Suurten kaupunkien kasvu on tämän ajan megatrendi kaikkialla maailmassa. Toinen viimeaikojen muutos on kasvanut halu asua kantakaupunkimaisesti sen sijaan, että asuisi lähiöissä tai kaupungin ulkopuolella omakotitaloissa.
Näihin muutoksiin on turha etsiä kotimaisia selityksiä, koska ne koskevat liki kaikkia maita. Suomen taloudellisilla vaikeuksilla ei voi mitenkään selittää kaupunkiasumisen suosion kasvua Ruotsissa.
Meidän aikanamme nopeimmin kasvavat elinkeinot perustuvat korkeaan osaamiseen ja vuorovaikutteisuuteen. Ne eivät ole ainoita elinkeinoja eivätkä voisi ollakaan, mutta ne kasvavat nopeimmin ja vetävät muita elinkeinoja mukanaan. Menestyäkseen ne tarvitsevat suuren väestöpohjan, jotta eri alojen osaajia riittää. Ne viihtyvät parhaiten kaupunkimaisissa ympäristöissä, koska helppo vuorovaikutus lisää tuottavuutta.
Moderneille elinkeinoille sinänsä riittää suuri työssäkäyntialue ilman kaupunkimaisuutta. Onhan koko Kalifornian Piilaakso yhtä suurta Espoota.
Keskustamaiseen asumiseen ihmisiä vetää työpaikkojen sijasta halu asua lähellä urbaaneja palveluja ja tapahtumia.
Sosiaalisen median myötä kaupungeista on tullut kiinnostavampia paikkoja asua, koska tieto tarjolla olevista palveluista on paremmin saatavilla ja erilaisten tapahtumien organisointi on helppoa. Entiseen verrattuna elämä Helsingissä on jatkuvaa tapahtumien ilotulitusta. Moni haluaa sinne, missä tapahtuu.
Myös piilaaksossakin lisääntyy halua asua San Franciscossa, mikä on suututtanut kaupungin vanhat asukkaat. Asumisen hinta kun on noussut nopeasti.
Helsingissäkin on yleistynyt tapa asua kantakaupungissa ja käydä töissä sen ulkopuolella. Länsimetrossa tulee olemaan työmatkaliikennettä molempiin suuntiin.
= = =
Viimeisen viiden vuoden aikana Suomen 20 suurinta kaupunkia ovat kasvaneet yli 130 000 asukkaalla, mistä yli puolet on tullut Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle.
Tämä ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka rajusti nuoret koulutetut aikuiset ovat maassa keskittyneet.
Akateemisesti koulutetuista 25-34 vuotiaista 45 % asuu Helsingin seudulla ja 72 % Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seudulla.
Luvussa ovat mukana opettajat, lääkärit, apteekkarit, tuomarit ja muut sellaiset akateemiset ammatit, jotka luonnostaan jakautuvat suunnilleen niin kuin väestö keskimäärin. Yritysten käytössä oleva koulutettu nuori työvoima asuu lähes kokonaan muutaman yliopistokaupungin ympärillä.
Huomattakoon, että Helsingin seudun osuus akateemisesti koulutetuista aikuisista on selvästi suurempi kuin sen yliopistojen osuus valmistuneista. Helsingin seutu haalii siis alueelleen väkeä myös muualla valmistuneista. Näin tekee myös Tampere, toisin kuin Turku, Oulu ja Jyväskylä, joissa nuoria koulutettuja aikuisia asuu suhteessa yli puolet vähemmän kuin alueen tiedekorkeakouluista valmistuu.
Helsingin seutu on menestyjänä ylivoimainen ja Tampere on yhtä selvä kakkonen.
= = = =
Riippuvuus nuorista osaajista pakottaa yritykset sijoittamaan toimintansa sinne, missä nämä haluavat asua. Kuntien välinen kilpailu onkin muuttumassa kilpailuksi asumisolosuhteista.
Nuoren koulutetun väestön asumistoiveet ohjaavat koko aluekehitystä. Heillä on varaa valita, minne asettuvat. Yritysten on seurattava perässä saadakseen osaavaa työvoimaa. Muiden taas on seurattava yrityksiä saadakseen työtä.
