöstä. Ideaalia olisi mak­saa sun­nun­taista ja myös lauan­taista juuri sen ver­ran parem­paa palkkaa, että vapaae­htoisia löytyisi.

    Juha Sip­ilän hal­li­tus teki suur­ta hait­taa yrit­tämäl­lä yksipuolis­es­ti pois­taa sun­nun­tain­työn kor­vauk­sen ilman, että palkkaa muil­ta päiviltä olisi vas­taavasti korotettu.

  21. R.Silfverberg: jär­jestet­ty jne. Työn­tek­i­jä on taval­laan 8 tun­tia päivässä jonkun muun val­takun­nan kansalainen kuin Suomen. 

    (Pahoit­te­len kom­mentin tois­toa toisaalta)

    …ja tämä ei ole ideaal­i­ti­lanne meille monille kos­ka työ­nan­ta­ja on yleen­sä kon­ser­vati­ivisem­pi kuin työn­tek­i­jän­sä. (huom. täl­lä ei ole mitään kor­re­laa­tio­ta tuot­tavu­u­den kanssa). Yritystä(kin) vievät eteen­päin sen lib­er­aalit luo­vat? Kon­ser­vati­ivisen val­tion kan­nat­taa jopa hävitä sota totaalis­es­ti jos se mah­dol­lis­taa lib­er­aalin hallinnon, Sak­sa. Suomen kohdal­la Sip­ilä voisi pitää ser­e­mo­ni­al­lisen paikkansa mut­ta tek­i­jänä hänet kan­nat­taisi vai­h­taa elon muskiin.

  22. K‑Veikko:
    > aut­taisi pieni perus­tu­lo. Sel­l­ainen ei korvaisi
    > sosi­aal­i­tur­vaa, mut­ta lisäisi oikeudenmukaisuutta
    > työ­markki­noil­la ja vähen­täisi työttömyyttä

    Perus­tu­lon kan­nat­ta­jat usein ajat­tel­e­vat, että perus­tu­lo on erään­lainen palkanko­ro­tus perus­tur­vaan, että sosi­aalietu­udet sälyvät entisel­lään ja sen päälle vielä mak­se­taan perustulo.

    Perus­tu­lo voi toimia vain, jos samal­la vas­tuu itsen­sä elät­tämis­es­tä siir­tyy vas­taavas­sa määrin kunnal­ta kansalaiselle. Tämä käytän­nössä tarkoit­taa, että perus­tur­vas­ta tulee mak­sulli­nen palvelu: Perus­tur­van hak­i­ja mak­saa kun­nalle perus­tu­lon­sa, jot­ta tässä kau­pas­sa saisi perus­tur­van itselleen. 

    Ei tarkoi­ta. Perus­tu­loy­hteiskun­nas­sa ei ole mitään mak­sullisek­si asetet­tavaa kun­nan perus­tur­vaosas­toa. Pähkähul­lu aja­tuskin. Ne tekevät jos­sakin toisaal­la tuot­tavaa työtä. Tai siis pitäisi tehdä jo.

    Ja siis nimeno­maan perus­tu­lon aja­tus on oman vas­tu­un korost­a­mi­nen ja pienenkin työn kan­nus­tavu­us. Tai siis pitäisi olla jo.

  23. “perus­tu­lon aja­tus on oman vas­tu­un korostaminen”

    Tätä on vielä tarken­net­ta­va. Jos olikin ennen niin, että perus­tur­van asi­akas oli viinaan menevä ja sik­si eri­tyisen huolen­pidon tarpeessa(?). Niin tänään ja tule­vaisu­udessa ali­työl­listyvä on kaikkia kuviteltavis­sa ole­via entisiä sukupolvia fik­sumpi eikä minkään­laisen huolen­pidon tarpeessa. Ja täysin kykenevä kyl­lä kan­ta­maan vas­tu­un­sa. Se pitää vain antaa. Tai siis pitäisi olla jo. Sip­ilä? Van­hanen? edes Pikku­van­hanen? Jotkut asi­at vain tapah­tu­vat niin hii­i­itaasti. Maailma­han de fac­to hidas­tuu ei reipastu.

  24. Parikym­men­tä vuot­ta teol­lisu­udessa työsken­nelleenä koke­muk­set paikallis­es­ta sopimis­es­ta ovat vähän niin ja näin: Ilman liit­toa ei olisi tul­lut ain­ut­takaan palkanko­ro­tus­ta työ­paikalle, kos­ka aina meni “huonos­ti”.

    Toisaal­ta taas paikalli­nen sopimi­nen olisi nykyaikana ihan paikallaan jos se olisi aitoa vuorop­uhelua, mut­ta kun työ­nan­ta­jal­la on direk­tio-oikeus (aiheesta) niin osa (kuin­ka suuri osa?) työ­nan­ta­jista käyt­täisi häikäilemät­tömästi hyväk­seen paikallis­es­ta “sopimista” pelon ilmapi­irin kautta.

    Jos ja kun sit­ten tämä paikalli­nen sopimi­nen hal­li­tu­so­hjel­man mukaan run­no­taan jotenkin väk­isin mukaan ja julk­isu­udessa ollei­den tieto­jen mukaan ns. kri­isi­ti­lanne voisi johtaa esim. palkko­jen alen­tamiseen yri­tyk­sen kannal­ta, niin miten se sit­ten vaikut­taisi vapaaseen kilpailuun?

    Ei se var­masti kil­pail­ev­as­ta yri­tyk­ses­tä nähtynä olisi kauhean mukavaa.…

    Suo siel­lä, vetelä täällä.

