Tiivistelmä:
Nuoret osaajat määräävät aluekehityksen suunnan. Heillä on varaa valita, minne asettuvat asumaan. Yritysten on pakko seurata perässä ja muiden on seurattava työpaikkoja.
Nuoret akateemisesti koulutetut aikuiset ovat keskittyneet rajusti alueellisesti. Helsinki ja Tampere ovat menestyneet näiden avainhenkilöiden houkuttelemisessa murskaavan hyvin. Yrittäjällä, joka on perustamassa korkeaan osaamiseen perustuvaa yritystä, ei ole Suomessa sijaintivaihtoehdon osalta paljon valinnanvaraa.
= = = =
Suosittu käsitys työpaikkojen sijoittumisesta on, että koulutettu eliitti asettuu asumaan minne haluaa ja työpaikat seuraavat koulutettua eliittiä. Muut taas joutuvat seuraamaan työpaikkoja.
Tähän tulokseen päätyy myös Jyväskylän yliopiston professori Hannu Tervo kansantaloudellisen aikakauskirjan artikkelissaan. Näin avainhenkilöiden asumistoiveet määräävät minne työpaikat syntyvät ja minne lopulta muidenkin pitää muuttaa.
Hannu Tervon tuloksia voi lukea niinkin, että työpaikkojen puute ajaa ihmisiä pois työttömyysseuduilta, eli työpaikat määräävät muuttoliikkeen suunnan pois työttömyysalueilta, mutta sen, suuntautuuko tämä muuttoliike suuriin vai pieniin keskuksiin, määräävät taas ihmiset itse.
Monet hakeutuvat mieluummin suuriin keskuksiin, joihin työpaikkojen on seurattava perässä. Muutakin näyttöä on, että suurten kaupunkien imu asuinalueina kiihdyttää niiden kasvua ja työvoima vetää työpaikkoja perässään, eikä pelkästään päinvastoin.
Koulutettu väki on asenteiltaan urbaania. Maalaiskuntien vaikeudet houkutella terveyskeskuslääkäreitä tai opettajia ovat hyvänä osoituksena kaupunkimain elinympäristön arvostuksesta akateemisesti koulutettujen keskuudessa.
Avainryhmänkymmenen kärkikaupunkia
Yritysten avainhenkilöiden työmarkkinoista on vaikea saada tilastoja, mutta hyvästä korvikkeesta käy nuorten 25–34-vuotiaiden akateemisen loppututkinnon suorittaneiden aikuisten sijoittuminen maassa. Tilastokeskuksen Väestön koulutusrakenne ‑tietokannan tietojen mukaan loppututkinnon suorittaneet keskittyvät etenkin pääkaupunkiseudulle sekä Tampereelle, Ouluun ja Turkuun (taulukko 1).
Luvussa eivät ole mukana opiskelijat lukuun ottamatta jatko-opiskelijoita, koska kyse on akateemisen loppututkinnon suorittaneista. Mukana ovat siis vain akateemisen loppututkintoon suorittaneet, eivät kandidaatin tutkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, mikä korostaa alueellista keskittymistä. Sairaanhoitajat ja lastentarhanopettajat esimerkiksi jakautuvat paljon tasaisemmin ympäri maata.
Kutsun tätä joukkoa avainryhmäksi. Koko avainryhmästä 69 prosenttia keskittyy kymmeneen kaupunkiin. Vertailun vuoksi todettakoon, että koulutustaustasta riippumatta kyseisestä 25–34-vuotiaiden ikäluokasta noissa kymmenessä kaupungissa asuu 49,3 prosenttia ja koko väestöstä 36,6 prosenttia.
Jos laajennamme tarkastelua kunnan rajojen yli ja tutkimme kokonaisia kaupunkiseutuja, havaitsemme, että viidellä kaupunkiseudulla – Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduilla – avainryhmästä asuu 72 prosenttia, joista yksin Helsingin seudulla 45 prosenttia.
Helsinki on lajissaan ylivoimainen. Vuodesta 2007 vuoteen 2013 Helsingin seudun osuus avainryhmästä on kasvanut 1,5 prosenttiyksikköä.
Helsinki ja Tampere ylivertaisia
Tuntuu luonnolliselta, että merkittävä osa korkeakouluista valmistuneista jää valmistuttuaan opiskelupaikkakunnalle. Tämä selittää avainryhmän kohdalla kuitenkin vain osan Helsingin seudun vetovoimasta. Tämä käy ilmi, kun tarkastellaan sitä, millainen osuus viidellä tärkeimmällä opiskelijapaikkakunnan kaupunkiseudulla on akateemisesti koulutetuista nuorista sekä alueen tiedekorkeakouluista valmistuneista (taulukko 2).
