(Jatkan pamflettimme Kaupunkien voitto esittelyä)
Jo tuhansia vuosia sitten kauppiaat ja käsityöläiset muodostivat suuria kaupunkeja. Työnjako ja erikoistuminen loivat niissä ylellisyyttä, johon ympäröivällä maaseudulla ei ole ylletty. Kaupungit tuottivat hillitöntä vaurautta jo antiikin aikana ennen kapitalismia – eivät vain Euroopassa vaan myös esimerkiksi nykyisen Meksikon alueella. Näin on päätellyt Santa Fen tutkimuslaitoksen professori Luis Bettencourt arkeologisten kaivausten perusteella, kertoi Tekniikka & talous ‑lehti helmikuussa. Mitä suurempi kaupunki, sitä suuremmaksi tuottavuus oli niissä työnjaon ja erikoistumisen avulla kohonnut. Antiikin kaupunkien vauraus perustui työnjakoon kaupungissa. Eri alojen ammattilaiset saattoivat erikoistua hyvin pitkälle ja kohottaa taitojaan, koska heidän ei tarvinnut tehdä tai osata kaikkea. Nykykielellä näitä kutsutaan kasautumiseduiksi.
Kaupunki pystyi elättämään suutareita, räätäleitä, seppiä, kokkeja, kapakan pitäjiä, oluen panijoita, opettajia ja niin edelleen. Myöhemmin käyttöön otetun terminologian mukaan kaupungit olivat porvarissäädyn tyyssijoja. Siksi kutsun niitä porvarikaupungeiksi.
Kun ihmiset asuivat hajallaan kaukana toisistaan, kukaan ei voinut erikoistua tekemään vain kenkiä itselleen ja muutamalle naapurille. Siksi elintaso jäi olennaisesti alemmaksi. Porvarikaupunkien synnyn ja kasvun teki mahdolliseksi työn tuottavuuden nousu maataloudessa, jolloin kaikkia ei tarvittu peruselintarvikkeiden tuotantoon. Siksi kaupungit syntyivät sinne, missä maa oli tuottoisinta. Suurkaupungit ovat ja kasvavat edelleen parhailla maatalousalueilla, mikä tietysti on elintarviketuotantoa ajatellen epätarkoituksenmukaista.
Arkeologien löytämä yltäkylläisyys kertoo tietysti myös jättimäisestä eriarvoisuudesta kaupunkien sisällä. Eikä kaupunkien kukoistus pelkkiin menestyneisiin elinkeinoihin perustunut. Rooman kukoistusta pönkitettiin legioonilla. Lähes miljoonan asukkaan kaupunki ei olisi ollut mahdollinen pelkästään legioonien tuella eikä armeijaa olisi voinut olla ilman, että on ensin kukoistava kaupunki. Hallitsijat eivät olisi voineet ryöstää suuria omaisuuksia itselleen, ellei niitä olisi ensin synnytetty. Kaupungilla täytyi olla puolellaan suuria vahvuuksia jo kauan sitten.
Teollisuuskaupunki on erilainen
Teollinen vallankumous synnytti teollisuuskaupunkeja. Ne toimivat eri tavalla kuin porvarikaupungit. Tehdas tarvitsee kaupunkia lähinnä työvoimareservinä. Se ei tarvitse kaupunkia ja kaupunkilaisia samassa mielessä kuin porvarikaupungissa suutari tarvitsee räätäliä ja päinvastoin.
Tehtaan sijainnin kannalta logistiikka on kyllä tärkeätä. Tehdas kannattaa perustaa sataman tai rautatien lähelle, jotta raaka-aineet saadaan kuljetetuksi tehtaaseen ja tuotteet kuluttajille. Esimerkiksi telakan toiminnan kannalta on olennaista, että alihankkijoiden verkosto sijaitsee logistisesti kohtuuetäisyydellä, mutta samassa kaupungissa alihankkijoiden ei tarvitse sijaita. Ennen valtakunnallista sähköverkkoa mekaanista energiaa tarvitseva tehdas oli melkein pakko sijoittaa kosken äärelle.
Kaupunkeihin liittyvistä kasautumiseduista tehdas ei hyödy kuin turvattuna työvoiman saamisena. Niinpä Suomessakin on perustettu tehtaita keskelle maaseutua, ja kaupunki on syntynyt tehtaan ympärille. Teollisuuskaupungeissa ei ollut painetta kaupunkien koon kasvulle. Kaupunkien liiallisesta koosta saattoi olla myös haittaa esimerkiksi kuljetusten vaikeutumisena.