Koulutettu väestö on elämänarvoiltaan hyvin urbaania. Näin on kaikkialla maailmassa. Tästäkin syystä kaupungistuminen kiihtyy.
Kovin vaikeata ei ole hahmottaa skenaariota, jossa Helsingin seutu saavuttaa niin ylivoimaisen aseman, että se näivettää kaikki kotimaiset kilpailijansa. Tätä tuskin kukaan haluaisi.
Aluekehitystä on syytä ohjata, mutta jarruttaminen ei ole ohjaamista. Olisi hirveä virhe jarruttaa kaupungistumista, koska se tarkoittaisi myös nousevien elinkeinojen tukahduttamista ja karkottamista ulkomaille. Helsingin asuntotuotantoa tulisi yleisen edun nimissä kiihdyttää paljon.
Helsingin ohella Tampere kuuluu ehdottomiin menestyjiin. Nämä kaksi ovat vahvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja vahvistavat toistensa kasvua.
Mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla vahvistaa kasvukäytävää Helsingin ja Tampereen välillä. Osa kummankin kaupungin kasvusta voisi suuntautua niiden välille sellaisille paikkakunnille kuin Hyvinkää, Hämeenlinna ja vaikkapa Turenki.
Kaupunkinauhan tulisi tukeutua nopeisiin ja tiheästi kulkeviin ja edullisiin taajamajuniin. Siksi VR:n on oltava mukana tässä projektissa.
Helsinki ja Tampere eivät tarvitse kasvukäytävää, koska ne tulevat toimeen omillaankin, mutta välissä olevat alueet tarvitsevat.
Läheskään eivät halua asua suurissa kaupungeissa. Kasvukäytävän vahvistaminen parantaisi heidän mahdollisuuksiaan asua niin kuin haluavat.
Kasvukäytävään mahtuisi suuri määrä pieniä kaupunkeja ja elinkelpoisia kyliä. Asukkaat saisivat pienen kaupungin tai kylän edut yhdistettynä suuren työssäkäyntialueen vahvuuksiin.
Voisipa radanvarteen rakentaa muutaman oikeaoppisen puutarhakaupungin; kohtalaisen tiiviin ja vehreän pientalokaupungin, joissa kävelymatkan päässä asemalta asuisi liki kymmenen tuhatta ihmistä. Se riittäisi ylläpitämään paikallisia palveluja; kouluja ja kauppoja esimerkiksi.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä näkökulma-artikkelina. Teksti pohjautuu Eva-pamflettiin Kaupunkien voitto, jonka julkaisin yhdessä Mikko Särelän kanssa. Tarkoitukseni on, kunhan muilta kiireiltä ehdin, käydä tämän pamfletin teemat vähän tarkemmin läpi tällä blogillani.
Kaupungistuminen on myös käytännössä ainoa tapa saada töitä sille osalle kansasta, joka ei syystä tai toisesta pysty työllistymään niille korkean tuottavuuden osaamis- ja vuorovaikutteispainotteisille aloille. Vain riittävän tiiviissä kaupungissa on kysyntä ja tarjonta kohtaavat myös perinteisemmissä palvelu- ja käsityöläisammateissa.
Teoriassa ”suuri Espoo” tyyppinen autoiluun, verkkokauppaan ja etätyöhön perustuva osaamisyhteiskunta on mahdollinen, mutta silloin jäävät työttömiksi kaikki lounasravintoloiden, baarien, suutarien, ompelimoiden, herkkukauppojen, designputiikkien, leipomoiden, rautakauppojen, polkupyöräkorjaamojen, kierrätyskeskusten, antikvariaattien, levykauppojen yms. työntekijät, joiden elinkeinto perustuu siihen, että palvelutyöntekijän lähistöllä asuu riittävän suuri määrä ihmisiä, jotka ovat valmiit palvelusta maksamaan.
Oikeastaan asuinympäristöä suurempi muutos on kulttuurin siirtyminen omavaraisuutta ja itse tekemistä arvostavasta ”uudisraivaaja”perinteestä kohti palveluyhteiskuntaa. Vielä kuulee puheenvuoroja joissa voivotellaan ”nykyajan nuorten” kyvyttömyyttä tunnistaa myrkkysientä ruokasienestä ja osaamattomuutta sahan ja vasaran kanssa, mutta palveluyhteiskunnassa tuo kyvyttömyys ja osaamattomuus onkin työllisyyttä lisäävä bisnesmahdollisuus.
