Kaupunkien voitto: 2 Kaupunkien evoluutio cityiksi

(Jatkan pam­flet­timme Kaupunkien voit­to esittelyä)

Jo tuhan­sia vuosia sit­ten kaup­pi­aat ja käsi­työläiset muo­dos­ti­vat suuria kaupunke­ja. Työn­jako ja erikois­tu­mi­nen loi­vat niis­sä ylel­lisyyt­tä, johon ympäröiväl­lä maaseudul­la ei ole yllet­ty. Kaupun­git tuot­ti­vat hillitön­tä vau­raut­ta jo anti­ikin aikana ennen kap­i­tal­is­mia – eivät vain Euroopas­sa vaan myös esimerkik­si nykyisen Mek­sikon alueel­la. Näin on päätel­lyt San­ta Fen tutkimus­laitok­sen pro­fes­sori Luis Bet­ten­court arke­ol­o­gis­ten kaivausten perus­teel­la, ker­toi Tekni­ik­ka & talous ‑lehti helmiku­us­sa. Mitä suurem­pi kaupun­ki, sitä suurem­mak­si tuot­tavu­us oli niis­sä työn­jaon ja erikois­tu­misen avul­la kohon­nut. Anti­ikin kaupunkien vau­raus perus­tui työn­jakoon kaupungis­sa. Eri alo­jen ammat­ti­laiset saat­toi­vat erikois­tua hyvin pitkälle ja kohot­taa taito­jaan, kos­ka hei­dän ei tarvin­nut tehdä tai osa­ta kaikkea. Nykykielel­lä näitä kut­su­taan kasautumiseduiksi. 

Kaupun­ki pystyi elät­tämään suutare­i­ta, räätäleitä, sep­piä, kokke­ja, kapakan pitäjiä, olu­en pani­joi­ta, opet­ta­jia ja niin edelleen. Myöhem­min käyt­töön ote­tun ter­mi­nolo­gian mukaan kaupun­git oli­vat por­varis­sää­dyn tyys­si­jo­ja. Sik­si kut­sun niitä porvarikaupungeiksi.

Kun ihmiset asui­v­at hajal­laan kaukana toi­sis­taan, kukaan ei voin­ut erikois­tua tekemään vain kenkiä itselleen ja muu­ta­malle naa­purille. Sik­si elin­ta­so jäi olen­nais­es­ti alem­mak­si. Por­varikaupunkien syn­nyn ja kasvun teki mah­dol­lisek­si työn tuot­tavu­u­den nousu maat­aloudessa, jol­loin kaikkia ei tarvit­tu peruselin­tarvikkei­den tuotan­toon. Sik­si kaupun­git syn­tyivät sinne, mis­sä maa oli tuot­tois­in­ta. Suurkaupun­git ovat ja kas­va­vat edelleen parhail­la maat­alousalueil­la, mikä tietysti on elin­tarvike­tuotan­toa ajatellen epätarkoituksenmukaista.

Arke­olo­gien löytämä yltäkyl­läisyys ker­too tietysti myös jät­timäis­es­tä eri­ar­voisu­ud­es­ta kaupunkien sisäl­lä. Eikä kaupunkien kukois­tus pelkki­in men­estyneisi­in elinkeinoi­hin perus­tunut. Rooman kukois­tus­ta pönkitet­ti­in legioonil­la. Läh­es miljoo­nan asukkaan kaupun­ki ei olisi ollut mah­dolli­nen pelkästään legioonien tuel­la eikä armei­jaa olisi voin­ut olla ilman, että on ensin kukois­ta­va kaupun­ki. Hal­lit­si­jat eivät olisi voineet ryöstää suuria omaisuuk­sia itselleen, ellei niitä olisi ensin syn­nytet­ty. Kaupungilla täy­tyi olla puolel­laan suuria vahvuuk­sia jo kauan sitten.

Teol­lisu­uskaupun­ki on erilainen 

Teolli­nen val­lanku­mous syn­nyt­ti teol­lisu­uskaupunke­ja. Ne toimi­vat eri taval­la kuin por­varikaupun­git. Tehdas tarvit­see kaupunkia lähin­nä työvoimare­serv­inä. Se ei tarvitse kaupunkia ja kaupunki­laisia samas­sa mielessä kuin por­varikaupungis­sa suu­tari tarvit­see räätäliä ja päinvastoin.

