Tiivistelmä
Kasautumisedut lisäävät suurten kaupunkien kasvua. Näitä ovat
- Suuren työssäkäyntialueen edut. Mitä erikoistuneempaa on työvoima, sitä suurempaa työssäkäyntialuetta tarvitaan, jotta työmarkkinat toimisivat kunnolla sekä työntekijöiden että työnantajien kannalta.
- Kontaktikaupungin edut. Helppo kohtaaminen lisää luovien alojen tuottavuutta. Tämä toimii parhaiten kävelykaupungin mittakaavassa. Helsingin seudun alakeskukset on suunniteltu tätä ajatellen väärin.
- Urbaanit palvelut ovat sitä parempia ja kiinnostavampia, mitä suurempi on asukaspohja. Tämä on tärkeä vetovoimatekijä.
Internetin ennustettiin merkitsevän kaupunkien kuolemaa, mutta toisin on käynyt. On vielä arvailujen varassa, miten internet vaikuttaa kaupungin tuomiin kasautumisetuihin työpaikkojen osalta, mutta asukkaiden kannalta internet lisää selvästi kaupungissa asumisen etuja.
Kaupallisten palvelujen monipuolisuus ja runsaus antaa kaupungeille elinvoimaa ja auttaa työllistämään tavallisia ihmisiä, joita teollisuus jatkuvasti automatisoi pois. Se, että jossain kaupalliset palvelut menestyvät ja jossain eivät menesty, ei ole aivan sattumaa, vaan riippuu esimerkiksi kaupunkisuunnittelusta. Hyvä kaupunki tarvitsee elinvoimaisen keskustan.
= = = =
Historiallisesti tärkein kaupunkien kasvun syy on ollut tuottavuuden kasvu maataloudessa, joka on vapauttanut väestöä muihin elinkeinoihin. Työn tuottavuuden kasvu ei ole voinut muuttua maataloustuotannon kasvuksi, koska peltoalaa on rajallisesti eikä ruuan kysyntä voi kasvaa rajatta.
Teollisuusmaissa maataloudesta vapautuvan väestön merkitys on kadonnut kaupunkien kasvutekijänä, kun maatalouden työvoimareservi on ehtynyt, mutta kehittyvissä maissa se on yhä keskeinen.
Eri puolilla maailmaa on kokeiltu teollisuuden hajauttamista maaseudulle, jotta teollistuminen ei tyhjentäisi maalaiskyliä. Nämä kokeilut ovat säännönmukaisesti epäonnistuneet.
Lievempi muoto teollisuuden sijoittamisesta maalaiskyliin on teollisuuden aluepoliittinen hajauttaminen maakuntiin, josta Suomessakin on Kekkosen ajalta runsaasti esimerkkejä. Hajauttaminen toimi aikansa, hidasti suurimpien kaupunkien kasvua ja torjui niiden asuntopulaa, mutta sen logistiset kustannukset ovat olleet suuret.
Kun teollisuuden työpaikat ovat nopeasti vähentyneet ja kokonaiset tehtaat sulkeneet oviaan, hajasijoittamiseen liittyvät riskit pienille, yksipuolisille teollisuuspaikkakunnille ovat realisoituneet.
Maatalouden koneellistuminen ei selitä, miksi väki on viime aikoina muuttanut enenevässä määrin suuriin kaupunkeihin eikä pieniin. Suurten kaupunkien kasvua kaikkialla maailmassa siivittävät kasautumisedut. Tällä yleisnimikkeellä tarkoitetaan aikakin kolmea eri asiaa: suuren työssäkäyntialueen luomaa hyötyä, kontaktikaupungin etuja ja urbaanien palvelujen hyötyä suurista asiakasmääristä.
Suuri työssäkäyntialue mahdollistaa erikoistumisen
Suuri työssäkäyntialue on sitä edullisempi, mitä erikoistuneempaa on työvoima. Sijoittuminen suurelle työssäkäyntialueelle tulee sitä kannattavammaksi, mitä voimakkaammin työvoima erikoistuu yhä kapeammiksi ammattiryhmiksi.
Suuri työssäkäyntialue lisää sekä yritysten että työntekijöiden turvallisuutta. Kapealtakin osaamisalueelta löytyy riittävästi työvoimaa, josta valita.
Yritysten kannalta suuret työmarkkinat toimivat paremmin, mutta niin ne toimivat työntekijöidenkin kannalta. Heillä on kapeasta erikoistumisalastaan huolimatta valittavana mahdollisia työpaikkoja. Työpaikan sulkeminen ei ole sellainen koettelemus kuin on ollut Nokian toimintojen alasajo Salossa tai paperitehtaan sulkeminen paikkakunnilla, joilla ei ole vastaavia työpaikkoja lainkaan.
Työssäkäyntialueen koon merkitys kasvaa, kun työsuhteet ja yritysten elinkaari lyhenevät. Työuran aikana on solmittava aiempaa useampia työsuhteita.
Jos tarkastellaan kaikkia työpaikkoja, työsuhteiden pituudet eivät ole lyhentyneet ainakaan merkittävästi, koska satamien ja rakennusalan jopa päivän mittaiset työsuhteet ovat jääneet historiaan. Silti luovilla aloilla työsuhteet ovat tyypillisesti varsin lyhyitä, sillä yritystenkin elinkaari on usein lyhyt sekä täynnä nousuja ja laskuja.
Korkeasti koulutetuilla on usein myös korkeasti koulutettu puoliso. Osaamista vastaavan työpaikan löytyminen molemmille on huomattavasti helpompaa suurella kuin pienellä paikkakunnalla.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean muutto Helsingistä Kuopioon on takerrellut juuri puolison työpaikan vuoksi. On helpompi löytää Fimeassa työskenneelle uusi työpaikka Helsingistä kuin tämän puolisolle Kuopiosta.