Tämä edellyttäisi kyllä ihan eri otetta ratojen ja niiden liikenteen kehittämiseen. Tarkoitan sitä että sen rataliikenteen tavoitteeksi pitäisi sitten ottaa tuon kasvukäytävän tukeminen.
Yhtentä käytännön esimerkkinä tuo vaatisi kahden, tai jopa kolmen tason junaliikennettä, eli tiheään joka asemalla pysähtelevät junat malliin N, isoimmilla asemilla pysähtyvät malliin R, ja niiden välillä sujuvat synkronoidut vaihdot. Tuo pitäisi tehdä niin että ne pysähtyvät saman laiturin eri puolilla.
Käytäntö tällä hetkellä? No esimerkiksi Hyvinkää on kaavoittanut perinteisesti sivistyneesti asemalta ulospäin, seuraava asuinalue edellisen viereen. Eikä pitkin peltoja malliin Tuusula. Nyt heillä kuitenkin tuli Hanko-Hyvinkää tie vastaan, joten seuraava alue tulee sen eteläpuolella. Sinne toivotaan juna-asemaa, ja sinne junia, koska ei Hyvinkäällä mitään valtaa junaliikenteeseen ole.
Tarkoittaako tämä sitä, että
a) työpaikat eivät ole keskeinen kasvukeskusten vetovoiman syy, vaan urbaanit palvelut ja tapahtumat
vai että
b) työpaikat ovat keskeinen ihmisiä asutuskeskuksiin vetävä tekijä, mutta asutuskeskusten sisällä jotkut (urbaaneista palveluista ja tapahtumista pitävät) haluavat asua kivikeskustassa
vai että
c) kuten kohta b), mutta urbaanit palvelut ja tapahtumat ovat selvästi merkittävin syy kivikeskustassa asumiseen (ja esim. lyhyet työmatkat ja status vain marginaalisia syitä)
Koska sisäiset devalvaatiot tulevat toistumaan olisi tärkeää, että asuntopolitiikka pystyisi varmistamaan kohtuuhintaisen asumisen. Tässä ei ole alkuunkaan onnistuttu Helsingisssä. Helsingin surkea ja tehoton asuntopolitiikka tulee olemaan kasvun pullokauloja tulevaisuudessa. Fantasiat paisuvasta Helsingistä ovat yksi uhkakuva Suomen talouden kasvulle.
Tilanne on vain pahentumassa:
http://www.talouselama.fi/uutiset/paakaupunkiseudulla-asuntoja-rakennetaan-halyttavan-vahan-6002325
Tampereella on korkea työttömyys, joten en pidä Tampereen kehitystä hyvänä. Yleensäkin pidän kummallisena puhetta siitä, että kaupungit ratkaisevat työttömyysongelman, koska tilastot eivät sitä todista.
Kaupungit kyllä keräävät työttömät yhteen, mutta eivät ne poista perusongelmaa eli teknologian aiheuttamaan korkeaa perustyöttömyyttä. Kaupungeissa myös kasvaa nopeasti koulutettujen työttömien joukko.
Kauppalehti: ”Kesäkuun ankeissa työttömyysluvuissa huomio kiinnittyi erityisesti suuriin kaupunkeihin, joihin on perinteisesti muutettu työn perässä. Nyt tästäkään ei ole apua. Esimerkiksi Helsingissä työttömiä työnhakijoita on nyt lähes 15 prosenttia vuoden takaista enemmän. Espoossa työttömyyden kasvuprosentti on yli 16.
Suurista kaupungeista korkein työttömyysaste, 19,4 prosenttia, on Jyväskylässä, mutta yli 17 prosentin työttömyysasteesta kärsitään myös Tampereella, Oulussa, Turussa ja Lahdessa.”
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/myos-tyottomyys-kaupungistuu/TacrVAf2
Kaupungeissa on tietysti korkeampi työttömyys kuin kunnissa, joissa enemmistö on maanviljelijöitä. Työttömien myös kannattaa muuttaa kaupunkeihin, koska siellä voi edes teoriassa saada työtä. Tämän tosesi jo Aristoteles.