  25. OS:“Työehtosopimuksista on taloudelle hait­taa, mut­ta ne ovat vält­tämät­tömiä heikos­sa ase­mas­sa ole­vien suo­jelemisek­si. Eikö niitä siis voisi pois­taa ammat­tiryh­miltä, joiden ase­ma on niin vah­va, etteivät suo­jelua tarvitse?”

    Yksi­tyisel­lä puolel­la työsken­tele­vien korkeak­oulutet­tu­jen palkat ja edut määräy­tyvät taval­lis­es­ti kah­denkeskeis­ten keskustelu­jen tulok­se­na, taustal­la tietysti johdon anta­mat reunae­hdot. Työt­tömyysaste ei ole kovin korkea ja ihmiset näyt­tävät tule­van toimeen.

    En osaa kuvitel­la, että paikalli­nen sopimi­nen johtaisi yleiseen kur­jis­tu­miseen. Jär­jestö­jen toki pitäisi sopia jonkin­lai­sista reunae­hdoista, mut­ta niiden pitäisi olla huo­mat­tavasti nyky­istä väl­jem­piä, enem­mänkin peri­aat­teel­lisia “yhden sivun” sopimuksia.

  26. “Sak­sas­sa työe­htosopimuk­set jous­ta­vat huonoina aikoina alaspäin. Yri­tys ja sen työn­tek­i­jät voivat sopia val­takun­nal­lista tasoa mata­lam­mista palkoista. Samal­la työ­nan­ta­ja joutuu sitou­tu­maan säi­lyt­tämään työ­paikat, mikä ei aina yri­tyk­sen tilan­net­ta helpota.”

    Työe­htosopimuk­set eivät jous­ta alaspäin, mut­ta työn­tek­i­jät voivat jous­taa . Päätös on yri­tys­ten työn­tek­i­jöi­den, työ­nan­ta­ja ei voi pakot­taa siihen , kuten Suomes­sa kaavaillaan

    Sak­sas­sa jo pienis­säkin yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jöitä edus­taa neu­vos­to, johon kuu­luu usei­ta työn­tek­i­jöi­den edustajia.

    Suomes­sa orpo luot­ta­mus­mies , jota voidaan pain­os­taa ja lahjoa

    Ja työn­tek­i­jöil­lä on laa­ja oikeus selvit­tää yri­tyk­sen talousti­lan­net­ta esim tilintarkastuksella

    Ja kun val­tio mak­saa 60–70 % ansion­mene­tyk­ses­tä niin työn­tek­i­jöi­den on help­po suos­tua palkanalennuksiin

  27. Sak­san, samoin kuin Ruotsin ja mon­en muun maan hyvä työl­lisyys perus­tuu työn jakamiseen eli osa-aikatyön yleisyyteen

    Tyyp­il­lis­es­ti 25 % työl­li­sistä on osa-aikaisia ‚kun Suomes­sa heitä on vain 16 %.Hol­lan­nis­sa liki 50 % työl­li­sistä on osa-aikaisia

    Jos Suomes­sakin olisi yhtä­paljon osa-aikaisia niin Suomenkin työl­lisyysaste olisi liki 80 % ja työttömyys(virallinen) 5 % luokkaa

    Ruot­si ja moni muu maa tukee osa-aikaista työtä, mikä estää köy­hien määrän kasvun, mut­ta esim Sak­sa ei tue kuin noi­ta hyväo­saisia jous­ta­jia ja niin­pä köy­hien määrä on läh­es USAn tasolla

  28. Liian van­ha:
    Sak­san, samoin kuin Ruotsin ja mon­en muun maan hyvä työl­lisyys perus­tuu työn jakamiseen eli osa-aikatyön yleisyyteen.

    Ruot­si ja moni muu maa tukee osa-aikaista työtä, mikä estää köy­hien määrän kasvun, mut­ta esim Sak­sa ei tue kuin noi­ta hyväo­saisia jous­ta­jia ja niin­pä köy­hien määrä on läh­es USAn tasolla 

    Usein tör­mää väit­teeseen, jon­ka mukaan Suomes­sa tehty­jen työ­tun­tien määrä on laskenut 1950-luvul­ta läh­tien huoli­mat­ta val­tavas­ta työvoiman kasvus­ta ja elin­ta­son kohoamis­es­ta. Mis­tähän asi­as­ta löy­ty­isi tilas­toti­etoa? Miten voisi ver­ra­ta työikäis­ten tekemien työ­tun­tien määrää eri val­tioisen välillä?

    Joka tapauk­ses­sa, töitä ei riitä kaikille ja tule­vaisu­udessa yhä harvemmille.

  29. Liian van­ha: Sak­san, samoin kuin Ruotsin ja mon­en muun maan hyvä työl­lisyys perus­tuu työn jakamiseen eli osa-aikatyön yleisyyteen

    Juu, monis­sa vau­rais­sa ja vauras­tu­vis­sa mais­sa yhä use­ampi nainen on jät­tämässä palkkatyön miehille. Tämä on var­maan noiden nais­ten kannal­ta mukavaa mut­ta se on talouskasvun kannal­ta ikävää. 

    Ensin tytöt koulute­taan heitä suo­si­vas­sa jär­jestelmässä paljon miehiä korkeam­malle ja sit­ten he eivät kuitenkaan halua astua miesten saap­paisi­in siinä mielessä, että omis­tau­tu­isi­vat työlle. Muis­taak­seni lääkäre­itä pitää koulut­taa nykyään noin 1,5 ker­taa enem­män, kos­ka ala on naisistettu. 