Tehtaan sijain­nin kannal­ta logis­ti­ik­ka on kyl­lä tärkeätä. Tehdas kan­nat­taa perus­taa sata­man tai rauta­tien lähelle, jot­ta raa­ka-aineet saadaan kul­jete­tuk­si tehtaaseen ja tuot­teet kulut­ta­jille. Esimerkik­si telakan toimin­nan kannal­ta on olen­naista, että ali­hankki­joiden verkos­to sijait­see logis­tis­es­ti kohtu­uetäisyy­del­lä, mut­ta samas­sa kaupungis­sa ali­hankki­joiden ei tarvitse sijai­ta. Ennen val­takun­nal­lista sähköverkkoa mekaanista ener­giaa tarvit­se­va tehdas oli melkein pakko sijoit­taa kosken äärelle.

Kaupunkei­hin liit­tyvistä kasautu­mise­duista tehdas ei hyödy kuin tur­vat­tuna työvoiman saamise­na. Niin­pä Suomes­sakin on perustet­tu tehtai­ta keskelle maaseu­tua, ja kaupun­ki on syn­tynyt tehtaan ympärille. Teol­lisu­uskaupungeis­sa ei ollut painet­ta kaupunkien koon kasvulle. Kaupunkien liial­lis­es­ta koos­ta saat­toi olla myös hait­taa esimerkik­si kul­je­tusten vaikeutumisena.

Rak­en­teeltaan teol­lisu­uskaupunkia muis­tut­taa hallintokaupun­ki, joka saa tulon­sa veroina hallinnon kului­hin. Hallinto vas­taa roo­lil­taan teol­lisu­uskaupun­gin tehdas­ta. Myös hallintokaupun­ki tarvit­see ympäröivää kaupunkia lähin­nä työvoiman asuin­paikkana. Ympärilleen se syn­nyt­tää tehtaan tavoin kaupunki­maisia palvelu­ja. Ero teol­lisu­uskaupun­gin ja por­varikaupun­gin välil­lä on liuku­va. Jokaisen teol­lisu­uskaupun­gin sisäl­lä on aina elänyt suurem­pi tai pienem­pi porvarikaupunki.

City pyrkii kas­va­maan rajatta

Teol­lisu­uskaupunke­ja ovat seu­ran­neet usein yliopis­to­jen ympärille syn­tyneet tietopo­h­jaisi­in ammat­tei­hin keskit­tyvät luo­van luokan kaupun­git, joiden men­estymisessä kasautu­mise­duil­la on suuri merk­i­tys. Keskeisiä rahaa ulkop­uolelta tuot­tavia elinkeino­ja ovat eri­laiset liike-elämää palvel­e­vat toimin­not. Luo­van luokan käsite on kaupunki­tutk­i­ja Richard Flori­dan syn­nyt­tämä. Suomen kielessä luovu­u­teen yhdis­tetään herkästi taiteil­i­jat, mut­ta Flori­dan käsite on laa­jem­pi. Tärkeä osa luo­vaa luokkaa ovat insinöörit, kos­ka näi­den panos uusien tuot­tei­den kehit­täjinä on ratkai­se­va. Toisaal­ta muun­lainen osaami­nen on työn­tymässä insinööriosaamisen rin­nalle uusien tuot­tei­den kehit­tämisessä kulut­ta­jalle sopi­vak­si. Myös taiteil­i­joille on siinä kehi­tyk­sessä tilaa.

Luo­van luokan ammateis­sa syvälle menevä erikois­tu­mi­nen on kan­nat­tavaa ja eri osaa­jien väli­nen vuorovaiku­tus keskeistä. Luo­van luokan kaupunkien men­estys perus­tuu työn­jakoon ja vuorovaiku­tuk­seen samal­la taval­la kuin porvarikaupunkienkin.

Luo­van luokan kaupungeis­sa tai cityis­sä kasautu­mise­dut ovat merkit­täviä. Ne pyrkivät kas­va­maan rajat­ta. Koon ylära­ja ei ole tul­lut vielä vas­taan, vaik­ka yli kymme­nen miljoo­nan asukkaan kaupunke­ja on jo yli kak­sikym­men­tä. Helsin­ki ympäryskun­ti­neen on run­saal­la miljoon­al­la asukkaal­laan joka tapauk­ses­sa selvästi opti­mikoon alapuolella.

Kaupun­gin sisäl­lä saman alan toim­i­jat pyrkivät hakeu­tu­maan tois­t­en­sa läheisyy­teen. Juuri tämän takia kaikkial­la kaupunkien kasvu on pain­ot­tumas­sa suurimpi­en kaupunkien kasvuun.