En oikein ymmärrä tätä kaupunkien voitto hehkutusta. Jo vuosituhansia sitten kauppiaat ja ammattikunnat keskittivät toimintansa liikenteen solmukohtiin. Toisaalta monista mahtikaupungeista on vain muisto jäljellä: Karthago, Persepolis, Babylon, Uruk, Nimrud, Viipuri. Kaupunkien suurin uhka on sodat ja hävitys. Kaupungeissa saa nopeasti monin verroin enemmän tuhoa kuin maaseudulla. Katso kuvia Alepposta. Jälki on samaa kuin aikoinaan Välimeren helmessä Beirutissa.
Maaseudun asuttamisella on pyritty maatalouselinkeinon ohella ylläpitää alueellista valtaa. Näin tehtiin myös Suomessa vaikkapa Savon asuttamisella. 1800-luvun teollistuminen taas johtui energiantarpeesta. Kaikki kosket valjastettiin tehtaitten energiantuotantoon: Kellokoski, Vaajakoski, Juankoski, Valkeakoski, Tammerkoski. Viimeksi mainitusta syntyi tämä toiseksi suurin kaupunkikeskittymämme skottientreprenöörin johdolla.
Vennamo asutti maineikkaasti Karjalan evakot pitkin maita ja mantuja paljolti pientilan pitäjiksi. Tämä oli onnistunut veto mutta asian olisi ehkä voinut tehdä toisin vielä menestyksekkäämmin rakentamalle uusi Viipuri Virolahdelle. Kaupunkien rakentamisessa on myös riskinsä ja se on sota. Siksi kenellekään ei tullut mieleen asuttaa Virolahtea kun Porkkalankin rannikkotykit oli suunnattu suoraan Tuomiokirkon torniin.
Politiikoille on tyypillistä, että he tulevat aina ja toistuvasti yllätetyksi housut kintuissa. Milloin on energiakriisi tai happosade sitten taas finanssikriisi ja pörssiromahdus. Nyt ilmaston lämpeneminen ja pakolaiskriisi. Hallitukset kulkevat kriisistä toiseen pystymättä ajattelemaan, mikä on heidän suurempi tarkoituksensa. Se ei voi olla yli 20 tunnin päiväkotikiintiön varmistaminen tai asuntotuotannon viiden prosentin kasvutavoite. Aika vaan ajaa ohi näpertelyn.
Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmat olivat yritys yhteiskunnan järkiperäiseen kehittämiseen. Tulokset ovat kaikkien nähtävissä. Nyt saamme globaalisti kärsiä Ukrainassa Antonovin lentokonetehtaan jäämisestä Venäjän keisarikunnan rajojen ulkopuolelle. Vaikka alun perin kaikki oli tarkoin harkittu ja mietitty. Sota ja valtakeskittymien muutokset tekevät pahaa jälkeä kaupungeille. Jopa ruoka loppuu ja lämpö. Maalla voi kerätä risuja. Rauhan aikana kaikki on toisin. Ei tarvitse miettiä kuin seuraavaa nelivuotiskautta.
Neuvostopommittajat eivät onnistuneet tuhoamaan Helsinkiä, kiitos ilmatorjuntamatemaatikkojen. Meille jäi illuusio kuolemattomuudesta. Toisin kuin Hiroshimassa tai Danzigissa, joissa 99% kaupungista oli tuhottu. Siksi Helsingin kunnallispoliitikoilla ei tunnu olevan vaikeuksia hävittää itse kaupunkia uuden tieltä moninkertaisesti yli sen mihin Neuvostoliiton kaukopommitusjoukot pystyivät.