Fimea ei toisaalta voi luopua avainhenkilöstöstään. Siksi sen toiminnoista pääosa on edelleen Helsingissä. Jos Fimea olisi yksityinen yritys, se ei olisi voinut mitenkään siirtyä Kuopioon.
Osasyynä Fimean vaikeuksiin muuttaa Helsingistä Kuopioon lienee ollut myös henkilökunnan haluttomuus luopua niistä kaupallisista ja kulttuuripalveluista, joita Helsinki asukkailleen tarjoaa – vaikka Kuopio onkin tässä suhteessa suomalaisten kaupunkien parhaimmistoa.
Suuren työssäkäyntialueen edut kasvavat rajatta väkiluvun kasvaessa, mutta luontevalta tuntuu olettaa kuitenkin, että kasvu on laskevien rajahyötyjen alaista. Tiheästi asutussa Keski-Euroopassa ja Yhdysvaltain itärannikolla suuren työssäkäyntialueen edut saavutetaan myös useissa lähes kiinni toisissaan olevissa pikkukaupungeissa.
Runsaat kontaktit lisäävät tuottavuutta
Kaupunkien tuottavuutta lisää kontaktien runsaus ja helppous erityisesti luovien ammattien osalta. Mahdollisuus vaivattomiin tapaamisiin on hyvästä. Sama koskee myös erilaisia satunnaisia kohtaamisia, joissa ideat, kokemukset ja tieto leviävät suunnittelemattomasti.
Internet antaa mahdollisuuksia hakea, mitä tietää etsiä, mutta se ei riitä korvaamaan yllättävää tietoa, jonka saa kasvokkain käydyissä keskusteluissa osaamatta sitä etsiä.
Esimerkin kontaktikaupungin voimasta tarjoaa Boardman Oy:n siirtyminen Tapiolasta Kamppiin. Boardman on yritysten osaamisverkostoja punova aatteellinen organisaatio. Se järjestää muun muassa suosittuja kursseja yritysten hallitusten jäsenille. Päätoiminta on kuitenkin edistää verkostoitumista.
Boardmanilla oli aiemmin konttori Espoon Tapiolassa, mikä oli tavallaan looginen sijaintipaikka, onhan Espoo monen yrityksen kotikaupunki. Tapiolan konttorista kuitenkin luovuttiin ja siirrettiin toiminta Helsingin Kamppiin, kävelykaupungin ytimeen. Tämä on vilkastuttanut toimintaa olennaisesti.
Kontaktikaupunki on parhaimmillaan kävelykaupungin mittakaavassa. Kynnys tapaamisiin on paljon korkeampi, jos tapaamiseen pitää erikseen matkustaa. Kehätien ruuhkassa ei tapaa ketään vastaantulijaa satunnaisesti, toisin kuin kävelykeskustassa.
Kontaktikaupungin suuri merkitys innovaatioita synnyttävän kaupungin elinvoimaisuudelle on valjennut kaupunkisuunnittelijoille vasta äskettäin. Tätä ennen kaupunkeja suunniteltiin lähinnä työssäkäyntialueen koosta saatavaa etua ajatellen. Ajatusmallina oli, että työpäivään sisältyy vain kaksi matkaa, kotoa töihin ja töistä kotiin, vaikka olennaisempia kaupunkirakenteen haasteita ovat matkat työpäivän sisällä.
Perusteltua kritiikkiä voi esittää esimerkiksi Hervannan sijoittumiseen kauas Tampereen keskustasta, mutta eipä ole Helsingin yliopiston toimintojen siirtäminen säästösyistä keskustasta Kumpulan kampukseen sekään kovin hyvä ajatus.
Yliopistolla on keskeinen merkitys kontaktikaupungin kannalta. Sen läsnäolo nimenomaan kaupungin keskustassa elävöittäisi kontaktikaupunkia.
Internet ja kasautumisedut
Internet ja erilainen sähköinen viestintä on helpottanut tiedon välitystä valtavasti ja poistanut siitä etäisyystekijän kokonaan. Tekeekö internet kaupungistumisesta tarpeetonta, kun ihmisten ei enää tarvitse olla lähellä toisiaan vaihtaakseen tietoja ja ajatuksia?
Taloustieteilijä Edward Glaeserin mukaan internet on päinvastoin edistänyt kasautumista ja korostanut kasautumisetuja. Vaikka havaintojen perusteella näin on viime vuosina ollut, näin ei tarvitse olla tulevaisuudessa. Tavat, joilla tiedonsiirron vaivattomuus tulee muovaamaan työelämää, ovat vasta arvailujen varaisia.
Edessä voi olla suuria yllätyksiä, sillä teknisten mahdollisuuksien aukeaminen voi johtaa arvaamattomiin sovelluksiin ja käyttäytymisen muutoksiin. Joitakin arvioita internetin vaikutuksesta kaupunkeihin ja niiden työnjakoon voidaan kuitenkin jo tehdä. Netti tulee muuttamaan varmuudella paljon alueiden välistä työnjakoa, mutta on ennenaikaista ennustaa, miten.
Nettiyhteydet ovat helpottaneet kontakteja eri puolille maailmaa. Tämä on lisännyt eikä vähentänyt matkustamistarvetta, koska sähköisesti syntyvät kontaktit altistavat tarpeelle tavata kasvokkain.
Päivittäinen työ toimistoissa on muuttumassa mobiiliksi. Sitä voi tehdä kotona, kahviloissa ja työpaikalla. Mahdollisuus etätyöhön vaikuttaa paradoksaalisesti eniten niiden päivittäiseen työskentelyyn, jotka asuvat lähellä työpaikkaansa. Työpaikalla on kontaktien ja tapaamisten vuoksi hyvä käydä säännöllisesti, mieluummin päivittäin, mutta työpäivän voi aloittaa kotona ja piipahtaa toimistossa vain muutamaksi tunniksi. Tällainen käyttäytyminen ei ole luontevaa, jos työpaikalle on tunnin matka suuntaansa.