Miljoon­akaupungeista suurin osa on kehit­tyvis­sä talouk­sis­sa. Niiden kasvua ei ruo­ki vain kaupun­gin vetovoimaisu­us vaan myös ympäröivän maaseudun liikaväestön muo­dosta­ma työn­tö­vaiku­tus. Köy­hissä mais­sa muut­toli­ike suun­tau­tuu juuri suuri­in kaupunkei­hin, ei pieni­in tai keskisu­uri­in. Suuret kaupun­git ovat siis elin­voimaisem­pia ja niis­sä on parem­mat mah­dol­lisu­udet saa­da työtä.

Siir­tymä tehtaas­ta toimistoon

Muu­ta­man sukupol­ven mit­taisen kukois­tuskau­den jäl­keen teol­lisu­uskaupunkien tule­vaisu­us näyt­tää synkältä kaikkial­la vau­rais­sa mais­sa. Automaa­tio syö lat­ti­ata­son työ­paikko­ja ja glob­al­isaa­tio siirtää valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta rikkaista maista köy­hempi­in. Kun automaa­tio lisään­tyy, palkkakus­tan­nusten merk­i­tys vähe­nee, jol­loin valmis­tus logis­ti­sista syistä toden­näköis­es­ti palaa osit­tain teol­lisu­uskaupunkei­hin. Työ­paikat eivät palaa vaan katoa­vat. Suomes­sa jok­seenkin kaik­ki keskisu­uret ja suuret kaupun­git ovat tai ovat olleet teollisuuskaupunkeja.

Moni teol­lisu­uskaupun­ki suun­nit­telee muun­tu­mista teol­lisu­uskaupungista cityk­si. Muu­tos on vaikea. Tehtaas­ta ei niin vain siir­ry­tä toimis­toon. Tästä löy­tyy esimerkkeinä eri puo­lil­ta maail­maa sekä lois­tavia men­estyk­siä että surkei­ta epäonnistumisia.

Yhdys­val­lois­sa New York on paras esimerk­ki siitä, miten teol­lisu­uskaupun­ki onnis­tuu kään­tämään teol­lisu­u­den ahdin­gon kukois­tuk­sek­si. Detroit taas on ehkä varoit­tavin esimerk­ki siitä, miten teol­lisu­uskaupun­gin voi käy­dä teol­lisu­ustyö­paikko­jen huvetes­sa. Kyse on paljolti onnes­ta ja olo­suhteista, mut­ta myös her­raonnes­ta, hyvistä päät­täjistä. New Yorkin tari­na olisi voin­ut päät­tyä aivan toisin. Auto­te­ol­lisu­ud­es­ta riip­pu­vaises­sa Detroitis­sa taas huono hallinto on syven­tänyt katastrofia.

Meil­lä Suomes­sa on hyvää ja inno­vati­ivista insinööriosaamista, joka toiv­ot­tavasti tuot­taa maail­mal­la men­estyviä tuot­tei­ta jatkos­sakin. Silti sekään ei vält­tämät­tä helpota teol­lisu­uskaupunkien ahdinkoa. Aiem­min hyvät osaa­jamme taka­si­vat tule­vaisu­u­den myös lat­ti­ata­son työläisille. Nyt hyvä koti­mainen tuote voidaan valmis­taa tai valmis­tut­taa muual­la. Mon­en yri­tyk­sen on suo­ras­taan pakko tehdä näin, kos­ka suo­ma­laisen valmis­tuk­sen kus­tan­nus­ta­sol­la ei men­esty kan­sain­väli­sis­sä kilpailutuksissa.

Yri­tys­ten kan­sain­välistymi­nen joudut­taa valmis­ta­van teol­lisu­u­den lat­ti­ata­son työ­paikko­jen menet­tämistä, kos­ka mon­es­sa maas­sa toimi­van yri­tyk­sen on luon­nol­lista valmis­taa kutakin tuotet­ta omista tehtais­taan niis­sä, jois­sa se tulee  edullisim­mak­si. Suo­ma­lainen lat­ti­ata­son työläi­nen on suo­ras­sa kil­pailus­sa muiden maid­en työläis­ten kanssa.

Teol­lisu­usautomaa­tio tulee vääjäämät­tä heiken­tämään työl­lisyyt­tä varsi­nai­sis­sa tehdas­saleis­sa koko maail­mas­sa. Jäl­jelle jäävät teol­lisu­ustyö­paikat pain­ot­tuvat toim­i­henkilöam­mat­tei­hin. Tuoteke­hi­tystyöstä tulee yri­tyk­sen men­estyk­sen kannal­ta yhä keskeisem­pää, ja se muut­tuu yhä vaativammaksi.