Luen Talouselämä-lehden pääkirjoitusta numerosta 3 1971 ”Etelä-Suomen asuntopula pullonkaulana”. Työvoiman liikkuvuus- ja asuntokysymystoimikunta julkaisi mietintönsä. Etelä-Suomessa asunnon saannin vaikeus oli muodostunut huomattavaksi työvoiman liikkuvuuden esteeksi. Kiitos Ode, että olet ryhtynyt tuumasta toimeen. Johan kohta tuleekin puoli vuosisataa täyteen Asuntokysymystoimikunnan raportista. Bulevardisointi on hyvä, vaikkapa Helsingin ja Tampereen välille mutta ihmettelen, kun ehdotin kaupunkisuunnittelijoille, että bulevardisointi aloitettaisiin heti Pitäjänmäentiellä, johon Jokeriraide on kai ensiksi tulossa. Mutta suunnittelijat vastasivat, että tässä vaiheessa moiseen ei ole tarvetta. Kunhan kaavoittavat ensin Talin golf- ja Malmin lentokentän. Kyynikko minussa luopuu toivosta ja muuttaa lämpimään.
Onko Suomessa oikeasti muita kaupunkeja kuin Helsinki, jossa urbaanisuus toteutuu. Helsingissäkin hyvin pienellä alueella. Kovin vaatimattomilta tuntuvat Tampere ja Turku.
Kirjoituksessa ilmenevä VR-uskoisuus viittaa keskusjohtoiseen ajattelutapaan, joka näivettää kasvukäytäväksi valittujen ulkopuolisia alueita (tsaarinaikaista ”demokratiaa” siis).
Selittääpä tämä blogi senkin, miksi en ole saanut vastausta kommenttiini ketjussa ”Siuntion junayhteys” 8.10. klo 13.53. Vaihtoehtoja on, jos niitä viitsii miettiä.
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204339-pisara-radasta-y-junankin-pelastus
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://www.rautatiematkustajat.fi/
Nyt metropolialue ja kunta suloisesti sekaisin. Kunta on tehokas, kun asukkaita on 10 000 – 40 000. Metropolialue taas toimii, kun sillä on hyvä veturi kaupunki, toimiva liikennejärjestely ja lähiökunnat keskittyvät omakotiasutuksen edellytysten luomiseen.
Suomen pitäisi ensimmäiseksi lopettaa koko maan asuttamisen tukeminen.
Leikkauslista:
– Maataloustuet
– Kuntien valtionosuudet
– Verotuet aluepolitiikan perustein (esim. pohjoisten alueiden kuljetustuki ym. roskatuet)
– Metsänomistajien tuet
– Maanomistajien tuet
– Koulukyytituet ym. vastaavat kepukuntien järjettömyydet
– Talvivaara (heti 200 miljoonaa / a säästöä)
– Yritystuet kokonaan pois
– Yrityksille verohelpotuksien muodossa jaetut tuet pois
Hupsista, siinähän tuli jo 10+ miljardia euroa säästöä.
Sitten All-In Helsingin kehitykseen, kaikki Helsinginseudun kunnat pakkoliitettävä Helsinkiin. Suomeen riittäisi yksi yliopisto, joka olisi Helsingissä. Kaikki muut yliopistot saman yhden yliopiston alaisuuteen Helsinkiin. Uusia rakennuksia saa kun vain rakentaa.
Lyhyesti: Suomesta pitää muokata kaupunkivaltio nimeltä Helsinki.
Kannatan. Ajatus on niin hyvä ja innovatiivinen, että sillä ei kuitenkaan ole mitään läpimenon mahdollisuuksia maassa, jossa kyllä puhutaan innovatiivisuudesta ja kärkihankkeista, mutta niukkenevat voimavarat kohdistetaan näkemyksettömästi vähän mihin sattuu.
Täällä keskitytään vastustamaan kaupunkien kasvua, vaikka yhteiskunnallinen virta kuinka veisi siihen suuntaan. Täällä koetaan voitoksi se, kun neliraajajarrutuksella onnistutaan kaatamaan kaikki ne hankkeet, jotka jotain tässä maassa muuttaisivat.
Kiitos Osmo Soininvaaralle ja muille hänen kaltaisilleen poliitikoille, jotka sinnikkäästi jaksavat tehdä töitä paremman Suomen ja maailman puolesta, vaikka vastassa on saavutettujen etujen, omaan napaan tuijottamisen ja lukkiutuneiden asenteiden ilmapiiri.
Montako tuollaista kuntaa Suomessa on?
Maatalouden tukeminen on mielenkiintoinen yhtälö, eikä ollenkaan yksinkertainen. Monesta muusta tuesta olen samaa mieltä, niin sosiaali- kuin yritystuistakin.