Toimistoissa ei tarvita nimikoituja työhuoneita, koska kaikki tarvittavat dokumentit mahtuvat muistitikkuun tai ovat saatavissa pilvipalvelimelta. On ilmeistä, että meilläkin on kaupungeissa toimistoneliöitä aivan liikaa, koska tarvittava pinta-ala henkeä kohden vähenee olennaisesti.
Nimikoiduista huoneista halutaan eroon myös siksi, että halutaan edistää kasvokkain kohtaamista omiin huoneisiin eristäytymisen sijasta.
Rajattua kirjoittamisprojektia voi vetäytyä tekemään kesämökille, Rivieralle, hiihtokeskukseen tai mihin tahansa. Vetäytyminen omaan rauhaan voi olla tehokkaampaa kuin työnteko kellokortin kanssa toimistossa.
Kesämökkien käyttö työntekoon on yleistynyt ja yleistynee edelleen. Tämä koskee kuitenkin vain lyhyitä syventymisjaksoja eikä tarkoita sitä, että työnteon voisi siirtää kokonaisuudessaan kesämökille. Niiden henkilöiden osuus kasvaa, joiden työ ei ole paikkaan sidottua kuin osan aikaa.
Työtä, jota voi pysyvästi tehdä missä päin maata hyvänsä ilman kasvokontaktia työtovereihinsa, voi yhtä hyvin tehdä missä päin maailmaa hyvänsä. Sellainen työ siirtyy helposti halvan työvoiman maihin.
Internet voi myös edistää muuttamista keskuksiin vähän samasta syystä kuin helppo yhteydenpito sähköpostilla maailman toiselle puolelle lisää eikä vähennä matkustamista. Yhteydenpidon helpottuminen tuo tarjolla olevat mahdollisuudet paremmin tietoon. Työtä ja asuntoa etsivän ei tarvitse enää aloittaa työpaikan ja asunnon hakua matkustamalla paikkakunnalle, mikä pienentää kitkaa muuttamiselle.
Mahdollisuus tehdä töitä joukkoliikenteessä matkustettaessa lisää joukkoliikenteen suosiota, koska aikakustannuksen merkitys vähenee. Mahdolliset itse ajavat autot voivat tosin tuoda tämän edun automatkustajillekin.
Politiikassa ennen internet-aikaa helsinkiläiset poliitikot olivat selvästi paremmin perillä asioista ja ymmärsivät ne paremmin kuin maakuntien kyvyt. Puolueista vain Suomen keskusta muodosti tästä poikkeuksen. Tämä ero on internetin ansiosta poistunut jokseenkin kokonaan. Tiedon tason ylivoima suurissa kaupungeissa on samasta syystä pienentynyt myös muilla aloilla, mikä parantaa pienten kaupunkien mahdollisuuksia.
Glaeserin havainto kaupungistumisen kiihtymisestä internetin seurauksena saattaa johtua aivan muusta. Internet on lisännyt kaupungissa asumisen houkuttelevuutta merkittävästi. Jos ihmiset haluavat muuttaa kaupunkeihin, on työpaikkojen tultava perässä (ks. tarkemmin s. 102–105).
Elinvoimaa kaupallisista palveluista
Kaupungin koko riippuu pohjimmiltaan siitä, mikä on sen rooli maan sisäisessä ja kansainvälisessä työnjaossa. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon ja kuinka teollisia työpaikkoja on teollisuuskaupungissa.
Tämän ohella kaupunkiin kuuluu suurempi tai pienempi paikallisten palvelujen sektori, joka on toisaalta merkittävä osa paikallista työllisyyttä ja toisaalta tärkeässä roolissa lisäämässä kaupungin houkuttelevuutta asuinpaikkana ja yritysten sijaintipaikkana.
Jokaisen teollisuuskaupungin sisällä on suurempi tai pienempi porvarikaupunki, joka koostuu lähinnä paikallisista palveluista. Mitä suurempi porvarikaupunki on, sitä elinvoimaisempi on kaupunki ja sitä vähemmän se on riippuvainen esimerkiksi teollisuuden menestyksestä.
Palvelusektorin koko riippuu asukkaiden kulutustavoista
Paikallisen palvelusektorin koko riippuu lähinnä sen asukkaiden kulutustavoista – siitä, kuinka suuren osa tuloistaan he käyttävät paikallisten palvelujen ostamiseen. Kahdesta muuten identtisestä teollisuuskaupungista toinen voi olla toista isompi vain sen takia, että sen asukkaat suosivat kulutuskäyttäytymisessään suhteessa enemmän paikallisia palveluja kuin muualta ostettuja tavaroita tai vaikka matkailua. Paikallisten palvelujen runsaus lisää myös kaupungin houkuttelevuutta turistikohteena.
Palvelusektorin kokoon vaikuttavat esimerkiksi:
Verotus
Mitä ankarampaa on verotus, sitä vähemmän palveluja käytetään. Erityisen tärkeä on matalien palkkojen verotus ja kulutusverot, koska ne kasvattavat verokiilaa palvelujen ostajan ja työntekijän välillä suhteessa verokiilaan muussa kulutuksessa.
Tuloerot
Kohtuulliset tuloerot voimistavat palvelusektoria, jotta riittävän monella on varaa käyttää palveluja. Palvelun ostaminen on sitä kannattavampaa, mitä suuremmat ovat omat tulot ja mitä vähemmän palvelun tuottajalle pitää maksaa. Palvelusektori kukoistaa, mutta kukoistus perustuu eriarvoisuuteen. Liialliset tuloerot kuitenkin köyhdyttävät palveluja, koska superrikkaiden tuloista ei yksinkertaisesti voi kovin suuri osa suuntautua paikallisiin palveluihin eikä muiden ostovoima taas riitä. Laaja vauras keskiluokka on palveluelinkeinoille paras asiakaskunta.