[LISÄYS 22.10. Taulukossa on nolo virhe. Excel-taulukossani Tampereen teku on joutunut erehdyksessä sarakkeeseen “muu”. Tampereen osuus valmistuneista on 12,34%, ja suhde 0,81. Tämä korostaa Helsingin ylivoimaa ainoana yli yhden kertoimella olevana kaupunkiseutuna, mutta ei kumoa Tampereen selvää kakkossijaa. Vähän hävettää. Kiitän Jaakko Stenhälliä huomiosta.]
Vuosina 2005–2014 Helsingin seudun osuus nuorista akateemisesti koulutetuista aikuisista on korkeampi kuin alueella sijaitsevien korkeakoulujen osuus valmistuneista. Tämä pätee myös Tampereen seutuun. Helsinki ja Tampere poikkeavat siis selvästi muista korkeakoulupaikkakunnista. Ne ovat onnistuneet houkuttelemaan asukkaikseen muualla valmistuneita nuoria akateemisesti koulutettuja aikuisia enemmän kuin ovat menettäneet itse kouluttamiaan muualle Suomeen (suhdeluku taulukossa yli 1,0:n).
Vaikka tilastoista poistettaisiin kaikki Helsingin seudun korkeakouluista valmistuneet, Helsingin seutu olisi ylivoimainen akateemisten nuorten aikuisten keskittymä maassa. Tällä mittarilla Tampereen ero sen vanhaan kilpakumppaniin Turkuun on silmiinpistävän suuri.
Jos pitää paikkansa, että missä nuori koulutettu väestö nyt, siellä koko kansa huomenna, Suomen tuleva aluerakenne on hyvin urbaani ja keskittynyt.
Huomattakoon, että tilastoissa ovat mukana myös opettajat, lääkärit, papit, käräjäoikeuksien tuomarit ja monet julkisen hallinnon parissa työskentelevät, jotka ovat luonnollisesti jakautuneet koulutettuja ikätovereitaan tasaisemmin ympäri maata. Jos mukana olisivat vain yrityksissä työskentelevät, jakauma olisi oletettavasti alueellisesti vielä paljon vinoutuneempi.
“Suosittu käsitys työpaikkojen sijoittumisesta on, että koulutettu eliitti asettuu asumaan minne haluaa ja työpaikat seuraavat koulutettua eliittiä. Muut taas joutuvat seuraamaan työpaikkoja.”
Tätä näyttäisi tukevan esim. se, että Nokia perusti aikanaan toimipaikkoja eri korkeakoulupaikkakunnille: näin oli helpompi rekrytoida uusia työntekijöitä.
Toisaalta uusia yrityksiä ja työpaikkoja syntyy sinne, missä niitä luovat koulutetun eliitin jäsenet asuvat (ja menestyksen myötä, missä haluavat asua). Näistä alueista tulee houkuttelevia potentiaalisille työntekijöille ja kilpaileville yrityksille. Voi olla, että yksittäisten primus motoreiden merkitys onkin suurin, eikä jonkin kollektiivisen luovan luokan tai koulutetun eliitin.
Hei Osmo, ylläoleva tekstisi taisi katketa kesken, kohtaan “Missä nuo”. Mitä mahtoi jäädä vielä tuosta puuttumaan?
Siitä ei puuttunut mitään. Nuo kirjaimet olivat jääneet pois editoidusta reunaotsikosta “Missä nuori koulutettu väestö nyt, siellä koko kansa huomenna.”
Löytyykö tätä taulukkoa 2 jostain? Itse yritin googlata mutta en ainakaan taulukosta löytyvillä avainsanoilla sitä löytänyt. Ihmetyttää miten taulukon mukaan Oulussa ja Turussa valmistuu noin paljon enemmän opiskelijoita kun yliopistot taitavat olla lähes samankokoisia.
Siinä taulukossa numero kaksi on Tampereen kohdalla nolo virhe. Korjaan sen kun ehdin.
Uppsala, Lund, Oxford, Cambridge, Princeton, Ithaca (jossa on Cornell University), Bell Labs New Jerseyssä nelisenkymmentä kilometriä New York Citystä länteen, Stanfordin yliopisto ja Piilaakso jonkin verran San Franciscon ulkopuolella.