Periaatteessa maataloutta ei kannattaisi tukea, mutta maatalouden omavaraisuus on yksi keskeisiä tekijöitä turvallisuuspolitiikassa. Jos maa ei ole omavarainen peruselintarvikkeiden osalta, se on helppo suostutella mukaan sotaan. Toisaalta kriisiaikoina, kun elintarvikkeita ei riitä kaikille, on yleinen käytäntö pyrkiä tyydyttämään oma tarve ensin. Suomella on näistä omakohtaisiakin kokemuksia.
Oleellista on, ettei tuotannon tukeminen ole järkevää, vaan pitää tukea kykyä tuottaa. Sveitsin tuki on ainakin ollut tämän kaltaista. On tuettu kykyä tuottaa ja sivussa on tuotettu pieni määrä korkealuokkaisia elintarvikkeita maksukykyisille asiakkaille. Jos aiomme pysyä irti seuraavasta yleiseurooppalaisesta kriisistä, on oltava riittävä puolustuskyky ja kyky tuottaa maan tarvitsemat peruselintarvikkeet. Muuten olemme taas mukana isojen poikien kokeillessa voimiaan.
Teknisiä korkeakouluja sitten vain perustamaan, jos se kerran ratkaisee alueen menestyksen.
Kallion kaupunginosassa on tätä urpånismia niin että riittää. Hieromasalonkeja ja räkälöitä on niin paljon, että täytyy oikein miettiä, että mistä ne saavat asiakasvirran, vai rahaako noissa pestään? Jos ei edelliset kiinnosta, niin tatuointiliikkeitä ja seksitarvikeliikkeitä on myös. Lähin siwa lopetettiin ja nyt on sitten yksi valintatalo ja toinen siwa sekä alepa. Muuta ei sitten olekaan.
Tämä on vähän niinkuin jos näkisi kodittoman nukkumassa kadulla ja toteaisi, että ”eihän tässä mitään ongelmaa ole, menisi kotiinsa niin ei tarvitse ulkona olla”.
Ihmiset menevät kaupunkeihin koska kaupungeissa on töitä. Siellä ei ole töitä *kaikille* mutta syrjäkunnissa ei ole työtä *kenellekään*. Syrjäpaikkakunnalta muutetaan kaupunkeihin siksi, että siellä edes teoriassa voi saada töitä.
Mitä tulee tähän ajatteluun, visiointi on ihan OK, mutta kun poliitikko sitä tekee ja haaveilee suuruudesta, minua alkaa aina pelottaa, vaikka olisinkin samaa mieltä teoriassa. Suuruudenpalvonta on Suomessa niin tolkutonta, että se saa ihmiset tekemään aivan pähkähulluja asioita.
Nyt kun taas olen vähän aikaa oleskellut Singaporessa, huomaan tämän selkeämmin. Tässä on kehä III:n sisään jäävän alueen kokoisella saarella yli 5.5 miljoonaa ihmistä. Kyllä, se on rikas ja täällä on toimiva infra ja työttömyys käytännössä nollassa. Mutta toisaalta naapurissa on Malesia ja Indonesia, jonne voi ulkoistaa työttömyyden ja joissa on markkinat ja raaka-aineet. Meillä on kyllä Venäjä (raaka-aineet) ja Eurooppa (markkinat), mutta logistinen etulyöntiasema puuttuu. Emmekä me voi ulkoistaa työttömyyttämme Viroon tai Irakiin.
Mistä löydät kunnan, jossa enemmistö olisi maanviljelijöitä ? Närpiössäkin alkutuotannossa on vain 22 % työllisistä ja Närpiö elää alkutuotannosta.