Kulutustottumukset
Palvelujen käyttäminen on kulttuurisidonnaista. Maaseudulla niiden käyttämiseen ei ole totuttu. Suomalaisten kulutuskäyttäytyminen on vähemmän palveluvaltaista kuin pidemmän urbaanin historian läpi käyneissä maissa. Ravintolapalvelujen käytössä ja erityisesti ravintoloissa syömisessä on Suomessa huomattavia paikkakuntakohtaisia eroja, joita ei voi selittää oikein muulla kuin kulttuurieroilla.
Yhdyskuntarakenne
Tiivis yhdyskuntarakenne suosii palveluja. Erityisen tärkeä on elinvoimainen keskusta.
Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa yksityisiä palveluja on väistämättä vähemmän kuin matalan verotuksen ja korkeiden tuloerojen yhteiskunnissa. Joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa ei pienipalkkaisilla palvelualoilla ole juuri lainkaan verokiilaa palvelujen ostajan ja tuottajan välillä tai verokiila voi olla jopa negatiivinen earned incom tax credit ‑verojärjestelmänä tunnetun matalapalkkatuen vuoksi. Suuri verovaroin rahoitettavien julkisten palvelujen määrä kuitenkin korvaa työllistäjänä Pohjoismaissa yksityisten palvelujen tarjontaa.
Palvelusektorin koolla on itsessään elinkeinopoliittinen vaikutus työllistäjänä. Osaamisammatteihin perustuva kaupunki olisi ilman sitä työllistäjänä kovin yksipuolinen. Silloin huippuosaajista olisi krooninen pula, samalla kun vähemmän koulutettu väki ei löydä töitä. Tekninen kehitys uhkaa kaventaa ja heikentää keskiluokkaa. Palvelualat ovat teollisuustyöpaikkojen vähetessä tärkeä työllistäjä torjumaan rakenteellista työttömyyttä.
Esimerkiksi Tampereen potemaan teollisten työpaikkojen menetyksestä johtuvaan rakenteelliseen työttömyyteen paikallisten palvelujen laajeneminen on luontevin lääke.
Vilkas ja monipuolinen palvelusektori on myös tärkeä vetovoimatekijä, joka houkuttelee paikalle osaajia ja osaajien mukana yrityksiä. Tällä on kaupungin tulevaisuuden kannalta suuri merkitys.
Kaupunki tarvitsee keskustan
Yhdyskuntarakenteella voi joko houkutella käyttämään palveluja tai torjua sitä. Elinvoimaisella kaupungilla on elinvoimainen keskusta.
Keskustamaisia alueita voi suuressa kaupungissa tietysti olla periaatteessa useampia, mutta esimerkiksi Helsingin seudulla aluekeskukset eivät ole onnistuneet haastamaan palvelukeskittymänä Helsingin keskustaa. Perjantain ja lauantain alkuillasta lähiliikenteen junissa ruuhkan suunta on kohti keskustaa. Moni keskikokoinen kaupunki on vahingoittanut elinkeinorakennettaan vakavasti ohjaamalla kaupan keskustan ulkopuolelle rakennettuihin peltomarketteihin.
Kun kaupunki kasvaa riittävän suureksi – noin miljoonaan asukkaaseen, sille ei riitä enää yksi keskusta, vaan sen on jakauduttava usean keskuksen ympärille. Suomalaisista kaupungeista Helsinki on ainoa näin suuri. Muille kaupungeille Turusta ja Tampereesta alkaen yhden keskustan malli on toimivin.
Pääkaupunkiseudulla on panostettu alakeskuksiin. Helsingin kaupungin alueella vahvoja alakeskuksia on Itäkeskus, Pasila ja Malmi, pienempiä alakeskuksia Herttoniemi, Pitäjänmäki ja Ruoholahti.
Espoo on keskittynyt viiden keskuksen ympärille. Vantaalla on Tikkurila ja Myyrmäki. Kehäradan varrelle suunnitellaan lisää keskuksia. Koivukylästä piti tulla merkittävä keskus, mutta se typistyi lähiöksi. Samoin on käymässä Espoon kunnianhimoisesti käynnistämälle Suurpellolle.
Pääkaupunkiseudun alakeskuksissa on riittävä palvelutaso päivittäisiä ostoksia ja lounasruokailua ajatellen. Yksikään niistä ei kuitenkaan yllä palvelutasossa Hämeenlinnan keskustan tasolle, vaikka väestöpohja ylittää Hämeenlinnan.Tämä ei selity vain Helsingin keskustan ylivoimaisuudella, joka imee alakeskusten elinmahdollisuuksia. Alakeskukset on rakennettu aivan eri tavalla kuin Hämeenlinnan keskusta.
Alakeskuksiin ei ole rakennettu kävelykaupunkia vaan lähinnä autokaupunki. Kuten Edward Glaeser on osoittanut (ks. tarkemmin s. 77–79), autokaupungin keskusta ei ole elinvoimainen edes kaupungin pääkeskuksena.
Kauppakeskus parkkihalleineen ei kelpaa kaupungin keskustaksi. Kauppakeskukseen ei ole edes tarkoitus tulla viihtymään ja oleilemaan, vaan suorittamaan ostokset tehokkaasti.
Kauppakeskusta ei voi mitenkään verrata Hämeenlinnan keskustaan. Espoon Iso Omena sulkee ovensa lauantai-iltana klo 18, jolloin Hämeenlinnan keskusta alkaa vasta herätä eloon. Järvenpää, Hyvinkää ja Kerava ovat rakentaneet toisenlaista kaupunkia, ehkä siksi, että ne ovat itsenäisiä kuntia, joiden historia on paljon Itäkeskusta tai Matinkylää pidempi.