    (Siis siinä mielessä “nai­sis­tet­tu”, että suurin osa pojista ei edes viit­si yrit­tää aloille, joista tytöt ovat kiin­nos­tunei­ta. Kil­pailu on hei­dän kannal­ta toiv­ot­toman kovaa varsinkin, kun opet­ta­jat ovat syr­ji­neet heitä jne. Luot­ta­mus­ta omi­in kyky­i­hin on rapautet­tu päiväkodista läh­tien. Ja, joo, tutkimuk­sia aiheesta löy­tyy jopa Suomesta.)

  30. Liian van­ha: Suomes­sa orpo luot­ta­mus­mies , jota voidaan pain­os­taa ja lahjoa

    Ai, että ei ei ole Suomes­sa luot­ta­mus­miehillä ammat­tili­it­to­jen lakkouhat, mil­jardit eurot ja tuhan­net työn­tek­i­jät takanaan? Heh. Oikeasti paikallisen sopimisen ris­ki on, että pienet työ­nan­ta­jat joutu­vat ammat­tili­it­to­jen uhreiksi

  31. Liian van­ha: Työe­htosopimuk­set eivät jous­ta alaspäin, mut­ta työn­tek­i­jät voivat jous­taa . Päätös on yri­tys­ten työn­tek­i­jöi­den, työ­nan­ta­ja ei voi pakot­taa siihen , kuten Suomes­sa kaavaillaan

    Odotel­laan nyt, mihin nuo kaavailut johtavat.

    Työn­tek­i­jät todel­lakin jous­taisi­vat usein enem­män kuin liitot. 

    Tämän takia min­imi­vaa­timuk­se­na pitää jatkos­sa olla, etteivät liitot saa puut­tua paikalliseen sopimiseen laki- ja sopimus­neu­von­taa enem­pää. Viime vuosi­na on mon­esti käynyt niin, että saat­u­aan kuul­la läh­es lop­pu­un neu­votel­lus­ta paikallis­es­ta jous­tos­ta, liit­to lähet­tää päätöskok­ouk­seen kuole­ma­nenke­lin, joka povaa tuhoa koko han­kkeelle ja eri­tyis­es­ti aktiivitoimijoille. 

    Kri­it­tisyy­destäni huoli­mat­ta arvostan ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä. Takavu­osi­na liit­to saat­toi esim. lähet­tää työhuonekok­ouk­seen pelas­tusenke­lin, kun paikalliset tais­to­laiset puuha­si­vat lakkoa tulk­it­se­mal­la voimas­saole­via sopimuk­sia omintakeisel­la tavallaan.

    EK toi­mi käsit­tämät­tömän taita­mat­tomasti antaes­saan AKT:lle tekosyyn astua ulos ruo­dus­ta. Myös EK:n kam­mo ottaa työn­tek­i­jöi­den ja toim­i­henkilöi­den edus­ta­jat mukaan yksiköi­den johto­ryh­mi­in vähin­täänkin kuule­maan ja keskustele­maan, on outoa. 

    Tämäkin pitäisi saa­da paikallis­es­ti päätet­täväk­si. Tieto lisää tuskaa, mut­ta vähen­tää väärinkäsityksiä.

  32. Velipoi­ka on ollut n. 30 vuot­ta pienessä met­al­li­fir­mas­sa pätevänä ammat­ti­laise­na — viimeiset seit­semän vuot­ta osaomis­ta­jana sukupol­ven­vai­h­dok­sen seu­rauk­se­na. Aina ovat paikallis­es­ti sopi­neet ja sen tiedän, että lain määräämää min­imikesälo­maa velipoi­ka ei ole koskaan pitänyt. Usein on jäänyt alle puoleen. Jos oli­si­vat liiton ehdoil­la toim­i­neet, olisi fir­ma ollut kant­tuvei jo aiko­ja sit­ten. Ovatko sit­ten aiheut­ta­neet saman jollekin toiselle fir­malle, on tietenkin hyvä kysymys.

    Lähtöko­h­ta on kuitnkin ollut se, että KAIKKI fir­mas­sa ovat koko ajan tien­neet, mis­sä men­nään ja myös työn­tek­i­jät ovat otta­neet kan­taak­seen yrit­täjän riskiä, kos­ka ovat näh­neet, mikä on vaihtoehto.

    Touko Met­ti­nen

  33. Hyvä teema.

    Kuten tiedämme, uusista työ­paikoista 90% syn­tyy PK-sekstorille.

    Tästä johtuen min­ua häm­mästyt­tää se, että tämä ei ole keskustelun ytimessä, vaik­ka sen pitäisi olla.

    PK-sek­torin työ­paikat ovat hyvin mon­en­laisia. Myöskin työn­tek­i­joiden tilanne voi olla hyvin moninainen.

    Tästä johtuen yleis­si­tovu­us / jäykät palkat ja työe­hdot ovat nyt myrkkyä, joka vie Suomen talouden tuhoon.

    Yleis­si­tovu­ut­ta voi ver­ra­ta siihen, että kenkäkaup­pa määrätään myymään vain yhden koon kenkiä!

    Kukin yrit­täjä tietää parhait­en oman ja asi­akkaansa tilanteen, sekä kan­sain­välisen kil­pailun rajun paineen. 

    Kyl­lä kaikille pitää olla nyt selvää, että yrit­täjän pitää saa­da laa­jat paikalliset oikeudet jär­jestää tuotan­ton­sa ja työe­hton­sa tilanteen­sa mukaiseksi.

    Jos tätä asi­aa ei saa­da nyt kun­toon, on turha toivoa, että syn­tyy paljoakaan uusia työ­paikko­ja ja investointeja.

    Olisiko­han kenel­läkään var­teenotet­tavaa kom­ment­tia tähän kaikkein tärkeim­pään teemaan?