Eri puolel­la maa­ta sijait­se­vat teol­lisu­usyri­tyk­set ovat valin­nan edessä: sijoit­tuuko tuoteke­hi­tys jatkos­sakin tehtaan läheisyy­teen vai siir­tyykö se johonkin suurem­paan henkisen pääo­man keskit­tymään Suomes­sa tai ulkomailla.

Avainase­mas­sa osaamisammatit

Helsin­ki ympäristöi­neen on onnis­tunut parhait­en muu­tok­ses­sa teol­lisu­uskaupungista cityk­si. Raskas teol­lisu­us on kaupungista läh­es kaikon­nut, mut­ta osaamisam­matit ovat kor­van­neet menete­tyt työ­paikat enem­män kuin kokon­aan. Ehdot­tomi­in onnis­tu­ji­in kuu­luu myös Tam­pere, vaik­ka sen osalta muu­tos onkin vielä pahasti kesken. Tam­pere vetää henkistä pääo­maa puoleen­sa. Tam­pereen seudul­la asuu nuo­ria aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja aikuisia enem­män kuin seudun korkeak­ouluista on valmis­tunut (ks. tarkem­min s. 33–36). Jotain kaupungis­sa on tehty oikein, kos­ka se on Talous­tutkimuk­sen mielipi­de­tutkimuk­sis­sa tois­tu­vasti arvioitu halu­tu­im­mak­si asuinkaupungik­si Suomessa.

‘Muu­tok­sen raskaud­es­ta Tam­pereel­la ker­too kuitenkin se, että työt­tömyys on kaupungis­sa huo­mat­ta­van korkea, läh­es 20 pros­ent­tia. Työt­tömien määrä ei ole kuitenkaan pelkästään huono merk­ki. Tarkoit­ta­han se, että työt­tömät ovat jääneet kaupunki­in, mikä osoit­taa jonk­i­nasteista luot­ta­mus­ta työl­listymis­mah­dol­lisuuk­si­in. Työl­listymisen kannal­ta toiv­ot­tomil­ta paikkakun­nil­ta kan­nat­taa muut­taa pois jos pääsee.

Jyväskylä on esimerk­ki määräti­etois­t­en päätösten vaiku­tuk­ses­ta. Kaupung­in­jo­hta­ja Pekka Ket­tunen otti suuren kun­nal­listaloudel­lisen riskin kään­täessään Jyväskylää ruostevyöhyk­keen kaupungista osaamis­in­ten­si­ivisek­si cityk­si. Jyväskylän muu­tok­sen lop­putu­los ei ole vielä selvil­lä eikä Nokian toim­into­jen alasajo tilan­net­ta helpota, mut­ta vai­h­toe­htona Jyväskyläl­lä olisi ollut vääjäämätön surkas­tu­mi­nen. Oma­l­ta puolueelta, sosi­aalidemokraateil­ta, Ket­tuselle ei tukea herunut. Nämä syyt­tivät hän­tä siitä, että hän toi Jyväskylään väärän­laisia työpaikkoja. ’

Jyväskylän käve­lykatu elävöit­tää kaupun­gin elämää suuresti, vaik­ka keskus­tan elävöit­tämiseen herät­ti­inkin liian myöhään. Kaupun­gin ulkop­uolelle oli jo ehtinyt nous­ta automar­ket­te­ja keskus­taa näivet­tämään. Viime vuosien kir­i­jä on ollut Kuo­pio, joka on alka­nut imeä puoleen­sa väestöä ja osaa­jia. Kuo­pi­on vetovoimaa jatkos­sa saat­taa lisätä nykya­jan vaa­timuk­sia myötäilevä tiivis kaupunki­rakenne. Siitä kuo­pi­o­laiset saa­vat kiit­tää pait­si vii­sai­ta päät­täjiä ja kaavoit­ta­jia, myös vesistö­jen tuot­tamia rajoituk­sia kaupunkialueen leviämiselle. ’

Turun seu­tu vaikut­taa lähtöko­hti­in­sa ver­rat­tuna alisuo­ri­u­tu­jal­ta. Aiem­min Turku kil­paili tasaverois­es­ti Tam­pereen kanssa, mut­ta on nyt jäänyt Tam­pereesta jäl­keen jok­seenkin kaikil­la mittareil­la. Kuvaavaa on, että Tam­pere houkut­telee aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja nuo­ria aikuisia enem­män kuin niitä koulut­taa, kun taas Turus­sa moni käy opiskele­mas­sa ja muut­taa sen jäl­keen muualle. Turun keskeisenä ongel­mana näyt­tää ole­van keskuskaupun­gin ja ympäryskun­tien huono yhteis­peli. Turun hidas rautatiey­hteys antaa myös huo­mat­tavaa tasoi­tus­ta Tampereelle.