Helsingin keskusta poikkeaa vaikkapa Berliinistä siinä, että lähes kaikki on keskittynyt hyvin pienelle alueelle. Tämä johtuu suurelta osin joukkoliikenteen verkostosta, joka syöttää liikennettä Rautatientorin ja Kampin välille jättäen lähes kaiken muun katveeseen.
Helsingin keskustan toimivat kävelyalueet rajautuvat Aleksanterinkadun ympäristöön. Tämä köyhdyttää keskustan palveluja, koska pienelle alueelle keskittyvän keskustan vuokrataso nousee sietämättömän korkeaksi ja karsii monia toimintoja.
Berliinissä on laaja keskusta, jossa on monta keskittymää, joilla on eri profiili kullakin. Tämä pitää kiinteistöjen vuokratason kohtuudessa.
Helsinkiinkin oli kehittymässä biletyskeskittymä Kallioon. Tämä kehitys katkaistiin viranomaismääräyksellä, joka käski baareja sulkemaan ovensa Kalliossa kaksi tuntia aiemmin kuin ydinkeskustassa.
Miten esimerkki kaupungiksi valikoituu aina Berliini? Harvinaisen tylsä kaupunki, jopa Saksan mittapuulla. Hampuri, Munchen, frankfurt ei koskaan kelpaa esimerkiksi. Siksikö kun niissä ei ole tylsiä neukkubulevardeja ja ‑kuutioita?
Hervannassa opiskelleena voin van todeta, että opiskelualueen sijoittuminen noin 10km päähän keskustasta ei ole iso ongelma, eikä Hervannan palvelurakenne ole lainkaan riittämätön opiskelijan perustarpeisiin — sen sijaan on todella hyvä, että esim. kampusalue on yhtenäinen ja rakennusten välillä voi luentojen välillä kulkea sisätiloissa ja opiskelijoille on tarjolla edullista ja hyvätasoista vuokra-asumista suhteellisen uusissa opiskelija-asuntoloissa todellakin kävelymatkan päässä opiskelupaikasta sekä mahdollisesta työpaikasta.
Hervanaan keskittynyt myös korkean teknologian yrityksiä. Yliopiston läheisyys ja edulliset vuokrat ovat luoneet ja luovat edelleen kasvua mm. Nokian ja Intelin kaltaisille superyrityksille kuin monelle muulle pienemmälle yritykselle, esimerkiksi laserteknologiaa valmistavalla Modulightille — ja lukemattomille muille kansallisesti ja kansainvälisesti palkituille yrityksille, esimeriksi integroituja piirejä ja niiden ohjelmistoja suunnitteleva VLSI Solution Oy, sekä monia muita kansainvälisesti toimivia yrityksiä.
Hervanta taitaa olla Suomen 3. vilkkain teknologiakeskittymä, Helsingin Keskustan ja Otaniemen jälkeen. Nokian suuruuden aikaan paikka oli jopa liian ruuhkainen.
Hervantaa on myös täydennysrakennettu korkeasti ja tiiviisti, uutta pyöräilykaupunkia tulee lisää jatkuvasti, Hervannan läpi risteilee useita leveitä pyöräilyväyliä yli- ja alikulkuineen.
Kannattaa käydä katsomassa, jos ei ole muutamaan vuoteen käynyt: http://www.tut.fi/fi/kampusareena/
Kuulemma (Nokian/Microsoftin) jäljiltä vapautuneet toimitilat ovat täyttyneet tasaisesti viimeiset 2 vuotta, uusia firmoja on muuttanut alueelle, tai syntynyt, ja uusia Hervantalaisia pörssiyrityksiäkin on ilmeisesti listautumassa lähiaikoina.
Se, että kauppaliikkeet menevät kiinni lauvantaisin klo 18, johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kirkko määrää vielä asioista Suomessa. Kirkollinen pyhä (sunnuntai) alkaa edellisenä iltana klo 18 ja kestää vuorokauden. Tästä olisi jo syytä päästä eroon ja kirkko sekä valtio on erotettava toisistaan. Olin joskus hoitamassa opiskeluaikoina jääkenttiä ja tuntui hyvin merkilliseltä, että jääkenttä piti sulkea lauantaina klo 18, jolloin asiakkaita oisi vielä ollut runsaasti. Joskus tuli “unohdettua” valot päälle vaikka pukukopit toki lukitsin.
Itse Hervannassa opiskelleena insinörttinä voin omasta puolestani todeta että paljon mielummin olisin suorittanut opinnot Tampereen ydinkeskustan kaltaisessa kulttuuriympäristössä, kuin metsälähiössä.
Elintilan, korkeakoulun lisäksi toimitilojen määrä ja joustavuus lienee yksi syy miksi Hermiasta on tullut niin suosittu sijannillisesti. Tämmöistä reseptiä on vain vaikea kopioida, mutta en kyllä näkisi mitään järkeä siinä, että Hervantaa lähdettäisiin siirtämään keskustaan — keskusta on 10 minuutin päässä Hervannasta henkilöautolla ja 20 minuutin päässä bussilla, käytännössä se on palveluiltaan Tampereen toiseksi paras kaupunginosa ja parempi kuin moni keskustan alueeseen kuuluva alue.
Tampereen keskustan suosio ainakin ohjelmistoyritysten sijaintipaikkana on nähdäkseni myös kasvussa — tämmöinen duopoli mielestäni tukee toinen toistaan, vähän samoin kuin Otaniemi tukee ympäristönsä yrityksiä. Opiskelu on matalan tuottavuuden työtä ja sen ei kannata sijaita yhteiskunnan kallimmilla paikoilla, koska opiskelijan palkan maksaa yleensä valtio.