Rakenteeltaan teollisuuskaupunkia muistuttaa hallintokaupunki, joka saa tulonsa veroina hallinnon kuluihin. Hallinto vastaa rooliltaan teollisuuskaupungin tehdasta. Myös hallintokaupunki tarvitsee ympäröivää kaupunkia lähinnä työvoiman asuinpaikkana. Ympärilleen se synnyttää tehtaan tavoin kaupunkimaisia palveluja. Ero teollisuuskaupungin ja porvarikaupungin välillä on liukuva. Jokaisen teollisuuskaupungin sisällä on aina elänyt suurempi tai pienempi porvarikaupunki.
City pyrkii kasvamaan rajatta
Teollisuuskaupunkeja ovat seuranneet usein yliopistojen ympärille syntyneet tietopohjaisiin ammatteihin keskittyvät luovan luokan kaupungit, joiden menestymisessä kasautumiseduilla on suuri merkitys. Keskeisiä rahaa ulkopuolelta tuottavia elinkeinoja ovat erilaiset liike-elämää palvelevat toiminnot. Luovan luokan käsite on kaupunkitutkija Richard Floridan synnyttämä. Suomen kielessä luovuuteen yhdistetään herkästi taiteilijat, mutta Floridan käsite on laajempi. Tärkeä osa luovaa luokkaa ovat insinöörit, koska näiden panos uusien tuotteiden kehittäjinä on ratkaiseva. Toisaalta muunlainen osaaminen on työntymässä insinööriosaamisen rinnalle uusien tuotteiden kehittämisessä kuluttajalle sopivaksi. Myös taiteilijoille on siinä kehityksessä tilaa.
Luovan luokan ammateissa syvälle menevä erikoistuminen on kannattavaa ja eri osaajien välinen vuorovaikutus keskeistä. Luovan luokan kaupunkien menestys perustuu työnjakoon ja vuorovaikutukseen samalla tavalla kuin porvarikaupunkienkin.
Luovan luokan kaupungeissa tai cityissä kasautumisedut ovat merkittäviä. Ne pyrkivät kasvamaan rajatta. Koon yläraja ei ole tullut vielä vastaan, vaikka yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja on jo yli kaksikymmentä. Helsinki ympäryskuntineen on runsaalla miljoonalla asukkaallaan joka tapauksessa selvästi optimikoon alapuolella.
Kaupungin sisällä saman alan toimijat pyrkivät hakeutumaan toistensa läheisyyteen. Juuri tämän takia kaikkialla kaupunkien kasvu on painottumassa suurimpien kaupunkien kasvuun.
Miljoonakaupungeista suurin osa on kehittyvissä talouksissa. Niiden kasvua ei ruoki vain kaupungin vetovoimaisuus vaan myös ympäröivän maaseudun liikaväestön muodostama työntövaikutus. Köyhissä maissa muuttoliike suuntautuu juuri suuriin kaupunkeihin, ei pieniin tai keskisuuriin. Suuret kaupungit ovat siis elinvoimaisempia ja niissä on paremmat mahdollisuudet saada työtä.
Siirtymä tehtaasta toimistoon
Muutaman sukupolven mittaisen kukoistuskauden jälkeen teollisuuskaupunkien tulevaisuus näyttää synkältä kaikkialla vauraissa maissa. Automaatio syö lattiatason työpaikkoja ja globalisaatio siirtää valmistavaa teollisuutta rikkaista maista köyhempiin. Kun automaatio lisääntyy, palkkakustannusten merkitys vähenee, jolloin valmistus logistisista syistä todennäköisesti palaa osittain teollisuuskaupunkeihin. Työpaikat eivät palaa vaan katoavat. Suomessa jokseenkin kaikki keskisuuret ja suuret kaupungit ovat tai ovat olleet teollisuuskaupunkeja.
Moni teollisuuskaupunki suunnittelee muuntumista teollisuuskaupungista cityksi. Muutos on vaikea. Tehtaasta ei niin vain siirrytä toimistoon. Tästä löytyy esimerkkeinä eri puolilta maailmaa sekä loistavia menestyksiä että surkeita epäonnistumisia.