Kuuluisaa yliopistoa ei tietysti voi perustaa tuosta vain, vaan vaatinee ainakin sadan vuoden aikajänteen. Mutta muualla maailmassa on saatu toimimaan korkean koulutuksen ja teknologian työpaikkoja myös pikkukaupungeissa, n. 100 000 asukkaan kaupungeissa, ja lähiövyöhykkeellä n. tunnin matkan päässä suurkaupungeista.
Tämä varmaan edelleen vaatii jonkun kriittisen väestöntiheyden, jota Suomen maaseudulla ei saavuteta, ja sen että lähellä on riittävästi lähiömattoa, tai pikkukaupunkeja riittävän tiheässä, että alueella kuitenkin asuu riittävä määrä ihmisiä.
Millä sitten selittyy Pohjanmaan maakunnan ja Ahvenanmaan menestyminen? Molemmissa väestö kasvaa ja bkt per asukas on lähes Uudenmaan luokkaa? Muutkin Pohjanmaan maakunnat porskuttavat kohtalaisen vahvasti, vaikka et niitä koskaan noteeraakaan.
PK sektori luo 90% uusista työpaikoista ja suurin osa niistä ei ole huipputekniikan firmoja. Tai edes tarvitse yliopistojen läheisyyttä.
Jos kaupunkiin syntyy tuhat työpaikkaa huipputekniikan firmoihin, perässä seuraa parituhatta palvelualan työpaikkoja.
Oman kokemukseni perusteella akateeminen loppututkinto ei juuri korreloi korkean osaamisen kanssa peli/it-puolen tekijöissä. Osaavat päätyvät töihin kun ovat yliopistolla vähän verkottuneet, eikä tutkinnolla tee paljonkaan sitten kun on työkokemusta jonkun verran vyön alla. Poikkeuksena julkinen puoli pätevyysvaatimuksineen, tämä onkin siellä ongelma
rekrytointipuolella.
Euroopassa 100 vuotta ei riitä. Nuo yliopistot on perustettu keskiajalla. Helsinginkin yliopisto on perustettu 1600-luvulla mutta se siirrrettiin vanhasta pääkaupungista vastaperustettuun uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Pääkaupungin ja yliopiston siirto oli puhtaasti poliittinen päätös Venäjän keisarin toimesta. Haluttiin katkaista siteet Ruotsiin.
Monien mielestä olisi kätevää jos pää- tai suurimmassa kaupungissa ei olisi suurimpia yliopistoja vaan ne olisivat muualla, jolloin opiskelijat eivät pahentaisi asuntopulaa. Ongelma on siinä että kun kesällä pitää saadaa töitä, ei pieni opiskelupaikkakunta tarjoa sitä vaan on tultava pääkaupunkiin ja pahimmassa tapauksessa maksaaa vuokraa kahdesta kämpästä. Max 100 km (tunnin junamatkan) etäisyys pääkaupungista olisi ehkä ihannne mutta Suomessa ei nyt satu olemaan mitään yliopistoja Lahdessa, Hämeenlinnassa tai Tammisaaressa. En tiedä onko Lahteen esim edes tarjottu sellaista koskaan?
Ahvenanmaa yksinkertaisesti siksi että se on Tukholmalaisten rellestely ja viinanhankintapaikka (tai siis sinne menevät laivat ovat).Ylipäänsä merenkulun takia Ahvenanmaa porskuttaa.
Pohjanmaasta en tiedä. Siksi kai että se on täydellinen vastakohta “punavihreälle” Helsingille? 😉 Mutta Suomessa riittää kysyntää vain yhdelle sellaiselle maakunnalle.
Helsingin nuoret akateemiset ovat paljolti sitä väkeä, joka elää julkisilla varoilla, siis yhteiskuntatieteilijöitä, valtiotieteilijöitä, kulttuurialojen edustajia ja vastaavia. Valitettavasti nämä eivät talouskasvun kannalta ole kovinkaan hyödyllisiä, vaan lähinna menoerä.
Yksi vaihtoehto voisi olla alueellisten palkkaerojen salliminen. Oulussa tai Turussavähän suuremmista kaupungeista esim. voitaisiin yrittää tehdä selvästi halvempia kuin pk-seudusta.