On myös ollut hieno seurata Hervannan kasvua ja kehittymistä kaupunginosana ja sen mukana myös TTY:n kehittymistä alueena kohti kansainvälisempää kampusaluetta. Aavistuksen huolestunut olen siitä, että ulkomaisille opiskelijoille on suunniteltu lukukausimaksua juuri nyt kun samaan aikaan ollaan leikkaamassa myös yliopistojen rahoituksesta — Suomi tarvitsee kehittyäkseen maailmanluokan lahjakkuuksia ja niitä on kaikissa valtioissa. Muutama Armeniasta tullut opiskelija ei käytännössä nosta lainkaan jonkun kurssin järjestämisen kuluja, mutta voi tuoda kaivattua osaamista ja tahtoa tehdä töitä Suomen teollisuuden elintärkeän tuotekehityksen saralla. Mikäli maksua kaavaillaan, voitaisiinko edes harkinta jonkinlaisen stipendirahaston perustamista, joka kattaisi opiskelun kustannukset hyvin menestyviltä opiskelijoilta?
Kun Hervantaa perust6ettiin, tarjolla oli yksityisessa omistuksessa olevaa maata puolta lähempänä. Haluttiin säästää ja panna kauas kaupungin omistamalle maalle. Pelkästään pikaratikan kilometrikustannuksilla olisi lunastanut sen ykstyisen maapalan.
Tuo internet ‑osuus on niin spekulaatiota, että sitä ei oikein voi kommentoida. Siitä asiasta voi tehdä minkälaisen johtopäätöksen haluaa. Aika näyttää miten käy.
OS
“Työtä, jota voi pysyvästi tehdä missä päin maata hyvänsä ilman kasvokontaktia työtovereihinsa, voi yhtä hyvin tehdä missä päin maailmaa hyvänsä. Sellainen työ siirtyy helposti halvan työvoiman maihin.”
Ei siirry helposti. Vain selkeät työt voivat siirtyä. Tietotekninen palvelutyö on nopearytmistä, kieli- ja kulttuurisidonnaista. Ja usein aikamoista sälää. Sitä ei voi helposti siirtää. Monet ovat yrittäneet. Siirto halvan tuotannon maihin jäykistää ja hidastaa palvelua. Varsinkin kun niissä maissa henkilöstön vaihtuvuus on suurta.
Eikä tuota kasvokontaktia oikeasti tarvitse mihinkään. Ad hoc palaverin saa nykyään pystyyn hetkessä. Oli osallistujat sitten missä päin maailmaa hyvänsä. Ja asiat tulevat keskustelemalla selväksi.
Arvaan että kyseessä olivat Muotialan kartanon pellot Nekalassa. Joille on nyt noussut omakoti- ja rivitaloja. Nekala on edelleen alikehittynyt pienteollisuusalue lähellä Tampereen yliopistoa, joskus se varmaan puretaan ja lahojen hallien ja “aseveli”-puuparakkien tilalle rakennetaan jotain.
Olisi tietysti ollut erittäin järkevää rakentaa Hervanta kyseiselle paikalle, Tampereen yliopisto ja Teknillinen yliopisto olisivat sijainneet toisistaan kävelymatkan päässä.
Mutta SDP ja SKDL (Vasemmisto) olivat tuolloin vallassa. Onnistuivat tekemään hyvin paljon muitakin huonoja päätöksiä, mitä tulee kaupunkikuvaan.
Tero Tolonen:
Aavistuksen huolestunut olen siitä, että ulkomaisille opiskelijoille on suunniteltu lukukausimaksua juuri nyt kun samaan aikaan ollaan leikkaamassa myös yliopistojen rahoituksesta – Suomi tarvitsee kehittyäkseen maailmanluokan lahjakkuuksia ja niitä on kaikissa valtioissa.
Suomalaisissa IT-yrityksissä ei juurikaan ole muita eurooppalaisia, paitsi alihankkijoina ulkomailla. Eurooppalaiset IT-osaajat tuntuvat saavan kaikkialla muualla euroopassa paljon paremman elintason. Edes Puolasta tai Tsekeistä ei juurikaan saa osaajia suomeen. Virossakin taidetaan jo maksaa tietyille osaajille parempaa nettopalkkaa kuin Suomessa.
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/ict/viro-kalastaa-it-osaajat-suomesta-6002827
Kiinalaisia ja Intialaisia kyllä on, ja nuo kansat suhteellisen introvertteinä sopivat hyvin suomalaiseen työkulttuuriin.
IT-työ ei siirry suomesta “halpamaihin”, koska Suomi alkaa olla halpamaa. Enemmän näkee merkkejä siitä että osaajat lähtevät täältä etelään paremmille apajille.
Olisiko kasautumisesta myös haittoja? Nyt valtaosa maasta toimii käytännössä ilman poliiseja ihan kohtuullisesti, mutta muutamilla kaupunkiseuduilla on poliisit mahdottoman ylityöllistettyjä. Olisikohan niin, että ihminenkin laumaeläimenä kuitenkin vaatii jonkinlaisen reviirin ympärilleen? Ongelmia alkaa ilmaantua, jos asukastiheys ylittää tietyn rajan.
Helsingissä taitaa olla asukasta kohden vähemmän poliiseja kuin Lapissa
Pinta-alan perusteella voisi luulla. Mutta luulo ei ole tiedon väärti.
“Lapin poliisilaitos huolehtii poliisitehtävistä laajan Pohjois-Suomen alueella Ranualta Utsjoelle. Laitos toimii 21 kunnan alueella ja 16 poliisiaseman voimin palvelemme noin 182 000 asukasta sekä suurta määrää matkailijoita. Lapin poliisilaitoksen pääpoliisiasema sijaitsee Rovaniemellä.
Lapin poliisilaitoksella työskentelee noin 390 henkilöä. Laitosta johtaa poliisipäällikkö Martti Kallio.”
“Poliisilaitoksessa työskentelee noin 1600 henkilöä, joista poliiseja on noin 1300. Helsingin poliisilaitoksen toimintaa johtaa poliisipäällikkö Lasse Aapio.”