    Sep­po Korppoo
    25 vuot­ta PK-vientiyrittäjänä

  34. Peri­aat­teessa­han yleis­si­tovu­us vain toteut­taa saman­laista taton­nement peri­aatet­ta kuin pörs­seis­sä nou­date­taan eli on vain yksi tas­apain­o­hin­ta. Tas­apaino vain seu­raa mon­imutkaisten strate­gis­ten pelien tulok­sien seu­rauk­se­na eikä pelkästään yksit­täis­ten tar­jon­ta tai kysyn­tä­funk­tioiden kokonaissuureena.

    Työ­markki­noiden kartel­lit siis muut­ta­vat tilanteen suh­teessa esimerkik­si hyödyke­markki­noi­hin jos­sain pörssissä.

  35. Tapio: EK toi­mi käsit­tämät­tömän taita­mat­tomasti antaes­saan AKT:lle tekosyyn astua ulos ruo­dus­ta. Myös EK:n kam­mo ottaa työn­tek­i­jöi­den ja toim­i­henkilöi­den edus­ta­jat mukaan yksiköi­den johto­ryh­mi­in vähin­täänkin kuule­maan ja keskustele­maan, on outoa. 

    Öh, AKT ilmoit­ti jo joskus kesäl­lä, että ei ole mukana mis­sään sel­l­aises­sa, mikä alen­taa palkko­ja. EK lähti siitä huoli­mat­ta neu­vot­tele­maan sopimuk­ses­ta. Onnek­si jär­ki tuli käteen, kun kävi ilmi, että SAK ei saa tai halua AKT:ta mukaan: sopimuk­sel­la ei olisi paljoakaan arvoa, jos AKT jäisi sen ulkop­uolelle ret­telöimään, pistämään satamia kiin­ni jne. 

    Työn­tek­i­jäin edus­tus iso­jen fir­mo­jen joh­dos­sa on myös ongel­mallista — pieni­in sitä kai sen­tään kukaan vaa­di — kun osa ammat­tili­it­to­lai­sista käy luokka­so­taa. Yrit­täjä: “Nyt puhutaan huip­pusalais­es­ta strate­gias­ta, jol­la selätämme kil­pail­i­jan ja saamme kus­tan­nuk­sia alas työvoimaa vähen­tämäl­lä.” Luokka­so­taa käyvä akt:lainen miet­tii itsek­seen: “Hmm, tämä on estet­tävä, taidan­pa ilmoit­taa suun­nitelmista kaikille kilpailijoille”.

    Jos Suomes­sa on lakko­ja vuodessa tois­tasa­taa — “vakaut­ta luo­van” keskite­tyn sopimuk­sen aikana! — ja Ruot­sis­sa alle kymme­nen … ei ole ihme, jos työan­ta­jat pelkäävät.

    No, voisi­han sitä ajatel­la, että fir­moil­la olisi kak­si hal­li­tus­ta ja johto­ryh­mää: sel­l­aiset, jois­sa ammat­tili­itot ovat mukana, ja sel­l­aiset. jois­sa tehtäisi­in päätökset.

  36. uusi kas­vo tääl­lä: Ilman liit­toa ei olisi tul­lut ain­ut­takaan palkanko­ro­tus­ta työ­paikalle, kos­ka aina meni “huonos­ti”.

    Kai tol­laisi­akin fir­mo­ja on. Suurin osa kuitenkin kil­pailee hyvästä eli mah­dol­lisim­man tuot­tavas­ta työvoimas­ta muiden fir­mo­jen kanssa. Ammat­tili­it­to­jen osu­us palkko­jen määrääjänä on siten pitkälti näköharha.

  37. lain­aus: Liian van­ha: Suomes­sa orpo luot­ta­mus­mies , jota voidaan pain­os­taa ja lahjoa

    Tom­pe­lo: Ai, että ei ei ole Suomes­sa luot­ta­mus­miehillä ammat­tili­it­to­jen lakkouhat, mil­jardit eurot ja tuhan­net työn­tek­i­jät takanaan? Heh. Oikeasti paikallisen sopimisen ris­ki on, että pienet työ­nan­ta­jat joutu­vat ammat­tili­it­to­jen uhreiksi

    Aikas mon­es­sa yri­tyk­sessä luot­ta­mus­mies on muuten kova­palkkaisin “duu­nari”. Vetäköön siitä jokainen omat johtopäätökset.

    Toisaal­ta taas pk- ja suurem­mis­sa yri­tyk­sis­sä “han­kalan” luot­ta­mus­miehen potkimi­nen pois työ­paikalta ei mak­sa kuin max 2v:n palkan, joka on pikku­ra­ha ko. kokolu­okan fir­moille (ja pikku­pa­hen­nuk­sen medi­as­sa korkein­taan, joka hai­h­tuu nopeasti pois)

    Ruotsin mallin mukaista takaisinot­tovelvoitet­ta­han Suomes­sa ei ole ns. lait­tomis­sa potkuissa.

    Jotain hyvää opit­tavaa Ruotsin tes-mallis­sa kuitenkin on kopi­oitavis­sa tän­nekin, siis puolin ja toisin.

  38. Juk­ka R: Usein tör­mää väit­teeseen, jon­ka mukaan Suomes­sa tehty­jen työ­tun­tien määrä on laskenut 1950-luvul­ta läh­tien huoli­mat­ta val­tavas­ta työvoiman kasvus­ta ja elin­ta­son kohoamis­es­ta. Mis­tähän asi­as­ta löy­ty­isi tilas­toti­etoa? Miten voisi ver­ra­ta työikäis­ten tekemien työ­tun­tien määrää eri val­tioisen välillä?
    Joka tapauk­ses­sa, töitä ei riitä kaikille ja tule­vaisu­udessa yhä harvemmille.