Yhdysvalloissa New York on paras esimerkki siitä, miten teollisuuskaupunki onnistuu kääntämään teollisuuden ahdingon kukoistukseksi. Detroit taas on ehkä varoittavin esimerkki siitä, miten teollisuuskaupungin voi käydä teollisuustyöpaikkojen huvetessa. Kyse on paljolti onnesta ja olosuhteista, mutta myös herraonnesta, hyvistä päättäjistä. New Yorkin tarina olisi voinut päättyä aivan toisin. Autoteollisuudesta riippuvaisessa Detroitissa taas huono hallinto on syventänyt katastrofia.
Meillä Suomessa on hyvää ja innovatiivista insinööriosaamista, joka toivottavasti tuottaa maailmalla menestyviä tuotteita jatkossakin. Silti sekään ei välttämättä helpota teollisuuskaupunkien ahdinkoa. Aiemmin hyvät osaajamme takasivat tulevaisuuden myös lattiatason työläisille. Nyt hyvä kotimainen tuote voidaan valmistaa tai valmistuttaa muualla. Monen yrityksen on suorastaan pakko tehdä näin, koska suomalaisen valmistuksen kustannustasolla ei menesty kansainvälisissä kilpailutuksissa.
Yritysten kansainvälistyminen jouduttaa valmistavan teollisuuden lattiatason työpaikkojen menettämistä, koska monessa maassa toimivan yrityksen on luonnollista valmistaa kutakin tuotetta omista tehtaistaan niissä, joissa se tulee edullisimmaksi. Suomalainen lattiatason työläinen on suorassa kilpailussa muiden maiden työläisten kanssa.
Teollisuusautomaatio tulee vääjäämättä heikentämään työllisyyttä varsinaisissa tehdassaleissa koko maailmassa. Jäljelle jäävät teollisuustyöpaikat painottuvat toimihenkilöammatteihin. Tuotekehitystyöstä tulee yrityksen menestyksen kannalta yhä keskeisempää, ja se muuttuu yhä vaativammaksi.
Eri puolella maata sijaitsevat teollisuusyritykset ovat valinnan edessä: sijoittuuko tuotekehitys jatkossakin tehtaan läheisyyteen vai siirtyykö se johonkin suurempaan henkisen pääoman keskittymään Suomessa tai ulkomailla.
Avainasemassa osaamisammatit
Helsinki ympäristöineen on onnistunut parhaiten muutoksessa teollisuuskaupungista cityksi. Raskas teollisuus on kaupungista lähes kaikonnut, mutta osaamisammatit ovat korvanneet menetetyt työpaikat enemmän kuin kokonaan. Ehdottomiin onnistujiin kuuluu myös Tampere, vaikka sen osalta muutos onkin vielä pahasti kesken. Tampere vetää henkistä pääomaa puoleensa. Tampereen seudulla asuu nuoria akateemisesti koulutettuja aikuisia enemmän kuin seudun korkeakouluista on valmistunut (ks. tarkemmin s. 33–36). Jotain kaupungissa on tehty oikein, koska se on Taloustutkimuksen mielipidetutkimuksissa toistuvasti arvioitu halutuimmaksi asuinkaupungiksi Suomessa.
‘Muutoksen raskaudesta Tampereella kertoo kuitenkin se, että työttömyys on kaupungissa huomattavan korkea, lähes 20 prosenttia. Työttömien määrä ei ole kuitenkaan pelkästään huono merkki. Tarkoittahan se, että työttömät ovat jääneet kaupunkiin, mikä osoittaa jonkinasteista luottamusta työllistymismahdollisuuksiin. Työllistymisen kannalta toivottomilta paikkakunnilta kannattaa muuttaa pois jos pääsee.