Itse olen mietiskellyt, että vaikka Kemi-Tornio-Rovanimemi akselilla kannattaisi kehitellä tuollaista aluetta. Eli koulutteisiin paikallisia, jotka haluavat alueelle myös jäädä, aloille, joille on kysyntää etelässä. Ja onhan siinä Norbotteninkin kasvava alue vieressä. Palkkaa maksettaisiin työehtosopimuksen mukaan. Bonuksia voisi maksaa jos voittoa syntyy. Alue olisi Suomen sisäinen “halpamaa”.
Alueelliset palkkaerot eivät ole kiellettyjä. Ne ovat myös käytössä. Se, että jossain työehtosopimuksessa määritellään jokin minimi ei tarkoita sitä, että yritys ei voisi maksaa suurempaa palkkaa. Näin myös käy, esim. tästä työstä mitä nyt teen saisi Helsingissä huomattavasti (ehkä luokkaa 700e brutto) parempaa palkkaa kuin täällä maakuntakaupungissa. Hurvitteluun jäävä raha kuitenkin pienenisi, koska asumisesta vastaavan tasoisessa kämpässä joutuisi maksamaan suunnilleen 2,5 kertaisen määrän euroja, joten en taida muuttaa vaikka pääkaupungin muu tarjonta kyllä houkuttaisikin.
Ei noita tuollaisia työpaikkoja ole enää nuorille akateemisesti koulutetuilel tarjolla. Vanhoille kyllä kunnes lähtevät eläkkeelle. Suurin osa nuorista humanisteista joutuu uudelleenkouluttautumaan ja uusi työpaikka löytyy useimmin yksityiseltä sekttorilta. Pelkkää kulttuurityötä tekevät joutuvat usein elämään osittain vanhempiensa tai puolisonsa sponsoroimina.
Moni haluaisi jäädä kotiseudulleen, vaikka se vaatisi työehtosopimuksen tasoa alemman palkan tai muut ehdot. Pitäisi olla sallittua. Helsinkiin vain ne, jotka oikeasti haluavat.
“Mukana ovat siis vain akateemisen loppututkintoon suorittaneet, eivät kandidaatin tutkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, mikä korostaa alueellista keskittymistä”
Kun ja jos T3-hanke, siis Tapereen yliopiston, teknillisen yliopiston ja Ammattikorkeakoulun yhdistyminen toteutuu, kehittyy niiden opetus ja kaikkinainen parhaus moninkertaiseksi. Mitenkäs blogistin tilaston sitten käy, luetaanko T3-ammattikorkekoulututkinnot tuohon eliittiluokkaan myös? Vai meneekö uudistus hukkaan eikä luovuus lisäännykään?
Silloin yritykseni toiminta on toivottavasti laajentunut niin paljon, että minulla on varaa tilata Tilastokeskuksesta parempi tilasto maksullisena palveluna.
Järkyttävää luettavaa. Suomen jakautuminen kahtia on vain kiihtynyt huonojen hallitusten aikakaudella.
Mitä Särelä ja Soininvaara ovat ehdottaneet tämän katastrofaalisen kehityksen pysäyttämiseksi ?
Taitaa olla kuitenkin niin, että tekijät ihannoivat tätä kehityssuuntaa, tekstin tyylilaji muistuttaa kommunistisen Kiinan hallituksen ylistyslaulua.
Kommunistisessa Kiinassa korkeakoulutetut pakkosiirrettiin maaseudulle työskentelemään kansan kanssa. Näinkö pitäisi tehdä Suomessakin?
[Lisäsin tähän tuon sitaatin, jotta kävisi ilmi, mihin vastasin]
Kaikella kunnioituksella blogistia kohtaan, tämä on joko mauton heitto tai äärimmäisen huonoa historian tuntemusta.
Kulttuurivallankumouksessa korkeakoulutetut siirrettiin maaseudulle uudelleen koulutettaviksi riisiviljelmillä, kanavienkaivussa jne.
Korkeakoulutetutettuja ei siirretty työskentelemään kansan kanssa ja hyödyksi. He eivät päässeet maaseudulla opettajiksi eivätkä lääkärit maalaisia hoitamaan.
Juuri näin.
Suomessa asia pitää tietenkin toteuttaa talouspoliittisin keinoin. Esim. lääkelaitoksen sijoittaminen Kuopioon oli oikeaa hajasijoitusta.
On taitettu peistä siitä, että kukaan ei halua muuttaa Helsingistä Kuopioon ja sinne ei saada ammattitaitoista työväkeä. Turhaa puhetta.