    Tuos­ta löy­tyy link­ki OECD työ­tun­ti­ti­las­toi­hin. Tilas­to ker­too työ­tun­tia per työllinne per vuosi.Mukana ovat kaik­ki mak­se­tut tun­nit , non osa-aikaiset kuinkokoaikaiset + ylitunnit

    Suom­men luvut alka­vat 1960 alus­ta ja eniten tun­te­ja tehti­in 1964–5 n 2075 tun­tia vuodessa.Nyt tehdään n 1650 tuntia

    Esim Sak­sas­sa on tehty aina vähän tun­te­ja per työlli­nen , nykyään alle 1400 tuntia

    Yleishavain­to on, että tehdyt työ­tun­nit per työlli­nen vähenevät läh­es kaikissa OECD maissa

    http://stats.oecd.org/index.aspx?DataSetCode=ANHRS#

  39. Tapio: En osaa kuvitel­la, että paikalli­nen sopimi­nen johtaisi yleiseen kur­jis­tu­miseen. Jär­jestö­jen toki pitäisi sopia jonkin­lai­sista reunae­hdoista, mut­ta niiden pitäisi olla huo­mat­tavasti nyky­istä väl­jem­piä, enem­mänkin peri­aat­teel­lisia “yhden sivun” sopimuksia.

    Työn­tek­i­jän näkökul­mas­ta työ­sopimus on yhtä arvokas sop­pari kuin esim asun­non tai auton ostosopimus. Eivät nekään ole yhden sivun ´jut­tu­ja vaan aikamoi­sen pumaskan saa täyt­tää, jot­ta ase­ma on turvattu

    Aka­teem­i­nen on tänä päivänä nor­maali työntekijä.
    Ylem­pi­in toim­i­henkilöi­hin kuu­luvil­la sop­pari voi lla henkilöko­htainen, mut­ta heitä on vain muu­ta­ma pros­ent­ti henkilöstön määrästä, eivät kaik­ki aka­teemiset kuu­lu ryhmään

    Itse olen ollut use­asti töis­sä ulko­mail­la sinne ei työ­sopimus­la­ki ja työe­htosopimus yll­lä .Niin­pä olen laat­in­ut yksilöko­htaisen sop­parin, jos­sa ase­mani on tur­vat­tu mon­en­lais­ten sat­tumusten varalta 

    Näistä sop­pareista tulee aika mit­tavia, kym­meniä sivuja.

    Mon­esti työ­nan­ta­ja on halun­nut soppariin,että komen­nus voidaan päät­tää syytä ilmoittamatta.

    Vastapain­ok­si olen vaat­in­ut , että työ voi lop­pua ‚mut­ta voin jatkaa kohde­maas­sa oleskelua kom­men­nuk­sen lop­pu­un tai ainakin sopi­van määräajan.
    Eli jos kom­men­nus olisi lop­punut olisin siir­tynyt ran­nalle otta­man aurinkoa ainakin jok­sikin aikaa. 

    Tosin maito­ju­na ei ole min­ua kohdannut,mutta mon­taa kol­le­gaa kyllä

    Pisin tun­te­mani kol­le­ga viet­ti rantalei­jo­nana aikaa vuo­den ver­ran täy­del­lä palkalla.

    Yhden sivun kol­le­gat ovat taas joutuneet palaa­maan oitis ja suo­raan kortistoon

    Lisäk­si olen vaat­in­ut sop­pari­in, että koti­in palates­sa min­ulle tar­jo­taan lähtöti­lan­net­ta vas­taa­va tehtävä ja palkka.

    Ja tätä sop­parin kohtaa olen joutunut käyttämään

    Yhden sivun kol­le­gat on talutet­tu suo­raan oves­ta ulos.

    Sop­par­il­la on merk­i­tys­tä oli se kollek­ti­ivi­nen tai henkilökohtainen.

    Kave­ria voidaan leikkiä alus­sa, mut­ta kun ongelmia ilme­nee niin ilman kun­non sop­paria sin­ua viedään kuin päs­siä teuraaksi.

    Jos asi­at suju­vat kuin Ström­sössä niin sop­paria ei lue­ta, mut­ta valitet­tavasti emme elä Ström­sössä kuin yhden päivän eli sop­parin allekir­joi­tus­päivän, sen jäl­keen elämme reaal­i­maail­amssa ja reaal­i­maail­mas­sa luot­ta­muk­sen varas­sa toimi­vat vain tyhmät

  40. Mut­ta minus­ta Soin­in­vaara on erit­täin oike­as­sa siinä, että paikalli­nen sopimi­nen on parem­pi kuin liittokohtainen.

    Yri­tyk­set eivät kil­paile työn­tek­i­jöistä vain sil­lä mil­laista palkkaa kykenevät mak­samaan vaan myös työvi­ihtyvyy­del­lä ja luot­ta­muk­sel­la. Lisäk­si yri­tys jos­sa val­lit­see luot­ta­muk­sen ilmapi­iri (Nokia 1990 niin kuin minä sen muis­tan) toimii tehokkaam­min kuin yri­tys jos­sa sel­l­aista ei ole (Nokia 2007 Ollilan mukaan). Luot­ta­muk­sen ilmapi­iris­sä yri­tyk­sen johto voi alen­taa työn­tek­i­jöi­den palkkaa hädän het­kel­lä kos­ka yri­tyk­sen työn­tek­i­jät luot­ta­vat yri­tyk­sen johdon perustelui­hin. Paikalli­nen sopimi­nen toimii täl­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä. Luo­va tuho tuhoaa tässä tapauk­ses­sa heikon luot­ta­muk­sen yri­tyk­sen kuten se tuhosi Nokian puhe­lin busineksen. 