Uusin asukasluku Lapissa on 180848. Eli työntekijöitä on noin 1/463 asukasta. Uusin asukasluku Helsingissä on 626079 eli työntekijöitä on noin 1/391 asukasta. Poliiseja 1/482. Jos Lapissa on muita kuin poliiseja 15 kpl, on poliiseja yhtä paljon molemmissa. Jos suhde poliisit ja muut on sama Lapissa ja Helsingissä, Lapissa on 73 muuta työntekijää ja poliiseja siis vähemmän per asukas
Katsos vain, yritän etsiä sen tilaston, johon minun tietoni perustuu. Tai en varmaankaan löydä sitä mistään, koska olen hävittänyt hallintovaliokunnan paperit. Ongelmana taitaa olla poliisimiehen määritelmä. Helsingissä on paljon poliiseja “valtakunnallisissa tehtävissä”. Tietoni ovat ajalta, jolloin Liikkuva poliisi oli vielä oma yksikkönsä.
Niin se taitaa valitettavasti olla. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten Suomeen tuloa estää kielimuuri ja korkea hintataso. Perinteisesti ovat miehiä jotka ovat menneet naimisiin suomalaisten naisten kanssa. Muuta syytä tulla tänne töihin ei ole;)
Aasialaiselle se on elintasoloikka ja uramahdollisuus tulla Suomeen ja viedä sitten mennessään työt suomalaisilta kotimaahansa;)
Lapissakin on kaupunkiseutuja. Eiköhän sielläkin poliisit keskittyne niihin.
Kielimuuri on oikeasti yksi suurimmista ongelmista mitä Suomen kansantaloutta kohtaa. Suomessa on lähes mahdotonta työllistyä jos ei osaa suomea, eikä kukaan täysijärkinen ulkomaalainen käytä aikaa vaikean marginaalikielen opiskeluun kun vaihtoehtona on koko muu maailma, jossa ilmastokin on miellyttävämpi.
Suomalaisista pk-yrityksistä pitää saada kansainvälisempiä vaikka väkisin, tai muuten Suomen osaksi jää armotta olla pystyynkuollut käsiin vanheneva läntisen Siperian Itä-Eurooppalainen maa, josta kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät pois hinnalla millä hyvänsä.
“Runsaat kontaktit lisäävät tuottavuutta
Kaupunkien tuottavuutta lisää kontaktien runsaus ja helppous erityisesti luovien ammattien osalta. Mahdollisuus vaivattomiin tapaamisiin on hyvästä. Sama koskee myös erilaisia satunnaisia kohtaamisia, joissa ideat, kokemukset ja tieto leviävät suunnittelemattomasti.”
Tämä on pelkkä myytti;Kun tulo- ja sosiaaliset erot kasvavat niin kontaktit eri luokkien välillä loppuvat.Ei SaoPaulon yläpuolella helikopterissa lentelevä eliitin edustaja koskaan tapaa kadulla kerjäävää köyhää.
Ja kotimaastakin jo löytyy esimerkkiejä:Pia Noora Kauppikin kertoi,ettei hän ole koskaan tavannut ketään syrjäytynyttä
Osmo tarkoittaa tällä eliittiä, joka voi kehittää omaa hyvinvointiaan keksimällä keinoja, joilla voi käyttää hyväksi tuota suurta 90 % massaa ja se lisää tietysti eliitin hyvinvointia, mutta köyhdyttää muita.
Suomi on hyvä esimerkki kehityksestä
No ei todellakaan — jos kirkko määräisi asioista näin vahvasti, miksi kaupat olisivat ollenkaan auki sunnuntaisin?
Todellisempi syy tähän (poistumassa olevaan) rajoitukseen on se, että lauantai-iltaisin saavat melkein kaikki kaupan työntekijätkin olla vapaalla, eli perheillä on yhteistä vapaa-aikaa (pl. Alepat ja Siwat).
“Tämä on pelkkä myytti;Kun tulo- ja sosiaaliset erot kasvavat niin kontaktit eri luokkien välillä loppuvat.”
Kaupungistumisen toinen nimi on luokkayhteiskuntaistuminen. Kaupungissa ei voi eriyttää eri tuloluokkia, koska ne hakeutuvat omille alueilleen. Tästä seuraa älyllistä, henkistä ja empaattista vieraantumista erilaisista todellisuuksista, ja koska varakkaammat ja älykkäämmät pystyvät ja osaavat ajaa omaa etuaan aina paremmin kuin köyhät ja vähälahjaisemmat, on seurauksena kierre, jossa syntyperä rupeaa määrittämään tulevaisuutta koko ajan voimakkaammin ja voimakkaammin.
Jo nyt pääkaupunkiseudulla on sakkia, joka ei enää näe elämäänsä eteenpäin eli joka ei pysty asettamaan itselleen tavoitteita, vaan elää huumeiden tai viinan tai mielenterveysongelmien täyttämässä todellisuudessa päivän kerrallaan mihinkään pyrkimättä tai mitään toivomatta.
Tätä on kaupungistuminen alempien luokkien näkökulmasta. Kaupunkikulttuurin vaaliminen on hyvinvoivien identiteettiprojekti, jonka tarkoitus on ajaa epätasa-arvoa ja tietoisesti syrjäyttää köyhät sekä taloudellisesta hyvinvoinnista että henkisestä osallisuudesta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta.
Tämä kehitys näkyy jo Ruotsin maahanmuuttotodellisuudessa ja se tulee näkymään voimakkaasti myös Suomessa viimeistään 10–20 vuoden kuluttua.
Onko jollain tilastoa poliisin hälytystehtävistä eri puolilla Suomea luokiteltuna tehtävätyypeittäin? Siitä näkisi summittain, kuinka paljon kaupunkikulttuuri aiheuttaa ongelmia.