Palvelut ne työllistävät sielläkin, n 52 %
Tutkin muutaman tunnetun maanviljelykunnan elinkeinorakennetta eikä niistä löytynyt 23 % korkeampaa alkutuotannon osuutta
Maa -ja metsätalous työllistäjänä on mennyttä aikaa ja jos maatalouden rakennettakin uudistettaisiin yhtä tehokkaasti kuin palkkatyötä tehdään niin alkutuotannossa olisi enää murto-osa tuostakin ja Suomi voisi olla kilpailukykyinen maailmanmarkkinoillakin
Mutta nykyään maanviljely on tehoton kepulaisten suojatyöpaikkalaitos, jossa näperrellään kaikenlaista mukavaa mutta tehotonta
Mistä Osmo löytää kunnan jossa enemmistö asukkaista on maanviljelijöitä? Työvoimapulaa maaseudulla podetaan kaupungistumisen myötä. Nuoriso suuntaa keskuksiin ja kaikki raskaat, likaiset ja kausityöt joudutaan teettämään maahanmuuttajilla, koska suomalaista työvoimaa ei tarjolla ole. En ole mitenkään tätä kehitystä vastaan, totean vain.
Miksi Tampere on niin hyvässä asemassa? Turkuhan on saman kokoinen ja yhtä kaukana Helsingistä. Yksi selitys voisi olla parempi kulkuyhteys. Rautatie näiden välillä on suorempi. Turkuun piti kiertää Toijalan kautta, nykyisikin täytyy tehdä syrjähyppy Karjaalle!
Pitkään juna oli tärkein kulkuväline, josta Tampere on hyötynyt täysimittaisesti jo kohta 150 vuotta. Nykyään useimpiin suuntiin on moottoritie, mutta Tampereelle rautatie on silti nopein. Oikoradan valmistuttua Lahden kehitys voisi olla samanlainen. Radan suhteellinen kilpailuetu sinne on kuitenkin pienempi.
Lisäksi Tampereella on suhteettoman suuri rautateiden takamaa, jonka ansiosta junayhteys sinne on ja on ollut parempi, kuin mitä kaupungin koko edellyttäisi. Pohjanmaa sijaitsee luontevasti Tampereen takana, mutta rataverkon rakenteesta johtuen myös Jyväskylään ja Poriinkin täytyy kulkea raiteitse tätä kautta.
Näyttäisikin siltä, että hyvä junayhteys on elintärkeää keskusten kehitykselle. Suora reitti mahdollistaa moottoritietä nopeamman matkan nykyiselläkin nopeustasolla. Suurnopeustasolle kehitettynä se on ylivoimainen maantiehen nähden.
Juha
Eivät työttömyystilastot kaupunkeihin verrattuna mitenkään erityisen huonoja ole. Sen kuin silmäilet.
Oleellistahan on kuitenkin se, ettei aleta rakentaa kalliisiin kaupunkeihin syrjäytyneiden slummeja. Kaupunkeihin ei pitäisi päästää työttömiä tai huonosti koulutettuja, koska se johtaa eriarvoistumiseen ja syrjäyttävän kulttuurin syntyyn. Kaupungit on varattava vain menestyneille ihmisille. Köyhän on sekä itsensä että veronmaksajien edun vuoksi parempi pysyä maalla.
Mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla vahvistaa kasvukäytävää Helsingin ja Karjaan välillä. Osa kummankin kaupungin kasvusta voisi suuntautua niiden välille sellaisille paikkakunnille kuin Siuntio ja Inkoo. Nämä paikkakunnat olisivat lähempänä Helsinkiä kuin Turenki.
Miksi Helsingissä on eniten syrjäytyneitä, pahoinvointia, asunnottomia, köyhiä ja suurin nuorten työttömyys Suomen kaupungeista. Maakuntakaupungien väkiluku on kasvanut vapaaehtoisin alueliitoksin, paitsi Helsinki, koska ei tule toimeen naapurikaupungien kanssa. Melkein kaikki ydinosaaminen ja innovaatiot on syntyneet maakunnissa ja muualla kuin Helsingissä. Taiteilijat muuttaneet maaseudulle ja suuret kultuuripersoonat eivät viihdy Helsingin kantakaupungissa pitkään. Kalifornia on taantunut kadastrofin partaalle.
Osmo Soininvaara on jäänyt kehityksestä jälkeen ja tieto on peräisin -80-90 luvulta, joilloin tianne oli toisin;kunnissa ei ole enään montaa viljelijää, eikä kaikilla kylillä yhtään, edelleen vähenee, Suomi on kohta kokonaa kalliin tuonnin varassa, mitä vihreet ajaa voimalla.-80-90 luvulla; Maanviljeliöitä ja maaseutuelinkeinoja oli enemmän, eikä pyrogradia, massiivinen virkakoneisto ja kymmenkertainen hallinto lannistanut yrittäjyytä kuten nyt tekee tarpeeton virkakoneisto.