    Paikalli­nen sopimi­nen luo luot­ta­muk­sen ilmapi­ir­iä, kos­ka ne yri­tyk­set, jos­sa sel­l­aista ei ole kuol­e­vat ole­mas­saolon taistelussa.

    Ps. Nämä ajatuk­set eivät ole omi­ani vaan viit­taan esimerkik­si yhden tämän het­ken merkit­tävim­män antropololo­gin Pete Rich­er­son­in työhön.

  41. Juk­ka Aaku­la: Yri­tyk­set eivät kil­paile työn­tek­i­jöistä vain sil­lä mil­laista palkkaa kykenevät mak­samaan vaan myös työvi­ihtyvyy­del­lä ja luottamuksella.

    Luot­ta­mus syn­tyy vain kun sopimuk­set ovat kunnossa. 

    Yri­tys­ten väli­nen kaup­pa perus­tuu samaan kuin työ­nan­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den väli­nen sopiminen.

    Eli taustal­la on sop­pari, joka kat­taa 99 % ongelmil­lista ja ratkaisun

    Ei tuo­ta sopimus­ta tarvitse tui­jot­taa 24/7/365 vaan se kaive­taan esi­in kun syn­tyy ongelmia. Jos sopimuk­ses­sa ei ole selkeitä sään­töjä tilanteen var­al­ta niin syn­tyy riita, jota voidaan ratkoa pitkäänkin oikeudessa.

    Jos sopimus on huono, epä­tark­ka niin ei se oikeuskaan kun­nol­lista ratkaisua kykene tuot­ta­maan vaan joutuu tekemään sen muiden vas­taavien sopimusten /alan käytän­nön mukaan tai vain suosii toista

    Luot­ta­mus toimii vain kun molem­mat osa­puo­let tietävät seu­rauk­set eli sopimus on aika aukoton

    Ja suo­ma­lainen työ­sopimus­la­ki poikkeaa olen­nais­es­ti sak­salais­es­ta ja ruot­salais­es­ta .Molem­mis­sa mais­sa työn­tek­i­jöil­lä on laa­ja myötämääräämisoikeus , Suomes­sa ei

    Se on suuri peri­aat­teelli­nen ero

    Ellei työ­nan­ta­jan direk­tio-oikeut­ta rajoite­ta ja työn­tek­i­jöi­den vaiku­tus­val­taa lisätä niin mikään ei muutu

    Tai muut­tuuhan se, työ­nan­ta­ja voi sanel­la palka­nalen­nuk­set , riit­tää, että työ­nan­ta­ja on kuun­nel­lut työn­tek­i­jöi­den valitukset.

    Nyt ollaan menos­sa täl­lä lin­jal­la, jos­sa lisätään työ­nanata­jan oikeuk­sia alen­taa palkkaa yksipuolis­es­ti ja työn­tek­i­jät voivat vain vikistä.

    Se, että työn­tek­i­jät saa­vat edus­ta­jan hal­li­tuk­seen on oikeas­t­aan aika huono,sillä se huonon­taa tiedon kulkua.Hallituksen jäsen kun ei voi vapaasti ker­toa kuulemaansa.

    Työn­tek­i­jöi­den edus­ta­ja hal­li­tuk­ses­sa on työ­nan­ta­jan panttivanki

    Parem­pi on sak­salainen malli eli työneu­vos­to, jos­sa käsitel­lään henkilöstön ase­maan liit­tyviä asioi­ta. Siinä käsitel­lyt asi­at voidaan tiedot­taa eikä saman­lainen vaiti­olovelvol­lisu­us kuin on hal­li­tuk­sen jäse­nil­lä ja lop­putule­ma on itse asi­as­sa pare­mi, kos­ka työ­nan­ta­ja ei saa tah­toaan läpi kuin neu­vos­ton enemmistöllä

  42. En ymmär­rä EK:n hinkua liit­toko­htaiseen sopimuk­seen. Siinähän tuloutuu ilmi­selvät yhteis­maan ja van­gin dilemmat.

    Ensin yhteis­maan ongelma:
    Ensin­näkin palkanko­ro­tuk­set tule­vat suo­raan liiton jäsen­ten tasku­un, mut­ta niistä johtu­va työt­tömyy­den mak­sa­vat kaik­ki. Jot­ta liitoille saataisi­in edes teo­ri­as­sa yhtään järkevät kan­nus­teet, toimi­alan työt­tömyysko­r­vauk­set pitäisi men­nä lyhen­tämät­töminä kyseisel­lä toimi­alal­la työsken­televiltä. Eli työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­sun (taik­ka kas­san jäsen­mak­sun, jos raho­ja ei kerät­täisi veroina) pitäisi määräy­tyä suo­raan sovel­let­ta­van työe­htosopimuk­sen mukaan.

    Ja sit­ten tulee vielä van­gin dilemma:
    Jos met­sä­te­ol­lisu­udessa tehdään kil­pailukyky­loik­ka matalil­la palka­nalen­nuk­sil­la, AKT voi ulos­mi­ta­ta met­sä­te­ol­lisu­u­den palka­nalen­nuk­set kul­je­tus­mi­esten palkkoi­hin. Lop­putu­los on nol­la. Niin­pä met­sä­te­ol­lisu­udessakaan ei kan­na­ta yksin maltillistaa.