Jyväskylä on esimerkki määrätietoisten päätösten vaikutuksesta. Kaupunginjohtaja Pekka Kettunen otti suuren kunnallistaloudellisen riskin kääntäessään Jyväskylää ruostevyöhykkeen kaupungista osaamisintensiiviseksi cityksi. Jyväskylän muutoksen lopputulos ei ole vielä selvillä eikä Nokian toimintojen alasajo tilannetta helpota, mutta vaihtoehtona Jyväskylällä olisi ollut vääjäämätön surkastuminen. Omalta puolueelta, sosiaalidemokraateilta, Kettuselle ei tukea herunut. Nämä syyttivät häntä siitä, että hän toi Jyväskylään vääränlaisia työpaikkoja. ’
Jyväskylän kävelykatu elävöittää kaupungin elämää suuresti, vaikka keskustan elävöittämiseen herättiinkin liian myöhään. Kaupungin ulkopuolelle oli jo ehtinyt nousta automarketteja keskustaa näivettämään. Viime vuosien kirijä on ollut Kuopio, joka on alkanut imeä puoleensa väestöä ja osaajia. Kuopion vetovoimaa jatkossa saattaa lisätä nykyajan vaatimuksia myötäilevä tiivis kaupunkirakenne. Siitä kuopiolaiset saavat kiittää paitsi viisaita päättäjiä ja kaavoittajia, myös vesistöjen tuottamia rajoituksia kaupunkialueen leviämiselle. ’
Turun seutu vaikuttaa lähtökohtiinsa verrattuna alisuoriutujalta. Aiemmin Turku kilpaili tasaveroisesti Tampereen kanssa, mutta on nyt jäänyt Tampereesta jälkeen jokseenkin kaikilla mittareilla. Kuvaavaa on, että Tampere houkuttelee akateemisesti koulutettuja nuoria aikuisia enemmän kuin niitä kouluttaa, kun taas Turussa moni käy opiskelemassa ja muuttaa sen jälkeen muualle. Turun keskeisenä ongelmana näyttää olevan keskuskaupungin ja ympäryskuntien huono yhteispeli. Turun hidas rautatieyhteys antaa myös huomattavaa tasoitusta Tampereelle.
Suuruus antaa kykyä kestää iskuja
Oulun seudulla meni Nokian imussa todella hyvin. Seudun väkiluku kasvoi suhteellisesti selvästi Helsingin seutua nopeammin, vaikka absoluuttisissa luvuissa Helsingin seutu tietysti päihitti Oulun seudun selvästi. Kun it-teknologian työpaikkojen määrä on vähentynyt, Oulussa on paljastunut valitun strategian haavoittuvuus. Oululla on vain muutama vuosi aikaa uuteen nousuun työttömäksi jääneiden osaajien siivittämänä.
Pitkittyessään työttömyys ajaa lahjakkuudet muualle tai nakertaa vaarallisesti heidän osaamistaan. Ilmassa on lupaavia merkkejä siitä, että vapaana oleva suuri lahjakkuusreservi houkuttelee kotimaisia ja ulkomaisia yrityksiä Ouluun. Monet työttömiksi jääneet ovat myös käynnistäneet menestyksellä omia yrityksiä.
Nokia nosti Salon kaupungin uinuvasta maaseutukaupungista maan keskeisten menestyjien joukkoon. Tällä haavaa vaikuttaa siltä, että olisi ollut onnellisempaa, jos Nokian Salon toiminnot olisi sijoitettu Turkuun. Huippuosaamiseen ja kansainvälisessä kilpailussa menestymiseen perustuvat työpaikat ovat hyvin epävarmoja. Siksi niiden pitäisi oikeastaan sijaita kohtalaisen suurissa ja monipuolisissa keskuksissa, jotka ottavat paremmin vastaan iskuja.
Kulttikaupungit ovat oma lukunsa
‘Osa cityistä on kehittynyt kulttikaupungeiksi, jotka maineensa ansiosta houkuttelevat puoleensa. New York, Lontoo, Pariisi, Berliini ja Kööpenhamina vetävät puoleensa väkeä kansainvälisesti ja saavat myös merkittäviä tuloja turismista. Hyvä arkkitehtuuri, onnistunut kaupunkisuunnittelu ja toimiva joukkoliikenne ovat välttämättömyyksiä kulttikaupungin asemaan kohoamiseksi. Niihin liittyvät vilkas kulttuuritarjonta ja toimivat yksityiset palvelut mielenkiintoisine ravintoloineen. Jostain on vielä löydyttävä fyysinen tila vaihtoehtoiselle, kokeilevalle eikä vielä niin maksukykyiselle toiminnalle. Berliinin nousua vauhdittivat halvat asunnot ja toimitilat keskellä kaupunkia. Tällä saralla Tallinna on viime vuosina kirinyt merkittävän paljon, mutta on Helsinkikin asemaansa parantanut. Pyrkimys kohti kulttikaupungin mainetta on saattanut kaupungit uudenlaiseen kilpailuasemaan keskenään. Yksikään suomalainen kaupunki ei pysty kilpailemaan New Yorkin, Pariisin, Lontoon tai Berliinin kanssa, mutta maineella on kaupunkien välisessä kilpailussa vaikutusta Suomen sisälläkin. Maine on kaupungin menestykselle tärkeä.