Nuoret akateemisesti koulutetut osaajat eivät enää mahdu Helsinkiin, koska Helsinki alkaa täyttyä ulkomaalaisista osaajista. Näille ei ole loppua näköpiirissä.
Ehkä kannattaisikin hillitä suurinta kasvuinnostusta, ja säilyttää kaupungin omaleimaisuus viheralueineen ja rakentamattomine merenrantoineen. Näin kaupunki voisi säilyä viihtyisänä kotikaupunkina myös niille 600.000 ihmiselle, jotka siellä jo asuvat.
Tampereen menestys tuskin riippuu junailusta paljoakaan. Mutu-tuntumalla sanoisin, että Tampere on hyötynyt:
-teknisestä korkeakoulusta
-sijainnista ”keskellä Suomea” (jos voi maalainen muuttaa lähelle, miksi muuttaa kauas?)
-lupsakka maine verrattuna Hesaan ja Turkuun
-ja onhan se kaunis siinä järvien keskellä
-teknisestä korkeakoulusta
Miksi ne olisivat, jos lähes kaikki työttömät tai työttömiksi päätyvät muuttavat pois?
Miksi esimerkiksi joku opiskelemaan lähtenyt, mutta työttömäksi valmistumisen jälkeen muuttaisi takaisin peräkylälle, jossa ei varmasti työllisty? Eihän maaseudulla ole edes amiksia, senkin takia pitää mennä keskuskaupunkiin.
Lisäisin listaan Tampereen seudun pitkän ja monipuolisen teollisen historian.
Menneisyydellä, oikeastaa perinteillä, on yllättävän suuri vaikutus nykyisyyteen. Esim. Oulun seudulla on 1880-luvulla alkanut historia sähkö- ja puhelinbusineksisssa. Konepajatoiminta ei sen sijaan ole kunnolla lähtenyt lentoon mittavasta koulutuksesta huolimatta.
Maataloudessakin pitäis tehdä tuottavuusloikka, nyt maataloustuilla ylläpidetään Impivaaraa .
Tilojen määrää pitäisi suurentaa ja määrää vähentää .Maanvijelijöistä pitäsi tehdä nornaaleja yrittäjiä ja iirtyä ainakin suurimmaksi osaksi osakeyhtiömuotoon ja hajautuneeseen omistukseen
Nyt maaniljely on liikaa hnekilöitynyt ja kaikilla tiloilla on ongelmana omistajan elinkaaren ongelmat ja vijely voi loppua, kun fyysistä henkilöjatkajaa ei ole
Osakeyhtiössä vaihtuu vain tj
Salosta ajaa moottoritietä pitkin Helsinkiin tunnissa.
Karjaaseen nähden ero on se, että Salo on kansainvälinen, pitkän teknologiaperinteen omaava kaupunki. Siellä on jopa valmiiksi osaamista ehkä jopa enemmän kuin Turengissa. Käykää muuten katsomassa, jos ette ole piipahtaneet aikoihin.
Mutta eihän se kelpaa, koska pitää olla JUNA. Ja ilmansuuntakin on väärä, kohti Turkua, joka on menetetty tapaus näissä visioissa.
Oleellista on kaavoittaa niin, että motari ja rata ovat riittävän kaukana toisistaan, uusi asutus kaavoitetaan radan varteen ja kuntauudistuksessa nämä asemanseudut erotetaan emokunnastaa.
Ehdotatko siis, että Leppävaara ja Kauniainen liitetään Helsinkiin?
Jälkimmäistä voisin kannattaa, kun Wikipediakin kertoo sen vaiheista 1900 alkupuolelta, että: ”Tuolloin villojen tonttien koko oli usein hehtaarin tai sitäkin isompi. Puutarhakaupungin ideana oli että taloa ympäröi puutarha ja tämän ympärillä oli vapaa luonnon vyöhyke. Alle 3 000 neliön tontteja ei myyty ollenkaan.” Tuohan alkaa kuulostamaan lähes kohtuulliselta. Jo alkoi kiinnostamaan! 🙂