    Jos liit­to maltil­lis­taa, mut­ta muut ei, sen jäsenet kär­sii. Jos liit­to ei maltil­lista ja muut maltil­lis­taa, sen jäsenet hyö­tyvät paljon. Jos liit­to maltil­lis­taa kun muutkin maltil­lis­ta­vat, ne saa­vat vähäsen.

    Ilmi­selvästi johtaa “ei maltillisteta”-politiikkaan, kun mitään kor­di­naa­tio­ta ei oikeasti voi har­ras­taa, kos­ka aina löy­tyy joku, joka AKT ei kum­minkaan siihen suos­tu ja ulos­mit­taa kyl­lä aivan kaiken, mitä met­al­li ja paper maltillistaa.

  43. Liian van­ha: Tuos­ta löy­tyy link­ki OECD työ­tun­ti­ti­las­toi­hin. Tilas­to ker­too työ­tun­tia per työllinne per vuosi.Mukana ovat kaik­ki mak­se­tut tun­nit , non osa-aikaiset kuinkokoaikaiset + ylitunnit

    Suom­men luvut alka­vat 1960 alus­ta ja eniten tun­te­ja tehti­in 1964–5n 2075 tun­tia vuodessa.Nyt tehdään n 1650 tuntia

    Esim Sak­sas­sa on tehty aina vähän tun­te­ja per työlli­nen , nykyään alle 1400 tuntia

    Yleishavain­to on, että tehdyt työ­tun­nit per työlli­nen vähenevät läh­es kaikissa OECD maissa

    http://stats.oecd.org/index.aspx?DataSetCode=ANHRS#

    Kiin­toisaa. Laskin tilas­tos­ta kaik­ki tehdyt työ­tun­nit, joiden määrä kävi hui­pus­saan 1990 tienoil­la ja on sit­tem­min laskenut. Meil­lä on työnantajapula.

    Vuosi: Keskimääräiset työ­tun­nit per työntekijä:
    Työl­lis­ten kokon­ais­määrä tuhansi­na: Työ­tun­nit miljardeina:
    2014 1645 2356 3875620
    2010 1668 2466 4113288
    2005 1697 2421 4108437
    2000 1742 2317 4036214
    1990 1769 2525 4466725
    1980 1849 2359 4361791
    1970 1982 2156 4273192
    1960 2061 2121 4371381

  44. Liian van­ha: Työn­tek­i­jän näkökul­mas­ta työ­sopimus on yhtä arvokas sop­pari kuin esim asun­non tai auton ostosopimus.Eivät nekään ole yhden sivun ´jut­tu­ja vaan aikamoi­sen pumaskan saa täyt­tää, jot­ta ase­ma on turvattu

    Aka­teem­i­nen on tänä päivänä nor­maali työntekijä.
    Ylem­pi­in toim­i­henkilöi­hin kuu­luvil­la sop­pari voi lla henkilöko­htainen, mut­ta heitä on vain muu­ta­ma pros­ent­ti henkilöstön määrästä, eivät kaik­ki aka­teemiset kuu­lu ryhmään

    Itse olen ollut use­asti töis­sä ulko­mail­la sinne ei työ­sopimus­la­ki ja työe­htosopimus yll­lä .Niin­pä olen­laat­in­ut yksilöko­htaisen sop­parin, jos­sa ase­mani on tur­vat­tu mon­en­lais­ten sat­tumusten varalta 

    Näistä sop­pareista tulee aika mit­tavia, kym­meniä sivuja.

    Mon­esti työ­nan­ta­ja on halun­nut soppariin,että komen­nus voidaan päät­tää syytä ilmoittamatta.

    Vastapain­ok­si olen vaat­in­ut , että työvoi lop­pua ‚mut­ta voin jatkaa kohde­maas­sa oleskelua kom­men­nuk­sen lop­pu­un tai ainakin sopi­van määräajan.Eli jos kom­men­nus olisi lop­punut olisin siir­tynyt ran­nalle otta­man aurinkoa ainakin jok­sikin aikaa. 

    Tosin maito­ju­na ei ole min­ua kohdannut,mutta mon­taa kol­le­gaa kyllä

    Pisin tun­te­mani kol­le­ga viet­ti rantalei­jo­nanaaikaa vuo­den ver­ran täy­del­lä palkalla.

    Yhden sivun kol­le­gat ovat taas joutuneet palaa­maan oitis ja suo­raan kortistoon

    Lisäk­si olen vaat­in­ut sop­pari­in, että koti­in palates­sa min­ulle tar­jo­taan lähtöti­lan­net­ta vas­taa­va tehtävä ja palkka.

    Ja tätä sop­parin kohtaa olen joutunut käyttämään

    Yhden sivun kol­le­gat on talutet­tu suo­raan oves­ta ulos.

    Sop­par­il­la on merk­i­tys­tä oli se kollek­ti­ivi­nen tai henkilökohtainen.

    Kave­ria voidaan leikkiä alus­sa, mut­ta kun ongelmia ilme­nee niin ilman kun­non sop­paria sin­ua viedään kuin pässiäteuraaksi.

    Jos asi­at suju­vat kuin Ström­sössä niin sop­paria ei lue­ta, mut­ta valitet­tavasti emme elä Ström­sössä kuin yhden päivän eli sop­parin allekir­joi­tus­päivän, sen jäl­keen elämme reaal­i­maail­amssa ja reaal­i­maail­mas­sa luot­ta­muk­sen varas­sa toimi­vat vain tyhmät

    Tarkoitin yhden sivun sopimuk­sel­la liit­to­jen välistä sopimusta. 

    Henkilo­ko­htaisen sopimuk­sen pitää olla yksi­tyisko­htainen ainakin, jos tekee töitä ulko­mail­la tai on töis­sä ulko­maalaises­sa yri­tyk­sessä. Eri­laisia malle­ja on riittämiin.

