Kustannustehokkaan pysäköintipolitiikan periaatteet (1) Yhteismaan ongelma

Pysäköinti­nor­mi on päy­däl­lä kaupunkisuunnittelulautakunnassa.Yritän pienelle kir­joi­tus­sar­jal­la sel­ven­tää omia ajatuk­siani siitä, mitä pysäköin­nis­sä pitäisi tehdä

Helsingis­sä säädel­lään pysäköin­tiä varsin tiukasti.

Keskus­tan työ­paikkapysäköin­tiä halu­taan rajoit­taa, jot­ta auto­ja ei tul­visi ruuh­ka-aikoina kaduille liikaa. Tämä on keinona huono tai siis täl­laista sec­ond best –poli­ti­ikkaa. Oikea keino olisi hin­noitel­la tien käyt­töä ruuh­ka-aikoina, mut­ta sitä odoteltaes­sa joudu­taan käyt­tämään tätä, selvästi suurem­paa hait­taa aiheut­tavaa keinoa.

Asuin­taloi­hin taas määrätään rak­en­ta­maan pysäköin­tipaikko­ja enem­män kuin niitä halut­taisi­in rak­en­taa. Näis­sä kaavois­sa ei rajoite­ta pysäköin­tipaikko­jen määrää. Niin­pä syytök­set kaavoit­ta­jaa kohtaan siitä, että mei­dän talos­sa on liian vähän pysäköin­tipaikko­ja, menevät väärään osoit­teeseen. Niitä olisi saanut rak­en­taa kuin­ka paljon vain.

Pysäköin­nis­sä on kyse hyvin suurista taloudel­li­sista arvoista. Sik­si sen on olta­va kus­tan­nuste­hokas­ta. Oma epävi­ralli­nen arvioni pakol­la vuosit­tain kaavois­sa määrät­ty­jen pysäköin­tipaikko­jen hin­nas­ta pää­tyy run­saaseen sataan miljoon­aan euroon. Tämä suun­taa-anta­va laskel­ma menee seuraavasti:

550 000k‑m² raken­nu­soikeut­ta, keskimääräi­nen nor­mi 1/130k‑m² keski­hin­ta 25 000 €

Kokon­aiskus­tan­nus 550 000/130 x 25 000 € = 108 M€

Keski­hin­ta, 25 000 €, on ehkä vähän alakant­ti­in, mut­ta onhan meil­lä aluei­ta, jois­sa pysäköin­ti on maan­varaista ja siis muodol­lis­es­ti hal­paa, joskin haaskaa maata.

Pysäköin­tipaikko­jen hin­nat ovat nousseet korkeik­si, kun Helsin­ki on alka­nut rak­en­taa ihan oikeaa kaupunkia, johon laa­jat pysäköin­tiken­tät eivät mah­du. Pysäköin­ti­talos­sa autopaikan rak­en­tamiskus­tan­nuk­set ovat vielä kohtu­ulliset – noin 20 000 euroa/kpl, mut­ta maan alle raken­net­ta­vat paikat ovat lähempänä 40 000 euroa. Autopaikat ovat siis selvästi kalli­impia kuin autot keskimäärin. Pysäköin­ti­talois­sa on se ongel­ma, että ne vievät ton­tin yhdeltä asuin­talol­ta, mikä on lisät­tävä niiden kustannuksiin.

Miten ratkaista yhteis­maan ongelma?

Kaavois­sa määrätään rak­en­ta­maan autopaikko­ja ton­tille, kos­ka muuten asukkaat pysäköivät kadun­var­teen, mikä vaikeut­taa muiden pysäköimistä. Taloy­htiö, joka ei raken­na pysäköin­tipaikko­ja riit­tävästi, on erään­lainen vapaamatkustaja.

Tätä ongel­maa voisi ratkoa myös tekemäl­lä jotain tälle yhteis­maaon­gel­malle. Kan­takaupungis­sa ei ole juuri lainkaan ilmaisia kadun­var­si­paikko­ja. Pysäköin­ti kadun­var­teen mak­saa neljä euroa tun­ti. Joka tämän mak­saa päivit­täin, ei todel­lakaan ole vapaamatkustaja.