Suu­ru­us antaa kykyä kestää iskuja

Oulun seudul­la meni Nokian imus­sa todel­la hyvin. Seudun väk­iluku kasvoi suh­teel­lis­es­ti selvästi Helsin­gin seu­tua nopeam­min, vaik­ka absolu­ut­ti­sis­sa luvuis­sa Helsin­gin seu­tu tietysti päi­hit­ti Oulun seudun selvästi. Kun it-teknolo­gian työ­paikko­jen määrä on vähen­tynyt, Oulus­sa on pal­jas­tunut val­i­tun strate­gian haavoit­tuvu­us. Oul­ul­la on vain muu­ta­ma vuosi aikaa uuteen nousu­un työt­tömäk­si jäänei­den osaa­jien siivittämänä.

Pitkit­tyessään työt­tömyys ajaa lah­jakku­udet muualle tai naker­taa vaar­al­lis­es­ti hei­dän osaamis­taan. Ilmas­sa on lupaavia merkke­jä siitä, että vapaana ole­va suuri lah­jakku­us­re­servi houkut­telee koti­maisia ja ulko­maisia yri­tyk­siä Oulu­un. Mon­et työt­tömik­si jääneet ovat myös käyn­nistäneet men­estyk­sel­lä omia yrityksiä.

Nokia nos­ti Salon kaupun­gin uin­u­vas­ta maaseu­tukaupungista maan keskeis­ten men­estyjien joukkoon. Täl­lä haavaa vaikut­taa siltä, että olisi ollut onnel­lisem­paa, jos Nokian Salon toimin­not olisi sijoitet­tu Turku­un. Huip­pu­osaamiseen ja kan­sain­välisessä kil­pailus­sa men­estymiseen perus­tu­vat työ­paikat ovat hyvin epä­var­mo­ja. Sik­si niiden pitäisi oikeas­t­aan sijai­ta kohta­laisen suuris­sa ja monipuoli­sis­sa keskuk­sis­sa, jot­ka otta­vat parem­min vas­taan iskuja.

Kult­tikaupun­git ovat oma lukunsa

‘Osa city­istä on kehit­tynyt kult­tikaupungeik­si, jot­ka maineen­sa ansios­ta houkut­tel­e­vat puoleen­sa. New York, Lon­too, Pari­isi, Berli­i­ni ja Kööpen­ham­i­na vetävät puoleen­sa väkeä kan­sain­välis­es­ti ja saa­vat myös merkit­täviä tulo­ja tur­is­mista. Hyvä arkkite­htu­uri, onnis­tunut kaupunkisu­un­nit­telu ja toimi­va joukkoli­ikenne ovat vält­tämät­tömyyk­siä kult­tikaupun­gin ase­maan kohoamisek­si. Niihin liit­tyvät vilkas kult­tuu­ri­tar­jon­ta ja toimi­vat yksi­tyiset palve­lut mie­lenki­in­toi­sine rav­in­toloi­neen. Jostain on vielä löy­dyt­tävä fyysi­nen tila vai­h­toe­htoiselle, kokeil­e­valle eikä vielä niin mak­sukykyiselle toimin­nalle. Berli­inin nousua vauhdit­ti­vat hal­vat asun­not ja toim­i­ti­lat keskel­lä kaupunkia. Täl­lä sar­al­la Tallinna on viime vuosi­na kirinyt merkit­tävän paljon, mut­ta on Helsinkikin ase­maansa paran­tanut. Pyrkimys kohti kult­tikaupun­gin mainet­ta on saat­tanut kaupun­git uuden­laiseen kil­pailu­ase­maan keskenään. Yksikään suo­ma­lainen kaupun­ki ei pysty kil­paile­maan New Yorkin, Pari­isin, Lon­toon tai Berli­inin kanssa, mut­ta maineel­la on kaupunkien välisessä kil­pailus­sa vaiku­tus­ta Suomen sisäl­läkin. Maine on kaupun­gin men­estyk­selle tärkeä.