Äh, piti ajattelemani, että kaupungissa ei voi saattaa yhteen eri tuloluokkia.
teksti Helsingin poliisilaitoksesta jatkui seuraavasti;
“Perustehtävien lisäksi poliisilaitoksella on runsaasti valtakunnallisia ja alueellisia poliisin erityistehtäviä.”
Kyllä tänne tulijoita riittää. Jostain syystä Torniossa on oikein tulijatulva.
Niin. Karhu ‑ryhmä, poliisisoittokunta ja valtiovieraiden suojeleminen. Liikennevalvonnassa myös Espoon ja Vantaan liikennevalot.
Mun näkemykseni on että kaupungissa voi elää aika köyhänäkin ilman että sen huomaa päältä, ja että juorut lähtee leviämään. Jos on edes jonkinlaista mahdollisuutta elättää itseäään niin yhteiskunta tulee vastaan ja tukee vuokrissa ja elinkustannuksissa. Tietysti se leipäjonossa seisominen voi olla ärsyttävää mutta sen voi tehdä anonyymisti. Apua terveysongelmiin saa ainakin teoriassa paremmin kaupungissa. Kaupunkilaiszten lapsilla on vanhempiensa varallisuuteen katsomatta yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua.
Maaseudulla jos joku on köyhä niin kaikki juoruilevat ja jos taustalla on viina- tai vastaavia ongelmia niin ei ole tarjolla muuta seuraa kuin pikkurikollisten jengit. Sen olen ymmärtänyt että Pohjois-Suomi johtaa henki- ja väkivaltarikoksissa asukaslukuun nähden. Siellä macho-meininki jyrää ja osittain myös uskovaisten ehdottomuus ajaa herkkiä nuoria väärille teille.
Etelä-Suomesn kartano- ja ruukkialueilla taas pidettiin vielä 1970-luvulla maata omistamattomia liki torpparin tai muonamiehen asemassa eikä varallisuuttta päässyt syntymään perheisiin edes sen vertaa että lapset oisivat voineet käydä kansakoulua pidempään koulua. Yhteiskuntaan osallistuminen on ollut käytännössä poissuljettua niille maalaisille jotka eivät kannata Keskustaa tai RKP:tä.
Se että maaseudun väki väheni 1960-luvulta eteenpäin niin että heidät saatiin kykyjään vastaaviin ja paremmin palkattuihin töihin kaupunkeihin oli noille ihmisille tai ainakin heidän lapsilleen pelastus.
Ongelmaa yrittää Tampereen poliittinen eliitti ratkaista raitiovaunulla.
Helpompi ja helvempi ratkaisu on myös esitetty:
Vaihdetaan Korekakoulunkadun nimi Yliopistonkaduksi. Silloin Tampereen molemmat yliopistot olisivat saman kadun varrella. Kadussa olisi kyllä 8 km epäjatkuvuuskohta mutta sellainen ei ainakaan diplomi-insinööriä haittaa.
Tämä vaan esimerkkinä luovasta kaupunkilaisuudesta.
Hervanta ‑keskusteluun liittyen, ohjelmistoyritys M‑Files sais juuri Millenium — kunninanosoituksen, ja kesällä Microsoftin vuoden ISV-kumppanin arvonimen — sekin yritys majailee Hervannassa nykyisin — joskus vuoden 2003 kieppeillä toimisto oli muuten keskustassa, muistaakseni Tullintorilla — sen jälkeen se ainakin kylteistä päätellen siirtyi jonnekin vähän kauemmaksi ja nyt siirtynyt Hervantaan.
http://www.tut.fi/fi/tietoa-yliopistosta/uutiset-ja-tapahtumat/ohjelmistoyritys-m-files-palkittiin-millennium-kunnianosoituksella-x124167c2
Unohtui listasta myös Vincit Oy, joka on ollut viimeuosien isoja kasvuyrityksiä. Eikä tietenkään pidä unohtaa Sasken Finlandia — tai OptoFidelity:ä, jonka liikevaihto Aamulehden uutisen mukaan kolminkertaistunut tänä vuonna ja joka on palkannut 20 uutta työntekijää. Pienempiä yrityksiä on varmaan kymmeniä.
Sanotaan Hervannan sijainnista mitä vaan, niin näyttää siltä, että mitenkään epäonnistunut se ei ole. Mikäli se sijaitsisi jossain hyvin kalliilla alueella, sen olisi vaikea pysyä yhtenäisenä. Hervannassa on niin paljon tilaa, että voidaan rakentaa uutta, ilman että vanhaa tarvitsee vierestä purkaa heti pois — tai pohtia keneltä se pitäisi ostaa. Esimerkiksi Hermian kasvu ei ole tapahtunut hetkessä niin että ollaan rakennettu kerralla kaikki rakennukset, vaan uusia taloja ja niiden pohjia on louhittu lisää vuosi vuoden jälkeen. Sama pätee korkeakouluun ja sen ympärillä oleviin opiskelijataloihin.
Osmo puhui noista kasautumiseduista, mutta itse koen että ne paitsi täysin totta, myös segmenttikohtaisia — eli jos riittävä massa tarpeeksi fiksua jengiä kasautuu samaan pisteeseen, alkaa syntyä tulosta. Jos tätä porukkaa aletaan jotenkin “laimentamaan”, niin tulos ei ole yhtä hyvä vaikka kasan koko kasvaa.
Eivät teknologiafirmojen tai asiantuntijayritysten tarvitse sijaita keskustassa. Hervannan tapainen yliopiston ympärilä oleva alue on yrityksille kyllä paljon parempi. Se on esimerkiksi helpommmin saavutettavissa niille, jotka tulevat muualta kuin kävelymatkan päästä ja erityisesti se on helpommin saavutettavissa ulkopaikkakuntalaisille.
Oulussa yliopisto alkaa vuokraamaan tyhjäksi jääneitä tilojansa yrityksille. Sitä parempaa paikkaa ei asiantuntijafirmalle ei kyllä taida olla.