Alueel­la vak­i­tuis­es­ti asu­vat ovat kuitenkin oikeutet­tu­ja läh­es ilmaiseen asukaspysäköin­ti­in. Vapaa­matkus­ta­jak­si pääsee han­kki­mal­la asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen. Näitä asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sia voidaan lunas­taa kuin­ka paljon tahansa, mikä tarkoit­taa, että tun­nus ei aina takaa pysäköin­tipaikan löytymistä.

Markki­nae­htoinen ratkaisu tähän olisi määrätä liik­keelle las­ket­tavien pysäköin­ti­tun­nusten määrä alueit­tain sel­l­aisek­si, että se vas­taa pysäköin­tipaikko­jen määrää. Tun­nusten hin­ta määrät­täisi­in huu­tokaup­paa­mal­la ne. Tai sit­ten hin­taa nos­tet­taisi­in ja las­ket­taisi­in sen mukaan, miten paljon niitä halu­taan lunastaa.

Jotain täl­laista on tehty Sin­ga­pores­sa. Siel­lä auton omis­t­a­mi­nen on luvan­varaista. Nämä luvat ovat jälki­markki­nakelpoisia eli niille muo­dos­tuu peräti markki­nahin­ta. Se oli jokin aikaa sit­ten noin 60 000 €. Kos­ka lupa oli voimas­sa vain kymme­nen vuot­ta, auton omis­tamista verotet­ti­in tosi­asi­as­sa noin 500 eurol­la kuukaudessa. Tämä poli­ti­ik­ka on lisän­nyt kaikkien hyv­in­voin­tia. Käykää vaik­ka kat­so­mas­sa, miten liikenne sujuu Bangkokissa ja miten se sujuu Sin­ga­pores­sa. Sin­ga­pore voit­taa liiken­teen suju­vu­udessa Bangkokin kaikil­la tuomariäänillä.

Olen var­ma, että joskus vielä päädytään asukaspysäköin­ti­tun­nusten markki­nae­htoiseen hin­taan, mut­ta siihen aika ei ole vielä kyp­sä. Olen tosin saanut usei­ta yhtey­de­not­to­ja töölöläisiltä autoil­i­joil­ta, jois­sa on toiv­ot­tu pysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­nan nos­tamista, jot­ta paikko­ja vapau­tu­isi tarvit­seville. Aika alkaa siis kypsyä.

Markki­nae­htoista pysäköin­ti­tun­nus­ta odoteltaes­sa voitaisi­in raja­ta tun­nuk­seen oikeute­tu­ista pois ne, joiden vapaa­matkus­ta­ju­ut­ta yritetään tor­jua raskaam­min keinoin.

Jos on oikein pakot­taa uudet kiin­teistöt rak­en­ta­maan kalli­ita pysäköin­tipaikko­ja, joi­ta van­hoil­ta ei vaa­di­ta, on oikein myös päät­tää, että näis­sä uusis­sa kiin­teistöis­sä asuvil­la ei ole oikeut­ta asukaspysäköntitunnukseen.Tämä voitaisi­in tehdä niin, että tun­nuk­seen on oikeus, jos kiin­teistö on toteut­tanut normin mukaiset pysäköin­tipaikat, mut­ta ei ole, jos normia ei ole täytet­ty. Nor­mi olisi täl­löin vapaaehtoinen.

Jos näin tehtäisi­in, olisi se nykyti­lanteeseen ver­rat­tuna paran­nus (tai vähin­tään yhtä hyvä) uusien kiin­teistö­jen kohdal­la. Ne voivat rak­en­taa normin mukaiset pysäköin­tipaikat, joten nykyti­lanne on niiden saavutet­tavis­sa tai ne voivat jät­tää ne rak­en­ta­mat­ta tai rak­en­taa vähemmän.