  45. Tom­pe­lo: Työn­tek­i­jäin edus­tus iso­jen fir­mo­jen joh­dos­sa on myös ongel­mallista – pieni­in sitä kai sen­tään kukaan vaa­di – kun osa ammat­tili­it­to­lai­sista käy luokka­so­taa. Yrit­täjä: “Nyt puhutaan huip­pusalais­es­ta strate­gias­ta, jol­la selätämme kil­pail­i­jan ja saamme kus­tan­nuk­sia alas työvoimaa vähen­tämäl­lä.” Luokka­so­taa käyvä akt:lainen miet­tii itsek­seen: “Hmm, tämä on estet­tävä, taidan­pa ilmoit­taa suun­nitelmista kaikille kilpailijoille”.

    Työn­tek­i­jöi­den ja toim­i­henkilöi­den edus­ta­jien läs­näo­lo- ja puheoikeud­es­ta on koke­muk­seni mukaan eniten etua nimeno­maan yksiköi­den johto­ryh­mis­sä, ei niinkään koko “kon­sernin” johto­ryh­mässä. Jos he näkevät sään­nöl­lis­es­ti saman infor­maa­tion kuin muu johto, uud­is­tuk­sien ja muu­tok­sien teko on paljon suju­vam­paa. Touko Met­tisel­lä näyt­tää olleen saman­laisia kokemuksia.

    Johto­ryh­män jäsen­ten pitää tietenkin sitoutua luot­ta­muk­sel­lis­ten tiedon salas­s­api­toon. Sekin on toiminut.

  46. Tapio: Tarkoitin yhden sivun sopimuk­sel­la liit­to­jen välistä sopimusta.
    Henkilo­ko­htaisen sopimuk­sen pitää olla yksi­tyisko­htainen ainakin, jos tekee töitä ulko­mail­la tai on töis­sä ulko­maalaises­sa yri­tyk­sessä. Eri­laisia malle­ja on riittämiin.

    Ei sopimuk­sen osa­puolen sta­tus juurikaan ratkaise sopimuk­sen sivumäärää.

    Yhden sivun sop­pari on toden­näköis­es­ti sen ver­ran epämääräi­nen, että sen juridi­nen arvoa on nol­la tai se kat­taa hyvin sup­pean alueen.

  47. Liian van­ha: Luot­ta­mus syn­tyy vain kun sopimuk­set ovat kunnossa.
    Luot­ta­mus toimii vain kun molem­mat osa­puo­let tietävät seu­rauk­set eli sopimus on aika aukoton 

    Olen aika eri mieltä. Tietysti riip­puu työ­paikas­takin mut­ta yksi­tyisel­lä puolel­la luot­ta­mus­ta tukee paljon enem­män kuin sopimuk­set yrit­täjän ja työn­tek­i­jän kohtalonyhteys.

    Yri­tys jos­sa ei ole luot­ta­mus­ta, menee nykyaikana konkurssi­in. Yrit­täjäl­lä ja työn­tek­i­jöil­lä on sik­si voimakas insen­ti­ivi toimia yhteistyössä ja luo­da puit­teet yhteistyölle.

  48. Juk­ka Aaku­la: Yri­tys jos­sa ei ole luot­ta­mus­ta, menee nykyaikana konkurssi­in. Yrit­täjäl­lä ja työn­tek­i­jöil­lä on sik­si voimakas insen­ti­ivi toimia yhteistyössä ja luo­da puit­teet yhteistyölle. 

    Ole­tat nyt täystyöl­lisyy­den. Tilan­nehan ei ole tämä vaan työn­tek­i­jää voi nyt lyödä kuin vieras­ta sikaa. Hän ei halua jät­täy­tyä kortis­toon, kos­ka sieltä ei työllisty.

  49. Kun meil­lä alkaa olla prekari­aatis­sa per­heitä, jot­ka elävät pysyvässä vajaatyöl­lisyy­dessä, jol­loin kaik­ki työ on pakko ottaa vas­taan, hei­dän ain­oa toden­näköi­nen yhdessäoloai­ka on sun­nun­tai, kiitos sun­nun­tail­isän. Nyt kun sit­ten halu­taan tämä viedä pois, niin oisko­han sosi­aa­li­nen tuho hie­man voimakkaampi, kuin hyö­ty siitä, että sun­nun­taina jotkut saa­vat syödä ulkona edullisesti?

    Viime aikoina “sito­vas­ta TES­sistä” on tul­lut suuri mörkö, joka estää “jous­ton”. Eikö sen tarkoi­tus kuitenkin ole olla ikäänkuin “min­imi­palk­ka”, joka vaik­ka Jenkeis­sä ei käsit­tääk­seni pahasti talout­ta hait­taa? Jos TES­sistä on jotenkin tul­lut selviy­tymistä hait­taa­va “mak­simi­palk­ka”, niin eikö vika ole yhtä paljon työ­nan­ta­japuo­lessa, joka kaikissa tilanteis­sa mak­saa vain sen TESsin ja sik­si työn­tek­i­jäjär­jestöt hilaa­vat tätä “min­imi­palkkaa” ylöspäin, kos­ka se on ain­oa tapa saa­da lisää lik­sas edes men­estyvässä firmassa?

    Kun tarvi­taan sitä jous­toa, niin eikö riitä, että jouste­taan siitä TES­sistä ylöspäin, sil­loin kun mah­dol­lista ja sit­ten tul­laan alaspäin, kun tarvii?

Vastaa käyttäjälle Pekka T. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.