Tämänkaltaisilta siirrosvaiheen ongelmilta vältyttäisiin , jos alunperin sijoitettaisiin isot valtion laitokset ja valtio-omisteisten firmojen pääkonttorit ympäri maata. Silloin ei tarvita siirtoja ja alueellinen tasa-arvo paranee.
Samalla pääkaupunkiseudun ruuhkaisuus helpottuu.
Jatkan vielä korkeakoulutettujen siirrosta, jota ei tarvita kun tehdään tasapainoista talouspolitiikkaa.
Maakuntiin ei muka saada tasokasta työvoimaa huippuvirkapaikoille. Ei virkamiestyö voi olla rakettitiedettä. Kyse on todellisuudessa pääosin kahdesta esteestä, suhteista (nyk. verkostoista) ja korruptiosta (osin vertautuu edelliseen)
Kun virkahenkilö ei halua muuttaa viraston mukana maakuntiin, niin hänen tilalleen ei muka löydy pätevää henkilöä. Kyse ei ole osaamisesta vaan siitä, että uudella henkilöllä ei ole edeltäjänsä viran hoidon aikana luomia suhteita (verkostoja). Itse viran asiaosaamisen pätevyyttä koulutetulla uudella henkilöllä on aivan riittävästi.
Toinen syy on rakenteellinen korruptio. Suomessa virat aina matalimmasta korkeimpaan virkaan asti ovat jonkin puolueen, ryhmittymän tai tahon mandaatteja. Tämän vuoksi jonkin viraston , laitoksen siirtäminen maakuntaan on mahdoton tehtävä siten, että mandaatit saataisiin toteutettua.
Suomi on muka yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, hevonkukkua. Ainoa ero on siinä, että raha ei suoranaisesti vaihda omistajaa. Itse rakenne on kuitenkin puhdasta korruptiota.
Olen sivusta kuunnellut, millaista on jälki, kun pistetään virkavastuulla toimiva organisaatio uusiksi tuossa hengessä. Odottelen ensimmäistä oikeusjuttua.
“Tämä käy ilmi, kun tarkastellaan sitä, millainen osuus viidellä tärkeimmällä opiskelijapaikkakunnan kaupunkiseudulla on akateemisesti koulutetuista nuorista sekä alueen tiedekorkeakouluista valmistuneista (taulukko 2)”
Syyt ja seuraukset sekaisin tai huonot tilastot!
Voiko mitenkään olla mahdollista että työpaikkojen määrä vaikuttaisi osuuksiin?
Miltä näyttävät takemmat valmistuneiden ja aluelle sijoittuneiden tutkintoalatilastot. Onko kenties ns Metropolialue painottunut kauppaan ja hallintoon ja muut alueet oikeaan tekemiseen ja tuottavaan luovuuteen?
Puhut täysin eri asiasta. Tarkoitan , että virkoihin valittavilta edellytetään alan koulutus ja tehtävän vaatima kokemus.
Rakenteellisessa korruptiossa taasen voidaan palkata sopiva henkilö, jolloin pätevyys on toissijainen valintaperuste.
Tätä voidaan kutsua korruptioksi seuraavan , yleisen tapahtumaketjun perusteella. Valittu virkahenkilö on päättämässä asiaa, jossa tulevat mandaattitahon edut vastakkain tasapuolisen ja lakiin perustuvan ratkaisun kanssa.
Virkahenkilö käskytetään tekemään ratkaisu viran taanneen tahon eduksi. Muuten paikka on katkolla. Virkahenkilö tekee määräyksen mukaisesti ja vielä siten, että ratkaisu ei riko lakia. Porsaanreikiä löytyy, kun niin halutaan.
Tällaisesta minulla on henkilökohtaista kokemusta. Järjestelmä on niin massiivinen, että yksittäisellä kansalaisella ei ole mitään mahdollisuuksia hakea oikeutta.
Me naureskelemme joillekin kehittyvien maiden ja suljettujen yhteiskuntien hallintokäytännöille ja demokratialle. Suomalainen läpimätä järjestelmä on vielä pahempi, kun se on julkisuudelta salassa.
Vaikka em. kuulostaa mielikuvituksen tuotteelta ja salaliittoteorialta, niin se on silkkaa faktaa, en ole alkanut kuulla ääniä pistorasiasta.
Kyllä iso osa nuorista akateemisista pääkaupunkiseutulaisista on muuttanut sinne vasten tahtoaan — kiinnostava työ on ratkaissut. Monen juuret ovat maakuntien yliopistokaupungeissa, jonne vanhempansa 60- ja 70-luvuilla maaseuduilta muuttivat.